Uskoville on annettu tehtäväksi kertoa, kuinka voi tulla uskoon.
Jeesus itse sanoo: ”Tehkää parannus ja uskokaa
Jeesus itse sanoo: ”Tehkää parannus ja uskokaa
Ateisti, ei syntejä voi syödä ja juoda pois.
Anonyymi-ap
43122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Hyvin sanottu!
Niinkö?
Kristitty syö Jeesuksen lihan ja juo hänen verensä saadakseen synnit anteeksi.
Rituaalinen kannibalismi!
https://www.youtube.com/watch?v=CoNZ7JJdfOQ
Lopputuloksena on kuitenkin 47 300 kirkkokuntaa nykyisessä kristinuskossa. Eikö tämä olekin hämmästyttävää?
Ja jokainen väittää , että muut kultit ovat väärässä, vaikka kaikki on kristinuskoa.
Erityisen kiinnostava on ihan videon loppu:
Transkriptio videon lopusta, lause:
Minkä ihmeen takia viiden uskonnon kirjoittajat olisivat eri aikakausina kaikki valehdelleet samansuuntaisesti.
Transkriptio menee suurin piirtein näin, videon lopusta:
Minkä ihmeen takia viiden uskonnon kirjoittajat olisivat eri aikakausina kaikki valehdelleet samansuuntaisesti? Tämä ei kuulosta kovin uskottavalta. Olisi parempi, että nämä tiedemiehet noudattaisivat tieteellistä metodia ja tutustuisivat näihin lähteisiin ensin huolellisesti ennen kuin antavat lausuntoa.
...
No, usein näyttää olevan niin, että uskontotieteilijöillä on sidoksia kirkollisiin tahoihin, ja tällöin he luopuvat tieteellisestä lähtökohdasta. Asioita pitäisi avoimesti tutkia siinäkin tapauksessa, että ne ajatukset ovat vallankumouksellisia kirkon näkökulmasta.
Mutta näitä lähteitä esimerkiksi, kun löydettiin vanha Raamattu, joka oli kirjoitettu 100-luvulla, kun Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokoukset olivat 300-luvulla, niin kun tätä varhaista Raamattua verrattiin King Jamesin Raamattuun, niin siitä löydettiin 30 000 kohtaa, jotka oli muutettu, mikä on varsin suuri määrä. Näitä tekstejä on muutettu niin valtavasti aikojen saatossa, että sen takia tiedemiesten tulisi avoimesti tutkia kaikkia näitä muita lähteitä, joita on saatavilla.
…
...
Jos otamme uskonnon tällaisena fanaattisuutena ja suppeakatseisuutena, niin silloin uskonto saattaa olla vaarallinen, kuten nyt näemme esimerkiksi ISISin kohdalla. Samalla metodillahan kristinusko tuotiin aikanaan Suomeen: käytettiin väkivaltaa ja tappouhkauksia.
Mutta jos uskontoon liittyy avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus, niin silloin se on aitoa uskonnollisuutta, ja silloin se on ihmiskunnan kulttuurille hyvin, hyvin tärkeää.
Elikkä tämä vanha kristillinen termi ”hedelmistä puu tunnetaan” pätee tänäkin päivänä uskontoja määrittäessä.
Mutta näitä lähteitä esimerkiksi, kun löydettiin vanha Raamattu, joka oli kirjoitettu 100-luvulla, kun Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokoukset olivat 300-luvulla, niin kun tätä varhaista Raamattua verrattiin King Jamesin Raamattuun, niin siitä löydettiin 30 000 kohtaa, jotka oli muutettu, mikä on varsin suuri määrä. Näitä tekstejä on muutettu niin valtavasti aikojen saatossa, että sen takia tiedemiesten tulisi avoimesti tutkia kaikkia näitä muita lähteitä, joita on saatavilla.
…
Rahastaakseen ja tyhmät maksavat.
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/
William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.
Ja luettelo voisi jatkua edelleen.
