Puhuiko ne teille lapsena, löikö, opettiko ne teille asiallisesti mitä elämä on?
Olen surrut koko ikäni kasvattajani ilkeyttä
ja sen pahoja puolia.
Uskon, että suomalaiset lakkasi lisääntymästä, koska
niillä oli paska lapsuus. Ja koska Suomi on tehnyt korisevaa kuolemaa vuodesta 1994-1995 lähtien.
Ei ole mitään tervettä alustaa.
Olen surrut koko ikäni kasvattajani ilkeyttä
ja sen pahoja puolia.
Uskon, että suomalaiset lakkasi lisääntymästä, koska
niillä oli paska lapsuus. Ja koska Suomi on tehnyt korisevaa kuolemaa vuodesta 1994-1995 lähtien.
Ei ole mitään tervettä alustaa.
Vastaukset 95
Vanhimmat
Noihin aikoihin sdp vaati naiset työelämään ja lapsimääräksi max 2 lasta.
Sosiaalisuus lakkasi ja vahnemmuus muuttui vieraaksi. Kylmää ja kovaa itäblokin irvistystä.
Tunnistako vuosiluvut?
Mitä silloin tapahtui?
Oli 90-luvun lama, joka oli oikeasti lama.
- Sheena
Suurin osa naisista olisi paljon onnellisempia kotiäiteinä.
Ratkaisu on hyvin yksinkertainen: Lasketaan veroja ja vähennentään julkisen sektorin työpaikkojen määrää. Sitten suurin osa avioliitossa elävistä naisista saisi korkeamman elintason eikä tarvitsisi käydä kodin ulkopuolella töissä.
Odotan mielenkiinnolla
kun älylaitteiden kanssa kasvaneet ”sukupolvi”
rypee ensin lapsuutensa 7ssä eri päiväkodissa,
joka viikko eri ”kotona” ku
iskällä ja äiskällä on UUSIA PUOLISOITA.
Niillä ei ole mitään.
Iskä ja äiskä tuijottaa ruutua eikä puhu lapsilleen.
Lapset ei nuku eikä syö.
Tässäpä sitä evästä matkaan. Olisi surullista, ellei olisi järkyttävää.
Variaatioita on varmaan monia, mut kaikki ne huonot vaihtoehdot pitävät sisällään sen tarvittavan tuen ja turvan puutteen vanhemmilta lapsiin? Ei aina riitä sekään, vaikka toinen olisi hyvä, jos se toinen jolla on valta fyysisesti vahvempana on se arvaamattomampi ja ankarin vaikuttaja perheessä.
Luottamusta on silloin vaikeampi luoda oikein mihinkään, jos pohja on huteralla pohjalla. Esimerkkinä vallanpitäjästä perheessä, jos sillä on vähänkin piirteitä Putinista ja Trumpista, sellainen syö helposti hyvän pohjan kaikelta hyvältä pois. Paha olo ja pettymykset yleisempiä silloin.
Mamut sanoo arvostavansa Suomea
mutta ei ne halua integroitua Suomeen
eikä ne halua edes oppia paikallista kieltä.
Naisen asema on taantumassa kivikaudelle.
Syy on mamujen tuomat perinteet ja loputon
talousromahdus.
Työttömyys on huipussa.
Loputon talousromahdus. Hyvin kuvattu nykytilan tuntemuksia...
Kulttuurit sekoittuvat ja on aina mahdollista, että kulttuurin muuttuu meille vieraammaksi, ellemme tuo omaamme vaikuttavasti esiin.
Tuolla on hyvä aloitus ”arvostaako mies mitään”
ja uskoisin, että se on kasvatuskysymys.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19605177/arvostaako-mies-koskaan-yhtaan-mitaan
Pojat lellitään piloille, ja niisä kasvatetaan idiootteja.
Musukulttuureissa se on korostunutta.
Nostetaan jalustalle ja lyödään toisella kädellä.
Lestat kasvattaa poikansa samalla tavalla.
Tyhmäkin poika ylistetään mieleltään laiskaksi.
Noin kasvatetaan narsisteja.
Pojat odottaa loputtomasti pelkkää *illua ja palvelua.
Oli vanhemmat ja on yhä. No, he teki minkä siinä ajassa tiesi ja taisi. Enemmänkin olisi voinut olla läsnä, vähemmän kieriä omien ongelmiensa ympärillä mutta eipä ne asiat jossittelemalla muutu.
Olen koittanut tehdä ne asiat toisin omieni kanssa mistä koin lapsena kärsineen jotenkin.
Ja tärkeimpänä olen pitänyt avointa vuorovaikutusta lasten kanssa. Puhutaan, kysytään, kerrotaan, kuunnellaan. Ei vain oleteta tätä ne lapset kaipaa. Lapsilla on suu, heiltä voi kysyä mitä he vanhemmaltaan kaipaa.
Sain lapsena sosiaalisin perustein hoitopaikan. Äiti oli työssä, isä oli masentunut, eikä jaksanut hoitaa minua.Olin paljon yksin ja usein likaisissa vaatteissa. Monella koulukaverilla oli kauniit ja puhtaat vaatteet. Tunsin oloni hyljätyksi. Myöhemmin isäni alkoi arvostella minua. Jos pyysin jotain, hän teki pyynnöstä vitsin. Sisarusten kestovitsi joulun alla oli, että lahjani on lähetetty kehitysapuun.
Kumma kyllä kaveripiirissä tai koulussa minua ei kiusattu. Kovetin itseni varhain ja ajattelin, että koskaan kukaan ei pääse lähelle minua, sydämeeni.
No selvisin. En osaa sääliä itseäni. Ainakin kasvoin isoksi varhain. Katsoin ikätovereiden perään heidän vanhempiensa pyynnöstä, koska enhän saanut olla lapsi, ja sen huomasi muutkin.
Näin huoltaja tartuttaa omat ongelmansa
lapsiin. Syyttömään osapuoleen.
Lapsella on oikeus tuntea surua, jos
sen kasvattajat ovat kelvottomia siihen tehtävään.
Mun tuttava joutui perheen vitsiksi,
ja sisarukset jatkoivat sisäistä kiusaamista
aikuisuuteen ja vanhuuteen saakka.
Todella kipeetä edes kuunnella, ja
se ihana ihminen ei olisi ansainnut siitä
kiusaamisesta mitään.
Paperilla vanhemmat.
