Mutta jotka jäi harrasteluun?
Mulla oli tanssijan ammatti, jäi harrasteluksi.
https://youtu.be/7cAbmaBHIFU?is=orsIA9WVNP2Yae4g
Mulla oli tanssijan ammatti, jäi harrasteluksi.
https://youtu.be/7cAbmaBHIFU?is=orsIA9WVNP2Yae4g
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 172
Vanhimmat
Olen realisti. Halusin tulla työssä käyväksi perheen omaavaksi naiseksi. Työ kuin työ kelpasi. Sain ne, jonkin aikaa se riitti. Aloin opiskella vähän kuin harrastuksena ja sen myötä vähän enemmän. Nyt sopivasti. En taida osata haaveilla. Horroskooppityyppisten syntymäajan perusteella sopisin juristiksi, jota en ole. Oli siinä muitakin ammatteja.
Sehän se minutkin opiskelemaan ajoi alaa jolla työllistyy eikä vaadi kuitenkaan veripisaroita suoriutuakseen. Mulla vaikutti krooninen migreeni paljon siihen miten pitkiä opiskeluja ja miten vaikeaa, helppoa lähdin tavoittelemaan. Piti olla sillern helppo ammatti ettei haittaa vaikka migreeni vie ison osan toimintakykyä opiskeluista, selviän silti helpolla järjelläni.
Terveenä omisi opinnot olleet paljon kunnianhimoisemmat. Pitemmät ja haasteellisemmat. Mutta nyt meni tää elämä näin kun meni migreenin ehdoilla.
Kauraleseillä valkuaisaineet kohdistuu kuulemma enemmän yläkehon ja pään alueelle.
Että niitä naamariin. No migreenit on nykyään jo lastenleikkiä menneisiin verrattuna. Joten nykyään pystyn jo keskittymään opiskeluunkin.
Tietenkin jälkeenpäin kun haaveet jäi haaveiksi se sattaa tuntua halvalta "enää", mut joskus jokin diktoi asiat oikeinpäin. Saatat vanhoilla päivilläsi vaimokkeen kanssa kasvattaackatraan joka pelastaa tanssilavat.
No, minun kohdalla mainitsit muutaman sellaisen no can do anymore kohdan, mutta tanssimista voisin alkaa jälleen harrastamaan yksin tai yhdessä.
Olishan se mukavaa ja kehokin pysyy kunnossa.
Niih.. musta piti tulla automaatioinsinööri, mutta elämä päätti toisin. Tein vuosia töitä siihen suuntaan. Kaikki oli suuniteltu ja viimeisiä vaille valmista, sit sattui onnettomien sattumusten sarja. Eli paska tsäkä ja haaveeksi jäi.
Mäsä? Joo, terveys on monesti se pääsyy kun joutuu tekemään toiseksi parhaita valintoja. Ikävä kyllä.
No sekin.. alunperin olin opiskelemassa ja sit sattui kaiken alulle paneva sattumus. Vesivahinko keittiössä.
Astianpesukone oli tihuuttanut vuosia poistoletkusta ja koko keittiö meni uusiksi.
Eikä meillä ollut varaa siihen kun opiskelin.
Niin minä menin töihin ja otin ensimmäisen työn vastaan.. tarkoitus oli vain tehdä vähän fyffeä ja jatkaa opiskeluja sen jälkeen.
Sairastuin tosiaankin heti vakinaisen paikan saatuani ja heitin elämäni roskakoriin. Keskimääräisesti mäsät on töissä n. viisi vuotta diagnoosin saamisen jälkeen ja ajattelin, että se on si sama tehdä paskaduunia loppuaikani. Vakiduuni kuitenkin.
Niih. Parin kuukauden päästä tulee 15 vuotta täyteen...
Ei mun kannata enää tän ikäisenä toteuttaa itseäni ja aloittaa alusta. Duuni se on paskaduunikin.
En ole katkera, elämä meni nyt näin.
Ikäviä olet kokenut. Se onkin helppoa sanoa, elä, tee, hanki elämä ja muuta latteaa, kun se ei vaan ole aina niin yksinkertaista. Tulee kapuloita rattaisiin ja usein niitä kun tulee yksi tulee kohta monta perään.
Sitten vaan sopeudut siihen mihin kykenee.
Mutta hyvin sä olet kuutenkin henkisesti selvinnyt eteenpäin ja se on paljon enemmän kun ettei kaikki haaveet ole toteutuneet. ❤️
Mulla oli alkuun sellainen kusetetuksi tullut olo..
Seitsemän vuotta ohjastin elämääni siihen suuntaan, että toteutan haaveeni. Odotin ja vaihdoin työpaikkoja.. keräsin ammattitaitoa.
Insinööriksi kädentaidoilla. Se oli haave. Olin törmännyt matkan varrella insseihin, jotka eivät tienneet edes mihin suuntaan ruuvia vääntää.. itse en moiseen alentuisi.
Mut juu. Näin meni tämä elämä. Ei juu tullut automaatioinsinööriä. Tavan tehdasduunari. Mutta en valita - paljoa.
Ajattelin, että minusta tulee sisustussuunnittelija. Se on aina kiinnostanut ja kiinnostaa edelleen. Minulla on aika hyvä väri- ja mittasuhdesilmä, minkä lisäksi osaan hahmottaa tiloja visuaalisesti hyvin, niin ajattelin että voisin olla aika hyvä tässä ammatissa.
Elämä kuitenkin vei toiseen suuntaan ja sisustukset jäi vain mielenkiinnon asteelle 😊
Sitä voi onneksi harrastaa kotonakin ja miksipä ei ystävienkin iloksi. Mua enemmän tosiaan kiinnostaa se toimivien tilojen ja kalusteiden suunnittelu ja rakentelukin siihen asti kun taidot riittää. Pihan rakentelu on mennyt edelle mielenkiinnossa tämän suhteen. 😄
Pitäisi vaan olla se oma piha, mihin ei tarvitse omistajan lupaa eikä murinaa. 😅
Tällä kokoonpanolla siis ei onnistu.
