Ihan oikeasti vakava kysymys. Onko joku luontoarvo tärkeämpi kuin Sodankylän rikas kaivoshanke, jonka lupahakemuksen nuo kaksi puoluetta tyrmäsivät.
Kaivos on tärkeä yleisen edun mukainen kriittisten raaka-aineiden kasvaville tarpeille, turvallisuudelle, kilpailukyvylle, vihreälle siirtymälle...Mahtaako näillä puolueilla olla rahantekokone, ja suhteet Kiinaan, ja Afrikkaan kunnossa, että meinaavat Suomen selviävän tulevista haasteista. Duunarina olisin todella huolestunut vasemmistoliiton nykymenosta, joka tuottaa tulevia työttömiä, mutta kuka heidät elättää.
Kaivos on tärkeä yleisen edun mukainen kriittisten raaka-aineiden kasvaville tarpeille, turvallisuudelle, kilpailukyvylle, vihreälle siirtymälle...Mahtaako näillä puolueilla olla rahantekokone, ja suhteet Kiinaan, ja Afrikkaan kunnossa, että meinaavat Suomen selviävän tulevista haasteista. Duunarina olisin todella huolestunut vasemmistoliiton nykymenosta, joka tuottaa tulevia työttömiä, mutta kuka heidät elättää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ymmärrän noita puolueita oikein hyvin. Suomessa tuntuu olevan niitä joille kaikki luontoarvot ovat punainen vaate. He haluavat Suomesta banaanivaltion, jonka maaperä on kaupan milloin kaivoksille, milloin palvelinkeskuksille, milloin tuulimyllyille - kaikki ulkomaisessa omistuksessa.
Miten sen vihreän siirtymän käy, kun Kiina lyö hanat kiinni, ja Afrikan kaivannaisiin ei voi luottaa. Kiina on ratkaisevassa asemassa, ja kun diktatuuri on, niin mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus.
Pohjoisen monilla kunnilla menee taloudellisesti erittäin hyvin, juuri kaivos-ja matkailutoiminnan vuoksi. Etelässä voidaan vain kaihoten katsoa pohjoiseen, ja lähes ainoat isot rakennuskohteet etelässä ovat juuri noita datakeskuksia, jotka osaltaan tuovat työtä ja veroeuroja. Haminassakin työllistää viisituhat ihmistä, ja lisää rakentavat.
Kiina hallitsee lähes täydellisesti harvinaisten maametallien tuotannon, ja ilman niitä esim. länsi pysähtyy.
Lännestäkin maametalleja on, mutta kuten Suomessakin, niin vihreät ja vasemmistoliitto ajavat alas tällaiset hankkeet ympäristöhaittoihin vedoten, vaikka hankkeet läpäisevätkin ympäristöselvitykset. Näin pienet ryhmät voivat estää merkittäviä hankkeita, ympäristöön vedoten, ja aina kun ympäristöstä on kyse, niin kaikki ovat varpaillaan, sillä se tehoaa. Aikamoinen ristiriita näiden "vihertävässä" politiikassa on.
Ajetaan ilmastonmuutosta, ja vihreää siirtymää, mutta toisaalla jarrutetaan sitä. Näin voi ymmärtää näiden puolueiden tahtotilan. Muistan miten kovasti aikanaan vihreät vastustivat ydinvoimaa. Tekivät siitä jopa hallituskysymyksen. Nyt tarvittaisiin runsaasti säätövoimaa, datakeskuksien sähköntarpeen turvaamiseen, mutta vihervasemmisto ei missään nimessä hyväksy parasta vaihtoehtoa, eli vesivoiman lisäämistä.
Suurissa ongelmissa oltaisiin, jos nämä puolueet pääsisivät määräilemään ilmasto- ja kaivannaispolitiikasta.
Kyse ei ole koskaan jostain luontoarvosta vaan luonnon ja ilmasto-olosuhteiden säilyttämisestä niin, että ne suosivat elämän edelltyksiä myös sinun ja minun elinaikaa kauemmas. Luontoarvot ovat siis tärkeämpiä pidemmällä kuin yhden sukupolven mahdollinen taloudellinen hyöty. Vastakkain ovat ajatus elämän jatkuvuudesta entisin ehdoin ja sen vastaparina sulle-mulle-nyt-kaikki-ja heti -politiikka. Kun viime mainittu on ollut pääosassa, elämme nyt ilmastokriisin partaalla, nautimme mikromuovivedestä, henkitämme pakokaasuja, tuhoamme korallit ja aiheutamme lopulta kaikkien aikojen väestöliikkeen, superpakolaiskriisin.
