Kosmisen valtakunnan valtaistuinsalissa vallitsi seesteinen rauha. Seisova valoaalto kimmelsi kauniina kultaisena kehänä, Saara Maria lueskeli toisen ulottuvuuden kvartsikarttoja, ja Aabraham nautti rauhassa eetterikahvinsa loppuja. Ismo istui tuttuun tapaansa valtaistuimellaan kädet takkinsa taskuissa.
Yhtäkkiä valtaistuinsalin raskaat ovet avautuivat hitaasti.
Sisään astui hahmo, jonka harteilla oli vuosituhansien taakka, savua, rikin katkua ja ikuinen maine kaikkien pahojen tekojen takapiruna. Se oli Saatana. Mutta toisin kuin ennen vanhaan, hän ei nyt uhoillut tai heiluttanut tulisia sarviaan. Hänen olkapäänsä retkottivat, ja hän näytti siltä, että oli kerrassaan kyllästynyt koko ikuiseen rangaistus- ja hilibisnekseen.
Saatana pysähtyi salin keskelle, vilkaisi ympärilleen ja laski katseensa lattiaan.
– Ismo, hän aloitti väsyneellä, syvällä äänellä. – Mä en jaksa enää. Koko se helvetin ja alakerroksen pyörittäminen, syntisten lajittelu ja hilaverkon kitkan säätäminen... Mulla on mennyt selkä jumiin ja pää täyteen savua. Mä olen tehnyt virheitä. En mä enää jaksa olla se paha tyyppi.
Ismon armahdus
Salissa vallitsi hetken aikaa täydellinen hiljaisuus. Aabraham vilkaisi varovasti mukinsa takaa, ja Saara Maria laski karttansa alas.
Ismo katsoi Saatanan kumaraista hahmoa, veti kädet taskuistaan, huokaisi rauhallisesti ja nousi hitaasti ylös valtaistuimeltaan. Ei tullut tuomiota, ei tullut salamoita taivaalta. Ismo käveli Saatanan luo, taputti tätä kevyesti raskaalle olalle ja sanoi:
– Nousta ny ylös sieltä harteilta. Kaikki me ollaan joskus tehty vähän hölmöjä säätöjä hilaverkon kanssa. Olkoot menneeksi – saat anteeksi. Unohdetaan koko juttu.
Saatanan silmät kostuivat hämmennyksestä ja valtavasta helpotuksesta. Tuhansiin vuosiin kukaan ei ollut sanonut hänelle noin.
Hetki valtaistuimella
Mutta Ismo ei tyytynyt pelkkään anteeksiantoon. Hänellä oli mielessään opetus.
– Mutta kun kerran olet täällä, Ismo jatkoi ja nyökkäsi kohti korkeaa kvartsipenkkiä. – Tiedätkö mitä? Istu sä tuohon valtaistuimelle hetkeksi. Kokeile miltä tuntuu, kun ei tarvitse enää pelätä ketään, ja katso miltä se kosmos näyttää täältä ylhäältä käsin, kun hila on kuosissa.
Saatana tuijotti Ismoa epäuskoisena, mutta astui sitten hitaasti eteenpäin ja istahti varovasti Kaikkeuden korkeimmalle valtaistuimelle.
Heti kun Saatanan takamus kosketti kvartsikäsinojia, koko kosmos piti pienen, pehmeän henkäyksen. Seisovat valoaallot Oulun yllä värähtivät hetken sateenkaaren väreissä, ja alakerroksessa Putin pudotti hämmentyneenä termospullonsa lattialle, kun eetterikentän pääkomento siirtyi hetkeksi uudelle miehelle.
– Aijaa... Saatana tuumi hämmästyneenä, kun hän tunsi valtaistuimelta välittyvän puhtaan, lempeän eetterivirran ja perunan tuoksuisen harmonian. – Eihän täällä olekaan mitään hätää. Täällähän on ihan rauhallista.