Niin voi ja olwn vuosien saatossa kahlannut läpi paljon lehtiä, katsonut aiheeseen liittyviä tv-ohjelmia, kahlannut läpi Asuntomessuja jne. Ihan vain oman mielenkiinnon takia 😊
Tilasuunnittelu on mielenkiintoista, mutta kalusteisiin oma osaaminen ei todellakaan riitä. Se olisikin näppärää kun osaisi itse toteuttaa haluamansa kaltaiset kalusteet. Hieno taito 🤗
Murise takaisin jos joku torppa sun pihaehdotukset 😅
Nykyään on valtavasti kirjastossakin sisutuspuolen teoksia. Ootko kirjoja käynyt pläräämässä?
Mä nyt entisöin tai oikeammin uudelleen tuunaan kalusteita. Modifioin. Kun olis tilat ja työkalut, niin kyllähän sitä loisi vaikka mitä.
Ää, en mä enää jaksa murista. Luovuttanut jo. Tuskin tässä pihapiirissä enää teen mitään isompaa. Sille näyttää, että ensi vuonna on joku muu piha mitä kattelen ittekseni.
Mulla on joitain omia teoksia sisustussuunnitteluun liittyen, niitä olen joskus lueskellut. Niissä on käsitelty esim materiaalien, värien tms vaikutusta. Mielenkiintoista luettavaa, mutta voisi ehkä piipahtaa kirjastossa katsomassa mitä siellä on tarjolla 😊
Entisöinti on myös hieno laji. Siinä on jotain hienoa, kun saa herätettyä henkiin ehkä monen maalikerroksen peitossa olevan kalusteen. Parhaimmassa tapauksessa kyseessä on jokin suvussa kulkenut aarre, jonka saa pelastettua 🤗
Ai olet tuohon päätymässä.. Isoja asioita, mutta omaa sisintään kuuntelemalla osaa kyllä tehdä oikeita päätöksiä, vaikka ne joskus olisi vaikeitakin. Tärkeintä, että pystyy hengittämään vapaasti ja saa tuntea onnellisuutta sydämessään saakka.
Kannattaa käydä, voi löytyä inspiroivia lukemisia. Välillä itsekin niitä selaillut, mutten kotiin asti viittinyt tuoda, kun se on vähän ettei viitti jos ei mitään voi ja saa toteuttaa.
Mä en maalien kanssa niinkään pelaa, vaan se kaluste puretaan atomeiksi ja kasataan uuteen uskoon. Tuunataan. 😜
Joo, eihän se vaihtoehto mieltä ylennä. Mutta vaikuttaa sille, että puhumiset on puhuttu ja toinen lukossa niin ettei halua sanaakaan kuulla eikä puhua vaikeita asioita. Eihän ne silleen ikinä korjaannu. Uupuu vaan tai olenkin jo ihan valmista kauraa. Mutta on nyt vaan pakko käydä läpi mikä on pakko.
Täytyy laittaa to-do-listalle tutustua sisustus-kirjallisuuteen 😊
Mun taidoilla huonekalut jäisikin atomeiksi ikuisiksi ajoiksi 😄 Osaan kyllä koota huonekaluja ä, mutta siihen se jääkin 🫣 Hieno taito 👌🏻
Kuulostaa kyllä vaikealta tilanteelta, joka vaatisi molempien osapuolten halukkuutta keskustella. Oli lopputulos sitten mikä tahansa, mutta puhumattomuuden kanssa on todella vaikea elää ja olla. Jossain vaiheessa se syö ihmisen tyhjäksi eikä niin voi ikuisesti elää. Jotain täytyy muuttua. Vaikeita asioita.. 😟
Noo mä olen ollu aina sellanen Pelle Peloton henkinen, tutkitaanpa ja puretaan. Sitten jos jotain ei ole se keksitään ja sitten on. 😄
Sukuvika.
Mjoo, kun puhumista vältellään ja puhutaan mitä tahansa muuta soopaakin, ettei vaan tarvi kohdata epämukavaa niin se on sitä ajanostoa. Millä pitkitetään niitä kipeitten käsittelyä, muttei se niin kyllä tee muuta kun viimeistelee arkun niin sanotusti.
Eiköhän se olis ohi jo ilman lapsia ja niitten murheita. Olisin kyllä jo liikkunut eri suuntiin paljon aiemmin jos olis vaan me aikuiset.
Mutta nyt on vaan otettava kaikki osatekijät huomioon. Ei voi kieriä kun pikkukakara itsesäälissä ja tehdä järjettömiä temppuja.
Pelle Pelottomuus tuo elämään sopivasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita 😁
Lasten takia asioita kannattaa harkita toiseen kertaan ja miettiä, onko vielä pelastettavaa. Jos kyse olisi vain itsestä, niin päätöksiä olisi paljon helpompi tehdä, mutta ymmärrän täysin, että lssten takia haluaa tehdä kaikkensa. Lopulta myös lasten takia saattaa paras päätös lähteä eri teille. Lasten voi olla vaikea elää ympäristössä, jossa on mitä tahansa vanhempien välistä kitkaa. Helppoja muutoksia tällaiset ei koskaan ole, kunpa olisikin jokin taikakeino, mutta näissä asioissa sellaista ei ole..
Ainakin elämässä pysyy kipuna, kun on mielenkiintoa ja uteliaisuutta luovasti. 😀
No, ei ole pelastettavaa. Ei enää olis pitänyt toimia aikoja sitten eikä ostella aikaa ja torjua puheyhteys. Kaveri pystyn olemaan iäti, rakastaja en enää ikinä. Ne tunteet on poissa. Tyystin.
Juu, ero vielä herkän teinin heikkoon ajanjaksoon, niin menee päin persettä kaikki. Puoliso vaipuu omaan koomaan, eikä pysty auttamaan lasta, sitten kuorma kaatuu mun päälle kokonaan ja kaikilla on vaan asiat paljon pahemmin kun nyt.
Lapset hyötyy nyt enemmän kahdesta vanhemmasta, kun kahdesta laoseksi heittäytyneestä vanhemmasta ja siihen se menee jos nyt lähden säätämään. Joten olen viisaampi.
Sitä ei voi puhaltaa liekkiä hiillokseen, joka on jo täysin viilentynyt.
