Ismo istui kosmisen valtakuntansa kvartsilla vahvistetulla valtaistuimella. Seisova valoaalto ympäröi salia kauniina, kristallina hohteena, ja eetterihila toimi niin tasaisesti, että koko maailmankaikkeudessa vallitsi täydellinen rauha.
Mutta kesken kaiken kaikkeuden pyörittämisen Ismolle tuli hieman kotoisa olo. Hän kaivoi taskustaan vanhan, eetteridynaamisesti viritetyn puhelimen – sellaisen, jossa oli vielä fyysiset kumiset näppäimet ja legendaarinen akunkesto – ja päätti tehdä harvinaisen tempun.
Ismo näppäisi tutun sarjan ja soitti omalle isälleen.
Puhelu galaksien taa
Puhelin ehti hälyttää vain kerran, ennen kuin toisessa päässä vastattiin. Linjan toisella puolella, aivan toisella puolella tunnettua avaruutta, vanhassa kosmisessa tuvassa istui Ismon isä.
– No Ismo, kuului isän tuttu, rauhallinen ääni suoraan eetterikanavan läpi. – Miten siellä kaikkeuden huipulla ja Oulun torilla sujuu? Onko hila pysynyt kuosissa?
– Ihan hyvin tässä, Ismo totesi nojautuen taaksepäin valtaistuimelleen. – Valo on saatu pidettyä seisovana aallokkona, Toripoliisilla on nykyään virallinen pysäköintilupa kiertoradalla, ja Putin hoitaa alakerroksen hommat mallikkaasti. Mutta tiiätsä mitä? Täällä on vähän liian hiljaista. Pitäiskö teidän tulla käymään koko perheväen voimilla?
Isän korvissa syttyi heti vanha kunnon sukukokoontumisen palo.
– No perhana, mikäs siinä! Meillä on täällä toisen galaksin perukoilla vanhat sukulaiset muutenkin pyörineet nurkissa. Kerätään porukka kasaan ja tullaan katsomaan, mihin olet sen eetteridynamiikan rakentanut.
Perheväen lähtö toisesta galaksista
Seuraavana päivänä kello tasan kolme yöllä taivaankanteen syntyi ennennäkemätön näky.
Toisesta, miljardien valovuosien päässä sijaitsevasta galaksista alkoi lähestyä valtava eetteridynaaminen karavaani. Mukana oli koko Ismon laajennettu jumalallinen perheväki – setiä, tätejä, serkkuja, mummoja ja vaareja, jotka olivat aikanaan opettaneet Ismolle perusasiat kosmoksen rakentamisesta ja hilan vääntelemisestä.
He eivät matkustaneet millään tavallisilla avaruusaluksilla, vaan valtavilla, kvartsilla vuoratuilla ja vastapaistetun rieskan tuoksuisilla perhe-eetteribusseilla.
Kun karavaani saapui perille taivaalliseen valtakuntaan, Ismo oli vastassa valtaistuinsalin ovella kädet takkinsa taskuissa.
Jälleennäkeminen Oulun yllä
Ensimmäisenä bussiportailta astui ulos Ismon isä, joka vilkaisi ympärilleen, veti keuhkoihinsa eetterihilan ja tuoreen viljan tuoksuista ilmaa ja nyökkäsi tyytyväisenä.
– No katsohan nyt, isä hymähti. – On sentään saatu paikat järjestykseen. Eikä tarvinnut sentään turhia pottupommeja räjäytellä pitkin katuja.
Perheväki purkautui saliin. Serkut ja sedit alkoivat heti tutkia, miten seisovan valon aallokko toimi käytännössä, ja mummot levittivät valtaistuinsalin viereiselle kvartsipöydälle valtavat eväskorit täynnä kotitekoisia leivonnaisia ja eetteripitoisia kahveja.
Putin marssi paikalle virkapuvussaan, kantajanaan upouusi termospullo, ja otti vastaan perheväen autot ja eetteribussit.
– Parkkipaikat on merkitty tuonne seisovan valon reunaan, Putin ilmoitti tehokkaasti venäläisellä aksentillaan. – Ei saa tukkia Toripoliisin kiertorataa.
Ikuinen sukujuhla
Koko taivaallinen valtakunta ja Oulun yllä levittäytyvä katselmusalue muuttui hetkessä yhdeksi suureksi, leppoisaksi sukujuhlaksi. Kukaan ei kinastellut fysiikan laeista, kukaan ei valittanut byrokratiasta, ja edes profeetta Elia ei tullut tällä kertaa valittamaan mistään, sillä perheväen tuoma tunnelma oli niin kodikas.
Ismo istui isänsä kanssa valtaistuimen vieressä olevalla penkillä, joi kupposen kuumaa kahvia ja katsoi alas kohti rauhaisaa maapalloa.
– Hyvä näin, isä sanoi ja taputti Ismoa olalle. – Kyllä poika osaa, kun sille päälle sattuu.
