Suurin osa ihmisistä (filosofit ja tieteilijät mukaanluettuina) sotkevat koko ajan toisiinsa oman kvaliakokemuksensa ja sen loogis-analyyttisen käsitteellisen tulkinnan ja kokevat lähes kaiken mahdollisen vain omaksumansa loogis-analyytisesti rakentuneen narratiivin suodattimien kautta.
Muodollisessa ja varsinkin akateemisessa koulutuksessa keskitytään omaksumaan pelkästään se tulkinta eli narratiivinen paradigma koska koska suurin osa käsitteellisestä tiedosta ei ole eikä voi käytännössä edes olla henkilökohtaisesti koettua.
Konkreettinen esimerkki:
Jos syöt esim. jäätelöä niin sinulla on kokemus jäätelön syönnistä mutta jos jostain syystä et ole koskaan edes maistanut jäätelöä niin sinulla voi olla vain käsitteellistä tietoa jäätelöstä kuten esim. kemiallinen koostumus, jäätelön valmistuksen periaatteet ja historia yms.
Sama koskee lähes kaikkea inhimillisessä kokemuksessa vaikka se käsitteellinen tieto ei koskaan voi tyhjentävästi kuvailla eikä selittää sellaista mitä ei ole edes koskaan henk. kohtaisesti kokenut ja kaikessa inhimillisessä tiedossa käsitteellinen taso on usein vain yhden näkökulman tulkinta joka voi olla täysin irrallaan omasta kokemuksesta tai tiukasti kietoutunut yhteen omaksutun kulttuurillisen kollektiivisen narratiivin kanssa.
Muiden erilaisia tulkintoja ei tyypillisesti edes suvaita varsinkaan valtainstituutioiden tasolla ja väestön enemmistön mielipiteet ovat pääsääntöisesti aina tarkoitushakuisesti ehdollistettuja valtamedian, koulutuksen ja kasvatuksen kautta.
Ihmisen identiteetti ja minuuden kokemus (ns. "ego") on myös pelkkä narratiivi joka koostuu oman henk. kohtaisen kokemuksen käsitteellisistä tulkinnoista jota ajatusta voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää ja sisäistää koska suurin osa ihmisistä operoi pelkästään käsittellisen loogis-analyyttisen kognition tasolla ja samaistuu siihen lähes täydellisesti suurimman osan ajasta ilman juuri minkäänlaista neutraalia itsereflektiota.
Tästä seuraa tyypillisesti se että suurin osa ajasta operoidaan vain automaattis-reaktiivisesti eikä juuri koskaan pysähdytä hiljentämään sitä omaa egomieltä joka tyypillisesti hyppää lähes kaikissa tilanteissa suoraan ärsytyksestä automaattiseen reaktioon tai käsitteellee asioita pelkästään loogis-analyyttisellä tasolla rutiininomaisesti.
Tässä yhteiskunnassa on tietysti tarpeellista kehittää loogis-analyyttisiä kykyjä koska suurin osa infrastruktuurista edellyttää sitä toisin kuin esim. alkup. luonnon olosuhteissa jossa liian yksipuolinen loogis-analyyttisyys voi olla fataalia.
Hiljentymisen, intuition ja itsereflektion avulla voi vähitellen yrittää kehittää sellaisia kognitiivisia taitoja jotka mahdollistavat sellaisen aidon yksilöllistymisen jota esim. C.G. Jung kutsui individuaatioksi eli ns. aidoksi minuudeksi kun taas egomielen voi määrittellä vääräksi minuudeksi tai vieraaksi installaatioksi.
...
Ainoa täysin varma asia on vain oma henkilökohtainen kvaliakokemus ja kaikki mahdolliset sen kokemuksen tulkinnat ovat aina jonkinasteista spekulaatiota ja uskomuksia joihin loogis-analyyttuisesti operoiva egomieli pakkomielteisesti haluaa takertua ja samaistua.
