Joka kerta kun ylex:ltä kajahtaa zen cafen biisi, on pakko vaihtaa kanavaa, tai sulkea radio. Kertokaa nyt ihmeessä, mikä tuossa monotonisessa, huonosti riimitetyssä ja vailla ajatusta olevassa laulannassa oikein kiehtoo. Vai oonko vain kolmekymppisenä jo ikäloppu tajuamaan asioita?
Kaikki biisit samasta muotista, käsittämättömin sanoin, kuin toistensa kopioita.
Kaikki biisit samasta muotista, käsittämättömin sanoin, kuin toistensa kopioita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sie oot vaan niin tuudittautunu keskiluokkaseen elämääs Ikea-sohvineen, vaimoineen, maustehylyineen, lapsineen, koirineen ja takapihoineen, että sua ei voi enää pelastaa. Oot tuomittu juoksemaan oravanpyörässä mitättömän elämäs loppuun asti. Lauantai-iltaisin saunaolut ja viikottainen seksi. Maanantai aamuna töihin, perjantai-iltapäivänä pikku ahdistus, mutta ei mitään vakavaa, koska kaikki on tasaista koska niin on opetettu pyhäkoulussa.
Tästä syystä musiikki joka varsinkin sanoitusten puolelta kapinoi pariskuntailtoja ja vaipanvaihtosessioita vastaan ja puhuu eläimellisen sovintonaimisen puolesta, tuntuu susta vieraalta. Eikä siinä ole mitään väärää. Kaikesta ei voi, eikä pidä tykätä.
Vaihdat kanavaa kuten tähänkin asti ja annat muiden edes yrittää päästä pois babylonista, vaikkei siinä kovin moni onnistukaan.
"Everything goes to hell, anyway."
- Tom Waits
Mielestäni loistavia sanoituksia Zen Cafella. Se olikin ensimmäinen asia joka iski Zen Cafessa. Aamuisin -kappale on sanoituksiltaan erittäin loistava, ellei täydellinen...