Kumpi on suurempi synti: väärä usko vai toisen uskon pilkkaaminen?

Miksi sitten opetat täällä kristinuskoa ihmisille, joilla on kristitty tausta?

Anonyymi00002 kirjoitti:

Miksi sitten opetat täällä kristinuskoa ihmisille, joilla on kristitty tausta?

Ei ole olemassa mitään saatanaa, se on kaikki vain mielikuvitustasi.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään saatanaa, se on kaikki vain mielikuvitustasi.

Kristinusko on kiltti usko, senkö takia ne ristiretket suoritettiin?

Anonyymi00002 kirjoitti:

Kristinusko on kiltti usko, senkö takia ne ristiretket suoritettiin?

Raamattua mainitaan tässä vain siksi, että se on tuotu toimeestasi tähän palstaan; muille se on osa lapsuutta, nuoruutta ja hieman aikuisuuttakin.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Kristinusko on kiltti usko, senkö takia ne ristiretket suoritettiin?

Luuletko todella, että voisit vain lisätä Raamattusta lauseita, jotain sellaista, mitä kukaan ei tiedä ennestään?

Anonyymi00002 kirjoitti:

Luuletko todella, että voisit vain lisätä Raamattusta lauseita, jotain sellaista, mitä kukaan ei tiedä ennestään?

Miksi kiusaat ihmisiä, jotka tuntevat Raamatun? Miksi et saarnaa ihmisille, jotka eivät tiedä mitään, niille, jotka puhuvat muita kieliä? Ilmeisesti olet riittävän hyvä englannissa, miksi pakotat taas uskontoa suomalaisille?

Anonyymi00002 kirjoitti:

Miksi kiusaat ihmisiä, jotka tuntevat Raamatun? Miksi et saarnaa ihmisille, jotka eivät tiedä mitään, niille, jotka puhuvat muita kieliä? Ilmeisesti olet riittävän hyvä englannissa, miksi pakotat taas uskontoa suomalaisille?

Sinä tulkitset Raamattua kirjaimellisesti, mutta minä en enää tee niin.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Sinä tulkitset Raamattua kirjaimellisesti, mutta minä en enää tee niin.

Jokaisen uskon edustaja, voi puhua rehellisesti vain omasta uskostaan - vain samanmielisten ihmisten seurassa, vai kenties lähetyssaarnaajana Turkissa tai Dubaissa, vai pelkäätkö saarnata islamin maissa?

Anonyymi00002 kirjoitti:

Jokaisen uskon edustaja, voi puhua rehellisesti vain omasta uskostaan - vain samanmielisten ihmisten seurassa, vai kenties lähetyssaarnaajana Turkissa tai Dubaissa, vai pelkäätkö saarnata islamin maissa?

Niille, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa ei ole mitään järkeä saarnata oikeaa uskoa mukavasti sohvaltaan käsin, se ei oikeastaan ole rohkeutta, mutta yhteiskunnassa, jossa kristinuskoa ei tunnusteta, se olisi tehokasta. Vai pelkäätkö sinä?

Seura tekee kaltaisekseen.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Seura tekee kaltaisekseen.

Jokaisen uskon edustaja, voi puhua rehellisesti vain omasta uskostaan - Voisit yhtä hyvin tehdä sen Afganistanissa tai Dubaissa; ansaitset enemmän pisteitä taivaassa, koska marttyyrikuoleman riski on olemassa, mikä on jo sinänsä kunnia.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Jokaisen uskon edustaja, voi puhua rehellisesti vain omasta uskostaan - Voisit yhtä hyvin tehdä sen Afganistanissa tai Dubaissa; ansaitset enemmän pisteitä taivaassa, koska marttyyrikuoleman riski on olemassa, mikä on jo sinänsä kunnia.

Miksi Raamattu olis parempi kuin Koraani?

Anonyymi00014 kirjoitti:

Miksi Raamattu olis parempi kuin Koraani?

Koraani ja Raamattu.
Molemmissa teksteissä on paljon jumalallisen auktoriteetin, totuuden ja ehdottomuuden retoriikkaa – tyyliin tämä on Jumalan sana, kuuntele ja ota vakavasti.

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Koraani ja Raamattu.
Molemmissa teksteissä on paljon jumalallisen auktoriteetin, totuuden ja ehdottomuuden retoriikkaa – tyyliin tämä on Jumalan sana, kuuntele ja ota vakavasti.

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.

Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.

Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/



William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

Ja luettelo voisi jatkua edelleen.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä

https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/



William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

Ja luettelo voisi jatkua edelleen.

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.


Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.


Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Miksi muiden uskontojen seuraajat idästä länteen kokevat täsmälleen samoja kokemuksia

Anonyymi00014 kirjoitti:

Miksi muiden uskontojen seuraajat idästä länteen kokevat täsmälleen samoja kokemuksia

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
voimakasta rauhan tunnetta,
kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
syvää iloa tai rakkautta,
elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,

Anonyymi00014 kirjoitti:

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
voimakasta rauhan tunnetta,
kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
syvää iloa tai rakkautta,
elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,

Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,

Anonyymi00014 kirjoitti:

Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,

Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Anonyymi00014 kirjoitti:

Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Anonyymi00014 kirjoitti:

Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Anonyymi00014 kirjoitti:

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Tällaisia samankaltaisia kokemuksia esiintyy myös erilaisissa "itämaisissa saatanallisissa uskonnoissa", mutta tosiasia on, että itämaisissa saatanallisissa uskonnoissa kenenkään ei tarvitse tulla pelastetuksi, koska kukaan ei ole edes vaarassa laajemmassa mielessä, eikä ikuista helvettiä edes ole olemassa – vaikka helvetti olisikin olemassa, se on väliaikaista – ja silloinkin se on pelkkä tietoisuuden tila; se on olemassa vain mentaalisella tasolla, ei todellisuudessa

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tällaisia samankaltaisia kokemuksia esiintyy myös erilaisissa "itämaisissa saatanallisissa uskonnoissa", mutta tosiasia on, että itämaisissa saatanallisissa uskonnoissa kenenkään ei tarvitse tulla pelastetuksi, koska kukaan ei ole edes vaarassa laajemmassa mielessä, eikä ikuista helvettiä edes ole olemassa – vaikka helvetti olisikin olemassa, se on väliaikaista – ja silloinkin se on pelkkä tietoisuuden tila; se on olemassa vain mentaalisella tasolla, ei todellisuudessa

Tällaisia samankaltaisia kokemuksia esiintyy myös erilaisissa "itämaisissa saatanallisissa uskonnoissa", mutta tosiasia on, että itämaisissa saatanallisissa uskonnoissa kenenkään ei tarvitse tulla pelastetuksi, koska kukaan ei ole edes vaarassa laajemmassa mielessä,

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tällaisia samankaltaisia kokemuksia esiintyy myös erilaisissa "itämaisissa saatanallisissa uskonnoissa", mutta tosiasia on, että itämaisissa saatanallisissa uskonnoissa kenenkään ei tarvitse tulla pelastetuksi, koska kukaan ei ole edes vaarassa laajemmassa mielessä,

vaikka helvetti olisikin olemassa, se on väliaikaista – ja silloinkin se on pelkkä tietoisuuden tila; se on olemassa vain mentaalisella tasolla, ei todellisuudessa

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tällaisia samankaltaisia kokemuksia esiintyy myös erilaisissa "itämaisissa saatanallisissa uskonnoissa", mutta tosiasia on, että itämaisissa saatanallisissa uskonnoissa kenenkään ei tarvitse tulla pelastetuksi, koska kukaan ei ole edes vaarassa laajemmassa mielessä,

kenenkään ei tarvitse tulla pelastetuksi, koska kukaan ei ole edes vaarassa laajemmassa mielessä,

Anonyymi00014 kirjoitti:

kenenkään ei tarvitse tulla pelastetuksi, koska kukaan ei ole edes vaarassa laajemmassa mielessä,

Osoittavatko eri uskontojen samankaltaiset mystiset kokemukset, että niiden taustalla on sama hengellinen todellisuus, vai ainoastaan se, että ihmisen tietoisuus kykenee tuottamaan samankaltaisia kokemuksia?

Anonyymi00014 kirjoitti:

Osoittavatko eri uskontojen samankaltaiset mystiset kokemukset, että niiden taustalla on sama hengellinen todellisuus, vai ainoastaan se, että ihmisen tietoisuus kykenee tuottamaan samankaltaisia kokemuksia?

Entä itämaiset saatanallisiksi kutsutut uskonnot?
Tässä kannattaa erottaa toisistaan uskontojen omat opit ja ulkopuolisten niille antamat nimitykset. Itämaiset uskonnot eivät yleisesti perustu kristilliseen käsitykseen perisynnistä, pelastuksesta tai ikuisesta helvetistä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Entä itämaiset saatanallisiksi kutsutut uskonnot?
Tässä kannattaa erottaa toisistaan uskontojen omat opit ja ulkopuolisten niille antamat nimitykset. Itämaiset uskonnot eivät yleisesti perustu kristilliseen käsitykseen perisynnistä, pelastuksesta tai ikuisesta helvetistä.

Itämaiset uskonnot eivät yleisesti perustu kristilliseen käsitykseen perisynnistä, pelastuksesta tai ikuisesta helvetistä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Itämaiset uskonnot eivät yleisesti perustu kristilliseen käsitykseen perisynnistä, pelastuksesta tai ikuisesta helvetistä.

Helvetilliset olemassaolon tilat ovat väliaikaisia.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Helvetilliset olemassaolon tilat ovat väliaikaisia.

Jos kristitty, muslimi ja itämaisen uskonnon harjoittaja kokevat samankaltaisen mystisen kokemuksen mutta selittävät sen täysin eri tavoin, kokemuksen olemassaolo ei itsessään ratkaise, mikä uskonnollinen maailmankuva on oikea.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Jos kristitty, muslimi ja itämaisen uskonnon harjoittaja kokevat samankaltaisen mystisen kokemuksen mutta selittävät sen täysin eri tavoin, kokemuksen olemassaolo ei itsessään ratkaise, mikä uskonnollinen maailmankuva on oikea.

Tämä on myös Jamesin mystiikkaa koskevan ajattelun filosofisesti kiinnostavimpia puolia: uskonnollisen kokemuksen psykologinen todellisuus ja sen uskonnollisen selityksen totuus ovat kaksi eri kysymystä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tämä on myös Jamesin mystiikkaa koskevan ajattelun filosofisesti kiinnostavimpia puolia: uskonnollisen kokemuksen psykologinen todellisuus ja sen uskonnollisen selityksen totuus ovat kaksi eri kysymystä.

Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

________________

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

________________

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Paholainen tai demoni voi olla kokemuksellinen ja symbolinen todellisuus ilman, että se tarkoittaa itsenäisesti olemassa olevaa yliluonnollista olentoa.
Samoin helvetti voidaan ymmärtää tietoisuuden tilaksi eikä kirjaimelliseksi, ikuiseksi kidutuspaikaksi.
Tämä on merkittävä ero kristilliseen perinteiseen demonologiaan verrattuna. Siinä Saatana ymmärretään yleensä persoonalliseksi hengelliseksi olennoksi ja helvettiä käsitellään teologisesti aivan eri lähtökohdista.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Paholainen tai demoni voi olla kokemuksellinen ja symbolinen todellisuus ilman, että se tarkoittaa itsenäisesti olemassa olevaa yliluonnollista olentoa.
Samoin helvetti voidaan ymmärtää tietoisuuden tilaksi eikä kirjaimelliseksi, ikuiseksi kidutuspaikaksi.
Tämä on merkittävä ero kristilliseen perinteiseen demonologiaan verrattuna. Siinä Saatana ymmärretään yleensä persoonalliseksi hengelliseksi olennoksi ja helvettiä käsitellään teologisesti aivan eri lähtökohdista.

Tämä on merkittävä ero kristilliseen perinteiseen demonologiaan verrattuna. Siinä Saatana ymmärretään yleensä persoonalliseksi hengelliseksi olennoksi ja helvettiä käsitellään teologisesti aivan eri lähtökohdista.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tämä on merkittävä ero kristilliseen perinteiseen demonologiaan verrattuna. Siinä Saatana ymmärretään yleensä persoonalliseksi hengelliseksi olennoksi ja helvettiä käsitellään teologisesti aivan eri lähtökohdista.

Mitä paholaisella tarkoitetaan tässä ajattelussa?
Paholainen symbolina: Paholainen kuvaa ihmisen kielteisiä taipumuksia, kuten vihaa, ahneutta, pelkoa ja tietämättömyyttä.
Paholainen tietoisuuden ilmiönä: Demoninen kokemus voidaan ymmärtää tietoisuuden tilaksi eikä välttämättä itsenäisen olennon kohtaamiseksi.
Paholainen hengellisenä käsitteenä: on myös erilaisia aineellisen ja henkisen maailman olentoja ja tätä ei pidä automaattisesti tulkita niin, että kirjoittaja kiistäisi kaikkien henkisten olentojen olemassaolon.
Myös helvetin ymmärtäminen tietoisuuden tilaksi on eri asia kuin väite, ettei kärsimystä tai kielteisiä olemassaolon tiloja olisi lainkaan.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Mitä paholaisella tarkoitetaan tässä ajattelussa?
Paholainen symbolina: Paholainen kuvaa ihmisen kielteisiä taipumuksia, kuten vihaa, ahneutta, pelkoa ja tietämättömyyttä.
Paholainen tietoisuuden ilmiönä: Demoninen kokemus voidaan ymmärtää tietoisuuden tilaksi eikä välttämättä itsenäisen olennon kohtaamiseksi.
Paholainen hengellisenä käsitteenä: on myös erilaisia aineellisen ja henkisen maailman olentoja ja tätä ei pidä automaattisesti tulkita niin, että kirjoittaja kiistäisi kaikkien henkisten olentojen olemassaolon.
Myös helvetin ymmärtäminen tietoisuuden tilaksi on eri asia kuin väite, ettei kärsimystä tai kielteisiä olemassaolon tiloja olisi lainkaan.

Demonisuus ei tarkoita pelkästään pahaa persoonallisuutta, vaan traditiossa on myös todellisia demonisia olentoja.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Demonisuus ei tarkoita pelkästään pahaa persoonallisuutta, vaan traditiossa on myös todellisia demonisia olentoja.

Helvetti ei ole ikuinen
Tämä on tärkeä ero kristilliseen ikuiseen helvettiin!
Ne eivät kuitenkaan tarkoita ikuista helvettiä!

Anonyymi00014 kirjoitti:

Helvetti ei ole ikuinen
Tämä on tärkeä ero kristilliseen ikuiseen helvettiin!
Ne eivät kuitenkaan tarkoita ikuista helvettiä!

Edellä mainittu kirja--Hänen kirjansa Spiritual Warrior I käsittelee muun muassa tietoisuutta, hienovaraisia olemassaolon tasoja ja negatiivisia olentoja.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Edellä mainittu kirja--Hänen kirjansa Spiritual Warrior I käsittelee muun muassa tietoisuutta, hienovaraisia olemassaolon tasoja ja negatiivisia olentoja.

