Raamatussa ei kuvata apostoli Paavalin varsinaisesti epäilleen kristillisen uskon totuutta tai Jeesuksen ylösnousemusta kääntymyksensä jälkeen, mutta hän kuvaa kirjeissään hyvin avoimesti omaa inhimillistä heikkouttaan, pelkojaan, sisäistä taisteluaan ja hengellistä vaillinaisuuttaan. Vaikka hänellä oli vahva opillinen varmuus, hänen uskonelämänsä ei ollut vaivatonta tai epäilyksistä vapaata kamppailua.
Uudesta testamentista löytyy useita jakeita, joissa Paavalin henkilökohtainen ja hengellinen paini tulee esiin:
Moni kristitty samastaa Paavalin kokemukset uskon epäilyyn, kun hän kuvaa turhautumistaan omaan syntisyyteensä ja kyvyttömyyteensä elää täydellisesti:
Roomalaiskirje 7:15, 19: ”Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en tee sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. [...] Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.”
Roomalaiskirje 7:24: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?”
Paavali ei pitänyt omaa pelastustaan tai uskoaan itsestäänselvyytenä, vaan koki tarvetta jatkuvaan valvomiseen, jotta ei itse eksyisi:
Korinttilaiskirje 9:27: ”...vaan minä kuritan ruumiitani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse joutuisi hyljättäväksi.”
Lähetysmatkoillaan Paavali kohtasi niin kovaa vastustusta ja kärsimystä, että hän myöntää olleensa henkisesti aivan loppu:
Korinttilaiskirje 1:8: ”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, joka meitä kohtasi Aasiassa, että me olimme rasitetut ylenmäärin, yli voimiemme, niin että olimme epätoivossa hengestämmekin...”
Paavali muistuttaa seurakuntia siitä, että hänkin on vasta matkalla eikä usko ole vielä saavuttanut lopullista päämääräänsä:
Filippiläiskirje 3:12: ”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin täydellinen, vaan minä riennän sitä kohti, että minäkin sen saisin omakseni, koska Kristus Jeesus on saanut minut omakseen.”
Paavali kertoo kärsineensä jostakin salaperäisestä vaivasta (kivusta, sairaudesta tai vastustuksesta), joka sai hänet pyytämään Jumalalta helpotusta ilman välitöntä vastausta:
Korinttilaiskirje 12:8–9: ”Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se väistyisi minusta. Ja hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa'.”
Uudesta testamentista löytyy useita jakeita, joissa Paavalin henkilökohtainen ja hengellinen paini tulee esiin:
Moni kristitty samastaa Paavalin kokemukset uskon epäilyyn, kun hän kuvaa turhautumistaan omaan syntisyyteensä ja kyvyttömyyteensä elää täydellisesti:
Roomalaiskirje 7:15, 19: ”Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en tee sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. [...] Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.”
Roomalaiskirje 7:24: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?”
Paavali ei pitänyt omaa pelastustaan tai uskoaan itsestäänselvyytenä, vaan koki tarvetta jatkuvaan valvomiseen, jotta ei itse eksyisi:
Korinttilaiskirje 9:27: ”...vaan minä kuritan ruumiitani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse joutuisi hyljättäväksi.”
Lähetysmatkoillaan Paavali kohtasi niin kovaa vastustusta ja kärsimystä, että hän myöntää olleensa henkisesti aivan loppu:
Korinttilaiskirje 1:8: ”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, joka meitä kohtasi Aasiassa, että me olimme rasitetut ylenmäärin, yli voimiemme, niin että olimme epätoivossa hengestämmekin...”
Paavali muistuttaa seurakuntia siitä, että hänkin on vasta matkalla eikä usko ole vielä saavuttanut lopullista päämääräänsä:
Filippiläiskirje 3:12: ”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin täydellinen, vaan minä riennän sitä kohti, että minäkin sen saisin omakseni, koska Kristus Jeesus on saanut minut omakseen.”
Paavali kertoo kärsineensä jostakin salaperäisestä vaivasta (kivusta, sairaudesta tai vastustuksesta), joka sai hänet pyytämään Jumalalta helpotusta ilman välitöntä vastausta:
Korinttilaiskirje 12:8–9: ”Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se väistyisi minusta. Ja hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa'.”
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sinä olet väittänyt osaa Raamatussa olevaa Paavalin opetusta valheeksi.
Kerrotko nyt sen, että mikä Paavalin opetus on valhetta.
Kiitos !
