Sunnuntaiaamun auringon paisteeseen heräilin, ajatus lenteli jo sängyssä loikoillen, siinä tuli vanhoja asioita mieleen ja kysymyskin, mistä ne aina pulpahtaa esiin.
Mietteet hyppää laidasta laitaan ja näin aurinkoisena aamuna melkoisen valoisia ovat.
Kuuntelin kahvia juodessa tapani mukaan radiota ja susista oli puhe tänä aamuna.
Yllätyin, kun kertoivat sinne Etelä-Suomeen ovat kotiutuneet.
Mielikuvat susien asuinpaikoista on ollut täällä Itärajan tuntumassa.
En kyllä haluaisi tavata mitään suurpetoa missään, on ne sen verran pelottavia eläimiä.
Tuli mieleen myös edellisen ketjun anon kertoma lenkillä käynti, viisi kilometriä, sen olen minä myös joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten joka aamu tehnyt, olipa sää mikä tahansa.
Vielä pari vuotta sitten kiersin joka aamu kolmisen kilometrin lenkkiä ja nyt sitten nollassa koko homma.
Tuo iän puhuminen ei kai ihan mukava asia ole, kai jokainen kertoo omatahtoisesti sen, jos haluaa, ainakin minä olen vuosieni määrän tuonut monta kertaa esiin, mutta en välttämättä muiden ikää tarvitse tietää.
Olemme palstalla mikä on yli 80 :lle tarkoitettu, se viittaa ikäänkin, tosin eihän sekään takuu ole.
Taidat olla taitaja kukkien kasvatuksessakin MdK, kuten monessa muussakin tekemisissäsi, minulla aika isoksi päässyt peikonlehti kuolemaa tekee, kastelenkohan liian paljon, vaikka sunnuntaisin vain vettä annankin.
Pitäisikö niille jutella, ennen sanottiin näin kukkien kasvavan, mikä voikin olla totta, kun hönkäilyt jotain kasvua aikaan voi saada.
Yllätänkin nyt aloituksella mikä ei kovin pitkäksi virukaan, kun pisteen laitan ja toivon vaan viestejä kohta esiin tulee.
Kaunista ulkoilupäivää jokaiselle kynnelle kykenevälle.
Mietteet hyppää laidasta laitaan ja näin aurinkoisena aamuna melkoisen valoisia ovat.
Kuuntelin kahvia juodessa tapani mukaan radiota ja susista oli puhe tänä aamuna.
Yllätyin, kun kertoivat sinne Etelä-Suomeen ovat kotiutuneet.
Mielikuvat susien asuinpaikoista on ollut täällä Itärajan tuntumassa.
En kyllä haluaisi tavata mitään suurpetoa missään, on ne sen verran pelottavia eläimiä.
Tuli mieleen myös edellisen ketjun anon kertoma lenkillä käynti, viisi kilometriä, sen olen minä myös joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten joka aamu tehnyt, olipa sää mikä tahansa.
Vielä pari vuotta sitten kiersin joka aamu kolmisen kilometrin lenkkiä ja nyt sitten nollassa koko homma.
Tuo iän puhuminen ei kai ihan mukava asia ole, kai jokainen kertoo omatahtoisesti sen, jos haluaa, ainakin minä olen vuosieni määrän tuonut monta kertaa esiin, mutta en välttämättä muiden ikää tarvitse tietää.
Olemme palstalla mikä on yli 80 :lle tarkoitettu, se viittaa ikäänkin, tosin eihän sekään takuu ole.
Taidat olla taitaja kukkien kasvatuksessakin MdK, kuten monessa muussakin tekemisissäsi, minulla aika isoksi päässyt peikonlehti kuolemaa tekee, kastelenkohan liian paljon, vaikka sunnuntaisin vain vettä annankin.
Pitäisikö niille jutella, ennen sanottiin näin kukkien kasvavan, mikä voikin olla totta, kun hönkäilyt jotain kasvua aikaan voi saada.
Yllätänkin nyt aloituksella mikä ei kovin pitkäksi virukaan, kun pisteen laitan ja toivon vaan viestejä kohta esiin tulee.
Kaunista ulkoilupäivää jokaiselle kynnelle kykenevälle.
Vastaukset 251
Vanhimmat
Kitooksia
Eiku kiitoksia
Hyvää aamupäivää, joka kohta muuttuu iltapäiväksi siellä
Suomessa.
Olin myöhäisellä lenkillä, kun lämpötila ulkona oli lähellä
nollaa, enkä ole vielä laittanut lämpimämpiä ulkovaatteita
esille. Ei tuullut lainkaan, aurinko paistoi vielä kirkkaasti.,
mutta lehtien väriloistosta näkee, että syksy on.
Keräsin muutamia värikkäitä vaahteranlehtiä ja laitoin lehti-
”tupsun” yhden kukan maljakkoon keittiön pöydälle, Siinä
ne ”kuolleet lehdet” ovat vielä silmänilona, tosi kauniina
väriläikkänä.
Juttelin siskon kanssa, joka kertoi tehneensä pullia ja mai-
nitsi mm. kananmunista, joita hän laittaa taikinaan.
Laitatko sinä munia pullataikinaan? – kysyin. Joo, niinhän
sitä olemme oppineet tekemään, sanoi hän. Äiti laittoi
aina kananmunia pullataikinana, mutta useimmiten ne
olivat pitkoja, mitä hän teki. Harvemmin korvapuusteja.
Kerroin sitten siskolle, että kun muutimme Ruotsiin, niin
ihmettelin kuinka ruotsalaisnaiset osasivat tehdä hyviä
pullia. Kysyin, kuinka paljon kananmunia he taittoivat
taikinaan. – Muniako pullataikinaan??? Ei siihen laiteta
munia! Kyllä hyvä täyte riittää!
Sen jälkeen en ole kananmunia taikinaan lisännyt. Siitä
on nyt yli 60 vuotta.
Voiteluun käytän keltuaisia, lisään pienen lusikallisen
vettä ja sekoitan keltuaiseen, niin on helppo voidella
pullat. Vihjeen olen saanut ammattileipurilta ja lähetän
muille leipureille eteenpäin. 😊
On sunnuntai, mutta minulle ei ole päivillä väliä. Saatan
hiljentyä keskellä viikkoakin ja se on silloin pyhäpäiväni.
Taitaa olla perintöä nuoruusvuosilta, kun maalaistaloissa
ei esim. heinän- tai elonkorjuun aikana vietetyy pyhäpäiviä,
jos oli sateisia kesiä. Heinät ja viljat piti saada suojaan
”hyvän sään aikana”.
Tällaisista elämänehdoista ei tämän päivän nuorilla ole
minkäänlaista käsitystä. Mutta maatilat ovat suuria ja
koneellistettuja ja ne henkilöt, jotka vastaavat korjuutöistä,
tekevät varmasti pitkiä päiviä.
Hil-la mainitsi minun kukkienkasvatuksesta. En ole mikään
menestynyt kukkien kasvattajana, luulen että olosuhteet
joittenkin kukkien onnistumiselle ovat olleet otolliset.
Kuten tuo passioonikukka, joka kasvoi rinnekerroksessa
olevan huoneen ikkunalla, parveke yläpuolella suojasi sitä
helteeltä. Mutta sitten kun se alkoi kasvaa lisää, siirsin
sen lasiterassille (jota täällä Ruotsissa sanotaan ”eläkeläis-
kuvöösiksi”). Kuvöösissä sillä oli hengitystilaa, sopivat olo-
suhteet kaikinpuolin. Pelkkää sattumaa.
Posliinikukasta luin netillä, että se viihtyy pienessä ruukussa,
joka mielellään saa olla juurakoita täynnä. Ja ainakin tämän
kukkivan ruukun on täyttänyt juurakot. Olin jo aikonut vaihtaa
siihen mullan, mutta saakin näköjään jäädä tekemättä.
Olin jakanut sen vuosia sitten ja istuttanut toisen uuteen mul-
taan, jonka takia sen kukkiminen ei nyt ole lähtenyt käyntiin.
Ehkä 100-vuotispäiväksi on kukkia siinäkin!
Nyt lähden keräämään vaatteita tuuletukseen, niin olen valmis
kylmien ilmojen tuloon.
Leppoisaa lepopäivää!
Huomenta ja sumuista aamua, radio pakkasyöstä puhui, ei meillä vielä pakkaselle mennyt.
Vielä viikko kesäaikaa ja sitten todenteolla aletaan talven tulosta puhumaan.
Siitä se joulukin alkaa mielessä kummittelemaan ja sen tuomat valmistelut alulle laitetaan.
Aina vaan pienemmiksi valmistelut menevät, kun muistaa perheen kokoontumisen, ennen jopa 17 henkilöä joulupöytään istahti, nyt useinkin ihan yksin jouluni vietän, hiljaisuutta ja rauhaa kaipaan.
Ihmettelen joskus itsekin, miten elämäni on muuttunut, ei menoja, ei halujakaan, ihan hyvin yksin viihdyn.
Ennen saattoi olla yksi päivä viikossa, että kotona olin, lapsetkin sanoivat, kun kaipailin, että ette ole käyneet, ethän koskaan ole kotonakaan.
Kai vieraantuivat hekin, kun nyt ei useinkaan ketään luonani käy.
Nyt on tämän oloinen eloni hyvä.
Eilen tytär toi mökiltään käpyjä, kuusen oksia ja sammalta, tein yhden pöytäasetelman parvekkeen pöydälle ja aikomus on tehdä oksista ja kävyistä kranssin tapaisi, vähän uudemman tapaisia.
Malleja on tarjolla runsaasti ja aika menee kuin lentäen niitä tedessä.
En käytä kananmunia minäkään pullataikinassa, kuivattaa suotta pullia, en muutenkaan pullina monta taikinastaan syö, korpuksi laitan ja niitä järsin ja murennan ympäristön.
Paha tapani on , että telkkarin ääressä jotain useinkin napostelen.
Yksi päivä muiden joukossa on minullekin sunnuntai, linja-autojen liikkumattomuus siitä muistuttaa, voi hankaluutta tuottaa sekin, autottomille, lähinnä vanhuksille.
Tuntuu useinkin, että autojen kulku on järjestetty koululaisia varten, paljon muita ei kyydissä näy, no keskipäivällä eläkeläiset pääse ilman maksua ja ehkä joku heistä kyytejä käyttää.
Maailma muuttuu ja ei auta kuin ihmetellä vauhtia millä muutos tapahtuu, sen todistavat jo ajassa mukana elävätkin.
Kuka huomio vanhan ihmisen, jolla ei tietokonetta ei muitakaan nykylaitteita ole, miten hänen asiansa hoidetaan ja kuka?
Ikänsä uurastaneet ja siinä uskossa olleet, että heistä huoli pidetään, ikäviä kertomuksia tästä huolenpidosta aina vaan kuuluu ja mummottelu vain lisääntyy, lupa on olla vaikka kuinka härski vanhuksia kohtaan.
No tulipa taas mainittua, itse olen vielä itseni herra, mutta kaikilla ei näin ole, viedään ja tuodaan muiden ohjeiden mukaan.
Tuntuu jopa pahalta seurata sivusta näitä voimia ilman olevia vanhuksia. ikätovereita, joilla ei omaa tahtoa enää ole ja sitä vähääkään olemassa olevaa eivät kuuluviin saa.
Nyt on puolet sallituista sanoista kirjoitettu,joten palaillaan huomenissa, jospa viestejä ilmaantuisi useampia.
Onnellista sumuista päivää.
Keskipäivää aurinkoisesta korvesta@
Vilkas vierailijen viikonloppu takana. Mummo sai syliinsä lapsenlapsen ja mieheni tyttärensä ilokseen.
On sulla Hilla surut ja murheet, lapsesi asuvat samassa kaupungissa eivätkä huomioi sinua vaikka juuri tyttäresi toi askartelutarpeita sinulle.
Lisäksi suret "kuka huomioi vanhan ihmisen jolla ei tietokonetta ei muitakaan nykylaitteita ole, miten hänen asiansa hoidetaan ja kuka?"
"Asiansa hoidetaan?" Sellaisten vanhusten asioita kyllä hoidetaan jotka makaavat sängynpohjalla. Eivät he tietokoneita tarvitse joku toinen hoitaa heidän asiat.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Eläke läsähtää tilille joka kuukausi ja jos se ei riitä niin ei riitä.
"Itse olen vielä itseni herra,,,,, muita viedään ja tuodaan muiden ohjeiden mukaan."
Onneksi olet etuoikeutettu. Vertailu antaa ryhtiä.
Näillä eväin uuteen viikkoon ; )
Ei tarvitse Hillan sanoja toistella ja repostella!
Pitää toistella, että lukijat näkevät heti kurjuuden ja ihanuuden erot.
Kumpi on kumman elämää.
Kukaan tuskin muistaa valitusta, kun kuopus ei enää käy.
Kumpi on kumman elämää kysyt ja vertaat.
Itse en vertaa ketään itseeni, luin Hillan kirjoituksen ja jäin miettimään mitä on olla itsensä herra ja mitä olla muista riipuvainen.
Olen hyvin tietoinen, että olisin aallokossa heittelehtivä vene ilman läheisiäni ja ystäviäni. Yksin en pärjäisi ja mitä tulee kuopukseen häni luo uraa, menestyy, ei silloin tarvita äitiä kuten opiskeluaikoina.
Aina olet todistellut että poikasi pärjäsivät koulun jälkeen ilman äidin rahallista apua, Mutta venyihän nuo kuopuksen opinnot rutkasti, nyt sitten ”menestyy” ja ”luo uraa”. Sitä tietokone”taidettako” sanot uraksi?
Onko sinulla ongelmia ymmärtää kirjoituksiani. Oletko sitä mieltä, että harrastukset elättää?
Olen ystävystynyt taidepiireissä ihmisten kanssa jotka ovat vielä työelämässä. Ei taide elätä kuin pientä osaa sen tekijöistä. On oltava ammatti koka tuo leivän pöytään.
Hyvää huomenta!
Olen ruvennut harjoittelemaan talviaikaan siirtymistä, eli
yritän nukkua vähän pitempään. Hyvin on onnistunut klo
8:aan asti nukkuminen, varsinkin nyt kun aamut ovat kyl-
miä ja pilvisiä. – Huomaa kyllä eron, jos lähtee tyhjällä
vatsalla liikkeelle, niin on paljon helpompi kävellä.
Jos lähtee aamiaisen jälkeen, niin puuro vatsassa tuntuu
liian painavalta ja hidastaa askeleita.
Tänä aamuna herätessä olivat ajatukseni kaukana toisella
puolella maapalloa, Chigacossa. Ajattelin veljentytärtä,
jolla on viime aikoina ollut elämänsä tärkeimmät koho-
kohdat: naimisiinmeno ja tänään tohtorinväitöstilaisuus.
Naimisiinmeno oli varmaan järjestetty tähän yhteyteen siltä
varalta, että saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jos tulee
kaukaa vieraita. Maailman tulevasta tilanteesta kun ei tiedä.
Rohkea tyttö! Hänen väitöskirjansa käsittelee asioita, joita
ei ikinä ennen ole huomioitu missään maailman kolkassa.
Pitäisi Trumpin olla mukana kuuntelemassa!
Itse aion olla tilaisuudessa mukana netin välityksellä tänä
iltana.
Eilen illalla oli tylsää ohjelmaa tv:ssä. En jaksanut katsoa.
Mietin siinä niinkuin äiti tapasi sanoa: ”Mitähän tekisi, että
mainittaisiin” ja sain idean Hil-lan seinien ripsumistyöstä,
että vielä iltamyöhällä otin ”pölyhuiskan”, kiipesin talous-
tikkaille ja ripsuin eteisen komeroitten päältä pölyt pois!
Komeroitten päällä on siniset säilytyslaatikot. Lajittelin kesä-
vaatteet niihin. Kahteen laatikkoon meni pestyt täkit. Sitten
vielä yksi laatikko, johon laitoin sellaiset vaatteet, joita en ole
käyttänyt pariin vuoteen. Vievät vaan tilaa vaatekomerossa.
Hyvä mieli oli tästäkin pienestä uurastuksesta nukkumaan
mennessä. Mutta aamulla muistutti kyllä kipeät jäsenet siitä,
että olin tehnyt outoja liikkeitä, nostellut laatikoita katon
rajaan. - No kyllä nämä vaivat paranevat uusilla liikkeillä!
Eilen sain pakasteen tyhjäksi. Minulla on tapana asettaa vesi-
kattila, missä on kiehuvan kuumaa vettä, pakastekaappiin ja
ovi kiinni, höyry sulattaa nopeasti. Sitten on vaan oltava nopea
kun jää sulaa ja kaappi lainehtii. Yleensä laitan reunapeltin
kaapin eteen, minne vesi valuu.
Nyt käytin pojalta saamaani vihjettä, kun on pieni pakastin:
puhalsin hiustenkuivaajalla niin että jäärouhe karisi. Kaavin
jääpalat alahyllylle ja siitä roskalapioon. Taidan ruveta jatkossa
käyttämään pojan kikkaa. Hän varoitti, ettei saa päästää vesi-
tippoja kuivaajaan.
Yksinäisen joulunviettoon minäkin valmistaudun, enkä jaksaisi
enää olla mukana siinä hössäkässä, mikä aina oli kun suku oli
koolla. Usein oltiin joulua viettämässä Suomessa ja tavattiin
kaikki sisarukset perheineen ja tietysti vanhemmat. Vanhemmat
halusivat aina kotiin yöksi, heitä ei saanut jäämään ”juhlapaikalle”.
Nyt ymmärtää heidän tunteensa, he halusivat hiljaisuutta ja
rauhaa ympärilleen. Olivat saaneet tarpeekseen siltä kertaa
lastenlastensa riemuhuudoista. Parhaimmillaan heitä oli
12 äänessä, myöhemmin vielä 2 lisää, mutta vanhemmasta
päästä alkoivat olla teini-ikäisiä ja omiin huoneisiinsa sulkeu-
tuneita.😊
Joskus olimme Suomessa uudenvuoden aikoihin.
Ja joskus tuli joku sisarusten perheistä Ruotsiin viettämään
joulua tai uuttavuotta.
Mutta niinhän se on, että lopulta jää vanhat yksin. Itsekin aivan
omasta aloitteesta olen toivonut, että nuoret viettävät joulun-
pyhät sillä tavalla kun se tuntuu oikealta joululta. Minä olen
sen jo ehtinyt kokea niin monta kertaa, etten toistoa kaipaa.
Olen aivan tyytyväinen kun joulu on yksinkertainen ja rauhaisa.
Pienet merkit joulusta riittävät.
Mutta luultavasti ainakin meidän ”kokkausihmisten” keittiöistä
alkaa kohtapuoliin keittiön tuoksut levitä naapurienkin neniin,
kun alamme jouluruokien ja leivonnaisten teon.
Aina on katsottava eteenpäin. Kyllä niitä positiivisiakin asioita
tapahtuu, jotakin kivaa on aina edessäpäin!
Iloista maanantaita!
Nykyisin joulu on meille sellainen, että marraskuun puolivälissä laitan lämpimät ledtuikkuvalot tuijiin ja kartiovalkokuusiin ajastimella etu-ja takapihalle. Ajastimella siksi ,etten tykkää ,jos paistaa aurinko ja valot palaa, en myös yövaloista.
Kattoon yltävä aito kuusi meille tuodaan viikko ennen joulua, myyjä laitaa sen pihalla valmiiksi jalkaan. Koristelen sen hetimmiten ,ihana se on.
Mitäpä muuta,,, pullia leivon, niin että vien lasteni huusholliin jouluna.Samoin maustekakku ja tortut sipasen.
Entä ne lahjat— kun kukaan ei tahdo mitään turhaa , niin annan seteleitä etukäteen , että saavat hankkia haluamaansa ns pukinkonttiin.
Mutta aina siinä käy niin , että perinteinen lahjasäkki on minullakin täysi, kun vietämme aattoa lasten luona.
Kyllä minulle se joulu tulee siitä joulun odotuksesta ja huipentuu aattoon.
Näin on ,niin kauan kun terveyttä ja voimia piisaa. Toki ovat vaimat vähentyneet ja sen kyllä huomaa.
Joulusiivouksia ei onneksi tarvi paljoakaan tehdä ,kun aina on siistiä ja puhdasta.
Ps: olen aikaa sitten tehnyt ns kuolinsiivouksen . Kun ei ole liikaa roinaa on kaikki järjestyksessä.
Lokakuista säätä ja huomenta, ylös on päästy ja nyt päivää ajattelen, mitä kivaa saisi aikaan.
Radíossa vanhusasiaa pohditaan, jätän nyt tällä kertaa asian kertaamisen, paljon olen siitäkin kirjoittanut.
Pitänee kumminkin korpikirjailijan kysymyksiin vastata, minulla on näkökulmaa vanhuksista, monen kuntoisista, muistisairaista, joille kaikki palvelut on ulkopuolisin voimin hoidettava.
Jos ei läheisiä ole, onko varmaa, että apu mitä saavat on tilanteen mukainen.
Näkökulmia voi olla monenlaisia, ei kaikki niin valoisia, kun kuvitellaan.
Toinen kysymys, mikä sinua pohditutti, oli itsenäiseksi sanomiseni, ja todella itse päätän kaikista puuhistani, sanotaan, että vielä ainakin, koskaan ei tiedä milloin tilanne muuttuu.
Onnellinen olen siitä, että vielä kaikesta selviän, en omaisia ole rasittanut kovin paljon, kauppaan vievät tarpeen tullen ja siitä olen kiitollinen, apua antavat, jos pyydän.
Ikäihmisten asioista pohditaan paljonkin ja väärältä tuntuu, että apua tarvitsevilta aina vaan apua heikennetään.
Ano kirjoitit jouluun valmisteluista, aika paljon samaa hommaa on minunkin joulun odotus.
Olen joululapsi ja joulun aika on minulle perinteiden mukainen.
Lahjoja en juurikaan osta, ennen annoin rahana, mutta viime joulu oli poikkeus, vain pienempiä muistin.
Poikani sanoi, että kaikilla on kohtalainen toimeentulo, miksi vähiä rahojasi jaat ja niinpä unohdin koko asian.
Adventtina jouluvalot laitan, se yksi perinne, mitä olen toteuttanut koko ajan perheen perustamisen jälkeen.
Itse leivon minäkin jouluiset leivonnaiset, aika kuluu siinäkin hommassa mukavasti ja taitojaan voi samalla testata.
Lapsien perheisiin ei tule vietyä, sillä siellä taiturit perheessä omasta takaa, miniä ja molemmat pojan tyttäret osaavat leipomisen taidot.
Tytärkin leipoo paljon ja tykkää itse tehdä.
Ajankohtainen olisi minunkin pakkasten sulatus, mutta odotan pakkasia, että voin viedä pakasteet parvekkeelle.
Pojan vanhempi tytär puhui aiemmin väitöskirjan teosta, mutta nyt lapset taitaa voimat viedä, mutta vielähän ehtii jos intoa riittää.
Aihekin oli mielessä, lasten kaksikielisyyden oppimisesta.
Hyvin on kaksikielisyys onnistunut perheessään, lapset käyvät englantilaista koulua, mutta hyvin on suomikin hallinnassa.
Pitänee vielä kertoa labrantuloksista, kaikki oli hyvin, vielä lääkärin lausunnon lupasivat lähettää.
Itsekäs varmaan olen, kun valittelen lasten luonani käymisistä, hyväksyn kyllä senkin,, mutta aiemmat vuodet aina mieleen tulee, kun poikanikin kanssa ptkiä yhteisiä keskusteluja käytiin, nyt ymmärrän kiireensä ja yritän sopeutua.
Jospa riittää tältä aamulta, huomenna lisää, jos näin sallitaan.
Aamupäivää ! Kylläpä nukuin makeasti viileässä makuuhuoneessa, seitsemän tuntia putkeen, ilman aamuyön heräämistä.
Arvostan todella näitä meidän teräsleidejä - nimiä mainitsematta - jotka jaksavat hoitaa nämä lupsakat aamunavaukset. Niiden jatkuvuus jäntevöittää koko 80+ osastoa, mielestäni.
Niistä välittyy ennen muuta tyytyväisyys oleviin oloihin - epäkohtia ja ongelmia vähättelemättä - keskenään toimivat esimerkillisesti toinen toistaan kunnioittaen ja avoimena muidenkin osallistumiselle.
Oma osallistumiseni on edelleen satunnaista, vaikka helposti tartun aiheisiin mielessäni, kehittelen ajatuskulkuja, mutta jätän ilmaisematta, turhennan ne ja kysyn itseltäni: "ketä kiinnostaa"..))
"Aineistoa" mielessäni pyörii liikaakin mutta sopivatko ne tänne, onkin sitten toinen juttu.
Odotan myös edelleen sitä aikaa, jolloin olen saanut tämän oman pienelämäni parempaan järjestykseen - minulla on vielä kaikki "ihanasti rempallaan" - liian monta projektia kesken eikä voimia niiden loppuun saattamiseen ainakaan siinä aikataulussa minkä olen itselleni asettanut.
Silti, yllättäen, kun luen muiden kuvauksia oman arkensa kulusta, ne eivät minua masenna vaan keventävät - noin sen tulisi mennä, kiva että joku osaa ja jaksaa..)) Ikäänkuin muiden tyytyväisyys siirtyisi minuun - niin että kiitos vain tyytyväiset..))
Mielestäni tuossa tyytyväisyydessäkin on erilaisia muotoja, suorituskeskeinen, itseään esittelevä ja alleviivaava tyytyväisyys ei ainakaan minuun tee suurta vaikutusta - se saattaa jopa masentaa joskus, mutta se mikä tekee vaikutuksen, on jatkuvuus, näin on aina tehty ja hyväksi havaittu, tätä jatkan ja vahvistan perinnettä omalta osaltani, voimieni mukaan.
Eli en todellakaan allekirjoita "kehityksen kehittymistä", pelkän turhautumisen, kunnianhimon tai ikävystyneisyyden pohjalta. Monesti "kehitys" aiheuttaa huonontumista jollakin toisella osa-alueella tai mikä vielä pahempaa kuluttaa surutta niukkenevia luonnonvaroja. Haitat ovat näennäisiä hyötyjä isommat.
Tulipas puhuttua isosti, ja epämääräisesti. "Ei suuret sanat suuta halkaise", sanottiin ennen, ehkä vähän eri merkityksessä - toppuutellen..))
Tähän arkiahdinkooni liittyen sain vielä epämukavan lisän: vaikka teetätin kalliin sähkösaneerauksen talvella, sähköt (valaistus) hävisivät yhtäkkiä puolikkaasta taloa: kolme iltaa meni taskulamppujen valossa, avun saanti viivästyi, vasta eilen sain asentajan paikalle, ylitöihin joutui raukka.
Vähän taisin moitiskellakin firmaa; että ison remontin jälkeen voi ilmaantua näin alkeellinen "vika". Sain tietenkin luennon sähkötekniikasta ja ohjeen tulkita sähkökaapin nippeleitä. Sanoin heti, etten pysty niitä muistamaan yhden ohjeistuksen perusteella, enkä jaksa opiskella sähkötekniikkaa, edes sen alkeita.
Muistui mieleen jokin näistä tulevaisuuden dystopioista, uhkakuvista,
että tekninen kehitys menee niin pitkälle, ettei ihminen enää pysty hallitsemaan sitä. Ja tietysti ensimmäisenä me, jotka olemme sitä vasta nyt opiskelemassa, putoamme kelkasta. Itse olen jo pudonnut..))
Tarina kuitenkin jatkuu: kahden tunnin työrupeaman jälkeen tuttu asentaja löysi syyn oikosulkuun: keittiön kohdevalaisin oli astioiden kuivaskaapin alla ja siitä oli sitten tihkunut kosteutta valaisimen päälle ja aiheuttanut oikosulun. "Siis minun virheeni", parkaisin ja asentaja totesi ystävällisesti: valaisimen syy...))
Oli miten oli: nyt on kaikki kohdallaan, odotan vain jatkotoimia.
Vaikka näiden ostosten (jääkaappi/pakastin, pesukone, pieni säiliöpakastin tänä vuonna) valinta, hankinta ja kotiinkuljetus olisi helppoa,
niiden asennus, sisäänajo ja käyttö ei sitä välttämättä ole - ainakaan minulle, joka en jaksa lukea käyttöohjeita kuin vikojen sattuessa.
Mitenkähän olisi ulkokellari ja kylmäkomero-käytöntö ?
Kerrostalo asuminen olisi "helppoa" - talkkari/huoltomies apuna...
En silti suurin surminkaan tahtoisi asumismuotoani muuttaa, ellei ole pakko.
Olisi ollut kiva jatkaa tuosta Hil-lan esiinottamasta vanhusten pärjäämis-teemasta, mutta ruutuaikani loppuu nyt.
Päivä on kaunis ja ulos täytyy päästä.
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1
Aamupäivää ! Kylläpä nukuin makeasti viileässä makuuhuoneessa, seitsemän tuntia putkeen, ilman aamuyön heräämistä.
Arvostan todella näitä meidän teräsleidejä - nimiä mainitsematta - jotka jaksavat hoitaa nämä lupsakat aamunavaukset. Niiden jatkuvuus jäntevöittää koko 80+ osastoa, mielestäni.
Niistä välittyy ennen muuta tyytyväisyys oleviin oloihin - epäkohtia ja ongelmia vähättelemättä - keskenään toimivat esimerkillisesti toinen toistaan kunnioittaen ja avoimena muidenkin osallistumiselle.
Oma osallistumiseni on edelleen satunnaista, vaikka helposti tartun aiheisiin mielessäni, kehittelen ajatuskulkuja, mutta jätän ilmaisematta, turhennan ne ja kysyn itseltäni: "ketä kiinnostaa"..))
"Aineistoa" mielessäni pyörii liikaakin mutta sopivatko ne tänne, onkin sitten toinen juttu.
Odotan myös edelleen sitä aikaa, jolloin olen saanut tämän oman pienelämäni parempaan järjestykseen - minulla
Voi,voi, pieleen meni tämäkin yritys ! Kyllä tässäkin kehityksen kehittyminen tuli todennetuksi, ainakin minun kohdallani.
Ei vanha koira opi uusi kujeita ja eikö me 80+ jo vanhoja olla ?
Kyllä sinun jutut Demeter aina kiinnostaa, toisin kuin ….
Voi kiitos, Ano 00007..))
Sinulla on kiinnostavia juttuja.
Kiitos sinullekin, Ano 00008. Jospa se on niin, että jos/kun kun "kauneus on katsojan silmässä", kiinnostus on lukijan mielessä..))
Kauneus on katsojan silmissä ja sydämmessä.🩷😍
Hyvää maanantaiaamua!
Kun heräsin, niin muistin, että on tiistai ja ostospäivä.
Kuukauden suurostokset ja kauppaan menen aina heti, kun sen
portit avataan. - On niin rauhallista kierrellä kaikessa rauhassa,
kun ei ole vielä paljon asiakkaita, eikä tunne olevansa ruuhkan
tiellä. Pystyy keskittymään paremmin.
Niin täyttyi kärry reunoja myöten raaka-aineista ja muista ruoka-
tarvikkeista. Tiistaina saa seniorit 5 % alennuksen, jäsenillä voi
olla muitakin etuja, jotka laskevat ostosten hintaa.
Sitten kärry hissiin ja asunnolle. Oli jo reseptit mielessä, kun
latasin raaka-aineita pakasteeseen. Siinä on muutaman päivän
kokkausurakka edessä. Sitten on vapaata loppukuukausi siltä
osin.
Eilinen ilta oli jännittävä, kun pelkäsin saanko yhteyttä Atlantin
toiselle puolelle, mutta onnistuin aivan omaksi ihmeekseni.
Jännitti muuten tohtoriksi väittelevänkin puolesta, mutta se oli
turhaa. Tyttö esiintyi kuin ei muuta olisi tehnytkään kuin ollut
kameroitten edessä.