Ei ole mitään, mistä pitää pelastua ja kukaan ei ole vaarassa, siis laajemmassa merkityksessä.
Tämä on surullista!
kristinusko on jakautunut 2000 vuoden aikana tuhansiksi eri haaroiksi, joista eri haarat ovat haarautuneet edelleen eri haaroiksi jne.
Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.
Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa.
Lähetyskäsky ei tarkoita psykoterroria eikä väkivaltaa.
Jeesus saarnasi pakkokäännytyksiä vastaan.
Tietäkää, että pakottaminen uskooon, se on vastoin Jeesuksen opetuksia.
Matteus 10:14: Ja jokainen, joka ei ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, kun lähdette siitä talosta tai kaupungista, pudistakaa tomu jaloistanne.
Kyllä Ateisteilla naama kalpenee kun alkaa lopun ajan rytinät... Ne on alkanut lähi idässä ja idässä, ne on vasta valmisteluja
Sitä kohti ollaan menossa... Ihmetellä täytyy, että Suomi on niistä vielä selvinnyt
Miksi saarnaatte suomalaisille? No, kaikki suomalaiset tietävät jo kaiken – saarnatkaa niille, joiden äidinkieli ei ole suomi, kuten muslimeille; menkää moskeijaan saarnaamaan. Vai estääkö pelko teitä tekemästä niin? Samalla ansaitsette taivas-pisteitä marttyyrina, ja paikanne paratiisissa on taattu.
"Kyllä Ateisteilla naama kalpenee kun alkaa lopun ajan rytinät"
En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.
Joten kyseessä on joku muu kui Jeesus.
Jos Jeesus todella on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, kuinka silloin voisi olla edes mahdollista, että hän alkaisi toimia väkivaltaisesti? Se tuntuu epäjohdonmukaiselta, eikä sovi siihen, mitä Jeesus on monille tarkoittanut kautta historian. Mutta toki kaikki tämä on myös kulttuurinen ja teologinen pohdinta, jossa uskomukset voivat olla hyvin henkilökohtaisia.
Miksi kristityt eivät itse mieti Jeesusken luonteen muuttumista ”toisessa tulemisessa”?
"Toinen tuleminen"
On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.
En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.
Voiko rakkaus vaihtaa kirveeseen?
On hämmentävää seurata, kuinka jotkut onnistuvat maalaamaan rakkauden opettajasta hahmon, joka toisessa näytöksessä saapuu näyttämölle kirves olallaan. Ensimmäisessä näytöksessä kehotetaan rakastamaan vihollisia, antamaan anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän ja kääntämään toinen poski. Toisessa näytöksessä sama henkilö olisi yhtäkkiä muuttunut sellaiseksi, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on joukkotuho. Aikamoinen luonteenkehitys.
Jos joku kirjoittaisi tällaisen henkilöhahmon romaaniin, kustannustoimittaja kysyisi ensimmäiseksi, missä välissä päähenkilö muuttui täysin toiseksi ihmiseksi. Missä luvussa myötätunto vaihtui miekkaan? Missä kohdassa laupeus korvattiin verilöylyllä? Ja ennen kaikkea: miksi?
Juuri tässä kohtaa satiiri alkaa kirjoittaa itse itseään. Rakkauden sanomasta tehdään joskus niin monimutkainen, että lopulta rakkaus jää sivuosaan ja pelko nousee päähenkilöksi. Armosta tulee alaviite, mutta rangaistuksesta pääotsikko. Lempeydestä muistetaan muutama lause, mutta tuomiosta rakennetaan kokonainen maailmankuva.
Jos Jeesuksen luonne todella on muuttumaton, miksi hänen pitäisi toisessa tulemisessaan käyttäytyä kuin täysin eri hahmo? Ajatus muistuttaa sitä, että palokunta saapuisi sammuttamaan tulipaloa bensiinillä ja selittäisi sen olevan sama palvelu kuin ennenkin, vain hieman päättäväisemmällä otteella.