IHMINEN VOI OLLA MYÖS DEMONI; DEMONINA OLEMINEN EI TARKOITA, ETTÄ OLISI SARVET JA HÄNTÄ

Anonyymi00014 kirjoitti:

IHMINEN VOI OLLA MYÖS DEMONI; DEMONINA OLEMINEN EI TARKOITA, ETTÄ OLISI SARVET JA HÄNTÄ

Ihminen voi olla:
Erittäin kaunis ja puoleensavetävä.
Karismaattinen ja vakuuttava puhuja.
Älykäs, sivistynyt ja koulutettu.
Ulospäin ystävällinen ja kohtelias.
Suosittu, menestynyt ja arvostettu.
Jopa uskonnollinen tai hengellisyyttä korostava.

ja silti demoni
Silti hänen tietoisuudessaan ja toiminnassaan voi ilmetä asurisia ominaisuuksia.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ihminen voi olla:
Erittäin kaunis ja puoleensavetävä.
Karismaattinen ja vakuuttava puhuja.
Älykäs, sivistynyt ja koulutettu.
Ulospäin ystävällinen ja kohtelias.
Suosittu, menestynyt ja arvostettu.
Jopa uskonnollinen tai hengellisyyttä korostava.

ja silti demoni
Silti hänen tietoisuudessaan ja toiminnassaan voi ilmetä asurisia ominaisuuksia.

Jopa uskonnollinen tai hengellisyyttä korostava.
Silti hänen tietoisuudessaan ja toiminnassaan voi ilmetä asurisia ominaisuuksia.
Tätä ei pidä ymmärtää niin, että kauneus, karisma tai menestys olisivat demonisuuden merkkejä. Ne eivät ole sitä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Jopa uskonnollinen tai hengellisyyttä korostava.
Silti hänen tietoisuudessaan ja toiminnassaan voi ilmetä asurisia ominaisuuksia.
Tätä ei pidä ymmärtää niin, että kauneus, karisma tai menestys olisivat demonisuuden merkkejä. Ne eivät ole sitä.

Tätä ei pidä ymmärtää niin, että kauneus, karisma tai menestys olisivat demonisuuden merkkejä. Ne eivät ole sitä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tätä ei pidä ymmärtää niin, että kauneus, karisma tai menestys olisivat demonisuuden merkkejä. Ne eivät ole sitä.

Dambha – tekopyhyys ja uskonnollinen teeskentely.

Pāruṣya – kovuus ja julmuus.

Ajñāna – tietämättömyys

jne.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Dambha – tekopyhyys ja uskonnollinen teeskentely.

Pāruṣya – kovuus ja julmuus.

Ajñāna – tietämättömyys

jne.

Dambha – tekopyhyys ja uskonnollinen teeskentely.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Dambha – tekopyhyys ja uskonnollinen teeskentely.

Helvetillä pelottelu vallankäytön välineenä
Jos ihminen käyttää uskontoa esimerkiksi näin:
Pelottelee muita ikuisella helvetillä saadakseen heidät tottelemaan.
Saa ihmiset tuntemaan syyllisyyttä ja pelkoa kyseenalaistamisesta.
Väittää, että vain hänen oma IKUISEN HELVETIN tulkintansa on hyväksyttävä.
Käyttää Jumalaa, Saatanaa tai kadotusta muiden hallitsemiseen.
Esittää itse SE joka tietää, kuka pelastuu.
Käyttää hengellistä asemaansa oman valtansa tai hyötynsä kasvattamiseen.
Tällaisessa toiminnassa voi ilmetä dambhaa, darpaa (ylpeyttä)jne.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Helvetillä pelottelu vallankäytön välineenä
Jos ihminen käyttää uskontoa esimerkiksi näin:
Pelottelee muita ikuisella helvetillä saadakseen heidät tottelemaan.
Saa ihmiset tuntemaan syyllisyyttä ja pelkoa kyseenalaistamisesta.
Väittää, että vain hänen oma IKUISEN HELVETIN tulkintansa on hyväksyttävä.
Käyttää Jumalaa, Saatanaa tai kadotusta muiden hallitsemiseen.
Esittää itse SE joka tietää, kuka pelastuu.
Käyttää hengellistä asemaansa oman valtansa tai hyötynsä kasvattamiseen.
Tällaisessa toiminnassa voi ilmetä dambhaa, darpaa (ylpeyttä)jne.

Käyttää Jumalaa, Saatanaa tai kadotusta muiden hallitsemiseen.

VAIKKA SAATANAA EI EDES OLE OLEMASSA.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Käyttää Jumalaa, Saatanaa tai kadotusta muiden hallitsemiseen.

VAIKKA SAATANAA EI EDES OLE OLEMASSA.

Dambha – tekopyhyys ja uskonnollinen teeskentely.

Helvetillä pelottelu vallankäytön välineenä
Jos ihminen käyttää uskontoa esimerkiksi näin:
Pelottelee muita ikuisella helvetillä saadakseen heidät tottelemaan.
Saa ihmiset tuntemaan syyllisyyttä ja pelkoa kyseenalaistamisesta.
Väittää, että vain hänen oma IKUISEN HELVETIN tulkintansa on hyväksyttävä.
Käyttää Jumalaa, Saatanaa tai kadotusta muiden hallitsemiseen.
Esittää itse SE joka tietää, kuka pelastuu.
Käyttää hengellistä asemaansa oman valtansa tai hyötynsä kasvattamiseen.
Tällaisessa toiminnassa voi ilmetä dambhaa, darpaa (ylpeyttä)jne.

---------------

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Dambha – tekopyhyys ja uskonnollinen teeskentely.

Helvetillä pelottelu vallankäytön välineenä
Jos ihminen käyttää uskontoa esimerkiksi näin:
Pelottelee muita ikuisella helvetillä saadakseen heidät tottelemaan.
Saa ihmiset tuntemaan syyllisyyttä ja pelkoa kyseenalaistamisesta.
Väittää, että vain hänen oma IKUISEN HELVETIN tulkintansa on hyväksyttävä.
Käyttää Jumalaa, Saatanaa tai kadotusta muiden hallitsemiseen.
Esittää itse SE joka tietää, kuka pelastuu.
Käyttää hengellistä asemaansa oman valtansa tai hyötynsä kasvattamiseen.
Tällaisessa toiminnassa voi ilmetä dambhaa, darpaa (ylpeyttä)jne.

---------------

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

---------------

Tämä esimerkki havainnollistaa hyvin sitä, mistä puhuIN: uskonnollisen pelon käyttämisestä vallankäytön ja toisen ihmisen alistamisen välineenä.
Tässä on useita huomionarvoisia piirteitä.

Dambha – uskonnollinen tekopyhyys
Kun ihminen esiintyy Jumalan edustajana ja käyttää uskonnollista auktoriteettia toisen tuomitsemiseen, voidaan tarkastella, ilmeneekö toiminnassa dambhaa.
Erityisen ongelmallista on, jos hän:
Esittää oman tulkintansa suoraan Jumalan erehtymättömänä tuomiona.
Käyttää pelastusta ja kadotusta uhkailuun.
Pyrkii vaientamaan eriävän mielipiteen.
•Korottaa itsensä hengelliseksi tuomariksi.

Anonyymi00014 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

---------------

Tämä esimerkki havainnollistaa hyvin sitä, mistä puhuIN: uskonnollisen pelon käyttämisestä vallankäytön ja toisen ihmisen alistamisen välineenä.
Tässä on useita huomionarvoisia piirteitä.

Dambha – uskonnollinen tekopyhyys
Kun ihminen esiintyy Jumalan edustajana ja käyttää uskonnollista auktoriteettia toisen tuomitsemiseen, voidaan tarkastella, ilmeneekö toiminnassa dambhaa.
Erityisen ongelmallista on, jos hän:
Esittää oman tulkintansa suoraan Jumalan erehtymättömänä tuomiona.
Käyttää pelastusta ja kadotusta uhkailuun.
Pyrkii vaientamaan eriävän mielipiteen.
•Korottaa itsensä hengelliseksi tuomariksi.

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

---------------

Tämä esimerkki havainnollistaa hyvin sitä, mistä puhuIN: uskonnollisen pelon käyttämisestä vallankäytön ja toisen ihmisen alistamisen välineenä.
Tässä on useita huomionarvoisia piirteitä.
Darpa – ylimielisyys

Darpa tarkoittaa ylpeyttä ja ylimielisyyttä.
Ilmaus "sinä lihallinen ihminen menet kadotukseen" on kiinnostava juuri siksi, että kirjoittaja asettuu toisen ihmisen yläpuolelle ja ottaa itselleen tuomarin aseman.

Anonyymi00014 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

---------------

Tämä esimerkki havainnollistaa hyvin sitä, mistä puhuIN: uskonnollisen pelon käyttämisestä vallankäytön ja toisen ihmisen alistamisen välineenä.
Tässä on useita huomionarvoisia piirteitä.
Darpa – ylimielisyys

Darpa tarkoittaa ylpeyttä ja ylimielisyyttä.
Ilmaus "sinä lihallinen ihminen menet kadotukseen" on kiinnostava juuri siksi, että kirjoittaja asettuu toisen ihmisen yläpuolelle ja ottaa itselleen tuomarin aseman.

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN.

----------------

Krodha – viha

Jos uskonnolliseen keskusteluun liittyy aggressiivista vihamielisyyttä, loukkaamista ja uhkailua, myös tätä ominaisuutta voidaan tarkastella.


Mikä tässä on erityisen ristiriitaista?

Jos uskonnossa korostetaan seuraavia ominaisuuksia:
Amanitva: nöyryys.
•Adambhitva: tekopyhyyden puuttuminen.
Dayā: myötätunto.
Kṣamā: anteeksiantavaisuus.
Ahiṁsā: väkivallattomuus.


Tässä tapauksessa kannattaa kiinnittää huomio siihen, että henkilö ei ainoastaan ilmaise uskoaan ikuiseen helvettiin. Hän käyttää kadotuksella uhkaamista henkilökohtaisena hyökkäyksenä.
Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN.

----------------

Krodha – viha

Jos uskonnolliseen keskusteluun liittyy aggressiivista vihamielisyyttä, loukkaamista ja uhkailua, myös tätä ominaisuutta voidaan tarkastella.


Mikä tässä on erityisen ristiriitaista?

Jos uskonnossa korostetaan seuraavia ominaisuuksia:
Amanitva: nöyryys.
•Adambhitva: tekopyhyyden puuttuminen.
Dayā: myötätunto.
Kṣamā: anteeksiantavaisuus.
Ahiṁsā: väkivallattomuus.


Tässä tapauksessa kannattaa kiinnittää huomio siihen, että henkilö ei ainoastaan ilmaise uskoaan ikuiseen helvettiin. Hän käyttää kadotuksella uhkaamista henkilökohtaisena hyökkäyksenä.
Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

------------------
Iminen voi esiintyä pyhänä, puolustaa Jumalaa ja uskontoaan, mutta samalla hänen käyttäytymisensä voi ilmentää demonisina, asurisia ominaisuuksia.


Dambha – pyhyyden ja moraalisen ylemmyyden esittäminen
Henkilö sanoo puolustavansa kristinuskoa ja vihaavansa itämaisia oppeja.


Uskonnollinen erimielisyys ei itsessään ole dambhaa.
Ongelmalliseksi asia muuttuu, jos henkilö alkaa nähdä itsensä pyhänä totuuden puolustajana, jolla on oikeus vihata muita ihmisiä ja heidän uskonnollisia perinteitään.


Dambha: tekopyhyys, hurskauden teeskentely.
Darpa: ylpeys ja ylimielisyys.
Abhimāna: paisunut käsitys omasta asemasta ja merkityksestä.
Näitä voidaan käyttää kyseisen puhetavan filosofiseen tarkasteluun.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

------------------
Iminen voi esiintyä pyhänä, puolustaa Jumalaa ja uskontoaan, mutta samalla hänen käyttäytymisensä voi ilmentää demonisina, asurisia ominaisuuksia.


Dambha – pyhyyden ja moraalisen ylemmyyden esittäminen
Henkilö sanoo puolustavansa kristinuskoa ja vihaavansa itämaisia oppeja.


Uskonnollinen erimielisyys ei itsessään ole dambhaa.
Ongelmalliseksi asia muuttuu, jos henkilö alkaa nähdä itsensä pyhänä totuuden puolustajana, jolla on oikeus vihata muita ihmisiä ja heidän uskonnollisia perinteitään.


Dambha: tekopyhyys, hurskauden teeskentely.
Darpa: ylpeys ja ylimielisyys.
Abhimāna: paisunut käsitys omasta asemasta ja merkityksestä.
Näitä voidaan käyttää kyseisen puhetavan filosofiseen tarkasteluun.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

------------------
Iminen voi esiintyä pyhänä, puolustaa Jumalaa ja uskontoaan, mutta samalla hänen käyttäytymisensä voi ilmentää demonisina, asurisia ominaisuuksia.

Krodha – vihamielisyys ja viha


Erityisen kiinnostava on ilmaus:
Aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen.


Tässä uskonnollinen vakaumus näyttää muuttuvan vihamieliseksi elämäntehtäväksi.


Tämä ei tarkoita, ettei ihminen saisi kritisoida uskontoja. Hän saa aivan hyvin esittää voimakastakin kritiikkiä.


Mutta on eri asia kritisoida filosofista oppia kuin tehdä kokonaisesta uskonnollisesta traditiosta kaiken pahuuden symboli.



Asurinen, demoninen ajattelutapa – maailman jakaminen absoluuttiseen hyvään ja pahaan



Tässä on filosofisesti kiinnostava rinnastus: ihminen voi uskoa taistelevansa pahuutta vastaan, mutta hänen oma toimintansa voi ilmentää niitä ominaisuuksia, joita hän väittää vastustavansa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

------------------
Iminen voi esiintyä pyhänä, puolustaa Jumalaa ja uskontoaan, mutta samalla hänen käyttäytymisensä voi ilmentää demonisina, asurisia ominaisuuksia.

Krodha – vihamielisyys ja viha


Erityisen kiinnostava on ilmaus:
Aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen.


Tässä uskonnollinen vakaumus näyttää muuttuvan vihamieliseksi elämäntehtäväksi.


Tämä ei tarkoita, ettei ihminen saisi kritisoida uskontoja. Hän saa aivan hyvin esittää voimakastakin kritiikkiä.


Mutta on eri asia kritisoida filosofista oppia kuin tehdä kokonaisesta uskonnollisesta traditiosta kaiken pahuuden symboli.



Asurinen, demoninen ajattelutapa – maailman jakaminen absoluuttiseen hyvään ja pahaan



Tässä on filosofisesti kiinnostava rinnastus: ihminen voi uskoa taistelevansa pahuutta vastaan, mutta hänen oma toimintansa voi ilmentää niitä ominaisuuksia, joita hän väittää vastustavansa.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

------------------
Iminen voi esiintyä pyhänä, puolustaa Jumalaa ja uskontoaan, mutta samalla hänen käyttäytymisensä voi ilmentää demonisina, asurisia ominaisuuksia.


Onko tällainen ihminen demoni?