Huvitti vähän, kun hänen lähtiessään Amerikkaan, teki paikallis-
lehti jutun hänestä ja kirjoitti tytön lähtevän unelmiensa perässä
hakemaan tohtorin tutkintoa. Vähän siihen tyyliin, että nuorilla
on ”unelmansa”. – Nyt kuusi vuotta myöhemmin asia on selvä.
Määrätietoinen tyttö!
Filmauksen aikana näin myös yleisöä, eikä ollut vaikea arvata
että eturivissä istui hänen ”uunituore” aviomiehensä ja anoppi
ja muita lähiomaisia.
Onnitteluchatissa vilahti myös suomalaisten perheenjäsenten
viestejä.
Täällä on ollut kylmä yö. Nyt paistaa aurinko, mutta loppuviikolle
on luvattu rankkaa sadetta. Olisi nyt pidätellyt sitä sadetta huomi-
sen yli, kun on pakko lähteä kaupungille.
Tämän päivän ohjelmassa on pyykinpesua ja taidanpa aloittaa
pakasteen täyttämisen leipomalla sämpylöitä. Ostin tällä kertaa
skoonelaista ruisleipää, joka vetää vertoja Fazerin leiville. Itse
leivon tavallisesti saaristolaisleipää, mutta siihen tarvitaan mal-
taita, joita minulla ei tällä hetkellä ole, eikä täällä voi ostaakaan
niitä joka ruokakaupasta.
Välillä kasaantuu tekemistä enemmän jollekin päivälle. Välillä
saa sitten ottaa rennommin. - Luulenpa, että nyt on oiva tilaisuus
lähteä myöhästyneelle aamulenkille. Aamu on mennyt aivan
muissa puuhissa. - Kivaa päivän jatkoa!
Kirjoitan kuulumiseni, koska oli lasten kuulumiset toisillakin ja mitä me yksinäiset muusta nautimme.
Olen jo pariviikkoa asunut lapseni (59v)kanssa hänen polvileikkauksen vuosi ja on hieman eri asia tavata pikaisesti, kuin asua yhdessä. Onneksi olemme sovun lölytäneet, vaikka hieman.....jumittoiko kone?
Nuorin lapsenlapseni, tyttärenpoika, täyttää tänään 18 vuotta. Lauantaina on synttärijuhlat, päivällä meille vanhuksille ja eno vie illalla Tukholmaan jazzklubille. Me annamme hänelle tuon vanhemman automme harjoitteluatoksi heti kun ajaa kortin. Synttärilahjan annoimme etuajassa, kun äiti vei pojat synttärimatkalle Lontooseen johonkin K-pop-yhtyeen konserttiin kaksi viikkoa sitten.
Olisihan noita lapsenlapsia saanut olla useampikin, mutta näihin kahteen ne näyttävät nyt jäävän.
Kyllä he ovat miehellenikin läheisiä, ottivat het kun tapasivat hänet boonusisoisäkseen, kun isoisä oli juuri kuollut. Tulivat meidän autossa kotiin farfarin hautajaisista ja vanhempi sanoi miehelleni että nyt saat sitten sinä olla meidän isoisä. Mieheni on erittäin lapsirakas, joten hänelle se oli kuin olisi saanut odottamattoman lahjan elämältä.
Nyt vain kun pojat ovat jo aikuisia käyvät täällä harvemmin, eivätkä enää vietä kesälomapäiviä veneellä joella tai kesähuoneen vintillä kavereidensa kanssa. Läheisiä olemme edelleenkin.
Tänäänkin on kuulas aurinkoinen syyspäivä, aamulla jo kuuran hohtoa oli nurmikossa yöpakkasen vierailtua. Olemme tankanneet tätä syksyistä väriloistoa ja aurinkoisia säitä ulkoilemalla runsaasti . Ajamme usein jonnekin kivaan kohteeseen, jossa sitten nautimme maisemista, puistoista ja rakennuksista, viimeksi Mustion linnan puistoon. Viitisen kilometriä tulee käveltyä ihan huomaamatta, kamera ahkerasti käytössä. Syömme välillä lounaan tai nautimme kahvit näillä retkillä , Mustiossakin on hyvä ravintola. Siskojeni kanssa tapaamme silloin tällöin Helsingissä, traditiona on vuotuinen Ateneum-käynti, samalla lounastamme, ja kyllä me vanhanaikaisesti käymme toistemme luona kylässäkin. Veljet asuvat kauempana, heitä tapaan harvemmin. Yhteisessä sisarusten Whatsap-ryhmässä pidämme tiivistä yhteyttä ja esimerkiksi kaikkien merkkipäivät, myös nimipäivät huomioidaan, samoin kälyt ja langot. Sairauksia alkaa olla yhä näin vanhemmiten piirissämme, tämä sukuyhteys antaa niihinkin voimia.
Lasten perheitä tapaamme usein, asuvat onneksi lähellä, syömme toistemme luona lounaita ja piipahtelemme muuten vain. Lastenlapset asuvat melkein kaikki ja liikkuvat jo omillaan, syömässä mummolan herkkuja, käyvät näyttämässä myös poika- ja tyttöystäviään. Vielä ei ole hääkellot kenellekään heistä soinut eikä uutta sukupolvea ole, vaikka on jo valmistuneita ja tukevasti työelämään sijoittuneita vanhimmassa päässä, alle 30 kaikki vielä kuitenkin. Pian yksi on lähdössä Japaniin opiskelijavaihtoon ja pidämme lähipiirin kanssa hänelle läksiäiset, on siellä joulun ylikin. Varsinaista apua emme kotona vielä tarvitse, olemme hyväkuntoisia ja täysin omatoimisia. Joskus on apu tervetullutta erikoistehtäviin, kuten veneen katoksen laittoon.
Meillä taitaa olla oikea klaani, omien vanhempieni perua tämä sukuyhteyksien vaaliminen ja omien puolesta toiminta. ja onhan meitä lukumääräisestikin paljon jo monessa polvessa.
Diakoniapiirin myyjäisiin neulon paraikaa palmikkopipoja Isoveli-langasta, on näyttävä ja hyvin myyvä malli ollut. Joulumyyjäisiin teen aina havukransseja, kun on omassa puutarhassa pehmeitä havukasveja, esimerkiksi tuijia ja hemlokkeja sekä marjakuusta.
Ennen olimme loka-marraskuun pimeimmän ajan Kanarialla, mutta se jää nyt väliin, yhtään ei huvita odotella lentokentillä ja istua kuutta ja puolta tuntia lentokoneessa, ja onhan nuo aurinkorannat jo niin moneen kertaan nähty ja koettu. Madeiran ¨kukkaissaarelle" kuitenkin lähdemme pakoon miehen tulevia pyöreitä synttäreitä ensi vuoden puolella.
Ihania syyspäiviä!
Paloma kirjoitti:
”Tulivat meidän autossa kotiin farfarin hautajaisista ja
vanhempi sanoi miehelleni että nyt saat sitten sinä olla
meidän isoisä.”
Sama juttu oli, kun äitini kuoli 2000 (olisi muuten tänään
hänen 109-vuotispäivänsä) ja veljen poika, joka oli silloin
7 vuotta, oli itkenyt hautajaisissa, kun ei hänellä ole enää
mummua. Sitten oli pyyhkinyt silmänsä ja sanonut isälleen:
- Mutta M-täti, voisiko hän tulla mummukseni?
Veli oli sanonut, että sinun täytyy kysyä seuraavalla kerralla,
kun mennään käymään Ruotsissa. Ja niin hän tekikin.
Poika katsoi silmiin ja kysyi juhlallisesti: - Tahtoisitko tulla
mummukseni?
Kukapa tuollaiseen kysymykseen olisi voinut vastata kieltä-
västi? 😊 Sanoin, että tottakai haluan, niin kauan kuin sinä
mummua tarvitset!
Niinpä sitten lensin aina Suomeen, kun vanhemmat lähtivät
etelään aurinkolomalle. Ja kun kissat olivat poissa, niin me
hiiret tanssimme pöydällä. Ne oli hauskoja vuosia!
Nyt hän ei enää tarvitse mummua, asuu omassa asunnossa
ja on kuulemma oppinut ”mummulta” kaiken mitä huus-
hollissa täytyy osata. Äitinsä oli ihmetellyt, kuinka hyvässä
järjestyksessä hänen vaatekaappinsakin ovat. Äiti oli saanut
tietää että mummu on opettanut kuinka vaatteet viikataan
siisteihin pinoihin. 😊
Kaikkeen sitä mummuna saattaa joutua. Minä esimerkiksi
sain tehdä pojalle räpin, teksti on vieläkin osittain mielessä:
”Ruotsista tulee räppimummut,
mistähän löytäisi J: lle rummut?
Räppi vaatii kovaa komppia,
ettei tarvitse tyhjään pomppia.
Ulkona huojuu hyppyhäkki,
autotallissa nyrkkeilysäkki.
Mummu hyppii ja nyrkkeilee,
pyörällä lenkin vetäisee.
M-mummo on kova jätkä
vaikka onkin vaan pieni pätkä… jne
Oi niitä aikoja!
Huomenia keskelle viikkoa ja pakkasaamu eka kerran, kolme astetta mittarissa.
Sumuista on ilma, varmaan vesillä liikkuminen on vaikeaa, näin vävyni kertoili.
Rauhan aikaan saaminen on nyt aamuradion puheenaiheena, taitaa vanha sanonta, paljon porua, aikaan ei mitään saada.
Olisi varmaan maailman päämiesten vaihto ainoa tapa lopettaa sodat.
Katselin, kuuntelin eilen A-studiota ja puhuttiin maahanmuutosta, aihetta varmaan onkin, sillä ilman tätä muuttoa emme selviä tulevina vuosina.
Korkeasti koulutettuja toivotaan, mutta kaikki luokitellut työn tekemiset apua kaipaa.
Kaiken työn arvostuksen olisi muututtava, on ymmärrettävä, että kaikki työ on arvokasta ja palkalla on toimeen tultava.
Kotiuttaminen on kaikella tapaa tärkeää, kielen oppiminen ja maan tapoien hyväksyntä kuuluu maahanmuuttajien ensimmäisiin vaatimuksiin.
Omat työtä tarvitsevat olisi tietenkin ensin saatava työnteon piiriin ja kaikenlainen työ olisi otettava vastaan myös oman maan kansalaisiten kohdalla.
Maahanmuuttajat ohjataan töihin, mitkä ei oman maan kansalaisille kelpaa, olipa koulutus mikä tahansa.
Risun keräämisellä ei ihminen ansioitaan saa niin koreaksi, että pystyisi elämänsä hoitamaan.
Ongelma on suuri, sillä osaavia ihmisiä tarvitaan ja aina tarve vaan kasvaa.
Kiva kuulla sinustakin Kristiina23 ja on myös mukava kuulla, että avuksi voit olla tyttäresi vaivojen kohdalla.
Sopu sijaa antaa, sekin on todistettu jo aikoja sitten.
Demeterin osuus ketjumme annissa on melkoinen, hänen antamia aiheita voi mielihyvin kommentoida ja lukea.
Ilahdun minäkin, kun nimimerkkisi näen ja mittavan viestin pääsen , , lukemaan, aina asiaa sisältää, mihin voi kantaa ottaa.
Ramoonan vietit liitän samaan sisältöä antaviin viesteihin, paljon asiaa, mitä ei kaikilla ole mahdollisuuksia toteuttaa.
Kehumiseksi joku taas sanoo, mutta ei vaan voi sivuuttaa ilman kiitos mainitoja.
Arkielämää kaikki kuvaa ja siitä on jokaiselle mukava jotain palutetta antaa.
Paloma ja MdK naapurimaan terveisiä kertoo, elämää heidän oloistaan, mistä pieniä eroja on huomattu, meidän tapoihimme.
Kuitenkin heilläkin taustaa kotimaastamme, että osaavat siltä kantilta elämää valottaa.
Kulttuuriterveisiä monelta suunnalta ja niistä ammennan minäkin osani ja avarran näkökantojani, niin kirjallisuuden kuin muidenkin nähtävyyksien tasolla.
Pientä on elämäni näissä puitteissa, joten kiva on kuulla elämästä teidän kaikkien avulla, saada aihetta vastailemaan ja omia ajatuksiani purkamaan.
Sisältöä päivääni saan ja siitä olen onnellinen, kiitän jokaista annistanne.
Valoisia, vilpittömiä juttuja, niistähän ketju vauhtia saa ja kirjoittelu innostaa.
Nyt taas piste on laitettava, hieman hilliten halujani, kertomista olisi, vaikka millä tapaa, mutta jääköön huomiseen. iloa päiväänne.
Huomenta Korvesta@
Kaunis aurinkoinen päivä tulossa korpeen. Keskiviikko ja iltapäivällä taas syysloman jälkeen opistolle maalaamaan. Lapsenlapseni on ollut ilonani. Hain mökiltä isänsä aikaisia vauvaleluja. Ne kyllä kiinnostivat, mutta eniten tytön huomio keskittyi kauhoihin ja vispilöihin keittiön kaapissa. No, mutta nyt mummolassakin on leluhylly.
Tilasin tarinakrjani kustantamosta, pyysin oikoluettavaksi. Ei teksti muutu, mutta kuvien asettelu ja kokonaisuus on hyvä nähdä etukäteen jos vaikka jotain pitäisi muuttaa ennen julkaisua. yhden kuukauden netto eläke niihin menee, mutta nyt on se kolmenkymmenen vuoden takainen haave toteutumassa.
Uskon, että monella ikäisellämme on unelmia joita haluaisi toteuttaa. Tämäkin projektini muhi kauan nimellä "sitten kun.."
Minusta on tehty ruma aloitus toisaalle, eli sama henkilö joka kirjoittaa myös tänne Nojatuoliin on aloituksen takana. Tiedän kuka hän on, mutta en tiedä miksi hän on ilkeä. Samoja ilkeitä lauseita vuodesta toiseen, ei hän muutu.
Mutta nyt uureen päivään. Onneksi raskaimmat syystyöt ulkona on tehty ja sisätyötkään eivät isoja kaipaa. Minulla kukkii vielä toukokuussa istutetyt amppeliorvokit, yöksi otan ne sisälle.
aamulla nostan ulos.
Hyvää pikkulauantaita.
Unelmiaan kohti voi kulkea myös aikuisena
https://www.lehtiluukku.fi/lehdet/askel/
Askel-lehdessä kannustava artikkeli Anneli Kannosta, josta tuli aikuisiässä yksi Suomen tunnetuimmista kirjailijoista.
Harva unelmoi kirjan kirjoittamisesta. Yleensä unelmoidaan oikeasta elämästä ja sen onnellistuttamisesta, oikeista kontakteista ihmisiin. Muistot elää paremmin ja aidompina ihmisten sydämessä kuin kirjan pölyttyvillä kuivilla lehdillä kirjoittajan värittäminä. Typerää tuputtaa aina noita tekeleitään!
No, harrastukset pitävät kiinni oikeassa elämässä. Lukupiireihin kuuluu monta keinujaa. Tuputustako, ei vaan elämää tänä päivänä. Valokuvablogini täynnä minun muistilappujani, ei pölyty. Tämä päivä jää menneeseen ja ilman satunnaisia muistutuksia tätä päivä ei ole ollutkaan.
Mitä sinä teit viime torstaina?
Ps. unohdin tärkeimmän, en unelmoi päivän selvyyksistä, oikeasta elämästä, ihmissuhteista, onnelmisuudesta.
Sateista huomenta!
Heräsin sateen lotinaan, eipä täällä tuollaista ääntä ole kuullut
kesälläkään.
Minulla on silmäklinikalle asiaa tänään ja jo sängyssä aloin
miettimään kuinka selviän mahdollisimman kuivana bussien
vaihdoista. - En omista varsinaista sadetakkia, ja sateenvarjo
kääntyy kyllä tuulessa nurinpäin, tiedä vaikka saisin lento-
kyytiä! – No, ehkäpä sade lakkaa tai ainakin heikkenee siihen
mennessä kun on pakko lähteä ulos.
Maahanmuutosta Hil-la kirjoitti.
Muistan kun vuosikymmeniä sitten, kun muutimme Ruotsiin,
niin moneen maahan oli erikoiset ehdot, että pääsisi siirto-
laisena maahan. Piti osata kieltä, piti olla riittävästi rahaa,
että pystyy itsensä elättämään tai olla työpaikka, joka odotti.
Kun me muutimme, niin mieheni meni ensin Ruotsiin (oli
sotalapsesta saakka ruotsinkielentaitoinen). Muutaman
päivän sisällä hän oli hankkinut sekä töitä että asunnon,
lähetti sähkösanoman: ”Töitä ja asunto on. Tule perässä!”
Olimme olleet tarkkoja papereittemme suhteen. Oli virka-
todistukset. Kävimme jopa poliisin luona pyytämässä
mahdolliset otteet rikosrekisteristä (!) että ei kenenkään
tarvitse epäillä meitä rikollisiksi, jotka tulevat ”elämään
siivellä”.
Omilla olemme pärjänneet hyvin.
Olen vaan ihmetellyt kuinka vuosikymmenien aikana on
maahanmuuttopolitiikka muuttunut. Laittomia muuttoja
tulee ilmi ja muutenkin saatetaan käyttää jopa kuolleitten
maahanmuuttajien tietoja omaksi edukseen.
Maahanmuuttajia tullaan tarvitsemaan, mutta muuttovirta
on saatava ruotuun. Pohjoismaissa on jo selvästi havaittu,
että syntyvyys laskee omien kansalaisten keskuudessa.
Mutta työt eivät suinkaan vähene.
Onnittelut Korppikselle kuvakirjan valmistumisesta!
Itsekin olen tehnyt mutamia kuvakirjoja: Hyville ystäville,
molemmille erikseen heidän täyttäessä 75 vuotta.
Toiselle kaikista konserttimatkoista kuvien ja hauskojen
tapahtumien kera. Toiselle kaikista asuntoautolla
tehdyistä matkoista, monien yhteydessä konsertti, kuten
kerran Lahdesa, missä olimme parkkeeranneet jollekin
torille. Laitoimme ruokaa, sivuikkuna oli auki. Ruoan
tuoksu houkutteli ”asiakkaita” ikkunan alle. Pari poikaa
olisivat tilanneet makkaroita. Kun kerroimme, että tämä
ei nyt olekaan makkarakioski, annoimme heille täytekeksit
käteen.
Yhden kuvakirjan olen tehnyt, kun poikani täytti 50 vuotta.
”Vauvasta keski-ikään”. Tällaiset kuvakirjat ovat todella
arvostettuja saajien keskuudessa.
Olen ajatellut, että olisi ollut kiva, jos olisi jaksanut tehdä
vastaavan kirjan omasta elämästään. Sota-ajasta ei ole
paljon kuvia, sitten tuli musta-valkoiset kuvat kun sai
ensimmäisen oman kameran, ns. ”matolaatikon”.
Värikuvat, jotka tulivat 60-luvulla, alkavat menettää värit.
Ja nykyään on tuhansia kännykkäkuvia sikin-sokin tieto-
koneen muistissa. – Joten toivottomalta näyttää omalla
kohdallani saada aikaan kuvakirjaa omasta elämästä.
Mutta kuvat säilyvät aina mielessä. Niitä muistellessa saa
välillä nauraa itsekseen.
Nyt saa riittää tältä päivältä. Toivottelen vaan kivaa jatkoa
päiväänne! Itse alan miettiä kuinka saan itseni mahdollisimman
"vesitiiviiksi".
Kuvakirjoja olen tehnyt ifolor-sovellutuksessa. Matkoistamme mieheni kanssa ja viimeisin esittelykuvakirja teoksistani taidenäyttelyyn viime keväänä.
Tämä uusi teos on kirjoittamani tarinakokonaisuus elämästästäni yksinhuoltajana lasten kanssa. Valokuvien skannattuja kopioita, joilla kuvitin kirjan on 16 kpl. Sivuja lähes 100.
Tänään innostuin tekemään maalauksiini kehyksiä, katsotaan onko timpurin taitoni tallella.
Aika jonka vietin nuoruudessani siirtolaisena Ruotsissa noudatti samoja periaatteita joita sinäkin koit muuttaessasi maahan. Työpaikka oli valmiina ja asunto. Niin, onneksi tein ahkerasti töitä ja kerrytin eläkettä, jota ei tuolloin vielä Suomessa kertynyt.
Nyt face kuohuu Ranskan tapahtumien ympärillä. En usko, että ranskalaiset opiskelijat tuhoaisivat maataan, kyllä syyt ovat hallitsemattomassa maahanmuutpssa.
Vai oikein TEOKSIA ne tekeleet😆
"Sana teos tarkoittaa yleisesti mitä tahansa itsenäistä taiteellista tai kirjallista luomustuotetta."
Nimenomaan taiteellista teos tarkoittaa, mutta sinun tekeleesi ovat kaukana taiteellisuudesta!
Iltaa@
Tulin juuri kotiin taideharrastuksestani. En ehkä saisi iloita uuden kokeilun tuloksista. Mutta kun siit tuli hyvä.
Tein hiilivedoksen mummo ja lapsenlapsi kuvasta, jonka esikoinen otti viimekesänä mökillä kun tutkimme tytön kanssa keramiikkakeijua.
Opettaja otti kuvasta ison kopion. Kopion takapuolen käsittelin hiilellä ja käänsin kuvan oikein päin ja piirsin kynällä siitä kuvan 40 x 40 maalauspohjalle.
Ensi viikolla maalaus saa väriä.
Yötä tuhertajalta ; ))
Asiantuntija joka asiassa.
Ranskassa koko kansa on Barrigaadeilla, ja toivottavasti Suomi herää.
Kansa kaduille ajamaan omia oikeuksiaan, kun Hallitus osaa vain velalla hoitaa maan asioita.
Sinusta pitääkin tehdä hallitsija johonkin maahan, että olisi Tietäjä paikalla!
Vo poloista, kunhan meilläkin olisi noin rokeita ihmisiä kuin Ranskassa,
Ei yksityoísen oa´´maisuutta sielläkään pitäisi tuhota, mutta oma ääni kuuluviin.
Tietoni Ranskan tapahtumista olen lukenut lehdistä. Toivot Suomen seuraaan Ranskan esimerkkiä, jossa kirjoituksesi mukaan koko kansa on noussut barrikaadeille.
Itse en toivo sekasortoa maahamme.
Tuo "risujen kerääminen" on joissakin yhteiskuntaluokissa katsottu sellaiseksi työksi, ettei sillä tule toimeen. Sitä sitten heitetään kehiin milloin missäkin, kun ollaan tyytymättömiä vallitseviin oloihin.
Samalla on kuitenkin hyvä huomata, että kyllä risujakin kerätään. Hyvin kelpaavat energiapuuksi, josta tehdään haketta lämmitystarkoituksiin.
Huomenta ja kauniiksi näyttää päivä tulevan, lokakuu lopuilleen alkaa kiertymään.
Tänä aamuna juontajat ihmettelivät vanhoja keittiön tavaroita, mitä ei monikaan enää tunne.
Ihmettelyn kohteena oli kaulinpuut, hellanrengas teline ja leipäkorvo.
Kaikki tuttuja, no olenhan elänyt sen ajan, jolloin hellalla ruoka tehtiin ja kattilan mukaan tuli kattilan alle laitettiin, otettiin renkaita sopivasti pois ja laitettiin ne hellan perillä olevaan koukkuun.
Kaulinpuut, jotka mankelia vastasivat olen nähnyt maalla, itse en ole pyykkiä "kaulannut".
Leipäkorvo on hyvinkin tuttu, äiti joka viikko leivät paistoi hellauunissa ja korvo vietiin kylmään komeroon , ei pesty, koska juuri jäi seinämiin.
Leivät säilytettiin korvossa ja viileässä, oi aivan vesi kielelle tulee, kun tätä muistelen.
On minullakin joitakin tuntemattomia tavaroita, sillä mittava oli tarvikemäärä.
Pojantytär kävi kylässä syyslomallaan, lapsiensa kanssa ja voi sitä kyselyn määrää, mitä tämä seitsenvuotinen kyseli.
Aidosti ihmetteli asioita mitä kerroin, kalevalalautassarjasta sain joka kuvasta kertoa miten se aihe oli keksitty, yritin typistää, että kirjan mukaan, mutta sitten heräsi kysymys mikä se kirja oli, kuka sen teki, yritin selittää, että Kalevala on suomen epos kirjoen osalta.
Hän kertoi virkkausta opettelevansa ja minä tietenkin kertoilin ja näytin omia töitäni, hän silmät pyöreinä sanoi, oletko itse tehnyt, sama toistui taulujen kohdalla, syntyjä syviä selvittelin ja kysymyksiä sateli.
Ihanaa tuo into millä asioihin kiinnostutaan ja elämän alku on hyvällä mallilla.
Siitä tulikin mieleen, kun lukaisin ketjua missä korpikirjailija oli kohteena, mielestäni minun poikani on omin avuin työpaikkansa hankkinut, muistan miten pienenä halusi haalarin päälleen, kun isoksi kasvaa, no olihan se haalari sukelluspukukin..
Itsenäisenä, omin avuin on hommansa hommannut, vieressä vain katselen ja toivon asioiden oikeita reittiä menevän, nyt lähestyessä jo eläkeikää, luopui firmastaan on edelleen kyllä firman vastaavana.
Muutama vuosi ja voi halutessaan alkaa elämään elekelaisen elämää, saapa nähdä osaako?
Sukeltanut ei varmaan ole enää vuosiin, työpaikkoja hommaa ja sukeltajia tarpeen mukaan, heille majoitukset ympäri maata, on vähän joka paikan höylä ja tien päällä paljonkin.
Raportit ja kuvat on lähetettävä joka työmaasta veden alla moneen paikkaan.
Onnenkantamoinen on mukana kulkenut, äidillä ei mitään osuutta.
Eiköhän se suurelta osin ole niin, että äidit sivusta seuraajia ovat, toivovat kaiken onnistumista..
Ihmettelen kylä sitäkin, että millä tapaa osaa korpikirjailija nimetä jonkun toimivan niin kuin kertoo, minä en osaa lainkaan anoista löytää jotain, mikä voisi viitata moiseen.
Unelmistakin on ollut puhetta, no ainahan sitä jotain haluaisi tavoittaa, ei kai niin vanhaksi tulekaan, ettei haaveita/unelmia mieleen tulisi, arki on kyllä opettanut jalat maassa olemaan, ohi on aika haaveilun.
Itse olen haaveillut/unelmoinut, pettynyt ja elänyt kyllä asioiden hyvinkin menneen.
Teatterissa menee kappale Menomekko, 50-luvun elämää, no en innostunut katsomaan, eletty nekin ajat ovat, siis olen elänyt ajan, ja muistot elää.
Minua on vaikea saada enää mihinkään, osin olen hyvilläni siitäkin, että näin on.
Tuo maahanmuutto on kovin vaikea asia ja kaikki paha siihen yhdistetään, ja tuo risujen kerääminenkin tuli sellaisen henkilön nimissä, mitä ei millään voisi uskoa, ikään kuin maahan jostakin syystä pyrkivä, vain risujen kerääjäksi kelpaisi.
Ihmisiä olemme kaikki ja oman panoksensa jokainen antaa, hyvässä, kuin pahassakin.
Apua on annettava, jos on mahdollista, sillä tuskin kukaan kotimaataan jättäisi, mutta pakon edessä näin joutuvat tekemään.
Työnperästä on suomestakin lähdetty ja kaikilla ei ihan helppoa ole ollut, joskin suomalainen luonne kai on sopeutuvaa sorttia ja onnistumisiakin on paljon.
Risuista vielä, olen minäkin niitä sytykkeiksi kerännyt, mökki aikoihin.
Nyt MdK on jo lenkkinsä tehnyt, minä vasta aamukahvilla olen, vaikka jo aamupäiväksi on päivä muuttunut.
Tästä sitä on hyvä päivää jatkaa ja käpyjen maalaamiseen alan, joutavalla jotakin, yritän sitten kaikenlaista niistä rakentaa.
Nyt uhkaavasti sanat alkavat loppumaan, joten kiitos jokaiselle mukana olosta ja jatketaan;)
Päivää Korvesta@
Olen kirjoitellut Suomi24 ikäpalstoilla jo yli 20- vuotta. Sinä aikana on oppinut tiedostamaan ystävät ja vihamiehet, olemme kaikki erilaisia ja erilaisuus heijastuu kirjoituksissamme.
Kirjoitustusten tulkitseminen kertoo kirjoittajasta. Joku kirjoittaa täysin väärin ymärretyn tekstin kiusatakseen eli valehtelee. Joku ei ymmärrä lukemaansa lainkaan, tekee luetusta oman version.
Kysynkin, kumpaa edellä mainittua kirjoittajaa edustaa henkilö, joka väittää minun olevan kateellinen sinulle ja sinun sukellusalalla toimivalle kohta eläkkeelle jäävälle poijallesi?
No, syksyn harmaus ei ole parasta aikaa kenellekään. Aurinko tuli juuri esiin pilven takaa, josko lähtis viemään puutarhasta haravoidut lehdet ja suopayrttipensaan varret jätesäkeissä puutarhajäteasemalle.
Torstaita; )
Tuttuja ovat minullekin nuo mainitut esineet, Hil-la. Meillä oli vielä tallessa myös "rännäri", (brännare), jolla paahdettiin kahvin raakapavut, siinä oli vievi, jolla niitä pyöritettiin. Kovin pitkään sitä ei käytetty kun alettiin jo saada "verokahvia", oliko se sitten näillä kupongeilla ostettua ?
Meillä oli "Amerikan eno", äidin veli, joka lähetti meille myös "Amerikan kahvia", Maxwell House, luki purkissa..))
Kaulimen muistan myös. Samoin leipäorret, joihin ruisleivät laitettiin kuivamaan (?) vai muuten vaan säilytettäväksi ? Jos kuivuivat liikaa, niitä pehmitettiin kiuhuvan vesikattilan kannen päällä...
Liepäkorvo oli tuttu ja ruisleivän juurta saatettiin säilyttää kuukausikaupalla, vai vieläkö pitempään?
Juuri tänään muistelimme kerhokaverini kanssa noita aikoja ja ihmettelimme miten paljon osaamista ihmisillä silloin oli. Nykyisin eivät kuulemma osaa tehdä edes alkeellisia kodinhoidollisia tehtäviä - kertovat kerrostalojen talkkarit - vaikka koneita ja apuvälineitä on joka lähtöön...
Enhän tietysti minäkään osaa, mutta yritän opetella, ainakin joitakin askareita...
Ihana tuo lapsitarina, kiitos sen jakamisesta !
Hyvää huomenta!
Päivä on alkanut normaalisti, eli aamulenkillä. Ehdin tehdä
sen, ennenkuin sade palaa tekemään uuden kierroksen
alueellamme.
Oli ihanaa herätä ja tietää että koko tämä päivä on minun,
eikä tarvitse lähteä hihinkään, ei tehdä mitään välttämättä.
Eilinen päivä oli positiivinen siinä mielessä, että pääsin
vastaanotolle ystävällisen henkilöstön käsiin minuutilleen
varatulla ajalla. Sitten onnistuin ehtimään bussiin oikeaan
aikaan, vaihtamaan toiseen torilla.
Mutta ympärillä olevat asiat olisivat voineet olla paremmin.
Oli kaatosade. Oli se aika päivästä, kun bussit ovat täynnä
ihmisiä. En ole koskaan reagoinut, miltä kanssamatkustajat
tuoksuvat/haisevat.
Mutta kyllä nyt tungoksessa kaikki hajut iskivät vastaan.
Oli hajuvesipilviä, himopolttajan löyhkää, samoin valko-
sipulin hajua, hikeä… Päänsärky alkoi tuntua.