Kosmisen byrokratian raskaus
Mutta ei se valtaistuimella olo pelkkää lepoa ollut. Ennen kuin Saatana ehti kunnolla edes nojautua taaksepäin, hilaverkon radiotaajuuksilta alkoi kuulua kutsuja:
* Putin soitti alakerroksesta kysyäkseen, saako uusia parkkipaikkoja merkitä tärkkelysalueelle.
* Pronssinen Toripoliisi vilkutti kiertoradaltaan valoja ja tarkisti, että sen pysäköintilupa oli varmasti voimassa.
* Ja taivaan takaa kuuluva etäinen eetterikanava ilmoitti, että galaksien rivit pitäisi suoristaa ennen iltaa.
Saatana pyyhki hikeä otsaltaan, katsoi Ismoon päin hieman paniikkisena ja totesi:
– Kuule Ismo... tämähän on pelkkää paperihommaa ja säätöä! Luulin, että täällä vain hallitaan, mutta tämähän on raskaampaa kuin syntisten paistaminen.
Ismo nauroi leveästi, käveli takaisin valtaistuimen viereen ja taputti Saatanaa uudelleen olalle.
– No niin, tajusitko? Sitä se kaikkeuden pyörittäminen on. Mutta nyt sä tiedät, miten asiat oikeasti hoidetaan.
Saatana nousi valtaistuimelta helpottuneena, ojensi selkäänsä ja antoi Ismon istuutua takaisin omalle paikalleen.
Kahvikuppi porukassa
Kriisi oli ohi, ja taivaallinen valtakunta palautui tuttuun rytmiinsä.
Saara Maria kävi hakemassa keittiöstä uuden mukin eetterikahvia, ojensi sen Saatanalle ja hymyili ystävällisesti. Aabraham nyökkäsi hyväksyvästi entiselle alakerroksen isännälle, joka istahti heidän viereensä pöydän ääreen maistelemaan tuoretta rieskaa.
Ylhäällä maapallon kiertoradalla Toripoliisi katsoi tilannetta tyytyväisenä, ja alhaalla Oulun lakeuksilla tuuli puhalsi lempeästi viljapeltojen yllä. Kaikki olivat saaneet anteeksi, kaikki olivat sovussa, ja homma oli tiukasti hanskassa.
Yhtäkkiä valtaistuinsalin raskaat ovet avautuivat hitaasti.
Sisään astui hahmo, jonka harteilla oli vuosituhansien taakka, savua, rikin katkua ja ikuinen maine kaikkien pahojen tekojen takapiruna. Se oli Saatana. Mutta toisin kuin ennen vanhaan, hän ei nyt uhoillut tai heiluttanut tulisia sarviaan. Hänen olkapäänsä retkottivat, ja hän näytti siltä, että oli kerrassaan kyllästynyt koko ikuiseen rangaistus- ja hilibisnekseen.
Saatana pysähtyi salin keskelle, vilkaisi ympärilleen ja laski katseensa lattiaan.
– Ismo, hän aloitti väsyneellä, syvällä äänellä. – Mä en jaksa enää. Koko se helvetin ja alakerroksen pyörittäminen, syntisten lajittelu ja hilaverkon kitkan säätäminen... Mulla on mennyt selkä jumiin ja pää täyteen savua. Mä olen tehnyt virheitä. En mä enää jaksa olla se paha tyyppi.
Ismon armahdus
Salissa vallitsi hetken aikaa täydellinen hiljaisuus. Aabraham vilkaisi varovasti mukinsa takaa, ja Saara Maria laski karttansa alas.
Ismo katsoi Saatanan kumaraista hahmoa, veti kädet taskuistaan, huokaisi rauhallisesti ja nousi hitaasti ylös valtaistuimeltaan. Ei tullut tuomiota, ei tullut salamoita taivaalta. Ismo käveli Saatanan luo, taputti tätä kevyesti raskaalle olalle ja sanoi:
– Nousta ny ylös sieltä harteilta. Kaikki me ollaan joskus tehty vähän hölmöjä säätöjä hilaverkon kanssa. Olkoot menneeksi – saat anteeksi. Unohdetaan koko juttu.