Moniko ajatteli, että tekee toisin kuin omat
kasvattajat?
Muutamassa asiassa ajattelin tekeväni toisin kuin vanhempani.. joissain teinkin, mutta kaikessa en.
- Sheena
On vanhemmat ja toki olisi voinut paremminkin kasvattaa... Mutta elämä on. Kaikki ei synny onnellisten tähtien alla.
Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, omine puutteineen, pelkoineen ja ongelmineen. He kasvattavat lapsiaan pitkälti niiden eväiden varassa, joita ovat itse elämältä saaneet.
Mutta lapsi ei sitä ymmärrä. Lapsi tarvitsee turvallisuutta, hyväksyntää ja kokemuksen siitä, että on rakastettu juuri sellaisena kuin on.
Ja joskus lapsuudessa saatuja haavoja kantaa mukanaan vielä vanhanakin. Ne voivat näkyä siinä, miten luottaa ihmisiin, miten suhtautuu itseensä ja miten uskaltaa ottaa vastaan rakkautta.
Kaikkea ei voi panna vanhempien syyksi, mutta ei myöskään pidä vähätellä sitä, miten valtava vaikutus kasvatuksella voi olla koko ihmisen loppuelämään.
Ehkä tärkeintä olisi, ettei siirtäisi omia haavojaan seuraavalle sukupolvelle, vaan yrittäisi antaa omille lapsilleen jotain parempaa. ❤️
with my best friend AI
Väkivalta on valinta ja
jos on valmis panemaan, ja vaatii seksiä
on myös ymmärrettävä, että siitä
syntyy lapsi ja se lapsi on lähtökohtaisesti syytön
huoltajiensa valintoihin.
Miten usein näkee lööpin, jossa
mies yllättyy kun vaimo raskautuu ja
siitä seuraa outoja asioita.
Olisiko aika aloittaa valistus,
siitä mitä seksistä seuraa?
Onko valmis vastaanottamaan lapsen ja kasvattamaan sitä?
Valmis vanhemmuuteen?
Korona oli aikamoinen kokemus,
kun lapset jäikin aamulla kotiin!
Oho.
Naisen ensimmäinen tehtävä ei ole huolehtia ehkäisystä
ja jättää poikaystävä
vastuuttomaksi ja tietämättömäksi
prosessista.
Missä ton ”pojan” huoltajat oli?
Jos mietitään miksi
poikalapset odottaa seksiä ja
viihdytystä.
En pysty ajattelemaan ”Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, omine puutteineen, pelkoineen ja ongelmineen.”
koska tietynlainen väkivalta ei poistu ihmisestä edes vanhetessa.
Se olisi ilmiön vähättelyä.
Ihmisiä ne omat vanhemmatkin olivat. Ihan samalla tavalla erehtyväisiä, omissa murheissaan tarpovia ja jossain vaiheessa väsyviä kuin me lapsen roolissa olevat.
Ei ole oikein edellyttää omilta vanhemmiltaan täydellisyyttä. Olet selvinnyt elossa aikuiseksi ja saanut kirjoitustaidosta päätellen jonkinlaisen koulutuksenkin. Sulla on asiat ihan hyvin. Loput teet itse.
Nötköt 🥫
Täydellistä ihmistä ei olekaan. Eikä missään tilanteessa sellaista kasvateta.
Jotkut harvat saavat vanhemmakseen tai lähipiiriinsä luonnevikaisen. Pirun ikävää. Mutta jos kuvittelee, että kaikilla muilla on ollut täydellistä ja paljon parempaa, niin väärin menee. Kaikilla on ne omat kipukohtansa. Jotkut vaan oppivat selviämään vastoinkäymisistä paremmin.
Nötköt 🥫
Minulla oli ihana lapsuus. 😊 Vanhempani rakastivat minua valtavasti ja pitivät minusta hyvää huolta.
Minä puolestani uskon, ettei kaikille vain kehity hoivaviettiä lapsia kohtaan tai tarvetta lisääntyä.
🦄
Oli vanhemmat. Ainoastaan se, että he eivät ymmärtäneet miltei täydellistä osaamattomuuttaan vanhemmiksi sai heidät ryhtymään rooliin. Onneksi on pojasta polvi parantunut.
Omasta mielestään täydelliset ihmiset tuskin uskataisivat lasta edes toivoa, vai tulisiko kahden täydellisen ihmisen yhtymisestä jokin käsittämättömän perfect tapaus, sitähän tulisi sitten jokaisen kokeilla...koska olemme omalla tavallamme täydellisiä vajaavaisuuksinemmekin.
Kahden vajakin yhtymisestä voi kai syntyä tuurilla jo jokin normaali ihminen?
Mjoo, jokaisella sukupolvella omat ongelmansa. Meitä edellinen sukupolvi syntyi ihanteelliseen aikaan. Ei Suomessa ole ollut heidän aikanaan sotia tai nälänhätää yms. vaikeuksia. Silti kaupunkilaistuminen ja teollisten ympäristöjen muutoksissa on ihmisillä olleet ne omat heikkoudet houkutuksineen, kokemuksineen ja väsymyksineen.
Jäikö aikaa lapsille? Jos jäi niin hyvä juttu.
AV
Jokaisella sukupolvella on tosiaan omat ongelmansa. Muistetaan sekin, että samanikäisten lähtökohta on erilainen riippuen heidän vanhempien ja vielä isovanhempiensakin iästä ja ajasta.
- Sheena
Jokaisella sukupolvella on erityispiirteensä. Suuret ikäluokat ovat poikkeuksellinen sukupolvi siksi etteivät he voi vedota karuihin olosuhteisiin kun selittelevät lastensa kaltoinkohtelua. Menneillä sukupolvilla oli riesanaan köyhyys, yhteiskunnan turvarakenteiden puute.
Suurten ikäluokkien kohdalla ainoastaan lapsuusaika oli köyhää. Koko nuoruus ja aikuiselämä oli kuitenkin yhtä nousukiitoa. Suomi teollistui ja kaikki saivat töitä ja toimeentuloa. Sosiaaliturvajärjestelmä ja julkiset palvelut kehitettiin niin että 80- luvulla Suomi oli valmis.
Tuolla sukupolvella oli ennennäkemättömät mahdollisuudet tarjota omille lapsilleen hyvä lapsuus ja tulevaisuus. Heillä oli kaikki mahdollisuudet pitää huolta omaisuudesta jonka olivat itselleen hankkineet ja miettiä mitä jättävät jälkipolville.