Ehkä ongelma ei olekaan Jeesuksen luonteessa, vaan siinä, miten ihmiset toisinaan haluavat nähdä hänet. Rakkauden opettaja ei tunnu kaikille riittävän, joten hänen käteensä piirretään ase ja hänen sanoihinsa lisätään uhkauksia, joita hänen omasta opetuksestaan on vaikea löytää. Näin syntyy erikoinen paradoksi: mitä enemmän puhutaan muuttumattomasta Vapahtajasta, sitä enemmän hänen luonteensa näyttää muuttuvan.
Jos rakkaus tarvitsee kirveen todistaakseen olevansa rakkautta, on ehkä syytä kysyä, onko kyse enää samasta henkilöstä vai vain ihmisten omista peloista, jotka on puettu pyhään asuun.
"Kyllä Ateisteilla naama kalpenee kun alkaa lopun ajan rytinät"
Ei ole olennaista, onko kädessä kirves, miekka vai jokin muu teloitusväline. Väline ei muuta teon luonnetta. Murha on murha, riippumatta siitä, millä se tehdään.
Juuri siksi ajatus Jeesuksesta surmaamassa ihmisiä tuntuu vaikeasti sovitettavalta yhteen hänen opetustensa kanssa. Jos hänen sanomansa perustuu rakkauteen, armoon ja anteeksiantoon, kuinka sama henkilö voisi muuttua sellaiseksi, joka ratkaisee epäuskon tappamalla? Ei väkivallan väline ole ristiriidan ydin, vaan itse väkivalta.
Siksi kysymys ei ole siitä, heiluttaako Jeesus kirvestä, miekkaa vai jotain muuta asetta. Kysymys on siitä, voiko rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma muuttua olennoksi, jonka toimintaa määrittää tappaminen ja että näin voisi tapahtua muuttamatta samalla koko Jeesuksen luonnetta joksikin aivan muuksi.
Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.
Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.
Jos näin olisi, Jeesuksen ei tarvitsisi vain vaihtaa toimintatapaansa – hänen pitäisi muuttua kokonaan toiseksi persoonaksi ja ajatus siitä, että Jeesus alkaisi tappaa ihmisiä vain heidän uskonsa vuoksi, on vaikeasti sovitettavissa yhteen sen kuvan kanssa, jonka evankeliumit hänestä antavat.
Joten kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan jokin toinen hahmo. Jos Jeesuksen luonne on rakkauden, armon ja myötätunnon luonne, hänen olisi vaikea muuttua niin perusteellisesti, että hän alkaisi surmata ihmisiä heidän uskonsa vuoksi. Tällainen muutos tekisi hänestä käytännössä toisen persoonan.
On myös mahdollista tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Eri maailmanuskonnot saattavat kuvata samankaltaisia tai rinnakkaisia tapahtumia, mutta käyttävät niistä eri nimiä, symboleja ja kertomuksia. Sama ilmiö voidaan nähdä erilaisista kulttuurisista ja uskonnollisista näkökulmista, jolloin hahmot eivät välttämättä ole samoja, vaikka kertomuksissa olisi yhtäläisyyksiä.
Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa esiintyy kertomuksia maailman lopusta, maailman uudistumisesta tai aikakauden päättymisestä sekä pelastaja- tai uudistajahahmosta. Tämä on hyvin tunnettu ilmiö vertailevassa uskontotieteessä.
Raamattu: Jeesuksen toinen tuleminen ja viimeinen tuomio.
Avesta: pelastajahahmo Saoshyant uudistaa maailman aikojen lopussa.
Muinaisessa Norse mythology: Ragnarök, jonka jälkeen maailma uudistuu.
Maya civilization: aikakäsitys perustui sykleihin. Suosittu ajatus siitä, että mayat olisivat ennustaneet maailmanlopun vuodelle 2012, ei vastaa heidän tekstejään; kyse oli yhden pitkän kalenterijakson päättymisestä ja uuden alkamisesta.