Silmäklinikan odotushuoneessa reagoin , kun oli nuori äiti
tä-tä-tä-iässä olevan vauvansa kanssa. Lapsi oli kiltti ja
”tätätteli” vaunussaan, mutta äiti hyssytti vaunua koko ajan,
niin että lapsi heilui edestakaisin. Äiti ei katsonut lastaan
ollenkaan, ei puhunut lapselle mitään lapsen tä-tättelystä
huolimatta. - Hänhän yritti aivan selvästi saada yhteyttä
äitiinsä.
Siinä tuli mieleen oman lapseni tä-tä-tä- kausi, jolloin
käytettiin kaikki tilaisuudet hyväksi sanavaraston kehittä-
miseksi. Ei ollut kännyköitä vielä keksitty. Muutenkin ihmet-
telen tuota vauvojen kauheata hyssytystä, sehän on kuin
yritettäisiin jo vaivana saada kehoon istutettua stressin
tunnetta, ikuista liikehdintää. Kyllä se stressi tulee kehoon
muutenkin tarpeen mukaan.
Vauvaiän toivoisi olevan lempeän ja stressittömän. Kesällä
ajattelin, kun näin jonkun nuoren äidin keskittyvän enemmän
kännykkään, kuin seurustelemaan oman vauvansa kanssa,
joka katseli ympärilleen ihmetellen. Valitetaan sitten, että
lapsilla on huono sanavarasto ja eivät osaa lukea tai ymmärrä
lukemaansa, Saattaisi olla kehittävää, jos lapsi olisi enemmän
huomion kohteena.
Mahtaako olla yksi syy, että teini-ikäisenä tehdään hirmutekoja,
eikä viihdytä kotona?
Tällaisia mietteitä syntyi eilen kun ”vahus kohtasi nykymaailman
arkipäivässään” .
Nyt olen turvallisesti takaisin vanhojen maailmassa, missä ei
tarvitse odotella kovin suuria vaihteluita. Riittää, kun arki-asiat
sujuvat turvallisesti tottumusten mukaan.
Tänään on pistetyllä silmälläni lepopäivä ja olen valmistautunut
ottamaan rennosti.
Hyvää torstaita itsekullekin!
Minusta risujen kerääminen on kunniallista työtä, ekä "vain" vähättelyä herättäviä mainintoja asiasta.
Koneilla niitä kerätään ja ko koneenkäyttäjät mielestäni kyllä ansaitsevat toimeentulonsa sitä työtä tehdessään, myös palkallisena.
Joskus 60-luvulla oli niin sanottuja "hätäaputyömaita", joita kunnat ja valtio järjestivät. Työmailla työttömät saivat toimeentuloa ilman pelkkää suoraa avustusta. Näillä työmailla esim. tietyömailla työtekijät keräsivät hakkuujätteitä ("risuja") kasaan ja polttivat niitä. Siis ihan kunniallista työtä. Nykyäänhän nuo risut kerätään koneilla ja toimitetaan hakkuriin - tehdään haketta lämpökattiloissa poltettaviksi.
Kyllä näiden töiden pitäisi kelvata maahanmuuttajille siinä kuin kelpaa tässä maassa jo pitkään eläneille suvuillekin.
Hieman huvittaa tuo aika ajoin politiikkojenkin suusta kuuluva risujen keräys.
Eivät taida monetkaan tietää, että koneellistunut on jo sekin työ isommassa mittakaavassa.
Itselleni sytykkeiksi olen kerännyt, ihan käsipelillä.
Maahanmuuttajataustaisia on kyllä töissä Suomenkin metsissä.
Eikös tuo idea heitetty kehiin silloin kun oli puhe vastikkeellisesta sosiaaliturvasta ? Ikäänkuin muistuksena siitä, että maassa on paljon tekemätöntä työtä jossa perustoimeentulon varassa elävät voisivat antaa oman panoksensa yhteisen hyvän tuottamiseen ?
Minusta risujen keruu sopisi hyvin sellaiseksi työksi - kai jokainen ymmärtää, ettei se kokoaikaista työtä korvaisi eikä sitä sellaiseksi laskettaisi, vai miten ?
Tuo idea sinällään on vanha, mutta nyt on kait menossa ´´Purra-versio.´´
Ei se käytännössä ihan tosta noin vaan käy se risujen keruukaan, jos sen kirjaimellisesti ottaa.
Nykyään myös jätetään risua lahopuuksi.
En kyllä haluaisi omalle maalle Suomen metsiä ja kasvillisuutta tuntemattomia ihmisiä kulkemaan.
Tuolla aiemmin mainitsit tuon kahviprännärin.
Muistui mieleen, että sellainen oli meilläkin kotitilalla, vaan varkaat sen sieltä vei.
Olet oikeassa, Eliaana, "asiantuntemusta" vaaditaan risujenkeruussakin..))
Roskien keruu katujen varsilta - sopiskohan se ? Sitä kuulemma Eeva ja Martti Ahtisaari tekivät aamuisin eläkkeellä ollessaan (kertoi Merete Mazzarella uudessa kirjassaan)....
Viikonloppuun on taas ehditty, työssäkäyvien vapaakin alkaa, kun jaksavat tämän päivän.
Muistoina mieleen tulee tämä perjantai työaikaan, suoraan kauppaan ja sen jälkeen kotiin siivoamaan, matot ulos ja pölyt pois kodista, se oli tututtu tapa perjantaille.
Lauantai meni pyykin pesussa ja ruuan valmisteluilla viikon varalle puolivalmiiksi, miten sitä jaksoikaan.
Olen katsellut melkein aina tyhjänä olevaa mattotelinettä, eikö enää kukaan mattojaan tuuleta.
No aina näitä ihmettelyjä löytyy, kun vanhaksi ja tavoilleen totutulla tavalla itse elää.
Kelloja taas tulevana sunnuntaiaamuna siirrellään, radiosta kuuluu tuosta harmista mitä se monellekin aiheuttaa, lapsiperheille kai enemmänkin.
Itse olen sopeutunut aika hyvin, muutama päivä ja asiaa ei enää huomaakaan.
Tuosta "risujen " keräämisestä tulikin iso asia, itse luin sen Purran maininneena ja minusta se oli jotenkin loukkaava, kun maahanmuuttajissa on paljon koulutettujakin.
Kaikki työ on arvokasta, jos sillä voi elantonsa hankkia, nykyihmisten mielestä ei siivoojan, kaupanmyyjän, autonkuljettajien ja muiden saman kaltaisten töiden vastaanottaminen on suomalaisille vaikea.
Kuitenkin näiden työtekijöiden puuttuminen aiheuttaa aika moisen kaaoksen, jos niitä töitä ei kukaan tee.
Pieni palkkaisuus kai syy haluttomuuteen.
Ihmisten erottelu töiden mukaan on kiusallista, onneksi on niitäkin johtajia, joilla työtekijäkin, olipa mikä tahansa, on paikkansa ja palkkansa ansainnut.
En alkuunkaan kertoilut poikani työn tekemisestä sillä, että se joillekin kateuden aikaan saa, ja uskon ettei tuollaista kateutta enää meidän ikäisten keskuudessa ilmene.
Poikani ei edes osaa ajatella, että täällä hänen hommistaan kertoilen, voisi tiualla äänensävyllä kyseistää asian.
Äideille, yleensä vanhemmille on jälkeläisten selviämisen hyvinkin tärkeä, huolta ja onnistumista mieleen tuovaa, aina lasten selviäminen mielessä, ei niin vanhaksi eläkään, ettei asia kosketa.
Tuttuja oli demeterin mainitsemat tavarat, kyllä "rännäri" oli meilläkin ja sillä paahdettiin papuja suurempiin juhliin nautittaviksi.
Reikäleivät orressa on siellä Hämeessä päin minullekin tuttu näky, asuinhan muutaman vuoden sielläkin, opin murteen hienosti ja varmaan herätin huomiota puheillani täällä Savossa, kun tänne takaisn tultiin.
Tänä aamuna liikkuvuudesta puhuttiin ja miten tärkeää olisi pieni liike vanhallekin, tietenkin voimiensa mukaisesti, syyttävä sormi minuakin osoitti, paljon enemmän pystyisin, mutta se mukavuus, mitä laiskuudeksikin voi mainita saa minut unohtamaan asian.
Puolustelen kuitenkin, että viruttelen ja voimistelen joka aamu, mutta ne kävelylenkit olisi poikaa.
Taitaa olla niinkin, että periksi rupean antamaan, kyllä viimeisä aikoja tässä elellään ja pian on luovuttava elämästäänkin.
Olkoon tämäkin laiskuudeksi nimittäminen oman tahtoni mukaista, tänään menen kyllä rokotuksen ottamaan ennakoin syksyn flunssaa, vaikka en niitä yleensä ole sairastellutkaan.
Silmäluomesta otetaan tikit pois samalla reissulla, kovin on turvoksissa luomi vielä.
Vietetään viimeiset kesäajan päivät ja siirrytään talviaikaan, hyvää vaihdoksen aikaa.
Nykyisin on tehokkaat imurit., saa matot pälyttämikdi ilman pieksemidtä. Petivaatteet pestään usein ja ostetaan uudet.
Huomenta korvesta@
Kirjoitin toisaalle, että jos kysyn Nojatuolissa jotain joltain kirjoittajalta en saa vastausta ja jos saan se on anon ilkeä puuttuminen kysymykseeni.
Nytkään en saanut sinulta Hilla vastausta kysymykseeni.
Hyvien uutisten kirjoitus alkaa tuntua kielletyltä, mutta jos saa heti aamusta kivoja uutisia on pakko jakaa hyvää mieltä jos se vain osuisi oikein tulkituksi, eikä itsensä kehumiseksi. Tietenkin hyvä olo ja onnistumisen tunne tukee itsetuntoa.
Sain oikovedoksen tarinakirjastani, kriittisesti tutkittuani kantta ja tarinoita ne herätti ajatuksia muutamaan muutokseen. Tein muutosehdotuksia kuvien paikkoihin ja tekstien kappalejakoihin. Esikoinen on saanut kopion ja jään nyt odottamaan hänen mielipiteitä muutosehdotuksiini.
PDF.n ohjelman opettelu muutosten tekoon on seuraava haaste.
Iltapäivällä menen taidenäyttelyn avajaisiin. En itse halunnut osallistua kuolemaa käsittelevään aiheeseen se ei saanut minua syttymään.
Nyt työn alla on iloisempi aihe, uusi maalaus Mummo ja lapsenlapsi.
Hyvää alkavaa viikonlopppua ; ))
Kuinka usein sinun mattosi on siellä tuuletustelineellä?
Purran lausuma oli muistaakseni laajemmassa kontekstissa (lähinnä taajama-aluieden siivous), jossa tuli maininneeksi risujen keräämisestä.
Väestössä on enemmän ja vähemmän kouluttautuneita, olipa kyse mistä vaan väestöstä.
Myös eräs kokoomuksen naispoliitikko (olisiko ollut Susanna Koski) mainitsi taannoin "risusavotoista" työttömille.
Onhan metsänhoito kuitenkin verrattavissa kukkien hoitoon. Ei siihen harvennukseen (risusavottaan) metsänomistajat mielellään ketä vaan hyväksy, sillä asiantutemus on tärkeää. Eliaana tuolla ylempänä sivusi asiaa.
Muillakin on hyviä uutisia, et vaan huomaa kun olet niin kiinni omissa tuherteluissasi.
Sateinen on aamu vieläkin. Mutta kyllähän siinä
tuli kävelyyn vauhtia ja herätys aivan mahtava! 😊
Energiat alkoivat virrata jo siinä kävellessä ja olin
varautunut ennen lenkille lähtöä keräämällä kaikki
käytävämatot eteisen oven suulle, jotta liian energian
saa heti käyttää hyväkseen.
Siitä koppasin ne lenkiltä tultua ja ripustin ”kaksois-
telineelle” parvekkeelle tuulettumaan.
Olen ihmetellyt samaa kuin Hil-lakin. Eikö ihmiset
tuuleta enää mattojaan, ei edes petivaatteitaan?
En ole nähnyt täällä asuessa (yli 7 v), että kukaan
muu kuin minä ja jo pois muuttanut somaliperhe,
jotka tuulettivat petivaatteet joka viikko.
Johtuneko siitä, että talossa asuu vanhuksia ja koti-
avustajien työtehtäviin ei ehkä sellaiset työt liity.
Mutta kai sitä Hil-la, meidänkin on totuttava kolk-
koon asuntoon, mistä kaikki kodikkuuden merkit
on poissa tehokkuuden tieltä. - Senkin takia meidän
on vaan kerättävä viimeiset voimanrippeet aamulla
ja yrittää pitkittää varastoimispäivän koittamista.
Laitetaan 100 vuotta tavoitteeksi! Pianhan nämä
vuodet näyttävät kuluvan. 😊 Vaikka aivan yksin.
Itse olen ollut vapaaehtoisessa eristyksessä yli
2400 päivää. Kun pandemia alkoi, niin sanoin
naapureille kahvittelun aikana, että kun kuulen
ensimmäisestä pandemiaan kuolleesta tässä
kaupungissa, niin en enää tule kahville porukkaan.
Se päivä koitti ja siitä on kulunut hieman yli 2400
päivää. Eikä ole mitään hätää! Yhteyksiä ihmisiin
on aivan riittävästi sairaalakäynneillä ja ostos-
reissuilla. - Elän ”hidasta elämää, mutta omalla
vauhdilla”.
Tiedoksi:
Koska kuitenkin olen sosiaalinen ihminen, niin tuli
pandemian aikana mieleen vanhat kaverit täällä
Suomi24:llä. - Huomasin, että meno sivustoilla oli
muuttunut hauskanpidosta riitelyksi, jopa ikä-
ihmisten sivuilla.
Minä olin kiitollinen ”uusi uhri”. Luin välillä aivan
kuin lohtuna profiilissani olleita juttuja, hyvässä
hengessä kirjoitettuja.
Sitten tuli huipennus kun Suomi24 työvälineitten
käyttäjät näyttivät mahtinsa, provosoivat aikansa
saamaan minut suuttumaan ja varastoivat tietysti
vastaukset omiin tarkoituksiinsa. Profiilini heitettiin
sivustoille. Itse näin vaan kaikki ”hyvät viestini”,
jonka jälkeen en voinut kirjautua vanhalla nimi-
merkilläni, enkä tiedä minkälaisia lisäohjeita toiset
lukijat saivat, mutta epäilen että kaikki esille provo-
soidut vastaukseni hyppäsi silmillenne. Tarkoitus
oli päivänselvä: mustamaalata minut julkisesti!
Tämä on laitonta ja asiasta onkin tehty poliisi-ilmoitus.
Suomi24 Käyttäjätuki ilmoitti minulle, että Suomi24
säännöissä ei ole ”kohtaa” missä se olisi kiellettyä.
Se on pelkkää semantiikkaa, jos sääntötekstissä ei
lue kirjaimellisesti profiilin kopioinnista ja levittämi-
sestä. Tietysti se lain mukaan on kielletty. - Järjen
käyttö ei ole kiellettyä. En ole edes ”julkkis”.
Kirjoitin jonkin aikaa puumerkillä MdK ja pääsin vih-
doinkin kirjautumaan, mutta kaikki entiset kirjoitukset
on ripoteltu ympäri Suomi24 sivuja, mitään ei ole enää
luettavissa samassa paikassa, Sen sijaan on kaikki
”kootut provosoinnit” hyvin arkistoitu. Tämä oli Suomi24
viimeisimmän ”uudistuksen” yhteydessä.
Täällä on pari henkilöä, joilla on pääsy Suomi24:n sisäisiin
järjestelmiin, IP-osoitteisiin tai estotyökaluihin. Palstalla
käytetään mielivaltaisia estoja, joilla estetään se, ettei uhri
pääse valittamaan tai ilmoittamaan asiattomuuksista
mitään kautta ”oikealle Ylläpidolle”.
Aina on vastassa ”palveluvirhe”. Ja mikä palveluvirhe sitten!
Tämä on vakavaa järjestelmän ja oikeuksien väärinkäyttöä.
Nyt jatkan tämän oman kämppäni siistimistä!
Hyvää perjantaita!
Huomenta pimeyden keskeltä, vettä sataa ei paljonkaan sää houkuta,
harmillista töissä kävijöiden puolesta, se suunniteltu ulkoilupäivä romuttuu.
Yhä tuo risujen keruu puhuttaa, asia on ihan ok ja viisastakin on.
Tämä tokaisu liittyi kuitenkin maahanmuuttajien kohdalle ja siksi se kuulosti siltä miltä kuulosti
Kävin lukemassa myös korpikirjailijan kysymyksen, mitä en oikein ymmärtänyt, mutta yritän vastata.
Minusta valehteleminen on pois suljettua ketjussa ja muuallakin (en ole sitä huomannutkaan).
Tuotakaan en ymmärtänyt miksi joku olisi väittänyt sinun kateutesi kohteesta, ethän tunne minua, et poikaani, miksi ajattelet, että kateutta joku epäilisi, jos näin on sekin on kaukaa haettua.
Minusta on aivan turhaa epäillä kaikkea ja syyllistää joitakin, keskusteluun se ei sovi.
En osaa sanoa mistä kumpuaa aina nuo epäilevät puheet, itse en koskaan valehtele, en puhu olemattomia, aina totuudessa pysyn.
Rivien välistä en osaa lukea, sen olen ilmi tuonut monta kertaa, en edes yritä.
Jokainen omat puheensa vastatkoon.
Olen ollut 25 vuotta palstoilla ja pääasiassa innostavia ja mukavia kirjoittajia tavannut, ei ole taitoja ei tietojakaan, yritän toisten kannustavia kirjoituksia lukea ja osallistua omin kyvyin.
Olet joskus muistuttanut minua, että vähättelen itseäni ja se mielestäsi on pahasta, mutta jos kumminkin tunnistan vajavaisuuteni, en osaa edes hävetä sitä.
Silmäluomesta otettiin tikit pois eilen ja saunaan saan tänä iltana mennä.
Rokotukset tehosteen kanssa saatu ja nyt pitäisi kaiken olevan kunnossa, odotan vielä lääkärin viestiä onko hän samaa mieltä voinnistani.
Jostakin luin, että aihetta olisi Vaahteramäen Eemelin isän keskustelle lastensuojelun kanssa, kun puukon antoi pojalle mennä liiteriin vuolemaan.
Aikoihin on eletty, nyt voi puukot repussa kuljettaa kouluun ja tökkiä siellä tovereitaan, näinkin on kerrottu, aika muuttuu, vanhat asiat vaarallisiksi muuttuvat ja lapsia suojellaan uusin menetelmin.
MdK puhuit asiaa, kyllä se rakkaus ja huolenpito on sitä läheisyyden antamista.
Tarkoitus oli varmaan Eemelin isälläkin suojella ja opettaa oikeasti puukon käyttöä ja parhaiten sen oppii kokeilemalla ja neuvoja noudattaen.
Esimerkki on aina ollut paras opettaja kaikessa, virheitäkin pitää sallia, sillä niiden myötä varovaisuus tarttuu.
Nyt on aika mitä on ja vaaroja joka kadunkulmassa odottaa, se että koti turvan tarjoaa olipa kysymys mistä tahansa, on kauas kantava voima.
Sekin on harmi, että sanotaan, että ei voi verrata entisiin tapoihin, mutta kyllä se vankkaa pohjaa antaa, kun kerrotaan mitä on ennen tehty, miten onnistuttu ja aina on paremmaksi asiat saatu korjattua.
No taas kirjoitin mitä kirjoitin, ehkä joillakin halua vastata kasvoi, näin se keskustelu syntyy;)
Vietetään iloinen lauantai ja huomenissa uuden kellon ajan kanssa totuttelemaan ja marraskuuta aloittamaan.
Et taaskaan ymmärtänyt korppiksen kysymystä, vaan aloit häntä arvostelemaan.
Et hyväksy valehtelimista, mutta satuja sallit tuolta ystävältäsi, jota niin kovasti aina kehut. Taaskin hän jauhaa noita luulojaan palstalaisista, mutta sehän kai on suotavaa.
No saadaan tuolla jatkuvalla jauhamisella sitä pituutta kirjoituksiin.
Savossa ollaan viikko aikaansa edellä!
Niinpä taas elin liian nopeaan, hätähousu olen, siirretään viikolla edemmäs tuo kellojen siirto;)
Minusta nuo "satuilut" ovat muistoja, joita on kiva lukea.
Eikö pitäisi kaikille selvä olla, että perättömiä ei puhuta, en muistini mukaan ole korpikirjailijakaan koskaan kieltäneeni kirjoittamasta.
Hänen viestinsä luen siinä kuin "satuilutkin"
Hil-la huili tauolla.
eli sinusta on kiva lukea vanhoja palstasekoiluja/riitelyitä.
Kaipailet pitkiä kirjoituksia, mutta et taida jaksaa niitä lukea.
Ystäväsi MDK eilinen kirjoitus oli lähes kokonaan taas tätä samaa hänen luulottelua palstasta ja palstalaisista eli vanhaa pask--. Riidan haastamista se on.
Onko joku väittänyt, että olet kieltänyt korpikirjailijaa kirjoittamasta?
"Niinpä taas elin liian nopeaan, hätähousu olen, siirretään viikolla edemmäs tuo kellojen siirto"
Suomessa siirrytään talviaikaan (normaaliaikaan) sunnuntaina 25. lokakuuta 2026
" Vietetään iloinen lauantai ja huomenissa uuden kellon ajan kanssa totuttelemaan ja marraskuuta aloittamaan."
Kellonajan siirto on ihan oikeassa ajassa.
Tuo marraskuun aloittaminen on viikon aikaisessa.
Tekevälle ja kirjoittajalle sattuu
Jos tarkoitat kellojen siirtelyä tuolla kommentillasi, niin ensi yönä se tapahtuu.
Niin Savossa kuin koko maassa.
Purra tuossa risujenkeräyslausunnossaan mainitsi myös muut sosiaaliturvaa nauttivat - ei siis yksin maahanmuuttajia. Hän myös korosti Tanskan mallin mukaista työvelvoitetta.
Suomessakin on luettavissa entisen Neuvostoliiton Pravda-lehden (Pravda= Totuus) mukaisia kirjoituksia, jotka usein olivat valheella tai valheentapaisella höystettyjä kirjoituksia.
Lisään vielä huurori silmäkulmassa, että olivat usein somasti valheella höystettyjä.
Totuuskomitea herää henkiin satujen ja tarinoiden tilalle?
Korppis ei osaa ilman konflikteja, saa niitä aikaan edimerkiksi siitä kun muut ei tarpeeksi huomioi hänen mummoilujuttujaan. Kaikki muut on ne kokeneet moneen kertaan jo aikanaan. Ei nuo hänen poikiensa ”uralla menestymiset” jaksa kiinnostaa eikä ne edes tänne kuulu.
Onhan niitä Totuuskomissioita ja satuja täällä jo luettu...
täälläkin.... satutästi tarinoi. Liittykää lukijakuntaan.Ei trvii istu Kiikuttelmaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19087405/kyseenalaiset-itsevaltiaat-viestien-poistattajat-ja-dataturva
Voi hyvänen aika!
Tuollaiset aloitukset olivat viimeinen niitti eloisalle 80+ palstalle.
Poissa ovat kiihkeät mielipidekeskustelut eikä vain politiikasta.
Onhan täällä ollut kaikenlaista.
Lukijat sekä kommentoijat saivat tarpeekseen "tiimin" luulottelevista kirjoituksista olevansa kaikessa muita parempia.
Ne terassit, alkoholivaunut, riisikattilat, vannat jne.
Huhhuh, kyllä sai monta kertaa nauraa vedet silmissä ))
-s ja +a pilkunviilaajalle!
Onhan tuokin ennätys kun tulee porukan vanhimpana mummoksi. Ei kenenkään isomummoksi tulosta onnitellut, nyt odottaaa että kaikki kumartelee ja ihailee häntä ja miten osaa kuviakin käsitellä. . Kaivoi likaiset vuisikymmynten aikana hiirten paskoille alttiit lelutkin hänen kununkaalliselle Korkeudelleen, itse Prinsessalle. Varmasti se aggressiolelukin annettiin heti synnyttyä, vasara käteen ja nujimaan jonkun päätä.
Hiiri saa vasaralla päähän.
Toivottavasti prinsessa ei saa lavantautia.
Hyvät rouvat, leidit ja ikinuoret tukkanuottasilla olijat!
Tämän ketjun perusteella täällä on käynnissä sellaiset
digitaaliset maatalousnäyttelyt ja historian suursiivous,
että heikompaa hirvittää. Koska kukaan meistä ei enää
muista, mihin laittoi silmälasinsa viisi minuuttia sitten,
on suoranainen ihme, miten tarkasti muistamme, mitä joku
”Nimimerkki Anonyymi” sanoi tällä samalla palstalla syys-
kuussa vuonna 2014.
Jotta vältymme verenpaineen vaaralliselta nousulta ja
nitrolääkityksen tehon loppumiselta, otamme tästä hetkestä
alkaen käyttöön Palstarauhan hätäsäännöt:
Vanhojen viestien kaivelu ja sitaateilla päähän lyöminen
kielletään. Jos riita on vanhempi kuin tämän aamun Aamulehti
tai Helsingin Sanomat, se katsotaan vanhentuneeksi.
Jokaisesta lauseesta, joka alkaa sanoilla "Mutta sinähän silloin
vuonna...", joutuu virtuaalisesti kutomaan yhden villasukan
ryhmän yhteiseen pottiin katkeruusverona.
Jos emme muista, otimmeko jo päivälääkkeemme, meillä ei ole
mitään moraalista oikeutta vannoa muistavamme, kuka aloitti
nimittelyn kymmenen sivua sitten.
Keitetään mieluummin hyvät kahvit (ja otetaan pala pullaa,
jos hammaslääkäri sallii) ja keskitytään pohtimaan jotain
ajankohtaisempaa – kuten sitä, miksi nykynuorisolla on housun-
puntit niin alhaalla tai miksi tv-lupamaksu on nykyään Yle-vero.
Ystävällisin terveisin ja kahvikuppi täristen
/MdK
Millä valtuuksilla ruotsalainen latelee sääntöjä suomalaiselle palstalle?
Lueppa sinäkin nyt eilinen oma kirjoituksesi.
Tuota olen itse myös ihmetellyt, että ensin toinen ja nyt toinen vai onko tämä mdk ja ploma yksi ja sama henkilö?
Profiilikuvista päätellen eivät ole sama. Mutta tekoälyn aikaan kuka tietää.
Jonkinlaista alemmuuskontrollin sanelemaa nuo päsmäröinnit ja suomalaisten alistamisyritykset ovat.
Lue tosiaan oma kirjoituksesi
MdK123.10.2026 klo 11.28.
Toisella peuukki toisela kai oma tukka.
Palaan asiaan tavallisella nojatuoliviestillä,
mutta en malttanut olla kirjoittamatta pientä rauhoitus-
viestiä, kun näin että muurahaispesässä alkaa kuhista.
----
Täällä on annettu myrskyvaroitus (siis luonnossa, eikä
netillä) viikonlopuksi. Lähdin lenkille ennenkuin riepotus
alkaisi, mutta lauha keli oli vielä, + 12° lämmintä eikä
tuulen häivääkään.
Ehdin sopivasti takaisin, kun musiikkiristikon ratkominen
radiossa alkoi, jonka ratkoin yhdessä poikani ja vaimonsa
kanssa. Minä muistan vanhemmat esiintyjät, nuoremmat
tietävät nykymusiikista enemmän, joka minulle on vaan
”dunkka-dunkkaa”.
Minulla oli eilen siivouspäivä. Tuosta mattojen tuuletta-
misesta on ollut hieman juttua. - Tottakai imurillakin saa
pölyt irti, mutta ei saa ulkoilman raikasta tuoksua mattoihin.
Siitähän tässä on kysymys, että puhdas asunto ei vaan
näytä puhtaalta, se myös tuoksuu puhtaalta.
Odotan jo talvipakkasia, jolloin sekä petivaatteet että
matot tuoksuvat raikkailta tuuletuksen jälkeen! 😊
Tämän päivän ohjelmassa on CD-levyjen lajittelu. Ne ovat
saaneet olla sekaisin hyllyillä siitä lähtien kun tänne muutin.
Nyt on aikaa järjestellä ne musiikkilajin mukaan.
Lajittelen myös erilleen ne levyt, joita saan kuunnella aivan
viimeisinä ääninä, kun en enää muuten reagoi, mutta uskon
että musiikin tajuaminen on ihmisen viimeisiä kokemuksia
ulkomaailmasta.
Siinä levyjä lajitellessa saa varmaan muistikuvia eri vaiheista
elämässä, kun on kuunnellut tiettyä musiikkityyliä, tutustunut
johonkin toiseen.
Esim. klasilliseen musiikkiin siirtyminen pikkuhiljaa tapahtui
omalla kohdallani kuuntelemalla ensin pop-tyylillä soitettuja
klassillisia kappaleita.
Hollantilainen ryhmä ”Exeption” oli sellainen ryhmä.
Siitä alkoi kiinnostus saada kuunnella, miltä alkuperäiset
versiot kuullostivat ja klassillinen musiikki jäi elämääni.
Se toi mukanaan myös uusia ystäviä ja tuttavuuksia musiikki-
piireistä.
Nämä pikkutarkat laatikoitten ja hyllyjen läpikäymiset ovat
kuin selaisi oman elämänsä historiankirjan lehtiä.
Vanhoista vaatteista tulee mieleen, koska vaatekappale on
ostettu, mitä varten, Valokuvat tuovat myös paljon muisti-
kuvia aivan lapsuudesta, kouluajoista, nuoruudesta…
Jatkan täällä menneisyyden muistelussa.
Muistakaa kääntää kellonviisaria takaisinpäin. Talviaika
alkaa ja totta on että ensiviikolla alkaa marraskuu!
Oletpa ällöttävän kaksinaamainen!
Mutta annathan Hillalle materiaalia huomiseen aamunavausmaratooniin.
Mukavaa nähdä anojen palanneen Nojatuoliin ))
Lauantaipäivää korvesta@
Kysymykseni oli kumpi tyyppi on kommenttien takana, joissa kerrottiin minun olevan sinulle Hilla ja pojallesi kateellinen
Ilkeä valehtelija vai ymmärtämätön. No, ymmärrän, että vastaus on vaikea julkituoda koska se voi osua ystävääsi.
MdK Kirjoitti hyvin "on suoranainen ihme, miten tarkasti muistamme, mitä joku
”Nimimerkki Anonyymi” sanoi tällä samalla palstalla syyskuussa vuonna 2014."
Jatkan... anonyymi muisti kuinka nauroi silmät vesissä kun minä rakensin kuormalavoja apuna käyttäen kahviterassin mökilleni vuonna se ja se.
Entä kirjoittamani runot, ne on kopioitu talteen kuten Lelurasia vuodelta se ja se, eli ovat olleet kiinnostavia.
Mitä tulee tähän vuoteen on ollut hauska huomata kiinnostus lapsenlastani kohtaan.
On hän ihana ja kuten joku huomautti, tein historiaa tulemalla mummoksi mummoiällä; ))
No, sekin, että aiheutan konflikteja palstalla ei ole totta vaan konfliktin aiheuttaa lukija joka lukee jokaisen kirjoitukseni suurennoslasilla ja väittää, että ei kiinnosta.
No, talviaika alkaa su. 25.10.26.
Hyvää talviaikaa ystävät ja vihamiehet.
.
Missä niitä sinun runojasi on kopioitunaja kuak ne kopioi tallettaakseen.
Luuletko, että joku tekee niillä tiliä, jota Sinä en nyt saa.
Yhtään kirjoittaasi runoa en ole päässyt lukemaan!
No, niistähän on tänäänkin useasti mainittu. Minulla on omat tiedostoni muiden tiedostot heijastuu kommenteista.
Tarkoittaa - minittu-, ryttöäniistä kannattaa ihan puheita pitää.
Et ole runoilija, etkä kirjailija, mutta piposi on kireällä ja kruunuko sen alla?
Paljon kirjoittelet tänne mutta sisällöstä ei saa selvää kun täynnä kirjoitusvirheitä.