Ja mitä he ovatkaan tehneet?
Vanhemmat eivät ensiksi osanneet. Oli paljon työtä, vähän rahaa, kotikin paloi, aika vaativaa selviytyä. Isän kotiin välit lähes poikki. Purkivat ilmeisesti hätäänsä vanhempiin lapsiin. Heille tuli piiskaa ja ikäviä, nolaaviakin sanomisia. Yksi epäonnistui kun ei oppinut vastuulliseksi. Huono seura ja viina vei. Kai siitä syystä he viisastuivat. Kun minä olin lapsi, osasivat jo olla niin hyviä vanhempia että sain siitä perheen mallin. Talous koheni kohtalaiseksi. Sain kannustusta, hyväksyntää ja kehuja. Ei minua opetettu, mutta osasin poimia ne hyvät esimerkit heistä. Tuli kaksi vauvakuumetta, jotka toteutin. Rakkaudesta, perheen arvostuksesta, oli aika kivaa olla rouva ja äiti. Yhteiskunnan tekemisiä en miettinyt siinä skapassa tippaakaan.
Älkää puhuko täydellisestä vanhemmuudesta
koska se sulkee koko keskustelun.
Ne jotka ovat kokeneet väkivaltaiset tai välinpitämättömät
huoltajat, joutuu kohtaamaan ne
edelleen keskeneräiset ihmiset
aikuisenakin.
Ei ihminen viisastu.
Väkivalta ja kiusaaminen on ja pysyy ihmisessä.
Minulla 'tavalliset vanhemmat' ja joilla oli senaikaiset 'kasvatusperiaatteet'.
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Omaa lasta ei kehdattu kehua.
Moittia kyllä sai. Lasten pään yli puhumista, jopa vitsailua.
Koin huoltajan, jolle olin pelkkä vikalista ja jokainen
idea, toive ja aloite oli pelkkää vitsiä ja pilkkaamisen kohde.
Se käyttäytyi kuin 7 luokkalainen.
Se oli mielestään aina parempi ”tossa iässä”.
Se jatkaa sitä aikuisuuteen saakka ja oli opittava sanonaa ”nyt riittää”.
Kuritus oli vuorovaikutusta, oli opittava sanomaan ”älä koske”.
Sen ainoat kaksi lasta oli piesty hiljaiseksi ja kiltiksi.
Kysyin ”sen” siskolta miksi se on niin väkivaltainen ja
sisko meinas, että malli tuli mummolta. Oliko se hyvä
syy piestä ja halveksia? En muista, että olisi koskaan keskusteltu
ns. tavallisista asioista.
Jokainen lapsi aikuistuttuaan päättää itse kohtaako enää vanhempiaan, ja jos kohtaa niin missä ja milloin ja millä tavalla. Jos vanhemmat jatkavat ryppyilyään, on parempi laittaa yhteydenpito nollaan, ainakin vähäksi aikaa.
- Sheena
Onpa kamala kokemus! Mutta opit sanomaan "nyt riittää" ja "älä koske", joskin vaikeimman kautta.
Huoltajasi teki väärin, se on selvä, myös omien lastensa kohdalla. Todennäköisesti hänellä oli paljon hallitsemattomia mielenterveysongelmia.
- Sheena
Jos huoltaja sattuu olemaan itse autettava,
se piirre säilyy siinä aina ja lopun ikää.
Rooli on väärinpäin, joskus
painolastiksi saakka.
On lapsia, jotka ovat joutuneet olemaan vanhempia omille vanhemmilleen.
He hoivaavat esim. alkkiaäitiään.
Tavattoman vääriin.
Siinä lapsuus ja nuoruus.
Vilma
Juu, noinkin on.. Vielä raskaampaa lapselle, jos molemmat huoltajat ovat omalla tavallaan autettavia.
- Sheena
Minä en usko että ihminen joka on paha vanhempi, ei voi tulla hyväksi vanhemmaksi. Kun olosuhteet ovat kovat, ikävistä sattumista tulee isompia vastoinkäymisiä, niin siinä korostuu eläimellinen vaisto jotenkin selviytyä. Ei vain jaksa ajatella tekeekö oikein toista tai itseäänkään kohtaan.
Kun olosuhteet muuttaa paremmaksi, on aikaa ajatella ja korjata.
Näin omien vanhempien polku kulki. Jos ei jaksa yrittää, ja alkaa voimien puutteessa vaikka ryyppäämään, silloin en tiedä, mutta jos tosissaan pyrkii vaikeuksista eroon niin yleensä selviää jos terveyttä riittää.
On tietenkin heikkoja ja vahvoja luonteita, millä sitten kutakin on paiskattu, vähän tuurin peliä mitä on perinyt. Enpä ketään syyttäisi.
Harvapa täysin paha on. Mahdollisuus aina parempaan.
Lapsen ja nuoren velvollisuudet omien vanhempien hoivaamiseen on liikaa.
Pitäisi saada elää omaa kehitysvaihettaan.
Vilma
Arvelen, että tätä Suomessa on.
Jälkikäteen ajateltuna vanhempani olivat oikein hyviä ja viisaitakin, vaikka lapsena pidin heitä ihan tavallisina.
Se mitä elämä on, ei oikein voi opettaa, mutta taitoja ja valmiuksia elämään voi opettaa. Ja tietysti esimerkki on paras opettaja. Omat vanhempani kertoivat mielellään omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan, joita ei aina valitettavasti jaksanut kuunnella kuin toisella korvalla. Silti varsin paljon niistä jäi mieleen asioita, jotka ovat auttaneet elämässä.
Tunnollisuuden ja vastuun opin jo lapsena kokemuksen kautta. Paras ahaa elämys vanhemmistani oli, että hekin ovat ihmisiä, eivät vain vanhempia.
Turhaa suret mennyttä ja haukut paskaa lapsuutta. Päästä irti, anna anteeksi (itsesi vuoksi) ja elä elämääsi. Se ei jatku ikuisuuksia, sinä päätät millaista elämäsi on.
- Sheena
Joihonkin ihmiseen jää ikuinen trauma, tapahtumia, joita eivät tosin koko ajan mieti. Vaikeaa yrittää ehdottaa terapiaa, jotta tunnemöykyistä tuollainen henkilö pääsisi ja voisi käydä oksentamassa jossain pois pahaa oloaan.