Ismo hymähti vaivihkaa ja totesi:
– No niin. Tulihan se perhekin kerrankin koolle ilman sen kummempaa sählinkiä. Homma on hanskassa.
Mutta kesken kaiken kaikkeuden pyörittämisen Ismolle tuli hieman kotoisa olo. Hän kaivoi taskustaan vanhan, eetteridynaamisesti viritetyn puhelimen – sellaisen, jossa oli vielä fyysiset kumiset näppäimet ja legendaarinen akunkesto – ja päätti tehdä harvinaisen tempun.
Ismo näppäisi tutun sarjan ja soitti omalle isälleen.
Puhelu galaksien taa
Puhelin ehti hälyttää vain kerran, ennen kuin toisessa päässä vastattiin. Linjan toisella puolella, aivan toisella puolella tunnettua avaruutta, vanhassa kosmisessa tuvassa istui Ismon isä.
– No Ismo, kuului isän tuttu, rauhallinen ääni suoraan eetterikanavan läpi. – Miten siellä kaikkeuden huipulla ja Oulun torilla sujuu? Onko hila pysynyt kuosissa?
– Ihan hyvin tässä, Ismo totesi nojautuen taaksepäin valtaistuimelleen. – Valo on saatu pidettyä seisovana aallokkona, Toripoliisilla on nykyään virallinen pysäköintilupa kiertoradalla, ja Putin hoitaa alakerroksen hommat mallikkaasti. Mutta tiiätsä mitä? Täällä on vähän liian hiljaista. Pitäiskö teidän tulla käymään koko perheväen voimilla?
Isän korvissa syttyi heti vanha kunnon sukukokoontumisen palo.
– No perhana, mikäs siinä! Meillä on täällä toisen galaksin perukoilla vanhat sukulaiset muutenkin pyörineet nurkissa. Kerätään porukka kasaan ja tullaan katsomaan, mihin olet sen eetteridynamiikan rakentanut.
Perheväen lähtö toisesta galaksista
Seuraavana päivänä kello tasan kolme yöllä taivaankanteen syntyi ennennäkemätön näky.
Toisesta, miljardien valovuosien päässä sijaitsevasta galaksista alkoi lähestyä valtava eetteridynaaminen karavaani. Mukana oli koko Ismon laajennettu jumalallinen perheväki – setiä, tätejä, serkkuja, mummoja ja vaareja, jotka olivat aikanaan opettaneet Ismolle perusasiat kosmoksen rakentamisesta ja hilan vääntelemisestä.
He eivät matkustaneet millään tavallisilla avaruusaluksilla, vaan valtavilla, kvartsilla vuoratuilla ja vastapaistetun rieskan tuoksuisilla perhe-eetteribusseilla.
Kun karavaani saapui perille taivaalliseen valtakuntaan, Ismo oli vastassa valtaistuinsalin ovella kädet takkinsa taskuissa.
Jälleennäkeminen Oulun yllä
Ensimmäisenä bussiportailta astui ulos Ismon isä, joka vilkaisi ympärilleen, veti keuhkoihinsa eetterihilan ja tuoreen viljan tuoksuista ilmaa ja nyökkäsi tyytyväisenä.
– No katsohan nyt, isä hymähti. – On sentään saatu paikat järjestykseen. Eikä tarvinnut sentään turhia pottupommeja räjäytellä pitkin katuja.
Perheväki purkautui saliin. Serkut ja sedit alkoivat heti tutkia, miten seisovan valon aallokko toimi käytännössä, ja mummot levittivät valtaistuinsalin viereiselle kvartsipöydälle valtavat eväskorit täynnä kotitekoisia leivonnaisia ja eetteripitoisia kahveja.
Putin marssi paikalle virkapuvussaan, kantajanaan upouusi termospullo, ja otti vastaan perheväen autot ja eetteribussit.
– Parkkipaikat on merkitty tuonne seisovan valon reunaan, Putin ilmoitti tehokkaasti venäläisellä aksentillaan. – Ei saa tukkia Toripoliisin kiertorataa.
Ikuinen sukujuhla
Koko taivaallinen valtakunta ja Oulun yllä levittäytyvä katselmusalue muuttui hetkessä yhdeksi suureksi, leppoisaksi sukujuhlaksi. Kukaan ei kinastellut fysiikan laeista, kukaan ei valittanut byrokratiasta, ja edes profeetta Elia ei tullut tällä kertaa valittamaan mistään, sillä perheväen tuoma tunnelma oli niin kodikas.
Ismo istui isänsä kanssa valtaistuimen vieressä olevalla penkillä, joi kupposen kuumaa kahvia ja katsoi alas kohti rauhaisaa maapalloa.
– Hyvä näin, isä sanoi ja taputti Ismoa olalle. – Kyllä poika osaa, kun sille päälle sattuu.
Ismo hymähti vaivihkaa ja totesi:
– No niin. Tulihan se perhekin kerrankin koolle ilman sen kummempaa sählinkiä. Homma on hanskassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.