mitens sopii yhteen?
jousimies+neitsyt?
¨¨¨¨¨¨
163072
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Loistavasti! ...ainakin jos kumpikin pystyy pitämään mustasukkaisuuden aisoissa ja antaa toiselle tilaa tarpeeksi, kumpikin merkki kun on oman tien kulkijoita. Näin voin sanoa omasta kokemuksesta =)
mustasukkainen..:). Eikös se jouskari oo niin vapauden kaipuinen ettei edes kunnolla sitoudu kehenkään. Paljon poikamiehiä siinä merkissä, kirjan mukaan. Mä oon vaan nouseva neitsyt..eli siis eri kirjoittelija..Mut minäkään en tykkää oikeen enää sitoutua.
Kyllä! Ainakin kaikki minun tuntemani jouskarit ovat olleet pirun mustasukkaisia vaan eivät siedä YHTÄÄN sitä että heistä ollaan mustasukkaisia! =)
täällä....EI mustasukkaisuutta.Mutta tuon väitteen allekirjoitan että heistä EI saa olla mustis.
ja mitäs silloin tapahtuu? eikö pieni mustasukkaisuus ole vain hyvästä..?
joten se kai kerto että ne ei oikein sovi yhtten sillä asiosta puhumineen on vaikeaa mutta kannattavaa
omakohtaisia kokemuksia? kumpi itse olet?
oikeenkin hyvin n.30 v. Ja meillä jouskarimies EI mustasukkainen,minä kylläkin,neitsyenä olen.Ja oon sellainen pikkutarkka nipottaja.Jouskari suurpiirteinen,vaeltava sielu,kova menemään. Mutta...en minäkään kauaa paikallani viihdy.
Että hyvin pyyhkii.....
Olen neitsytnainen ja mieheni jousimies. Sovimme hyvin yhteen. Mieheni antaa minulle tarvitsemani 'liikkumatilan', koska suurpiirteisenä ja hieman itsekeskeisenä hän ei jaksa paneutua kaikkiin yksityiskohtiin. Itse hän on meneväinen, ja minun puolestani saa kernaasti mennäkin. Olen itsenäinen luonne, kuten hänkin, ja kaipaan myös yksinäisyyttä. Riitelemme siten, että minä nalkutan jostakin yksityiskohdasta, ja hän suuttuu niin, että paukahtaa; hän syöksyy ovet paukkuen ulos ja huristaa tiehensä, eikä vastaa edes puhelimeen. Sitten kun tavoitan hänet, raivoan hänelle, ja kyllä hän sitten lopulta aina palaakin kotiin :) Koen, että saan hänestä kunnon vastuksen, koska olen provosoiva luonne ja tykkään väitellä (herkemmille merkeille, kuten vaa'lle tai kaloille, tällainen ei sopisi). Hän on suora ja avoin ihminen, ja se tekee minulle hyvää, koska itse olen sisäänpäin kääntyneempi. Hänestä olen empaattinen; ymmärrän ja autan. Puhumme paljon yleisellä tasolla, koska tykkäämme puhumisesta. Minä analysoisin mielelläni enemmänkin, mutta häneltä loppuu usein mielenkiinto. Onneksi minulla on hyviä ystäviä (kuten hänelläkin). Henkilökohtaisella tasolla puhuminen on meille joskus vaikeaa. Tunteitamme näytämme muuten, ja fiilis on se, joka kertoo, missä mennään. Kun on vaikea puhua, minä olen yleensä se, joka saa keskustelun etenemään. Tiedän mistä narusta vetää. Olemme molemmat uteliaita luonteita, ja teemme asioita yhdessä.
Turhaan pelotellaan, että neitsyt ja jousimies eivät sovi yhteen; suhteelle on kuitenkin eduksi, jos elämänkokemusta jo on, jolloin molemmille merkeille luonteenomainen itsenäisyys pääsee positiivisella tavalla vaikuttamaan.
teillä sujuu..mitäpä pienistä riidoista..
Meillä ihan samalla tavoin: itse neitsyt nainen, mies jouskari. Kirjoitat ihan kuin meidän suhteesta, niin samanlaista on meilläkin.
Se on totta, että elämänkokemus on hyväksi, että voi luottaa toisen rakkauteen ilman mitään kyttäämisiä ja mustasukkaisuutta. Meillä ainakin saisi kumpikin kieriskellä mustasukkaisuuden suossa, jos sille ladulle lähtisi, sillä kummallakin on nais- ja miespuolisia ystäviä ja ollaan muutenkin pidettyjä ihmisiä. Annetaan toisillemme tilaa elää ja silti rakastetaan toisiamme yli kaiken.
En vaihtaisi jouskariani mistään hinnasta.
Kun kumpikin yläpuolella kerroitte, että tämä suhde toimii, jos on riittävästi elämänkokemusta, heräsi mieleeni kysymys siitä, että minkä ikäisinä suhteenne aloititte? ja jos aloititte nuorena, miten asiat ovat muuttuneet niistä ajoista?
siitä elämästä on kertynyt meille kummallekin, tämä on miehen 3. liitto ja minulle toinen. Siinä sitä on jo pahimmat särmät hioutuneet kummaltakin. Suhteeseen on lähdetty siltä pohjalta, että toista ei voi omistaa eikä muuttaa. Arvostetaan toisiamme sellaisina kuin olemme eikä laiteta toiselle "palloa jalkaan".
Voipa olla, että tämä meidän suhteen elämänkaari olisi ollut melko lyhyt, jos se olisi roihahtanut liekkiin vaikkapa 20-vuotiaana, koska siinä iässä ihminen on niin pirun omistushaluinen ja haluaa muuttaa toista mieleisekseen. Nuorena sitä myös ajattelee niinpäin, että tee minut onnelliseksi, kun nyt niinpäin, että haluan tehdä sinut onnelliseksi. Että näin...
näin on.
miksi näin?
Samalla aaltopituudella ollaan.Välissä tuntuu kuin tietäisimme kumpikin mitä toinen ajattelee,ihan kuin lukisimme toisiamme ja samaa mieltä ollaan.
Kyllä sanon minä!
Sen verran ihanaa oli että tämä jousimies tunnusti jälkikäteen että rakastui minuun ensimmäisenä.
Tunnemme tosiaan yhteenkuuluivaisuutta.