Tässä haluan olla filosofisesti täsmällinen.
Asurisuus voi ilmetä ihmisen ominaisuuksissa.


Keskeinen filosofinen ristiriita
Ihminen sanoo taistelevansa pahuutta vastaan.
Samalla hän käyttää kokonaisia uskonnollisia perinteitä koskevaa demonisoivaa kieltä ja tekee niiden vastustamisesta elämäntehtävänsä.
Tämä on aiheellinen tilaisuus tarkastella dambhaa, darpaa ja krodhaa.



Ja juuri tässä dambha-käsite on erityisen merkityksellinen.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

------------------
Iminen voi esiintyä pyhänä, puolustaa Jumalaa ja uskontoaan, mutta samalla hänen käyttäytymisensä voi ilmentää demonisina, asurisia ominaisuuksia.


Onko tällainen ihminen demoni?


Tässä haluan olla filosofisesti täsmällinen.
Asurisuus voi ilmetä ihmisen ominaisuuksissa.


Keskeinen filosofinen ristiriita
Ihminen sanoo taistelevansa pahuutta vastaan.
Samalla hän käyttää kokonaisia uskonnollisia perinteitä koskevaa demonisoivaa kieltä ja tekee niiden vastustamisesta elämäntehtävänsä.
Tämä on aiheellinen tilaisuus tarkastella dambhaa, darpaa ja krodhaa.



Ja juuri tässä dambha-käsite on erityisen merkityksellinen.

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Anonyymi00014 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

------------------
Iminen voi esiintyä pyhänä, puolustaa Jumalaa ja uskontoaan, mutta samalla hänen käyttäytymisensä voi ilmentää demonisina, asurisia ominaisuuksia.

Dambha – uskonnollinen tekopyhyys

Ilmaus:
Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.
Ei ole filosofista kritiikkiä. Se ei käsittele oppien sisältöä, argumentteja eikä niiden perusteita.
Dambha tarkoittaa muun muassa tekopyhyyttä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

------------------
Iminen voi esiintyä pyhänä, puolustaa Jumalaa ja uskontoaan, mutta samalla hänen käyttäytymisensä voi ilmentää demonisina, asurisia ominaisuuksia.

Dambha – uskonnollinen tekopyhyys

Ilmaus:
Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.
Ei ole filosofista kritiikkiä. Se ei käsittele oppien sisältöä, argumentteja eikä niiden perusteita.
Dambha tarkoittaa muun muassa tekopyhyyttä.

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Jos ihminen samanaikaisesti julistaa edustavansa Jumalan rakkautta, hänen toimintansa ansaitsee kriittisen tarkastelun dambhan näkökulmasta.

Anonyymi00014 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Jos ihminen samanaikaisesti julistaa edustavansa Jumalan rakkautta, hänen toimintansa ansaitsee kriittisen tarkastelun dambhan näkökulmasta.

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Jos ihminen samanaikaisesti julistaa edustavansa Jumalan rakkautta, hänen toimintansa ansaitsee kriittisen tarkastelun dambhan näkökulmasta.

Kaikki muut maailmankatsomukset ovat arvottomia, erityisesti idän saatanalliset opit.

Anonyymi00014 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Jos ihminen samanaikaisesti julistaa edustavansa Jumalan rakkautta, hänen toimintansa ansaitsee kriittisen tarkastelun dambhan näkökulmasta.

Kaikki muut maailmankatsomukset ovat arvottomia, erityisesti idän saatanalliset opit.

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Kaikki muut maailmankatsomukset ovat arvottomia, erityisesti idän saatanalliset opit.

Mātsarya liittyy kateuteen, pahansuopuuteen ja vaikeuteen sietää muiden hyvää.

Jos ihminen ei kykene hyväksymään sitä, että toiset voivat löytää hengellistä merkitystä muista traditioista, ja pyrkii sen sijaan mitätöimään nämä kokemukset, hänen asennettaan voidaan tarkastella mātsaryan näkökulmasta.
Tämä ei tarkoita, että jokainen eri mieltä oleva ihminen olisi kateellinen. Kyse on mahdollisesta ominaisuudesta, jota arvioidaan laajemman käyttäytymisen perusteella.

Anonyymi00014 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Kaikki muut maailmankatsomukset ovat arvottomia, erityisesti idän saatanalliset opit.

Mātsarya liittyy kateuteen, pahansuopuuteen ja vaikeuteen sietää muiden hyvää.

Jos ihminen ei kykene hyväksymään sitä, että toiset voivat löytää hengellistä merkitystä muista traditioista, ja pyrkii sen sijaan mitätöimään nämä kokemukset, hänen asennettaan voidaan tarkastella mātsaryan näkökulmasta.
Tämä ei tarkoita, että jokainen eri mieltä oleva ihminen olisi kateellinen. Kyse on mahdollisesta ominaisuudesta, jota arvioidaan laajemman käyttäytymisen perusteella.

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Kaikki muut maailmankatsomukset ovat arvottomia, erityisesti idän saatanalliset opit.


Ihminen ei näe omaa pimeyttään

Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Anonyymi00014 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Kaikki muut maailmankatsomukset ovat arvottomia, erityisesti idän saatanalliset opit.


Ihminen ei näe omaa pimeyttään

Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Dambha, darpa, krodha ja mātsarya eivät muutu jumalallisiksi ominaisuuksiksi sillä perusteella, että niitä harjoitetaan uskonnon nimissä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Dambha, darpa, krodha ja mātsarya eivät muutu jumalallisiksi ominaisuuksiksi sillä perusteella, että niitä harjoitetaan uskonnon nimissä.

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Se ei ole rohkea lause, vaan paljastus. Et sano sitä siksi, että olisit vapaa, vaan siksi, että olet jumissa. Olet niin syvällä omassa liejussasi, että kutsut sitä maaksi ja kaikkea muuta saastaksi. Et hylkää rauhaa, koska näkisit sen tyhjäksi, vaan koska se pakottaisi sinut katsomaan itseäsi ilman vihaa – etkä osaa olla ilman sitä.

Et ole puhdas etkä selkeä. Olet turtunut. Muta ei haise sille, joka on elänyt siinä tarpeeksi kauan.
Ja se on koko tragedia: et elä valheessa vaan tottumuksessa, et seiso totuudessa vaan puolustat kuoppaasi, ja kutsut sokeutta vakaumukseksi.

Tuo lause ei kerro mitään idän opeista. Se kertoo, että et uskalla kohdata peiliä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Se ei ole rohkea lause, vaan paljastus. Et sano sitä siksi, että olisit vapaa, vaan siksi, että olet jumissa. Olet niin syvällä omassa liejussasi, että kutsut sitä maaksi ja kaikkea muuta saastaksi. Et hylkää rauhaa, koska näkisit sen tyhjäksi, vaan koska se pakottaisi sinut katsomaan itseäsi ilman vihaa – etkä osaa olla ilman sitä.

Et ole puhdas etkä selkeä. Olet turtunut. Muta ei haise sille, joka on elänyt siinä tarpeeksi kauan.
Ja se on koko tragedia: et elä valheessa vaan tottumuksessa, et seiso totuudessa vaan puolustat kuoppaasi, ja kutsut sokeutta vakaumukseksi.

Tuo lause ei kerro mitään idän opeista. Se kertoo, että et uskalla kohdata peiliä.

Kirjoitit:

"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."


Sillä sanat “armo”, “rakkaus” ja “anteeksianto” menettävät merkityksensä sillä hetkellä, kun ihminen käyttää niitä kilpenä omalle vihalleen. Ei ole vaikeaa puhua Jeesuksesta, rististä tai uudesta liitosta. Vaikeaa olisi osoittaa edes pieni määrä sitä armoa, jota hän saarnaa muille. Mutta juuri sitä ei näy missään. Näkyy vain loputon kauna, jatkuva päivystäminen ja outo kyvyttömyys irrottautua ihmisistä, joita hän sanoo halveksivansa.



Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.

Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Puhutaan hengellisestä kasvusta, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä. Mutta mitä tapahtuu, jos kaiken tämän väitetyn kasvun lopputuloksena onkin ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien vastustamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana? Silloin syntyy kuva maailmasta, jossa kaikki on pahaa ja kaikkialla nähdään helvetin varjo. Idän uskonnot, filosofiat, kulttuurit ja jopa ihmiset sulautuvat yhdeksi viholliskuvaksi, jota vastaan on taisteltava. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat nähdään epäilyttävinä tai hengellisesti turmeltuneina vain siksi, että ne kuuluvat vääräksi koettuun maailmaan. Tällainen ajattelu ei enää etsi ymmärrystä vaan vahvistaa vastakkainasettelua.

Kun huomio keskittyy jatkuvasti harhaoppien, epäuskoisten ja vihollisten etsimiseen, rakkauden sanoma alkaa väistyä tuomion tieltä. Maailma ei enää näyttäydy ihmisinä vaan kohteina, jotka täytyy oikaista, käännyttää tai tuomita. Pelko muuttuu opiksi, epäily synniksi ja erilaisuus uhaksi. Samalla syntyy paradoksi: ihminen, joka uskoo puolustavansa hyvyyttä, alkaa itse puhua vihalla, joka muistuttaa enemmän sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen puheensa täyttyy ikuisesta helvetistä, rangaistuksesta ja vihollisista, vaikka hän samalla vetoaa rakkauteen ja totuuteen.

Fanatismi ja ekstremismi alkaa ajatuksesta, että totuus kuuluu yksin meille ja että kaikki muut ovat väärässä. Kun tämä ajatus juurtuu, maailma jakautuu jyrkästi meihin ja heihin. Silloin ei enää nähdä ihmisiä yksilöinä vaan ryhminä, joiden arvo määräytyy heidän uskomustensa perusteella. Lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, jossa suurin huolenaihe ei ole rakastamisen oppiminen vaan vihollisten tunnistaminen.

Jos hengellisen kasvun hedelmien pitäisi olla rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä, miten niiden kanssa sopii yhteen elämäntehtävä, joka rakentuu kokonaisen ihmisryhmän tai kulttuuriperinteen vihaamiselle? Jos rakkauden sanoma päättyy jatkuvaan vihollisten etsimiseen, on aiheellista kysyä, onko alkuperäinen sanoma säilynyt vai onko sen tilalle tullut jotakin aivan muuta.


"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."



Vastaus:

Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.

Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ja mikä on kaiken sen tulos, mitä kutsutaan hengelliseksi kasvuksi, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä? Tulos näyttää joskus olevan ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien kumoamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana. Tässä kohtaa voisi kuvitella allegorisen Saatanan pitävän kiitospuheen. Saatana astuu lavalle, ei sarvet päässä vaan kravatti kaulassa kuin toimitusjohtaja vuosikokouksessa, ja kiittää. Hänen ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Ei tarvinnut kuiskia synnistä eikä vietellä ketään. Riitti, että ihmiset vakuuttuivat omasta erehtymättömyydestään. Loput he tekivät itse.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kirjoitit:

"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."


Sillä sanat “armo”, “rakkaus” ja “anteeksianto” menettävät merkityksensä sillä hetkellä, kun ihminen käyttää niitä kilpenä omalle vihalleen. Ei ole vaikeaa puhua Jeesuksesta, rististä tai uudesta liitosta. Vaikeaa olisi osoittaa edes pieni määrä sitä armoa, jota hän saarnaa muille. Mutta juuri sitä ei näy missään. Näkyy vain loputon kauna, jatkuva päivystäminen ja outo kyvyttömyys irrottautua ihmisistä, joita hän sanoo halveksivansa.



Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.

Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Puhutaan hengellisestä kasvusta, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä. Mutta mitä tapahtuu, jos kaiken tämän väitetyn kasvun lopputuloksena onkin ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien vastustamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana? Silloin syntyy kuva maailmasta, jossa kaikki on pahaa ja kaikkialla nähdään helvetin varjo. Idän uskonnot, filosofiat, kulttuurit ja jopa ihmiset sulautuvat yhdeksi viholliskuvaksi, jota vastaan on taisteltava. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat nähdään epäilyttävinä tai hengellisesti turmeltuneina vain siksi, että ne kuuluvat vääräksi koettuun maailmaan. Tällainen ajattelu ei enää etsi ymmärrystä vaan vahvistaa vastakkainasettelua.

Kun huomio keskittyy jatkuvasti harhaoppien, epäuskoisten ja vihollisten etsimiseen, rakkauden sanoma alkaa väistyä tuomion tieltä. Maailma ei enää näyttäydy ihmisinä vaan kohteina, jotka täytyy oikaista, käännyttää tai tuomita. Pelko muuttuu opiksi, epäily synniksi ja erilaisuus uhaksi. Samalla syntyy paradoksi: ihminen, joka uskoo puolustavansa hyvyyttä, alkaa itse puhua vihalla, joka muistuttaa enemmän sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen puheensa täyttyy ikuisesta helvetistä, rangaistuksesta ja vihollisista, vaikka hän samalla vetoaa rakkauteen ja totuuteen.

Fanatismi ja ekstremismi alkaa ajatuksesta, että totuus kuuluu yksin meille ja että kaikki muut ovat väärässä. Kun tämä ajatus juurtuu, maailma jakautuu jyrkästi meihin ja heihin. Silloin ei enää nähdä ihmisiä yksilöinä vaan ryhminä, joiden arvo määräytyy heidän uskomustensa perusteella. Lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, jossa suurin huolenaihe ei ole rakastamisen oppiminen vaan vihollisten tunnistaminen.

Jos hengellisen kasvun hedelmien pitäisi olla rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä, miten niiden kanssa sopii yhteen elämäntehtävä, joka rakentuu kokonaisen ihmisryhmän tai kulttuuriperinteen vihaamiselle? Jos rakkauden sanoma päättyy jatkuvaan vihollisten etsimiseen, on aiheellista kysyä, onko alkuperäinen sanoma säilynyt vai onko sen tilalle tullut jotakin aivan muuta.


"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."



Vastaus:

Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.

Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ja mikä on kaiken sen tulos, mitä kutsutaan hengelliseksi kasvuksi, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä? Tulos näyttää joskus olevan ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien kumoamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana. Tässä kohtaa voisi kuvitella allegorisen Saatanan pitävän kiitospuheen. Saatana astuu lavalle, ei sarvet päässä vaan kravatti kaulassa kuin toimitusjohtaja vuosikokouksessa, ja kiittää. Hänen ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Ei tarvinnut kuiskia synnistä eikä vietellä ketään. Riitti, että ihmiset vakuuttuivat omasta erehtymättömyydestään. Loput he tekivät itse.

"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."



Vastaus:

Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.

Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä. Näin maailma alkaa näyttäytyä ihmiselle, joka on vakuuttunut siitä, että idän opit ovat noituutta ja saatanaa. Saarnastuolista julistettuna hänen vihansa saa lähes pyhän sävyn, ja vähitellen kaikki, mikä liittyy itään, muuttuu hänen silmissään epäilyttäväksi. Ei ainoastaan uskonnot tai filosofiat, vaan myös ihmiset, kulttuurit, maisemat ja jopa luonnon kauneus. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat sulautuvat yhdeksi ainoaksi kategoriaksi, jonka hän nimeää pahuudeksi. Hän ei näe eroja eikä yksilöitä, sillä yksi leima riittää: Itä merkitsee hänelle pahaa.