Joillakin ne pullahtavat pintaan aika ajoin. Pitääkö antaa anteeksi?
Voiko itse yrittää olla parempi.
Vilma
No sepä. Kun tietää oman menneisyytensä traumat niitä tulisi käsitellä mieluusti terapiassa ammattilaisen kanssa. Mutta pelkästä pahan olon "oksentamisesta" terapiassakaan ei ole mitään hyötyä, saattaa olla jopa haittaa, ellei tiedosta oman pinnistelyn ja ponnistelun tarpeellisuutta ja oma ja toisten syyttelyn tarpeettomuutta.
- Sheena
Ai niin, tuosta tulikin mielenkiintoinen tapaus mieleen Triplasta. Olin siinä pienessä myymälässä katselemassa, kun alkoi kuulua ihmeellistä pölinää käytävältä, se voimistui. No, mies käveli siinä käytävää pitkin ja lauloi omasanaista lauluaan tähän tyyliin "voi vi**u kun vi**ttaa, niin hirveästi vi**ttaa, miksi (nimi) sanoi noin vaikka asia on näin, aina menee väärinpäin, en osaa olla kun vi**ttaa... mikä auttaa"
Henkilö vaikutti sisäistäneen, että tunteet pitää purkaa sanoiksi, ja parhaiten se onnistuu keksimällä "laulu" asiasta. Hän myös käveli niin kovaa, että laulun syynä oli varmaankin iso aggressio, jota tajusi purkaa oikein.
- Sheena
Jaa-a.
Keittiöpsykologina osaanko ottaa kantaa.
Jos kaikki noin laulaisivat sekakuorossa...
Tai pitäisikö olla avoin veetupäivä kk:n viimeisenä.
Vaikka tunneleihin huutamaan. Vartijoita paikalle.
Vilma
Minusta tuo oksentaminen olisi paree kuin että ihmiset rasittavat muita omalla katkeruudellaan. 2. polven alkonkuluttaja voi perustella edellisen polven käytöksellä omaa tissutteluaan eikä mene käsittelemään koskaan sitä.
Älkää yleistäkö, että ”jollekin jää trauma”.
Joskus huoltajat itse jää sinne omalle tasolleen
ja lapsen pitäisi voida katkaista välit. Asettaa rajoja
yhteydenpidolle.
Entä jos se ei onnistu? Kaikki huoltajat eivät päästä irti.
Suomessa nimenvaihto ja katoaminen ei näytä onnistuvan.
Suomalaisilla on ihmeellisen sokea piste perheen sisäiselle kiusaamiselle.
Sisaruskateudesta kumpuaa yksi kiusaamisen muoto.
Olen tavannut toisen polven alkon kuluttajia.
Koko perhe oli.
Se oli hämmentävää seurata, miten
lapset eivät pääse irti siitä mallista.
Miksi ne edes kopioi paskaa mallia?
Joo, eihän tuollaisesta mitään tulisi, jos kaikki hoilaisivat omiaan, etenkään yleisillä paikoilla.
- Sheena
Alkoholismi sukupolvesta toiseen ja ehkä kolmanteenkin on vakava ja vaikea asia. Etenkin jos molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja. Tosin silloin lapsen ei edes pitäisi asua heidän kanssaan.
- Sheena
Eihän se ole yleistämistä, jos kirjoitetaan jollekin -> joku ei ole sama kuin kaikki.
Vilma
Uskon vanhempieni yrittäneen parhaansa niillä korteilla, jotka heille oltiin jaettu.
Lapsuudessani oli paljon hyvää, omanlaista vapautta, rakkautta jne, mutta kyllähän sitä varjosti vanhempieni omat kipupisteet. Opin tämän myötä huolehtimaan itsestäni jo nuorena ja pitämään kiinni itsenäisyydestäni.
Sinulla on hienoja ajateltuja ja ennäkkoon käsiteltyjä kommentteja.
Aivan varmasti jokainen vanhempi haluaisi vain hyvää lapsilleen ja sitä että heillä olisi voimaa, valtaa ja tuuria sitä lapsilleen antaa. Harvoin voi vanhempi järjestää itselleen elämää jossa voisi lapsen kannalta tällaista toteuttaa. Tuolloin ihminen tekee omien voimavarojensa puitteissa parhainpansa, vaikka joskus ulkopuolisista se voi näyttää joskus kyseenalaiselta toiminnalta.
Ihmisillä on paljon kaikenlaista itsensä, lähiympäristönsä, menneisyytensä ja tulevaisuuden paineiden kanssa työstettävää.
Hektinen on elämä.
Onkin hienoa jos voimme toisiamme tukea arjen haasteissa.
AV
Ihmisen elämä ei aina mene kuten toivoisi. Moneen asiaan voi itse vaikuttaa, mutta ihmisen voimavaratkin ovat rajalliset. Elämä voi joskus käydä ihmiselle liian painavaksi, ja se voi aiheuttaa monenlaista.
Uskon myös, että valtaosa vanhemmista tekee parhaansa antaakseen lapsilleen hyvän elämän. Ihmisiä silti ne vanhemmatkin vain ovat, ei täydellisyyttä ole olemassakaan.
Toisen ihmisen elämän keventäminen on hieno teko. Olipa se sitten mitä tahansa. Nyky-yhteiskunnassa moni on liian yksin ja jää vaille tarvitsemaansa tukea. Joskus jo pelkästään sen että kysyy joltain, miten hän voi, saattaa auttaa toista ihmistä vaikean päivän yli.
Kyllä ihan oma isä ja äiti löytyy. Omia elämänarvojaan ja harrastuksiaan tarjoilivat. Se mitä lapsi halusi, ei välttämättä ollut keskiössä.
Aika vapaasti sain kasvaa. Meininki oli vähän sellainen, että jos ei ruokapöytään tai yöksi kotia kuulunut, niin sitten joku saattoi huolestua. Veikkaan, että jos olisimme asuneet kaupungissa, niin luonteellani ja vanhempien kasvatusmetodeilla olisin päätynyt oikeisiin vaikeuksiin.
Voi sanoa että korpi pelasti paljon, vaikka sielläkin meinasi henki luiskahtaa ainakin pari kertaa.
