onko kellään muulla vastaavia oireita: Pienikin esiintyminen, ennalta odottamaton (tai odotettukin) tilanne ja nolostuminen saavat kaulan ja naaman alueen täysin punaiseksi. Toisin sanoen kuten normaali punastuminen, mutta siihen lisättynä kaulaan ilmestyy punaisia läikkiä..?
minua on vaivannut jo pidemmän aikaa tuollaiset tapaukset ja ne ovat kiusallisia ja häiritseviä.. Kun tajuaa punastuvansa punastuu vielä lisää..hävettää
Mikähän voisi helpottaa tätä?
minua on vaivannut jo pidemmän aikaa tuollaiset tapaukset ja ne ovat kiusallisia ja häiritseviä.. Kun tajuaa punastuvansa punastuu vielä lisää..hävettää
Mikähän voisi helpottaa tätä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mullakin tulee kaulaan punasia laikkuja kun punastun, siis naama ihan punanen ja laikkuja kaulassa. Tajusin sen siitä kun eräässä kuvassa olen punastunut(noloa) niin kaulassa laikkuja, siinä ei kyllä oikeestaan oo naama punanen, muta kaulas laikkuja...se oli kyllä tosi jännittävä tilanne, et johtu siitä jännityksestä. Nykyään kun punastun ja satun vilkasee kaulaa, niin siinä on kyllä laikkuja.
en kyllä tiedä, mikä tähän auttas...ei varmaan mikään. Ärsyttää kun kärsin vaan loppuelmäni tästä. Toivottavasti menis ohi joskus.
niin, ne laikut on kiusallisia.. olen huomannut että niitä tulee itselleni useasti jännityksestä esim. esiintyistilanteissa tai muissa jopa ihan normaaleissa tilanteissa joihin liittyy jännittämistä..
Pitääkö siis aina pitää pooloa päällä, jotta ei tarvitsisi välittää niistä... Harmi kun punastumista ei voi kätkeä vaatteilla ( ehkä meikkivoiteella tms.)
Olisi vaan kiva päästä näistä eroon. Itse en koe sosiaalisia tilanteita suureksi ongelmaksi.. Mutta ilmeisesti ne jollain tavalla, jossain määrin ovat, kun oireet ovat tällaisia...
Heips!
Täällä toinen kohtalotoverisi. Olen punasteleva jännittäjä. Toistakymmentä vuotta elämääni on hallinut ainainen jännitys siitä, että punastelenko taas typerissä tilanteissa ja onkohan kaula ja naama taas aivan läikikäs (yleensä kahvipöytäkeskuteluissa ja esitelmien pidoissa ym) Eihän se mitään jos punastelisinkin aivan "normaalisti", mutta iho on kuin täynnä fritsuja. Olen jopa saanut kuulla tästä kommentteja, "kauheeta, mitä sulla on kaulassa!". Surettaa aina talvella tunkea poolopaitoja päälle, peittääkseni tunteeni. Olisi ihana pukeutua kauniisiin avariin paitoihin. Mutta en pysty. Kesäisin koen voivani elää normaalia elämää. Ehkä kuvittelen, että rusketus peittää laikut. Rakastan kesää kun ei tarvitse jännittää! Mutta syksyisin jännittäminen jotenkin palaa. Olen päälle päin sosiaalinen,iloinen ja pidetty ihminen.Minulla on ihana perhe. Olen menestynyt työssäni hyvin ja aina ovat pomot kehuneet miten ihana persoona olen.Kaikki voisi olla hyvin. Mutta sisältä olen ahdistunut. En kestä katseita:"voi raukka, kun jännittää tällaista tilannetta...". Haluaisin elää elämääni täysillä, mutta tuntuu, että tämä jännitys ja punastelu rajoittavat elämääni. Mitään ongelmaa ei ole, jos saan kaulani peitettyä. Eikö tämä olekin outoa? En ole oikein vakavasti pystynyt kenenkään kanssa asiasta keskustelemaan. Ehkä pelkään kertoa ihmisille, millainen todella olen. Olen hyväksynyt, että joudun ehkä loppuelämäni elämään laikkukaulaisena...Vai olisikohan kenelläkään tähän ratkaisua...? Kallonkutistajalle...? Tiedän, että on vakavampiakin ongelmia, kuin punastelu, mutta tämä ihmisen mieli on niin kummalinen...Sitä ei ole helppo hallita...
Moi!