Hänen puheensa täyttyy helvetistä, tuomiosta ja rangaistuksesta. Hän palaa aiheeseen yhä uudelleen, etsii harhaoppisia, mittaa ihmisiä uskon tunnusmerkeillä ja pohtii, kuka kuuluu pelastettuihin ja kuka tuomittuihin. Hän uskoo puolustavansa totuutta ja pelastavansa maailmaa, mutta samalla hänen oma mielensä alkaa pyöriä vihollisten, vaarojen ja rangaistusten ympärillä. Hän ei huomaa, kuinka hänen julistamansa viha alkaa muistuttaa juuri sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen ympärilleen kertyy pelkoa, epäluuloa ja vastakkainasettelua kuin kuumuutta säteilevän tulivuoren ympärille.

Lopulta mikään ei enää näyttäydy neutraalina tai hyvänä. Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi ovat hänen mielessään saastuneita, jos ne liittyvät vääräksi koettuun maailmaan. Hän näkee myrkkyä kaikkialla muualla, mutta ei huomaa oman katseensa muuttuneen myrkylliseksi. Hänen pyhäksi kutsumansa viha alkaa elää omaa elämäänsä, ruokkien itse itseään. Hän varoittaa muita siitä, että saatana on kaikkialla, ja ympärillä olevat nyökkäävät. Mutta kun huuto lopulta vaimenee ja kirkko tyhjenee, jäljelle jää vain hänen oma raivonsa kaikuna seinien sisään.

Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan itäisen auringon alla. Ihmiset elävät, rakastavat, tekevät työtä, kasvattavat lapsiaan ja etsivät merkitystä elämäänsä tietämättä mitään siitä viholliskuvasta, johon heidät on asetettu. Ja kertomuksen ironia on siinä, että paha ei ehkä ollutkaan siellä, missä hän sitä taukoamatta etsi. Ehkä se oli siinä tavassa, jolla hän oli oppinut katsomaan maailmaa — sydämessä, joka oli täyttynyt tuomiolla enemmän kuin rakkaudella.

Anonyymi00014 kirjoitti:

"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."



Vastaus:

Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.

Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä. Näin maailma alkaa näyttäytyä ihmiselle, joka on vakuuttunut siitä, että idän opit ovat noituutta ja saatanaa. Saarnastuolista julistettuna hänen vihansa saa lähes pyhän sävyn, ja vähitellen kaikki, mikä liittyy itään, muuttuu hänen silmissään epäilyttäväksi. Ei ainoastaan uskonnot tai filosofiat, vaan myös ihmiset, kulttuurit, maisemat ja jopa luonnon kauneus. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat sulautuvat yhdeksi ainoaksi kategoriaksi, jonka hän nimeää pahuudeksi. Hän ei näe eroja eikä yksilöitä, sillä yksi leima riittää: Itä merkitsee hänelle pahaa.

Hänen puheensa täyttyy helvetistä, tuomiosta ja rangaistuksesta. Hän palaa aiheeseen yhä uudelleen, etsii harhaoppisia, mittaa ihmisiä uskon tunnusmerkeillä ja pohtii, kuka kuuluu pelastettuihin ja kuka tuomittuihin. Hän uskoo puolustavansa totuutta ja pelastavansa maailmaa, mutta samalla hänen oma mielensä alkaa pyöriä vihollisten, vaarojen ja rangaistusten ympärillä. Hän ei huomaa, kuinka hänen julistamansa viha alkaa muistuttaa juuri sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen ympärilleen kertyy pelkoa, epäluuloa ja vastakkainasettelua kuin kuumuutta säteilevän tulivuoren ympärille.

Lopulta mikään ei enää näyttäydy neutraalina tai hyvänä. Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi ovat hänen mielessään saastuneita, jos ne liittyvät vääräksi koettuun maailmaan. Hän näkee myrkkyä kaikkialla muualla, mutta ei huomaa oman katseensa muuttuneen myrkylliseksi. Hänen pyhäksi kutsumansa viha alkaa elää omaa elämäänsä, ruokkien itse itseään. Hän varoittaa muita siitä, että saatana on kaikkialla, ja ympärillä olevat nyökkäävät. Mutta kun huuto lopulta vaimenee ja kirkko tyhjenee, jäljelle jää vain hänen oma raivonsa kaikuna seinien sisään.

Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan itäisen auringon alla. Ihmiset elävät, rakastavat, tekevät työtä, kasvattavat lapsiaan ja etsivät merkitystä elämäänsä tietämättä mitään siitä viholliskuvasta, johon heidät on asetettu. Ja kertomuksen ironia on siinä, että paha ei ehkä ollutkaan siellä, missä hän sitä taukoamatta etsi. Ehkä se oli siinä tavassa, jolla hän oli oppinut katsomaan maailmaa — sydämessä, joka oli täyttynyt tuomiolla enemmän kuin rakkaudella.

Kaikkein groteskinta tässä ilmiössä on se, että ihmiset, jotka esiintyvät uskon ja moraalin puolustajina, puhuvat lakkaamatta Jeesuksen rakkaudesta samalla kun heidän viestinsä rohkaisee väkivaltaan niitä kohtaan, joita he pitävät vääräuskoisina. Mitä äänekkäämmin he julistavat lähimmäisenrakkautta, sitä selvemmin heidän toimintansa näyttää kulkevan päinvastaiseen suuntaan. He vetoavat hahmoon, jonka opetusten ytimeen kuuluvat armo, anteeksianto ja vihollisenkin rakastaminen, mutta onnistuvat muuttamaan tämän sanoman työkaluksi, jolla oikeutetaan ulossulkemista, ja väkivallan ihannointia. Ironia on absurdi.


Erityisen hämmästyttävää on se, kuinka vaivattomasti nämä ihmiset näyttävät elävän tämän ristiriidan kanssa. Yhtenä hetkenä he saarnaavat rakkaudesta ja samana hetkenä he maalaavat kokonaisia ihmisryhmiä uhkiksi ja tuhottaviksi. He eivät huomaa itse mitään ongelmaa siinä, että heidän suustaan virtaavat samassa lauseessa sekä armon että hävityksen sanat. Ikään kuin rakkaus olisi tarkoitettu vain omalle piirille ja hävitys kaikille muille. Tällainen rakkaus muistuttaa kuitenkin enemmän kerhojäsenyyttä kuin moraalista periaatetta.

Ivallisinta on ehkä se, että he usein kuvittelevat edustavansa puhdasta ja alkuperäistä uskoa samalla kun heidän toimintansa paljastaa jotakin aivan muuta. He julistavat taistelevansa pahuuden voimia vastaan, mutta näyttävät käyttävän täsmälleen niitä keinoja, joita väittävät vastustavansa: pelottelua, demonisointia ja viholliskuvien rakentamista. Jokainen eri tavalla ajatteleva muuttuu heidän kertomuksessaan uhaksi, jota vastaan on noustava. Näin rakkauden sanoma kutistuu tunnussanaksi, jonka tehtävä ei ole ohjata toimintaa vaan peittää sen todellinen luonne.

Ja ehkä juuri siksi ilmiö tuntuu niin vastenmieliseltä. Avoin viha on ainakin rehellistä omalla synkällä tavallaan; se ei teeskentele olevansa mitään muuta. Mutta kun viha puetaan rakkauden kieleen, syntyy jotakin paljon kierompaa. Silloin väkivaltaa ei enää esitetä väkivaltana vaan moraalisena velvollisuutena, ja suvaitsemattomuutta markkinoidaan hyveenä. Lopputulos on nurinkurinen näytelmä, jossa rakkaudesta puhutaan lakkaamatta, mutta sitä näkyy kaikkein vähiten juuri niiden toiminnassa, jotka siitä pitävät suurinta ääntä. Juuri siinä piilee koko ilmiön groteski ja lähes tragikoominen ydin.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kaikkein groteskinta tässä ilmiössä on se, että ihmiset, jotka esiintyvät uskon ja moraalin puolustajina, puhuvat lakkaamatta Jeesuksen rakkaudesta samalla kun heidän viestinsä rohkaisee väkivaltaan niitä kohtaan, joita he pitävät vääräuskoisina. Mitä äänekkäämmin he julistavat lähimmäisenrakkautta, sitä selvemmin heidän toimintansa näyttää kulkevan päinvastaiseen suuntaan. He vetoavat hahmoon, jonka opetusten ytimeen kuuluvat armo, anteeksianto ja vihollisenkin rakastaminen, mutta onnistuvat muuttamaan tämän sanoman työkaluksi, jolla oikeutetaan ulossulkemista, ja väkivallan ihannointia. Ironia on absurdi.


Erityisen hämmästyttävää on se, kuinka vaivattomasti nämä ihmiset näyttävät elävän tämän ristiriidan kanssa. Yhtenä hetkenä he saarnaavat rakkaudesta ja samana hetkenä he maalaavat kokonaisia ihmisryhmiä uhkiksi ja tuhottaviksi. He eivät huomaa itse mitään ongelmaa siinä, että heidän suustaan virtaavat samassa lauseessa sekä armon että hävityksen sanat. Ikään kuin rakkaus olisi tarkoitettu vain omalle piirille ja hävitys kaikille muille. Tällainen rakkaus muistuttaa kuitenkin enemmän kerhojäsenyyttä kuin moraalista periaatetta.

Ivallisinta on ehkä se, että he usein kuvittelevat edustavansa puhdasta ja alkuperäistä uskoa samalla kun heidän toimintansa paljastaa jotakin aivan muuta. He julistavat taistelevansa pahuuden voimia vastaan, mutta näyttävät käyttävän täsmälleen niitä keinoja, joita väittävät vastustavansa: pelottelua, demonisointia ja viholliskuvien rakentamista. Jokainen eri tavalla ajatteleva muuttuu heidän kertomuksessaan uhaksi, jota vastaan on noustava. Näin rakkauden sanoma kutistuu tunnussanaksi, jonka tehtävä ei ole ohjata toimintaa vaan peittää sen todellinen luonne.

Ja ehkä juuri siksi ilmiö tuntuu niin vastenmieliseltä. Avoin viha on ainakin rehellistä omalla synkällä tavallaan; se ei teeskentele olevansa mitään muuta. Mutta kun viha puetaan rakkauden kieleen, syntyy jotakin paljon kierompaa. Silloin väkivaltaa ei enää esitetä väkivaltana vaan moraalisena velvollisuutena, ja suvaitsemattomuutta markkinoidaan hyveenä. Lopputulos on nurinkurinen näytelmä, jossa rakkaudesta puhutaan lakkaamatta, mutta sitä näkyy kaikkein vähiten juuri niiden toiminnassa, jotka siitä pitävät suurinta ääntä. Juuri siinä piilee koko ilmiön groteski ja lähes tragikoominen ydin.

"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."



Dambha – hurskauden naamio
Henkilö puhuu:
Rakkaudesta ajatuksin, sanoin ja teoin.
Anteeksiannosta ja armosta.
Jeesuksen sovitustyöstä.
Hengellisestä kasvusta.
Rakkaudesta, ilosta, rauhasta ja itsehillinnästä.



Samalla hän sanoo:
Aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumiillistumia.
Tässä on havaittavissa ristiriita julistetun arvomaailman ja ilmaistun vihamielisyyden välillä.



Dambhan kannalta olennainen kysymys on, vastaavatko ihmisen ulkoiset uskonnolliset esitykset hänen todellista toimintaansa.
Uskonnollinen puhe ei itsessään todista sisäisestä hengellisestä kehityksestä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."



Dambha – hurskauden naamio
Henkilö puhuu:
Rakkaudesta ajatuksin, sanoin ja teoin.
Anteeksiannosta ja armosta.
Jeesuksen sovitustyöstä.
Hengellisestä kasvusta.
Rakkaudesta, ilosta, rauhasta ja itsehillinnästä.



Samalla hän sanoo:
Aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumiillistumia.
Tässä on havaittavissa ristiriita julistetun arvomaailman ja ilmaistun vihamielisyyden välillä.



Dambhan kannalta olennainen kysymys on, vastaavatko ihmisen ulkoiset uskonnolliset esitykset hänen todellista toimintaansa.
Uskonnollinen puhe ei itsessään todista sisäisestä hengellisestä kehityksestä.

Samalla hän sanoo:
Aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumiillistumia.
Tässä on havaittavissa ristiriita julistetun arvomaailman ja ilmaistun vihamielisyyden välillä.



Dambhan kannalta olennainen kysymys on, vastaavatko ihmisen ulkoiset uskonnolliset esitykset hänen todellista toimintaansa.
Uskonnollinen puhe ei itsessään todista sisäisestä hengellisestä kehityksestä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Samalla hän sanoo:
Aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumiillistumia.
Tässä on havaittavissa ristiriita julistetun arvomaailman ja ilmaistun vihamielisyyden välillä.



Dambhan kannalta olennainen kysymys on, vastaavatko ihmisen ulkoiset uskonnolliset esitykset hänen todellista toimintaansa.
Uskonnollinen puhe ei itsessään todista sisäisestä hengellisestä kehityksestä.

"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."

Darpa – oman hengellisen ylemmyyden rakentaminen
Tässä on toinen huomionarvoinen piirre.


Kun ihminen määrittelee kokonaisen uskonnollisen perinteen kaiken pahuuden ruumiillistumaksi, hän asettaa oman maailmankuvansa ehdottoman hyvän asemaan.


Hän ei enää ainoastaan sano:
Olen eri mieltä tästä opista.
Pidän tätä filosofista väitettä virheellisenä.
Haluan perustella, miksi oma uskontoni on oikea.


Hän alkaa määritellä kokonaisia perinteitä moraalisesti arvottomiksi.
Tällaista asennetta voidaan tarkastella darpan eli ylimielisyyden näkökulmasta.

Anonyymi00014 kirjoitti:

"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."

Darpa – oman hengellisen ylemmyyden rakentaminen
Tässä on toinen huomionarvoinen piirre.


Kun ihminen määrittelee kokonaisen uskonnollisen perinteen kaiken pahuuden ruumiillistumaksi, hän asettaa oman maailmankuvansa ehdottoman hyvän asemaan.


Hän ei enää ainoastaan sano:
Olen eri mieltä tästä opista.
Pidän tätä filosofista väitettä virheellisenä.
Haluan perustella, miksi oma uskontoni on oikea.


Hän alkaa määritellä kokonaisia perinteitä moraalisesti arvottomiksi.
Tällaista asennetta voidaan tarkastella darpan eli ylimielisyyden näkökulmasta.

Kun ihminen määrittelee kokonaisen uskonnollisen perinteen kaiken pahuuden ruumiillistumaksi, hän asettaa oman maailmankuvansa ehdottoman hyvän asemaan.


Hän ei enää ainoastaan sano:
Olen eri mieltä tästä opista.
Pidän tätä filosofista väitettä virheellisenä.
Haluan perustella, miksi oma uskontoni on oikea.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kun ihminen määrittelee kokonaisen uskonnollisen perinteen kaiken pahuuden ruumiillistumaksi, hän asettaa oman maailmankuvansa ehdottoman hyvän asemaan.