Suurin osa todellisuuden ymmärtämisestä edellyttää omaehtoista ja itsenäistä kognitiota eikä pidä omaksua mitään sellaisenaan annettuna - ei edes tätä aloitusta . :D
....
Beyond the Conceptual Mind
https://www.youtube.com/watch?v=kPrBSaNU3tU
"B"
Muodollisessa ja varsinkin akateemisessa koulutuksessa keskitytään omaksumaan pelkästään se tulkinta eli narratiivinen paradigma koska koska suurin osa käsitteellisestä tiedosta ei ole eikä voi käytännössä edes olla henkilökohtaisesti koettua.
Konkreettinen esimerkki:
Jos syöt esim. jäätelöä niin sinulla on kokemus jäätelön syönnistä mutta jos jostain syystä et ole koskaan edes maistanut jäätelöä niin sinulla voi olla vain käsitteellistä tietoa jäätelöstä kuten esim. kemiallinen koostumus, jäätelön valmistuksen periaatteet ja historia yms.
Sama koskee lähes kaikkea inhimillisessä kokemuksessa vaikka se käsitteellinen tieto ei koskaan voi tyhjentävästi kuvailla eikä selittää sellaista mitä ei ole edes koskaan henk. kohtaisesti kokenut ja kaikessa inhimillisessä tiedossa käsitteellinen taso on usein vain yhden näkökulman tulkinta joka voi olla täysin irrallaan omasta kokemuksesta tai tiukasti kietoutunut yhteen omaksutun kulttuurillisen kollektiivisen narratiivin kanssa.
Muiden erilaisia tulkintoja ei tyypillisesti edes suvaita varsinkaan valtainstituutioiden tasolla ja väestön enemmistön mielipiteet ovat pääsääntöisesti aina tarkoitushakuisesti ehdollistettuja valtamedian, koulutuksen ja kasvatuksen kautta.
Ihmisen identiteetti ja minuuden kokemus (ns. "ego") on myös pelkkä narratiivi joka koostuu oman henk. kohtaisen kokemuksen käsitteellisistä tulkinnoista jota ajatusta voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää ja sisäistää koska suurin osa ihmisistä operoi pelkästään käsittellisen loogis-analyyttisen kognition tasolla ja samaistuu siihen lähes täydellisesti suurimman osan ajasta ilman juuri minkäänlaista neutraalia itsereflektiota.
Tästä seuraa tyypillisesti se että suurin osa ajasta operoidaan vain automaattis-reaktiivisesti eikä juuri koskaan pysähdytä hiljentämään sitä omaa egomieltä joka tyypillisesti hyppää lähes kaikissa tilanteissa suoraan ärsytyksestä automaattiseen reaktioon tai käsitteellee asioita pelkästään loogis-analyyttisellä tasolla rutiininomaisesti.
Tässä yhteiskunnassa on tietysti tarpeellista kehittää loogis-analyyttisiä kykyjä koska suurin osa infrastruktuurista edellyttää sitä toisin kuin esim. alkup. luonnon olosuhteissa jossa liian yksipuolinen loogis-analyyttisyys voi olla fataalia.
Hiljentymisen, intuition ja itsereflektion avulla voi vähitellen yrittää kehittää sellaisia kognitiivisia taitoja jotka mahdollistavat sellaisen aidon yksilöllistymisen jota esim. C.G. Jung kutsui individuaatioksi eli ns. aidoksi minuudeksi kun taas egomielen voi määrittellä vääräksi minuudeksi tai vieraaksi installaatioksi.
...
Ainoa täysin varma asia on vain oma henkilökohtainen kvaliakokemus ja kaikki mahdolliset sen kokemuksen tulkinnat ovat aina jonkinasteista spekulaatiota ja uskomuksia joihin loogis-analyyttuisesti operoiva egomieli pakkomielteisesti haluaa takertua ja samaistua.