Todella vaikea tilanne silti. Lapsen hyvinvointi on tietysti etusijalla, se on täysin ymmärrettävää. Itsekin tekisin kaikkeni lapsen hyvinvoinnin varmistaakseni, vaikka se tarkoittaisi omien tunteiden ja tarpeiden sivuun laittamista.
On silti epäreilua, että päällesi putoaa noin suuri taakka. Toivottavasti saat silti muista läheisistäsi tukea vaikeassa tilanteessa, ettet ihan yksin joudu kaikkea kantamaan ❤️
Nyt pakko mennä unille, huomenna taas pitkä päivä tiedossa. Hyvää yötä ja levollisia unia 😴
Juu, kyllä nämä asiat tulee kaikki vuorollaan hoidettua ja minulla ei ole hätää, vaikken saakkaan helppoa roolia. Monet kerrat vaikeissa rooleissa olleena tiedän voimavarani ja ne on monesti suuremmat kuin muilla osallisilla.
Hyvää yötä, hyviä unia. 🤗
Nämä olivat vain pelkkiä haaveita. Olisin halunnut tv:n uutistenlukijaksi ja lentäjäksi. Kaksi erilaista uraunelmaa. Kummatkaan eivät toteutuneet, mutta olihan se kiva unelmoida. 🙂
Lentäjäksi? Niin minäkin. Tosin en pysty sanomaan olisiko terveys riittänyt siihenkään edes biomiehenä. Sukurasitteena vaikka ja mitä.
Hävittäjää olis kyllä mahtavaa osata käsitellä.
Itse olisin halunnut pienkoneen ohjaksiin. Olen ollut joskus lapsena kyydissä ja siinä oli uskomaton vapauden tunne. Se oli elämys, jonka muistan läpi elämän.
Sami Saikkonen tyyliin. 🙂👍
En tiedä häntä muuta kuin juorulehtien lööpeistä. En ole seurannut hänen saavutuksiaan. Onko hän lentäjä? Hän taisi olla jossain onnettomuudessa?
Lennonopettaja, tanssija jne. Tykän mies. Ovat varsin rakastunut pari. ❤️ Juu oli pahassa onnettomuudessa.
Ok. Kiitti! Täytyy hakea taustatietoja ja lukea enemmän hänestä.
Multa on mennyt täysin ohi. 🤔
Ihan on kiva persoona tuo Sami. Ihanasti on Karitan elämässä mukana. Tuntuu hyvälle nähdä kovia kokeneitten viimein voivan hyvin ja löytäneen rakkauden.
Taidemaalari, muusikko, astronautti, tiedemies, tähtitieteilijä... Siinä joitakin.
Muutama aika huipputason osaamistakin vaativa. Serkun poika juuri pääsi Nasalle töihin. Oli korkeasti koulutettu toki ennen sinne pääsyä. Nuorikin vielä että ehtii vaikka mitä.
Hienoa, että pääsi! NASA töihin pääseminen ei olekaan mikään ihan läpihuutojuttu. Kova kilpailu ja todella korkeat osaamisvaatimukset. Saa kyllä olla ylpeä saavutuksestaan.
Ei ole todellakaan joo. Kyllä siitä tätini hehkuttikin. On tuon pojan mummo siis. Serkkuni äiti. Äitini sisko.
Kyllä niillä kaikilla muksuilla on älliä ja opintoja, menestyneitä ihmisiä. Mutta ei kyllä ihan kaikki Nasalle työllisty. 👍
Niin ja kellä sitten on mielenkiintoa minnekin.
Näinpä. Ja mahkuja, joskus on mielenkiintoa muttei mahdollisuuksia edetä mielenkiinnon mukaan. Monen asian summa. Minäkin olisin mielelläni arkkitehti, mutta eipä pää kirjaimellisesti olisi jaksanut puurtaa korkeampia kouluja läpi.
Varmasti olisi jos olis ollut terveyttä. Mä olen aika sisukas tavoittelemaan mitä haluan.
Arkkitehdin tutkinto koostuu yleensä 3 vuoden tekniikan kandidaatin tutkinnosta ja 2 vuoden arkkitehdin maisteritutkinnosta (yhteensä 5 vuotta).
Että joo, migreenipään kun olis voinut vaihtaa terveeseen toimivaan. 👍
Niin. Olisi ollut ensin jotain lukupäätä niin koulusta olisi voinut tullakin jotain... Ei riitä että moni asia kiinnostaa, jos ei opiskelusta tule mitään syystä tai toisesta.
Vaan opiskelen nyt jotain missä voin hyödyntää tuotakin viheliäisen sairauden tuomaa tietoa. Auttaa muita jotka kohtaa terveyshaasteita elämässä.
Palkkakin on ihan jees, kunhan työllistyy.
Onnea opintoihin. Sekin on työlästä hommaa varmasti.
No sekin on tärkeää toki. Mulla on ollut kyllä ihan kivasti aina päätä muttein voimia vastaanottaa pää räjähtämäisillään viikottain vuosikausia. Menee kivussa sellaiseen kunhan elossa selviää moodiin. Aivot on ylikuormittuneet ja koko keho.
Kiitos, ei oikeastaan. Mulle tuttuja asioita ja tykkään opiskella. Ehkä se tietotekninen puoli on haastavin, mutta senkin oppii. Se on kuitenkin oleellinen työkalu tulevassa työssäni.
Sellaista siistiä päivätyötä puhtaissa timoissa. Voi olla rennosti työhuoneessa ja pitämässä luentoja sitten.
Puhumisen lahjoista on hyötyä kun kohtaat ihmisiä ja olet läsnä, keskustelet heidän kanssa ja heille. 😅
Jotkut joutuu sitten kuuntelemaan ääntäni oikeasti. 😄
Niin tärkeintä on opiskelussa se kiinnostus aiheeseen. Ilman sitä se on ihan tervanjuontia koko homma. Mutta auttaa myös jos ei ole ongelmia oppimisvaikeuksien kanssa yms.