Ei se huonoa lapsuutta ollut, oppi vastaamaan itsestään ja tekemään itse juttuja. Ja jos henki olisi luiskahtanut, niin sittenhän luonnonvalinta olisi tehnyt tehtävänsä :)
-keinovaginamies-
Oma lapsuuteni oli monilta osin melkein ideaali. Lapsena luulin eläväni Edenin paratiisissa täydellisessä rakastavassa perheessä. Pieni idyllinen suomalaiskaupunki jätti postikorttimaisen kuvan lapsuuden maisemasta johon mikään paha ei yllä. Myöhemmin olen ymmärtänyt että kaikki se perustui kahteen asiaan:
- Narsististen vanhempien omaan itsekehuun koska he toitottivat ja moralisoivat jatkuvasti kuinka onnellisia me lapset saimme olla koska meillä oli niin hyvät vanhemmat ja uskovainen koti jossa ei juoda alkoholia toisin kuin heillä itsellään oli ollut. Saati naapurin Mervillä joka kärsi lasisesta lapsuudesta. Selväksi tehtiin että olimme maailman onnellisimmat lapset ja kiitollinen piti olla kaikesta.
- 80- luvun hyvään yhteiskunnalliseen tilanteeseen josta suuria ikäluokkia edustavat vanhemmat pääsivät itse nauttimaan. Hyvään toimeentuloon ja helppoon elämään ei tarvittu kummoisiakaan kykyjä koska töitä silloin riitti. Heillä oli talot, autot, mökit ja vuosittaiset etelänlomat sekä suurimman osan ruuhkavuosista velaton talous. Me lapset olimme kuin Paris Hiltonin poodelit somisteena heidän elämässään.
Selväksi tehtiin se että kaikki se materialistinen hyvinvointi josta he itse nauttivat kuvasi vanhempien omaa hyvyyttä meitä kohtaan. Koko lapsuus oli vanhempien vellomista omassa hyvyydessään. Me lapset olimme pilalle hemmoteltuja kakaroita. Lapsena luulin että Suomen kaunis kesäkin on pyhimysvanhempieni ansiota, heidän lahjansa minulle. Enkä minä ollut itse ansainnut yhtään mitään siitä kaikesta.
Hyvä yhteiskunnallinen tilanne tarjosi vanhemmille paljon valtaa, mahdollisuuksia manipuloinnin, syyllistämisen, kiitollisuudenvelkojen tehtailuun. Materialistinen hyvinvointi mahdollisti heille omissa erinomaisuusharhoissaan piehtaroimisen koska he olivat saavuttaneet niin paljon paremman elintason kuin esim. omat vanhempansa.
Kun muutin pois kotoa todellisuus iski vasten kasvoja. Lähtiessäni kotoa olin uusavuton, en osannut hoitaa asioitani, en tiennyt mistään mitään ja kuljin rääsyissä tajuamatta että kuljin rääsyissä. Asuin vuosia lähes kalustamattomissa vuokra- asunnoissa tajuamatta ettei se ollut normaalia. Vanhemmat olivat laiminlyöneet kasvatuksen ja jättäneet opettamatta elämän perustaitoja, miten tässä maailmassa eletään, miten huolehditaan itsestä ja omista asioista. Olen ollut koko elämäni köyhä. Kun naapurin tyttö lähti 15- vuotiaana kesätöihin tienaamaan omaa rahaa meidän äiti kielsi kesätyöt. Kaiken hyvän piti tulla heiltä ja heidän kauttaan. Mikään ei meillä lapsilla saanut olla itse ansaittua. Minulla oli uhrautuvat palvelijavanhemmat jotka aktiivisesti sabotoivat mahdollisuuksiani tulla itsenäiseksi heistä riippumattomaksi.
Paaaaaljon myöhemmin olen vasta tajunnut että tämä oli suunnitelmallista ja tietoista nöyryyttämistä, ei mikään liiallisen auttamishalun sivutuotteena tullut vahinko. He halusivat saada minut näyttämään laiskalta ja tuntemaan itseni tyhmäksi.
Kotoa muuton jälkeen en osannut suunnitella omaa elämääni koska en ollut oppinut haluamaan itselleni mitään. Se että olisi pitänyt osata suunnitella itselle jotain elämää oli aivan vierasta. Oman itsen kohdalla oli musta aukko. Minuuteni ja oma elämä oli niin tyhjä tila että kesti aika monta vuotta ennen kuin aloin havahtua ettei tämä ole ihan normaalia miten olen aikuiselämääni elänyt. Elämästä tuli päämäärätöntä ajelehtimista ja sitä että tunsin itseni kaikkialla uusavuttomaksi ja tyhmäksi erityisesti siksi koska lapsuuskotini oli ollut niin täydellinen. Vika ei voinut olla ainakaan lähtökohdissa joten minussa piti olla jotain pahasti vialla.
Kaikessa siinä idyllissä mikä lapsuuteni 80- luvun hyvinvointi- Suomessa oli, oli ollut kysymys vanhemmista itsestään, heidän elämästään, heidän hyvyydestään, heidän hyvinvoinnistaan. Minä olin ollut rekvisiittaesine. Ja varsinkin sirkuspelle.
Nyt he ovat päälle 80- vuotiaita ja ottavat lainoja. He pääsivät elämään oman elämänsä lähes velattomasti. Grillasivat nahkaansa milloin thaikuissa milloin Kanarialla, ja kolme autoa pihassa. Meille he ovat päättäneet tehtailla nyt sitten perinnöksi pelkkiä ongelmia. Kotitalo ja mökki ovat ränsistyneet myymiskelvottomiksi koska he eivät ole viitsineet pitää niistä huolta. Velkaa on kymmeniä tuhansia euroja kaikkien niiden velattomien vuosien jälkeen koska eipä ole heidän ongelmansa. He eivät niitä joudu takaisin makselemaan koska maan povi jo kohta odottaa.
Olisin mieluummin ottanut rehellisesti paskan lapsuuden ja rehellisesti paskat vanhemmat kuin täydellisen lapsuuden joka myöhemmin osoittautuu kokonaisuudessaan pelkäksi kusetukseksi. Tähän kaikkeen liittyvän valehtelun tajuamiseen on mennyt yli puolet elämästä. Myyräntyö jota narsistivanhemmat meidän lasten elämälle tekivät on ollut totaalista. Pahinta on se että olen vuosikausia yrittänyt korjata itsessäni vikoja jotka eivät ole koskaan olleet minun vikojani, vaan minulle aiheutettuja ongelmia.
Kauhulla odotan perintöä ja uusia yllätyksiä mitä he ovat keksineet meidän pään menoksi.
