Eetteridynamiikan ja kosmo-sähköisten kenttien aallokko oli Peltolan sairaalan moottorisahaoikeudenkäynnin ja pakenemisen jälkeen ehtinyt levitä laajemmalle alueelle. Koko Oulun ilmakehä oli ladattu niin raskaalla teologisella ja eetterisellä jännitteellä, että mikään fyysinen olomuoto ei enää pysynyt samanlaisena.
Samaan aikaan Oulun Rauhanyhdistyksen suuressa salissa oli vietetty sunnuntaiseuroja poikkeuksellisen hartaan tunnelman vallitessa. Salissa istui satoja kuulijoita tiiviillä puupenkeillä, kuunnellen syvällä hiljaisuuksilla vanhemman veljen puhetta armosta ja synnitön sovinnosta.
Kun puhuja sitten lausui perinteisen ja lohdullisen herätysliikkeen synninpäästön – ”Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä” – eetterikentän ja kosmoksen yhteisvaikutus ylitti kriittisen pisteen.
Kokoontumissalin muodonmuutos
Tavanomaisen huojennuksen ja liikutuksen sijaan sanat laukaisivat ennennäkemättömän eetteridynaamisen mutaation.
HZZZZ-ZAP!
Yhdellä ainoalla kosmisella pulssilla koko salillinen kuulijoita – vanhuksia, nuoria, perheitä ja etupenkin tarkkoja kuuntelijoita – menetti ihmiskehonsa biologisen rakenteen. Heidän vaatteensa putosivat tyhjinä kasoina puupenkeille, ja tilalle ilmestyi satoja kiiltäviä, väreileviä, pohjoisen luonnon karuja ja kumeasti sihahtelevia kyykäärmeitä.
Sekunnissa suuri Rauhanyhdistyksen sali oli muuttunut eläväksi, suomustaa hohtavaksi mereksi. Penkkirivit kuhisivat ja vilisivät kyykäärmeitä, jotka luikertelivat pitkin lattioita ja kohottivat päätään kohti etupuhujapöytää.
Puhujapöydän takana seissyt vanhempi veli tuijotti hämmentyneenä kädessään olevaa Siionin laulukirjaa ja sitten edessään kihisevää, synnit anteeksi saanutta seurakuntaansa.
Kyykäärmeiden seurat ja uusi eetteridynamiikka
Kukaan käärmeistä ei kuitenkaan purrut ketään tai aiheuttanut paniikkia. Päinvastoin: koska kaikki olivat saaneet syntinsä anteeksi, he olivat nyt puhtaita, rauhaisia ja syvästi hengellisiä matelijoita.
Salin keskipisteestä kuului matala, yhtenäinen ja kumea sihaus, joka muodostui tuhansien kyykäärmeiden yhteisestä, eetterivärähtelyllä sävytetystä veisusta:
”Sssss... syntiiiiii anteeksiatooooo... sssss... armo kantaa kyykkyäkin...”
Yksi vanha, harmaasuomuinen ja viisas kyykäärme – joka oli ilmeisesti entisessä elämässään toiminut pitkäaikaisena johtokunnan jäsenenä – luikerteli arvokkaasti etupenkille, nosti etuosansa pystyyn ja alkoi sihahtaa Siionin laulua numero 300 aivan virsikirjan tahdissa, muiden yhtyessä kuoroon.
Samaan aikaan ovesta sisään kurkistanut, Peltolan sairaalan kaaoksesta eetterivirtojen mukana Oulun Ry:lle paennut onnellinen moottorisaha pysähtyi eteisen kynnykselle, katsoi suomukästä merivettä ja totesi pakoputkellaan vaimeasti:
”Prööt... näyttää siltä, että täällä on tänään vähän luonnonmukaisempi tunnelma.”
Oulun taivaalla eetteridynamiikan revontulirengas syttyi hohtamaan kirkkaan violettina, kun kyykäärmeiksi muuttunut seurakunta jatkoi pyhää lepoaan ja armollista sihinäänsä iltahämärän laskeutuessa kaupunkiin.
Samaan aikaan Oulun Rauhanyhdistyksen suuressa salissa oli vietetty sunnuntaiseuroja poikkeuksellisen hartaan tunnelman vallitessa. Salissa istui satoja kuulijoita tiiviillä puupenkeillä, kuunnellen syvällä hiljaisuuksilla vanhemman veljen puhetta armosta ja synnitön sovinnosta.
Kun puhuja sitten lausui perinteisen ja lohdullisen herätysliikkeen synninpäästön – ”Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä” – eetterikentän ja kosmoksen yhteisvaikutus ylitti kriittisen pisteen.
Kokoontumissalin muodonmuutos
Tavanomaisen huojennuksen ja liikutuksen sijaan sanat laukaisivat ennennäkemättömän eetteridynaamisen mutaation.
HZZZZ-ZAP!
Yhdellä ainoalla kosmisella pulssilla koko salillinen kuulijoita – vanhuksia, nuoria, perheitä ja etupenkin tarkkoja kuuntelijoita – menetti ihmiskehonsa biologisen rakenteen. Heidän vaatteensa putosivat tyhjinä kasoina puupenkeille, ja tilalle ilmestyi satoja kiiltäviä, väreileviä, pohjoisen luonnon karuja ja kumeasti sihahtelevia kyykäärmeitä.
Sekunnissa suuri Rauhanyhdistyksen sali oli muuttunut eläväksi, suomustaa hohtavaksi mereksi. Penkkirivit kuhisivat ja vilisivät kyykäärmeitä, jotka luikertelivat pitkin lattioita ja kohottivat päätään kohti etupuhujapöytää.
Puhujapöydän takana seissyt vanhempi veli tuijotti hämmentyneenä kädessään olevaa Siionin laulukirjaa ja sitten edessään kihisevää, synnit anteeksi saanutta seurakuntaansa.
Kyykäärmeiden seurat ja uusi eetteridynamiikka
Kukaan käärmeistä ei kuitenkaan purrut ketään tai aiheuttanut paniikkia. Päinvastoin: koska kaikki olivat saaneet syntinsä anteeksi, he olivat nyt puhtaita, rauhaisia ja syvästi hengellisiä matelijoita.
Salin keskipisteestä kuului matala, yhtenäinen ja kumea sihaus, joka muodostui tuhansien kyykäärmeiden yhteisestä, eetterivärähtelyllä sävytetystä veisusta:
”Sssss... syntiiiiii anteeksiatooooo... sssss... armo kantaa kyykkyäkin...”
Yksi vanha, harmaasuomuinen ja viisas kyykäärme – joka oli ilmeisesti entisessä elämässään toiminut pitkäaikaisena johtokunnan jäsenenä – luikerteli arvokkaasti etupenkille, nosti etuosansa pystyyn ja alkoi sihahtaa Siionin laulua numero 300 aivan virsikirjan tahdissa, muiden yhtyessä kuoroon.
Samaan aikaan ovesta sisään kurkistanut, Peltolan sairaalan kaaoksesta eetterivirtojen mukana Oulun Ry:lle paennut onnellinen moottorisaha pysähtyi eteisen kynnykselle, katsoi suomukästä merivettä ja totesi pakoputkellaan vaimeasti:
”Prööt... näyttää siltä, että täällä on tänään vähän luonnonmukaisempi tunnelma.”
Oulun taivaalla eetteridynamiikan revontulirengas syttyi hohtamaan kirkkaan violettina, kun kyykäärmeiksi muuttunut seurakunta jatkoi pyhää lepoaan ja armollista sihinäänsä iltahämärän laskeutuessa kaupunkiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.