Suurin osa todellisuuden ymmärtämisestä edellyttää omaehtoista ja itsenäistä kognitiota eikä pidä omaksua mitään sellaisenaan annettuna - ei edes tätä aloitusta . :D
....
Beyond the Conceptual Mind
https://www.youtube.com/watch?v=kPrBSaNU3tU
"B"
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pitäisikö kehittää uutta erikoissanastoa tätä varten?
Perinteinen metafysiikka
kilpailee tieteen kanssa
tuottaa loputtomia ratkaisemattomia kiistoja
johtaa skeptisyyteen
Käsitteellinen insinööritaito
tekee yhteistyötä tieteen kanssa
käsittelee käytännöllisiä normatiivisia kysymyksiä
sallii useita hyviä ratkaisuja
tekee metafysiikasta läpinäkyvämpää ja hyödyllisempää
Metafysiikan tehtävä ei ole löytää universumin salaisia rakenteita vaan ymmärtää, arvioida ja tarvittaessa suunnitella uudelleen ne käsitteet, joiden avulla ymmärrämme maailmaa.
Ehkä ensin selvitämme, mitä käsitteillämme tarkoitetaan ja
mitä niistä seuraa, sitten tutkimme, mitä voimme niiden avulla
perustellusti sanoa todellisuudesta
Käsitteellinen selkeys ei ole metafysiikan vaihtoehto,
vaan sen välttämätön työväline.
Kaikki merkittävä tapahtuu aina kaiken käsitteellisyyden ulkopuolella. Kokemuksellinen selittämätön tapahtuma joka ensimmäiseksi riisuu kokijalta mahdollisuuden yhdistää sitä mihinkään käsittelisin määritelmin.
#
Jos kaikki merkittävä tapahtuu käsitteellisyyden ulkopuolella, millä käsitteellä kirjoittaja tunnistaa sen merkittäväksi?
Väite näyttää sekoittavan kaksi eri asiaa: sen, ettei kokemusta vielä osata selittää, ja sen, ettei kokemusta voisi periaatteessakaan käsitteellistää.
Ensimmäinen on hyvä havainto, mutta jälkimmäinen vaatisi
jo erillisen perustelun.
Nähdäkseni kirjoittaja toteaa tapahtuman tuossa koetun heti merkittäväksi kokemusperäisenä kokemuksena, eikä käsiteperäisenä tapahtuman jälkiselvittelynä
Puhuja väittää, että suuri osa perustavanlaatuisesta teoriatuotannosta on irtautunut empiirisestä todellisuudesta.
•Julkaistaan paljon matemaattisesti mahdollisia mutta käytännössä merkityksettömiä malleja.
Vaikka satunnaiselta näyttävässä järjestelmässä kaikki vaikuttaa kaoottiselta, suurissa mittakaavoissa siihen ilmestyy yllättävää järjestystä.
On jotain, joka tuntuu joltain, jota kutsumme joksikin.
Tietoisuus ei ehkä rajoitu aivoihin
•Wahbeh vertaa nykyistä tilannetta fysiikan historian paradigman muutoksiin.
•Hänen johtopäätöksensä on, ettei materialismia tarvitse hylätä, mutta sitä saatetaan joutua laajentamaan kattamaan havaintoja, joita nykyinen malli ei selitä. [citation]
B: lle:
Whiteheadin mukaan todellisuuden perusta ei ole aine tai pysyvät oliot, vaan kokemukselliset tapahtumat, jotka jatkuvasti luovat uutta todellisuutta luovuuden, menneisyyden vaikutusten ja tulevaisuuden mahdollisuuksien vuorovaikutuksessa.
Herää kysymys, miten aloituksen kirjoittaja olisi päässyt tuohon kertomaansa aitoon kvaliakokemukseen, josta kirjoittaa, kun hänen käsityksensä ihmisten kyvyistä erotella omaa kvaliakokemustansa ja sen loogis-analyyttisen käsitteellistä tulkintaa on niin rajoittunutta.
Tämä lienee jokin yli-inhimillinen mysteeri?