Sumer: tunnetaan myyttejä suurista tulvista ja jumalten toiminnasta, mutta ei samanlaista yhtenäistä "maailmanloppu ja pelastaja" -oppia kuin esimerkiksi kristinuskossa tai zoroastrismissa.
Monissa maailmanuskonnoissa ja muinaisissa kulttuureissa esiintyy kertomuksia aikakauden päättymisestä, maailman uudistumisesta ja joskus myös pelastaja- tai uudistajahahmosta. Vaikka yksityiskohdat vaihtelevat suuresti, nämä kertomukset osoittavat, että ihmiskunnalla on kautta historian ollut tarve pohtia maailman kohtaloa ja toivoa oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Jotkut tulkitsevat nämä kertomukset viittauksiksi samaan todellisuuteen, kun taas toiset pitävät niitä toisistaan riippumattomina uskonnollisina perinteinä.
Kun eri nimet kertovat samasta pelosta
Kun eri nimet kertovat samasta pelosta
Ehkä kaikkein kiinnostavinta ei olekaan vain se, kuka mahdollisesti tulee aikojen lopussa, vaan se, miten eri kulttuurit ja uskonnot kuvaavat tätä hetkeä. Ihmiskunta näyttää kautta historian palanneen samaan kysymykseen: mitä tapahtuu, kun nykyinen järjestys murtuu ja jokin uusi aika alkaa?
Eri kansat ovat antaneet tälle tapahtumalle erilaisia nimiä. Yksi puhuu toisesta tulemisesta, toinen viimeisestä tuomiosta, kolmas uuden aikakauden alkamisesta ja neljäs jumalallisen järjestyksen palautumisesta. Hahmot vaihtavat nimeä, symbolit muuttuvat ja kertomukset saavat oman kulttuurinsa muodon, mutta taustalla voi nähdä saman ihmisen ikuisen kysymyksen: tuleeko maailmaan vielä hetki, jolloin epäoikeudenmukaisuus päättyy ja järjestys palautuu?
Mutta juuri tässä syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos eri perinteissä puhutaan samankaltaisesta tapahtumasta, miksi hahmot kuvataan joskus niin erilaisiksi? Yksi on rakkauden opettaja, toinen soturi, kolmas puhdistaja ja neljäs maailman uudistaja. Onko kyse samasta todellisuudesta eri kielillä, vai ovatko ihmiset rakentaneet omia kuviaan siitä, mitä he toivovat tai pelkäävät tulevaisuudelta?
Ehkä suurin paradoksi on se, että ihmiset usein kaipaavat pelastajaa, mutta samalla he kuvittelevat pelastuksen omien käsitystensä mukaiseksi. Joku odottaa lempeää parantajaa, toinen voimakasta tuomaria. Joku haluaa armon, toinen oikeudenmukaisuuden. Joku toivoo maailman muuttuvan rakkauden kautta, toinen uskoo sen muuttuvan vasta suuren tuhon jälkeen.
Siksi kysymys ei ehkä ole vain siitä, kuka tulee, vaan siitä, minkälaisen hahmon ihmiset haluavat nähdä tulevan. Jos rakkauden opettajasta tehdään lopulta väkivallan toteuttaja, herää kysymys: katsommeko enää itse henkilöä vai omaa pelkoamme hänen kasvoillaan?
Ehkä eri uskontojen lopunajan kertomukset eivät ainoastaan kerro tulevaisuudesta. Ne kertovat myös ihmisestä itsestään — hänen kaipuustaan oikeudenmukaisuuteen, hänen pelostaan kaaosta kohtaan ja hänen toivostaan, että jonain päivänä maailma olisi jälleen tasapainossa.
Kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan joku muu
Jos aikojen lopun hahmo saapuu tuhoamaan ihmisiä ja ratkaisemaan uskonkysymyksiä väkivallalla, on vaikea nähdä, että kyseessä olisi Jeesus. Jos Jeesuksen olemus perustuu rakkauteen, armoon, anteeksiantoon ja ihmisten pelastamiseen, hänen ei voisi ajatella muuttuvan täysin vastakkaiseksi hahmoksi.
