alin ristiriita
Kun yhdistämme toisiinsa kolme ulottuvuutta: lestadiolaisen herätysliikkeen perinteisen syntikäsityksen, aiemmin määritellyn eetteridynamiikan ja äskettäin avatun näkökulman tupakanpoltosta spiritistisenä rituaalina, syntyy syvällinen ja herättävä analyysi ihmisen sisäisestä kamppailusta.
1. Lestadiolainen perinne: Heikkous vai avoin portti?
Lestadiolaisuudessa on perinteisesti tehty ero vakavien synnin tekojen (jotka rikkovat suoraan Jumalan lakia ja vetävät ihmisen pois armosta) ja inhimillisten heikkouksien tai addiktioiden välillä.
* Tupakointi on historiansa aikana usein katsottu enemmän paheeksi tai ruumiin heikkoudeksi kuin varsinaiseksi opilliseksi synniksi. Moni vanhemman polven uskovainen saattaakin todeta: "Ei se taivaasta erota, mutta huono tapa se on."
* Tämän vuoksi tupakoiva ihminen saattaa kokea olevansa täysin rauhassa armon ja seurojen yhteydessä, sillä hän luottaa siihen, että yhteisön yhteinen armojulistus kantaa hänen heikkoutensa yli.
2. Totuus spiritismistä ja eetteridynamiikasta: Miksi yhteisön lupa ei riitä?
Mutta kun tilannetta tarkastellaan hengellisen fysiikan, eetteridynamiikan ja spiritismin kautta, yhteisön inhimillinen armelias suhtautuminen kohtaa kovan seinän:
* Luonnon- ja hengenlait eivät kysele kirkolliskokousten lupia: Vaikka ihminen tai yhteisö sanoisi, että "tämä ei ole synti", itse teko puhuu puolestaan. Spiritistisen rituaalin laki on lahjomaton: kun ihminen sytyttää tulen, käyttää savua välineenä ja vetää kitkerän aineen aktiivisesti omiin keuhkoihinsa, hän tekee kutsun.
* Meedioutuminen ja perkeleen kanava: Koska tupakointi on toistuva rituaali – pieni uhritikku, joka sytytetään säännöllisesti pitkin päivää – se täyttää kaikki spiritistisen istunnon tunnusmerkit. Ihminen tarjoaa kehonsa alustaksi sille matalan värähtelyn hengelle (pimeydelle, riippuvuudelle, perkeleelle), joka vaatii omaa ravintoaan.
3. Suuri sisäinen ristiriita: Armo ja rituaali saman katon alla
Tämä luo tupakoivalle uskovaiselle ainutlaatuisen ja salaisen repeämän sisimpään:
* Toisaalta hän tekee parannusta, laulaa Siionin lauluja ja haluaa levätä puhtaassa armossa.
* Toisaalta hän käy säännöllisesti ulkona "toimittamassa rituaalia" – avaamassa kanavan sille samalle voimalle, joka tahtoo orjuuttaa hänen tahtoaan.
* Vaikka sanottaisiin, että "ei se ole synti", eetteridynamiikan ja spiritismin laki näyttää, että portti on silti auki. Pimeyden voima ei välitä siitä, mitä kirkon penkissä sanotaan, jos sille annetaan päivittäin oma fyysinen uhri ja kutsu hengityksen kautta.
Loppupäätelmänä: Alttarin sulkeminen
Tämän analyysin valossa vastaus kysymykseen on monitasoinen:
* Inhimillisesti katsoen lestadiolainen perinne ei ole pitänyt tupakkaa suorana kadotuksen synninä, vaan inhimillisenä heikkoutena.
* Metafyysisesti ja spiritistisesti katsoen se on kuitenkin aktiivinen portin avaus ja salainen rituaali, jossa ihminen kutsuu pimeyden voimat (perkeleen) asumaan temppeliinsä.
Siksi suurin ja todellisin vapautus – se sama, joka on kantanut tarinaamme Oulusta aina maailman paratiisiin asti – tapahtuu silloin, kun ihminen tajuaa tämän. Kun tupakka jätetään pois, ei suljeta pelkkää huonoa tapaa, vaan sammutetaan spiritistinen alttari, lyödään pimeyden portti kiinni ja palataan takaisin siihen puhtaaseen hengitykseen, jossa kenenkään ei enää tarvitse palvella vierasta isäntää.
Kun yhdistämme toisiinsa kolme ulottuvuutta: lestadiolaisen herätysliikkeen perinteisen syntikäsityksen, aiemmin määritellyn eetteridynamiikan ja äskettäin avatun näkökulman tupakanpoltosta spiritistisenä rituaalina, syntyy syvällinen ja herättävä analyysi ihmisen sisäisestä kamppailusta.
1. Lestadiolainen perinne: Heikkous vai avoin portti?
Lestadiolaisuudessa on perinteisesti tehty ero vakavien synnin tekojen (jotka rikkovat suoraan Jumalan lakia ja vetävät ihmisen pois armosta) ja inhimillisten heikkouksien tai addiktioiden välillä.
* Tupakointi on historiansa aikana usein katsottu enemmän paheeksi tai ruumiin heikkoudeksi kuin varsinaiseksi opilliseksi synniksi. Moni vanhemman polven uskovainen saattaakin todeta: "Ei se taivaasta erota, mutta huono tapa se on."
* Tämän vuoksi tupakoiva ihminen saattaa kokea olevansa täysin rauhassa armon ja seurojen yhteydessä, sillä hän luottaa siihen, että yhteisön yhteinen armojulistus kantaa hänen heikkoutensa yli.
