puuheppa

että empiirisien kokemusten perusteella on tullut huomattua että hevonen ja rotta on tosi hankala yhdessä. Maailma kun ei ole niin tasa-arvoinen. Jotkut jutut on vaan hankalampia. Niihin kuuluu esim. vuohi ja puhveli, ja aivan salevarmasti sitten hevonen ja rotta. Rotta "ahistuu" hevosesta. Eikä sitten osaa enää hengittääkään. Mutta ne länsimaiset on oikein kivat yhdessä, että tässä voi olla kiva liitto jossa outoa ahdistusta toisella alla. Mutta kun sen "syyn" tietää voi tietysti helpottaa. Hevonen todella haluaa laukata vapaana ja villinä ja olla hurja. Ja se rotta tykkää hamstrailla ja on vähän pelkuri, tosin ärsytettynä hurja ja ärhäkkä. Hmmm... päätelkää itse. Jos ahdistaa liikaa, siihen ei oikein koskaan totu, ja rotta todella henkäsee helpotuksesta kun sulkee sitten sen oven hevosen perästä. .....vaan, vaan, vaan , monasti se onkin osa sen ihmisen oppiläksyä, karmaa, ja käykin sitten niin, että tapaa UUDEN hevosen, tai se hevonen jälleen toisen rottasen.... Tai sitten homma ilmenee taas lapsissa. ELI katselkaa vähän suvuissanne, Onko siellä hevosella paljon rottaa ja päinvastoin. Silloin se on kai vaan parempi alkaa vain totutella. Mikä ei tapa se karaisee. Käy Rotta välillä ulkona hengittämässä, älä stressaa ja pingota niin. Hevonen, joskus ihan vaan joskus kysäise siltä Rottaselta onko kaikki ok? tuliko päästeltyä liikaa höyryjä? kestätkö?
Onnea ja jatkoja

ChetanaOm kirjoitti:

että empiirisien kokemusten perusteella on tullut huomattua että hevonen ja rotta on tosi hankala yhdessä. Maailma kun ei ole niin tasa-arvoinen. Jotkut jutut on vaan hankalampia. Niihin kuuluu esim. vuohi ja puhveli, ja aivan salevarmasti sitten hevonen ja rotta. Rotta "ahistuu" hevosesta. Eikä sitten osaa enää hengittääkään. Mutta ne länsimaiset on oikein kivat yhdessä, että tässä voi olla kiva liitto jossa outoa ahdistusta toisella alla. Mutta kun sen "syyn" tietää voi tietysti helpottaa. Hevonen todella haluaa laukata vapaana ja villinä ja olla hurja. Ja se rotta tykkää hamstrailla ja on vähän pelkuri, tosin ärsytettynä hurja ja ärhäkkä. Hmmm... päätelkää itse. Jos ahdistaa liikaa, siihen ei oikein koskaan totu, ja rotta todella henkäsee helpotuksesta kun sulkee sitten sen oven hevosen perästä. .....vaan, vaan, vaan , monasti se onkin osa sen ihmisen oppiläksyä, karmaa, ja käykin sitten niin, että tapaa UUDEN hevosen, tai se hevonen jälleen toisen rottasen.... Tai sitten homma ilmenee taas lapsissa. ELI katselkaa vähän suvuissanne, Onko siellä hevosella paljon rottaa ja päinvastoin. Silloin se on kai vaan parempi alkaa vain totutella. Mikä ei tapa se karaisee. Käy Rotta välillä ulkona hengittämässä, älä stressaa ja pingota niin. Hevonen, joskus ihan vaan joskus kysäise siltä Rottaselta onko kaikki ok? tuliko päästeltyä liikaa höyryjä? kestätkö?
Onnea ja jatkoja

jos puuhevoselle sattui sitten kohdalle se metallirotta, niin sitten tuli ärtsympi tapaus, metalli kun nakertaa ja sahaa sitä puuta sitten aika rankasti, ja tylsyy se metallikin siinä matkan varrella. Voi vällyjen alla viiletä.

ChetanaOm kirjoitti:

jos puuhevoselle sattui sitten kohdalle se metallirotta, niin sitten tuli ärtsympi tapaus, metalli kun nakertaa ja sahaa sitä puuta sitten aika rankasti, ja tylsyy se metallikin siinä matkan varrella. Voi vällyjen alla viiletä.

Kiitos erittäin osuvista ja hauskoista kommenteista.

Juuripa näin, hanskat on lyöty tiskiin jo monen monta kertaa. Säilät ja kilvet ovat kalisseet ja minä puuheppa en säästä kitapurjeeni tuulettelemista. Mutta kippurasssa sitten nauramme joillekin älyttömyyksille.

Ahistaa toista välillä ja nakertaa. Mutta kaksi jäärää yhteen osuttu, alkutaival haastaa jo pyörryksiin. Älyn elementit, kumpikaan ei halua luovuttaa vaikka tuhon merkit ilmassa leiskuvat.
Sellaista sovinnaista fraseologiaa, tietty, härkä ja neitsyt ne yhteen soppii. Siis länsimaista kun katsotaan.

Mutta hauska havaita myös, että jossain kiinalaisessa sanotaan, että hepo ja rotta ei tahdo päästää irti toisistaan. Vai onko psykologisilla klassisilla läheisriippuvuuskuvioilla osuutta asiaan.
Meno huimaa..ans kattoo ny