Saatanan silmät kostuivat hämmennyksestä ja valtavasta helpotuksesta. Tuhansiin vuosiin kukaan ei ollut sanonut hänelle noin.
Hetki valtaistuimella
Mutta Ismo ei tyytynyt pelkkään anteeksiantoon. Hänellä oli mielessään opetus.
– Mutta kun kerran olet täällä, Ismo jatkoi ja nyökkäsi kohti korkeaa kvartsipenkkiä. – Tiedätkö mitä? Istu sä tuohon valtaistuimelle hetkeksi. Kokeile miltä tuntuu, kun ei tarvitse enää pelätä ketään, ja katso miltä se kosmos näyttää täältä ylhäältä käsin, kun hila on kuosissa.
Saatana tuijotti Ismoa epäuskoisena, mutta astui sitten hitaasti eteenpäin ja istahti varovasti Kaikkeuden korkeimmalle valtaistuimelle.
Heti kun Saatanan takamus kosketti kvartsikäsinojia, koko kosmos piti pienen, pehmeän henkäyksen. Seisovat valoaallot Oulun yllä värähtivät hetken sateenkaaren väreissä, ja alakerroksessa Putin pudotti hämmentyneenä termospullonsa lattialle, kun eetterikentän pääkomento siirtyi hetkeksi uudelle miehelle.
– Aijaa... Saatana tuumi hämmästyneenä, kun hän tunsi valtaistuimelta välittyvän puhtaan, lempeän eetterivirran ja perunan tuoksuisen harmonian. – Eihän täällä olekaan mitään hätää. Täällähän on ihan rauhallista.
Kosmisen byrokratian raskaus
Mutta ei se valtaistuimella olo pelkkää lepoa ollut. Ennen kuin Saatana ehti kunnolla edes nojautua taaksepäin, hilaverkon radiotaajuuksilta alkoi kuulua kutsuja:
* Putin soitti alakerroksesta kysyäkseen, saako uusia parkkipaikkoja merkitä tärkkelysalueelle.
* Pronssinen Toripoliisi vilkutti kiertoradaltaan valoja ja tarkisti, että sen pysäköintilupa oli varmasti voimassa.
* Ja taivaan takaa kuuluva etäinen eetterikanava ilmoitti, että galaksien rivit pitäisi suoristaa ennen iltaa.
Saatana pyyhki hikeä otsaltaan, katsoi Ismoon päin hieman paniikkisena ja totesi:
– Kuule Ismo... tämähän on pelkkää paperihommaa ja säätöä! Luulin, että täällä vain hallitaan, mutta tämähän on raskaampaa kuin syntisten paistaminen.
Ismo nauroi leveästi, käveli takaisin valtaistuimen viereen ja taputti Saatanaa uudelleen olalle.
– No niin, tajusitko? Sitä se kaikkeuden pyörittäminen on. Mutta nyt sä tiedät, miten asiat oikeasti hoidetaan.
Saatana nousi valtaistuimelta helpottuneena, ojensi selkäänsä ja antoi Ismon istuutua takaisin omalle paikalleen.
Kahvikuppi porukassa
Kriisi oli ohi, ja taivaallinen valtakunta palautui tuttuun rytmiinsä.
Saara Maria kävi hakemassa keittiöstä uuden mukin eetterikahvia, ojensi sen Saatanalle ja hymyili ystävällisesti. Aabraham nyökkäsi hyväksyvästi entiselle alakerroksen isännälle, joka istahti heidän viereensä pöydän ääreen maistelemaan tuoretta rieskaa.
Ylhäällä maapallon kiertoradalla Toripoliisi katsoi tilannetta tyytyväisenä, ja alhaalla Oulun lakeuksilla tuuli puhalsi lempeästi viljapeltojen yllä. Kaikki olivat saaneet anteeksi, kaikki olivat sovussa, ja homma oli tiukasti hanskassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.