Hän saattaa olla ymmärtämätön Hillan ystävä.
Kirjoitusvirheet on pieni paha näiden satujen, tarinoiden ja poliisi-ilmoitusten joukossa.
Ei ole ymmärtämätön vaan kirjoitustaidoton.
En minäkään usko niin.
Vielä vähemmän uskon, että on ilkeä valehtelija.
Onko joukossa totuudessa pysyviä!
Kaikki osavat kirjoittaa, joillakin on aina terveisiä Pilkunnussijalle!!!!
Ainakin minulla!
Tarkoituksellista väärinkirjoitusta.
Saattehan jotain puhuttavaa, että Hillan ketjussa on pituutta.
Korvenkauhun runoja vain ei ole näkynyt, vaikka niistä niin Hiiltyy.
Minä olen sekä ymmärtämätön että ilkeä valehtelija, turha muita syyttää.
Ymmärtämätön olen, en ymmärrä miksi pitää halveksien arvostella erilaisista elämäntavoista kuin omansa.
Ilkeä valehtelija olen, jos tuon arvon saa siitä, että kyseenalaistan kirjoittajan tarkoitusperän noihin ymmärtämättömiin arvosteluihin.
Peiliin katsomisen paikka, kenellä?
Hyvää viimeistä lokakuun sunnuntaipäivää, viikon päästä aloitamme marraskuun.
Sekoilua oli tuo talviaikaan siirtymisen kanssa, mutta nyt on kellot näyttämässä talviaikaa.
Todistettua tuli taas tuo keskittymisen puute asioiden kohdalla.
On kysyttävä korpikirjailijalta, kuka kirjoittajaystävä oli tarkoitettu, laskin nämä kirjoittajaystävät, jotka nimimerkillä kirjoittaa ja heitä on kuusi, sinä mukaan lukien, joten en osaa viestiäsi kehenkään yhdistää.
Vihjailu aiheuttaa turvaa harmia, joten unohdetaan se.
Nauratti nuo MdK säännöt mitä kertoili, oikein hyvä rauhoitella taas kattavaksi muodostunutta viestittelyä.
Minulla on kyllä sukkia jo varastossa aika iso määrä, jos rangaistuksen
saan ja varmaan tulee muisteluihin innostuneena myös nämä kielletyt
asiat.
Joku kyseli korpikirjailijan runoista, muistan hänen kirjoittaneen Madni nimisenä runoja.
Maailmassa tapahtuu niin paljon ikäviä asioita, että toivoisi kirjoittajille rauhaa, että voisi jokainen omia mieleisiä asioitaan viestitellä, ei ne keneltäkään mitään pois vie.
Turvattomaksi muuttuu maailma ja sotia pyritään aikaan saamaan, keinolla millä tahansa ja kaikenlainen keinottelu ja vahingon aikaan saaminen on vallalla, jopa meitä varoitellaan kaiken aikaa jos minkinlaisista vaaroista.
Poissa on pysyvästi se aika, jolloin luuta pantiin oven pönkäksi, kun pois kotoa lähdettiin.
Nyt lukkoja monenlaisia, eikä nekään suojaa anna.
Pankeista varoitellaan huijauksista, onko mahdolliset säästöt sukanvarteen laitettava ja mukanaan kuljetettava.
Taitaa muuten säästöt pieneksi kertymältään jäädä, hyvä kun rahat riittävät aina nouseviin kustannuksiin.
Turvallinen ja vakaa eläminen on muistoja menneestä.
Pitää kertoa miten epäonnistuin eilen juuresten paistamisen ja haudottamisen kanssa eilen, kaalia ja muita vihanneksia laiton pannulle, hiukan öljyä sekaan ja kansi päälle.
Istahdin parvekkeelle lepäämään, kun uupumus tavoitti, viivähdin pitempään kunnes muistin levyn isolle jääneen, no lopputulema oli pohjaan tarttuneet kaalit ja voitte uskoa, että se maku mikä siitä tuli, ei maistuvaa ollut.
Kaali pohjaan palaneena ei maistu minullekaan, vaikka kaalin ystävä olenkin.
Aika usein nykyään tapahtuu se, että unohtelu saa aikaan epäonnistuneita ruokia.
Pilvessä on, mutta ei suoraa sadetta, kuten eilinen päivä oli, ehkä ulkoilukin onnistuu joillekin.
Rupean käpyleikkeihin ja luomaan jotain silmien iloksi, ainakin oman mieleisiä.
Nautinnollista päivää teille ystävät palstalla.
"Nauratti nuo MdK säännöt mitä kertoili, oikein hyvä rauhoitella taas kattavaksi muodostunutta viestittelyä."
Luet valikoidusti hänen tekstejään.Sinua on tuolla pyydetty lukemaan hänen kirjoituksiaan, jossa hän TAAS epäilee muita (kirjoitus on tässä ketjussa)
Tämä Mdk ei ole oikeutettu jakamaan sääntöjä miten täällä kirjoitetaan.
Huomenta Hilla@
Olen kirjoittanut runoja Mandi nimimerkillä. Se on käytössä vielä kun tarinoin tai runoilen ; ))
Korpeni kirja
Korpi on kuin satumaa, jossa tarinat pilvillä ratsastaa.
Tuuli auttaa, vauhtia antaa, tuulenpesästä tarinat pilville kantaa.
Aurinko kirjaan värejä mättää, taivaan jälkeensä värimereksi jättää.
Yön pimeän kätköissä kartanolla kuu-ukko päivän tarinat lukee,
kannon nokalla istuu, koivun kylkeen tukee.
Piirtää järvelle keltaisen kuunsillan, rannalta rannalle tullessa illan.
Kuljen toiselle puolen sillan yli, siellä on koppa ja kopassa satujen syli.
Aurinko nousee koivujen takaa, uudet satujen aiheet pilville jakaa.
Mandi
Olkoon runo hyvän mielen toivotukseni tälle ensimmäiselle talviajan päivälle.
Hyvin tavoitit mielikuvan, kiitos siitä;)
Anolle sanoisin, en tuomarina ole, jokainen kirjoittaa tahtonsa mukaan ja minusta MdK huumorilla, se on hänen plussansa.
Tellukan mdk sai savustettua ulos vainoamalla. T on/oli yksi parhaita kirjoittajia, joka rohkeasti paljasti epärehellisyyttä ja kaksinaamaisuutta. Se kolahti yhteen ruosuun, joka myös pyrkii täällä ohjailemaan ja määräilemään.
Ei se, että kirjoittaa huumorilla, poista sitä, kuinka ilkeä ja riidanhaluinen hän on.
Kirjoitat, että "jokainen kirjoittaa tahtonsa mukaan", joten hyväksy se sitten muiltakin.
"Nauratti nuo MdK säännöt mitä kertoili, oikein hyvä rauhoitella taas kattavaksi muodostunutta viestittelyä."
Hänen säännöt eivät todellakaan rauhoita kattavaksi??? muodostunutta viestittelyä.
Ei naurata yhtään ruosun päsmäröintiyritykset.
Olen samaa mieltä.
Ilolla totean, että anot ovat tulleet takaisin eivätkä alistu yrityksiin vaientaa.
Hän antaa sääntöjä muille, mutta ei itse noudata niitä.
Se nähdään tässäkin ketjussa.
Eniten harmittaa miten Hilla antaa mdk:n kurmoottaa muita.
Hilla nuoleskelee MdK:ta.
Ummistaa silmänsä MdK:n ilkeiltä kommenteilta.
Ne "naurettavat" ovat myös ilkeilyä "huumoriksi" verhoiltuna.
Hilla on nössö.
Minkä Hilla mahtaa kenellekkään, kyllä aikuiset ihmiset vastaavat itse kirjoituksistaan. Ei Hillan tehtävä ole olla poliisina.
Hyvin hän mahtaa antamalla tukensa MdK:n ilkeilyille nuoleskelemalla.
Ei sitä kannata harmitella.
Se kertoo Hillasta itsestään miltä sulkee silmänsä.
Mandille kiitos runosta.
Maalailet hienosti myös sanan siveltimellä.
Hyvää talviajan alkua korven kätköön ,
ja
kaikille muillekin palstalle kirjoittajille, niillekin, joilla on jostain syystä paha mieli
Tellukka kirjoitti tosiasioita Ruotsista.
Hän oli liian suorasanainen kahdelle suomenruotsalaiselle.
He kun maalaavat kultakirjaimin oloaan Ruotsissa.
Eivät valehtele mutta muuntavat totuutta.
Mdk savusti Tellukan ulos viekkaudella, valheilla ja vääryydellä.
Ja tämä kirjoittaja nauttii sataprosenttista luottamusta aloittajalta.
Pitäisikö aina todistella hyvää mieltään? Ihmisyyteen kuuluu myös surut, murheet, ahdistus ja alakulo.
Hämn haluaa vain aolla Itse esillä.
Missä Hilla, siellä riitaa!
Minua hävettäis johtaa tuollaista poppoota..
Yksi soppa, jossa kaikilla oma kauha, kukaan ei kykene johtamaan, kun kaikilla on vain TARVE OLLA ETURIVISSÄ:
Säälittävää tohelointia!
Anot Parasta.
Eturivin eetlat ja takarivit tainat, näinhän kk jaotteli.
Jatkan vielä 00067 kirjoitusta
Tämän aloittajan ketjut on nyt luettu.
Yksi ano poistuu häiritsemästä.
Tellukan havainnot ruotsalaisesta yhteiskunasta ja politiikasta käyvät yhteen sinun ennakkoluulojesi kanssa, siksi koet hänet asiantuntijana ja siksi hän nauttii luottamustasi. Ei hän siitä syystä joutunut epäsuosioon, koska puhui suoraan tai siksi että näki asioita eri tavalla, vaan siitä syystä että hän keskittyi tiettyjen kirjoittajien jahtaamiseen, heidän viestiensä ilkeämieliaeen vääristelyyn ja toisten mielipiteiden mitätöimiseen ja ja lyttäämiseen.
Minä olin hänen hampaissaan päivästä yksi kun hän tuli palstoille. Tarjosin hänelle tilaisuutta jopa tavata ja tulla juttelemaan kanssani, mutta hänellä ei riittänyt kanttia siihen.
👎👎👎 ja naurut päälle
Oli asioita joita sinä itse vääristelit, vaikkapa hinnoittelua.
Tiesit, että me muut emme tiedä ruotsalaisen työn hinnoittelusta mitään.
Lisäilit ja vähentelit tarpeesi mukaan.
Tellukka pisti faktat pöytään.
On muitakin esimerkkejä, jossa käytit suomalaisten tyhmyyttä häikäilemättömästi hyväksesi.
Joka vuosi viedään rekkakuormallinen isoksi käyneitä vaatteita johonkin.
Aina riittää rekkakuormaan tavaraa pienestä tönöstä.
Sehän on vain sitä taiteilijan vapautta maalata harhakuvia.
Tellukka ei ollut epäsuosiossa, päinvastoin!!!
"Tellukan havainnot ruotsalaisesta yhteiskunasta ja politiikasta käyvät yhteen sinun ennakkoluulojesi kanssa, siksi koet hänet asiantuntijana ja siksi hän nauttii luottamustasi."
Paloma, sinuna minä menisin nyt pöydän alle häpeämään, sillä niin typerä oli tuo sinun kommenttisi.
----------
Tuskin se oli kantin puutetta, ettei hän tullut sinua tapaamaan. Ei mieleesi tule muita syitä siihen?
Ainoastaan Paloman ja MdK:n epäsuosiossa. Syy lienee se, että Tellukka toi totuudet julki eikä liponut ketään.
Tilaihme se alle 100 neliön tönö.
Slurpsssss!!!
Että vielä tapaaminen palstatuttavan kanssa.
Paloma sekoittaa fiktion ja faktan tosi pahasti.
Laita nuo käsitteet kirjaasi ei tänne
Fiksu Tellukka ei alentunut kahden ruosun tasolle. Vain hupsu lähtisi tapaamaan netissä samalla foorumilla kirjoittavaa höperöä.
Hyvää huomenta täältä ”länsirintamalta”, josta ei mitään
muuta uutta, mutta vähän kauempaa, Englannista lähtien
on pari myrskyrintamaa lähestymässä.
On kyllä jo alkanut tuntua täällä asti. Aamulenkillä oli hyvä
veto ja ”tuuletuin” varmasti. Tuuli riepotti, niinkuin piru ker-
jäläistä, mutta pidin puoleni ja haukoin raitista ilmaa keuhkot
täyteen.
Aamupuuro on syöty, kahvimuki tässä vieressä ja valmis
päivän haasteisiin.
Hilla kertoi pohjaanpalaneesta kaalista. Sellaisia onnetto-
muuksia alkoi tapahtua minunkin huushollissa. Varsinkin
kananmunat olivat räjähdyksien aiheuttajia. Ei niitten nyt
niin kovia tarvitse olla että lopulta räjähtävät ja palovaroitin
alkaa ulvoa! Naapurit hyppii luhtikäytävälle ihmettelemään,
onko aika lähteä suojatiloihin. Tapaan rauhoitella, että ei
toki, minä täällä vaan munia keitän, nehän ne tuon ”iänen
suapi aikaan”.
Soitin sitten asuntoyhtiölle näistä hälytyksistä, että saisko
siihen apua. Tulivat asentamaan sellaisen hellavahdin, että
jos levy vaikka jää päälle tai kattila kiehuu tyhjiin, niin palo-
varoitin käynnistyy. Mutta vaikka on hellavahti ja itse olen
hellapoliisi, niin jos hellan äärestä lähtee ”vain hetkeksi”
pois, niin kohta on ääntä kämpässä.
Parasta olisi kun malttaisi pysyä siinä hellan ääressä niin
kauan kuin hella on päällä.
Riisipuuroa keittäessä istun itse työpöydällä hellan vieressä
ja hämmentelen puurokattilaa. Jos maito pääsee kiehumaan
yli niin sen hajua saa tuuletella kauan, näille uusien hellojen
pinnoille ei uskalla vanhoja emäntien kikkoja käyttää, kuten
ripotella suolaa palaneisiin läikkiin!
Uusi tekniikka helpottaa ja vaikeuttaa.
Ei ennen ollut puuhellan kanssa samoja ongelmia.
Erikoisimman ”puunlisäämisen” hellaan näin taiteilija Eeva
Ryynäsen kotona. Hän pyysi sisälle asuntoonsa. Ensimmäi-
senä tultiin suuren pirttiin, missä oli tulet puuhellassa.
Pitkän puunrungon latvapuoli oli hellassa, loppupää lepäsi
lattialla. Kysyin, miksi tällainen systeemi, niin taiteilija vastasi,
ettei ole aikaa olla koko ajan lisäämässä puita hellaan. Riittää
kun käy sysäämässä puun runkoa pesään. Hänellä oli muita
puuhia verstaallansa. Paateron kirkko oli jo valmis, mutta
taiteilija jatkoi muilla teoksilla.
Työn raskaudesta hän mainitsi, ettei ole ikinä kuntosalilla
tarvinnut käydä ja unet maistuu kun on ollut mielekästä
puuhaa.
Niin kai se on että hyvä mieli ja hyvät yöunet tulevat päivän
mieluisista puuhista. Sitähän me itsekukin yritämme tehdä…
Katselen täällä ympärilleni ja aika varmasti löytyy mielipuuhaa
tällekin päivälle ja mieli on hyvä.
Hyvää mieltä toivotan teillekin!
Ahaa-elämys!
Sattuu se jyvä sokeankin kanan nokkaan!
Netiltä etsivä voi löytää vastauksen esimerkiksi kysymykseen,
mikä tarkoitus on anonyymien kirjoittajien hyökkäyksillä tälläkin
mummupalstalla. Nyt löytyi tietoa mistä tällä anonyymien hyök-
käyksellä on kysymys.
Vastaus:
"Keskustelupalstoilla "hyeenalaumalla" tarkoitetaan porukkaa,
joka hyökkää joukolla yhden kirjoittajan kimppuun. Tavoitteena
on vaientaa, lannistaa tai pakottaa kirjoittaja (MdK)pois keskustelusta.
Vääristely ja pilkunviilaus (gaslighting):
Kirjoittajan sanoja käännetään päälaelleen, hänen tarkoituksiaan
tulkitaan ilkeämielisesti tai takerrutaan pikkuseikkoihin itse pää-
asian sijaan.
Jatkuva häiriköinti eri ketjuissa:
Kiusaaminen ei välttämättä rajoitu yhteen viestiin, vaan ryhmän
jäsenet saattavat seurata kirjoittajaa ketjusta toiseen ja kommen-
toida jokaista hänen viestiään vihamielisesti.
Yhteisön normien paine:
Ryhmä luo ilmapiirin, jossa kirjoittajan puolustaminen on sosiaa-
lisesti "kallista", jolloin muut palstan lukijat vaikenevat pelosta
joutua itse samanlaisen vyöryn kohteeksi. (Eli nyt annetaan
sakin varoitus Hil-lalle!)"
(Tämä on siis sitä "gaslightingia" josta tv:ssä on varoitettu.
Enemmän tietoa on tästä ”gaslightningista” netillä. Mutta
täällä on turha yrittää kiristää. Meillä mummoilla on hyvä itse-
tunto. Sakinhivutus ei auta.)
/MdK
/MdK
Ylimalkaan silmäilin ketjua.
Mikään ei näytä muuttuneen.
Kehitystä ei ole tapahtunut.
Mielestäni Tellukka lähti turhautuneena koko palstan nykymenoon.
Joku kirjoitti myös, että ansaitsette toisenne. Se pitänee paikkansa.
Hyvää jatkoa tällä erää!
Parhaat ovat sanansa sanpneet, emäntä hyssyttelee, kun kaikki, on VAIN HUUMORIA!
Kaksi iäkästä mummoa unohtaa kattilat ja pannut kuumalle levylle. Hilla ja Mdk
Kun pitää paistaa ja pakastaa aina.
Palovaroittimet huutavat.
Eikä ole ensimmäinen kerta.
Ja heitä vain naurattaa kommellukset.
Olisin omaisena tosi huolissani tällaisesta.
Tai naapurina
Tai ystävänä
Äidilleni kävi samalla tavalla. Onneksi oli hella jossa oli ajastin.
Kerrankin hän pesi pyykkiä, niin television kaukosäädin oli pesukoneessa, pissavaippa olohuoneen pöydällä.
Ja edelliset pyykit kerrostalon rappukäytävässä kaiteella kuivumassa.
Tässä vaiheessa oli kiireellinen puhelinsoitto tarpeen terveydenhoitoon.
Hän sai apua. Hän tarvitsisi apua.
Ikää oli 87 vuotta ja hän asui yksin.
Se voi joku, kerta oööa viimeine.
Vainajia on syntynyt ja häkämyrkytys tehnyt aivoissa pysyviä vaurioita, joitaei voi korjata edes aika.
Olisin huolissani ja naapurina pelkäisin että syntyy isoja vahinkoja mummojen muistin vuoksi.
Itse kertoneet, joten valehtelusyta meitä ei voi syyttää.
Missä se hillan lapsijoukko?
Onneksi itse muistan mitä olen tekemässä, ja ajan tajukin toimii.
Kysyn samaa.
Missä on tytär, poika, pojantytär
Eivätkö he näe mitä äidille, mummolle tapahtuu?
Vesivahinko ollut keittiössä jne
Vaikka äiti ei itse halua vaivata ketään ja kertoa miten asioistaan.
Ehkä kertominen pelottaa, että mitä minulle sitten tapahtuu.
Tuo sähköhellan unohtaminen päälle ja siinä ruoat palavat pohjaan, on vakava asia.
Voisitko Hilla mitenkään ottaa tätä asiaa puheeksi tyttären tai pojan kanssa.
Tai jonkun muun läheisen.
Neuvottelisitte yhdessä ja pyytäisitte hyvinvointialueelta virkailijan käymään kotona.
Muistitesti voidaan tehdä ja tarkempaa labratutkimusta.
Paloturvallisuus itselle ja naapureille on todella tärkeä asia.
Kiitos huolenpidosta, mutta olen vielä aivan ymmärtävä ja testit käynyt, muisti hyvä ja järki sanotaan olevan hyvä, näin ainakin lääkärit vannovat, käydessäni, itsenäisesti pystyn asiat hoitamaan.
Olen kuullut levyn liian isolle jääneen nuoremmiltakin, joten huoli pois, asiat kunnossa ja onhan palovaroitin sitä varten, että muistuttaa jos näin käy.
Tytär käy luonani ja kyyditsee tarvitessa, poikani ei niinkään, koska hän kiertää muualla kaiken aikaa, mutta apuun tulee paikalla ollessa.
On sovittu, että kun apua tarvitsen, soitan.
On totta, että huolta on kannettava, yhteiskunta ei aina apuun tule, vaikka tarvetta olisi.
Todisteena lienee sekin, että joka aamu tänne tulen moitittavaksi ja "nössö" nimiteltäväksi.
Älkää siis kantako huolta, talossa, samassa käytävässäkin on apua tarjolla kaiken aikaa.
Jos ei maailmassa ole huonompi kuntoisia joille voisitte huolestumisenne osoittaa, minä selviän ilman kirjoittajien huolen kantoa.
Jättäkää Hilla rauhaan, hän on skarpimpi kuin moni nuorempi!
Tuo korppiksen nuama on kuin lapsenlapsensa pylly.
Yhtä rypytön ja sileä.
Näkyy olevan syvät juonteet, roikkuvat posket ja kalkkunankaula.
Photoshop ei osu kaulaan ja roikkuvaan ihoon.
Se vaan sijoittaa vähän poskia.
Myöhäisiltaa@
Päätin editointityöt ja ajattelin vilkaista tänne. Tottahan 79-vuotias on jo ikäihminen ei enää missi.
Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että olen saanut hyvät ihogeenit, kiitos siitä molemmille vanhemmilleni. En käsittele kuviani kaunistaakseni itseäni, sehän olisi itsepetosta.
Haja-ajatuksia...@
Syksyn pimeys ja maailmalla väkivaltaisten tapahtumien hehkuttelut median välityksellä hiipivät pirtteihimme, se masentaa, mutta ei oikeuta meitä ikäihmisiä tappelemaan keskenämme ikäihmisten palstalla.
Hyvän esimerkin ikäryhmästämme voi lukea Juuso Määttäsen HS.n kolumnista,
"Sosiaalinen media pitää kieltää yli 60-vuotiailta."
"Median käyttökieltoja etsitään nuorille. Peliautomaattien käyttö on kielletty alle 18-vuotiailta, mutta mummot ja papat voivat pelata eläkkeensä pelikoneisiin kenenkään asiaan puuttumatta."
Määttänen kirjoittaa myös.."Elämme valtavien murrosten aikaa. Kolmas maailmansota uhkaa, ilmastonmuutos ei ole vain etuovella vaan rymistellyt siitä komeasti läpi ja työmarkkinoiden tulevaisuus on vahvasti vaakalaudalla.
Kriisiin ajaneita päätöksiä on tehty pitkälle keski-ikäisen ja sitä vanhemman ikäluokan viisaudella – ja tehdään yhä. Aktiivisimpia äänestäjiä Suomessa ovat nimittäin 60–75-vuotiaat.
Sen merkitys vain korostuu, sillä yli 65-vuotiaat ovat nousemassa kovaa vauhtia Suomen suurimmaksi ikäryhmäksi.
.
Olisikohan aika lopettaa riitely ja antaa nuoremmille ikäluokille esimerkkiä rakentavasta hyvästä keskustelusta.
Tee se
Paraskin neuvomaan muita rakentavasta keskustelusta!
Ensin pyllistää sitten lipoo 🤣🤣🤣
Mistä ihmeen kassitinkistä tuolla ylempänä kerrotaan. Epäillään, että on joku ryhmä, joka muuttaa asioita päälaelleen ja muutonkin puutuu sekoittaen asioita.
Tuskin täällä mitään ryhmää on. Sen sijaan politiikasta täällä jostain syystä annetaan virheellistä tietoa. Tarkoitan Purran lausmia risujenkeräämisestä.
Siitä ollaan närkästyneitä ja annetaan ymmärtää, että se koskisi yksinomaan maahanmuuttajia. Ei se niin ole. Kyllä hän samassa lasumassaan mainitsee myös muut sosiaaliturvaa nauttivat. Sanoo vielä tarkoittavansa Tanskan mallin mukaista työvelvoitetta.
Sateista maanantaiaamua ja viikonalkua.
Palaan heti noihin eilisiin huoli viesteihin, olen todella hyvässä mielenvireydessä ja labrakokeetkin hyvältä näyttää.
Ehkä ihan hyvä tarkoitus oli anolla, kun kehotti lapsien puoleen kääntymistä, nykyisin vielä kommunikointi on vuorovaikutteista,, lapsetkin ohjeita kysyvät, luottavat taitoihini.
Olen monessa yhteydessä maininnut siitä, että olen onnellinen muistini, kuin muunkin kuntoni suhteen.
Koskaan ei tiedä nuori, ei vanha miksi kunto menee, taiturointia on koko elämä.
Vesivahingosta vielä maininta, se oli muhinut varmaan koko asumisaikani, koska viitteet ei esiin tullut, tiiviste oli tihkunut ja lattian tiskipöydän alta pilannut.
Mahdotonta oli sitä huomata, se siitä.
Olen tullut siihen ajatukseen, että vanhusväki on yhteisesti ajateltu harmaa alue, joilla ei mitään merkitystä.
Kauas on kaikonnut aika jolloin vanhoja kunnioitettiin heidän neuvonsa ja kokemuksensa ilolla vastaanotettiin.
Sekin ajatus on tullut, kun 80+ palstalla kirjoitetaan, miten voikaan osa porukasta käyttäytyä kuten käyttäytyvät?
Katselin minäkin TTK tanssit ja ilahdutti suuri euromäärä mitä kokoon saatiin.
Pienesti ole aina muistanut näitä järjestöjä, joilla keräyksiä on.
Syöpä on kauhea tauti ja ei koskaan senkään ilmaantumista elämään voi kukaan tietää, siksikin pitäisi muistaa, että kaiken kaunan levittäminen ei ainakaan voi hyvää mieltä tuottaa kenellekään.
Ollaan armollisia toisillemme.
Tauti mikä pysäyttää vauvasta vaariin, ajatuksen sen vakavuudesta jo pitäisi härskimmänkin ihmisen mielen hellyttää.
Olen sitäkin miettinyt ja monia päätöksiä tehnyt, että lopetan kirjoittelun, mutta sitten ajatus siitä, että joku voisi aiheuttaa ilkeyksillään pois lähetmisen, ei luonteeseeni sovi.
Tiedän tietoni ja taitoni, en koskaan ole itseäni nostatellut, hyvin vaatimaton olen kaiken suhteen, mutta oikeuttani kirjoittaa tunnen vahvana.
Itsetuntoni ei ole romahtanut missään vaiheessa, tunnen olevani kunnon kansalainen, miksi en siis voisi myös täällä kirjoitella?
Tämä nyt tässä mitä halusin sanoa, jatkakaa tyylillänne, vielä mainitsen asian jolle en voi mitään, kenenkää kirjoittamista envoi kieltää, en haluakaan.
Alakuloinen on mieli, sää tukee sitä ja eilisen tanssii tähtien kanssa herätti mielessä ajatuksen, miten arvaamaton elämä voikaan olla.
Kaikesta huolimatta olen herännyt tähänkin aamuun hyväkuntoisena ja siitä kiitollinen olen.
Samaa iloa teille kaikille toivon.
"Olen tullut siihen ajatukseen, että vanhusväki on yhteisesti ajateltu harmaa alue, joilla ei mitään merkitystä.
Kauas on kaikonnut aika jolloin vanhoja kunnioitettiin heidän neuvonsa ja kokemuksensa ilolla"
Olen ollut kotihoidossa, vanhuspalvelu työssä.
Nähnyt erilaisia ihmisiä, koteja.
Yhteistä on kuitenkin se, että kotihoito ja omaiset ovat kunnioittaneet ja arvostaneet vanhuksia.
Jotka asuvat yksin kotona ja hoitavat asiansa.
Osa haluaa, että omaisten tehtävä ei ole heidän luona käymisensä tarkistamassa vointia tai muuta.
Heillä on työnsä ja perheensä.
Siksi heille on hyvä asia, että kotihoito käy vaikka kerran viikossa.
Miten sovitaan.
Lääkkeet voidaan laittaa dosettiin, mitata verenpaine
He sanovat itse, että se tuo turvallisuuden tunteen, kun ammatti-ihminen tulee käymään.
Jos lääkäriä tarvitaan, hoitaja hoitaa ajanvarauksen.
Pieniä, suuria asioita monelle.
Tarkoitus on että kotona voidaan asua niin pitkään kuin mahdollista.
Syystalven harmautta korvessakin@
Taidan jäädä tänne sängyn pohjalle. Teen näpyttelyhommia makuullaan.
Aivot työskentelevät keho ei jaksa kosteat kylmät päivät lisäävät kolotuksia.
No, olen kokoamassa vuosikalenteria ifolorin kautta. Ja kun yrittää parasta mahdollista jälkea luoda se teettää työtä.
Lähetin esikoiselle kirjani muutos ehdotukset, mutta kiireitä näyttää hänellä olevan joten pitää vielä malttaa.
Kekriviikko ja kekripukin poltto viikonloppuna Kajaanijoella. Pitänee kai lähteä ulos ihmisten ilmoille, että ei ihan mökkiytyisi.
Hilla kirjoitit lopetusaikeista, hyvä että et piittaa jonninjoutavista neuvoista.
Kiteyttäisin näin, ne huutaa jotka pelkää ja pakeneminen on rohkeuden puutetta.
Etiäpäin mennän, tosin hitaammin kuin ennen.
Hyvää huomenta naapurista!
Ei voi viikko alkaa railakkaammin, kuin lähtemällä
myrskyn jälkeen (ilmatieteellisen myrskyn jälkeen)
aamulenkille. Oli monenlaista tuulta meikäläisen
menoa siivittämässä: menomatkalla myötätuuli,
joka työnsi minua selästä eteenpäin. Sitten tuli
käännös vasempaan päin ja mentiin hyvän matkaa
kylkimyyryä siihen saakka, kun tie kääntyi kotia kohti
ja alkoi puskeminen päin tuulta.
Vaan tulipa mummelille punaiset posket, kirkkaat
silmät ja hymyä oli huulessa. Olin kuin Mikki-Hiiri
merihädässä.
Kotona odotti aamiaisen laitto ja siinä ohessa tuli
tehtyä leipätaikinakin kohoamaan.
Tulin kahvimuki seurana vilkaisemaan, onko valta-
kunnassa asiat hyvin.
Älä Hil-la välitä! Me mummot olemme itsepäisiä
tervaskantoja, emme ole kenellekään painolastina,
emme yhteiskunnalle, emmekä ympäristöllemme.
Päinvastoin: ympäristö käy joskus tarpeettoman
rasittavaksi.
Mutta annetaan karavaanin kulkea ja puuhastellaan
toisten mummeleitten kanssa omien mieliharrastus-
temme parissa. Kyllä meidän aikamme joskus tulee,
mutta ei vielä, se on varmaa kuin köyhän kuolema.
Leivänteko on siis tämän päivän ohjelmassa. Jälki-
lämmössä valmistuu pari uuniruokaa, eikä vaaran
häivää mailla halmeilla!
Vaikka mistäpä sen tietää... Näin viime yönä unta omista
vanhemmistani. Eivät puhuneet mitään, touhusivat omiaan
puhumattomina. Yks kaks ilmestyi taivaalle kaksi lento-
konetta. (Ajattelin, että tyypillistä kun lentokenttä on lähellä).
Toinen kone laskeutui pystysuoraan maahan ja jäi siihen kuin
raketti.
Herättyä ajattelin, että olikohan se jonkinlainen enneuni, kun
välillä kuulee/lukee huhuja että rauhattomat ajat odottavat.
Toivottavasti se oli vaan kuva kevytmielisestä vanhojen
ihmisten palstalle kohdistetuista rakettipaukuista.