Totta. Noi psykan puolen opinnot näin etänä on välillä vähän ettei meinaa orientoitua, vaikka psykologia on itsessään helppia muttei niihin voi vastailla mitä sattuu. Pitää olla sellainen ammattimainen ote. Se vähän mulle tuottaa joskus pläääh fiiliksiä.
Jos on puhumisen lahjoja, niin silloin ihmistä kuuntelee ihan mielellään. Minä olen parempi kuuntelija kuin puhuja itse.
Psykologia on kyllä mielenkiintoista.
On kyllä. Sosiaalipsykologia eritoten.
Molempia on tullut harrastettua. Minäkin mielelläön kuuntelen, mutta puhunkin kyllä silloin kun joku oikeasti kuuntelee mitä puhun eikä vaan joojoottele.
Puhumisella pääsee kyllä pitkälle. Ja välttää ehkä tilanteita eskaloitumasta pahemmin...
Taito kuunnella on tietty yksi asia. Myönnän että joskus omat ajatukset lähtee harhailemaan kesken luennon.
No ainakin tilaisuus on patempi, jos vaan vastapuoli osaa ottaa vastaan eikä hyöki.
Sekin on ihan normaalia. Mä olen joskus nukahtanutkin luennolla. 😅
Noloa kun alkaa kuorsaus kuulua takarivistä. 😇
Sitten on kyllä selvitty nauruilla.
Joo, sellaiset eivät edes yritä kuunnella. Ja ovat mielipiteissään niin vahvoja, että on turha selittää mitään.
Voisin tuon kuvitella tapahtuvan itsellenikin, etenkin jos olisi huonot yöunet takana. :D
Helposti on käynyt niin, ettei ole malttanut mennä nukkumaan ajoissa ja aamulla on jo olo kun rautakangella, mutta viimeistään tylsällä äänellä tai tylsästi jankaten luento, aivot päättää nukkua mielummin, kun kuunnella. 😆
Kerran yksi opettaja heitti filosofian tunnilla mua kynällä otsaan, kun istuin eturivissä kädet puuhkassa ja nuokuin. Onneksi osui otsaan eikä silmään.
Herätys kiekaisu. 😂
Se on ihan hirveä tunne, yrittää pysyä hereillä väkisin :D
Niin on, autossa varsinkin kuskina. 😂
Niinpä se on. Sitten voi vähän härnätä niitä. 😜
Vähän vaan jos on ilkikurisella tuulella.
Siinä ollut karu herätys :D
Heh, se oli vähän sellanen mitä vitt... Mikä se oli. Se opettaja oli aika tiukka täti. Pikkasen tosikko.
Mulla on hyvät unenlahjat voi nukahtaa kesken ajatuksenkin. 😂
Joo, silloin se on jo hengenvaarallista... Eikä oikeasti kannattais edes ajaa enää sitten kun silmät lurpahtelee kiinni
Ei ne yleensä arvosta sitä, ettei niitä kuunnella tunnilla 😆
Minulla on vähän sama. Usein kuullut siitä että, nukahdan melkein heti kun lasken pään tyynyyn.
Sama vika täällä. Unet jää joskus lyhyiksi, mutta nukahtaminen kyllä onnistuu hyvin. Ei tarvi lääkkeitä.
No ei tuo ainakaan. Olishan sitä voinut huumorillakin herättää, mutta kynä oli kivempi riski. 😅
Yleensä kyllä kieltäydyn rattiin menemästä, kun on olo ettei nyt leikkaa turvallisesti vintillä. Mutta joskus on ollut pakko vaan taittaa matkaa perille asti. Ikkunat auki, pää jäässä. 😂
Yleensä silloin, jos on unensaanti vaikeuksia, on jokin stressaava elämänvaihe menossa. Muuten sitä nukkuu kyllä hyvin ja riittävästi.
Kyllä. Onhan niitäkin varmaan kaikilla joskus.
Ehkä hän oli myös vähän sadisti ja halusi heittää kynällä 😂
Voi olla sitäkin tai hänen filosofia oli pikkasen fyysisyyteen kallistuvaa toimintaa. 😂
Reikä ottaan pitää mielen virkeenä.
On muutaman kerran aamuvuorosta töihin ajaessa ollut lähellä ajaa metsään... 😂 Pahimmillaan siinä kolaroi jonkun kanssa, ja sitten olisi kyllä vitsit vähissä.
En tiiä oli keski-ikään ehtinyt rouva, liekö sitten omia murheitakin kun tyyli oli usein hyökkäävä muitakin kohtaan.
Minä nyt en siitä niin piitannut, kunhan tunnilla sain asiat kirjoitettua ylös ja tehtävät tehtyä, kokeet suoritettua. Ja ulos opintosalista.
Se varmaan säikäyttää? Sehän se, että älkkiä sattuu muitakin kun auto karkaa päälle. Nykyään on kyllä ne keskiviivan kohdille uurretut herätys urat, tippuu tekaritkin suusta kun niihin ajaa.
Ei kovin ammattimaista, jos purkaa kiukkuaan muihin työssään. Mutta ihmisiä tässä kaikki ollaan...
Se säikäyttää kyllä ja sen jälkeen yleensä pysyy taas hereillä paremmin ja kiittää onneaan ettei auto löytynyt puun kyljestä rusinana. 😅
No ei kyllä. Mutta ihmisiä ne kaikki ammattilaisetkin toki vaan on. Ei jäänyt kaunaa, eikä isompaa reikääkään otsaan. 😆
Niin ja itse niskat nurin. Autoja saa uusia, mutta henki kulta on ainutkertainen tällä reissulla.
Reijästä voi päästellä höyryjä. Sellainen trebanaatio. Siinä lähtee paineet päästä ihan kirjaimellisesti. 😂
Niin, siinä pian katseltais maailman menoa pilven päältä harppua soitellen.
Kolmassilmä. 😛
Venttiili vaan ruuvata reikään ja avata, kun paineet kasvaa.
Tai harppu soittelis sulla. Sitä ei tiedä mihin sitä päätyy kun keho kuolee. Parempi niin.
Minulla on siitä omat teoriani, mutta se nyt jääköön tänne kertomatta.
Juu, mullakin mutta niin pakanalliset etten taida kanssa viitsiä haastaa.