No, ompas omituinen tarina.
En ymmärtänyt ihan kaikkea, esimerkiksi sitä eivätkö vanhempasi antaneet sinulle mahdollisuuksia harrastaa joukkuelajeja, taiteita ja tieteitä jotta tietoisuus myös itsestäsi olisi sitä kautta tullut tutuksi?
AV
Olipa raju kuvaus.
Mutta kiitos luottamuksesta.
Voi olla suuri helpotus avata oma tarina.
Toivon kaikkea, aitoa hyvää sinulle.
Vilma
Hyvääkin tarkoittavat vanhemmat eivät aina toimi siltikään lapsen parhaaksi.
Likinäkö? Viisaus kadoksissa?
Narsistivanhemmat eivät halua hyvää muille kuin itselleen. Mitään hyvää tahtoa ei tuossa ollut koskaan. Narsisti ei näe muuta kuin itsensä ja oman erinomaisuutensa.
"Narsisti ei näe muuta kuin itsensä ja oman erinomaisuutensa."
Tai oman lapsuutensa. Tai oman selviytymisensä karusta lapsuudestaan. Tai oman kärsimyksensä ja omat ongelmansa. Tai omat uhrauksensa. Tai omat hyvät tekonsa ja saavutuksensa. Silloinkin kun kiittelee toisten hyviä tekoja tai kehuu muita hän oikeasti näkee vain oman kiitoksensa.
Siihen narsistiseen minä minä minä mölinään ei mahdu mitään hyvää tahtoa ketään muita kohtaan koska narsisti ei näe muita ihmisiä ollenkaan. Ei edes omia lapsiaan. Narsisti KÄYTTÄÄ muita ihmisiä. Narsistin lapset kasvavat objekteina täyttämässä narsistin omia tarpeita.
Viimeistään siinä kohtia kun seniorinarsistit vielä henkitoreissaankin tehtailevat aivan tietoisesti ongelmia lapsilleen perinnöksi tulee selväksi mitä mätäpäitä nämä pyhimykset ovat aina olleet.
Lapsuuden polaroid- kuvia katsellaan ihan toisin silmin kuin ennen.
Mitään ei ole siitä lapsuuden kiiltokuvasta jäljellä. Että oliko vanhemmat? Oli. Täydelliset.
Kontrollointi ei aina ole narsismia. Sitä tekee mm. myös läheisriippuvainen.
Kaikelle toiminnalle löytyy aina syy.
Tärkeämpi olisi päästää irti tapahtuneista, hyväksyä ja jatkaa itse paremmin askelin eteenpäin. Vanhemmatkin on vaan ihmisiä puutteineen.
Tunnistin tarinan,
jokaisen mutkan
ja koska olen toiminut koko
elämäni ajan kasvattajani
ongelmien selvittäjänä,
ja koska se vei säästöni,
odotan kauhulla
sen poistumista ajasta ikuisuuteen.
Nimenvaihto ja katoaminen ei onnistu,
se myyrii aina paikalle.
Sillä oli ja on ihan saman illuusio
omasta erinomaisuudesta
kun lapsilisät ja nousukausi
vei sille kaikki ponnistelematta.
Jos joku luulee, ettei ihminen voi olla
syntyessään paha, selittäkää sitten ilmiö boomeri.
"Jos joku luulee, ettei ihminen voi olla
syntyessään paha, selittäkää sitten ilmiö boomeri."
Sepä se!
Mutta oikeasti tuo tarina kuvaa laajemminkin koko boomerisukupolvea. Boomerisukupolvi on kollektiivisesti läpimätä narsistinen, mulkku sukupolvi joka paskoi lapsilleen pelkkiä ongelmia ja ahnehti pohjattomaan kitaansa kermat päältä kun pääsi nautisekelemaan itse Suomen historian parhaat vuodet.
Tämä näkyy politiikassakin mitä tuon sukupolven päättäjät tekivät kun ysärillä olivat puikoissa. Esimerkiksi nuoremmille sukupolville kyhätty orjatyökulttuuri on tuon sukupolven käsialaa. Itse nostivat suolaisia liksoja tehtaissa 30- vuotta putkeen ja yleensä mitään osaamattomia ammattitaidottomia torvia. Mutta nuoremmille sukupolville oli työelämässä tarjolla vain pajalla poppanan kutomista ja muuta palkatonta työtä. Nuorille sukupolville boomereiden mielestä piti kelvata palkaton työ sosiaaliturvan vastikkeeksi. Tämä kuvaa boomereiden saastaista mielenmaisemaa.
Osku Pajamäki on muuten kirjoittanut kirjan Ahne sukupolvi joka käsittelee samaa asiaa.
Et ihan viitsisi tehdä noin yksinkertaisia päätelmiä.
Vilma
No. Ovatko välttämättä narsisteja?
Mielestäni kapea-alaisesti näkeviä, rajoittuneita, hieman tyhmiä aikuisia.
Kas. Miten paljon ihmiset l u u l e v a t k a a n kaikkea.
Luulevat tekevänsä oikein. Luulevat, että lapset ovat tyytyväisiä.
Luulevat, että lapsille voi tehdä mitä vain.
Koska itse on aikuinen.
Aikuisen valta.
Vilma
Kuinka moni on joutunut kotoa lähdettyään opettelemaan itsenäistymistä ja tekemään uusia eri asioita? Kaikki.
Suurten ikäluokkien lapsista suurin osa odottaa kauhulla vanhempiensa kuolemaa. Eivät siksi että pelkäävät tulevaa surua ja menetystä, vaan siksi koska joutuvat pelkäämään sitä ongelmien määrää jonka suurten ikäluokkien kultalusikkasukupolven vanhemmat jättävät lapsilleen selvitettäväksi kuolemansa jälkeen. On velkoja, on asumis- ja myymiskelvottomia kiinteistöjä joista tulee vain kuluja. Kaikenlaisia selvittämättä jääneitä asioita joita lapset sitten joutuvat työttöminä tulottomina selvittelemään.
Toimeentulotuella elämänsä eläneet jälkeläiset eivät itse ole saaneet koskaan edes lainaa. Sitten makselevat vanhempiensa velkoja ja vielä perintöverot rotiskoista joista ei tule muuta kuin kuluja. Monikohan on menettänyt luottotiedotkin vanhempiensa leväperäisen elämäntyylin vuoksi jos ei velkoja voi edes ulosmitata peritystä omaisuudesta?
