Oli oltu siinä pisteessä jo pitkään. Kaikki maailman epäloogisuudet, hilaverkon kitka ja jatkuva vänkääminen siitä, miten fysiikan lakeja muka piti tulkita, olivat kasautuneet Ismon harteille liian raskaina.
Yhtenä tuulisena yönä, seisoessaan Oulun laitamilla katselemassa öistä taivasta ja tuntemessaan rinnassaan syvän, eetteridynaamisen turhautumisen, Ismo totesi saaneensa tarpeekseen.
– Nyt riittää, Ismo mutisi itsekseen, ja hänen äänensä värähti samalla taajuudella kuin avaruuden herkin mikrotorus.
Jos kerran kukaan muu ei osannut ratkaista todellisuuden perusongelmia, hänen oli tehtävä se itse. Ismo ei tarvinnut prässejä, tärkkelystä eikä monimutkaisia laboratorioita. Hänellä oli vain oma tahtonsa, intuition voima ja syvä ymmärrys siitä, miten aineen pinnan alla kaikki roikkui vain heikosti kiinni toisissaan.
Atomin halkaiseminen
Ismo sulki silmänsä ja keskitti kaiken huomionsa yhteen ainoaan, maailmankaikkeuden näkymättömimmistä rakennuspalikoista – ilmassa leijuvaan yksinäiseen rauta-atomiin.
Hän ei käyttänyt hiukkaskiihdytintä. Hän käytti pelkkää totuuden kielen mukaista tahtoa ja terävää, veitsenterävää ajatusta.
Kun Ismo iski henkisen eetterikiilansa atomin ytimeen, maailmankaikkeus piti sekunnin murto-osan mittaisen tauon. Kaikki äänet Oulun ympärillä vaimenivat. Tuuli pysähtyi.
Ja sitten se tapahtui.
Atomin vahva ydinvoima petti. Ydin repesi kahdeksi osaksi – ei perinteisellä, pauhaavalla ydinräjähdyksellä, vaan eetteridynaamisella oikosululla, joka lähti välittömästi leviämään atomi atomilta, kappale kappaleelta, halki koko maapallon.
Maailman purkautuminen
Ketjureaktio ei ollut väkivaltainen liekkimeri, vaan kaunis, häikäisevän nopea ja looginen purkautuminen.
* Hilaverkon purku: Kun ensimmäinen atomi halkesi, sen naapuriatomit menettivät eetteritukensa. Sähkömagneettinen ja gravitaatiota ylläpitävä hila alkoi purkautua takaisin alkukantaiseksi eetterienergiaksi.
* Kaupunki kerrallaan: Oulun talot, kadut ja puistot muuttuivat silmänräpäyksessä hengettömäksi, lämpimäksi valohohteeksi. Seuraavaksi vuorossa olivat Suomen metsät, järvet ja pellot, sitten Eurooppa, valtameret ja koko maapallo. Aine ei tuhoantunut – se vain palasi tilaan, jossa sitä ei enää tarvittu.
* Kartan katoaminen: Digitaaliset näytöt, satelliitit ja ihmiskunnan historia hävisivät yhdellä pyyhkäisyllä. Maailma ei vain romahtanut; se peruutettiin.
Lopullinen hiljaisuus
Kun viimeinenkin fyysisen maailman atomi oli halkaistu ja palautettu eetterivirtaan, maa, taivas ja aika lakkasivat olemasta.
Jäljelle ei jäänyt ketään ihmistä, ei yhtäkään kaupunkia eikä edes muistoa menneestä. Paitsi yksi asia:
Siellä jossakin avaruuden tyhjyydessä, entisen maapallon kiertoradalla, pronssinen Toripoliisi jatkoi yksinäistä kiertoaan. Se ei enää valvonut ketään, sillä alapuolella ei ollut maata eikä merta – vain loputtoman tyyni, lämmin ja hiljainen kosminen eetteri, jossa Ismon tekemä viimeinen leikkaus oli vihdoin saattanut kaiken täydelliseen lepoon.