Keskustelisin mielellään aiheesta, mutta en koe että tämä on oikea paikka sille. Hullun maineen saa vähemmälläkin.
Perinteiset pikkupojan haaveet:
Hävittäjälentäjä, helikopteripilotti, sellainen sukeltaja joka hitsailee öljynporauslauttoihin fiksejä.
Noista olen harrastanut snorklausta :)
Nykyiset haaveet:
Jonku ison maa-, metsätalous- tai maansiirtokoneen kuljettaja. Oma harvesteri tai puimuri olis kiva.
Näitä olen harrastanut pikkukalustolla :))
Onneksi me miehet aikuistumme myöhään :)))
-keinovaginamies-
Ja me kaikki "miehet" ei ikinä aikuistuta. 😅
Sitä odotellessa, jollei kuolo korjaa ennen :))
-keinovaginamies-
Noo, jos korjaa on tullut aika. 😆
Silja Linen kapteeni.
Miksi juuri Sila?
Silja.
Tykkään tehdä monia asioita, mutta mistään niistä en ole haaveillut ammattina. Jotenkin olen aina tuntenut vastenmielisyyttä sellaiseen ajatukseen, että identiteettini perustuisi ammattiin. Ammatti on jotain, mitä on pakko tehdä elannon eteen. Paino sanalla Pakko. En ole ikinä pitänyt elämässäni pakoista, en edes pentuna. Aikuistuessaan on toki ollut pakko hyväksyä jotkut pakot elämässä ja ajautua joihinkin ammatteihin elättääkseen itsensä.
Enkä nytkään yli viiskymppisenä tiedä mikä minusta tulee isona. Tiedän ainoastaan sen mitä olen nyt ja mitä en ole.
Juu, ihan hyvä tyyli ajatella. 👍
Opiskelin vaatesuunnittelijaksi. Oli vaikea päästä opiskelemaan alaa. Pitkä, vaativa ja kallis koulutus. En päässyt edes kangaskauppaan myymään. Yrityksen perustaminen olisi tiennyt varmaa konkurssia ennemmin tai myöhemmin.
Olen tehnyt koko ikäni hanttihommia. Lähinnä siivonnut.
Eli oli paska mäihä matkassa?
Olisi pitänyt lähteä ulkomaille.
Aikanaan halusin lähteä opiskelemaan meribiologiaa ulkomaille, vähän lämpöisempiin olosuhteisiin, mutta siihen ei ollut millään varaa. Piti siis siirtää ne haaveet sivuun.
Kuulostaa kivalta. Minä kun en osaa kunnolla edes sukeltaa, kun nousee pintaan, niin sitäkin kivempi. Onko siihen jokin pohjakoulutus?
No mä osaan kyllä sukeltaa. Se on ihan kivaa ilman sitä koulutustakin.
On siihen monta tietä. Nykypäivänä varmaan vielä enemmänkin kuin silloin. Yliopistoista noita silloin valmistui. Silloin lähimmät olivat Norjassa, mutta tosiaan joku lämpöisempi paikka olisi ollut parempi, mutta siihen olisi tarvittu pätäkkää niin maan pirusti.
Olishan sitä toki voinut yrittää pyrkiä myös jonkun assariksi ja sitä jalkaa oven rakoon, mutta sekään ei silloin ollut tonne maailmalle niin helppoa kuin voisi nyt internetaikakautena olla.
Kuulostaa oikeasti mielenkiintoiselle, mutta vaikealta saavuttaa jollei kaikki tähdet ole suosiollisesti puolella. Merikin on niin valtava alue täynnä mitä hienompia ihmeitä. Varmasti siinä ei tule ikinä ns. valmiiksi. Aina riittää opittavaa ja uutta tutkittavaa. 👍
Nykyäänhän tuota voi opiskella ihan kotimaassakin ja sitten vaikka pyrkiä vaihtoon tai jatkamaan ulkomaille. Tosin ainoa ihan puhtaasti tuolla meribiologia nimikkeellä löytyvä taitaa olla Åbo Akademissa. Yksittäisiä aineopintoja löytyy sitten muualtakin. Ei noihin tietenkään mitään valtavia paikkamääriä ole, mutta kuitenkin silleen ihan realiatista.
No mutta sinällään nykyään ei asia enää harmita, vaikka silloin risoikin kovasti. Aikani tein duunia, joka ei kiinnostanut yhtään, mutta sittemmin päädyin opiskelemaan ammattiin, joka oli oikeastaan vielä vanhempi haave, ihan kakarasta mielessä ollut. Suomessakin on moni sellainen asia muuttunut ihan realistiseksi haaveeksi, joka ei aikoinaan ollut.
Mukava homma, että löytyi viihtyisä työ. Niin se usein onkin, että meistä on moneksi vaikkei aina itse nää omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan. Välillä päätyy ikään kuin vähän vahingossakin oikealle polulle mikä tekee sitten onnelliseksi, näin sen pitikin mennä.
Ja jos olis sitä pätäkkää, niin voisi tuonne maailmalle lähteä ihan Jacques Cousteauna pyörimään. Onhan noita tuolla maailman merillä sellaisia, jotka ovat aloittaneet muutoinkin kuin perinteisen akateemisesti opiskellen. Se on vain vähän pienemmän kynnyksen puuhaa sellaiselle, joka on syntynyt vaikkapa Bahamalle.
Niin no. Tämä nykyinen duunini oli tosiaan sellainen ala-asteikäisen haave. Täyttä utopiaa silloin, mutta yksi kaunis päivä heräsin siihen, ettei siinä ole enää mitään utopistista.
Hieno homma. Kuulostaa sille, että teet sitä mistä tykkäät.
Heh, sillin hajuinen hattu päässä. Oli pakko! 😇😜
Jos tykkää, niin kai sekin on sallittua. 👍
Nykyään kyllä. Mulle työ ei ole vain jotain, jota tehdään kun on pakko. No toki joskus on pakko, mutta en ymmärrä ihmisiä, joille se on tavoite. Mulle riitti polttaa itseni kerran loppuun duunissa, joka ei antanut muuta kuin rahaa ja vitutuksen. Työn pitää tuntua mielekkäältä.