Hyvää alkavaa viikkoa!
Maanantaiaamu Dalajoen alajuoksulla, pilvinen, leuto aamu, myrskyn jälkee, joka ei tosin tätä Ruotsin itäistä nurkkaa pahoin koetellut, ehti jo myrskytä itsensä thjäksi Etelä ja Länsi Ruotsissa, mutta uusia matalapaineita ja sadealueita on liikkumassa meitä kohti Atlantilta. Lokakuu on ollut sateinenj a leuto ja samaa on ennustettu jatkossakin aina jouluun saakka, ellei pitemällekin.
Lauantaina vietettiin nuorimman lapsenlapsen kahdeksantoistavuotispäiviä, me isovanhemmat synttäriaamiaisella voileipäkakun kera ja sitten vanhemmat, eno ja pojat lähtivätkin kaupungille ostoksille, syämäänja ja viettämään iltaa ravintolassa.
Nyt minulla onkin taas syyslomavieraana opettajapoikani, talo täynnä miesväkeä ja ruuanlaittoa ja seurustelua ihan riittävästi.
Pihan siivous vielä kesken, pojat saavat auttaa lehtikasojen ja männynneulasien poiskärräämisessä, mies on suojannut mustikkapensaat kanaverkolla, koska kauriit ovat jo käyneet nipistelemässä lehtiä ja versoja. Kasvihuone odottaa vielä vuoroaan ja daalioiden juurakot pitäisi kaivaa maasta talvisäilöön. Marraskuun kaktukset, kaksi kappaletta, kukkivat amppeleissaan olohuoneen ikkunalla, ostin pari syklaamia kavereiksi niille. Vähän väriä syksyiseen harmauteen.
Syksyinen tuima tuulten tuiverrus lennättelee viimeisiä ruskalehtiä, lämpöä mittari näyttää yli 10 astetta, tuulenpuuska tuntui lennättävän mustarastaankin ikkunaan. Onneksi vain pökertyi ja jatkoi matkaansa. Haravoin jonkin verran, osa saa silppuuntua ruohonleikkuriin, osa istutusten juurille multalisäyksen kanssa antamaan uutta kasvuvoimaa, osa menee lehtikompostiin. Minäkin ostin syklaameja, mutta jätin ne ulos sisääntulokuistin pieleen tervetuloa toivottamaaan, asetelmassa lisäksi hopealankaa ja marjakanervaa. Syklaamit kestävät pientä pakkastakin ja niitten värit ovat loistavia, valkoisen taas ostan usein itsenäisyyspäivän asetelmaan.
Tyttärenpoika lensi opiskelijavaihtoon Tokioon. Raikkaita susheja siskonsa laittoivat läksiäisjuhlaan, hedelmiä ja juustoja sekä Brita-kakkua jälkkäriksi. Vaari evästi nuorta miestä tapakulttuurista , hän on Japanissa työmatkoilla ollut. Muutenkin tämä nuori polvi on kovin kansainvälistä, tekevät tutkintojakin ulkomaiden yliopistoissa ja reissaavat kielitaitoisina turisteina suvereenisti maailmalla. Kun oma matkustusinto ja -kunto on jo hiipumassa, mukavaa pysyä näin vielä "kartalla". Kaipaan kyllä niitä aikoja, kun lastenlapset olivat ihan pieniä, kyllä meilläkin vanhat leluaarteet silloin kätköistä kaiveltiin ja varsinkin ensimmäisen jokainen kehitysaskel noteerattiin suurena ihmeenä, ja suuri ihmehän pieni ihmistaimi aina onkin.
Ifolorin tuotteeet ovat minullekin hyvin tuttuja, varsinkin kuvakirjat teemojen mukaan, meilläkin nuo matkat tärkeinä. Samoin joka lapselle ja lapsenlapselle olen oman kirjan koonnut. Mutta eihän näihin saanut paljoa tekstiä laitettua mukaan, ja kyllä minuakin on joskus houkutellut ajatus työstää meriveneilyn tarkkojen ja minipuolisten lokikirjojen pohjalta "oikea" kirja omille lapsille. Merielämää on toki paljon näissä kuvakirjoissakin. Täytyyykin pitkästä aikaa koota vuosikalenteri kuvistani, saa hyviä joululahjoja niistä läheisille. Huomasin, että Smarshopilla olisi adventtikalemterikin, mutta eivät meidän lapsenlapset ole vuosikausiin sellaisia halunneet.
Ihan hyvää tarkoittavia ohjeita me vanhat kyllä välistä saadaan, ja eihän turvallisuuden suhteen kannata ryhtyä yliurheaksi, vammat ja kolhut paranevat hitaasti näillä vuosilla. HYvä valaistus on tosi tärkeä. Minulla on induktioliesi, ylikuohumiset katkaisevat virran ja koetan jaksaa pysytellä paistaessa pannujeni lähellä. Palovaroitin kyllä ilmoittaa herkästi, jopa kynttilän sammutuskäry voi sen laukaista . Sammutuspeite on hellan vieressä seinällä enkä kuumissa öljyissä ruokia friteeraa, uuni on helpompi ja terveellisempikin tapa. Kesäkeittiössä paistan yleensä muikut silakkapihvit, niistä tulee aikamoinen käry sisään. Hillalla näyttää olevan kaikki huushollihommat hanskassa, ahkerampi ja parempi organisaattori hän on kuin minä, vaikka olen nuorempi.
Minuakin tämä syksyn muuttuminen harmaaksi alkutalveksi vähän tympii, ilmeisesti käydään jossain kylpylässä "tropiikkia" leikkimässä. Marraskuun kun saa kulumaan, sitten joulu valtaa ajatukset ja toimet.
HYvää talvikauden alkua !
Huomenta, nyt jo valostuvasta aamusta, aamuradiossa puhuivat juuri tästä pimeydestä ja valon kaipauksesta.
Pari sanaa toi mieleen täälläkin keskustellen haaveista ja muistoista, heille toi muistosta mieleen menneen kesän ja haaveillen tuleva kesän.
Kysymys oli masennuksen torjunnasta.
Kaamos on tullut pohjoiseen ja kestää 112 päivää, näin kertoivat ja keinoja masennuksen mieleen iskemiselle selvittivät.
Todistivat sen sitä voimaa, mitä muistot ja haaveet aikaan saa, siis vahva kyllä tälle asialle.
Olen ajatellut minäkin, että jos ei osaa haaveilla/unelmoida ja muistella, elämä on aika köyhää.
Ramoona toi taas pihapiirinsä ilot silmien eteen ja perheensä ilot yhteisistä asioista, kiitos niistä.
Tuli mieleen tyylikäs pari, jotka päiväkävelyllä toisiaan tukien ihastelivat luonnon antia.
Kannustavia sanoja, kiitos niistäkin, pieni on porukka joita nimeltä tunnemme ja näin ystäväksi mainiten huomioida.
Korpikirjailijan sitkeä yrittäminen vaivojenkin keskellä , Paloman pihatöiden, perheen ja kirjan kirjoittamisen aikaan saaminen on hatun noston arvoinen asia.
MdK pirteys mistä voi mallia ottaa jokainen, ei lannistuksesta puhettakaan ja edelleen koen huumorin voiman kirjoituksissasi, noinhan asioihin pitäisi suhtautua.
Eliaanaa ja demeteriä usein kaipailen, Eliaanaa Väinön kaverina ja jalat maassa olevaa tekemistä, terveellä itsetunnolla varustettuna on mukava lukea.
Demeter olen sielunsiskoksi joskus sanonut, samoin ajattelen edelleen, ymmärrys löytyy kirjoittelun välityksellä edelleen.
Koskaan emme ole tavanneet toisiamme, mutta pitkä historia kirjoitellen yhteen liittää ja sanoista kertyvä yhteenkuuluvuus kasvaa.
Paljon on anojakin ja Kristiina23 vielä mukaan liittyy, harvemmin meitä kuitenkin muistaa useamminkin voisi mukana kulkea.
Kaikille myötäeläville anoille kiitos mukana olosta, monet viestit ilahduttavat teidänkin mukana olosta.
Kehumiseksi taas joku ymmärtää, ei haittaa voi sen niinkin ajatella, jopa muisto kirjoitukseksikin voisi sanoa, mutta ei sitä ole.
Tunnen vain kiitoksen antamisen paikan ja toteutan sen näin.
Ano joka kirjoitit kodinhoitajan osuudesta vanhojen hoidossa, olen samaa mieltä, kälyni kohdalla sen avun huomasin.
Häneltä meni muisti hyvin pienellä ajalla, näkö ja kuulo heikot , kaikki ne lukuiset osaamiset unohtui.
Tytär jaksoi olla hoitajien lisänä hoitaa kauppa asiat, ruuan laiton ja kaiken muun tärkeän.
Lopulta voimat hupeni häneltäkin ja yksinasuminen oli jo vaara kälyllenikin, joten sai lopulta paikan hoitokotiin ja on tyytyväinen olossaan.
Nykymenon mukaan arveluttaa tuo hoidon saaminenkin, kun kaikesta tingitään.
Päivä taitaa kirkastua, minulla on kampaajalle meno, tukka on taas muodostaan ohi mennyt, pitää ihmiseksi tunnistus yllä pitää;)
Myönteisiä ajatuksia toivon kaikille ja muutenkin hyvää oloa, sehän se elämän sisältöön toivoo kuuluvaan.
Aamupäivää ! Kyllä tämä omakotitalon ja pihapiirin hoito alkaa käydä vanhan voimille - siis tämän vanhan..)) Minulla on 86-vuotias naapuri, joka hoitaa kotinsa, pihansa ja viljelyksensä eikä tee niistä numeroa - viimeksi tuli kauppakeskuksessa vastaan kypärä päässä - oli siis pyöräillyt sinne !
Minä olen tinkinyt tasosta jo kauan, ikkunat saattavat jäädä pesemättä, pihapiiri haravoimatta, onneksi sain kompostorin tyhjennettyä eilen ja trampoliinin siistittyä lehdistä.
Viime syksynä kärräsin lehtiä 32 kuormaa, nyt olen niitä kärrännyt vain kymmenen kuormaa ! Vielä on urakkaa jäljillä.
Olen yrittänyt saada apuun koulupoikia, mutta en ole onnistunut. Ennen kuin joku neuvoo turvautumaan lapsiin ja lapsenlapsiin ilmoitan, etten laske heidän varaansa. Jokainen joka tuntee lapsiperheen arkea tänä päivänä toimii luultavasti samoin.
Maksullista apua tietysti saa, mutta "köyhä" yrittää selvitä ilman sitä.
Tutuilta sain pari suositusta siivoojista, mutta taitaa käydä niin, että ennen kuin kutsun ammatti-siivoojan apuun, minun pitäsi siivota..))
Rautarouvat, Hil-la ja Mdk, kertoivat vuodevaatteiden tuulettamisesta. Jaksaisinpa/viitsisinpä minäkin ! Arvostan kyllä näitä perinteisiä kodinhoitotaitoja ja - ja tapoja ja ihailen niiden taitajia. Olenhan itsekin kokenut miten paljon emotionaalista palkintoa niistä saa: nuutunut olo voi muuttua jos/kun saa alotetuksi/tehdyksi jonkin "ei niin- houkuttelevan askareen". Arjen ilmaisia elämyksiä !
Ra.moona kuvasi aikaisemmin oman klaaninsa elämää, samoin on käynyt minullekin, "omat" ovat tulleet entistä läheisimmiksi.
Minähän olen oman lapsuudenperheeni ja serkkusarjojeni ainoa elossa oleva jäsen, muistelen, että Hil-lalla on sama tilanne, vai oliko hänellä yksi serkku vielä elossa ? Tietynlainen yksinäisyyden tila tämäkin on.
Mdk:n humoristinen kuvaus meidän "keskustelusta" täällä sai minutkin naureskelemaan - mikä oli tietysti "väärä" tapa reagoida kirjoitukseen..))
Täällähän toiveet nähdään "määräyksinä", ystävällisyys mielistelynä ..))
Noissa kuvauksissa todettiin myös, että näissä maalituksissa kohde jää usein yksin, häntä ei puolusteta, ainakaan me rekatut emme sitä juuri tee, omien havaintojeni mukaan. Vai puhunko vain itsestäni ?
Varmasti siinä on itsevarjelua mukana mutta myöskin kokemus siitä, että tilanne vain huononee, jos menee meteliin mukaan.
Kun live-kontakteissa "asiat selviävät puhumalla", täällä niin ei näyttäisi käyvän. Meillähän ontäällä käytössä vain yksi kanava: sanat/kirjoittaminen ja eikös ole opetettu, että suurin osa (?) viestinnästä tapahtuu ei-sanallisella tasolla ? Niin eipä ihme, ettei viesti mene perille.
Moni on oppinut luovimaan tuossakin maastossa, Hil-lakin, kuten hänen viisaasta osallistumisestaan näkee. Sielunsisar olen itsekin tuntenut Hil-lan kanssa olevani, en muista tuntemisemme ajalta yhtäkään viestiä, jota en itsekin voisi allekirjoittaa. Samanmielisyyden ilmaisu vain herättää täällä ei-toivottuja tunteita, siksi kai sitä on oppinut välttämään.
Pitkään haaveilin, että voisimme nähdä, mutta nyt tilanne Varkaudessa on muuttunut ja tietysti omat voimatkin matkustamiseen vähenevät kaiken aikaa. Jopa junamatkaa pääkaupunkiin täytyy suunnitella ja valmistella..))
Tuo kohtelu, mitä Hil-lakin on täällä välillä saanut, tuntuu tosi pahalta.
Itse olen ollut kymmenissä ellei sadoissa..)) ryhmissä mukana, ohjannutkin niitä, mutta vilpittömästi voin sanoa, että Hil-lan kaltaista ohjaajaa en ole ennen tavannut: kiinnostus, avarasydämisyys, vahva läsnäolo, niitä hänellä on muiden persoonallisten ominaisuuksien lisäksi.
Ja se, että on jaksanut tätä osiota vetää yli kaksi vuosikymmentä, kukahan siihen pystyisi ? Vain se, joka ei ymmärrä "homman luonnetta"..))
Jokohan sallitut sanat on käytetty, määrää tarkoitan ?..))
Hyvää päivää kaikille,
demeter1
5000 on raja, Sivun alatreunasta näet montako olet jo käyttänyt, kun olet kirjoittamassa.
Stoppi tulee automaattisesti,
Kiitos tiedosta, Ano 00095.
Hyvää huomenta!
Aamu oli pilvinen ja hämärä, kun lähdin lenkille, tihkusade
piti huolen siitä että viimeisetkin unensikkareet karisivat
silmistä. Siinä kävellessä tuli mieleen monia erikoisempia
aamulenkkejä. Onhan niitä kokemuksia vuosikymmenien
aikana kertynyt. Niitä on kiva muistella ja nyt kerron yhden
muiston, joka sai nauraa hykertämään tämän päivän aamu-
lenkillä ja ajattelin että kerron sen teillekin.
Tekevälle sattuu.
Esim. kun Suomessa muutin vanhan kotikaupunkini keskus-
taan, niin huomasin että kaupungin keskustassa oli paljon
ravintoloita, ulkomaalaisiakin, joita ei vuosikymmeniä sitten
ollut.
Eräänä päivänä lenkiltä palattua päätin, että koska on lounas-
aika, niin kokeilen ravintolaa, jonka nimikin oli exoottinen
”Punainen Kuu”, sopivan matkan päässä asunnoltani.
Ajattelin. että se saattaa olla marokkolainen. Rähjäisen näköi-
nen päältä päin katsottuna, likainen näyteikkuna, mutta olihan
kevät alulla, ikkunat pesemättä, ajattelin.
Menin kuitenkin aivan näyteikkunan viereen, varjostin kädellä
ja nenä ikkunassa kiinni ja ajattelin katsoa miltä sisällä näyttää,
ennenkuin menen sisälle.
Mutta äkkiä vetäisin itseni kauemmaksi, kun huomasin, ettei
se ollutkaan mikään ravintola, vaan putiikki, missä hyllyt olivat
seksileluja täynnä!
Ei siellä näkynyt marokkolaisia taginepatoja!
Mielessä käväisi, pitäisikö kuitenkin käväistä sisällä kysymässä,
onko heillä mattopiiskoja myynnissä!
Katselin vähän ympärilleni ja toivoin ettei kukaan nähnyt kun
siinä nenä ruudussa arvailin onko tämä Michelin-ravintola, vai
mikä murju tämä oikein on. Ja selvisihän se! 😊
Kiinnitin huomiota palstan uuteen ulkoasuun, että palstojen
leveyttä on kavennettu.
Hyvä juttu, koska asiahan on tutkittu ja todettu että lyhyemmät
rivit ovat helpommin luettavissa kuin pitkät. Varsinkin, jos on
näköhäiriöita, jolloin saattaa olla vaikeata siirtyä rivin lopusta
seuraavan rivin alkuun. Silmä saattaa ”eksyä” ja seuraa samaa
riviä uudestaan tai hyppää rivin yli.
Peukutan uudistukselle!
Tämän päivän ohjelmassa on ”ruokaputki”, urakka jatkuu.
Iltapäivällä on kahvittelutapaaminen naapureitten kanssa.
Minäkin, erakko, yritän ehtiä joukkoon, etten ala pelätä ihmisiä,
vaikka hyvin omissa oloissanikin viihdyn.
Maailma ympärillä tuntuu kiehuvan. Vaaleja on siellä täällä,
eikä missään olla oikein tyytyväisiä. Ei täällä ”keskimaidon”-
maassakaan. Eduskunnan puheenjohtaja on antanut ”tunto-
sarvi”-tehtävän henkilöltä toiselle, mutta ei tule valmista.
Mutta minun tuntosarvet kääntyvät nyt kyökin puolelle
ja jatkan harjoituksia niin kauan kuin raaka-aineita
pakasteesta löytyy. Illalla lataan valmiita askeja takaisin
pakkaseen.
Iloista tiistaita!
Iltapäivää Korvesta@
Eilen illalla meinas palaa päreet tai kärähtää piuhat. Pyysin apua esikoiselta PDF.n editointiin. Hän piti minulle palopuheen kännykän käytön rajallisuudesta tehdä isoja kokonaisuuksia
Hän teki hetkessä pyytämäni editoinnin ja moitti olenko ajatellut, että muokkaamattomista kuvista voi henkilön tunnistaa jne...no tietty ymmärsin, mutta enhän tee kirjaa yleiseen levitykseen vain läheisille. No, kännykällä työskentely ei kuulemma ole järkevää ja myös hyvin vaikeaa, olen tehnyt kirjan vaikeimman kautta.
Tänään sitten pyysin tekoälyn mukaan kuvan muokkaukseen. Tekoäly on mainio apu, ei tarvitse tuntien istumista kuvitusta tehtäessä.
Sain hauskan muunnellun kuvan, jossa olimme poikien kanssa siirtyneet olohuoneen sohvalta järven rantakiville, lippalakit päässämme. Kelpas ja lähetin kaikki korjaus ehdotukset kustantamoon. Nyt odotan uutta oikovedosta.
Sain tänään kokouskutsun Kainuun taiteilijat ry.n vuosikokoukseen. Kirjeessä kerrottiin uusista taidenäyttelyistä ja niiden teemoista. Nyt kun sain kirjaprojektin lähes pois ajatuksistani siirryn maalaamaan. Huomenna jatkan viimeviikolla aloittamaani mummo ja lapsenlapsi työtä.
Jätän realismitaulun puolitiehen odottamaan uutta inspiraatiota.
Syystalven ikkuna näkymä on surkea.
No, ostin krookuksen mukuloita, jotka istutan pitkin takapihaa. Ajatuksena värikylläinen kevät.
Koetetaan pärjäillä.
Hyvää huomenta keskelle viikkoa ja vähiin menee, ennen kuin loppuu tämäkin kuukausi.
Lauantaina Pyhäinpäivä, ehkä haudoille menemme, tapana on ollut muistaa rajan taakse siirtyneitä rakkaita, kynttilän sytytyksellä.
Muistoissa paljonkin elävät ja aina enenemissä määrin, kun elämä alkaa koostua muistoista.
Katselin Areenasta kuvauksen Norjan kuninkaasta, jotenkin olen tykästynyt hänen elämänsä tapoihin ja luonteeseen.
Komea nuori mies esiintyi edukseen kuvauksissa ja myös kiintymyksensä, aitoa lämmön tunnetta puolisoaan kohtaan huomasi.
Vaikeuksista puhui avoimesti ja sai arvostukseni nousemaan aina vaan lisää.
Toivon, että Mette-Maarit paranisi ja heidän elämänsä saisi helpomman tulevaisuuden.
Sainpa tänä aamuna kuulla, että Sonkajärvi on metallimusiikin vahvin alue väkilukuun sopeuttaen, viisi bändiä siellä kyseistä musiikkia soittaa.
Itse en tästä musiikista pidä, mutta poikani sitä enemmän, no hän on sen ajan lapsi, kasvoi tuon musiikin myötä.
Aina sivistyy, kun radio auki on, minulla heti herättyäni sen aukaisen ja korva tarkkana kuuntelen aamun antia.
En ole tuon tapaisten kaupan ovia aukaissut, en tiedä onko täällä olemassakaan, mistä MdK meinasi ateriansa nauttia, hyvä, että kurkistelit.
Ihmisillä on monenlaisia tarpeita, kai tätäkin kauppaa tarvitaan.
Demeter kiitos ylistävistä sanoista, tiedän, että olet sitä mieltä mitä kerroitkin, molemmin puolin vilpittömyyttä esitämme, ei pelkkää sanahelinää.
Miksi muuta esittäisimmekään, olemme aina kertoilleet sillä tapaa aidosti, että kehuskelu ei sanoista heijastu.
Ehkä tulee vähän liian paljon hehkutettua näitä tekemisiään, että vähän korvat luimuun menee, kun sanojasi lukee.
Noista lapsiperheiden kiireistä allekirjoitan saman asian, ihmettelen aina minäkin miten jaksavatkaan, ihmettelyä suu pyöreänä.
Veto voisi minullakin loppua, jos piha olisi hoidettavana, joten tyydy jättämään lehdet maahan, kohta lumi ne peittää..
Touhua riittää korpikirjailijallakin, minä olen yhden valokuva albumin kerännyt, poikani elämän ajasta ja siinäkin oli työn tuntua.
Kuusikymmenvuotisen taipaleen sain kuvin täyteen elämästään, ehkä muistot heräilevät sitä katsellessa.
Enemmän kärsivällisyyttä omaavana, olisi kirjoittaen saanut täydellisemmän.
Tänä aamuna kertoi uutiset rivitalohuoneiston tulipalosta, mikä todennäköisesti hellalta lähti ja liesituulettimen kautta levisi ylempään kerrokseen.
Asuja sai tulen sammumaan, mutta tuuletus putkessa se levisi, tuhoten kolmen asukkaan omaisuutta.
Ei turhaa huolenpitoa todellakaan se minullekin annettu huolenpito, aina voi varovaisuus pettää.
Eihän vahinkoja voi täysin poistaa, kun ihmisten toimimisesta on kyse.
Tukka on nyt siistitty ja ilme hieman raikastui, 42 euron voimalla.
Aika iso kuluerä vuoden aikaan, kun kuusiviikkoa väliä suurenpitein pitää.
Tänään ei mitään kummempaa tekemistä, lueskelen tietokoneelta asioita ja telkkari toinen ajankulun kulkemisessa auttava.
Sanoisinko, että taas yksi lepopäivä, samaa toivottelen teille toisillekin.
On nämä hintaerot huimia.
Meillä maksaa lyhyiden hiusten leikkaus 65-75 euroa.
Keskellä viikkoa@
Huvitti kun luin tuota MdK tarinaa salaperäisestä ravintolasta.
No, matkoilla sattui yhtä sun toista. Hampurissa tyttöporukalla mentiin sisään baariin, koska ikkunasta näimme, että siellä istui komeita miehiä.
Olihan he, mutta eivät olleet meistä lainkaan kiinnostuneita.
Amsterdamin punaisten lyhtyjen katujen ikkunat olivat hämmentäviä.
Tänään mmm. normipäivä, kuten miniän T-paidassa luki.
Jouduin vielä aamulla lähettämään 3-valokuvaa kustantajalle, ne uupuivat eilisestä lähettämästäni viestistä.
No, iltapäivällä maalaamaan, funtsailen josko maalaisin öljyväreiĺlä tämän uusimman. Öljyillä saa tasaisemman pinnan tarkkuutta vaativassa työssä.
Minunkin pitäisi huoltaa hiukset, ne alkavat olla liian pitkät ja takkuuntuvat helposti. Minulla oli kohtuuhintainen hyvä kampaaja, joka oli erikoistunut palvelemaan ikäihmisiä. Hän jäi keväällä eläkkeelle joten uuden etsintä edessä.
Mietin myös kulmakarvojen laminointia ja ei olisi pahitteeksi käydä hierojallakaan.
Normielämää Korvessa.
Hyvää huomenta!
Yö oli erikoinen tällä kertaa. – Aika tavallista on, että aamu-
tunneilla saan kramppeja sääriin tai jalkoihin. Mutta viime
yönä kramppasi niin kovaa,etten tietänyt kuinka nopeasti
pääsisin sängystä ylös. – Pahaksi onneksi olin niin lähellä
sängyn reunaa, että kun käännyin muka toiselle kyljelle, niin
muljahdin suoraan lattialla nenälleni!
Tunsin heti, että nenästä tulee verta kuin suihkukaivosta!
Rähmin siitä ylös ja menin kylpyhuoneeseen nenä kourassa
antamaan ensiapua itselleni: sieraimet täyteen pumpulia ja
kirurgiteipillä varmistus että pysyvät tuput paikoillaan.
Mutta kun vihdoinkin sytytin valot makuukakarissa ja katselin
petiäni, niin oli pakko alkaa vaihtamaan lakanoita, ja laittaa
veriset lakanat pyykkikoneeseen, vaikka olikin yö. Koneet
ovat onneksi äänettömiä.
Siinä tuhraantui aikaa, mutta kun pääsin uneen, niin nukuin
10.30 saakka! - Ensimmäinen työ levittää puhtaat lakanat
kuivumaan ja verinen tyyny koneeseen. Sen kuivatan kuivaus-
rummussa, jota en muuten käytä ollenkaan.
Hil-la kertoi kuuntelevansa aamulla radiota.
Minulla on yleensä aina aamulla tv päällä, mutta tänä aamuna
oli radiokin äänessä ja kertoivat että 2/3 syöpäpotilaista käyttää
syöpälääkkeitten lisäksi monia ravintolisiä ja luonnonlääkkeitä,
eivätkä kerro siitä hoitavalle henkilökunnalle. Siitä voi koitua
potilaan tilaa vaarantava tekijä, jos nuo luonnonlääkkeet ja
ravintolisäkkeet vaikuttavat syöpälääkityksen tehokkuuteen.
Itse olen oma-aloitteisesti jättänyt diabeteslääkityksen pois,
kun se laukaisi ihosairauden. Diabeteslääkitys oli ollut vasta
alkuvaiheessa, minulla oli tietoa, että elämäntapamuutoksella
diabetes voidaan seljättää. Olin valmis kokeilemaan.
Ja tässä ollaan, 7 vuotta myöhemmin. Ensi viikolla taas vuosi-
kontrolli ja katsotaan, olenko langennut makeisiin kiusauksiin!
Paino laskee turvallisesti 1 kg vuodessa, ilman ihmekuureja.
Vielä muutama kilo alas, niin olen samassa painossa kuin tänne
Ruotsiin muuttaessa nuoruusvuosina.
Minäkin yritin eilen soittaa kampaajalle, 5 viikon välein yritän
käydä leikkauttamassa. Kallista lystiä se täälläkin on. Laskin,
että tuo 795 kr minkä täällä maksan on n. 72€ Suomessa.
Mutta välikö sillä, kun ei enää kuluta mihinkään muuhun, ei
matkoihin, ei vaatteisiin, ei ulkoelämään.
Yritän tänään soittaa kaikkiin paikkoihin, missä ”pääasioita”
hoidetaan, kuten kampaaja, optikko, kuulonhoito ja hammas-
lääkäri. Ensi viikolla on silmälääkärikin.
Kaikille on aina syksyllä asiaa.
Koska minun yöni muuttui sekä työ- että lepoajaksi, niin
jatkan näitä arkisia puuhiani ja toivotan kaikille kivaa keski-
viikkoa!
Ja sitten heräsit ja laskit kissa pissalle ulos.
Näki luultavasti taas unta, että pieraisi jonkun korvaan ja hyppäsi nauraen ikkunasta😆
Mutta hopsista, kun löysikin itsensä lattialta nokka veressä
Illankorvaa,järviradio soi TV:n kautta.
Aika vilisee kummasti, jonkun kerran tännekin kurkkinut, mutta en ole vaan ajatusten toisaalle lentäessä tai jonkun paikalle häsläämään jotakin tulleen, en ole keskittymisen hetkeä löytänyt.
Nytpä hetki hiljainen, Väinökin nukkuu.
Tulimme tänään vanhalta tilalta.
Siellä porukalla polttopuuta värkättiin. Poika paiski vanhoja isoja tyvikappaleila kiilalla ja moskulla pienemmäksi, että saatiin koneelle.
Itsekin joskus hommaa tehneeni, sanoin, että kyllä on harteet ja niska kipeenä huomenna ja niin oli.
Poika vaihtoi renkaat autooni. Lava-autosta pyörittelin niitä eestaas.
Ei minusta enää ole pultinvääntäjäksi. Kädet on niin onnettomaksi menneet.
Oi niitä aikoja, kun itse vaihdoin Chevy-pakuun syksyn keväin rekaat.
Tein tuossa oikaisupyynnön veljeni hammashoitolaskusta.
Helmikuussa jo hällä tuli maksukatto täyteen ja silloin olin yhteydessä Pirhaan ja sain vastauksen, että katto on täyttynyt ´silloin ja silloin´ asia on ilmoitettu laskutukseen ja hammashoitoon.
Vaan lasku tuli.
Onneksi olin yhteydenoton tehnyt sähköpostilla, jäi dokumenttia.
Meikävanha kun mieluummin käyttää puhelinsoittoa.
Veljeni oli säästänyt laskujen kannat joita vertaamalla näkee mitä on maksanut.
No se. että Pirhan laskutus on sekaisin, ei ole uutta.
Ensiviikonloppuna on 3-vuotissynttärit.
Marraskuun lopussa olisi hirvipeijaiset. Siellä on yleensä hienot pidot. Mieli tekee mennä, mutta jos on kylmää ja kurjaa ilmaa, saattaa jäädä väliin.
Vanhoja tuttuja olisi kyllä kiva nähdä.
Mitä tähän maailman touhuihin tulee, surullista.
Mutta kaikki loppuu aikanaan.
Uudet sukupolvet tuovat uuden ajan.
Uskon, että hyvä voittaa.
Uskokaamme parempaan huomiseen.
Huomiseksi on luvattu Suomen etelään lauhaa ja pilvistä säätä. Puoli pakko raahustaa rollavehkeellä lähikauppaan pikkuostoksille. Tänään en enää ehtin kunaviiseja ja kännykän viestivirtaa selasin.
Velimieskin oikein kehui, ettei tietokonetta harmikseen ota. Oma se on jokaisella oikeus mielipiteeseensä.
Tuleehan siinä otettua parituhatta lyhyttä köpöaskelta rollan aisoista kaubamajareissulla, pikitien jalkakäytävää eteenpäin lykäten.
jo vain.
Torstaiaamuun on päästy, kostean näköistä maisemassa, ei kuitenkaan vettä sada.
Taitaa pääasiassa kosteutta tämä syksyinen sää antaa, mutta lämpöä ihan kivasti, 10 astetta.
On kuin Hurskaisen äänen anon viestistä kuulisin, olipa miten tahansa, mukava, että liikkeellä jaksat olla.