Kun kaikki ajattelevat eri puolilla maailmaa, mikään ei tietenkään. Menemme silloin kaikki yhdessä sopulilauman tavoin rotkoon. Meidän sukupolvemme ei todennäköisesti ehdi kärsiä kovin paljon, en ainakaan minä, jolla on maksimissaan jäljellä 20 vuotta elinaikaa. Kyse on ennen muuta sukupolvien välisestä intressiristiriidasta. Osa ajattelee, että meidän tekomme ovat lastemme ja lastenlapsemme ongema. Ratkaiskoon sen miten kykenet, jos kykenevät. Heidän kannaltaan Suomen tulevat haasteet eivät ole nyt tai seuraavan 10 vuoden aikana vaan paljon kauempana.
Ei Suomi ole tässä suinkaan yksin. Pääosa sivistyneestä, kehittyneestä ja tietopohjaisuuteen luottavasta läntisestä maailmasta ymmärtää puhaltaa samaan hiileen niin, että se hiili lopulta sammuu eikä roihahda liekkeihin. Sitä tarkoittaa vhreä siirtymä. Jos se onnistuu, todellisen taloudellisen katastrofin kärsii Venäjä, jonka talous perustuu öljyn- ja kaasun myymiseen. Jos ostajat loppuvat ennen kuin raaka-aine loppuu, Venäjä on suuressa pulassa. Siksi se nyt sotiikin. Se vaistonvaraisesti ymmärtää käyvänsä omaa kuolinkamppailuaan. Kiina selvästikn varautuu siirtymään hallitusti pois fossiilisista polttoaineista ja rutistaa nyt viimeisetkin halvat pisarat Venäjän öljyhanoista, kun se toistaiseksi vielä tarvitsee.
Historia osoittaa, että tulevista haasteista selviää parhaiten innovativisuuden avulla. Kaikki ne valtiot, jotka suosivat koulutusta, tiedettä ja sivistystason nostoa menestyvät. Ne luovat pohjan insinööritadoille ja muulle keksiliäisyydelle. Juutalaiset ovat kansana tästä loistava esimerkki. Juutalaisten diaspora selittääkin pitkälle, miks he ovat menestyneet niin hyvin ja toisaalta sen, miksi heitä on kadehdittu ja vainottu niin paljon. Vaino johtuu toki myös uskonnolliisista syistä. Samalla tavalla merenrantakansat menestyvät paremmin kuin maatalousvaltaiset turpeeseen sidotut sisämaakansat. Niiden ei ole tarvinnut käyttää järkeään, kun siementä on pantu samalla tavalla maahan vuosisatojen ajan ja korjattu sato sitten syksyllä. Rantamaista sen sijaan tuli monipuolista kauppiaskansaa ja myytävää keksittiin lisää sen mukaan kuin tarpeet ja houkutukset kasvoivat.
Huolta ei siis pitemmällä aikavälillä ole, jos pidämme huolen siitä, että ihmisen tärkein osa eli se joka keikkuu hartioiden välissä, on timmissään. Huoli on suurin itänaapurissa, missä ihmisistä ei välitetä tuon taivaallista. Abstraktin valtion etu menee kaiken yläpuolelle. hmiset ovat siellä tälle valtiolle ensisjaisesti tykinruokaa.
Ympäristöselvitykset, ja luvat ovat nykyisin erittäin tarkat, ja tiukat. Nykyisin ei ole enää haisevia vesistöjä, ja vesiä ei saa laskea luontoon, tai järviin puhdistamatta. Kaivosteollisuudessa on erittäin tiukat lupaehdot, mutta ilman omaa kaivosteollisuutta Eurooppa, Suomi mukaan lukien ei pidemmän päälle pärjää vihreään siirtymään siirryttäessä. Suomessa on harvinaisia maametalleja, ja näistä rikas vyöhyke kulkee Itä-Suomen kautta Venäjän puolelle.
Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamat ilmastotuhot ovat suurehkon Eurooppalaisen teollisuusvaltion luokkaa, ja ei suuria metsäpalojakaan voi pelkästään ilmaston syyksi laittaa, kun suurin osa on ihmisen sytyttämiä, joko tahallaan, tai holtittoman käyttäytymisen vuoksi.
Ihmiset ovat kertakäyttökulttuurin sokaisemia, ja yhä enemmän tavaraa haalitaan, joita ei saateta montaa kertaa käyttää. Jokaisen pitäisi mennä itseensä, ja miettiä, tarvitseeko kaikkea sitä roinaa, ja eikö ihminen pärjää kaikessa vähemmällä.