Hän ei enää ainoastaan sano:
Olen eri mieltä tästä opista.
Pidän tätä filosofista väitettä virheellisenä.
Haluan perustella, miksi oma uskontoni on oikea.

Krodha – viha, joka naamioituu pyhäksi tehtäväksi
Tämä on ehkä kokoi keskeisin kohta.
Ihminen voi ajatella taistelevansa Jumalan puolesta, mutta samalla hänen oma toimintansa voi rakentua vihamielisyyden ympärille.
Kāma – hallitsematon halu.
Krodha – viha.
Lobha – ahneus.
Krodhan yhteydessä on kiinnostavaa tarkastella sitä, kuinka vihasta voi tulla ihmisen toiminnan jatkuva käyttövoima.
Jos ihminen käyttää vuosikausia muiden uskontojen halveksumiseen, hän voi vähitellen rakentaa identiteettinsä vastustamisen ympärille.


Se kertoo siitä, että hänen julkisesti ilmaisemansa asenne on ristiriidassa hänen julistamiensa ihanteiden kanssa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Krodha – viha, joka naamioituu pyhäksi tehtäväksi
Tämä on ehkä kokoi keskeisin kohta.
Ihminen voi ajatella taistelevansa Jumalan puolesta, mutta samalla hänen oma toimintansa voi rakentua vihamielisyyden ympärille.
Kāma – hallitsematon halu.
Krodha – viha.
Lobha – ahneus.
Krodhan yhteydessä on kiinnostavaa tarkastella sitä, kuinka vihasta voi tulla ihmisen toiminnan jatkuva käyttövoima.
Jos ihminen käyttää vuosikausia muiden uskontojen halveksumiseen, hän voi vähitellen rakentaa identiteettinsä vastustamisen ympärille.


Se kertoo siitä, että hänen julkisesti ilmaisemansa asenne on ristiriidassa hänen julistamiensa ihanteiden kanssa.

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.
...

----------

Katkelma V. K Prabhun tekstistä!

Anonyymi00014 kirjoitti:

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.
...

----------

Katkelma V. K Prabhun tekstistä!

Kysymys:
Mikä on uskonnollisten ääriliikkeiden, radikalismin ja terrorismin syy?

V. K. Prabhu vastaa. Muutamia katkelmia hänen vastauksestaan, suomenkielisessä käännöksessä on paljon käänösvirheitä

Mutta kuten kaikki tässä maailmassa, myös usko voi olla eri gunoissa.

Toisin sanoen tietämättömyyden energia vaikuttaa ihmiseen. Tällaisessa tilassa olevat ihmiset eivät kykene ymmärtämään muita, he eivät kykene arvostamaan jumalallista monimuotoisuutta, he eivät kykene ymmärtämään, että Jumala on kuin kallisarvoinen timantti, Hänellä on monia eri puolia. Ja Hän paljastaa Itsensä eri ihmisille eri tavalla.

Se ei ole heitä varten. Eli nämä uskonnolliset fanaatikot, fundamentalistit, he päättelevät hyvin yksinkertaisesti: ”Joka ei ole meidän kanssamme, on meitä vastaan. Kaiken pitäisi olla näin, näin, näin. Eikä millään muulla tavalla.”

Kuten armeijassa. ...Samalla tavalla, oletetaan, että henkilö, joka on osoittanut jonkinlaista uskonnollista,...vapaa-ajattelua tai vapaata tahtoa, se siitä, hän on jo, sanotaanko, sirpale, hänet pitäisi tuhota jne.

Eli tällä ilmiöllä on yksi yhteinen alusta - tietämättömyys. Ja tietämättömyys liittyy aina tuhoamisen ajatukseen.

Siksi tämä suvaitsemattomuus, tämä hyvyyden puute, tämä kyvyttömyys sietää toisia, tämä kyvyttömyys ymmärtää toisia, että ihmiset kokevat saman Jumalan eri tavoin riippuen heidän tietoisuutensa asteesta, tämä on tämän radikalismin perusta.

Vedoissa annetaan esimerkki, että, sanotaan vaikka taivas, se on hyvin laaja, mutta jokainen lintu lentää eri korkeudella riippuen sen kyvystä lentää tähän tai tuohon korkeuteen. Sanotaan, että kana voi lentää viisi metriä, siellä jossain metrin tai kahden korkeudessa, se ei voi lentää enempää. Jotkut kyyhkyset, varpuset lentävät korkeammalla. Kotkat vielä korkeammalla. Vaikka taivas on sama. Ja vastaavasti niillä on täysin erilainen kuva, joka avautuu niille, riippuen niiden lentokorkeudesta.

Samalla tavoin henkinen elämä voi olla eritasoista. Kuten valo voi olla eri kirkkaustasoilla. Hehkulamppu on 20 watin, 40 watin, 60 watin, 150 watin jnw. Samoin on olemassa eriasteisia jumalallisia ilmestyksiä ja erilaisia ihmisiä. Jokaisella on jonkinlainen usko.

Mutta riippuen siitä, minkälainen guna on ehdollistanut heitä, heidän uskoonsa liittyy enemmän tai vähemmän tietoa.

Ja mitä enemmän tietoa, sitä enemmän suvaitsevaisuutta. Mitä vähemmän tietoa, sitä vähemmän suvaitsevaisuutta. Siksi kaikilla näillä kielteisillä ilmiöillä on vain yksi juuri - tietämättömyyden guna.

Ei ole väliä, mitä kauniita uskonnollisia postulaatteja, ei ole väliä, miten se on kätketty.

.... vitsaileva laulu: ”Lopeta puhuminen, valttikorttimme on terrori”. Se on tavallaan vitsi. Valitettavasti siitä on tullut todellisuutta. Monille ihmisille terrori on valttikortti. ...

Tämä on tietysti kauhea ilmiö, joka syntyy täysin tästä tietämättömyydestä. Ja tähän ei ole muuta keinoa kuin valaistuminen.

Eli vain tietoisuuden lisäämisen kautta on mahdollista auttaa ihmisiä olemaan joutumatta tällaisten taipumusten vaikutuksen alaisiksi.
...
No, ne, jotka ovat tällaisten ajatusten kantajia, he ovat varmasti niin sanotusti tuhon alaisia, koska nämä ihmiset, jotka ovat jo niin sanotusti imeneet kaikki nämä asiat, he eivät ole niin sanotusti enää täysin järjissään.

Eli tietämättömyyden guna, se on näin.

...
Nämä ihmiset, jotka ovat uskonnollisia fanaatikkoja, saattavat ajatella, että heille on taattu paratiisi, että he ovat tehneet kaiken tämän Jumalan vuoksi. Mutta onneksi asia ei ole näin. Ja ne ihmiset, jotka käyttäytyvät näin, Jumalan nimissä järjestävät tällaisia kauheita asioita, heidän määränpäänsä ei tietenkään ole huipulla vaan pohjalla.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kysymys:
Mikä on uskonnollisten ääriliikkeiden, radikalismin ja terrorismin syy?

V. K. Prabhu vastaa. Muutamia katkelmia hänen vastauksestaan, suomenkielisessä käännöksessä on paljon käänösvirheitä

Mutta kuten kaikki tässä maailmassa, myös usko voi olla eri gunoissa.

Toisin sanoen tietämättömyyden energia vaikuttaa ihmiseen. Tällaisessa tilassa olevat ihmiset eivät kykene ymmärtämään muita, he eivät kykene arvostamaan jumalallista monimuotoisuutta, he eivät kykene ymmärtämään, että Jumala on kuin kallisarvoinen timantti, Hänellä on monia eri puolia. Ja Hän paljastaa Itsensä eri ihmisille eri tavalla.

Se ei ole heitä varten. Eli nämä uskonnolliset fanaatikot, fundamentalistit, he päättelevät hyvin yksinkertaisesti: ”Joka ei ole meidän kanssamme, on meitä vastaan. Kaiken pitäisi olla näin, näin, näin. Eikä millään muulla tavalla.”

Kuten armeijassa. ...Samalla tavalla, oletetaan, että henkilö, joka on osoittanut jonkinlaista uskonnollista,...vapaa-ajattelua tai vapaata tahtoa, se siitä, hän on jo, sanotaanko, sirpale, hänet pitäisi tuhota jne.

Eli tällä ilmiöllä on yksi yhteinen alusta - tietämättömyys. Ja tietämättömyys liittyy aina tuhoamisen ajatukseen.

Siksi tämä suvaitsemattomuus, tämä hyvyyden puute, tämä kyvyttömyys sietää toisia, tämä kyvyttömyys ymmärtää toisia, että ihmiset kokevat saman Jumalan eri tavoin riippuen heidän tietoisuutensa asteesta, tämä on tämän radikalismin perusta.

Vedoissa annetaan esimerkki, että, sanotaan vaikka taivas, se on hyvin laaja, mutta jokainen lintu lentää eri korkeudella riippuen sen kyvystä lentää tähän tai tuohon korkeuteen. Sanotaan, että kana voi lentää viisi metriä, siellä jossain metrin tai kahden korkeudessa, se ei voi lentää enempää. Jotkut kyyhkyset, varpuset lentävät korkeammalla. Kotkat vielä korkeammalla. Vaikka taivas on sama. Ja vastaavasti niillä on täysin erilainen kuva, joka avautuu niille, riippuen niiden lentokorkeudesta.

Samalla tavoin henkinen elämä voi olla eritasoista. Kuten valo voi olla eri kirkkaustasoilla. Hehkulamppu on 20 watin, 40 watin, 60 watin, 150 watin jnw. Samoin on olemassa eriasteisia jumalallisia ilmestyksiä ja erilaisia ihmisiä. Jokaisella on jonkinlainen usko.

Mutta riippuen siitä, minkälainen guna on ehdollistanut heitä, heidän uskoonsa liittyy enemmän tai vähemmän tietoa.

Ja mitä enemmän tietoa, sitä enemmän suvaitsevaisuutta. Mitä vähemmän tietoa, sitä vähemmän suvaitsevaisuutta. Siksi kaikilla näillä kielteisillä ilmiöillä on vain yksi juuri - tietämättömyyden guna.

Ei ole väliä, mitä kauniita uskonnollisia postulaatteja, ei ole väliä, miten se on kätketty.

.... vitsaileva laulu: ”Lopeta puhuminen, valttikorttimme on terrori”. Se on tavallaan vitsi. Valitettavasti siitä on tullut todellisuutta. Monille ihmisille terrori on valttikortti. ...

Tämä on tietysti kauhea ilmiö, joka syntyy täysin tästä tietämättömyydestä. Ja tähän ei ole muuta keinoa kuin valaistuminen.

Eli vain tietoisuuden lisäämisen kautta on mahdollista auttaa ihmisiä olemaan joutumatta tällaisten taipumusten vaikutuksen alaisiksi.
...
No, ne, jotka ovat tällaisten ajatusten kantajia, he ovat varmasti niin sanotusti tuhon alaisia, koska nämä ihmiset, jotka ovat jo niin sanotusti imeneet kaikki nämä asiat, he eivät ole niin sanotusti enää täysin järjissään.

Eli tietämättömyyden guna, se on näin.

...
Nämä ihmiset, jotka ovat uskonnollisia fanaatikkoja, saattavat ajatella, että heille on taattu paratiisi, että he ovat tehneet kaiken tämän Jumalan vuoksi. Mutta onneksi asia ei ole näin. Ja ne ihmiset, jotka käyttäytyvät näin, Jumalan nimissä järjestävät tällaisia kauheita asioita, heidän määränpäänsä ei tietenkään ole huipulla vaan pohjalla.

Tamasinen uskonnollisuus – kun usko muuttuu vihamielisyydeksi
KAIKKIA MUITA MAAILMAN USKONTOJA KOHTAAN.


Ihmisen usko vastaa hänen omaa luontoaan. Ihminen muodostuu uskonsa mukaiseksi.
Tämä on olennainen kohta Prabhun vastauksessa.
Ihminen voi esimerkiksi uskoa Jumalaan, mutta hänen uskonsa voi saada tamasisen muodon:
Hän pitää kaikkia muita uskontoja vihollisinaan.
Hän ei halua ymmärtää muiden hengellisiä kokemuksia.
Hän näkee erilaisuuden uhkana.
Hän tulkitsee oman ryhmänsä erehtymättömäksi.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tamasinen uskonnollisuus – kun usko muuttuu vihamielisyydeksi
KAIKKIA MUITA MAAILMAN USKONTOJA KOHTAAN.


Ihmisen usko vastaa hänen omaa luontoaan. Ihminen muodostuu uskonsa mukaiseksi.
Tämä on olennainen kohta Prabhun vastauksessa.
Ihminen voi esimerkiksi uskoa Jumalaan, mutta hänen uskonsa voi saada tamasisen muodon:
Hän pitää kaikkia muita uskontoja vihollisinaan.
Hän ei halua ymmärtää muiden hengellisiä kokemuksia.
Hän näkee erilaisuuden uhkana.
Hän tulkitsee oman ryhmänsä erehtymättömäksi.

Hän hyväksyy väkivallan Jumalan nimissä.
Hän pitää muiden tuhoamista hengellisenä velvollisuutena.
Tässä uskonnollinen identiteetti ei enää johda myötätuntoon


Prabhun ajatus on, että tietämättömyys voi tehdä ihmisestä kyvyttömän näkemään oman toimintansa seurauksia.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Hän hyväksyy väkivallan Jumalan nimissä.
Hän pitää muiden tuhoamista hengellisenä velvollisuutena.
Tässä uskonnollinen identiteetti ei enää johda myötätuntoon


Prabhun ajatus on, että tietämättömyys voi tehdä ihmisestä kyvyttömän näkemään oman toimintansa seurauksia.

Terrorismi Jumalan nimissä
Prabhun vastaus on tässä hyvin suorasukainen: terrori ei ole hengellisen edistyksen osoitus, vaikka tekijä itse kuvittelisi saavansa siitä uskonnollisen palkinnon.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Terrorismi Jumalan nimissä
Prabhun vastaus on tässä hyvin suorasukainen: terrori ei ole hengellisen edistyksen osoitus, vaikka tekijä itse kuvittelisi saavansa siitä uskonnollisen palkinnon.