Tietokone on hyvä kapistus, voi aikaansa kuluttaa vaikka keloja katsellen, musiikkiakin kuunnellen.
Olipa ikävä kömmähdys sinulla MdK hyvä ettei luita poikki mennyt.
Kyllä tuo putoilu ja nurin meno moniakin yllättää, näissä vuosissa.
Olen oasani saanut minäkin, onnekseni olen vahvaluinen ja muutenkin pehmusteet omasta takaa, joten olen mustelmilla selvinnyt.
Päähän sattuvat iskut saavat verenvuodon runsaaksi ja usein myös naaman mustaksi.
Nuo kampaajahinnat sisältävät varmaan maalaisedun,, muissa hinnoissa ei eroja liioin ole, kai ylöspäin pyrkivät.
Kampaajia on paikkakunnallani paljon lopettanut, ei kannata yrittäjän verotuksen kanssa ja asiakkaita ei niin paljon kuin siellä etelässä.
Paljon on liiketiloja vapaana, eläkeläiset kaupungin kansoittavat, mutta minulle kaikki sopivasti lähellä ja viihdyn, totean, että hyvä kaupunki elää vanhanakin.
Tulkaa tänne sieltä ruuhkasuomesta, luonnon keskelle ja kaikesta turvallisuudesta nauttimaan.
Asuntojakin runsaasti tarjolla, johan kampaajalaskutkin puoltaa maalle muuttoa;)
Noinhan se on Eliaana, kyllä ikä tuo tervaskannoillekin pysähtymisvaateita, mutta mennään hieman rauhallisemmin, kiire ei enää meille sovi.
Huomannut olen minäkin jopa käsien huonontuneen, neuloessa ei puikot kädessä pysy, puristusvoima kai ei puikkoja tavoita.
Pakkauksia ei meinaa näpeillään auki saada, kokeilen ja huomioin kahvipaketin aukaisussakin vaikeuksia on, mutta en periksi anna.
Pitää vaan huomioida nämä vaateet ja keskittyä asiaan.
Korpikirjailija jaksaa ja jaksaa, minäkin yritän aina jotakin aikaan saada, mutta en mitään noin vaativaa.
Toisaalta hyvä ettei mieleni teekään mihinkään entiseen osaamiseen, jotain sain aikaan ennen minäkin, mutta nyt hyväksyn, että on toisten vuoro.
Suunnittelu vielä päässä elää, mutta sitten huomaa, ettei kohdetta löydy mihin jotain tekisi ja ihan tyhjän pantiksi en viitsi edes yrittää.
Kaikki entinen on hävinnyt, ennen arvostettiin käsintehtyjä käsitöitä, minäkin isoja liinoja lapsenlapsille merkkailin, nyt joskus isommissa juhlissa niitä näkee ja tuskailua miten vaikea onkaan silittää.
Ennen mankeli siistiksi asiat hoiti, hyvin viikatut liinat pöytää korosti, nyt kattauksia ilman minkäänlaisia liinoja näkee.
Mitäpä turhia klumetuureja, kun ilmankin selviää, tarjouksetkin huomattavasti vähäisempiä, ei mitään itse tehtyä.
Vielä nuo jälkeläiseni kuitenkin tarjoilun itse saavat aikaan.
Persoonallisuuden kaipuu on tipotiessään, joskus yllätettiin pöydän antimilla ja kattauksilla, nyt aika on toinen, niin muuttuu maailma Eskoseni.
Hyvin, hyvin kaukana ollaan vanhojen elokuvien näyttämistä seitsemän sortin tarjoiluista ja pikkusormi pystyssä kahvia nauttivista eliittirouvista.
Suunta ihan hyvä, mutta joskus kaipaisi kohokohdiksi jotain vanhaakin.
Vielä tämä mummo kuitenkin sukkaa kutoo, kissa puuttuu.
Maailman meno joskus saa pään pyörähtelemään, mutta näillä mennään jokainen tapojensa ja voimiensa kanssa ja muistoja muistellaan ja ihmetellään vanhaa hyvää aikaa.
Muistot kultaantuu, näinkin sanotaan, voi olla, mutta surkeaa olisi jos ei voisi edes muistella.
No niin, aloitetaan oikeaa elämää. minä lihapullia aion valmistaa useamman kerran riittäviksi, pakkaseen turvaan niiden säilymisen suhteen.
Antoisaa päivää teille jokaiselle;)
Iltapäivää ! Hil-lan kehotus jättää lehdet maahan, haravoimatta, sai nyt lisää painoarvoa, kun kuuntelin kolmosen luontotoimittajaa aamulla.
Haravoimattomuus voi tosiaan olla ekoteko: lehtipeite maassa suojelee ja auttaa pikkuötököitä ja lintuja selviämään talvesta, siiliä unohtamatta joka saa talvikotinsa lehtikasasta.
Toimittaja suhtautui kannustavasti myös pihalla pidettävään pikkuroinaan, vaikka laudankappaleisiin, jotka myös sopivat samaan tarjoitukseen.
Kyllä siinä Matti Huutostakin vähän nauratti luentoa kuunnellessa,
minä taas tunsin suurta huojennusta..)) Eläköön epäjärjestys !
Sain aamulla myös mukavan luontoelämyksen kun kaksi valkohäntäpeuraa asteli verkkaisesti tontin rajaviivaa pitkin. Olemme kyllä nähteet niitä ruokailemassa parinsadan metrin päässä olevalla viljapellolla, mutta pihoille eivät ole toistaiseksi tulleet, tiettävästi.
Ikävä tapaus Mdk, voi sattua kenelle tahansa. Onneksi olet toiminnallinen ja selviät yllättävistäkin tilanteista.
Oman toimintakyvyn säilyttäminen on varmasti meidän kaikkien toive ja jos sitä on vielä riittävästi jäljellä meillä ei ole mitään hätää...
Itse olen toistaiseksi selvinnyt kaatumatta, täällä sisällä, metsässä ja pihamaalla on kömmähdyksiä sattunut, ulkona on aktiivisempi ja rohkeampi. Voimisteluohjelmaani olen myös sisällyttänyt näitä ylösnousuharjoituksia, kai niistä apua on ollut.
Tänään minulla olisi ollut kahden kerhon päivä, mutta en lähtenyt sateeseen kun on kauppareissu ja muuta asioitia tänään ohjelmassa.
Toinen kerho on vapaamuotoista jutustelua pienessä (alle kymmnen henkeä) tutussa ryhmässä, toinen taas on minulle uutta: tarinatupa
eläkeläisyhdistyksen puitteissa.
Tarinatuvastakin
tykkään kovasti, vaikka viimeksi olin ainoa naisosallistuja. Päinvastoin kuin yleensä, siellä puhuttiin myös osallistujien työelämästä - sai oppia uutta ja nähdä omankin "epätyypillisen työuransa" uudessa valossa.
Vilkkaksi muodostui tämäkin syksy vaikka toisin suunnittelin. Pojat ovat työllistäneet itsensä mökkiprojektin kanssa ja ainakin pari lasta on tullut mummolaan työrauhan taakaamiseksi isille.
Lasten elämänrytmi vain on toinen, siksi kai antoisien hetkien jälkeen olen suunnattoman uupunut - ainakin silloin jos takana on huonosti nukuttu yö, mitä on taas alkanut sattua. Taitaa olla tavallista näillä vuosin.
Yölukemisena minulla on tällä hetkellä täälläkin esitelty ja keskustelua herättänyt Kati Kajastuksen kirja " Kuolema ja muita pikkuasioita"...
Kajastus on psykologian tohtori, psykoterapeutti ja tietokirjailija.
Eksistentiaaalinen psykologia on hänen viitekehyksensä.
Ei taida ihan olla minun juttuni. Muistelen nuorta Pentti Saarikoskea joka nuoruuden päiväkirjoissaan mietti kumpi on hänen elämänvalintansa:
tiede vai runous - ja runoushan se oli, kuten tiedämme.
Samaa voin kai itsestäni sanoa, vaikka nuo valinnat eivät olleet edes mahdollisia omalla kohdallani. Tiede todistelee, pyrkii hallitsemaan, runous jättää asioita auki, kulkee vapaana.
Ai niin. Kampaajista ja hinnoista oli puhe. Itselläni on ollut korona-ajoista saakka kampaaja, joka tulee pyydettäessä kotiin lyhyellä varoitusajalla ja ottaa 30 euroa leikkauksesta. Muuta en tarvitse, kun hius taipuu sopivasti.
Kuten monella ikätoverilla, päälaelta hiukset ovat ohentuneet, muualla niitä vielä on "paljon", sanovat kampaaja ja tutut. Se vaan on sitä suomalaista hienoa hiusta jota on aika ajoin vaikea saada asettumaan.
Myös tähän omaan taudinkuvaani liittyy ongelmia hiusten ja kynsien kanssa. Nyt on vahän rauhallisempaa kun arvot ovat pysyneet viitearvojen sisällä.
Taisi jo tulla noutaja minulle. Olen tosi tyytyväinen näistä kauppareissuista pojan kanssa. Helposti saan kaiken tarvitsemani vaivaa näkemättä ja ennen muuta saan tavattua poikaa säännollisesti, seurata perheen elämää. Merkityksellisyyttä kai sitä tässä iässä elämälleen hakee -
sitä Kajastuksen kirjakin todisteli...
Hyvää iltaa kaikille !
demeter1
Harvinainen aamu, kun piti laittaa herätys päälle, ettei
myöhästy kampaajalla käynnistä. Lähdin viimeisellä
mahdollisella bussilla, jonka uskoin olevan ajoissa
kampaajan oven kohdalla olevalla pysäkillä, että voisin
vaan syöksyä ovestä sisälle ja suoraan tuoliin.
Oli punaisia valoja liikaa ja myöhästyin minuutilla.
Mutta useimmiten olen saanut istua ja odotella vuoroani,
kun edellinen asiakas vielä miettii, laitetaanko jakaus
oikealle vai vasemmalle. Siis puntit on tasan!
Kampaaja kiinnitti huomionsa värikkääseen nenääni.
Nenänpää on nyt sininen. Luultavasti se muuttuu tässä
viikonlopun aikana miljööpuolueen väriseksi, eli vihreäksi.
Kerroin toissaöisestä maan vetovoimasta.
Nenänvarsi on kipeä, mahtaako olla murtunut?
Nenä osoittaa kaakkoon. Ehkä lastoitan sen tässä viikon-
loppuna.
Jäätelöpuikosta tikku ja kirurgiteipillä kiinni, niin ei lipsu.
Väriäkin voisi lisätä. Senhän voisi maalata punaiseksi!
Toisaalta, pieni vaivahan tuo kaakkoon osoittava nenä on.
Ajatelkaa nyrkkeilijöitten nenävärkkiä!
Siskon kertoi samanlaisesta kömmähdyksestä pari vuotta
sitten. Tapauksen uusiutumisen estämiseksi hän oli siirtä-
nyt sänkynsä seinän viereen.
Oma sänkyni on 120 cm leveä, joten sen petaaminen olisi
vaikeata, jos siirtäisin sängyn seinään saakka. Olisihan se
muuten varmaan turvallista, jos selusta on turvattu. 😊
Mutta kun on tottunut ottamaan riskejä niin antaa mennä,
kun on alamäki.
Iloinen uutinen odotti, kun tulin kotiin.
Saan jouluvieraita. Oikein ihmettelin, että raskivat jättää
kaikki joulutouhotukset ja tulevat viettämään rauhallista
joulua tänne luokseni.
Ihan oikein tekevät. Täällä valmistuu jouluruoat sun muut
tulevan kuukauden aikana. Ei tarvitse töiden ohella yrittää
ehtiä ajatella joulun tuomia vaatimuksia.
Viesti oli mieluinen.
Koska en ehtinyt käydä lenkillä ennen kampaajallakäyntiä,
niin kotiin päästyä vaihdoin kiireesti lenkkivaatteisiin ja
lähdin ulos. Täällä on aurinkoinen päivä, +12° lämmintä.
Myrsky on vienyt lehdet puista ja parhaillaan on ”lehtikeräys”
käynnissä, puistotyöläisten pikkutraktorit korilavoineen
eri puolilla aluetta siivoaa läjiin puhalletut lehdet pois.
Lumen tuloon valmistaudutaan. Tiedetään tarkalleen, mitkä
työt on hyvä saada tehdyksi ennen kuin seuraava luonnon
aiheuttama vaihe alkaa. - Itse olen varustautunut siten, että
Icebug-kengät otin varastosta esille ja ovat lähtövalmiina
naulakon alla liukkaille lenkkipoluille milloin tahansa.
Hyvää päivän jatkoa! 😊
Huomenta ja sateista säätä, jospa marraskuulle siirtyessä poutautuisi, mutta siinä uhkana taas liukkaat kadut.
Marraskuu on mielestäni ikävin kuukausi, jos hyvin sattuu lumi voi tulla ja valaisee maiseman, loppukuusta alkaa jo joulu/kausivalojen laitot ja ne piristää mustaa aikaa.
Minulla alkaa jouluun valmistelu adventista ja kyntteliköt ikkunoille laitan.
Muistoissa muistan kinkun suolaveteen laitetun joulukuun kuudes päivä ja perunan pysyessä pinnalla vesi oli sopivan suolaista.
Ehkä ei kuitenkaan juhlapäivänä kinkkua käsitelty, mutta niihin aikoihin kumminkin.
Itse usein piparkakkuja leivoin noihin aikoihin.
Minulla ei vieraista ole tietoa, sanoin kyllä tyttärelle, että tulevat luoseni syömään, lapsensa haluavat perhejoulun viettää tällä kertaa.
Suunnitelmat voivat muuttua monta kertaa, mutta minä en lähde mihinkään, kotona on rauhaisaa ja pystyy telkkarin antiin antautumaan.
s perheet jo isoiksi kertyneet, omat kolme lastaan ja sitten tyttö ja poikakaverit, siitä jo sopiva joulukattaus syntyy.
Uskonpa, että joulu menee ohi ilman suurempia juttuja.
Eilen neuloessani tummempaa sinistä sukkaa huomasin näköni heikentyneen sähkövalon kanssa toimiessa, silmälääkäri sanoi , että ei näkö olisi huonontunut, mutta tämän havainnon itse tein.
Sotkin jotakin, lanka on niin kehnon kierteistä että aina säikeilee, kun korjaamaan rupesin, ei meinannut sattua puikolle millään.
Päivänvalossa asia sattuu helposti kohdalleen.
Ei tarvetta edes neulomiseen olisi, mutta ihan "laiskana" ei ole kiva tuntisodalla istua.
Kyllä minäkin kallistun enemmän runojen kuin tietomaailman asioihin, koska niitä ei ymmärrä, tai mikään ei päässä pysy, mistä ei taitoja omista.
Kaunokirjallisuus se täytti minunkin päivänä vuosia sitten, nyt lukeminen jää tämän koneen ja telkkari tekstin varaan.
Tekoäly mielestäni sotkee tämän koneen esitykset, joka paikassa sitä käytetään ja otapa sitten todellisuudesta selvää.
Kaikkea on epäiltävä ja se ei minun tasoiselle ihmiselle sovi, haluaisin, että asiat olisi totuudellisia.
Runoja kirjoittelin joskus, jos nyt voi runoiksi edes mainita, mutta minulle tuotti iloa, kun sain kirjaimia ymmärrettävään muotoon.
Kahvipirtti runonkin kirjoitin silloin luomisintoisena, tarjoilen nyt teille tekeleeni.
Kahvipirttti.
Pieni kotoinen pirtti tää,
nyt jälleen oven auki jättää.
Sisään astukaa ystävät, tutut,
kertokaa meille hauskat jutut.
Jos uutena mukaan haluat tulla,
on käsi ojossa silloin mulla.
Voi tänne astella kadulta sisään,
pöytään käydä, ei estä mikään.
Kohtapa pirttimme lämpö hohtaa,
ystävän täällä kun aina kohtaa.
Ei yksikseen koskaan kukaan jää,
se mottomme, ystäviks´ kaikki nää.
Ulkona pakkanen paukkukoon,
tai räntää työntäköön taivas.
Pirtissä ystävät kokoontuu,
jää kauas huolien häivä.
Ystävät aarretta kalliimmat,
myös pirtissä tavata saamme.
Joukolla ilot ja surutkin,
ne yhdessä jakaa saamme.
Tanssimaan joudu jo pappa ja muori,
jalka se nousee, mieli on nuori.
Vaivat pois heitä ja mukaan riennä,
tätäpä riemua kukaan ei kiellä.
Joskus parikymmentä vuotta sitten, näin eleltiin;)sama on meininki tarkoitus nojatuoliinkin saada.
Jätänkin nyt tähän, ehkä joku arvostelunkin antaa.
Hyvää ja sateen kosteaa päivää.
Ei kiinnosta kiikkusi, eikä pirttisi!
Naatiskele!
Kylläpä kiinnosti kun kävit lukemassa ja vastaamassa😆😆😆
Kiitos runosta, Hil-la !..)) Hyvin siitä välittyy Kahvipirtin idea ja henki. Sellaisena kuin sen olen itsekin halunnut nähdä ja ymmärtää.
Ovi on auki ja kutsu tulla mukaan on aina ollut voimassa - jos tahtoo mainittuja asioita etsiä ja löytää. Ellei tahdo olisi ehkä hyvä sulkea ovi vähin äänin ja nähdä, että maailmassa on paljon muuta. Sen moni on varmasti nähnytkin, eikä ole ryhtynyt Kahvipirttiä/Nojatuolia mestaroimaan. "Tunne oma arvosi, anna arvo toisillekin"...
Kun nyt runolle ruvettiin, en malta olla kirjoittamatta Aila Meriluodon runoa, jota näkee usein kuolinilmoituksissakin:
"E mikään voi kuolla,
et sinä, en minä,
ei kuolla voi tuokio rakkauden,
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä...
Jäi hymyily surullinen."
Sain pari päivää sitten suruviestin ja siksikin nuo säkeet alkoivat elää vahvasti mielessäni. Ikätoveri lähti ja niin kävi kuin toinen runoilija, Pablo Neruda, kirjoitti: "Kun ystäväsi kuolee, hän palaa sinuun kuolemaan".
Iloisempaa päivää ja viikonloppua kaikille.
demeter1
Päivää Korvesta@
Suomi 24 on antanut aiheita runoihin. Vuosikymmenten saatossa on syntynyt kymmeniä runoja.
Kun anon hyökkäykset kirjoituksiini olivat kiihkeimmillään syntyi tämä runo.
Kurja
Vapaana lainehtii järvien jäät,
kurjaakin kurjemmat syystalven säät.
Veden vellova pinta ei armoa anna,
Missä on jäät, ne ei kurjaa kanna.
Musta ja liehuinen alla on maa,
kahlittu mieli ei rauhaa saa.
Tiirailee järvelle, korppiko seilaa,
purrelta itseään järvestä peilaa.
Kurja, polvilleen nousee, katseen järvelle nostaa,
repii hiuksiaan, meuhkaa, haluaa kostaa.
Menneen varjoja ylös nostaa.
Mitä hyöveijjää.
Mandi 17.02.2020
Sopinee pimeään Halloween teemaan
Joo. Kävin, kurkistin ja totesin, että parempaa ajankulua on kuunnella seinäkelloa, kuin lukea moista lätinää!
Joo. Poikkesin lukemassa ja totesin, että parempaa ajan kulua on kuunnella seinäkelloa, kuin lukea moista lätinää
Ihanat nuo Meriluoto ja Neruda sanoissaan❤️.
Tänään tunteikas päivä haudoilla edesmenneitä muistamassa
Iloakin päivään myös Sinulle ka kaikille muillekin.
Kiitos Siilitaas, kiva kuulla sinusta !
Ilo ja suru ovat meissä vierekkäin, eikö ?
Sanoihan itse Kahlil Gibrankin: "Mitä syvemmälle suru uurtaa olemustamme, sitä enemmän iloa voi meissä olla"...
demeter
Kyllä. Ilo ja suru vierekkäin ja joskus tuntuu että sekoittuneetkin keskenään :).
Tuota Kahlil Gibrania pitää vähän makustella jotta mitä tarkoittaa....🙏.
Minä ymmärrän sen niin, että kun niillä on yhteiset juuret, vaikuttavat toisiinsa..)) Ja niinhän nuo tekevät, sekoittuvat, kun ilostakin itketään..))
Hyvin kiteytetty! :).
Taas on päivä ehtinyt pitkälle. ja on viikon viimeinen arkipäivä.
Kävin aamulla terveyskeskuksessa jättämässä verikokeen.
Ensi viikolla on taas jännittävä vuosikatsastus, onko diabetes
kontrollissa. Saan samalla myös flunssarokotteen ja covid-
rokotteen täydennyksen.
Terveyskeskuksesta menin suoraan lenkille. Siinäpä ne päivän
päätehtävät. Nyt saa improvisoida vapaasti.
Hil-la aloitti runolla Kahvipirtti.
Se herätti parinkymmenen vuoden takaiset muistot eloon!
Joulua kohti mennään, kahvipirtin aikoina vietettiin sekä pikku-
joulua, että oikeata joulua. Maalaismies taisi olla joulupukkina
ja piti puuropuheenkin.
Hil-lalta runotkin syntyvät. Toinen runoilija oli Ruuneperi,
joka saattoi vetäistä runon nopeasti lonkalta, niinkuin lännen-
mies revolverin hölsteriltä. 😊 Minäkin olen joskus kokeillut.
Nuorena kirjoitin runonpätkiä,
vanhana kokeilin räppiä lätkiä… Ei keksi enää runoja.
Eikä taida asiat parantua, kun ikää karttuu ja muisti menee.
Kun varasin kampaajalle aikaa, niin en muistanut omaa puhelin-
numeroani. Sanoin, että soitan itselleni erittäin harvoin, niin en
muista numeroa. 😊 (Mutta saattaa olla että edellisen yön lattia-
kontakti sai aikaan pienen aivotärähdyksen.)
Ihme kyllä. muistan puhelinnumeron, joka meillä oli 1970-1989.
Muistan myös puhelinnumeromme 50-luvulta. Se oli sitä
aikaa kun veivattiin ensin puhelinta ja päästiin keskukseen,
jota pyydettiin yhdistämään puhelu, joko numerolla tai nimi-
huudolla. Keskus soitti sitten takaisin, kun puhelu oli yhdistetty.
Puhelun päättyminen veivattiin vielä merkiksi keskukselle.
Demeter1 kirjoitti ystävän poismenosta. Otan osaa, ystävien
poistumiset alkavat valitettavasti kuulua niihin ikävimpiin uutisiin.
Joel Hallikaisen musiikista tai hänestä itsestään en tiedä mitään,
mutta mielestäni hänen snoituksensa ”Surun pisarat”- kappaleessa
ovat koskettavat. Surun tunne saattaa tulla vastaan missä tahansa.
Surun sävel hiljaa kaikkialla soi
Se soi niin hiljaa ettei aina sitä kuulla voi…
Olen yrittänyt käydä läpi kaikki mapit, heitän pois tarpeettomat
paperit ja yritän järjestää tärkeät paperit järjestykseen. Arkisto-
siivouksen yhteenveto vielä paperille, joten ei pitäisi olla vaikeata
laittaa ”tsekkaus”-merkki viereen, kuka sen lopulta tekeekin.
Viimeksi tämä puuha tuli tehtyä kun pandemia alkoi. Silloin kävin
pojan kanssa läpi kaikki asiat ja paperit, mutta papereita on tullut
vuosien aikana lisää ja muori on vieläkin hengissä. Täytyy vaan
päivitellä ja päivittää sitä muklaa kun elonpäiviä suodaan. Ehkä
se 100 v tulee täyteen!
Aurinkoista viikonloppua!
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
– eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
– ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
San. Tove Jansson, säv. Erna Tauro
Syysrunoista yksi koskettavimpia on tämä Tove Janssonin Syyslaulu, rakkausruno. Siinä on paitsi rakkauden kaipuuta ja menettämisen pelkoa, myös yleistä haikea syystunnelmaa. Samaa ikävöintiä tuntee, kun viimeiset lehdet varisevat, viimeinen kurkiaura suuntaa kohti etelää, aurinko laskee yhä aiemmin. Ihmisiän syksyssä aika käy vähiin, voi olla tuntoja siitä, että olisi halunnut vielä jotain tärkeää saada aikaan.
Tuntuu että värit marraskuussa katoavat, sumu pehmentää ääriviivat ja lopulta ensilumi peittää ja puhdistaa armeliaasti tienoon . Takkatulia aletaan meillä pitää meillä viimeistään marraskuussa : tulen rätinä, puiden tuoksu ja liekkien loimu ovat niin rauhoittavia ja kietovat pehmeään lämpöönsä.
Asettelin kynttilöitä meidän molempien vanhempien kuvien viereen , sidoin kauniin kukkakimpun pikkuneilikoista ja ruusuista, lumimarjapensaan oksia lisänä. Vanhempiemme haudat ovat kaukana, on molemmilla haudoilla kuitenkin kävijöitä paikkakunnalla. Ilmeisesti muutama halloween-porukkaa käy, varasin paperipäällysteisiä karkkeja. En itse moisesta touhusta piittaa, mutta noille lapsille en halua tuottaa pettymystä.
Kahvipirtti-runo kuvastaa sitä yhteishenkeä ja leikkimieltä, mitä pirtti ja ennen kaikkea SkillaN-Hilla tarjosi. Tulin myöhemmin, en muista että MdK olisi silloin enää ollut vakio pirtinkävijä, Maalaismies poikkesi joskus Ruuneperi vielä harvemmin. Ne pirtin muuttotanssiaiset jäivät myös mieleen, muistelen että "Keinu kanssani"-valssi oli emännän lemppari, ja kyllä Skillania ahkerasti tanssin pyörteisiin haettiinkin. Oli , Ville vallaton, Ylikypsä tervaksineen, Late nurkkakaappeineen , Sinikynä jakeli pusuja poskille, Ii-linkin muistan. Hintriikka oli mahtava kynäilijä ja Venlastiina humoristi ja myöhemmin tuli Sinisirkku täydentämään joukkoa, monitaiteellinen, eloisa ihana ihminen.
Rauhaisaa Pyhäinpäiväviikonloppua!
Hyvää Pyhäinpäivän aamua ja lokakuukin kohta ohitettu.
Haudoille meno on heti aamutuimaan ja sitten viettämään tätä päivää, jolloin muistot menneeseen ja kaipauksen rajan ylittäneisiin tulee mieleen.
Kiitos Ramoona runosta, minä jopa osasin laulaakin sen, oliko levylle laulanut Kari Rydman?
Mistä tuleekin aina syksyisin alakulo mieleen, onko se pimeys ja sateet sen aiheuttajia ja kokemus luonnon kuolemasta.
Hyvin runossa oivallettu.
Osuva oli Mandin runo myös, kuvasi vahvasti sitä koston ajatusta, mitä palstallakin on todistettu.
Paljon olet saanut niskaasi tuota koston mielialaa, mutta hyvä, että osaat jo sivuuttaa.
Nuo oikeat runoilijat saavat runonsa puhumaan, niin kuin nuo Meriluodon sanatkin, ikävä ja suru niistä heijastuu, mutta myös kauneus joka elämän polkua astellen joskus kohdataan.
Osanottoni ystävän menetyksen demeter, aina vaan harvemmaksi nämä ystävätkin käy, mutta muistoissa elää kumminkin.
Kuurankukan aikoihin tykkäsin kovastikin Hallikaisen laulamisesta, nyt vaan harvemmin enää kuuluu hänen esityksiään.
Aika aikaa jokainen, monet laulajat ovat jo nurmenalla.
Toivon, että näyte antaa hyvän tuloksen MdK, lääkärin tuomiota minäkin lähiaikoina odotan, hoitaja kyllä sanoi hyvältä näyttävän, mutta haluasi lääkärin lausunnon.
Nuop Kahviirtti muistot pelkkiä mukavia ovat, ei silloin ollut tapana tulla morkkaamaan kirjoituksia, kaikilla oli hyvä mieli kirjoitella.
Nyt on tarttunut pysyvästi tuo kielteisen arvostelun kulttuuri, sehän joka paikassa rehottaa.
Onko nykyinen nuorempi kansa kokemuksia kaipaavia, sotimisesta ei kokemusta ja nyt väellä ja voimalla koetetaan saada mellakointi ja sotaisaa mieltä aikaan.
Pelkään, että jotakin ikävää aikaan saadaan, mutta kai se on jokaisen sukupolven jotakin tämänkin kaltaista koettava, puheet ei auta.
Tuo,
Rytmi boleron kun kaikuu taas,
saavuthan keinumaan,
käsivarsilleni rakkahin,
taipuen tanssihin,,,,,,,
Kyllä saa liikkeen syntymään vieläkin, kappale tuli muotiin juuri kihloihin mentyämme, suurlakon aikoihin.
Hyvä, että vielä muistoissa elää.
Muistoja meillä kaikilla, hyviä ja huonoja, toivoa sopii, että ne mielessä kestävät, antavat ilon ja surunkin mukana kulkevana, toivossa, että vielä kohdataan.
Rakkaiden pois meno useimmiten kovin surullisen ajatusmaailman antaa, mutta toivo kuitenkin mielen täyttää, että joskus kohdataan.
Hyvää tätä päivää, muistellen pois nukkuneita.
Päivä on ehtinyt taas puoliväliin, yritän pysyä perässä!
Aamu oli huurteinen, maa valkoinen ja lämpötila vaan +1°,
kun lähdin lenkille. Ensimmäinen tuntuma talveen.
Pyhäinpäivä.
Keskiviikkoa vasten yöllä, kun putosin sängystä, niin olin
nähnyt unta isästä. Viime yönä näin äitiä. Kumpikin näki
minut, mutta eivät puhuneet mitään. Olen nähnyt heitä
ennenkin, eivätkä he koskaan ole puhuneet, ovat vaan
katsoneet ja on ollut niinkuin yhteisymmärrys että nähty
on, kaikki hyvin. Jospa siellä hiljaisessa maailmassa ei
sanoja käytetä. Muistetaan kaikkia poismenneitä omaisia
ja rakkaita ihmisiä.
En ollenkaan tykkää tuosta halloween-hössäkästä. Se on
melkein kuin kuolleitten häpäisyä. Nuoret ihmiset vievät
koko hullutuksen eteenpäin muka vanhana perinteenä,
joka on muotoutunut lopulta sellaiseksi kuin se on tänä
päivänä, pelkkää amerikkalaista bisnestä.
Aamiaisen jälkeen alkoi meidän musiikkiristikko-treffit
netillä. Siinä samalla voi vaihtaa kuulumiset.
Poika esitteli Tuoppi-mallaspusseja, jotka hän oli ostanut
minulle, kun valitin että tekee mieli mallasleipää, mutta
ei ole lähellä suomalaisia ruokatarvike-myymälöitä, Göte-
borgin seuduilla on. Teen mallasleipää kaljamäskistä tai
sitten saaristolaisleipää kuivista maltaista.
Ruisjauhoja tietysti lisänä. Parasta leipää joulukinkun
kanssa, mielestäni.
Vesi herahtaa jo kielelle pelkästä ajatuksesta vetäistä paksu
kinkkusiivu mallasleivän päälle. Siihen kinkun päälle voi vielä
hipaista lanttulaatikkoa, niin parempaa iltapalaa ei voi olla!
Tästä tulee mieleen, että on muistettava ostaa lanttuja
hyvissä ajoin, voihan ne keittää jo etukäteen ja laittaa pakas-
teeseen odottamaan loppuvaihetta.
Nyt menen ottamaan pakasteesta esille raaka-aineita ja
jatkan aikani kuluksi ruoka-annoste tekemistä marraskuun
aterioita varten. Taidan keittää riisipuuron ja jatkan karjalan-
piirakoitten tekemisellä. Ne voi pakastaa raakana.
Näin täällä minun asunossani tämänkin pyhän seutu menee
pienen askartelun merkeissä. Päivä parasta työaikaa, iltaa
kohti mennessä energia alkaa lopahtaa.