En ole valehtelijaksi maininnut koskaan Paavalia. Jotkut pitävät Hänen opetuksiaa Jumalan ilmoituksina, taas toiset että ovat Jumalan henkeyttämiä. Paavali oli ihminen kuin me muutkin vajavainen, vailinainen ja syntinen kuten meistä ihmisistä me kailkki. Voin toki kertoa nää, pahin on ehkä homous hän todistaa että ovat vaihtaneet kuten lespotkin. Lääketieteellisesti on saatu selville ennen syntymää on tämä ilmiö homous ja alkanut ihmisessä. Sitten olen sanonut myöskin on vaihtaneutakin heterosta homouteen olevia. Tuota on ollut sieltä aikojen alusta alkaen kuten eläin maailmassakin on ollut ja on. Olen jututtanut ihmisiä paljonkin on ollut työkaveissakin näitä. He ovat Jumalan luomia kuten muutkin kaikkei meistä. Heitä pilkataan, ivataan ja kuinkas kuin uskovat paljonkin pitävät melua, varmati tiijät. Moeksesta lähtöisin myöskin Paavalin tulkinta. Naisten aluistaminen sekin on lähtenyt sieltä juutalaisuudesta jota oli myöskin Paavallilla matkassa. Muutosta on tullut ja varmasti tulossa tilanteeseen. Ihmettelen miten valistuneet ihmiset nykyaikana tälläistä sallivat ei Jeesus varmasti sallinut alistamisia vaan päinvastoin. Ei Paavali ollut mikään pyhäpuikko, Jeesus ainoastaan Pyhä. Paavalilla on hyviä oppeja ja varmasti Jumalan mieleisiä, osan on saanut Jumalalta varmasti, mutta ihmisenä on paljon omaa ja hyviä opetuksi ovatkin. Paavalia tutkailen mielelläni aika-ajoin. Sitten vielä kuka on sanonut että, olen maininnut Paavalia valehtelijaksi???
Sinä itsehän juuri sanoit tässäkin.
Siis sinun mukaasi Paavali opetti valhetta.
Eli kuten kirjoitit, eli:
1) Paavali opetti / levitti valheita homoista /lesboista.
2) Paavali opetti / levitti valhetta naisen asemasta.
Joten miksi ihmeessä yrität kieltää selvän asian?
Äläpäs kieroile???
Eihän minun syyni ole että Paavalilla retuutti mukanaa juutalaista oppia joissakin opeissaan jotka sitten jäivät ristinuskoon pysyväksi!! Eikä Paavalinkaan syy koska oli erehtyväinen, vajavainen ja kaivoi esiin viisituhatta vuotta vanhoja käsityksiä.
Nykyisin vaikkapa helluntaiseurakunnassa on lyhyiksi leikatuja hiuksia naisilla, on siististi meikattuja eikä varmasti heidän tarvitse hävetä. Nutturapaisetkin tahi huivipäisiäkin naisia ei pahemmin enää näe, hyvä niin. Naisetkin eivät tarvitse alistua miehille, joissakin on jo toisinpäinkin ja vaimo määrää tahdin kotona. Onko he sitten uskottomia, pitävätkö Paavalin oppeja pilkkanaan, eivät varmasti pidä vaan haluavat olla tasavertaisia ihmisinä eivä alisettuja, eivät he valehtele. Naispappeus on kunnioitettava asia!
Jeesuksen opin mukaisesti ihminen uskoo miltei olemattomasti jotkut luulouskossa luulevat uskovansa paljonkin. Paavalin tavoitteli enemmän uskoa itselleen. Ei se luuleminen synitiä voi olla, tietämäton vajavainen ja syntinen kun ihminen vain on.
Luukas, yksi neljältä evankeliumien kirjoittajista matkusti Paavalin mukana lähetysmatkoilla. Lisäksi Luukas on kirjoittanut Apostolien teot. Jos Paavali olisi ollut väärän evankeliumin julistaja, niin samalla myös Luukas joutuu outoon valoon, sillä Luukas kirjoitti Paavalista myönteisesti ja piti Paavalia aidon, Jumalan evankeliumin julistaja.
Kyllä Apostolin teoissa kirjurina Luukas. Sitten Tertius, muut hämmärän peitossa.
"Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, tervehdin teitä Herrassa." (Room. 16:22).
v
Olet jo TODELLA säälittävä !
Sinä vain kaivat yhä syvemmälle kuoppaan itse itseäsi.
Sanomasi on täysin selvä !
" Paavali oli eksyttäjä ja opetti valhetta. "
Ja vaikka sinä noin kirjoitatkin, niin silti vänkäät vastaan.
Heittäännytkö sinä vain tyhmäksi, vai oletko oikeasti noin tyhmä ???
Paavali tuli uskoon epäuskonsa kautta uskoen Jeesuksen olleen väärä profeetta ja muutti saamansa näyn luonnetta sanan levittämisen takia. Kaikki oli kiinni Jumalan armosta. Sama on niillä edessä jotka lakihenkisesti tuomitsevat valheisiin perustuen. Omavanhurskaus käänteisesti lain alle menijöillä.
Jumalan armo on kaiken perusta. Se on...
...
Paavali käyttää ns. kerronnallista minää kuvatessaan sitä, millainen hän oli ennen uskoontuloaan. Preesens tulee siitä, että tämä "synnin ihminen" ja "lihan vallassa ollut ihminen" on erilainen kuin se "uusi luomus", joka Paavali nyt oli. Se "vanha ihminen" ei saanut enää elää ja hallita Paavalin uudessa elämässä hänen ollessaan pakanain apostoli.