Ymmärrän. Siksi mäkin opiskelen, että voin tehdä jotain mukavaa. Enkä kulkea vaan kulunutta rainaa.
Jos mäoikin ymmärsin mitä nyt opiskelet, niin me opiskellaan tällä hetkellä vähän samaa asiaa. Mullakin on tässä oman ammattitaidon päivittäminen ja lisääminen käynnissä.
Mulla on kahta eri alaa, mutta yhdistäen ne syntyy tulosta. 👍
Kuulostaa hyvältä. 👍
Kun opin kävelemään piti tietenkin juosta. Ja kompastua kynnykseen. Vaari oli tullut reissusta kotiin.
Sitten kun ulkona jaksoin ottaa juoksuaskelia, kipitin vastaan jos tuli hevonen tai kuorma-auto.
Isä tai äidin isä tuli reissusta. Sain ohjastaa hevosta ja ajaa autoa ratista. Tosin vauhti ei ollut synkronoimatonta ykköstä suurempi.
Olivat kai pikkupojan haaveita.
Hevosmiestä minusta ei tullut. Vaikka jos ostaa pitäisi, niin erotan kyllä juoksijan aitauksen muista hevosista.
Ratti vei mennessään. Ja sillä tiellä jatketaan.
Faija ajoi kilpaa moottoripyörällä ja autolla. Sellaisessa ympäristössä hän äitinikin tapasi. Varikkoruusun!
Itselläni ei koskaan ole ollut mitenkään erikoista kilpailuviettiä.
Vain se ikuinen levottomuus ja lähdön odotus.
Kotiinpaluu on taas sellainen hiukan melankolinen hetki. Tältä erää huvit ohi.
Uutta lähtöä kuitenkin heti valmistelen...
"Kyllä huonokin komennus kotiolot voittaa."
Mies 65
Onko faijasi tullut tunnetuksi kilpailuissaan?
Heti kiinnosti kysyä, kun noi genret kiinnostaa. 😅
Sä olet käsittääkseni yrittäjänä kuljetusalalla?
Viisikymmentäluvulla kyllä. Ainakin eniten keskeyttäneenä.
Eihän silloin ollut kuin katukilpailuja. Tai sitten sorapinnalla ja talvella jäällä. Artukainen, Pyynikki ja Eläintarha. Siinä ne suurimmat.
Appiukko valjasti isän sitten kuorma-auton ohjaksiin. Niin ei enää ehtinyt.
Yrittäjä. Joo. On muutama rekka. Ja kuski.
Mutta se faijan ja vaarin kuljetuskombinaatti kaatui jo 1973 öljykriisiin!
Mies 65
Ne on nuo kuorkkityöt yrittäjänä sitovia. Mun isä on ollut ikänsä renkinä milloin soraa, asfalttia, muuta kappaleajoa ja viimeisimmäksi sitten polttoaineita säiliöautolla. Monenmoista ja olis halunnut 90-luvulla perustaa oman yrityksen maanajolle, kasettiauto ja mut siihen mukaan. Mutta mäpä päätin laistaa ja jätinkin kuorkkikortin ajamatta.
Sittenhän isä otti 47 iässä aivoinfarktin ja ajot loppui melko pian. Oma yritys sitten tai parikin. Muita aloja.
Ei ole helpoin ala sullakaan hyppysissä.
Olet varmaan lukenut luonteista, jotka hakeutuvat haasteiden ja vaikeuksien pariin. Täältä löytyy sellainen.
Tähän hommaan ei tarvinnut käydä kouluja. Riitti, kun aloitti apumiehenä. Hantin hommissa oppi mestari-oppipoikaperiaatteella oikeat työtavat kulloiseenkin tehtävään.
Aivoinfarkit ovat alalla vaivana. Ja sydänongelmat.
Suuri velka mutta pieni kate on yhtälö, joka syö miestä.
Vaan "Kyllä ne verkot löytyy, ku vetet selkiää."
Mies 65
No mä pienenä jo päätin, että oon rekkamies....
No ei vaineskaan. Hslusin sähkäriks ja kouluttauduin sähkäriks ja oon ollut sähkäri. Tosin työnkuvaan kuuluu muutakin (pääosin), mutta ihan meni kuten piti.
Ehkä nyt on enempi ollut haaveita sellaisesta yritystoiminnasta, mutta saa nähdä... psljon pitää maailman muuttua, että ottaisin riskiä siihen.
Se säännöllinen vuorotyö sulla voi olla turvallisempi nyt, kun yrittäjyys. Tää maailmanaika uusille yrityksille on varmasti huonoin mahdollinen.
Mitä työstäs oot kertonut, niin vaatii jo pelkän vuorotyön luonteen takia jaksamista, en pystyis ite. Mutta on varmasti silleen etunsakin, että työ on tuttua. Ja säännöllistä mikä takaa talousasiat rullaa.
Haastavuutta se on jokapuolella nyt tähän aikaan. Pääasia, että on töitä.
Mutta kyllä mä yhä pidän sen idean yllä, että jotain omaa vois koettaa vielä kerran. En niinkään rikastumisen kiilto silmissä, vaan siksi, että voisin määritellä paremmin oman vapaa-aikani. 😁
Hommiahsn mä tuun tekemään aina... se on mun juttu. Osa minua... en mä eläkkeelläkään jois Sandflssia vaan poolilla ja zillais. 😄
Loppuelämän homma pitäis olla sit tyyliin, että tehdään montun rrunslle asti sitä, kun se on kivaa. ☝️😁
Nojoo, sä kyllä tuut varmasti olemaan se vierivä kivi joka ei jää sammaloitumaan altaan reunalle. Sen mä uskon kyllä laakista. 👍
Ja mikäs siinä, sun alalla varmasti aina töitä on kun vaan saa hyvin kenkää ovien väliin ja solmittua yhteistyökumppanuuksia. Sähköjä tarvitaan aina ja jonkun ne pitää osata asentaa.