Rauhallista viikonloppua!
Taas iltaan päivä vaihtui.
Haudat ovat liian kaukana sinne mennäkseni, vaan kynttilöitä tuossa polttelen.
Joskus puhelimme sisaren kanssa, ettei siellä tarvitse välttämättä käydä, emmehän me sitten siellä ole.
Käväisin kesämaalla. Naapuri, kun oli suivaantunut sotkuun, jonka sähköyhtiö jätti, vaati heitä asiat hoitamaan kuntoon.
Itse en jaksanut ruveta, pihatie oli hienossa kunnossa.
Kiitos naapurin.
Meillä yhteinen pihatie, joka kulkee meidän maan läpi.
Oli lämmin ja tyyni, kun laiturilla istuin, ihan tuli mieleen, että olisi hieno lähteä kalaan.
Vaan kun se vene on jo talviteloilla, sekin.
Aina sitä mieleen hiipii ajatus, vieläkö ensi kesänä tänne kesämaahan pääsen, vai joko aikani on ohi.
2,40m muistaakseni onk otikuusen ympärysmitta. Sen juurella kävin lepäämässä runkoonsa nojaten.
Toiselta puolelta alaoksien kärjet ulottuvat maahan monen metrin päähän.
Siihen suojaan ovat muurahaiset rakentaneet suuren pesän.
Pikkuhiljaa talveksi muuttuu, sanovat alan ammattilaiset.
Siihen sopeutukaamme. Nuoremmille se voi olla ilo.
Kevätkin taas koittaa.
Iästä ja ikään liittyvistä asioista puhuminen on oikein hyvä asia.
Kyllä se eräitten itsensäkehumisen voittaa ja iänikuiset listat
tekemisistään, jotka ei koskaan muutu.
Hyvää huomenta marraskuun ensimmäiseen aamuun ja sunnuntaipäivään.
Kaksikuukautta ja vaihdamme vuosiluvunkin ja vasta juhannusta vietimme, nopeaan aika rientää.
Katselin puita ulkona ja jotenkin alistuneen näköisiä ja odottavia ovat,
pakkasharsojako ikävöivät.
Lumen tulostakaan ei vielä tietoa, mutta aina se kuitenkin joka vuosi tulee, toivottavasti jo jouluksi sen saamme.
Samaa rataa nämä päivät kulkevat, aiheet ei liioin muutu, kuten anokin totesit, mutta mukava on kuitenkin jotain uuttakin aikaan saada.
Tuo kertoilu aina vaan samoista ajheista todistaa, että elämässä kiinni olemme, teemme ruokaa, siivotaan ja kaikkea muuta mitä arkeen kuuluu.
Voisittehan te anot rikastuttaa ketjua, kertomalla kaikesta hauskasta mikä teidän elämään liittyy?
Saattaisi keskustelu laajemmalle levitä ja meille vanhoillekin aukeaisi uusia kanavia.
Tämä ruokien valmistus on aika tärkeä osa vanhan elämässä, kun muistuttavat aina, että ruokailua ei saisi unohtaa, syödä pitäisi vaikka ei aina maistuisikaan.
Eilen kaupassa käydessä innostin tytärtäkin ostamaan lanttuja ja keittämään ja survomaan, jouluksi valmiina, pakkasesta sitten lanttulaatikoksi helppo valmista.
Lantut ovat parhaimmillaan sadon korjuun aikaan, kypsyvätkin nopsaan, hinta halpa, 0,99 kaksi kiloa.
Vävy tykkää lanttulaatikosta, sitä leivän päällekin laittaa.
Samoin aatoksin MdK myös on., joulun aikaan puuha monella saralla, helpottaa jos ei kaikkea ihan alusta tarvitse alkaa.
Minä tein joskus kaljamaltaista, siitä mäskistä myös leipää, en vaan saanut innostumaan siitä tykkäämään, en ehkä osannut niin hyvää tehdä, mihin MdK pystyy.
Nykyään kaljainkin usein uutteesta teen.
Sielun silmin istuin rinnallasi Eliaana ja katse haikeana järven selällä viivähti, aatokset siitä, vieläkö mukana olemme ensi kesänä.
Joka vuodenaikaa kyselen, vieläkö kaiken näen, keväästä talveen.
Iso on kotikuusesi, mitä osaisikaan kertoilla menneestä ajasta.
Hyvät naapurit on osa elämän rikkaudesta, minullekin toi naapuri mökiltään maksaruohon kukkia, pitkiksi kasvaneita, ne kestävät kauan maljakossa.
Itsellänikin oli mökilläni tätä Kaukaasian maksaruohoa, maanpeitekasvina, kasvoi lyhyttä vartta.
Nyt aloittelen päivän touhuja, nukuin jopa puoli yhdeksään, nyt tehot parhaimmillaan aloittaa päivän puuhat.
Kaikkea mukavaa toivon päivänne sisältävän, aloitellaan kuukausi innosta puhisten.
Aikoinaan, kun vielä näitä "joululaatikoita" valmistin, niin tein ne jo syksyllä
paistamista vaille pakastimeen.
"Aloitetaan kuukausi innosta puhisten." :)
Iltaa täältäkin. Vasta tänään olen itse tavoittanut tuota Pyhän tuntua, mistä monet ovat täällä elävästi kertoneet.
Ja kiitos osanotosta, ystävät. Tänään tulikin Teemalta suruaiheista ohjelmaa.
Suru taitaa nykyisin olla siellä "ei toivottujen" tunteiden listalla, kun "aina hauskaa olla pittää"..)) Onhan julkisuudessakin ollut puhetta siitä, että hautajaisia on nykyisin hankala järjestää "kun kenellekään ei sovi", on niin paljon "tärkeämpää" tekemistä. Tapain turmelus huipussaan (?)...
Tavaksi näyttää myös tulleen "omannäköiset hautajaiset", missä pääroolia eivät esitä kirkon edustajat vaan omaiset. Itse olen jo kerran sellaisiin osallistunut ja tuntenut suurta vierautta (ja tyhjyyttä) tilaisuuden aikana ja vielä suurempaa sen jälkeen.
Voi kai sitä ajatella, että suru on intiimi ja yksityinen tunne, ei sitä tarvitse jakaa. Minusta se on tarkoitettu jaettavaksi ja antaa sekä voimia että lohtua surijoille. On suuri menetys jättää käyttämättä tuo mahdollisuus, mutta kai tämä uusi, uljas, omavoimainen yksilö senkin selvittää.
Tuntuu kuitenkin hyvältä nähdä, että täällä tuntuisi luontevalta puhua edesmenneistä, kuolemastakin, onhan sekin tiettyä valmennusta väistämättömään, eikä sulje pois täyttä elämää tässä hetkessä - pikemminkin antaa sillä syvempää merkitystä, näin sanotaan ja näin itsekin koen.
Niin, että tätä eivät ehkä ole kokeneet nämä "kriitikot", jotka vähätellen puhuvat meidän jutuista, tylsinä, sisällyksettöminä toistoina..))
Meille, ainakin minulle, ne ovat jaettuina täynnä elämää...
Minunkin läheisteni haudat ovat kaukana. Kaikkien hautajaisiinkaan en ole päässyt, pandemian vuoksi tai siksi, että saattoväen määrä haluttiin rajata muista syistä.
Hiljaisuutta kuunnellen on tämä päivä mennyt. Metsälenkki antoi ylimääräisen luontoelämyksen kun tavoitin lähellä olevan autiotalon pihalta peurapoikueen, lehmän ja kaksi vasaa, melkein aikuisia jo...Pakoon loikkivat, eivät jääneet paikalleen tulijaa mittailemaan kuten joskus tekevät.
Eilen olivat tosiaan "pienet lapset", 9 ja 10-vuotias, pitkän päivän täällä ja kuuden tunnin jälkeen olin niin puhki, etten jaksanut enää lautapelejä pelata..))
Lapsilla on ruutuaika sovittuna, jokin esto kännykässä ja erikoista oli, että vaikka olivat ruudun vankina, mummon piti silti olla läsnä, tavoitettavissa. Päättelin tästä, että elävän ihmisen läsnäololla on sittenkin merkitystä, vaikka digimaailma tuntuu hallitsevan yhä enemmän lasten elämää.
Yhtä huolissani olen lasten tulevaisuudesta kuin ammattiväkikin tuntuu olevan ja yritän miettiä, miten itse voisin lisätä heidän tulevaisuuden uskoaan tarjoamatta heille mitään falskia.
Ehkä meidän ei pitäisi väheksytä omaa panostamme, omaa elämänkokemustamme ja sitä, että olemme sittenkin selvinneet tänne saakka, kuka mitenkin, siinä maailmassa, siinä elämässä, mikä ei ollut ongelmaton sekään.
Hyvää iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille,
demeter1
Sunnuntai-aamun rauhaa palstalle!
Sitä henkii lähes tyyni, pilvinen taivas, keltaisten lehtien peittämä piha, käännetty kasvimaa ja paksut sumuverhot notkelmissa j alavilla mailla. Täällä joenrannassa, hiekkaharjun kupeessa ei ole sumua, kuin kauempana saarien yllä, jossa viimeisetkin vesilinnut, kurjet ja siellä pesivät joutsenet ovat valmistautumassa etsimään parempaa kotiipaikkaa lähestyvän talven alta.
Eilen teimme nyt jo tavaksi tulleen Pyhäinpäivän vierailun miehen edesmenneeen haudalle ja samalla kävimme hänenveljensä haudalla, joka on n. puolentunnin päässä edellisestä. Oli vielä päivänvaloa, joten sitä kynttilämeren kauneutta emme päässeet ihailemaan, mutta jätimme kynttilöitä, havukoristeen ja jouluruusun molempien haudoille. Toinen niinstä on pienen koristeomenapuun alla, joka on täysin mistelin valloittama. Sytytin myös kynttilän muistolehdossa niille jotka lepäävät muualla ja ja kaikkien poismenneiden rakkaiden lukumäärä vain lisääntyy vuosi vuodelta.
Juttelimme siinä haudan ääressä omista toivomuksistamme viimeisen pysäkkimme suhteen. Sanoin miehelle että haluan sydämenmuotoisen hautakiven, johonon kaiverrettu sulkakynä ja rauhankyyhky, hän sanoi että hänen kiveensä saa kaiverruttaa ruuvimeisselin ja vasaran, kun hän on aina ollut hyvä korjaamaan kaikkea.
Televisiossa oli ollut ohjelmaa tai haastatteluja, minkälaisen hautakiven ihmiset haluavat itselleen. Se kun on pysyvä muisto, jonka voi itsestään jättää läheisilleen. Minkälaisen hautauksen, vai onko sillä väliä. Avainanana on tietenkin se että vainajalle se on yhdentekevää, mutta niille jotka mahdollisesti jäävät kaipaamaan, suuri asia. Hautakivi, hautapaikka suhteellisen lähellä, tuhkat tuuleen, uurnaan tai muistolehtoon? Joku halusi puun istutettavaksi haudalleen. Sekin olisi kaunis ajatus, hedelmäpuu, lintujen laulupuu, kukkiva puu?
Kävimme sitten lounaalla thaimaalaisessa wok-ravintolassa ja lopuksi ruokaostoksilla kaupassa, josta saan paitsi suomalaisia makkaroita, liha-ja karjalanpiirakoita myös vihreitä keittobanaaneja ja suuria papijoja.
Tämän päivän ohjelmassa on vihreä papaijasalaatti, johon tulee limettimehua, chiliä ja korianteria.
Iltalukemisiksi olin vaarnnut Tiina Laitila Kälvemarkin uutuuskirja Ruotsalainen rakastaja.
Haudoille ei niin vaan saa istuttaa mitään puita.
On olemassa jossain päin maailmaa erityisiä puistomaisia hautausmaita, jossa haudan päälle istutetaan puu. Luin joskus siitä jostain.
https://treeurn.eu/fi/miten-istuttaa-puu-polttohautaustuhkalla/
En edes tiedä olisiko tällainen mahdollista Suomessa tai Ruotsissa.
Pyhäpäivää Korvesta@
Harmaata säätä, niin tällä korvessa kuin siellä etelässäkin, kuulin kun sisko soitti ja vaihdettiin kulumisia hyviä ja vähemmän hyviä. Yksi yhteinen tunne molemmilla harmaa ja kolea sää ei jaksa innostaa päin vastoin masentaa.
Eilen aamusta siistin etupihan sisääntulon edustan. Haravoin lehdet pensaitten juuresta ja vaihdoin kanervat orvokkien tilalle. Toukokuussa istutetut orvokit kukkivat aina näihin päiviin.
Kynttilälyhdyn sytytin oven viereen iltapäivällä.
Kävin hautuumaalla, vein kynttilät vanhempieni ja isovanhempieni haudoille.
Sitten tuli väsy ja nukuin tunnin. Illalla kävimme ulkona syömässä, piti jatkaa musiikkipubiin, mutta päätimme palata kotiin, elämänibiisiä kotisohvalta kuuntelemaan. Tosin eilisen illan musiikkipläjäys ei ollut ihan makuumme.
Ensi viikolla renkaitten vaihto autoon, taidetta ja no, katsotaan mitä muuta.
Löysin facesta hauskan videon.
Lapsenlapsi kysyy mummoltaan, .iltä tuntuu olla 88-vuotias. Mummo vastaa...vituttaa.
Sittähän elämä joskus tuntuu ; )
Korppis
Tuo v sana kuulostaa todella brutaalilta ja naisia halveksivalta . Miten joku naisenpuoli kehtaa tuoda tuollaista keskelle kauniita pyhäinpäivän kirjoituksia?
Noin siis aiot vastata kun oma lapsenlspsesi muutaman vuoden päästä sinulta noin kysyy?
Se on meemipankin hupikeloja. Siinä istuu kauniissa kampauksessa hyvin pukeutunut mummo äveriäässä asunnossa. Lapsenlapsen ääni on aikuisen. Kuva ja mummon kielenkäyttö ovat ristiriidassa joten se saa
huvittumaan. Yleinen ja paljon käytetty tokaisu, tarkoittettaessa sanaa keljuttaa, harmittaa, sen ei uskoisi tavan suomi24 muoria kauhistuvan ; ))
Korppis
Sana kertoo käyttäjästään, eli juuri sinä itse tuon mauttoman vitsin ala arvoisen sanan voimalla tänne murjaisit. Se oli sinun valintasi ja antisi pyhäinpäivään.
Voi voi, saatkohan sinä unta ensi yönä, kun olet nähnyt ala-arvoisen sanan täällä.
Kyllä se kertoo minusta, minulla ei ole pikkusormi pystyssä.
Korppis
Hyvää iltapäivää!
Tämä päivä on poikennut jokapäiväisistä rutiineista.
Harvinaista kyllä, mutta kun ajattelin aamulla, että
voin vielä vähän aikaa loikoilla petissä, ennenkuin
lähden lenkille, niin heräsinkin pari tuntia myöhemmin
9-aikaan.
Aikatauluun tuli muutos, joten aamiaista laitellessa
laitoin myös kanan sisäfileitä paistumaan pataan ja
niin siinä tuli kanapata samoilla ”tulilla” kuin aamiais-
puurokin ja sai muhia hellalla koko aamutouhujen ajan.
Tuli tosi ”maukasta mutta hyvää”. Tietysti voita käytin
paistamiseen, kermaa höystämiseen ja sitten vielä
purkillinen chreme fraicheä, joka on maustettu hitusen
chilillä.
Oli aika lähteä lyhennetylle lenkille, mutta hyödynsin
senkin ajan ja laitoin pizzan uuniin paistumaan siksi
aikaa. Siitä voi leikellä palasia illalla ja nakerrella niitä
tv:tä katsoessa. Uusi mieltymykseni pizzan päällä on
chorizomuruset ja kinkkusuikaleet ja kunnolla tietysti
juustoraastetta.
Kuullostaako liian rasvaiselta? Kuitenkin painoni laskee
tasaisesti kilon vuodessa. Ja lääkäri sanoo, että vanha
ihminen tarvitsee rasvaa, eikä tarkoita ihon voitelua.
Tiistaina saan kuulla tuomioni, kun on vuositarkastus ja
verikokeet sun muut on jätetty.
Haudoista olette jutelleet ja niitten koristelusta.
Jokaisella seurakunnalla on hautojen hoidosta ohjeet.
Sen sain tietää, kun muutin Suomeen ja menin viemään
kukkia vanhempieni haudalle. Hauta oli niin kasvien
peitossa, että jos en olisi tietänyt missä hauta on, niin
en olisi sitä löytänyt.
Paikalla sattui olemaan työntekijäryhmä ja seurakunnan
pääpuutarhuri, niin pyysin häntä tulemaan katsomaan
hautapaikkaa, joka on ”ekspertin” käsialaa.
Sain kuulla, että hautapaikka katsottaisiin hoitamatto-
maksi, jos se olisi ollut tuossa kunnossa syystarkas-
tuksen aikana. Silloin voisi menettää hautapaikka-
oikeuden.
Numero 1 on että haudoissa olevien nimien täytyy
näkyä, ne ovat tärkeimmät eikä kasvit. Eihän kukaan
peitä nimeänsä ulko-ovella, jos on kyltin laittanut.
Kasvien on oltava matalia. Nopeasti kasvavia pensaita
ja muita suuria kasveja ei saa istuttaa. Hautaa ei saa
ympäröidä esineillä, jotka vaikeuttavat hautausmaan
työntekijöitä, kun leikkaavat esim. nurmikkoa kesällä.
Hautapaikan täytyy olla siistin ja hoidetun näköinen.
Soitin heti veljelle, että tulee työkalujen kanssa
paikalle, niin kaivamme isot kuunliljat ja tuijat pois.
Hyvin on toiminut. Veli lähettää aina kuvan kun ovat
käyneet vaimonsa kanssa haudalla.
Itse en halua hautapaikkaa, katson olevani kotona
joka paikassa, missä olen asunut. Kenenkään ei
tarvtse huolehtia haudanhoidosta. Tuhkat saa
heittää muistolehtoon, ehkä pieni hitunen mereen
Suomen ja Ruotsin välille. Pieni nimikyltti muisto-
lehdossa muistuttamassa yhdestä asukkaasta.
Hautausrituaaleja ja hautoja on niin tavattomasti
eri puolilla maailmaa. Liekö kuuluisimpia Intian
polttohautaukset ja tuhkan levittäminen Ganges-
jokeen?
Paloma mainitsi Tiina Laitila Kälvemarkin kirjan
”Ruotsalainen rakastaja”. Huomasin, että Laitila
oli muuttanut Suomeen kirjoittamaan kirjaa Eeva
Joenpellon kirjailijakotiin Sammattiin. Talossa
saa asua ilmaiseksi 3 vuotta. Hän on ehtinyt asua
täällä Ruotsissa kolmisenkymmentä vuotta. Olisi
vielä ehkä mahdollisuudet kotiutua Suomeenkin.
Viihtyisää sunnuntaita!
Ajankohtaista tietoa minulle haudanhoidosta, Mdk, kiitos siitä. Meidän vanhempien hauta on ollut seurakunnan hoidossa. Sopimus oli päättynyt, eikä minuun otettu yhteyttä mahdollisen jatkon osalta.
Kun kesällä kävin haudalla, näky oli tyrmäävä: hautakivi oli vinossa, tekstit olivat kuluneet, vaatisivat uusimista. Niinpä mietin, jatkanko sopimusta, kun sukua ei kotipaikkakunnalla oikeastaan enää ole.
Muistolaattaa ei voi jälkeenpäin lisätä muistolehtoon, mikä olisi riittänyt minulle. Harkintaan menee.
Ei varmaan monellakaan ole tietoa, miltä haudalla saa,
tei ei saa näyttää. Omaiset, jotka useimmiten hautoja
hoitavat, haluavat tietenkin istuttaa kaikkea kaunista
rakkaittensa haudoille. Joskus hieman yläkanttiin.
Varsinaista lakia ei hautojen hoidosta ole, mutta seura-
kunnilla on hautojenhoito-ohjeet. Ei monikaan varmaan
kysele niitä seurakunnalta.
Jos nykymeno jatkuu, niin moni eroaa seurakunnastaan
ja hautauksen sijaan tulee yhä enemmän kremeerauksia,
jotka saattavat olla vaikuttavia tilaisuuksia. Riippuu tie-
tenkin seurakuntien mahdollisuuksista ja tarkoitukseen
sopivista tiloista ja järjestelystä.
Huomentta jälleen ja hyvää alkanutta viikkoa ja marraskuuta.
Tihkusadetta ja ikävän masentavaa on sää, mutta kyllä se siitä kirkastuu.
Hauta asioista olette keskustelleet, minulla hauta on hoidossa ja kukat laitetaan sopimuksen mukaisesti seurakunnan puolesta.
Sopimus menee vanhaksi ensi vuonna, saapa nähdä muistuttavatko, kymmenen vuotta on jakso minkä olen hoidon suhteen ottanut.
Otan kymmenen vuotta jatkossakin, siinä ajassa jo minäkin maan poveen joudun, jatkosta sitten jälkipolvi päättäköön.
Kyllä aika paljon hoitamattomia hautoja näkyy, syynä voi olla omaisten puuttuminen tai hankala hoito kaukana olevana.
Minulla on paikka mieheni viereen perinteisten tapojen mukaisena.
Minä vierastan noita kirosanoja ja naisena erikoisesti tuota ikävän yleiseksi tullutta, joskus jonkun asian sotkemisen jälkeen saatan äänettömästi lieviä sanoja käyttää.
En sormi pystyssä ole, mutta jotenkin ei nuo yleisesti käytetyt suuhuni tartu, kai se kodin oppi vielä mielessä on.
En muista kiroiliko miehenikään, ehkä ei, kun ei muistoja siitä ole.
Olen tuskaantunut telkkarini temppuiluun, en pääse Netfligsin sarjoja katsomaan, nyt yritän Telialta apua saada, yhteys ei pelaa, oudolta tuntuu, ettei Areenan, eikä MTV näkyy normaalista.
Myös puhelimeni ja tietokoneenikin ajoittain häiriötilasta merkkejä osoittaa.
Pitää kysellä nopeutta millä pelaa, kaikki mahdollinen omin avuin on tehty.
Minun kärsivällisyys on koetuksella, taidot ja ymmärrys näitä laitteita kohtaan ei ole hallinnassa.
Täällä olisi torilla markkinat, mutta en viitsi tai ei oikein tarvetta mihinkään torin tuotteisiin ole, jää menemättä.
Poikani piipahti ja toi savulohta palasen, siitä olen nautiskellut.
Kertoili koiranpennun olevan tilauksessa, kun toinen koira kuoli kesällä, yksi koira ei riitä jo seuran vuoksi kaveria toiselle koiralle haluavat.
Miniä jo vähän pohti, että jaksaako uutta pentua opettaa ja vahvoja koiria ovat, jo niiden lenkillä käynti vaatii voimia.
Toisaalta kun asuvat keskellä ei mitään, koirat hyvinkin hyviä turvan antajia.
Suunnitteilla on ennen pennun tuloa piipahtaa jossain ulkomailla, on työ vienyt paljon aikaa, vaihtelua jo tarvitsevat.
Kesäpaikkansa tyhjennyksen eilen tekivät, ja uupumukseen asti sitä rahtia kesti.
Tytär ja vävy tänään menivät viimeistelemään talvea varten tehtävät toimet.
Nyt pitää ruveta puhelimen kanssa Telian apuja kerjäämään/kyselemään, hermostuttaa jo ennen minkään avun tiedot, osaanko soveltaa käytännössä.
Pitänee sitten apua nuorilta pyytää, jos sormi suuhun menee.
Poikani vaihtoi salasanani ja ihmetteli miksi kaikki muut kanavat toimivat, ei kuitenkaan aika tällä kertaa sen suurempaan vian etsintään riittänyt epäili kyllä operaattorin viaksi.
Jatketaan huomenna tarinointia, minä yritän yhteyden Teliaan saavani, mukavaa päivää kaikille.
Marraskuun ensimmäinen arkipäivä. Vaikka ainakin
omassa elämässäni sekä arki- että pyhäpäivät menevät
sekaisin. Välillä on arkenakin ”pyhäpäivä” ja päinvastoin.
pyhäpäivänä arkisia puuhia.
Muistan mummoni olleen hyvin tarkka pyhän ja arjen välillä.
Pyhäpäivän vietto alkoi lauantaina, kun arkipuuhat oli saatu
tehtyä, oltiin saunottu ja pyhän vietto alkoi.
Mummon mentyä manan majoille, alkoi pyhän ja arjen välillä
raja muuttua. Varsinkin kesällä, esim. heinätöitten aikaan.
Ei katsottu oliko arki vai pyhä jos kuivat heinät oli korjattava
kuivina latoon. Ja sitä mukaa kun siirryttiin vieraan palve-
lukseen, niin suuritöisimmät kotityöt oli tehtävä viikon-
loppuna.
Tämä arkiviikko ei alkanut lenkillä niinkuin normaalisti.
Kompuroin yöllä pimeässä ja iskin keskimmäisen varpaan
kirjahyllyn reunaan. Liekö murtunut tai muuten nyrjähtänyt.
Nyt se on sininen ja hellä. En viitsinyt lähteä linkkaamaan
lenkille, kun tuntui ettei mikään kenkä tunnu sopivalta.
Huomenna diabeteshoitaja tarkastaa jalatkin ja kysyy, mikä
viritys keskivarpaassani on.
Kävin aikaisin kaupassa ja laitoin sandaalit jalkaan, jotka
eivät paina varpaita. Onneksi ei tarvinnut lähteä vesi-
sateessa kauemmaksi kuin talon pohjakerrokseen.
Tänään laitan viimeiset raaka-aineet ruoka-annoksiksi.
Ajattelin, että jos huomisen päivän jälkeen tuntuu kuin olisi
flunssa tulossa, niin ei hätää ruoan puolesta.
Huomenna saan flunssa- ja covidrokotteen, sekä diabetes-
hoitajalta vuosiraportin, kuinka diabetekseni voi.
Olenko ollut riittävän kurinalainen itseäni kohtaan? Omasta
mielestäni olen.
En ole seitsemään vuoteen tarvinnut lääkitystä.
Toivottavasti Hil-la on saanut apua Telialta ja ongelmat ovat
hallinnassa. Kyllä näitten vempaimien kanssa on välillä
helisemässä, kun ei uskalla mennä kokeilemaan mitä voisi
tapahtua, jos painaa jotakin nappulaa ”summamutikassa”.
Joskus on hyvä säkä, joskus vika vaan pahenee.
Taitaa nuo teknilliset ongelmat lisääntyä kaikkialla, cyber-
häiriöistä puhuvat melkein päivittäin uutisissakin.
Tuosta kiroilusta tuli mieleen eräs edesmennyt sukulainen,
joka ei koskaan ottanut kirosanaa suuhunsa.
Jos hän esimerkiksi siteerasi jotakin kiroilevaa henkilöä, niin
hän kiersi kirosanan ja saattoi sanoa: ” – ja sitten hän sanoi
kirosanan niinkuin se sanotaan”, mutta ei itse sanonut sitä
ääneen.
Oma isäni oli kova kiroilemaan ja ne oli oikeita ärräpäitä,
ei mitään ”hitsejä” tai ”sampereita”. Taisi kirosanat olla
kaikilla sotaveteraaneilla hallinnassa, varsinkin kun muiste-
livat kovia taisteluja, niin kirosanat sinkoilivat.
Nyt menen ottamaan tuoksuvan kinkkukiusauksen uunista
ja seuraavaksi menee parsakaalipaistos uuniin.
Iloista maanantaita!
Kielen käyttö ja sen merkitys muuttuu koko ajan.
Joudun usein googlettamaan sanoja, joita en ymmärrä. Yleisesti käytetään mm. sanaa eskaloitua eli kärjistyä, laajentua.
Yleiseen käyttöön on vakiintunut myös sana vitutus, vituttaa. Se ei tarkoita naisen sukuelintä vaan syvää pettymystä johonkin sattuneeseen. On siis erotettava mistä närkästyy. Ikäihmisille lie vaikeaa erottaa sanan käytön eri merkitystä.
Eli ei kannata vetää hernettä nenuus jos kirjoitan kuten yleisesti puhutaan. Helsingissä joutuu puhumaan englantia ravintoloissa. Korvessa pärjää suomenkielellä, ravintoloissa on tosin englanninkieliset menut.
No, tänään kirjani vihdoin lähtee painoon. Luin kolme oikovedosta ja tein muutoksia.
Nyt on sitten aikaa hoitaa muita asioita. Kalenteri täyttyikin tärkeistä tehtävistä.
Hyvää. alkavaa viikkoa.
Vituttaako, kun mummot ei ymmärrä mitä vituttaa tarkoittaa?
Kyllä mummot sen sanan ymmärtää, mutta ei hyväksy sen v sanan käyttäjää. Sivistymättömien tollojen puhetta sellainen sana.
Korppiksen mielestä eivät ymmärrä.
Moukkamaista ikääntyneen ihmisen käyttää tuota sanaa ja epäillä etteivät ikääntyneet ymmärrä.
Nämä ikääntyneet ovat sivistyneitä ja löytävät synonyymit tuolle sanalle käyttötarkoituksen mukaan.
Jankkaa nyt lisää, niin mummuja alkaa vituttaan.
Jankkaamiseksi kutsut, että pääsit käyttämään tuota v-sanaa.*
Voi sentään, joku ikääntynyt luulee, että tarkoitat heidän seksuaaliset halunsa heräävän, jos alkaa v_ _ _aan.
Vieläpä saman sukupuolen, kun useimmat ovat mummoja 😑
Et löytänyt synonyymiä, se voisi olla vaikka vihastuttamaan.
*Emäntä pyysi anojen osanottoa josko viriäisi keskustelua. Tämä aihe oli otettu esille vakkarin taholta. Joten moikka!
Tympii vaan tuo jätkämäinen kainuun karkeakäytöksinen.
Tuskin meistä kukaan mummojen ymmärtämisen tietää - olettaa voi kaikenlaista.
Olisi mielenkiintoista tietää sen mummon näkemys, joka on poikkeava yleisestä oletuksesta.
Oma oletukseni on, että jokainen mummo, pappa tai muu ikääntynyt tietää tuon sanan merkityksen Pihtiputaata myöten.
Mikäli tuon jutun (jonka korppis tänne kopsasi) olisi kopsannut tänne nimimerkki Mdk1, niin sitähän olisi kehuttu huumoriksi.
Oli kenen kynästä tahansa, vitsi on mauton ja karkea. Vsrsinkin puhäinpäivän muihin kirjoituksiin verrattuna ala arvoinen.
Myöhäisiltaa@
Oli ihanaa saada whatsApp viestejä kun mummon prinsessa valloittaa maailmaa. Finnairin siivillä kohti seikkailuja extra-ukin kotimaahan.
Nyt jo unimassa hotellissa Haagissa.
Hyvää yötä 💞
Edelleen hämärässä säässä, ei aurinko paista, ei kuu kumota, viilenevääkin lupailivat.
Kausivaloja on jo sytytelty ja kivasti ne ympäristöä piristävät.
Sain selvitelty Telian kanssa asiani ja selvisikin, että nettiä ei minulla olekaan laskutuksessa, kun poikani uuden telkkarin toi, otti laskun nimiinsä, nyt on sitten maksanut sitä.
Nyt sitten maksettavaa tuleekin reilusti minun kontolle, uuden paketin otin, mikä oli tarjouksessa, uusi reitin siihen kuuluu ja puhelin paketinkin otin .
Vakuuttelin pojalle, että peru nyt omat osuutesi.
Neflixsin maksan suoraan pankista, onhan se aika iso lasku mikä katselemisesta tulee, mutta anti tyydyttää.
Totta tuo mitä MdK mainitsit, samaksi on muuttuneet viikonpäivät, olipa pyhä tai arki, samalta tuntuu.
Ehkä juhlapyhät toisin vaikuttavat.