En tunne yhtään ainutta oman sukupolveni edustajaa jolle perinnön vastaanottaminen olisi ollut iloinen asia. Monilla on sama ongelma kuin minulla ja sisaruksillani. Vanhemmat alkoivat eläkeiässä vanhoilla päivillään ottaa velkaa joka jää sitten jäkipolvien selvitettäväksi. Ei riitä että perinnöksi jää luu käteen. Ei. Lapsille oikein urakoidaan ongelmia ikään kuin keskisormen heilutteluna vielä haudankin takaa.
Mutta joululahjaksi varmasti antavat vielä kullekin 150€ käteistä kirjekuoressa omaa hyvyyttään alleviivaten hyvien joulun toivotusten kera. Hetki sitten ottivat 10 000€ lainan jota eivät koskaan maksa takaisin. Me varmaan noilla joululahjarahoilla sitten maistellaan ne velat pois kun kohta puoliin aika teistä jättää?
Boomereiden pahuus on vertaansa vailla kaikessa irvokkuudessaan.
Suurten narsisti- ikäluokkien pahuus näyttäytyy monessa muodossa. Mutta boomerit ovat kunnostautuneet eritoten taloudellisessa väkivallassa mitä tulee omien lasten ja nuorempien sukupolvien elämällä leikkimiseen.
Elämä on paljon mustavalkosiempaa joissakin asioissa kuin luulet. Asioiden monimutkaistaminen on yleensä sama kuin mustan selittäminen valkoiseksi.
Paha on pahaa eikä se siitä korulauseilla ja seliseleillä miksikään muutu
Onko sitten vihan ylläpito ok.?
Vilma
Kuka sitä vihaa ylläpitää? Viha on seuraus.
Onko vihaamisessa jotain vikaa?
Minusta on.
Syö energiaa.
Voi olla vihainen, mutta jos kantaa vihaa, tekee se ihmisestä katkeran.
Menneille ei voi mitään, vaikka ne vaikuttavat ja ovat muokanneet ihmistä,
eikä aina niin ihanasti.
Vilma
Mille menneille? Jos mennyt on mennyttä eikä se enää vaikuta elämääsi mitenkään mikä saa sinut kuluttamaan energiaa ahdistavasta asiasta kirjoittamiseen?
Viha ei uhkaa vihaajaa vaan sitä jota vihataan. Siksi oikeutettua vihaa tunteva ihminen pyritään vaientamaan huolestumalla hänen psyykkisestä hyvinvoinnistaan ja katkeroitumisestaan jos hän ei päästä vihastaan irti ja anna anteeksi. Olet pahantekijälle vaarallinen jos vihaat. Jos lopetat vihaamisen se suojelee pahantekijää hänen omien tekojensa seurauksilta hänelle itselleen. Sinä puolestasi vain elät denialismissa koska ei tunteista tahdon voimalla pääse irti vaikka haluaisi.
Ja miksi pitäisi haluta?
Viha on elintärkeä puolustusmekanismi ja aivan normaalia kun sinua on kohdeltu ja kohdellaan väärin. Viha ei ole tunne jonka sinä itse luot. Se on usein ihan muiden kuin ihmisen itsensä aiheuttama tunne.
No no no
Olet lähestynyt asiaa aggressiivisesti, päällepäsmäröinnillä.
Miten se viha voi uhata ketään, jos vanhemmat ovat kuolleet.
Toki ihminen voi projisoida vihamielisyytensä johonkin vaikka työpaikkakiusaamiseen.
Älä kirjoita tuntemattomalle sinä-muodossa - varsinkaan, kun et tunne ihmistä, tällä kertaa minua.
Vilma
Olet aika skutsissa.
Mulkku on mulkku sanoit sinä sitä narsistiksi tai miksikä sitten sanoitkin.
En ole aggressiivinen. Sinä ilmeisesti koet kirjoitukseni aggressiona koska näkemykseni eivät noudata omia moraalikäsityksiäsi ja olen kirjoittanut pitkiä viestejä useampia. 🙃
Aloittaja pyysi kokemuksia vanhemmista ja niitä annoin.
Aloittaja kertoi surreensa koko elämänsä ajan huonoa kasvattajaansa. Voisi hänellekin olla virkistävää antaa itselleen lupa vihata väärintekijää. Viha ei katoa mihinkään jalostamalla siitä vain surua tai muuta hyvempää ja vähemmän pahaa tunnetta. Viha ainoastaan muuttaa muotoaan ja purkautuu sitten naamioiduilla tavoilla joko ympäristöön tai itseen.
Rehellisyys on kaiken kehityksen edellytys.
Tietysti jos on vihainen, niin on vihainen, mutta siitä pitää päästä irti ja löytää mielenrauha, mitä pikemmin sitä parempi.
"Voisi hänellekin olla virkistävää antaa itselleen lupa vihata väärintekijää."
Eihän vihaan lupaa kysytä, se on tunne. Mutta mitä enemmän ja kauemmin vihaa jotakuta, sitä vaikeampaa on unohtaa ja päästä irti vihasta, siihen jää jumiin kuten ap.
Vihan takana on lähes aina myös muita tunteita kuten suru, hylätyksi tuleminen, voimattomuus. Ikävyys siitä, ettei saanut sellaista vanhempaa tai vanhempia joita olisi tarvinnut. Onhan se kieltämättä ikävää! Vanhemmat toimivat väärin! Silti jokaisella on vastuu elää omaa elämäänsä, käsitellä omat tunteensa ja eritoten säädellä niitä. Erityisesti vihan tunne kuten muutkin "hälytystunteet" rasittavat suuresti mieltä ja samoin koko kehoa. Siksi omien tunteiden säätely on erittäin tärkeää. Jonkin pahan tunnekokonaisuuden säätelyyn tarvitaan tunnehavaintoja ja niiden perusteella aktiivinen toiminta omien ajatusten muuttamiseen.
Komppaan.
Vilma
Ai. Että vain sinä olet rehellinen.
Ja en ole kirjoittanut mitään moraalista. Sehän on ihan toinen juttu.
Vilma
Mä en ole nimitellyt ketään narsistiksi.
Liian hätäistä.
Vilma
Siis oli hyvät vanhemmat. Oli heillä tietty omat ongelmansa jne. Mutta kaikki sain mitä ihminen tarvitsee.
