💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩
Jos auton ovi jäi raolleen, auton sisävalot jäivät palamaan ja aamulla akku oli tyhjä eikä auto käynnistynyt.
Auto saattoi jättää käynnistymättä muutenkin, koska jäykkä moottoriöljy vaikeutti starttimoottorin työtä ja starttiakku oli heikko pakkasessa.
Lukot jäätyivät. Avain ei mennyt avaimenreikään jään takia. Silloin tarvittiin sellaista ainetta kuin lukkosula ja auta armias, jos se oli unohtunut autoon sisälle.
Auton käynnistämiseksi piti vetää vivusta ryyppy päälle. Se teki polttoaineseoksesta rikkaampaa ja nosti myös tyhjäkäyntiä. Moottorin lämmetessä se alkoi käymään huonommin ja ryyppyä piti ottaa pois.
Starttaaminen tapahtui kiertämällä virta-avainta hetkeksi ääriasentoon. Kaasuttimella varustetut autot olivat huonoja käynnistymään ja joissakin autoissa piti polkaista tai painaa kaasua ja toisissa niin ei saanut tehdä.
Sähköistä tuulilasinlämmitystä ei ollut ja tuulilasi piti naarmuttaa jääskraballa. PTC-vastuksia ei ollut vaan piti odottaa, että moottori ensin lämpenee ja vasta sitten alkoi sisäpuhallin puhaltamaan lämmintä.
Kaasuttimet jäätyivät ja auton moottorin tarvitsemaa ilmaa lämmitettiin vetämällä ilmaa kuuman pakosarjan ohitse. Joissakin autoissa piti erikseen kääntää moottoritilan vivusta talviasento päälle.
Ilmastointia ei ollut ja sen seurauksena auton sisätilat kostuivat ja ikkunat jäätyivät sisäpuoleltakin. Kiva skrabata kaikki lasit sisä- ja ulkopuolelta. Kesäisin matkanteko oli tuskaa ja moni ajoikin pidemmät matkat kesäisin öiseen aikaan.
Ei ollut istuinlämmitystä eikä ratinlämmitystä. Paksu takki ja tumput ajoivat saman asian. Ja karvalakki, koska jotkut autot olivat talvella kuin jääkaappeja.
Takavetoiset jäivät talvisin herkästi sutimaan. Ei ollut luistonestoa eikä tasuspyörästön lukkoa. Takaluukkuun nostettiin hiekkasäkki ja lumilapio painon lisäämiseksi. Siitä huolimatta silloin jäätiin kiinni mäkiin, joita nykyään ei edes huomaa.
Autoissa ei ollut ajovakautustakaan, Tuhansia ja taas tuhansia ruumiita tuli ihan vain siksi, että auto lähti heittelehtimään ja törmäsi johonkin - usein vastaantulijaan. Ei ollut lukkiutumattomia jarruja ja jarrun voimakas painaminen teki auton ohjauskyvyttömäksi. Ei ollut turvatyynyjä eikä turvavyön kiristimiä eikä muutakana turvajuttuja. Jo kaupunkinopeudessa tapahtunut kolari johti kuolemaan, kun päät iskeytyivät voimalla tuulilasiin ja kallot halkesivat.
Ei ollut ohjaustehostinta eikä aina jarrutehostintakaan. Auton vekslaaminen parkkiruutuun kävi kuntosalista. Sisämelu oli valtaisa ja äänentoisto mallia "vain radiouutisten kuunteluun".
Kulutus oli suuri, teho onneton. Vaihteisto saattoi olla synkronoimaton ainakin ykkösvaihteen osalta.
Istuimissa ei ollut korkeussäätöä eikä ohjauspyörässäkään mitään säätöä. Ei turvavyönkään korkeudessa. Sorry keskimääräistä lyhyemmät ja pidemmät....
Sivupeilit piti säätää kääntämällä niitä auton ulkopuolella käsin. Taustapeili piti kääntää yöasentoon häikäisyn estämiseksi.
Ajovalot olivat paskat. Halogeenin kellertävän kelmeä valo oli kuin kynttilän valo. Taka- ja jarruvalot vielä himmeämmät ja dieseleissä noki peitti ne.
Ristikudosrenkaat ja löysät alustat aiheuttivat hurjia tilanteita asvaltilla.
Autot ruostuivat nopeasti. Moottorit olivat loppu 100 000 kilometrin kohdalla. Vikoja oli vähän väliä.
Lemmikkiä ei voinut jättää autoon pakkasella tai helteellä, koska auto jäähtyi tai kuumeni, jos se ei ollut käynnissä eikä tyhjäkäynti ollut sallittua.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Vaan viestin sanoma on se, että vanhoja aikoja haikailevat eivät muista tai edes tiedä minkälaista selviämistä elämä oli ennen aikaan autojen kanssa.