6 nykyajan kristillistä terroristiryhmää, joita tiedotusvälineet jättävät kätevästi huomiotta
Ne eivät saa ISISin tai Boko Haramin kaltaista huomiota, mutta ”Jumalan armeijan” kaltaiset järjestöt eivät ole yhtään vähemmän vaarallisia.
https://www.salon.com/2015/04/07/6_modern_day_christian_terrorist_groups_our_media_conveniently_ignores_partner/

Anonyymi00014 kirjoitti:

6 nykyajan kristillistä terroristiryhmää, joita tiedotusvälineet jättävät kätevästi huomiotta
Ne eivät saa ISISin tai Boko Haramin kaltaista huomiota, mutta ”Jumalan armeijan” kaltaiset järjestöt eivät ole yhtään vähemmän vaarallisia.
https://www.salon.com/2015/04/07/6_modern_day_christian_terrorist_groups_our_media_conveniently_ignores_partner/

https://www.salon.com/2015/04/07/6_modern_day_christian_terrorist_groups_our_media_conveniently_ignores_partner/

Anonyymi00014 kirjoitti:

https://www.salon.com/2015/04/07/6_modern_day_christian_terrorist_groups_our_media_conveniently_ignores_partner/

https://www.salon.com/2015/04/07/6_modern_day_christian_terrorist_groups_our_media_conveniently_ignores_partner/

Koillis-Intiassa sijaitsevassa Tripuran osavaltiossa vuodesta 1989 toiminut NLFT on puolisotilaallinen kristillinen liike, joka toivoo irtautuvansa Intiasta ja perustavansa Tripuraan kristillisen fundamentalistihallituksen. NLFT ei suvaitse lainkaan muita uskontoja kuin kristinuskoa, ja ryhmä on toistuvasti osoittanut olevansa valmis tappamaan, kidnappaamaan tai kiduttamaan hinduja, jotka kieltäytyvät kääntymästä sen protestanttisen fundamentalismin äärimmäiseen muottiin.

Anonyymi00014 kirjoitti:

https://www.salon.com/2015/04/07/6_modern_day_christian_terrorist_groups_our_media_conveniently_ignores_partner/

Koillis-Intiassa sijaitsevassa Tripuran osavaltiossa vuodesta 1989 toiminut NLFT on puolisotilaallinen kristillinen liike, joka toivoo irtautuvansa Intiasta ja perustavansa Tripuraan kristillisen fundamentalistihallituksen. NLFT ei suvaitse lainkaan muita uskontoja kuin kristinuskoa, ja ryhmä on toistuvasti osoittanut olevansa valmis tappamaan, kidnappaamaan tai kiduttamaan hinduja, jotka kieltäytyvät kääntymästä sen protestanttisen fundamentalismin äärimmäiseen muottiin.

Kaikkien, jotka yhdistävät fundamentalismin ja terrorin vain islamiin ja uskovat, että kaikki paha, kuten viattomien ihmisten raa'at murhat, voivat olla peräisin vain islamista, olisi hyvä panna tämä merkille.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kaikkien, jotka yhdistävät fundamentalismin ja terrorin vain islamiin ja uskovat, että kaikki paha, kuten viattomien ihmisten raa'at murhat, voivat olla peräisin vain islamista, olisi hyvä panna tämä merkille.

Toinen Afrikassa toimiva terroristijärjestö on Lord of Resistance Army. Tämä Alice Lakvena -nimisen nunnan perustama järjestö on asettanut tehtäväkseen luoda kristillisen teokraattisen valtion pääasiassa Ugandaan, Kongoon, Etelä-Sudaniin ja Keski-Afrikkaan. Vuodesta 1986 lähtien järjestö, joka on järjestelmällisesti sortanut näiden maiden kansoja, on ollut vastuussa kymmenistä tuhansista ihmishengistä. Kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa paetakseen sen julmia hyökkäyksiä; terroristit ovat kidnapanneet lapsia (luvut vaihtelevat kymmenistä tuhansista 600 tuhanteen), kouluttaneet heitä ja käyttäneet heitä terroriteoissaan. Tämän järjestön yleisin teko on raajojen katkaiseminen. Järjestön jäsenet pitävät palstamaisia veitsiä pyhinä.


Aivan kuten ”Jeesuksen pojista”, jotka tappoivat yli 300 ihmistä Egyptissä jumalanpalveluksen aikana, ei ole paljon tietoa, myös tuhansien ihmisten kuolemasta vastuussa olevasta Herran vastarinta-armeijasta tiedetään vain vähän. Maailman tiedotusvälineissä Herran vastarinta-armeija ei saa kymmenesosaa siitä, mitä ISIS, Boko Haram ja muut muslimi-identiteetin perusteella aseisiin tarttuvat terroristijärjestöt saavat. Lisäksi, ellei sinulla ole erityistä kiinnostusta, voit elää vuosia ja jopa lähteä tästä maailmasta tietämättä koskaan, että Afrikassa on tällainen häikäilemätön kristillinen terroristijärjestö... Tilanne on niin vakava.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Toinen Afrikassa toimiva terroristijärjestö on Lord of Resistance Army. Tämä Alice Lakvena -nimisen nunnan perustama järjestö on asettanut tehtäväkseen luoda kristillisen teokraattisen valtion pääasiassa Ugandaan, Kongoon, Etelä-Sudaniin ja Keski-Afrikkaan. Vuodesta 1986 lähtien järjestö, joka on järjestelmällisesti sortanut näiden maiden kansoja, on ollut vastuussa kymmenistä tuhansista ihmishengistä. Kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa paetakseen sen julmia hyökkäyksiä; terroristit ovat kidnapanneet lapsia (luvut vaihtelevat kymmenistä tuhansista 600 tuhanteen), kouluttaneet heitä ja käyttäneet heitä terroriteoissaan. Tämän järjestön yleisin teko on raajojen katkaiseminen. Järjestön jäsenet pitävät palstamaisia veitsiä pyhinä.


Aivan kuten ”Jeesuksen pojista”, jotka tappoivat yli 300 ihmistä Egyptissä jumalanpalveluksen aikana, ei ole paljon tietoa, myös tuhansien ihmisten kuolemasta vastuussa olevasta Herran vastarinta-armeijasta tiedetään vain vähän. Maailman tiedotusvälineissä Herran vastarinta-armeija ei saa kymmenesosaa siitä, mitä ISIS, Boko Haram ja muut muslimi-identiteetin perusteella aseisiin tarttuvat terroristijärjestöt saavat. Lisäksi, ellei sinulla ole erityistä kiinnostusta, voit elää vuosia ja jopa lähteä tästä maailmasta tietämättä koskaan, että Afrikassa on tällainen häikäilemätön kristillinen terroristijärjestö... Tilanne on niin vakava.

Maailman eri alueilla on kuitenkin myös muita uskontoja edustavia fundamentalisteja. ”Jeesuksen pojat” -niminen terroristijärjestö, joka otti vastuun Al-Rawdan moskeijaan Egyptissä tehdystä terrori-iskusta, jossa kuoli 309 muslimia, on vain yksi niistä. Moskeijaan osui ensin räjähdys perjantairukouksen aikana, minkä jälkeen rukoilijoita ammuttiin. Turkki julisti tapahtuman jälkeen päivän mittaisen surujakson. Mutta kun etsii internetistä tietoa järjestöstä, joka on vastuussa näin laajasta ja häikäilemättömästä terrori-iskusta, jossa 309 muslimia kuoli silmää räpäyttämättä, ei löydy yhtään turkkinkielistä lähdettä, eikä ulkomaisista lähteistäkään löydy mitään varteenotettavaa tietoa järjestöstä, eikä myöskään turkkinkielistä lähdettä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Maailman eri alueilla on kuitenkin myös muita uskontoja edustavia fundamentalisteja. ”Jeesuksen pojat” -niminen terroristijärjestö, joka otti vastuun Al-Rawdan moskeijaan Egyptissä tehdystä terrori-iskusta, jossa kuoli 309 muslimia, on vain yksi niistä. Moskeijaan osui ensin räjähdys perjantairukouksen aikana, minkä jälkeen rukoilijoita ammuttiin. Turkki julisti tapahtuman jälkeen päivän mittaisen surujakson. Mutta kun etsii internetistä tietoa järjestöstä, joka on vastuussa näin laajasta ja häikäilemättömästä terrori-iskusta, jossa 309 muslimia kuoli silmää räpäyttämättä, ei löydy yhtään turkkinkielistä lähdettä, eikä ulkomaisista lähteistäkään löydy mitään varteenotettavaa tietoa järjestöstä, eikä myöskään turkkinkielistä lähdettä.

Toinen terroristijärjestö on Nagaland Rebels, joka toimii Intiassa alueilla, joilla on paljon kristittyjä. Järjestön, jonka uskotaan liittyvän useisiin Intiassa vuonna 2004 tehtyihin pommi-iskuihin, perimmäisenä tavoitteena on luoda Intiasta riippumaton kristitty valtio ja liittää siihen Burma ja naapurikaupunkien kristityt.


”Phineasin papit” on toinen ääriuskonnollinen maanalainen järjestö. Sen lisäksi, että se on Yhdysvalloissa toimiva kristillinen liike, tämän järjestön jäsenten uskotaan olevan vastuussa joistakin viranomaisten salaamista terroriteoista.


Emme edes sisällyttäneet tähän luetteloon IRA:ta, ETA:ta, Meksikossa toimivaa Zapatista Army of National Liberation -nimistä aseistettua järjestöä, Aum Shinrikyoa (kielletty Venäjällä - toim. huom.), joka on saanut alkunsa Japanista askeettisena uskonnollisena tariqatina ja on vastuussa lukuisista terrori-iskuista, koska ne eivät saa terroritekoihinsa vauhtia kristillisestä fundamentalismista.....

Anonyymi00014 kirjoitti:

Toinen terroristijärjestö on Nagaland Rebels, joka toimii Intiassa alueilla, joilla on paljon kristittyjä. Järjestön, jonka uskotaan liittyvän useisiin Intiassa vuonna 2004 tehtyihin pommi-iskuihin, perimmäisenä tavoitteena on luoda Intiasta riippumaton kristitty valtio ja liittää siihen Burma ja naapurikaupunkien kristityt.


”Phineasin papit” on toinen ääriuskonnollinen maanalainen järjestö. Sen lisäksi, että se on Yhdysvalloissa toimiva kristillinen liike, tämän järjestön jäsenten uskotaan olevan vastuussa joistakin viranomaisten salaamista terroriteoista.


Emme edes sisällyttäneet tähän luetteloon IRA:ta, ETA:ta, Meksikossa toimivaa Zapatista Army of National Liberation -nimistä aseistettua järjestöä, Aum Shinrikyoa (kielletty Venäjällä - toim. huom.), joka on saanut alkunsa Japanista askeettisena uskonnollisena tariqatina ja on vastuussa lukuisista terrori-iskuista, koska ne eivät saa terroritekoihinsa vauhtia kristillisestä fundamentalismista.....

Kaikkien, jotka yhdistävät fundamentalismin ja terrorin vain islamiin ja uskovat, että kaikki paha, kuten viattomien ihmisten raa'at murhat, voivat olla peräisin vain islamista, olisi hyvä panna tämä merkille.

https://www.salon.com/2015/04/07/6_modern_day_christian_terrorist_groups_our_media_conveniently_ignores_partner/
6 modern-day Christian terrorist groups our media conveniently ignores
They don't get the coverage of ISIS or Boko Haram, but organizations like "The Army of God" are no less dangerous

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tamasinen uskonnollisuus – kun usko muuttuu vihamielisyydeksi
KAIKKIA MUITA MAAILMAN USKONTOJA KOHTAAN.


Ihmisen usko vastaa hänen omaa luontoaan. Ihminen muodostuu uskonsa mukaiseksi.
Tämä on olennainen kohta Prabhun vastauksessa.
Ihminen voi esimerkiksi uskoa Jumalaan, mutta hänen uskonsa voi saada tamasisen muodon:
Hän pitää kaikkia muita uskontoja vihollisinaan.
Hän ei halua ymmärtää muiden hengellisiä kokemuksia.
Hän näkee erilaisuuden uhkana.
Hän tulkitsee oman ryhmänsä erehtymättömäksi.

Voiko ihminen olla uskonnollinen fanaatikko ja silti kuvitella olevansa Jumalan palvelija?
Kyllä. Ja juuri tähän Prabhu kiinnittää huomiota.
Hän kuvaa ihmisiä, jotka kuvittelevat saavansa Jumalan hyväksynnän väkivaltaiselle toiminnalleen.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Voiko ihminen olla uskonnollinen fanaatikko ja silti kuvitella olevansa Jumalan palvelija?
Kyllä. Ja juuri tähän Prabhu kiinnittää huomiota.
Hän kuvaa ihmisiä, jotka kuvittelevat saavansa Jumalan hyväksynnän väkivaltaiselle toiminnalleen.

Yhteys aikaisempaan keskusteluumme: kristitty, joka vihaa idän uskontoja


Nyt voimme yhdistää Prabhun opetuksen aikaisemmin tapaukseen.


Henkilö sanoo:
Aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumiillistumia.
Ja toisessa yhteydessä:
Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.
Samalla hän puhuu:
Rakkaudesta.
Armosta.
Anteeksiannosta.
Jumalan hyvyydestä.
Hengellisistä hedelmistä.




Prabhun opetuksen pohjalta voidaan esittää seuraava filosofinen kysymys:
Ilmentääkö tällainen toiminta sattva-gunaa ja hengellistä ymmärrystä vai näkyykö siinä pikemminkin rajo- ja tamo-gunan vaikutus?



Prabhun opetuksen tärkein sanoma
Tietoisuus ja uskonnollisuus
Tamasinen uskonnollisuus
Usko muuttuu vihaksi, suvaitsemattomuudeksi, peloksi ja tuhoamisen oikeuttamiseksi.
Rajainen uskonnollisuus
Uskontoa käytetään vallan, maineen, aseman ja henkilökohtaisten etujen saavuttamiseen.
Sattvinen uskonnollisuus
Ihminen etsii tietoa, totuutta, itsehillintää ja ymmärrystä.



Prabhun vastauksen ehkä merkittävin ajatus on, ettei uskonnollisen ihmisen hengellistä tasoa voi mitata sillä, kuinka voimakkaasti hän julistaa oman uskontonsa totuutta.
Sitä on tarkasteltava myös sen perusteella, millaisia ominaisuuksia hänen tietoisuutensa ilmentää.



Ihminen voi puhua Jumalasta koko elämänsä, mutta jos hänen uskonnollisuutensa keskeiseksi käyttövoimaksi muodostuvat muiden tuhoamisen halu, on syytä tarkastella vakavasti hänen toimintansa ja hengellisten ihanteidensa välistä ristiriitaa.
Ja tämä on juuri se ero, jota Prabhu pyrkii kuvaamaan puhuessaan kolmesta gunasta ja uskonnollisesta fanatismista.

Ei se Räisänen paha ole!

"Mikä on synti?"

huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Anonyymi00014 kirjoitti:

"Mikä on synti?"

huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

-----------------

Itse asiassa juuri vihatussa idässä se hyvyys rauha on.

Joku antoi sellaisen hyvän linkin.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19565008/painava-ja-oikea-aikainen-rauhan-marssi

Kiitän niin hyvästä linkistä!

Anonyymi00098 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

-----------------

Itse asiassa juuri vihatussa idässä se hyvyys rauha on.

Joku antoi sellaisen hyvän linkin.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19565008/painava-ja-oikea-aikainen-rauhan-marssi

Kiitän niin hyvästä linkistä!