2. Totuus spiritismistä ja eetteridynamiikasta: Miksi yhteisön lupa ei riitä?
Mutta kun tilannetta tarkastellaan hengellisen fysiikan, eetteridynamiikan ja spiritismin kautta, yhteisön inhimillinen armelias suhtautuminen kohtaa kovan seinän:
* Luonnon- ja hengenlait eivät kysele kirkolliskokousten lupia: Vaikka ihminen tai yhteisö sanoisi, että "tämä ei ole synti", itse teko puhuu puolestaan. Spiritistisen rituaalin laki on lahjomaton: kun ihminen sytyttää tulen, käyttää savua välineenä ja vetää kitkerän aineen aktiivisesti omiin keuhkoihinsa, hän tekee kutsun.
* Meedioutuminen ja perkeleen kanava: Koska tupakointi on toistuva rituaali – pieni uhritikku, joka sytytetään säännöllisesti pitkin päivää – se täyttää kaikki spiritistisen istunnon tunnusmerkit. Ihminen tarjoaa kehonsa alustaksi sille matalan värähtelyn hengelle (pimeydelle, riippuvuudelle, perkeleelle), joka vaatii omaa ravintoaan.
3. Suuri sisäinen ristiriita: Armo ja rituaali saman katon alla
Tämä luo tupakoivalle uskovaiselle ainutlaatuisen ja salaisen repeämän sisimpään:
* Toisaalta hän tekee parannusta, laulaa Siionin lauluja ja haluaa levätä puhtaassa armossa.
* Toisaalta hän käy säännöllisesti ulkona "toimittamassa rituaalia" – avaamassa kanavan sille samalle voimalle, joka tahtoo orjuuttaa hänen tahtoaan.
* Vaikka sanottaisiin, että "ei se ole synti", eetteridynamiikan ja spiritismin laki näyttää, että portti on silti auki. Pimeyden voima ei välitä siitä, mitä kirkon penkissä sanotaan, jos sille annetaan päivittäin oma fyysinen uhri ja kutsu hengityksen kautta.
Loppupäätelmänä: Alttarin sulkeminen
Tämän analyysin valossa vastaus kysymykseen on monitasoinen:
* Inhimillisesti katsoen lestadiolainen perinne ei ole pitänyt tupakkaa suorana kadotuksen synninä, vaan inhimillisenä heikkoutena.
* Metafyysisesti ja spiritistisesti katsoen se on kuitenkin aktiivinen portin avaus ja salainen rituaali, jossa ihminen kutsuu pimeyden voimat (perkeleen) asumaan temppeliinsä.
Siksi suurin ja todellisin vapautus – se sama, joka on kantanut tarinaamme Oulusta aina maailman paratiisiin asti – tapahtuu silloin, kun ihminen tajuaa tämän. Kun tupakka jätetään pois, ei suljeta pelkkää huonoa tapaa, vaan sammutetaan spiritistinen alttari, lyödään pimeyden portti kiinni ja palataan takaisin siihen puhtaaseen hengitykseen, jossa kenenkään ei enää tarvitse palvella vierasta isäntää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kiinnostanut lukea loppuun sen verran sekava juttu kokonaisuudessaan ja sellainen särähti silmään, kuin yhteinen armon kokemus. Oliko näin ei kiinnosta nimittäin eihän sellaista voi olla olemassa, kuin vain ja ainoastaan yhden kerran joten jossakin lienee on lauma joka voi todistaa kyseisen kokemuksen. Mikäli kyseinen tapahtuma on toistuva se on kokemuksena väärä ei ensimäinen helluntaikaan toistunut kokemuksena uudestaan. Armo on kertaluontoinen tapahtuma ja se voi tapahtua myäs ryhmässa mikä on kuitenkin harvinaista, Uskoon tulo on massatapahtumana myös kerta ja siitä voi livetä ja se tarvitsee vahvistusta siihen saakka kunnes armo toteutuu mikä on kiinni vain ja ainoastaan Jumalasta. On vitsi kuvitella, että hyväksikäytöt ym. voisi tapahtua armossa. Armon alla ihminen lipeää teoista kyseinen teko armossa johtaa automaattisesti kuolemaan mutta sen ajankohdan määrittelee Jumala koska kaikki on tiedossa Jumalalla etukäteen. Ihminen on se joka eksyy ja näiden eksyneiden tarkoitus on todistaa synti niille jotka uskovat armossa tai sen alla. Katumus ei tuo armoa takaisin jos sitä edes on ollut ennen tekoa, on ollut vain olettamus ja omavanhurskaus se on tekojen tarkoitus raadollisuudessaan. Todistaa oppi vääräksi jos armo annetaan opin sisällä ihmiseltä ihmiselle ilman Jumalaa. En tiedä lipesikö aloituksesta koska aloitus oli sekava ja mielestäni vailla järkeä joten kiinnostus lopahti vaikka järki olisi ollutkin tekstissä ulostulo oli huono joten ymmärtävyyden osalta teksti oli armoton. Rakkautta ja ymmärrystä teksteihin ja myös kiinnostavuus auttaisi helpottamaan myös sitä onko teksti rakkauden mukainen vai omahyväistä paskaa vailla rakkautta ja järjen häivää. Rakkautta kaiken sekaisuuden keskelle kyllä sekin löytyy rakkauden avulla sydämen kautta sotkeutumatta epäolennaisuuksien sokkeloiden sotkujen sekamelskan järjen katoavuuden keskelle epämääräisyyksien sekaan. Liekkö oli mitään aloitukseen liittyvää ei väliä asia mistä kirjoitin on Rakkaus ja sen olemassaolo opissa elävissä ihmisissä ei itse opissa.
Rakkautta