Jos auton ovi jäi raolleen, auton sisävalot jäivät palamaan ja aamulla akku oli tyhjä eikä auto käynnistynyt.
Auto saattoi jättää käynnistymättä muutenkin, koska jäykkä moottoriöljy vaikeutti starttimoottorin työtä ja starttiakku oli heikko pakkasessa.
Lukot jäätyivät. Avain ei mennyt avaimenreikään jään takia. Silloin tarvittiin sellaista ainetta kuin lukkosula ja auta armias, jos se oli unohtunut autoon sisälle.
Auton käynnistämiseksi piti vetää vivusta ryyppy päälle. Se teki polttoaineseoksesta rikkaampaa ja nosti myös tyhjäkäyntiä. Moottorin lämmetessä se alkoi käymään huonommin ja ryyppyä piti ottaa pois.
Starttaaminen tapahtui kiertämällä virta-avainta hetkeksi ääriasentoon. Kaasuttimella varustetut autot olivat huonoja käynnistymään ja joissakin autoissa piti polkaista tai painaa kaasua ja toisissa niin ei saanut tehdä.
Sähköistä tuulilasinlämmitystä ei ollut ja tuulilasi piti naarmuttaa jääskraballa. PTC-vastuksia ei ollut vaan piti odottaa, että moottori ensin lämpenee ja vasta sitten alkoi sisäpuhallin puhaltamaan lämmintä.
Kaasuttimet jäätyivät ja auton moottorin tarvitsemaa ilmaa lämmitettiin vetämällä ilmaa kuuman pakosarjan ohitse. Joissakin autoissa piti erikseen kääntää moottoritilan vivusta talviasento päälle.
Ilmastointia ei ollut ja sen seurauksena auton sisätilat kostuivat ja ikkunat jäätyivät sisäpuoleltakin. Kiva skrabata kaikki lasit sisä- ja ulkopuolelta. Kesäisin matkanteko oli tuskaa ja moni ajoikin pidemmät matkat kesäisin öiseen aikaan.
Ei ollut istuinlämmitystä eikä ratinlämmitystä. Paksu takki ja tumput ajoivat saman asian. Ja karvalakki, koska jotkut autot olivat talvella kuin jääkaappeja.
Takavetoiset jäivät talvisin herkästi sutimaan. Ei ollut luistonestoa eikä tasuspyörästön lukkoa. Takaluukkuun nostettiin hiekkasäkki ja lumilapio painon lisäämiseksi. Siitä huolimatta silloin jäätiin kiinni mäkiin, joita nykyään ei edes huomaa.
Autoissa ei ollut ajovakautustakaan, Tuhansia ja taas tuhansia ruumiita tuli ihan vain siksi, että auto lähti heittelehtimään ja törmäsi johonkin - usein vastaantulijaan. Ei ollut lukkiutumattomia jarruja ja jarrun voimakas painaminen teki auton ohjauskyvyttömäksi. Ei ollut turvatyynyjä eikä turvavyön kiristimiä eikä muutakana turvajuttuja. Jo kaupunkinopeudessa tapahtunut kolari johti kuolemaan, kun päät iskeytyivät voimalla tuulilasiin ja kallot halkesivat.
Ei ollut ohjaustehostinta eikä aina jarrutehostintakaan. Auton vekslaaminen parkkiruutuun kävi kuntosalista. Sisämelu oli valtaisa ja äänentoisto mallia "vain radiouutisten kuunteluun".
Kulutus oli suuri, teho onneton. Vaihteisto saattoi olla synkronoimaton ainakin ykkösvaihteen osalta.
Istuimissa ei ollut korkeussäätöä eikä ohjauspyörässäkään mitään säätöä. Ei turvavyönkään korkeudessa. Sorry keskimääräistä lyhyemmät ja pidemmät....
Sivupeilit piti säätää kääntämällä niitä auton ulkopuolella käsin. Taustapeili piti kääntää yöasentoon häikäisyn estämiseksi.
Ajovalot olivat paskat. Halogeenin kellertävän kelmeä valo oli kuin kynttilän valo. Taka- ja jarruvalot vielä himmeämmät ja dieseleissä noki peitti ne.
Ristikudosrenkaat ja löysät alustat aiheuttivat hurjia tilanteita asvaltilla.
Autot ruostuivat nopeasti. Moottorit olivat loppu 100 000 kilometrin kohdalla. Vikoja oli vähän väliä.