Mitä parempi mainekin, sen varmempi leipä. 👍
Minusta kun tuntuu, että minkä mä keksinkään vakaasti haaveeksi, sen mä vaan toteutan. 🤔
Varmaan haaveet vähän muotoutuu ajan mittaan ja aikataulut ei ihan pidä, mitä aluksi suunnittelee, mutta aikatavalla mä vaan oon mennyt harmaitten kivienkin läpi. 🤔
En tiedä enkö haaveile tarpeeksi isoja, vai oonko liian realisti, mutta aikahyvin mä oon vaan tehnyt sen mistä haaveilen...🤔
Öö... en mä ehkä sähköalan hommia pelkästään tekisi... 🤔
Mä kaipailenkin silleen kaikenlaista. Niinkuin muutenkin teen. Jotain raksahommaa, jotain konehommia, puuhommia, talkkarihommia, putkihommia.... vaikka joku viherpihahomma....
Täällä nykymaailmassa on juppeja, vanhuksia ja uustaidottomia, mitkä tartteekin jeesiä.
Ja sitten vois oheistuotteena myydä vaikka purkuosia, polttopuuta ja vaikka telkänpönttöjä...
Mulle se ja sama mitä tekisin. Voin vaikka ripustella pyykkejä tai laittaa verhot, vaihtaa renkaat, vessanpytyn tai lisätä pistorasian... 😄
Aivan, oothan sä ennenkin puhunut näistä suunnitelmistas. Aina parempi kun moni homma taittuu, kun vaan ehtii ja pitää hyvän organisoinnin pyörimässä. 👍
Ehtiminen kolahtaa...😆
Siis jos MINÄ johdan omaan firmaa.... Ehdin.
Ainoa mikä vielä olisi kysymyksenä ja se varmasti jäisikin tässävaiheessa kysymykseksi.... miten ehfin omiin juttuihin. 😁
Mutta ei pidä luvata liikoja. Oma rajallisuus omien sanomisien mukaan ois ehkä parempi? 🤔
Jos mä hyppäisin omiin hommiin. Niin mä voisin määritellä työn ja vapaa-ajan kanssa rajani itse. Sattumuksiahan kukaan ei voi tietää... mutta nopea ilmoitus niissäkin asiakkaalle tärkeintä ja joustavuus...
Mutta rajojen veto pitäis ottaa vakavasti sitten käyttöön... Ja kalenteri..😄
Kesiyön vastauksina, mutta mielestäni yksinkertaista ajatella mitä lapsi tai nuori olisi vinut kuvitella lapsena olevansa aikyisena, ellei ole ehtinyt tulla kokemusta aloista. Siis oikeasti kovin laajasti.
Aikuisena voi sitten taas vähän muokata, mitä olis voinut haluta lapsena. Tai ehkäpä sen on voinut keksiä joku jo lapsena, mut tuskin kovin monilla oikeasti siihen mitään näkemyksiä.
Anyway. Voidaanhan tätä aina leikkiä:)
No tämä!
Mä luulin, että meidän mökkinaapuri oli sähkäri ja siksi se pysty tekee mitä huvitti. 😆
Oikeesti se oli eristysfitman omistaja, mutta siltä mä haaveen/idean/suunnan sain. 😁
Omille muksuille oon nyt sanonut, että elkää kiirehtikö liikaa, vaan tutkailkaa mikä se homma on mitä haluutte tehdä. 🙂
Ei kannata lukita itseään liian nopeesti mihkään muottiin. 🙂
Vaikka se "oma juttu" löytyis 30 v, niin sitä kerkee vielä vetää läpi ihan hitosti. 🙂
Okei, esimerrinä voi toimia myös joku muu :) Ajattelin koko ajan sinun edellistä vastaustaai Tai siis minkä kuvittelin sinun vastauksen olevan..
Mielestäni oma juttu on ihan ok löytyä vielä 40v ja joskus vielä senkin jälkeen, ellei esim. opiskeluun kulu liikaa aikaa.
Opiskelu on sillä tavoin rajoittava tekijä, että olisi hyvä jos hankkisi jonkun verran, eikä joutuis unelmistaan ihan mielettömästi maksamaan.
No jos mietitään mitä tahaansa opiskelua peruskoulun jälkeen, niin se on tietysti eteenpäin.
Kansantaloudellisesti ja syntyvyydenkin nähden tärkeää olisi hyvä, jos se "oma juttu" löytyisi heti..
Tarkoitan siis ennemmin 30 vuotiaana kuin 40 vuotiaana... muttei sitä edes haaveilla löytyvän 20-22 vuotiaana...
Pysyvyys siinä "omassa" hommmassa se joku 40 v on varmasti yhteilöllisestikin parempaa kuin kimpoilla se 40 vuotta putkimiehestä lähihoitajaan...😄
Hiffaatko mitä ajan takaa?
No ... eipä sitä kokemusta alasta ole aikuisellakaan, ennen kun on sitä työtä tehnyt (tai ainakin opiskellut sitä myös käytännössä). Jokaisen mielikuvat työstä, jota ei itse ole koskaan tehnyt, ovan aina vain mielikuvia. Se, että haaveet voivat perustua vääriin mielikuviin, ei kysy ikää, eikä varsinaisesti estä sitä, etteikö jostain voi olla haaveillut jo lapsenakin.
No työkokemus ihan mistä tahaansa työstä olisi hyvä, ennenkuin perehtyy siihen, mitä aikoisi tehdä suurinpiirtein lopun ikäänsä.
Se, että oppii ottamaan vastuuta ja toimimaan itsenäisemmin olisi jo jotain.
Ja taas toisaalta sekin, että on muutenkin itsenöisempi.
Siihen päälle jokin koulutus ja perehdytykset yms, niin olisi muuta toista, kun mitä nht yritetään kuin käärmettä pyssyyn tunkemalla.
9 v peruskoulua, ammattikoulu 3 v ja töihin. Tai peruskoulu, lukio ja korkeakoulua 4 v ja töihin...
Työkokemus toisesta, täysin eri duunista, ei auta lainkaan ymmärtämään eri ammatin todellisuutta. Se on silti aina pelkkiä arvailuja ja mielikuvia.
