Makwan Amirkhanin tapaus herättää vakavia kysymyksiä myös suomalaisen median vastuusta. Ylen ohjelmatuotanto on nostanut tapauksen laajasti esille, mutta samalla on syytä kysyä, missä kulkee tutkivan journalismin ja julkisen tuomitsemisen välinen raja.
Kun yksittäinen henkilö nostetaan valtakunnallisen keskustelun keskiöön, seuraukset voivat olla huomattavia. Sosiaalinen media käy kuumana, mielipiteet muuttuvat tosiasioiksi ja julkinen paine kasvaa. Pahimmillaan syntyy vaikutelma, että oikeudellinen ratkaisu pitäisi tehdä jo ennen oikeudenkäynnin päättymistä.
Erityisen huolestuttavaa on, jos julkisuuden kautta syntyy painetta myös oikeusprosessiin tai sen osapuoliin. Tuomioistuimen on voitava ratkaista asia riippumattomasti, ilman median tai somekampanjoiden ohjausta.
Tässä yhteydessä kannattaa muistaa Kouvolassa vuonna 1989 käsitelty Jari Kauppisen oikeustapaus. Siinä nähtiin konkreettisesti, kuinka vakavat syytökset, tapahtumien tulkinta ja oikeudellinen näyttö voivat joutua keskenään ristiriitaan. Tapauksen lopputulos muistuttaa siitä, ettei julkinen mielikuva yksin riitä oikeudelliseksi näytöksi.
**Kun julkisuus tuomitsee – oikeus vaatii näyttöä**
https://atlanticdispatch.press/kun-julkisuus-tuomitsee-oikeus-vaatii-nayttoa/
Näitä tapauksia yhdistää tärkeä kysymys: kuka lopulta ratkaisee syyllisyyden – media, sosiaalinen media vai riippumaton tuomioistuin?
Oikeusvaltiossa vastaus on yksiselitteinen.
Kun yksittäinen henkilö nostetaan valtakunnallisen keskustelun keskiöön, seuraukset voivat olla huomattavia. Sosiaalinen media käy kuumana, mielipiteet muuttuvat tosiasioiksi ja julkinen paine kasvaa. Pahimmillaan syntyy vaikutelma, että oikeudellinen ratkaisu pitäisi tehdä jo ennen oikeudenkäynnin päättymistä.
Erityisen huolestuttavaa on, jos julkisuuden kautta syntyy painetta myös oikeusprosessiin tai sen osapuoliin. Tuomioistuimen on voitava ratkaista asia riippumattomasti, ilman median tai somekampanjoiden ohjausta.
Tässä yhteydessä kannattaa muistaa Kouvolassa vuonna 1989 käsitelty Jari Kauppisen oikeustapaus. Siinä nähtiin konkreettisesti, kuinka vakavat syytökset, tapahtumien tulkinta ja oikeudellinen näyttö voivat joutua keskenään ristiriitaan. Tapauksen lopputulos muistuttaa siitä, ettei julkinen mielikuva yksin riitä oikeudelliseksi näytöksi.
**Kun julkisuus tuomitsee – oikeus vaatii näyttöä**
https://atlanticdispatch.press/kun-julkisuus-tuomitsee-oikeus-vaatii-nayttoa/
Näitä tapauksia yhdistää tärkeä kysymys: kuka lopulta ratkaisee syyllisyyden – media, sosiaalinen media vai riippumaton tuomioistuin?
Oikeusvaltiossa vastaus on yksiselitteinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo Mira Luoti kilahti nupista 2018 siinä Turun opettajan tapauksessa, sen jälkeen on alkanut nähdä haamuja ja uskomuksia joka asiasta. Nyt uhrina Amarkhani.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mira-luodin-ja-makwan-amirkhanin-oikeudenkaynnissa-kovaa-kielta-seksuaalirikoksen-uhri-voi-traumatisoitua/9417000