Lemmikkiä ei voinut jättää autoon pakkasella tai helteellä, koska auto jäähtyi tai kuumeni, jos se ei ollut käynnissä eikä tyhjäkäynti ollut sallittua.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Vaan viestin sanoma on se, että vanhoja aikoja haikailevat eivät muista tai edes tiedä minkälaista selviämistä elämä oli ennen aikaan autojen kanssa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oma vikasi jos käytit anttilan halvinta mineraaliöljyä talvella, et käyttänyt tuulilasin peittoa ja jätit vielä ovenkin raolleen että saat haukkua itse tyhjentämääsi akkua paskaksi!
Istuinlämmittimiä oli joissain autoissa jo 80-luvun alussa, esim. Mazda 323. Etuveto oli yleistynyt paljon 80-luvun alkuun mennessä, takavetoisiakin tosin oli vielä, esim. Ford Sierra joka oli ihmeellinen ratkaisu auton muuten futuristisen pyöreään ulkomuotoon nähden.
Mitä vähemmän nykyajan monimutkaista elektroniikkaa, ja tekniikkaa, sitä vähemmän vikamahdollisuuksia. Peilit voi hyvin säätää sisältä vivullakin, jos on auton ainoa käyttäjä, peilejä tarvitsee säätää vain kerran ja sitä varten on kyllä yliampuvaa rakennella kaikki nuo sähköhilut kääntelemään niitä peilejä, ihan kuin niillä koko ajan leikittäisiin.
Joillakin autoilla voi olla montakin kuljettajaa esim. perheissä, yrityksissä ja autovuokraamoissa. Silloin on hyvä, että peilit ja istuimet saa säädettyä helposti, mielellään kuljettajakohtaisesta profiilista.
Mikä ihmeen sisävalo? Ei autoissa mitään sisävaloa tarvittu. Jos akku petti, niin sitä varten oli kampi, jolla väännettiin auto käymään tai mäkistartilla, jos oli alamäki. Eihän lukkojen jäätyminenkään ollut ongelma, kun se aukesi lukosta vain reippaasti kahvaa rynkyttämällä muutenkin. Ryyppy päällä auto lähti käymään säässä kuin säässä ja toinen ryyppy kuskille, niin pysyi ajurikin lämpimänä. Talvellahan ajettiin sivuikkuna (se pieni kolmiomainen) raollaan, joten ikkunat ei päässyt huurtumaan tai jäätymään. Talviasento piti tosiaan laittaa päälle nokkapeltin alta, mutta ei sentään tarvinnut laittaa pahveja syylärin eteen, kuten nykyautoilla. Samat vaatteet päällä autossa ja ulkona, niin ei tarvitse aikaa käyttää erikseen pukemiseen ja riisumiseen. Lumilapio ei paljon paina auton takana ja nykyäänkin sitä tarvittaisiin, jos lunta tulisi kuten ennen. Hiekkasäkistä ei ollut muuta hyötyä, kuin sai hiekkaa mäkeen, jos oli liukasta. Nykyään sitäkin tarvitsee enemmän, kun eihän noilla nykyajan talvirenkailla ns. "nasta"renkaillakaan mitään tee, kun nastat on pelkkä nysty kumin pinnassa. Nykyautoilla en edes lähtisi sellaisille teille, mitä ennenvanhaan ajettiin. Ei pääsisi metriäkään eteenpäin. Kun lunta on nokkapeltin yli tuulilasiin asti auraamattomalla jäätiellä, niin yksikään nykyauto ei siinä mene. Ennenvanhaan tuollaista ei pidetty edes hidasteena. Tosi kamalaa, kun jarrut ei lukkiudu, eihän se auto edes pysähdy silloin. Turvavöitä autossa ei tarvita, kuka niitä jaksaa kiinnitellä. Ovat hankalia ja kiristävät. Kaupunkinopeudet on nykyään 30 km/h joten tuskin siinä kallot halkeaa, kun polkupyörälläkin mennään paljon nopeammin nykyään ohitse. Bensakin oli halvempaa, joten ajaminen tuli kulutuksesta huolimatta nykyistä halvemmaksi. Eihän kenenkään pitäisi saada edes ajokorttia, ellei välikaasua osaa käyttää. Istuimien, ratin yms sopivuudet katsottiin autoa ostettaessa ja auto valittiin sopivuuden mukaan. Eikä tarvinnut turhaan säädellä, vaan oli aina sopiva. Sivupeilejä ei tarvinnut säädellä, kuin yhden kerran ja siinä pysyivät. Oli lisäksi hakuvalokin, jota ei nykyautoissa ole. Taustapeileissä mitään yöasentoja ollut. Yksi asento ja miksi olisi muuta tarvinnutkaan? Ajovalot tietenkin tuplattiin, oli tuplalyhyet ja vielä tuplapitkät. Joissain Tsekkiläisissä autoissa oli vakiona kolme lamppua nokalla, eli yksi keskellä. Sen lisäksi voitiin aina laittaa lisävaloja mielensä mukaan. Nykyisin sekään ei ole sallittua. Sitäpaitsi karbidilamppu on kyllä yhtä kirkas kuin nykyinen xenon. Mihin ihmeeseen takavaloja tarvitaan? Pelkät heijastimet riittää, ellei aja peruuttamalla pimeässä. Millä ihmeen asvaltilla? Sorateillähän noilla ajettiin, mitään asvalttia ollut missään. Kiviä ja soraa, kuin Raatteentiellä. Vieläkin noita "ruostuvia" autoja on maanteillä museoautoina. Yksikään uusi auto ei tule olemaan käytössä yli 50 vuoden jälkeen. Eihän lemmikit kuulu autoon. Ne pidetään kotona häkissä, ulkona. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Viestin sanoma on vaan se, että ne jotka muistavat, tietävät kuinka helppoa ja yksinkertaista oli aikaisemmin. Nykyajan ihmiset eivät vaan tiedä, kun eivät ole sitä aikaa eläneet, jolloin itse pystyi vielä oman autonsakin korjaamaan ja huoltamaan kotipihassaan.