10-vuotiaana osasin ulkoa Suomen kaikki linnut ja haaveena lintutieteilijän ammatti. 14-vuotiaana haaveilin vähän aikaa poliisin ammatista mut sitten hiffasin "ei liian kova ammatti miulle liian herkälle ihimissielulle joka on lisäks heikkopäenen".
Poliisin ammatissa kiehtoi oikeudenmukaisuus että toimisi oikeudenmukaisesti ja lisäksi asiakkaiden kanssa neuvottelu.
Se mix haaveilin lintutieteilijän ammattialasta johttuu iha siit ku mie oon niin eläinrakas =)
poliisi vaiko lintutieteilijä?? ehdottomasti lintutieteilijä!
en ymmärrä miten saatoin pohtia poliisin ammattia.
Lisään viestiini tämän; ehkä siks poliisin ammattia pohdin kun niihin aikoihin mua kiusattiin rankasti koulussa ja mul oli semmonen ajatus että poliisin työ vois sopia mulle että voisin laittaa vankilaan pahantekijöitä.
Poliisin ammatti on siitä hyvä, että jo kaikki lapset ainakin menneinä vuosikymmeninä saivat siitä kattavan ja realistisen kuvan. Vaatii tosin hiukan joustavuutta muodostaa synteesi siitä, miten vanhempi konstaapeli Reinikainen ja Miami Vicen pikkutakki+avoauto-kaverit väännetään yhteen persoonaan. Mutta sama se kai on kaikkien ammattien kanssa. Ehkä.
Eipä ole ollut haaveammattia. Ehkä johtui siitä että vasten totuutta luulin, että lego-insinöörejä ei aikuisten maailmassa ole olemassa.
Mutta, totta puhuen, eihän minulla mitään varsinaista ammattia ole ollut missään vaiheessa. Olen vain sekatyömies tai minkä tahansa alan asiantuntija ihan tilanteesta riippuen.
Sekatyömies on ihan hyvä, kun sillä elättää itsensä.
Olen oikeastaan saanut opiskella ja jonkin verran työskennelläkin haaveammateissani. Opinnoista musiikki, teatteri ja media/elokuva-ala. Työskentelyn puolella taasen muusikkona/musikaalinäyttelijänä ja mediapuolelta valokuvauksen ja hitusen mediatuotantojenkin puolella. Unelma-ammatit eivät kuitenkaan ole työllistäneet pidemmällä aikavälillä ja elämässä on ollut myös omat haasteensa muutoinkin.
Osan unelma-ammattien kohdalla kävi niin, että siinä kohtaa, kun olisi pitänyt jaksaa olla sinnikäs ja takoa, kun rauta alkoi lämmetä, iski otteluväsymys, koska oli ollut jo vuosia sinnikkyystestailussa ja voimavarat ja usko itseen ja osaamiseensa vähissä juuri silloin, kun jaksamista ja itseluottamusta olisi tarvittu eniten. Eli viisitoista vuotta sinne tänne ja ympäristön kritisointi, että jätän kesken heti, kun iskee ensimmäinen vastoinkäyminen. Niitä viittätoista vuotta yrittämistä ja torjutuksi tulemistahan ei lasketa.
Mielenkiintoisia aloja kuitenkin. Luovat alat on. 👍
Kyllä luovalle alalle hakeutumisessa on taustalla intohimo ja sisäinen pakko. Mielenkiintoisia, monipuolisia ja toisinaan raastaviakin, jos ei pääse tekemään sitä mille palaa.
Moni reitti olisi varmasti helpompi, mutta myös huomattavasti epätyydyttävämpi ja liian rutiininomaiset suoranaista kidutusta.
Toimittaja, kirjailija, balettitanssija, poliisi, salapoliisi, psykologi, baarimikko - no onhan noita haaveita ollut.
Nykyisessä työssä saan oikeastaan käyttää taitojani varsin hyvin noista kaikista, paitsi balettitanssijan taidoista.. ne on jääneet enemmän harrastuksen puolelle.
- Sheena
Salapoliisi? Etsivä siis? Vai supon yksikkö? 😅
Molemmat hyviä 👌
Mutta eniten kiinnosti Charlien enkelin työpaikka 🤣
- Sheena
Heh, oliko jonkun naisnäyttelijän paikka vaarassa? 😅
Lottovoittaja. Eikä haaveilu ole vieläkään loppunut. Tosin pitäis kai alkaa lottoamaan, mutta luotan moukan tuuriin, se tulee halvemmaksi 🤗
Lottovoitto oliskin mieluisa ylläri. Ensin pitää kyllä lotota. 😀
Olisiko se sitten ammattina lottori?
Miljonääri. Se olis mukava ammatti, olisi käyttöä rahalle eläinsuojelussa ja kyllä itsellekin. Saattaisin ostaa hirsitalon vielä vanhoilla päivilläni. Tai tontin ja siihen sitten uusi hirsitalo pälyilemään.
Vähän uudempi Tojokin olis tarpeen, vanha alkaa olla noh, vanha.
Sulla on sama taktiikaksi kuin mulla 😅 Ihme, ettei ole vielä voittoa osunut kohdalle 🤔
Lotto pitäisi tehdä netissä, en arvosta.
- Sheena
Miljonääri ei ole ammatti.
Joissakin ammateissa voi tulla miljonääriksi.
No sitten se olisi, kun voittaisi miljoonia.
Mä teen ne veikkaukset aina netissä. Nyt on tosin jo taas kuukaus väliä.
Poliisi ja palomies
Miksi?
ammattiraiskaaja
Kunhan kohdistat vaan itsees, etkä muihin.
Varastomies.
Ja trukkikuski samalla?
Laulajan ammatti. Liikaa otsikoita seiskaan menneistä, jos olisin lähtenyt sille tielle.
- puolustaja
Konditori......
Olis saanut leipoa leivonnaisia, kakkuja ja koristella täytekakkuja ja hillomunkkeja.
Kahvitauolla olis saanu nauttia leivonnaisesta ja kääretortun päitä syödä sitten työn lomassa, kun vietsellä kääretottuja viimestelee ja leikkaa määrämittaan, niin syntyy paljon kääretortun päitä ja dippailla niitä kermavaahtoon.
Nyt joutuu vaan kotona leipoon.