Yhtenä tuulisena yönä, seisoessaan Oulun laitamilla katselemassa öistä taivasta ja tuntemessaan rinnassaan syvän, eetteridynaamisen turhautumisen, Ismo totesi saaneensa tarpeekseen.
– Nyt riittää, Ismo mutisi itsekseen, ja hänen äänensä värähti samalla taajuudella kuin avaruuden herkin mikrotorus.
Jos kerran kukaan muu ei osannut ratkaista todellisuuden perusongelmia, hänen oli tehtävä se itse. Ismo ei tarvinnut prässejä, tärkkelystä eikä monimutkaisia laboratorioita. Hänellä oli vain oma tahtonsa, intuition voima ja syvä ymmärrys siitä, miten aineen pinnan alla kaikki roikkui vain heikosti kiinni toisissaan.
Atomin halkaiseminen
Ismo sulki silmänsä ja keskitti kaiken huomionsa yhteen ainoaan, maailmankaikkeuden näkymättömimmistä rakennuspalikoista – ilmassa leijuvaan yksinäiseen rauta-atomiin.
Hän ei käyttänyt hiukkaskiihdytintä. Hän käytti pelkkää totuuden kielen mukaista tahtoa ja terävää, veitsenterävää ajatusta.
Kun Ismo iski henkisen eetterikiilansa atomin ytimeen, maailmankaikkeus piti sekunnin murto-osan mittaisen tauon. Kaikki äänet Oulun ympärillä vaimenivat. Tuuli pysähtyi.
Ja sitten se tapahtui.
Atomin vahva ydinvoima petti. Ydin repesi kahdeksi osaksi – ei perinteisellä, pauhaavalla ydinräjähdyksellä, vaan eetteridynaamisella oikosululla, joka lähti välittömästi leviämään atomi atomilta, kappale kappaleelta, halki koko maapallon.
Maailman purkautuminen
Ketjureaktio ei ollut väkivaltainen liekkimeri, vaan kaunis, häikäisevän nopea ja looginen purkautuminen.
* Hilaverkon purku: Kun ensimmäinen atomi halkesi, sen naapuriatomit menettivät eetteritukensa. Sähkömagneettinen ja gravitaatiota ylläpitävä hila alkoi purkautua takaisin alkukantaiseksi eetterienergiaksi.
* Kaupunki kerrallaan: Oulun talot, kadut ja puistot muuttuivat silmänräpäyksessä hengettömäksi, lämpimäksi valohohteeksi. Seuraavaksi vuorossa olivat Suomen metsät, järvet ja pellot, sitten Eurooppa, valtameret ja koko maapallo. Aine ei tuhoantunut – se vain palasi tilaan, jossa sitä ei enää tarvittu.
* Kartan katoaminen: Digitaaliset näytöt, satelliitit ja ihmiskunnan historia hävisivät yhdellä pyyhkäisyllä. Maailma ei vain romahtanut; se peruutettiin.
Lopullinen hiljaisuus
Kun viimeinenkin fyysisen maailman atomi oli halkaistu ja palautettu eetterivirtaan, maa, taivas ja aika lakkasivat olemasta.
Jäljelle ei jäänyt ketään ihmistä, ei yhtäkään kaupunkia eikä edes muistoa menneestä. Paitsi yksi asia:
Siellä jossakin avaruuden tyhjyydessä, entisen maapallon kiertoradalla, pronssinen Toripoliisi jatkoi yksinäistä kiertoaan. Se ei enää valvonut ketään, sillä alapuolella ei ollut maata eikä merta – vain loputtoman tyyni, lämmin ja hiljainen kosminen eetteri, jossa Ismon tekemä viimeinen leikkaus oli vihdoin saattanut kaiken täydelliseen lepoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.