Vanhemmuudesta pitäis puhua enemmän. Ei sen tarvitse olla mitään rakettitiedettä, mutta tukeminen ja läsnäolo olisi a ja o.
Isäni kuoli v. 1995 alussa. Vanhempien arvostelu on kornia siinä mielessä, että he eivät monellakaan voi enää osallistua keskusteluun.
Totta. Ja ap;kin on selkeästi osannut käydä itseään läpi, mutta monesta ihmisestä ei ole siihen ja vanhempana ihmisenä se tuntuisi siltä, kuin vetäisi koko elämänsä vessanpöntöstä alas, jos haluaisi nähfä asiat elämässään toisin.
Jammu Siltavuorella oli lapsia. Hänellä oli tiettävästi yksi biologinen poika sekä adoptiotytär. Lisäksi hänen vaimollaan oli jo ennen avioliittoa pieni tytär. Olisiko Jammun pitänyt päästä tasa- arvoisena ajatusten vaihtajana mukaan kesksuteluun jos hänen lapsensa olisivat päättäneet kertoa lapsuudestaan?
Ovathan vanhemmat vain vajavaista ihmisiä puutteineen. 😔Aivan varmasti kaikki vanhemmat ovat vain halunneet hyvää lapsilleen mutta kun omat heikkoudet tulivat eteen. Mitään eivät voineet toisin tehdä.
Hirvrän vsikeaa sanoa mistä joku Jammunkin käytös muita kohtaan johtui. Olisiko hän käyttäytynyt toisin, kun joku muu asia olisi ollut toisin.
Muiden on silti koetettava elää omaa elämäänsä mahdollisimman hyvin, vaikka Jammun toimet vsikutti niihin miten vaan.
Mitä siitä mistä se johtui?
Niin... ei se luultavasti mitään muuttais.
Uteliaisuuttaan voisihan se mielenkiintoista olla, mutta ei sillä lopputuloksen kannalta olisi mitään väliä. Tapahtuneita juttuja jo.
Vanhempien, ja laajennettuna vanhempien koko sukupolven edesottamukset eivät ole jotakin mikä on jäänyt menneisyyteen. Vanhempien toiminnan seuraukset nuorempien sukupolvien elämässä tuntuu konkreettisesti nuorempien sukupolvien elämässä pahimmillaan läpi koko elämän ajan. Se ei ole jotain mikä jää taakse heti kun lapset kasvavat aikuisiksi. Päin vastoin vanhempien myyräntyö, laiminlyönnit, kaikenlainen hyväksikäyttö ja tahallinen sabotaasi tulee konkreettiseksi usein vasta sitten kun lasten pitäisi aloittaa oma aikuiselämänsä.
Mulkut vanhemmat aiheuttavat jäkikasvulleen paljon hyvin konkreettisia ongelmia kuten talousvaikeuksia, vaikeuksia päästä omille jaloilleen, ja myös psyykkisiä ongelmia. On usein suoranainen ihme jos aikuiseksi kasvanut lapsi pystyy hinaamaan itsensä selville vesille siitä s*tanallisesta tuhotyöstä mitä valitettavasti lukemattomat pissapäiset vanhemmat - ja kokonaiset vanhemmat sukupolvet - heille ovat tehtailleet.
Tahallaan ja tietoisesti.
Pahantahtoisia vanhempia on olemassa. Ja törkeän paljon. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan halua lapsilleen mitään hyvää. Siirappiset puheet eivät ole minkään arvoisia kun teot ja tekemättä jättämiset puhuvat puolestaan.
Ap on vasta alussa matkallaan itseään kohti.
Minusta moni vetää elämänsä vessanpöntöstä alas etsimällä toisista virheitä, rikkeitä, käyttämällä päihteitä, käyttäytymällä huonosti kaikkia kohtaan, tekemällä rikoksia ymymym
Kun käy itseään läpi selvittää omat ongelmakohtansa, ratkaisee ne ja toimii toisin.
Kaikille panivat karaistumaan ja sanoivat syö puolukkaa ja jäkälää jos on nälkä. T naiselta
Oli kasvatus, sai selkäänkin ja ihan aiheesta. Paljon eivät ehtineet kasvattaa, kun kakaroita oli, oli pakko tehdä töitä. Oli tappelua, alkoholia, mutta eteenpäin mentiin. Vanhemmat varmasti kasvatti parhaansa mukaan. Se lapsuus kasvatti, kasvatti tekemään töitä, ei vähästä lannistuta vielä tänäkään päivänä. No nyt on molemmat jo kirkkomaassa. Ei, en muistele katkeruudella. Se hyvä puoli oli, ettei sillon tunnettu somea, masennusta jne
" Oliko teillä vanhemmat ja oliko ne hyviä kasvattajia? "
Olen vakuuttunut sitä että minulla oli vanhemmat.
Jos sulla on synnyttäjä ja siittäjä se ei tarkoita että sinulla on ollut vanhemmat.
Jokaisella meistä on vähintään yhdet vanhemmat, riippumatta siitä ovatko vaiko eikö ole huoltajia.
Mä avauduin asiasta liikaakin vähän tuolla toisaalla aiemmin. Joten ei enempää lisättävää isästäni, kuin lyhyesti että: paljon on aiheuttanut pahaa sekä kasvatuksessani että myöhemmän elämäni aikana. Enemmän tai vähemmän ryypännytkin elämänsä aikana, vaikkei olekaan enää vuosiin ollut räkäkännissä.
Joten isän sijaan sitten äidistäni. Äitini ei ollut mikään enkeli hänkään, mutta mä oon jälkeenpäin huomannut että moni asia ei ole ollut ihan niinkään kuin isäni on väittänyt, ja äidilläni ei ollut kuitenkaan minkään sortin ryyppyputkia tai addiktioita. Aikanaan mut saatiin pestyä siihenkin ajatukseen, että "oli ihan oikein että isäni petti kun äitini oli semmoinen". Äitini siis sai tarpeekseen vasta, kun isäni petti, vaikka jo aiemmin oli ollut rahapelaamisaddiktiot, se ettei isäni koskaan siivonnut omia jälkiään ja vastaavat.
Mä oon itseasiassa nyt saanut varattua ajan lyhyeen terapiaistuntoon, se nimenomaan on tarkoitettu tämänhetkisiin pienempiinkiin "elämänkriiseihin". Uskon että sitä kautta alkaa asiat lutviutua.