Tämä on selvä asia niille, jotka tahtovat sen ymmärtää ja elävät itsekin esikuvina muille, Paavalin tavoin. Ei Paavali syntiä tehnyt, kun oli muiden esikuva.
Taas yksi "synnittömyys" opin vänkääjä !
Jos et usko Paavalia ja hänen sanojaan, niin etkö usko myöskään apostoli Johanneksen selvääkin selvempiä sanoja:
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Jerusalemin vanhimmat hyväksyvät Paavalin sanoman: kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.
Kirjeessään Pietari todisti Paavalista: lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Kiroamalla ja hylkäämällä Paavalin opetukset, hylkäät koko Uuden liiton.
Tietämättömät vääntävät kieroon Paavalin kirjoitukset!
Niinhän se menee, että jos Paavali opetti valhetta ja eksytystä, niin sitten Pietarikin on samoin syyllinen:
2. Pietarin kirje 3
15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
Paavalilla oli oma joukkio, joka kirjoitteli niitä kirjeitä milloin kenenkin nimissä ja täydestä meni.
Pääartikkeli: Deuteropaavalilainen kirjallisuus
Paavalin kuoleman jälkeen hänen perinteensä säilyi seurakunnissa, ja hänen kirjeensä saivat jatkuvasti uusia lukijoita. Ajan kuluessa huomattiin, että Paavalin kirjeiden sisällöt eivät enää vastanneet seurakuntien uusiin ajankohtaisiin kysymyksiin. Paavalin kuoleman jälkeen seurakunnat olivat vakiinnuttaneet asemansa ja kristinusko oli etääntynyt yhä enemmän juutalaisista juuristaan.[2]
Muuttuneet olosuhteet vaativat lisäopastusta, niinpä Paavalin nimissä laadittiin uusia teoksia. Tätä kirjallisuutta kutsutaan Paavalin koulukunnan kirjallisuudeksi eli deuteropaavalilaiseksi kirjallisuudeksi (antiikin kreikan sanasta ’deuteros’, lit. ’toinen’; sittemmin myös ’toissijainen’ ja ’jatke’). Antiikin aikana toisen nimissä julkaiseminen eli pseudepigrafia oli täysin hyväksyttävää eikä se vaikuttanut tekstin arvovaltaan. Todennäköisesti lukijat usein tiesivät, että kyse ei ollut aidosta historiallisesta tekstistä. Sitä luettiin, mikäli tekstin kirjoittajaksi mainittiin arvovaltainen henkilö ja mikäli teksti oli vakuuttavaa.[2]
Höpö höpö !
En viitsi edes muuta kirjoittaa !
2. Kor. 12:7
And lest I should be exalted above measure through the abundance of the revelations, there was given to me a thorn in the flesh, the messenger of Satan to buffet me, lest I should be exalted above measure.8 For this thing I besought the Lord thrice, that it might depart from me.
Paavalissa oli "The messenger of Satan" väkevä demoniruhtinas loppuun asti. Demonia ei otettu hänesstä pois ollenkaan.
Mies on fyysisessti vahva, joka pullisteli lihaksillaan ja pelotteli ihmisiä kehumalla Jeesuksen veljien surmaamisesta.
Fil. 3:4
vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,
Ap. t. 26:10
Niinkuin minä myös tein Jerusalemissa, ja salpasin monta pyhää vankihuoneisiin, kuin minä ylimmäisiltä papeilta olin saanut vallan; ja kuin he tapettiin, mielistyin minä heidän tuomioonsa.
Meni sinä kuuntelemaan saarnamiestä, jossa olisi Saatanan enkeli sisällä?
Miestä ei saatu pysäytettyä mitenkään.
Room. 7:19
En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
Ap. t. 22:29
Ne, joiden oli määrä kuulustella Paavalia, jättivät hänet heti rauhaan, ja komentaja pelästyi, kun havaitsi sidottaneensa Rooman kansalaisen.
Paavali olisi pitänyt viedä lukkojen taakse heti Stefanoksen murhan jälkeen, niin monen Jeesuksen seuraajan henki olisi säästynyt.
Ap. t. 26:10
Niinkuin minä myös tein Jerusalemissa, ja salpasin monta pyhää vankihuoneisiin, kuin minä ylimmäisiltä papeilta olin saanut vallan; ja kuin he tapettiin, mielistyin minä heidän tuomioonsa.
1. Joh. 3:15
Jokainen, joka veljeänsä vihaa, hän on murhaaja; ja te tiedätte, ettei yhdessäkään murhaajassa ole ijankaikkinen elämä pysyvä.
Tuossa kohtaa uskovia vainotessaan Paavali ei vielä ollut Veli !
Täytyy vain sanoa se, että rajua on hyökkäys Paavalia ja hänen Totuudellisia opetuksiaan vastaan näillä eksyneillä eksyttäjillä.
No, ei se toki ole mikään ihme, sillä Totuus paljastaa valheen ja siksi Paavalin kirjoituksista harhaoppiset eksyttäjät eivät yhtään tykkää !