Minun 1988 Ässä-mersuni on paljon parempi kuin yksikään nykyauto.
Kyllähän se niin. Kaikki vanhat autot ovat vanhoja.
Niin tekniikka, turvallisuus, mukavuus tai huolto
Kaikessa ollaan menty eteenpäin.
Kun 1970 luvun corolloissa piti huoltaa vähintään öljyt, katkojankärjet, tulpat n 5000 km välein ei se siltikään poistanut epäluotettavuutta, takavetoa eli kamalia ajo-omituisuuksia, ahtautta, meluisuutta, heikkoja valoja, stereoita, kulutusta ym ym joista kaikista on päästy nykyaikaisen auton kehityksellä tosin silloin nastarenkaatkin aivan hirveitä nyky kitkoilla voittaisi joka osa alueen, öljyt ovat muuta kuin mineraaliöljyä, jne jne..
Että onhan tuollaisen nyky pikkuauton vaikkapa vw polo autona niin moninverroin parempi ihan taatusti joka mittarilla katsottuna.
Ja kaikki uudet autot ovat surkeita piipittäviä paskakasoja. Niissä on täysin turhia avustimia jotka toimivat päin helvettiä jatkuvasti ja toimintoja joita lähes kukaan ei koskaan käytä (mutta joista silti maksetaan). Uusilla autoilla ajaminen on muutenkin surkeaa.
Ne sähköautofanaatikot jotka väittävät niiden olevan mukavampia kuin vanhat autot ovat patologisia valehtelijoita ja huijareita.
Ainut positiivinen asia noissa vanhoissa autoissa oli se että niitä tekniikaltaan yksinkertaisina pystyi hyvin korjaamaan itse perustyökaluilla. Olettaen toki että sitten kiinnosti viettää aikaa konepellin alla...siellä kun sai olla aika usein jo ihan perushuoltojen vuoksi (öljynvaihtoväli 5 tkm jne.)
Ennen pärjäsi suunnilleen pihdeillä ja rautalangalla.
Diagnoositkin tehtiin ennen ihmisen toimesta. Nykyään pitää puhjennut rengaskin todeta jollain masiinalla.
Pakoputki piti uusia kahden vuoden välein. Pakoputkivikaisia autoja näki (kuuli) vähän väliä.
Mutta oli hyvä syy vaihtaa pärinäpönttö. 1.5 litraisenkiin sai sopivan hyvät mutta maltilliset äänet ja sai halvemmalla kuin alkuperäisen.
Tekstisi kuvaa aika hyvin yhtä autoistamme, sen rattia vääntää vain voimamies sen ollessa paikoillaa.
Kaasutinta ja ryyppyä siinä ei tosin ole, mutta käynnistyskampi kylläkin (sekin vain voimamiesten käyttöön) on.
Luiston esto tavallaan on, jarrut eivät lukkiinnu kuin taas tuon voimamiehen voimalla, ja sutimisen estää neliveto alhaisen tehon vuorovaikutuksen kanssa.
Halogeenivalot ovat kirkkaat tämän yksilön hehkulankalyhtyjen rinnalla.
Ruostetta tämän korista ei pahemmin löydy, kiitos metalliseoksen.
Ei tätä jokapäiväiseen ajoon ottaisi, mutta on tällä kiva kauniina kesäpäivänä ajella.
Päivitetyin versio tästä on kyllä sellainen "sisältää kaikki herkut",
mutta mauton tämän rinnalla.