Rakkauden opettaja ei voi vain vaihtaa kirveeseen, miekkaan tai muuhun väkivallan välineeseen ja pysyä samalla samana henkilönä. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että väkivalta itsessään olisi ristiriidassa sen luonteen kanssa, jonka Jeesukseen liitetään.
Jos joku tulevaisuuden hahmo toimisi näin, kyseessä olisi silloin jokin muu hahmo tai jokin toinen tulkinta samankaltaisesta lopunajan kertomuksesta. Se ei olisi enää sama Jeesus, jonka sanoma tunnetaan rakkaudesta ja armosta.
Eri maailmanuskonnot voivat kuvata samankaltaisia teemoja eri nimillä ja symboleilla. Maailman loppu, uusi aikakausi ja järjestyksen palautuminen esiintyvät monissa perinteissä, mutta hahmot eivät välttämättä ole samoja. Jos hahmon luonne, tehtävä ja toiminta ovat täysin erilaisia, on perusteltua kysyä, puhutaanko enää samasta olennosta vai kokonaan toisesta kuvasta.
Rakkaus ei muutu joukkotuhoamiseksi
Henkisesti terve olento ei vaihda rakkautta, myötätuntoa ja armoa yhtäkkiä massiiviseksi väkivallaksi. Jos joku, joka tunnetaan rakkauden ja anteeksiannon opettajana, muuttuisi täysin vastakkaiseksi hahmoksi ja alkaisi surmata ihmisiä, kyse olisi valtavasta ristiriidasta hänen alkuperäisen luonteensa kanssa.
Siksi ajatus siitä, että Jeesus muuttuisi rakkauden opettajasta väkivallan toteuttajaksi, tuntuu monista vaikeasti ymmärrettävältä. Ongelma ei ole siinä, käytetäänkö kirvestä, miekkaa tai jotakin muuta välinettä. Ongelma on itse teossa: rakkauden ja massiivisen tuhoamisen välillä on perustavanlaatuinen ristiriita.
Jos jokin hahmo ilmestyisi ja toimisi näin, olisi loogista kysyä, onko kyseessä enää sama Jeesus vai jokin toinen hahmo, joka on saanut hänen nimensä tai johon häntä verrataan. Jeesuksen opetukset yhdistetään yleensä rakkauteen, anteeksiantoon ja ihmisen sisäiseen muuttumiseen, eivät mielivaltaiseen väkivaltaan.
Siksi ajatus ei ole vain siitä, mitä joku tekee, vaan siitä, kuka hän todella on. Jos hahmon luonne, tarkoitus ja toimintatapa muuttuvat täysin vastakkaisiksi, silloin herää kysymys: puhutaanko enää samasta henkilöstä vai jostakin aivan muusta?
Ajatus siitä, että ihmisiä tapettaisiin vain siksi, että he uskovat eri tavalla tai ymmärtävät asioita toisin, tuntuu järjen vastaiselta. Uskonnolliset näkemykset ovat ihmisille syvästi henkilökohtaisia, ja niiden välillä on aina ollut erilaisia tulkintoja.
Jos ratkaisu erilaisuuteen olisi väkivalta, silloin rakkauden, viisauden ja myötätunnon periaatteet menettäisivät merkityksensä. Ei olisi enää kyse ihmisten ohjaamisesta kohti ymmärrystä, vaan pelkästä pakottamisesta.
Siksi ajatus siitä, että rakkauden ja armon edustaja tuhoaisi ihmiskunta vain heidän uskomustensa vuoksi, tuntuu monista epäjohdonmukaiselta. Se ei näyttäisi olevan viisautta tai hengellistä ymmärrystä, vaan täysin vastakkainen toimintatapa sille, mitä rakkaus ja myötätunto yleensä tarkoittavat.