Tämä ei ehkä sinua lohduta, mutta sitä punastumista ja kaulan läikkiä ei kukaan muu ajattele kuin sinä. Luulen, että asia on kasvanut sinun ajatuksissa kohtuuttoman suureksi ja et ole vaivan kanssa yksin. Sinun ei tarvitse hävetä, koska se on osa sinua. Jos helpotusta haluat, niin itse en osaa neuvoa noissa meikki jutuissa, koska olen mies. Itse joudun pitämään jos jonkinlaista raporttia ja esittelyä. Myös punastun, mutta olen päässyt irti häpeastä ja ei se enää haittaa, koska useimmat ovat tuttuja kuuntelijoita. Tsemppiä sinulle!
Täällä valitettavasti saman ongelman omaava.Mulla punottaa ja on aivan laikukas kaula, jos odotan jotain aivan tavallista asiaa, eli monesti tämä on pahinta tuttujen ihmisten läsnäollessa.Kahvipöydät yms., kaikki missä joutuu oleen paikoillaan. Jos saan kaulan peitettyä, kaikki on hyvin. En jännitä, siis minkäänlaisia muunlaisia jännitysoireita ei esiinny. Joskus tuntuu, että laikut on niin tulikuumia, että ne vois polttaa, jos koskis niihin. En tiedä, mikä auttais.
Ärsyttää, kun tosiaan aina poolo päällä. Ja kyllä ihmiset huomaa, mitä voi vastata ihmisille, jotka kysyvät, että miten sulla on ton näkönen kaula? Ootko allerginen jollekin. Pikkasen hävettää. Asia on niin arka, etten oo siitä kertonut kellekään. En voi..
Aivan sama juttu mulla! Esimerkiksi palaverissa, kun uskaltaudut kerrankin avaamaan suusi, oikein tuntee miten kaulaa alkaa kuumottaa. Naaman punoituksen saa peitettyä meikkivoiteella jonkin verran. Eniten tässä asiassa häiritsee se "kuumotuksen" tunne kaulalla ja poskilla mikä nousee pikkuhiljaa.. Ja kun itse asian huomaa punastuu vaan enemmän ja tulee sellainen epäonnistunut olo, kun huomio kiinnittyy näinkin epäolennaiseen asiaan, kuin punastumiseen. Tästä syystä pysynkin useimmiten hiljaa ja olen passiivinen, mitä en taas oikeasti haluisi olla! Rohkeat ihmiset, jotka eivät punastele, eivät tajua miten vaikeaa meillä ujoimmilla ja jännittäjillä joskus on... Kannattaisiko mennä esim. itsetuntokurssille? Kokemuksia?
Täällä saman pulman kanssa painiskelen ja tämä vuosien takainen ketju nousi esille. Löytyykö mitään meikkivoidetta tai tuotetta, jolla pulman saisi kuriin? Vai täytyykö käyttää poolopaitaa loppuelämän ajan. Oikeasti ihmiset kyllä huomaavat, kun läiskät alkavat nousta ja kommentit ovat omalla kohdallani pahentaneet kierrettä entisestään.
Nostan tätä ketjua.Saman ongelman kanssa olen kamppaillut yli 20 vuotta😔.
Beetasalpaajat auttaa paljon,mutta ei tarpeeksi.Essitalopraamia söin vuosikausia,ei mitään apua.Onneksi pääsin siitä eroon helposti.En vain pysty olemaan tämän ongelman kanssa pystypäin ja olemalla tarkkailemata itseäni ja oireitani. Ja kyllä ne ihmiset huomaa.Kauhistelua olen kyllä saanut osakseni.Moni luulee,että mulla on joku paha allerginen reaktio,kun kaula on ihan järkyttävillä laikuilla ja posket kiehuu kirkuvan punaisina.
Olen punastellut koko ikäni, mutta siihen on niin tottunut, ettei jaksa välittää.
Aikuisena siitä ei enää niinkään kukaan huomauttele, joskus satunnaisesti joku saattaa sanoa, johon sitten sanon " joo tiedän ".
Lapsena oli erilaista, koulussa, etenkin ala-asteen aikaan luokassakin usein joku sanoi asiasta. Saattoivat kysellä minkä värinen on paloauto, tms.
Usein vastasin, että vihreä, tai sininen.
" Ongelman " kanssa tottuu elämään, vaikka se joskus harmittaakin.
Punastelevia ihmisiä on loppujen lopuksi aika paljon, televisiossakin ajoittain näkee.