Onko muilla veskareilla tälläistä tunnetta joskus,että haluaisi oman kumppanin pois kotoa muutamiksi päiviksi jotta saisi kokea ikävän tunteen ja huomaisi hänen kotiin palattua,että kuinka tärkeä ja ihana tämä on?
Hiipuuko kumppanin ihanuus jos hän on aina kotona? Itselläni tuntuu olevan niin että jos mies ei säännöllisin väliajoin lähde jonnekkin muutamaksi päiväksi (esim.pelireissuun tai kurssille) alkaa arvostukseni ja jopa rakkauteni häntä kohtaan jollain tavalla hiipumaan,hän ei tunnukkaan enään niin ihanalta yms ja alkaa jopa kyllästyttään. Ja sitten ku hän palaa on se taas niin pirun ihana ja kauhee ikävä ollu ja niin edelleen....
Hiipuuko kumppanin ihanuus jos hän on aina kotona? Itselläni tuntuu olevan niin että jos mies ei säännöllisin väliajoin lähde jonnekkin muutamaksi päiväksi (esim.pelireissuun tai kurssille) alkaa arvostukseni ja jopa rakkauteni häntä kohtaan jollain tavalla hiipumaan,hän ei tunnukkaan enään niin ihanalta yms ja alkaa jopa kyllästyttään. Ja sitten ku hän palaa on se taas niin pirun ihana ja kauhee ikävä ollu ja niin edelleen....
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen aina toivonut että mieheni olisi matkatöissä ja mahdollisimman paljon pois kotoa. Olen nimittäin ihan varma että sillä tavoin avioliiton hohdokkuus säilyisi.
Nyt oma rakas on puoli vuotta poissa niin jo nyt tuntuu ettei itse ole kokonainen... Jos tämä ei ole sitä että tietää kuinka paljon hänestä pitää ja kuinka paljon häntä rakastaa niin ei mikään. Se ei ole kipua mutta todella raskasta...
No ei tarvitse ihmetellä. Vesimies on skitso luonne
olen just samanlainen ja minä poloinen olin naimissa miehen kanssa joka kerran vuodessa kävi hillareissulla lapissa ja sieltäkin tuli kiireen vilkkaa yhden yön jälkeen takasin ikävöiden minua, aapuuuaaaa, minä tukehduin melkein. Nyt on kiikarissa mies, joka luulee että kaikki naiset ovat sellaisia ettei mies saisi käydä missään ja ei ymmärrä kun sanon että minusta olisi vain ihanaa kun toinen on joskus pois, jälleennäkeminen on sitten kahta kiihkeämpää. Hän on vähän niinkuin monttu auki, uskoisiko....
Joskus on ihana olla hetki yksin, ihan vain olla ja ajatella. En toivo kuitenkaan kumppanini olevan pitkään poissa, muutama tuntikin riittää :) Mutta jos kuitenkin erossa ollaan enempi niin kyllä siinä todella rupeaa ikävöimään ja varmasti kumppani tuntuu taas ihanammalta.
Nosta rähinä mitättömästä asiasta ja saat itsellesi aikaa. Oletko kokeillut? Tai oletko "heittänyt" äijän pihalle. Minä teen niin kun haluan tuuletusta. En koskaan heitä akkaa pihalle. Verkosto toimii.
...ihan tyypillistä vesimiehen tunne-elämää. Vesimiesmiehen kanssa kaksi vuotta elettyäni opin että vesimies kyllä ihastuu ja rakastuu mutta ei koskaan rakasta. Kun rakastuminen hiipuu alkaa vesimies olla sitä mieltä että tunteet ne loppui kun kumppani on niin ikävä ja aina jaloissa...
Vastaani ei ole kävellyt vielä ihmistä jota rakastaisin. En edes tiedä mitä se on. Minä en rakasta ketään, eikä kukaan saa rakastaa minua. Joskus jopa rukoilen että tulis rakkaus, mutta ei. Tyhjän tunteen täytän muilla asioilla kuten liikunnalla. Juoksen maratonia, teen kaikkea maan ja taivaan välillä. Mutta koskaan en ole pettänyt vaimoani enkä lapsiani. Se tämän elämän laki.
Kuule, kyllä sinä saat tuntea rakkauden tunteen jos vaan oikein toivot jarukoilet. Ja pikku vinkkinä: hiljennä vauhtia niillä maratooneillasi ja muutenkin että sinut saa kiinni. Ja muutenkin istahda ja katsele ympärillesi, rauhoitu. Toisena vinkkinä, miten voit toivoa rakkautta jos sinua ei saa rakastaa.....=) Näin viisteli veskarinainen, joka on saanut tuntea rakkauden monen monta kertaa ja siten myös sen loppumisen...mutta eletty on ja täysillä!
rakasta itseäsi, miten voisit rakastaa muita tai ottaa vastaan rakkautta itseäsi kohtaan?
Et ole ainut ja rauhoitu ei se horoskooppimerkki vaikuta siihen paljonkaan. AINA on ihanaa, kun toinen tulee kotiin lyhyemmältä tai pitemmältä reissulta, jos luottamus molemmilla on kunnossa. Se raikastaa suhdetta. Eli yökylään toinen aina kun alkaa tökkimään..
Minun kohdalla homma on aina ollu niin että MINÄ olen halunnu lähteä kotoa pois vähäksi aikaa :) Liekö se ollut sitä vapaudenkaipuuta sitten.
Sitten tapasin nykyisen mieheni ja sen kans on ainakin vielä toistaiseksi niin, etten halua lähteä minnekään ilman sitä. En siis suostu enkä halua, ikävä on kauhia. Johtuisko siitä että se joutuu työnsä takia joskus menemään ulkopaikkakunnalle? Vai vieläkö alkuhuuma vaikuttaa? Se selvinnee muutaman vuoden päästä :)
Kuin lukisi omaa tekstiä! Muutama viikko sitten tuli ahdistava olo ja pyysin suoraan antamaan minulle rauhan vuorokaudeksi. Onneksi lähti ja seuraavana päivänä olin taas jo ns. normaali. Olen lueskellut näitä viestejä täällä ja omaksi huojennuksekseni todennut etten ole ainoa näiden ongelmien kanssa. Ihastun, rakastun, mutta en pysty rakastamaan pidemmän päälle. Loukkaan helposti kumppaniani tällä asenteella, jolle en voi mitään. Minua ahdistaa toisen hellyyden osoitukset tai tarrautuminen. Haluan vapautta. Vesimies ei taida olla yksiavioiseksi tarkoitettu tai ainakaan pitkään kestävään suhteeseen.