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

-----------------

Itse asiassa juuri vihatussa idässä se hyvyys rauha on.

https://www.youtube.com/watch?is=QWq98PRF9gjJMHBr&v=0ec1m95VfO4&feature=youtu.be

https://www.youtube.com/watch?v=2v3j5fOTRLs

Anonyymi00098 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

-----------------

Itse asiassa juuri vihatussa idässä se hyvyys rauha on.

https://www.youtube.com/watch?is=QWq98PRF9gjJMHBr&v=0ec1m95VfO4&feature=youtu.be

https://www.youtube.com/watch?v=2v3j5fOTRLs

Minä kumarran syvään buddhalaisen perinteen edessä.

DANDAVAT!

Anonyymi00098 kirjoitti:

Minä kumarran syvään buddhalaisen perinteen edessä.

DANDAVAT!

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSr893MiBxgh8Z585wnryhN7dThVb65cS0TGAyb_AJSOwevw7mT6zMElyNN&s=10

Dandavat

Rakastan buddhalaisiajne., voimme ottaa opiksi heltä paljon!

Anonyymi00098 kirjoitti:

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSr893MiBxgh8Z585wnryhN7dThVb65cS0TGAyb_AJSOwevw7mT6zMElyNN&s=10

Dandavat

Rakastan buddhalaisiajne., voimme ottaa opiksi heltä paljon!

Buddhalaiset rukoilevat ja toimivat rauhan puolesta – sitä voi kunnioittaa riippumatta siitä, jakaako itse heidän uskonsa. Myös hindut rukoilevat rauhan puolesta ja pyrkivät rakentamaan maailmaa, jossa väkivalta ja kärsimys vähenevät. Heidän vakaumuksensa ansaitsee kunnioitusta aivan kuten muidenkin.
Mutta sama pätee myös ateisteihin.
Ihmisen kykyyn olla hyvä, myötätuntoinen ja rauhaa rakentava ei tarvita uskontoa. Eikä uskonto itsessään tee ihmisestä hyvää tai pahaa. Ihmisiä löytyy monenlaisia jokaisesta maailmankatsomuksesta.
Siksi minusta on väärin demonisoida ateisteja samalla tavalla kuin on väärin demonisoida buddhalaisia, hinduja, kristittyjä, muslimeja tai ketä tahansa heidän vakaumuksensa perusteella.
Voimme olla eri mieltä Jumalasta, jumalista, uskonnosta ja maailmankuvasta – ja silti tunnustaa toisissamme saman ihmisarvon.
Jos joku rukoilee rauhan puolesta, kunnioitan sitä.
Jos joku tekee rauhantyötä ilman uskontoa, kunnioitan sitä.
Jos joku auttaa toista ihmistä yksinkertaisesti siksi, että tämä on toinen ihminen, kunnioitan sitä.
Rauha ei ole yhden uskonnon omaisuutta.
Myötätunto ei ole uskonnollinen monopoli.
Eikä ihmisyys tarvitse yhteistä maailmankatsomusta.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Buddhalaiset rukoilevat ja toimivat rauhan puolesta – sitä voi kunnioittaa riippumatta siitä, jakaako itse heidän uskonsa. Myös hindut rukoilevat rauhan puolesta ja pyrkivät rakentamaan maailmaa, jossa väkivalta ja kärsimys vähenevät. Heidän vakaumuksensa ansaitsee kunnioitusta aivan kuten muidenkin.
Mutta sama pätee myös ateisteihin.
Ihmisen kykyyn olla hyvä, myötätuntoinen ja rauhaa rakentava ei tarvita uskontoa. Eikä uskonto itsessään tee ihmisestä hyvää tai pahaa. Ihmisiä löytyy monenlaisia jokaisesta maailmankatsomuksesta.
Siksi minusta on väärin demonisoida ateisteja samalla tavalla kuin on väärin demonisoida buddhalaisia, hinduja, kristittyjä, muslimeja tai ketä tahansa heidän vakaumuksensa perusteella.
Voimme olla eri mieltä Jumalasta, jumalista, uskonnosta ja maailmankuvasta – ja silti tunnustaa toisissamme saman ihmisarvon.
Jos joku rukoilee rauhan puolesta, kunnioitan sitä.
Jos joku tekee rauhantyötä ilman uskontoa, kunnioitan sitä.
Jos joku auttaa toista ihmistä yksinkertaisesti siksi, että tämä on toinen ihminen, kunnioitan sitä.
Rauha ei ole yhden uskonnon omaisuutta.
Myötätunto ei ole uskonnollinen monopoli.
Eikä ihmisyys tarvitse yhteistä maailmankatsomusta.

dhalaisen filosofian edessä.
Siksi, että buddhalaisessa ajattelussa on vuosisatojen ajan pohdittu poikkeuksellisen syvästi kärsimystä, myötätuntoa, väkivallattomuutta, halua ja ihmisen omaa mieltä.
Siinä on jotain, mikä pysäyttää.
Samalla voin olla ateisti ja silti kumartaa tällaisen filosofisen perinteen edessä. Kunnioitus ei edellytä uskoa. Ihminen voi olla eri mieltä metafysiikasta ja silti tunnustaa, että toisessa perinteessä on ajatuksia, jotka ovat viisaita, kauniita ja ihmisyyttä syvästi pohtivia.
Siksi en halua demonisoida ketään hänen vakaumuksensa perusteella.
Buddhalaista, joka rukoilee rauhan puolesta, voi kunnioittaa.
Hindua, joka rukoilee rauhan puolesta, voi kunnioittaa.
Ateistia, joka tekee työtä rauhan ja ihmisarvon puolesta, voi kunnioittaa.
Mutta minulle buddhalaisessa filosofiassa on jotakin erityistä: sen tapa katsoa kärsimystä ja myötätuntoa suoraan silmiin ilman, että ihmisen ei tarvitse ensin julistaa olevansa täydellinen.
Siinä on filosofiaa, jonka edessä voi hetkeksi vain hiljentyä.

Anonyymi00098 kirjoitti:

dhalaisen filosofian edessä.
Siksi, että buddhalaisessa ajattelussa on vuosisatojen ajan pohdittu poikkeuksellisen syvästi kärsimystä, myötätuntoa, väkivallattomuutta, halua ja ihmisen omaa mieltä.
Siinä on jotain, mikä pysäyttää.
Samalla voin olla ateisti ja silti kumartaa tällaisen filosofisen perinteen edessä. Kunnioitus ei edellytä uskoa. Ihminen voi olla eri mieltä metafysiikasta ja silti tunnustaa, että toisessa perinteessä on ajatuksia, jotka ovat viisaita, kauniita ja ihmisyyttä syvästi pohtivia.
Siksi en halua demonisoida ketään hänen vakaumuksensa perusteella.
Buddhalaista, joka rukoilee rauhan puolesta, voi kunnioittaa.
Hindua, joka rukoilee rauhan puolesta, voi kunnioittaa.
Ateistia, joka tekee työtä rauhan ja ihmisarvon puolesta, voi kunnioittaa.
Mutta minulle buddhalaisessa filosofiassa on jotakin erityistä: sen tapa katsoa kärsimystä ja myötätuntoa suoraan silmiin ilman, että ihmisen ei tarvitse ensin julistaa olevansa täydellinen.
Siinä on filosofiaa, jonka edessä voi hetkeksi vain hiljentyä.

Tätä linkkiä kannataa levittää Suomessa laaajlati, buddhalaisten munkkien hyvyydestä!

Anonyymi00098 kirjoitti:

Tätä linkkiä kannataa levittää Suomessa laaajlati, buddhalaisten munkkien hyvyydestä!

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Ei vaan:

"Ettäkö minä RAKASTAN ITÄÄ, aion käyttää koko loppuelämän idän rauhan videoiden JAKAMISEEN. HE on kaiken HYVÄN ruumillistumia."

Anonyymi00098 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Ei vaan:

"Ettäkö minä RAKASTAN ITÄÄ, aion käyttää koko loppuelämän idän rauhan videoiden JAKAMISEEN. HE on kaiken HYVÄN ruumillistumia."

Kuulemma Pohjois-Carolinassa tuhannet ihmiset kokoontuivat reitin varrelle tervehtimään munkkeja, ja joillakin paikkakunnilla ihmiset kulkivat heidän mukanaan.

Tuhannet ihmiset osoittivat heille tukeaan. Rauhanmarssit eivät siis ole kadonneet – ehkä ne ovat jälleen heräämässä.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Kuulemma Pohjois-Carolinassa tuhannet ihmiset kokoontuivat reitin varrelle tervehtimään munkkeja, ja joillakin paikkakunnilla ihmiset kulkivat heidän mukanaan.

Tuhannet ihmiset osoittivat heille tukeaan. Rauhanmarssit eivät siis ole kadonneet – ehkä ne ovat jälleen heräämässä.

Videolla näkyy hienosti, kuinka ihmiset tulevat munkkeja vastaan, tervehtivät heitä ja liittyvät mukaan rauhankulkueeseen.
Rauhanmarssi ei siis ollut vain muutaman ihmisen kulkue – siihen liittyi matkan varrella paljon ihmisiä. Se kertoo siitä, että rauhan viesti voi edelleen koskettaa ihmisiä.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Videolla näkyy hienosti, kuinka ihmiset tulevat munkkeja vastaan, tervehtivät heitä ja liittyvät mukaan rauhankulkueeseen.
Rauhanmarssi ei siis ollut vain muutaman ihmisen kulkue – siihen liittyi matkan varrella paljon ihmisiä. Se kertoo siitä, että rauhan viesti voi edelleen koskettaa ihmisiä.

Kunnioitukseni buddhalaisia munkkeja kohtaan on noussut suuresti.
Heidän rauhallinen kulkunsa rauhan puolesta osoittaa, että todellinen rohkeus voi olla myös väkivallattomuutta, myötätuntoa ja uskoa ihmisyyteen.
Kunnioitus heitä kohtaan. 🙏

Anonyymi00098 kirjoitti:

Kunnioitukseni buddhalaisia munkkeja kohtaan on noussut suuresti.
Heidän rauhallinen kulkunsa rauhan puolesta osoittaa, että todellinen rohkeus voi olla myös väkivallattomuutta, myötätuntoa ja uskoa ihmisyyteen.
Kunnioitus heitä kohtaan. 🙏

https://www.youtube.com/watch?v=vUeklIwxpB4&list=RDvUeklIwxpB4&start_radio=1

Anonyymi00098 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=vUeklIwxpB4&list=RDvUeklIwxpB4&start_radio=1

https://www.youtube.com/watch?v=2j9gSwko_RY&pp=ygUUd2FsayBmb3IgcGVhY2UgbW9ua3PSBwkJKgwBhyohjO8=

Anonyymi00098 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=2j9gSwko_RY&pp=ygUUd2FsayBmb3IgcGVhY2UgbW9ua3PSBwkJKgwBhyohjO8=

VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE EDES OLEMASSA; JOKAISELLA ON OMA PAIKKANSA KEHITYSTASOSTA RIIPPUEN. MYÖS ISLAMILLA ON OMA PAIKKANSA, ELLEI SE OLE MUUTTUNUT ÄÄRILIIKKEISEKSI.

Anonyymi00098 kirjoitti:

VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE EDES OLEMASSA; JOKAISELLA ON OMA PAIKKANSA KEHITYSTASOSTA RIIPPUEN. MYÖS ISLAMILLA ON OMA PAIKKANSA, ELLEI SE OLE MUUTTUNUT ÄÄRILIIKKEISEKSI.

VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE EDES OLEMASSA

Anonyymi00098 kirjoitti:

VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE EDES OLEMASSA

JOKAISELLA ON OMA PAIKKANSA KEHITYSTASOSTA RIIPPUEN

Anonyymi00098 kirjoitti:

JOKAISELLA ON OMA PAIKKANSA KEHITYSTASOSTA RIIPPUEN

MYÖS ISLAMILLA ON OMA PAIKKANSA, ELLEI SE OLE MUUTTUNUT ÄÄRILIIKKEISEKSI.

Anonyymi00098 kirjoitti:

MYÖS ISLAMILLA ON OMA PAIKKANSA, ELLEI SE OLE MUUTTUNUT ÄÄRILIIKKEISEKSI.

MYÖS ATEISMILLA ON OIKEUS OLLA OLEMASSA. MAAILMASSA ON SUURI MÄÄRÄ MORAALISESTI KORKEATASOISIA JA MYÖTÄTUNTOISIA ATEISTEJA, JOTKA OVAT JOPA KIVEMPIÄ IHMISIÄ KUIN MONET NIIN SANOTUT USKOVAISET. EI TARVITSE OLLA USKOVAINEN OLLAKSEEN HYVÄ IHMINEN.

Anonyymi00115 kirjoitti:

MYÖS ATEISMILLA ON OIKEUS OLLA OLEMASSA. MAAILMASSA ON SUURI MÄÄRÄ MORAALISESTI KORKEATASOISIA JA MYÖTÄTUNTOISIA ATEISTEJA, JOTKA OVAT JOPA KIVEMPIÄ IHMISIÄ KUIN MONET NIIN SANOTUT USKOVAISET. EI TARVITSE OLLA USKOVAINEN OLLAKSEEN HYVÄ IHMINEN.

JOS OLET ATEISTI, ET AINAKAAN KÄY SOTAA FANATISEN USKONNON NIMISSÄ. SUURI OSA HISTORIAN SODISTA ON KÄYTY USKONTOJEN NIMISSÄ. MIELUUMMIN ATEISTI KUIN FANATISEN USKONNONSA NIMISSÄ SOTIVA USKOVAINEN, JOKA ON VALMIS TUHOAMAAN IHMISKUNTAA OMAN USKONTONSA NIMISSÄ. TÄMÄKIN ON OSA HISTORIAA, JOTA EI PIDÄ UNOHTAA

Anonyymi00098 kirjoitti:

dhalaisen filosofian edessä.
Siksi, että buddhalaisessa ajattelussa on vuosisatojen ajan pohdittu poikkeuksellisen syvästi kärsimystä, myötätuntoa, väkivallattomuutta, halua ja ihmisen omaa mieltä.
Siinä on jotain, mikä pysäyttää.
Samalla voin olla ateisti ja silti kumartaa tällaisen filosofisen perinteen edessä. Kunnioitus ei edellytä uskoa. Ihminen voi olla eri mieltä metafysiikasta ja silti tunnustaa, että toisessa perinteessä on ajatuksia, jotka ovat viisaita, kauniita ja ihmisyyttä syvästi pohtivia.
Siksi en halua demonisoida ketään hänen vakaumuksensa perusteella.
Buddhalaista, joka rukoilee rauhan puolesta, voi kunnioittaa.
Hindua, joka rukoilee rauhan puolesta, voi kunnioittaa.
Ateistia, joka tekee työtä rauhan ja ihmisarvon puolesta, voi kunnioittaa.
Mutta minulle buddhalaisessa filosofiassa on jotakin erityistä: sen tapa katsoa kärsimystä ja myötätuntoa suoraan silmiin ilman, että ihmisen ei tarvitse ensin julistaa olevansa täydellinen.
Siinä on filosofiaa, jonka edessä voi hetkeksi vain hiljentyä.