Noista kirosanoista en nyt sanoisi huumoriksi ajattelevani, mutta aikuisia ollaan ja minulla ei valtuuksia puuttua kenenkään viesteihin kieltoja laittaa.
Kehua voin, jos huumoriksi koen ja hauskoja viestejä MdK kirjoittaa, minä koen ne hauskoiksi kommelluksiksi, siis minun mielipide.
Oikein piti miettiä ja muistella, että kiroiliko isäni, ei varmaan, koska ei mieleen tule.
Kyllä se korvaan sattuu, kun nuoret, jopa tytöt kirosanoja päästelee.
Joulua jo mielessäni käyn läpi, tiedän, että vieraita ei tule joulun vuoksi, mutta, kun se syntymäpäivä sattuu siihen joulun aikaan, on pakko vähän tarjouksia miettiä.
Ei pyöreitä vielä tule täyteen, ehkä sitten vuoden päästä niitä juhlitaan.
Viimeksi tarjoukset poikani tilasi leipomolta ja ne ei mieltä rasittanut, nyt sitten leivon ja valmistan itse, siltä varalta, että joku muistaa.
Nykyisin elän niin ulkopuolista elämää kaiken suhteen , ettei suuria juhlia ole aihetta laittaa.
Kun tykkään leipomisesta ja kaiken laittamisesta, ihan itseäni varten joulua laitan.
Voi miten alakuloisen näköisiä onkaan puut ilman lehtiään, toivoisi pian huurretta oksilleen saavan, siitä mieli piristyisi katselijaltakin,
Tätähän tämä elämä on, jos ei jaksa enää mistään innostua, voi vain suru mielessä ulos katsella.
Poikani käydessä kyselin, että mites sitten elän, jos ei telkkariakaan näy, sanoi katsele ikkunasta.
No niin voin tehdäkin, mutta sitäkin jopa pahana joskus pidetään.
Telkkari antaa elämääni sisältöä ja kanavalta toiselle hyppiessä, aina jotakin katseltavaa löytyy.
LaPromesan katsominen meinaa tökkiä, kun niin hitaasti etenee.
Pienenä ne vauvatkin nykyisin lentävät, ennen ei kylässä vauvaikäisenä käyty, oliko terveyden vuoksi, varjeltiin tautien pelossa.
Nyt päivä on valennut ja on syytä jättää kone lepoon, voikaa mahdollisuuksien mukaisesti mukava päivä.
Vauva kärsii kun höykytetään ympäri maailmaa ja kuten hilla sanoi, vauva altistuu taudeille. Niitä jyllää täysissä lentokoneissa ja lentoterminaaleissa ja hotelleissa.
Mene nyt hyvä ihminen peilin eteen ja katso, mikä sun ongelmasi on.
Alkaa jo ulkopuolisena tympimään tuo sinun korppiksen perseessä roikkuminen.
Saapahan aihetta leuhkia lentomatkoillaan. Joillekkin ne on elämää suurempaa.
Leuhkimiselta se sinusta tuntuu, minulle lentäminen on aina ollut yksi tapa matkustaa. Esim. mieheni kotimaahan lentäminen on itseasiassa ainut matkustustapa. Maita pitkin junalla halki Baltian, no ei missään nimessä.
Kirjautuminen oli vanhentunut, Korppis kuittaa.
Iltapäivää ! Outoa kyllä, minä tykkään tästä(kin) vuodenajasta, kun luonto on jo riisuttu, talvilepoon asettunut. Ikäänkuin sekin antaisi itselle luvan hellittää, keskittyä omaan sisäiseen maailmaan ilman ulkoisia "häiriötekijöitä".
Kolmosella oli jokin aika sitten Satu Rämön haastattelu ja hän koki tämän "pimeän kauden" myös hyvänä - nuori aktiivinen ihminen..))
Tänään oli erityisen virkistävä metsälenkki, menin kauas ja nautin näkymistä, joita en kesäaikaan päässyt näkemään. Vain kaksi maastopyöräilijää tuli vastaan sen kahden tunnin aikana minkä korpimetsässä vaelsin. Tälläkin reissulla löytyi vielä sieniä, pieniä orakkaita. Nehän ovat näitä suoraan pannulle asetettavia. Helppo tunnistaa "piikeistä" lakin alla..))
Kiroilu näytti tulleen puheenaiheeksi. Minäkin muistelin kotiväkeä, lapsuudenperhettä ja muistini mukaan isä eikä kukaan veljistäkään kiroillut
mutta jos joku vieras sen teki, sitä ei mielestäni isommin paheksuttu - se oli ikään kuin "yksityisasia"..))
Samoin minulla särähtää pahasti korvaan tämä nuorten kiroilu enkä kyllä sanoisi, että se kuuluu "yleiseen kielenkäyttöön", etenkään tuo v-sanan runsas viljely. Kukaan omista ikätovereistani ei voimasanoja käytä, enkä minä..))
Silti en malta olla "mainostamatta" yhtä Erno Paasilinnan novellia, joka kertoi kirjailijasta, joka päätti laittaa kirjansa nimeksi V....U..))
Novelli oli ratkihauska, ei rivo eikä karkea vaan nokkelaa leikittelyä kirjan tekemisen ja valmistumisen ympärillä.
Erno Paasilinnahan oli satiirin mestari, se oli hänen tyylilajinsa ja monet hänen aforisminsa ovat jääneet elämään: "Ainoa oppinut on itse oppinut, muut ovat opetettuja". Kirkon sanoma köyhille: "Köyhäkin voi elää rikasta elämää. Hyvä sanoma ja tulee halvaksi."
Taisi nyt tulla sopimatonta tekstiä tänne, tämä ei ole kirjaketju, voisi joku sanoa, mutta kun minun kohdallani taitaa olla niin, että kirjat ja ihmiset ovat minun elämäni arkea ja pääsisältöä niin itsestäänhän se paha pappi saarnaa..))
Ja kun on vielä niin, etten täällä mestarikokkien joukossa kehtaa kertoa syömisistäni (tänään Lidlin perunamuusia ja Saarioisten broileripyöryköitä!..)) niin täytyy sitä jotakin yrittää...
Korostan nyt vielä, että ruoka kiinnostaa minua ja paljon olen saanut täältä innoitusta omaan ruuanlaittooni eikä sekään nyt aina einesten ympärille rakennu. Kunhan puhun...
Joulua jo suunnitellaan. Juuri eilen kälyn kanssa siitä juteltiin, miten sekin juhla muuttaa muotoaan elämän varrella: perhejuhla, mutta kun perhekin "elää", kasvaa ja pienenee, hajoaakin ja ainakin minulla jouluna tunteet ovat vahvasti pinnassa, siitäkin se on erityistä aikaa.
Kälyni on myös näitä joulunajan lapsia, kuten toinen miniäkin, niin että juhlia on tiedossa täälläkin.
Kiva että Hil-lan Telia-tapaus selvisi. Kyllä telkkari hyvä seuralainen meille on, vaikka minulla kyllä kirjat menevät sen edelle. Viihdeohjelmia en juuri katsele, elokuvia ja sarjoja kyllä.
Samaa ajattelen La Promesasta: liian verkkaisesti etenee, mutta kun on tutuksi tullut niin eipä sitä osaa keskenkään jättää...Yksi pahiskin on tullut lisää ja Martinan sulhanenkin näyttää jo siirtyneen siihen leiriin..))
Muuten Mdk:n ja Paloman mainitsema kirjailija Tiina Laitila Kälvemark oli haastateltavana jossakin telkkariohjelmassa tuon uuden kirjansa tiimoilta. Minulla on kirja tilauksessa, eikä siinä ollut paljon varauksia, ehkä saan sen piankin. En tiennytkään tuosta virityksestä Eeva Joenpellon taitelijakotiin. Hyvin te sieltä Ruotsista käsin jaksatte seurata Suomen tapahtumia ja kulttuurielämää.
Hyvää tiistaipäivää kaikille.
demeter1
Tiina Laitila Kälvemark on niitä harvoja ruotsinsuomalaisia kirjailijoita jotka ovat päässeet suomalaisen suurkustantamon talliin, hän ja Asko Sahlberg. Milka Hakkarainen dekkaristina on myös "oksalla" Myllylahden tallissa.
Tunnen Tiinan olemme myös FB.kavereita, muta en ollut aikaisemmin lukenut hänen kirjojaan.
Tiinalle tekisi ihan hyvää joas ajattelee kirjailijanuraansa asua ja vaikuttaa Suomessa, markkinat suomenkieliselle kirjallisuudelle ovat hyvin rajoitetut täällä Ruotsissa ja mielenkiinto ruotsinsuomalaisia kirjailijoita. kohtaan on Suomessa vähäistä,. Hienoa että Tiina on saanut huomiota ja näkyvyyttä Suomessa, koska ruotsinsuomalaisia lukijoita ei riitä kirjailijan toimeentulon kannalta.
Tilanne on tietenkin eri meille jotka kirjoitamme vain huviksemme, joille kirjoittaminen on vain harrastus, ja toimeentulomme ei riipu kirjanmyynnistä tai apurahoista.
Toisaalta, Paloma, eikö arvo ole myös sillä, että pienkustantajat/omakustanteet ovat kuitenkin terveellä arvopohjalla: kirjoittajan ei tarvitse sovittaa sanojaan saadakseen kirjoilleen levikkiä, teos sellaisenaan on uniikki ja siinä kuuluu kirjoittajan oma ääni.
Ja nyt kun tekoäly valtaa yhä enemmän alaa myös taiteen tekemisessä, uskon, että ne teokset jotka erottuvat "massatuotannosta" nousevat
arvossaan...
Ja vielä Veikko Sinisaloa siteeraten: "Sille, jolla on sanottavaa, riittää
yksikin kuulija (=lukija)...))
demeter
Omakustanteisissa kirjoissa tekoäly on hyvä renki, isännäksi siitä ei ole. Eli tekstin on oltava omaa. Oikolukijana ja kappalejaoissa, nopea ja tehokas. Käytin parissa kuvassa tekoälyä apuna, ne olivat haasteellisia toteuttaa piirtämällä. Piti helpottaa omaa työtä kirjan kokoamisessa. Nyt se on painossa ja odotan mielenkiinnolla saada se käsiini.
Näin sanotaan, korppis, ja miksi hylkiä apulaista, joka on tehokas ja - ilmainen..))
Tosin sanotaan myös, että jos jokin innovaatio tuntuu liian hyvältä, siihen kannattaa suhtautua varauksella...))
demeter
Aurinkoinen mutta viileä on aamu täällä naapurissa.
Heräsin ennen aikojani, arvauskeskuksessa käynti
mielessä. Siellä menee puoleen päivään, kun käyn
kahdella osastolla.
Täällä on uutislähetyksissä kerrottu parin elintarvike-
ketjun datahakkeroinnista. Onneksi eivät ole onnis-
tuneet hakkeroimaan kejua, jota esim. minä käytän.
Kaikenlaista ilkityötä sitä tehdään!
Miljoonien arvosta ruokaa on pitänyt tyhjentää pakas.
teista ja kylmiöistä.
Myymälät ovat suuria ”hehtaarimyymälöitä”.
Jotkut myymälämhoitajat kertoivat lihakylmiöissä
olleen yli +65° lämpötila.
Ne olivat kuin palvisaunoja!
Olisihan se aikamoinen shokki, jos omasta pikku-
pakasteesta alkaisi vesi valua lattialle ja laitettu
ruoka olisi heitettävä pois.
Nykytekniikalla on omat vaaransa. Ajatella, jos
puhelinverkosto ei toimisi, tai ei olisi mahdollista
ladata puhelinta jos on sähkökatkoja. Tietoliikenne
on epävarmaa. Kodin koneet on ohjelmoitu mene-
mään rikki määrätyn ajan päästä.
Ehkä ennen toimi kaikki hitaasti, mutta varmasti.
Puhelintakaan ei ollut joka taloudessa. Nykyään
on kännykät jo pikkulapsillakin.
Kaikessa on sekä hyvät että huonot puolet.
Olen tässä ennen terveyskeskukseen lähtöä kuluttanut
aikaani ja katsellut ruotsalaista Robinsonia etukäteen
netiltä. Suomessa kai on ollut vastaava sarja Selviytyjät-
nimellä.
Eilen illalla alkoi taas sarja, jossa 8 amerikanruotsalaista
on esi-isiensä jäljillä. Esi-isät olivat ehkä muuttaneet jos-
kus 1800-luvun lopulla Amerikkaan. Niinhän moni muutti
Suomestakin, mm. oma vaarini, joka tuli takaisin muuta-
man vuoden päästä.
Amerikkalaiset ovat tosi ”otettuja”, kun lukevat sukunsa
kohtaloita, saavat käydä heidän entisillä kotiseuduillaan
ja yrittävät kuvitella esi-isiensä karua elämää ja syitä
minkä takia heidän oli pakko muuttaa valtameren taakse
paremman elämän toivossa.
Heidän läheisensä ovat olleet vihattuja siirtolaisia uudessa
maassa. - Nyt on uusi polvi vihaamassa muista maista tule-
via siirtolaisia Ruotsissa. Niinkuin on Suomessakin. Siinä
samalla voi vihata oman etnisen taustan omaavia maan-
miehiäänkin. - Ympäri käydään, yhteen tullaan.
Nyt täytyy alkaa valmistautua naapuritaloon lähtöä.
Pirteätä tiistaita! Palataan asiaan myöhemmin!
"Eilen illalla alkoi taas sarja, jossa 8 amerikanruotsalaista
on esi-isiensä jäljillä. "
kirjoitti MdK. Ja voi sitä kyynelten määrää, niillä voisi täyttää koko valtameren ja lisää tulossa.
Erityisen koskettava oli se mies joka oli adoptoitu ja tiesi biologisesta äidistään vain sen että hän oli ollut vaaleahiuksinne ja kahdeksantoistavuotias. Todennäköisesti myös aika sinisilmäinen, kun sai lapsen amerikkalaisen mustaihoisen miehen kanssa ja joutui antamaan lapsen adoptioon.
Ruotsalaistausta ja multietninen ulkonäkö eivät ole koskaan oikein auttaneet häntä löytämään omaa identiteettiään tai ryhmäänsä, tapaaminen ruotsalaisen serkun kanssa oli liikuttava.
Päivää Korvesta@
Päivän mietteitä.
Jos minulla on huono päivä noin fyysisesti teen yhteenvedon lähipäivien puuhista. Eilen olin hyvin väsynyt. Syyn tajusin tänä aamuna kun heräsin. Lauantai- ja sunnuntaiyönä nukahdin enkä pistänyt happimaskia nenälleni. Muuta ei tarvinnutkaan, kehoni hapensaanti heikkeni ja sehän tietää seuraavana päivänä väsymystä.
No, nyt pelittää ; )
Anonyymi 128
Tämän talven tautiepidemiat ovat alkaneet. Ne alkavat täällä korvessa Kainuun prikaatista, sitten ne leviävät kouluihin ja päiväkoteihin, vanhainkoteihin ja työpaikoille.
Olen lentänyt maailmalla, ylittänyt eri leveyspiirejä, kävellyt isoissa lentoterminaaleissa ja yöpynyt sadoissa hotelleissa, enkä ole saanut siellä tautitartuntoja.
Matkustelusta lapsen kanssa on minulla paljon kokemuksia. Esikoisen kanssa lensimme eka kerran Playa del Inglés'iin kun hän oli kaksi ja puolivuotias. Ei ongelmia.
Kuopus, joka on eläinrakas sai puolestaan Fuerteventuralla villikissoja haliessaan kirpputartunnan, joka puhkesi palattuamme kotiin. Ihottumaa ei sen kummempaa.
Emme ole vielä saaneet lunta, mutta luvassa on räntäsadetta. Lähdenkin tästä vaihdatuttamaan autoon talvirenkaita.
Terveyttä kaikille.
Ainoa kerta kun sairastuin lentomatkan jälkeen kun sain influenssatartunnan kun lensin Helsingistä Tukholmaan. Siitäkin on jo monen monta vuotta. Pikkulasten kanssa en ole matkustanut, mutta vauvathan ovat helppoja, nukkuvat suurimman osan matkasta ja jos on masu täynnä eikä koliikkeja niin ei ne kauheesti piittaa vaikka olisi paljonkin ihmisiä ympärillä. Vauvoilla on yllättävän vahva resilienssi, eli palautumiskyky.
Miten voi tietää mistä tartunta tuli?
Minä sairastuin vuonna 2022 autoimmuunisairauteen, johon olin kuolla. Kun selvisin minua hoitanut neurologi halusi tehdä sairaudestani julkisen, koska sitä oli diagnosoitu alla 60 tapausta maailmassa.
En tiedä mistä se tuli. Oma mielipiteeni on, että se oli koronarokotuksen aiheuttama.
Olin käynyt Köpenhaminassa edellisenä syksynä. Mutta tuskin se sieltä.
Oliko se viruksen vai bakteerin aiheuttama?
No, ei sairastumistani voi tiedekään selittää joten jätetään se arvuuttelun varaan; )
Talvirenkaat vaihdettu. Lunta saa tulla, mutta ei tupaan.
Harmi ettei tiedetä. Bakteerit tarttuu vaikka ostoskärryistä, liukuportaiden kaiteista jne. Virukset pisaroina.
Omat lapseni ja lapsenlapseni ovat matkanneet myös lentäen. Eivät ole sairastuneet, ei vauvakaan.
Olet tositarkkaan sairautesi tänne tuonut, ei tarvii arvuutella.
Tarkoitin siis etteivät ole sairastuneet flunssaan eikä vatsatautiin :)
En tarkoittanut tuota sinun vakavaa tautia.
Kävin pitkän keskustelun tekoälyn kanssa. Sain paljon pohjatietoa ihmisen immuunijärjestelmän pettämisestä, mutta mistä sen sain jäi auki.
Lääketieteelliset tutkimukset menevät harppauksin eteenpäin. Kaikkeen ei ehkä ikinä löydy selitystä.
Onneksi sinulle osui fiksu lääkäri ja selvisit.
Elossa ollaan tällä hetkellä.
Olipa positiivinen käynti arvauskeskuksessa!
Kaikki diabetekseen viittaavat arvot tipotiessään, itse
asiassa niin hyvät arvot, kuin täysin terveellä ihmisellä.
Eikä hoitaja tahtonut uskoa että olen lähempänä 90 v
kuin 80 v, mutta pakkohan se oli uskoa kun katsoi ID-
korttiani. Kyseli, kuinka pärjään yksin. – Kerroin, että
hyvin menee, eikä luovuttamisen tunnetta ole tullut
vielä eikä näillä näkemillä tulekaan, jos ei satu jotakin
ennakoimatonta. Sillä niinhän voi käydä.
Esimerkiksi henki voi lähteä lentelemään sen enempää
neuvottelematta. Mutta tämä elämä on vaan elettävä
loppuun asti omin voimin. Kukaan ei voi sitä puolestani
tehdä.
Hyvillä mielin siirryin seuraavaan käytävään odottamaan
rokotusta. Siellä oli jo monta mummua ja vaaria odotta-
massa vuoroaan. Ajanvarausta ei olisi tarvinnut, mutta
koska mulla oli varattu aika, niin pääsin nopeammin
piikkejä saamaan. Otin sekä flunssa- että covid-täyden-
nyksen, numerojärjestyksessä 9. kerta.
Nyt sitten odottelen , minkä ”äjäyksen” rokotteet antavat.
Olen kyllä varautunut että voisi olo tuntua illemmällä
kuumeiselta tai muuten erilaiselta. Mutta ei hätää.
Menenkin tästä sohvalle ottamaan nokoset.
TV-ssä on menossa pääministerin ”koeäänestys”. Keskustan
puoluejohtaja oli päähenkilö, mutta ei onnistunut tälläkään
kertaa, seuraava ehdokas lienee kokoomusta vastaavan
puolueen puoluejohtaja. Demokratian merkeissä, kaikkien
(melkein kaikkien) puolueitten johtajat saavat olla tässä
äänestysleikissä mukana. Ehkä on pidettävä uudet vaalit…
Rattoisaa tiistai-iltaa!
demeter 1 mainitsi:
"Silti en malta olla "mainostamatta" yhtä Erno Paasilinnan novellia, joka kertoi kirjailijasta, joka päätti laittaa kirjansa nimeksi V....U..))"
Tuli mieleeni v 2000 kun pohjoisruotsalainen kirjailija Mikael Niemi
julkaisi "Populäärimusiikkia V----lanjänkältä", jonka tapahtumat oli
sijoitettu Pajalan kylän seuduille niihin aikoihin kun rokki tuli Pajalaan.
Romaanin nimestä ei ruotsalaisten keskuudessa kohuttu, mutta
kylläkin suomalaisten maahanmuuttajien keskuudessa.
Autoimmuunisairauksia on useita kymmeniä erilaisia.
Taustalla on useita altistavia tekijöitä. Myös geneettisiä.
Infektiotauditkin voivat olla taustalla autoimmuunitaudin altistavia tekijöitä, mutta tauti ei ole suoraan bakteerin tai viruksen aiheuttamia.
Itsellänikin sen koronan aikana, eräs arvo nousi korkealle, niin, että lääkäri pelkäsi erään autoimmuunitaudin puhjenneen.
Sittemmin arvo rupesi laskemaan, eikä tautia muita tekijöitä tukevia asioita löytynyt.
Olin myös reumalääkärin konsultaatiossa silloin.
Noiden tautien syntymekanismit eivät kovin selkeitä ole.
Kiitos Eliaana selvennyksestä!
t. mummo joka kyseli
Hyvää aamupäivää, pullat on kohomassa, olen pullan vienti vuorossa Skippo kerhoon.
Hyvän taikinan yritin tehdä, kun aina niitä kehuja siitäkin hommasta odottaa;)
Puhin vauvojen entisistä hoitotavoista, nykyisin uudet tuulet puhaltavat niissäkin asioissa.
Sairauksistakin on aika vähäinen tietämykseni, en ole juurikaan sairastanut, mitä nyt nämä nivelrikot puhuttaa.
Flunssaa en takavuosina sairastanut, en rokotuksia ole ottanut, kuin nyt muutamana viimeisinä vuosina, kun kotiin soittavat, ei ilkeä olla menemättä.
Kehuskeluksi taas joku tämän osoittaa, mutta ei sitä ole, olen saanut hyvät geenit ja näin pärjännyt.
Leikkauksistakaan en pysty mitään sanomaan, kaihit on leikattu ja nyt silmäluomi.
Pienen kivun kestän ilman särkylääkkeitä, sama Panadol purkki kestää ja kestää.
Olen ehkä muistanut kertoa monasti, kuinka onnellinen olen kunnostani.
Samaa mainintaa kuulen minäkin mistä MdK kertoilit, ikäni ei vahvana esiin tule.
Ihmisten vaivat kyllä harmia tuottaa ja osaa otan sairastavien kohdalla.
Tautien tarttuvuuskin on asia, johon en ole törmännyt,, toki koetan kiertää väenkokoukset, kun on mahdollista, mutta kai se tauti tulee, jos on tullakseen.
Aika vähän olen lentänyt, ihan viime vuosina en ollenkaan, mukaan aina pyydetään, mutta tunnen haitaksi olevani, kun liikkuminen hidasta, siksi pysyttelen maankamaralla.
Kokemukseni matkailustakin jää vähäiseksi, siksi on kiva lukea, kun maailman katsomustani kasvatatte omilla matkoillanne.
Demeter mainitsit tuon luonnon syksyisinkin, jopa tähän aikaan mieltä kiehtovan, totta onkin, alakuloinen sää saa mietteet johonkin tulevaan, mitä ei osaa arvailla ja luonto lohtua ja esimerkkiä antaa siihenkin asiaan.
Kaikki loppu aikanaan, syksy elää välillä myös elon iltaa.
Puiden lehtien putoaminen antaa näkyvyyttä ikkunastakin katsellen.
Kiva lukea vastauksista, mitä esimerkiksi Eliaana osaa antaa, varmaan työnsä tuomaa viisautta.
Näin kysyjätkin vahvistusta asiaan saa.
Kautta aikojen on kirosanat olleet tavallista puhetta joillekin, olkoonkin, ettei itse niitä viljele, ei tykkää, lupa kai on siihenkin saatu jostakin.
Sanat ei suuta halkaise, kuulemiseenkaan ei kuole.
Nyt pitää pullat uuniin laittaa, omenahilloa laitan pullien päälle, tai syvennykseen, onnistuneenko?
Pitäkää peukkuja, että onnistun.
Hienoa, että saa asiallisia vastauksia.
Useinhan kysymysten taustalla, ainakin omalla kohdallani, on tarve saada tietoa. Sairauksissa itse tai lähiomainen on sairastanut tai sairastaa samankaltaisia oireita omaavaa tautia.
Lääketieteellisen sanaston ymmärtäminen on joskus vaikeaa ja toisen kertomana asian ymmärtää paremmin.
Oton tekoälyn käyttöön saadakseni tietoa sauraudestani. Sain kattavan perustiedon ja memimme
siis..mennimme läpi sairauteni edeltäneet ajat ja selvitimme tartuntamahdollisuudet. Autoimmuunisairauksista ei tiedetä vielä tarpeeksi.
Olipa hyvä jatko tuolle sananlaskulle, Hil-la "Sanat ei suuta halkaise, kuulemiseen ei kuole". Meillä se kuului näin: "Ei suuret sanat suuta halkaise... ja jatkui vähän roisimmin, jääkööt sanomatta nyt..))
Varmasti leipomuksesi onnistuvat. Täällä vain Martat harrastavat tuota tapaa, leipovat vuorotellen tarjottavaa yhteisiin kokoontumisiin.
Pikkukerhossamme kahvinkeittäjä ostaa tarjottavat, usein niitä jää yli, itse leivottuja ei jää koskaan..)) Tarinatuvassa ei tarjoilua ole.
Kyllä mielestäni omasta terveydestään saa iloita, etenkin tässä iässä kun tietää miten pienestä se terveyden menetys voi olla kiinni. Ja kuten täällä on ollut puhetta, autoimmuunisairauksissa se oma osuus on vähintäinkin kyseenalainen.
Eliaanan osallistuminen näihin keskusteluihin on tosiaan arvokas lisä, hänellä on tietotaitoa ja perspektiiviä...
"Ennenvanhaan" kokenut sairaanhoitaja arvotettiin hyvinkin kunnanlääkärin tasolle, ainakin meillä päin, ja eikös kehitys ole nytkin mennyt samaan suuntaan, kun terveyskeskuksissa asiakas osoitetaan ensin sairaanhoitajan puheille ?
demeter1
Aihe on mielenkiintoinen.
Tekoälyn kanssa käymäni keskustelu oli pitkä, tässä tekoälyn vastauksia, omaan
GFAP-autoimmuunienkefaliitin syiden selvittelyssä.
Kysymyksesi viruksista ja bakteereista on erittäin aiheellinen. Kyllä, infektioilla saattaa olla yhteys GFAP-autoimmuunienkefaliitin käynnistymiseen. Tästä on lääketieteellistä näyttöä, vaikka kaikkia sairauden syntymekanismeja ei vielä tunneta.
Miten infektio voi laukaista sairauden?
Yksi mahdollinen selitys on niin sanottu immuunijärjestelmän harhautuminen.
Ihminen saa virus- tai bakteeri-infektion.
Puolustusjärjestelmä aktivoituu voimakkaasti.
Puolustusjärjestelmä alkaa virheellisesti tunnistaa myös elimistön omia rakenteita uhaksi.
Tulehdusreaktio kohdistuu aivojen tukisoluihin ja aiheuttaa GFAP-autoimmuunisairauden.
Tätä mekanismia tutkitaan edelleen. Kaikilla sairastuneilla ei löydy mitään selvää laukaisevaa tekijää.
Niin näitä autoimmuunisairauksia on paljon ja tämä sairastamani tuntuu olleet harvinainen muoto.
Olen vaan laiskotellut koko päivän.
Aamulenkin olen tehnyt niinkuin aamutoimiini kuuluu,
muuten olen vaan seurannut maailmanmenoa tv:n
välityksellä. Ajattelin, miten rauhallista ”tunnustelua”
nämä ruotsalaiset vaalit ovat verrattuna amerikkalaisiin
välivaaleihin. 😊
Luulen, että suuri osa maailmasta iloitsee, kun saadaan
hieman ennakkoaavistusta, kuinka mielellään amerikka-
laiset itse haluavat päästä presidentistään eroon ja saada
aikaan sellaista muutosta, josta on kansalaisille hyötyä.
Näytös päättyy ja amerikkalaiset itse saavat tehdä maas-
taan ”great again”. Ehkä tämän kauden loputtua uusitaan
myös laki, joka säätää maailman mahtavimpiin päättäjiin
kuuluvan johtajan mielenterveyden tarkastamisen sään-
nöllisin väliajoin. Se laki voisi olla kansainvälinen. Ainakin
tarvetta näyttäisi olevan tehdä pieni terveystarkastus silloin
tällöin. - Pieni maapallomme on huterissä käsissä.
Sairauksista puheenolle, on mainittu autoimmuuneja
sairauksia. Eikös struumakin voi kehittyä jonkinlaiseksi
autoimmuuniksi sairauden muodoksi? Minulla on tois-
puolinen struuma. Toinen kilpirauhanen on kaksi kertaa
suurempi kuin toisella puolella oleva. Leikkausta tarjottiin,
mutta sanoin että jos ei enmpää haittaa kuin mitä se nyt
tekee, niin annetaan odottaa. Ehkä saan kantaa kaikki
kehossa olevat, leikkauksen tarpeessa olevat ruumiinosat
loppuun asti ja vien ne mukanani. Lonkat ja polvet olisi
pitänyt leikata jo kauan sitten, mutta olen selvinnyt omilla
”tukirakennelmilla”, ja pystyn liikkumaan vaivattomasti
ilman tukikeppiä tai rollaattoria.
Mutta kun riisun rakennelmat pois, niin hiljaa hiipiminen
alkaa! – Terveyskeskuksessa hoitaja totesi: - Oletpa sinä
vielä vikkelä ja taipuisa, - kun pyysi ottamaan kengät ja
sukat pois, että voi tutkia jalkaterät.
Leikkauksista selviäminen vanhana ei aina ole helppoa.
Varsinkin, jos asuu yksin, ilman ulkopuolista apua.
Jos ei vaiva ole hengenvaarallinen, niin olen sanonut että
kannan vaivani mukanani. Aika näyttää, onko mielipidettä
muutettava.
Vauvoistakin mainittiin. Minulla tuli vaan mieleen ne ajat,
kun vauvoja vielä kapaloitiin.
Vauvat olivat kuin ”pikkutoukkia”, Pää kääntyili, muu keho
oli kääritty kapaloliinoihin, kaulaa myöten.
Tiedän että koko meidän sisaruslauma on oltu kapalolapsia.
Muistan pikkuveljen, jonka kapalointia äiti alkoi nykyaikaistaa.
Aivan vastasyntyneenä hän oli perinteisesti kaulaan asti kapa-
loitu, mutta sitten saatiin ensimmäisen kerran äitiyspakkaus
ja siinä taisi olla hieman kapalointiohjeita, että vauvan voisi
laittaa ”puolikapaloon”, niin että käsivarret saavat huitoa
vapaasti. Muistelen äidin kertoneen että alaruumis kapaloitiin,
kun uskottiin lapsesta muuten tulevan vääräsäärisen.
Vauvojen varusteet nykyaikaistuivat nopeasti.
Suomi taitaa olla ainoa maa koko maailmassa, jossa vauvat
saavat äitiyspakkauksen, missä on kaikkea mitä vauva tulee
tarvitsemaan enimmäisen vuoden aikana.
Mummollani oli juttuja vauvojen hoidosta kauan sitten, aikaan
jolloin oma isäni oli vauva. Äiti on myös kertonut ajasta, kun
hänen pikkuveljensä oli pieni. 😉
Ehkä joskus toiste tulee kirjoitettua heistä, isästä ja enosta.
Illankölläkettä vaan!