Mitään lopun aikoja ei ole edes olemassa. Loppu on uusi alku-aina!
Rakkauden opettaja ei voi vain vaihtaa kirveeseen, miekkaan tai muuhun väkivallan välineeseen ja pysyä samalla samana henkilönä. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että väkivalta itsessään olisi ristiriidassa sen luonteen kanssa, jonka Jeesukseen liitetään.
Niinpä!
Joten kyseessä on joku muu kui Jeesus.>>>
Jeesus ei siis olekaan Vanhan testamentin Jahve joka tappoi ja käski tappaa jopa lapset?
>> Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.
Se on ristiriitaista ainoastaan sen kanssa, mitä uskovaiset haluavat hänestä ymmärtää. Uskovaisten kannattaisi lukea sitä Raamattuaan.
Mutta vapahtaja olet sinä.
Lakkaat vain uskomasta koko orjuuttamiseen keksittyyn syntikäsitteeseen.
Ehtoollinen.
Kristillinen kaksinaismoraali.
Ihmine on jo syntinen syntyessääån - Aatamin ja Eevan synnistä -kosmisen lain vastaista.
Se, mistä aiomme puhua, on jotain, mistä kristityt eivät todellakaan pidä. Kyse on kristillisestä rituaalikannibalismista.
Kristityt eivät tunnusta, että heidän ehtoollisensa leivän ja viinin muuttumisen kautta Kristuksen vereksi ja lihaksi ei ole mitään muuta kuin ihmislihan henkistä syömistä ja ihmisveren juomista. Ilmeisesti ilman tätä henkistä kannibalismia he eivät voi saavuttaa pelastusta.
Mistä tämä kannibalistinen riitti on tullut kristinuskoon Sieltä, mistä kaikki muutkin rituaalisen kannibalismin riitit tulevat - Afrikasta. Se, kuten juutalaisuudessa esikoisten veren käyttö, on täysin maagista ja sen tarkoituksena on hallita lihan ja veren avulla (ei ole väliä, että ne korvataan jollakin muulla) syödyn informaatio-energinen potentiaali.
Älkööt kristityt lohduttako itseään ajatuksella, että näin ei ole. Kabbalistit, voodoo-taikurit ja kaikkien maanosien shamaanit tietävät hyvin, että ”ehtoollinen” on todellista rituaalista kannibalismia, ja se, että se on henkistä, on vielä hienostuneempaa ja saatanallisempaa. Vaikeissa epätoivoisissa olosuhteissa tai tietämättömyyttään ihmiset syövät joskus oman lajitoverinsa lihaa ja verta, mutta henkisesti he aina vastustavat sitä ja katuvat sitä koko elämänsä ajan.
Älkööt kristityt lohduttako itseään ajatuksella, että näin ei ole. Kabbalistit, voodoo-taikurit ja kaikkien maanosien shamaanit tietävät hyvin, että ”ehtoollinen” on todellista rituaalista kannibalismia, ja se, että se on henkistä, on vielä hienostuneempaa ja saatanallisempaa.
2000 vuotta ovat olleet jo "lopun ajat".
Ahaa, eli voin vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttää lasta, kunhan pyydän sitten Jeesukselta anteeksi....ja kaikki on annettu anteeksi! Ei tarvitse edes poliisille ilmoittautua! Kätevää.
Ateistisuus on sairaus!
Ei myöskään voi lakakaista maton alle.
Sooloilu on loputtava, jos haluaa pelastua Paratiisiin!
Anteeksiannolla nimenomaan lakaistaan asia maton alle. Armo tarkoittaa oikeuden eväämistä.
"jos haluaa pelastua Paratiisiin!"
Entä jos ei halua paratiisiin?
eikös synti ole syödä ihmisiä ja juoda niiden verta ?
jeesuksen ruumis ja veri 🤣
Kas kun Yeshua joi viiniä ja kuka olikaan Magdaleena?