Jos joku rukoilee rauhan puolesta, kunnioitan sitä.
Jos joku tekee rauhantyötä ilman uskontoa, kunnioitan sitä.
Jos joku auttaa toista ihmistä yksinkertaisesti siksi, että tämä on toinen ihminen, kunnioitan sitä.
Rauha ei ole yhden uskonnon omaisuutta.
Myötätunto ei ole uskonnollinen monopoli.
Eikä ihmisyys tarvitse yhteistä maailmankatsomusta.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Jos joku rukoilee rauhan puolesta, kunnioitan sitä.
Jos joku tekee rauhantyötä ilman uskontoa, kunnioitan sitä.
Jos joku auttaa toista ihmistä yksinkertaisesti siksi, että tämä on toinen ihminen, kunnioitan sitä.
Rauha ei ole yhden uskonnon omaisuutta.
Myötätunto ei ole uskonnollinen monopoli.
Eikä ihmisyys tarvitse yhteistä maailmankatsomusta.

Siksi en halua demonisoida ketään hänen vakaumuksensa perusteella.
Buddhalaista, joka rukoilee rauhan puolesta, voi kunnioittaa.
Hindua, joka rukoilee rauhan puolesta, voi kunnioittaa.
Ateistia, joka tekee työtä rauhan ja ihmisarvon puolesta, voi kunnioittaa.
Mutta minulle buddhalaisessa filosofiassa on jotakin erityistä: sen tapa katsoa kärsimystä ja myötätuntoa suoraan silmiin ilman, että ihmisen ei tarvitse ensin julistaa olevansa täydellinen.
Siinä on filosofiaa, jonka edessä voi hetkeksi vain hiljentyä.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Siksi en halua demonisoida ketään hänen vakaumuksensa perusteella.
Buddhalaista, joka rukoilee rauhan puolesta, voi kunnioittaa.
Hindua, joka rukoilee rauhan puolesta, voi kunnioittaa.
Ateistia, joka tekee työtä rauhan ja ihmisarvon puolesta, voi kunnioittaa.
Mutta minulle buddhalaisessa filosofiassa on jotakin erityistä: sen tapa katsoa kärsimystä ja myötätuntoa suoraan silmiin ilman, että ihmisen ei tarvitse ensin julistaa olevansa täydellinen.
Siinä on filosofiaa, jonka edessä voi hetkeksi vain hiljentyä.

VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE OLEMASS; ON VAIN MAILMAN USKONTOJEN VÄÄRIÄ SEURAAJIA, MUTTA MUUTEN USKONNOT ITSESSÄÄN EIVÄT OLE VÄÄRIÄ – VÄÄRIÄ OVAT VAIN SEURAAJAT

Anonyymi00119 kirjoitti:

VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE OLEMASS; ON VAIN MAILMAN USKONTOJEN VÄÄRIÄ SEURAAJIA, MUTTA MUUTEN USKONNOT ITSESSÄÄN EIVÄT OLE VÄÄRIÄ – VÄÄRIÄ OVAT VAIN SEURAAJAT

ON VAIN MAAILMAN USKONTOJEN VÄÄRIÄ SEURAAJIA,

Anonyymi00119 kirjoitti:

ON VAIN MAAILMAN USKONTOJEN VÄÄRIÄ SEURAAJIA,

MUTTA MUUTEN USKONNOT ITSESSÄÄN EIVÄT OLE VÄÄRIÄ – VÄÄRIÄ OVAT VAIN SEURAAJAT

Anonyymi00119 kirjoitti:

MUTTA MUUTEN USKONNOT ITSESSÄÄN EIVÄT OLE VÄÄRIÄ – VÄÄRIÄ OVAT VAIN SEURAAJAT

VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE OLEMASS; ON VAIN MAILMAN USKONTOJEN VÄÄRIÄ SEURAAJIA, MUTTA MUUTEN USKONNOT ITSESSÄÄN EIVÄT OLE VÄÄRIÄ – VÄÄRIÄ OVAT VAIN SEURAAJAT


Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Anonyymi00119 kirjoitti:

VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE OLEMASS; ON VAIN MAILMAN USKONTOJEN VÄÄRIÄ SEURAAJIA, MUTTA MUUTEN USKONNOT ITSESSÄÄN EIVÄT OLE VÄÄRIÄ – VÄÄRIÄ OVAT VAIN SEURAAJAT


Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.
Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se

Anonyymi00119 kirjoitti:

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.
Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Anonyymi00119 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Jumala ei ole rajoittunut yhteen ainoaan ilmestymisen tapaan

Anonyymi00119 kirjoitti:

Jumala ei ole rajoittunut yhteen ainoaan ilmestymisen tapaan

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.


Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.


Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.

Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.

Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.


Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.

Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.

Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.

Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.

Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen

Anonyymi00119 kirjoitti:

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.

Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.

Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://www.scsmathinternational.com

A. Maharajan luennosta katkelmia.

...

Aito Todellisuus on hyvin erilainen kuin maailma, jossa olemme nyt. Elämme omassa pienessä maailmassamme, mutta tämän maailman ulkopuolella on täysin erilainen todellisuus. Ei ole ainoastaan mahdollista siirtyä tästä todellisuudesta aitoon todellisuuteen, vaan tapahtuu myös niin, että tuon maailman asukkaat tulevat tähän maailmaan jotakin korkeampaa tarkoitusta varten, kuten ihmiskunnan pelastamiseksi.

Tämän perusteella voimme tehdä useita johtopäätöksiä. Ensinnäkin: teoriassa maailma, jossa elämme, on rajallinen, absoluuttinen maailma. Jotkut ihmiset uskovat, että tämä maailma on korkein totuus. He perustelevat uskomuksiaan sanomalla, että astronautit eivät ole löytäneet Marsista tai muilta planeetoilta mitään elämänmuotoja. Tästä tehdään johtopäätös, että maailmankaikkeus on kuollut ja eloton, ja vain meidän planeetallamme on elämää. Planeettamme elämänilmiöt selitetään sillä, että tietyn räjähdyksen seurauksena elämä syntyi täällä alkaen ameboista, ripsieläimistä, tohvelieläimistä. Vähitellen siitä kehittyi apinoita (jotka aluksi käyttivät keppejä, mutta evoluution seurauksena niistä tehtiin golf — ja jääkiekkomailoja) ja lopulta muuttuivat ihmisiksi. Kaikki nämä teoreettiset hypoteesit, joita kutsutaan Darwinin evoluutioteoriaksi ja alkuräjähdysteoriaksi, kuulostavat erittäin epätodennäköisiltä ja naurettavilta, mutta suurelta osin modernilla ihmiskunnalla ei ole mitään muuta.

Toiset ihmiset, jotka näyttävät vielä naurettavammilta, uskovat, että Jumala, joka loi jokaisen ja kaiken, mukaan lukien Aadamin ja Eevan (Aadamin kylkiluusta), karkotti heidät myöhemmin syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä teoria vastaa merkitykseltään ja paikkansapitävyydeltään ensimmäistä, alkuräjähdysteoriaa. On selvää, ettei kenelläkään heistä ole aitoa käsitystä Todellisuudesta.

Mielenkiintoinen idea on esitetty tarinassa ”Robinson Crusoen matka”. Robinson Crusoe ja Perjantai puhuivat autiolla saarella ollessaan joistakin hengellisistä aiheista. Robinson Crusoe ottaa Raamatun taskustaan ja kysyy:

— Perjantai, ymmärrätkö, mitä tämä kirja sisältää?

Perjantai, katsellen häntä sinisillä hyväntahtoisilla silmillä, sanoo:

— Mitä tässä kirjassa on?

Robinson Crusoe vastaa:

— Kirjassa kerrotaan Jumalasta.

Perjantai ei ymmärrä. Kun Robinson Crusoe oli selittänyt sitä hänelle pitkään, Perjantai sanoi:

— Olen tietoinen Jumalasta. Iso krokotiili Makro loi sinut, minut, maan ja kaikki nämä asiat.

He olivat joutua tappeluun, koska eivät ymmärtäneet toisiaan. Robinson Crusoe huusi:

— Perjantai, Jumala ei voi olla krokotiili!

Mutta yleisesti ottaen heidän käsityksensä Jumalasta olivat suurin piirtein samanlaisia.

Robinson Crusoen mielestä Jumala oli vanha mies, jolla oli parta. Villi ihminen Perjantai ymmärsi, että Jumala on jotain vahvempaa, voimakkaampaa ja täydellisempää. Joten Jumala ei ole vain krokotiili, vaan jotain krokotiili Genan kaltaista, joka osaa lentää, puhua ja niin edelleen.

Näin ollen näemme, että ihmisen ajatus ”toimii” hyvin aktiivisesti. Oman kokemuksensa perusteella ihminen esittää jatkuvasti uusia sensaatiomaisia hypoteesejä elämän olemassaolosta. Mikä tahansa ajatus, vaikka sitä ei olisi vahvistettu, aiheuttaa sensaation tutkijoiden mielissä. Näemme, että itse asiassa on kovin vaikea ymmärtää, mitä Todellisuus on.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://www.scsmathinternational.com

A. Maharajan luennosta katkelmia.

...

Aito Todellisuus on hyvin erilainen kuin maailma, jossa olemme nyt. Elämme omassa pienessä maailmassamme, mutta tämän maailman ulkopuolella on täysin erilainen todellisuus. Ei ole ainoastaan mahdollista siirtyä tästä todellisuudesta aitoon todellisuuteen, vaan tapahtuu myös niin, että tuon maailman asukkaat tulevat tähän maailmaan jotakin korkeampaa tarkoitusta varten, kuten ihmiskunnan pelastamiseksi.

Tämän perusteella voimme tehdä useita johtopäätöksiä. Ensinnäkin: teoriassa maailma, jossa elämme, on rajallinen, absoluuttinen maailma. Jotkut ihmiset uskovat, että tämä maailma on korkein totuus. He perustelevat uskomuksiaan sanomalla, että astronautit eivät ole löytäneet Marsista tai muilta planeetoilta mitään elämänmuotoja. Tästä tehdään johtopäätös, että maailmankaikkeus on kuollut ja eloton, ja vain meidän planeetallamme on elämää. Planeettamme elämänilmiöt selitetään sillä, että tietyn räjähdyksen seurauksena elämä syntyi täällä alkaen ameboista, ripsieläimistä, tohvelieläimistä. Vähitellen siitä kehittyi apinoita (jotka aluksi käyttivät keppejä, mutta evoluution seurauksena niistä tehtiin golf — ja jääkiekkomailoja) ja lopulta muuttuivat ihmisiksi. Kaikki nämä teoreettiset hypoteesit, joita kutsutaan Darwinin evoluutioteoriaksi ja alkuräjähdysteoriaksi, kuulostavat erittäin epätodennäköisiltä ja naurettavilta, mutta suurelta osin modernilla ihmiskunnalla ei ole mitään muuta.

Toiset ihmiset, jotka näyttävät vielä naurettavammilta, uskovat, että Jumala, joka loi jokaisen ja kaiken, mukaan lukien Aadamin ja Eevan (Aadamin kylkiluusta), karkotti heidät myöhemmin syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä teoria vastaa merkitykseltään ja paikkansapitävyydeltään ensimmäistä, alkuräjähdysteoriaa. On selvää, ettei kenelläkään heistä ole aitoa käsitystä Todellisuudesta.

Mielenkiintoinen idea on esitetty tarinassa ”Robinson Crusoen matka”. Robinson Crusoe ja Perjantai puhuivat autiolla saarella ollessaan joistakin hengellisistä aiheista. Robinson Crusoe ottaa Raamatun taskustaan ja kysyy:

— Perjantai, ymmärrätkö, mitä tämä kirja sisältää?

Perjantai, katsellen häntä sinisillä hyväntahtoisilla silmillä, sanoo:

— Mitä tässä kirjassa on?

Robinson Crusoe vastaa:

— Kirjassa kerrotaan Jumalasta.

Perjantai ei ymmärrä. Kun Robinson Crusoe oli selittänyt sitä hänelle pitkään, Perjantai sanoi:

— Olen tietoinen Jumalasta. Iso krokotiili Makro loi sinut, minut, maan ja kaikki nämä asiat.

He olivat joutua tappeluun, koska eivät ymmärtäneet toisiaan. Robinson Crusoe huusi:

— Perjantai, Jumala ei voi olla krokotiili!

Mutta yleisesti ottaen heidän käsityksensä Jumalasta olivat suurin piirtein samanlaisia.

Robinson Crusoen mielestä Jumala oli vanha mies, jolla oli parta. Villi ihminen Perjantai ymmärsi, että Jumala on jotain vahvempaa, voimakkaampaa ja täydellisempää. Joten Jumala ei ole vain krokotiili, vaan jotain krokotiili Genan kaltaista, joka osaa lentää, puhua ja niin edelleen.

Näin ollen näemme, että ihmisen ajatus ”toimii” hyvin aktiivisesti. Oman kokemuksensa perusteella ihminen esittää jatkuvasti uusia sensaatiomaisia hypoteesejä elämän olemassaolosta. Mikä tahansa ajatus, vaikka sitä ei olisi vahvistettu, aiheuttaa sensaation tutkijoiden mielissä. Näemme, että itse asiassa on kovin vaikea ymmärtää, mitä Todellisuus on.

Toiset ihmiset, jotka näyttävät vielä naurettavammilta, uskovat, että Jumala, joka loi jokaisen ja kaiken, mukaan lukien Aadamin ja Eevan (Aadamin kylkiluusta), karkotti heidät myöhemmin syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä teoria vastaa merkitykseltään ja paikkansapitävyydeltään ensimmäistä, alkuräjähdysteoriaa. On selvää, ettei kenelläkään heistä ole aitoa käsitystä Todellisuudesta.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Toiset ihmiset, jotka näyttävät vielä naurettavammilta, uskovat, että Jumala, joka loi jokaisen ja kaiken, mukaan lukien Aadamin ja Eevan (Aadamin kylkiluusta), karkotti heidät myöhemmin syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä teoria vastaa merkitykseltään ja paikkansapitävyydeltään ensimmäistä, alkuräjähdysteoriaa. On selvää, ettei kenelläkään heistä ole aitoa käsitystä Todellisuudesta.

Perjantai, katsellen häntä sinisillä hyväntahtoisilla silmillä, sanoo:

— Mitä tässä kirjassa on?

Robinson Crusoe vastaa:

— Kirjassa kerrotaan Jumalasta.

Perjantai ei ymmärrä. Kun Robinson Crusoe oli selittänyt sitä hänelle pitkään, Perjantai sanoi:

— Olen tietoinen Jumalasta. Iso krokotiili Makro loi sinut, minut, maan ja kaikki nämä asiat.

He olivat joutua tappeluun, koska eivät ymmärtäneet toisiaan. Robinson Crusoe huusi:

— Perjantai, Jumala ei voi olla krokotiili!

Mutta yleisesti ottaen heidän käsityksensä Jumalasta olivat suurin piirtein samanlaisia.

Robinson Crusoen mielestä Jumala oli vanha mies, jolla oli parta. Villi ihminen Perjantai ymmärsi, että Jumala on jotain vahvempaa, voimakkaampaa ja täydellisempää. Joten Jumala ei ole vain krokotiili, vaan jotain krokotiili Genan kaltaista, joka osaa lentää, puhua ja niin edelleen.