Pinkin levy MEDDLE ja siittä kappale ECHOES.
Kappaleen kohta 19 minuuttia ja 58 sekunttia (alkaa mielestäni pätkä mikä ei oikein edes kuulu koko kappaleeseen) ja kestää kohtaan 21 min 15 sek eli tommonen reilun minuutin pätkä.
Se mikä tekee asian mielenkiintoiseksi on jos nyt kuuntelet Andrew Lloyd Webber:n teoksesta The Phantom of the Opera kappaleen The Phantom of the Opera alun.
Löytyy kyllä paljon yhtäläisyyttä minun mielestä tai sitten oon jo seonnut liiasta Pinkin kuuntelusta.
Kappaleen kohta 19 minuuttia ja 58 sekunttia (alkaa mielestäni pätkä mikä ei oikein edes kuulu koko kappaleeseen) ja kestää kohtaan 21 min 15 sek eli tommonen reilun minuutin pätkä.
Se mikä tekee asian mielenkiintoiseksi on jos nyt kuuntelet Andrew Lloyd Webber:n teoksesta The Phantom of the Opera kappaleen The Phantom of the Opera alun.
Löytyy kyllä paljon yhtäläisyyttä minun mielestä tai sitten oon jo seonnut liiasta Pinkin kuuntelusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllähän se kohta kuuluu siihen kappaleeseen. Mutta siitä en tiedä että onko Pink Floyd "kopioinut" sen kohdan tosiaankin tuosta toisesta biisistä.
Meinasin vaan että levyissä on paljon samalta kuulostavaa.Ei Pink ole kopioinut koska teki omansa noin kolmekymmentä vuotta aikaisemmin.
Pinkin paras on WISH YOU WERE HERE jota tuli kuunneltua vinyyli puhki.Vieläkin joskus sitä kuunnellessa kostuu silmäkulma.
Levynkantta katsellessa voi huomata sen seikan ettei ole ihmisen tekemää musiikkia vaan jostain korkeammasta dimenssiosta.Kannessa robotti kädet kättelevät ja toisessa äijä on tulessa.
Tuon eepoksen syntyhistoriasta on kerrottu jossain, että poijjiilla oli monta kappaleen aihiota, jotka he yhdistivät sinfonisesti toisiinsa. Tarkoitat ilmeisesti Echoesin loppupuolen crescendo-vaihetta, jota Gilmour luonnehti ilmaisulla "guitar orchestra". Kyllähän se nimenomaan kuuluu tuohon kappaleeseen täysin olennaisena osana.
Henk koht olen sitä mieltä, että se melko pitkä psykedeelinen ääniefektihäröily ennen tuota em.kohtaa on hieman puuduttava. Tosin, kuten klassisessakin musiikissa, ne "hyvät" kohdat kuulostavat sitäkin paremmilta, jos niitä ennen on joutunut kuuntelemaan hieman tylsääkin kohtaa. Teoksessa on silloin kunnolla dynamiikkaa, eikä mitään tasapaksua jollotusta.