Heti ensi alkuun haluan sanoa,että tämän viestin ei ole tarkoitus loukata tai soimata jouskareita.Tarkoitus vain oppia paremmin ymmärtämään käytöstänne.Kysymys siis kuuluu,että mistä johtuu joillakin jouskareilla (miehillä sekä naisilla) ilmenevä teeskentelyn tarve eli siis joku omituinen "kovan miehen tai naisen" rooli pitää olla päällä?Mitä jouskari oikein pelkää?Tämä piirre ei esiinny kaikilla tapaamillani jouskareilla,mutta aika usealla.Ihmettelen sitä,kun mielestäni jouskarit olisivat ihan kivoja ihmisiä jos vaan uskaltaisivat olla aitoja itsejään ilman mitään rooleja.Ja miksi kerran roolin jätettyään (eli paljastamalla hieman aitoa luonnettaan) jouskarimies palaa takaisin vetämään tuota roolia,onko kyse luottamuksen puutteesta vai mistä ihmeestä?
Mitä
ihmettä?
71143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
luettavaa, ei mielestäni kuvannut jouskaa ollenkaan:D
Itse en ainakaan tunnusta koviksen roolia, olen vain ujohko, unelmoiva oma herkkä itseni...
Kuten mainitsit, meitäkin on moneksi ja luulen, että jotkut ovat saaneet kokea kovia suhteissaan ja näin ollen vetävät roolimallia epäilyksen ja luottamuspulan vuoksi. Pitkäjännitteisyys auttaa tässäkin asiassa ja tuo oikean luonteen esiin.
Ei kyllä minua kuvaa tuo juttu.
Minä en esitä mitään roolia, vaikka juuri muutama päivä sitten kuulin ekan kerran että "sähän oletkin kova". Mietin äkkiä siinä vaiheessa, että ei kai nyt luulla mua "kovaksi".
Olen huumorilla höysetty jouskari ja saataan puhua pientä rivoakin.
muutakuin että ihmiset jotka noin käyttäytyvät, pelkäävät? Ehkä joku on todellakin pettänyt luottamuksen- Oletko huomannut olevasi kilpailuhenkinen, ovatko ihmiset yleensä seurassasi varuillaan, valmiina hyökkäämään/ puolustautumaan? Millainen olemuksesi on?
KOeta pehmeämpää linjaa :)
itse ainakin pidän kynsin hampain kiinni siitä jouskarin perusominaisuudesta, eli rehellisyydesta, enkä varmasti kirveelläkää esitä mitään rooleja. toisaalta jouskarina minulla on hyvä empatiakyky, ja osaan "virittäytyä" keskustelemieni ihmisten tasolle, ja tietenlainen joustavuus, joten luonnollisesti tulee oltua erilainen esim vanhusten ja lasten kanssa. kyse on silti enemmän sanavalinnoista ja hyvästä käytöksestä, kuin rooleista.
jolloin olen kylmä kauhistuttavan julma ja en anna periksi enää senttiäkään se näkyy muille myös..silloin vain pelkään mutten taivu enää tahtoon tuulessakaan... satutettu siis lujaa enkä uskalla enää luottaa hetkeen keneenkään.
en vedä mitään roolia mutta viime aikoina jotkut ystävät luulevat niin koska normaalisti olen suht rauhallinen jne mutta viime aikoina tahtomattanikin olen sanonut asiat niin suoraan kuin mahdollista ja moni on siitä suuttunut ja loukkaantunut.. mut en sitten tiedä..
itse olen kokenut elämässäni turhan rankkoja asioita sen takia että annan hyvin helposti itsestäni kaiken..ja tämä on aiheuttanut sen että nykyään olen varautuneempi ihmisiä kohtaan enkä välttämättä heti anna itseäni julki.