Ymmärtääksesi vastauksen, katso Saksaa toisen maailmansodan jälkeen.
Saksa jaettiin. Länsi-Saksa omaksui demokratian, vapauden ja markkinatalouden. Itä-Saksa joutui Neuvostoliiton hallintaan ja kommunistisen vallan alle.
Samat ihmiset. Sama kulttuuri. Sama historia. Mutta kaksi hyvin erilaista tulevaisuutta.
Länsi-Saksa vaurastui. Itä-Saksa kamppaili Neuvostoliiton komennossa. Ja kun Berliinin muuri rakennettiin, sitä ei tehty pitämään ihmisiä ulkopuolella. Se rakennettiin estämään ihmisiä pakenemasta.
Ukrainalaiset tuntevat tämän historian. He ymmärtävät, mitä tarkoittaa eläminen Moskovan peukalon alla.
Vaimoni on ukrainalainen. Anoppini asuu edelleen Ukrainassa. Minulle tämä ei ole vain yksi sota muiden joukossa iltauutisissa. Tämä on henkilökohtaista.
Ukrainalaiset eivät taistele vain maapalasta. He taistelevat oikeudesta päättää omasta kohtalostaan. He taistelevat lapsistaan, lapsenlapsistaan ja tulevista sukupolvista, joita he eivät itse ole enää näkemässä.
He taistelevat vapaudesta valita johtajansa, puhua kieltään, ilmaista mielipiteensä ilman pelkoa ja rakentaa tulevaisuutta pyytämättä siihen Putinin lupaa.
He eivät halua lastensa kasvavan uudessa Itä-Saksassa.
Kuvittele, että Amerikalle sanottaisiin, että sen pitäisi luopua itsenäisyydestään, koska sen puolustaminen on liian kallista. Kuvittele, että sanottaisiin, ettei vapaus yksinkertaisesti ole uhrauksen arvoinen. Me emme ikinä hyväksyisi sitä. Me taistelisimme viimeiseen mieheen.
Totta kai Ukraina haluaa rauhaa. Kuka ei haluaisi? Mutta rauhan ja alistumisen välillä on syvällinen ero.
Ukraina ei taistele siksi, että sen kansa rakastaisi sotaa. He taistelevat, koska he rakastavat maatansa, perheitään ja sitä vapautta, jonka he haluavat jättää tuleville sukupolville.
Ja tämä on asia, joka jokaisen omaa itsenäisyyttämme arvostavan amerikkalaisen pitäisi ymmärtää.
Saksa jaettiin. Länsi-Saksa omaksui demokratian, vapauden ja markkinatalouden. Itä-Saksa joutui Neuvostoliiton hallintaan ja kommunistisen vallan alle.
Samat ihmiset. Sama kulttuuri. Sama historia. Mutta kaksi hyvin erilaista tulevaisuutta.
Länsi-Saksa vaurastui. Itä-Saksa kamppaili Neuvostoliiton komennossa. Ja kun Berliinin muuri rakennettiin, sitä ei tehty pitämään ihmisiä ulkopuolella. Se rakennettiin estämään ihmisiä pakenemasta.
Ukrainalaiset tuntevat tämän historian. He ymmärtävät, mitä tarkoittaa eläminen Moskovan peukalon alla.
Vaimoni on ukrainalainen. Anoppini asuu edelleen Ukrainassa. Minulle tämä ei ole vain yksi sota muiden joukossa iltauutisissa. Tämä on henkilökohtaista.
Ukrainalaiset eivät taistele vain maapalasta. He taistelevat oikeudesta päättää omasta kohtalostaan. He taistelevat lapsistaan, lapsenlapsistaan ja tulevista sukupolvista, joita he eivät itse ole enää näkemässä.
He taistelevat vapaudesta valita johtajansa, puhua kieltään, ilmaista mielipiteensä ilman pelkoa ja rakentaa tulevaisuutta pyytämättä siihen Putinin lupaa.
He eivät halua lastensa kasvavan uudessa Itä-Saksassa.
Kuvittele, että Amerikalle sanottaisiin, että sen pitäisi luopua itsenäisyydestään, koska sen puolustaminen on liian kallista. Kuvittele, että sanottaisiin, ettei vapaus yksinkertaisesti ole uhrauksen arvoinen. Me emme ikinä hyväksyisi sitä. Me taistelisimme viimeiseen mieheen.
Totta kai Ukraina haluaa rauhaa. Kuka ei haluaisi? Mutta rauhan ja alistumisen välillä on syvällinen ero.
Ukraina ei taistele siksi, että sen kansa rakastaisi sotaa. He taistelevat, koska he rakastavat maatansa, perheitään ja sitä vapautta, jonka he haluavat jättää tuleville sukupolville.
Ja tämä on asia, joka jokaisen omaa itsenäisyyttämme arvostavan amerikkalaisen pitäisi ymmärtää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Katos ku trolli eksynyt tällekin palstalle.
Et sitten keksinyt mitään sanottavaa?