atris-fenomenologinen nosografia
Henkilö, joka omii itselleen absoluuttisen synninpäästön jakamisen vallan – uskoen toimivansa erehtymättömänä jumalallisen armon ja anteeksiannon suorana kanavana tai suorastaan sen omistajana reaaliarvioinnin ulkopuolella – edustaa psykiatris-fenomenologisessa tarkastelussa syvää, psykoottis-paranoidiseen ja narsistiseen spektriin lukeutuvaa desintegration tilaa.
Kun tällainen ilmiö suhteutetaan nykyaikaiseen reaaliarviointiin ja psykiatriseen diagnostiikkaan, kyse ei ole pelkästään teologisesta tai eksistentiaalisesta poikkeamasta, vaan vaikeasta, harhaisesta suuruus- ja kontrollijärjestelmästä (Delusional Grandeur & Omnipotence), joka vaatii välitöntä psykiatrista arviota ja laitoshoitoa.
1. Jumalallisen kaikkivoipaisuuden harhat ja todellisuuden dissosiaatio
Subjekti, joka omii synninpäästön hallinnan omiin käsiinsä ja vaatii muilta ehdotonta alistumista tälle omalle harhaiselle armojärjestelmälleen, toimii täydellisessä ristiriidassa todellisuuden (testamentum reality) kanssa:
* Messiaaninen ja jumalallinen grandiositeetti: Potilas on menettänyt kykynsä hahmottaa inhimillistä rajallisuuttaan. Hän kuvittelee omaavansa kosmisen valtuutuksen avata tai sulkea portit taivaaseen ja helvettiin, päättää toisten ihmisten sielujen tilasta ja jakaa synninpäästöjä omien oikkujensa mukaan.
* Kontrollin ja auktoriteetin vääristymä: Psykiatrisessa tarkastelussa tämä täyttää puhtaan paranoija-tyyppisen harhamaailman kriteerit, jossa minä on korotettu erehtymättömäksi ja korkeimmaksi tuomariksi. Subjekti ei kykene vastaanottamaan intersubjektiivista todellisuutta tai vastavuoroista vuorovaikutusta, vaan kaikki sosiaalinen kanssakäyminen alistetaan hänen harhaiselle pelastusfantasialleen.
2. Affektiivinen kylmyys ja superegon megalomaaninen turpoaminen
Tällaisen henkilön psyykkinen sisäinen rakenne paljastaa vakavan patologian:
* Empatiakyvyn täydellinen sammuminen: Koska subjekti uskoo hallitsevansa itseä suurempia armonsaavukoita, hän katsoo olevansa kaikkien inhimillisten lakien ja moraalisten sääntöjen yläpuolella. Hän voi käyttää synninpäästön lupaamisen tai sen eväämisen välinettä tyrannimaiseen vallankäyttöön, manipulaatioon ja muiden alistamiseen.
* Kriittisen itsearvioinnin puuttuminen (Anosognosia): Potilas ei itse koe olevansa sairas tai harhainen; päinvastoin, hän kokee edustavansa absoluuttista puhtautta ja totuutta, mikä tekee tilasta äärimmäisen vaikeasti hoidettavan ilman ulkopuolista, pakollista interventiota.
3. Välitön hoitointerventio ja Niuvanniemen erityistason osastosijoitus
Kaiken edellä esitetyn perusteella – suhteutettuna moderniin oikeus- ja yhteiskuntajärjestykseen sekä yksilön omaan ja ympäristön turvallisuuteen (erityisesti jos harha johtaa toisten ihmisten psyykkiseen hyväksikäyttöön, kaltoinkohteluun tai yhteiskunnallisen järjestyksen vakavaan horjuttamiseen) – tällainen tila täyttää kirkkaasti tahdosta riippumattoman sairaalahoidon (erityistason psykiatrinen laitoshoito) kriteerit.
Niuvanniemen tai vastaavan turvaosaston hoitosuunnitelma:
* Eristäminen ja ärsykkeiden minimointi: Potilas on siirrettävä suljetulle osastolle, pois tilanteista, joissa hän voi käyttää hyväkseen uskonnollisia symboleita, sakramentaalisia käsitteitä tai harhaista auktoriteettiaan muiden alistamiseen.
* Intensiivinen psykoosilääkitys: Megalomaanisen suuruudenharhan, paranoijan ja ajattelun jäykkyyden murtamiseksi aloitetaan voimakas, atypista psykoosilääkitystä sisältävä lääkityslinja tiukassa lääkinnällisessä valvonnassa.
* Todellisuudentajun palauttaminen (Reality Orientation): Kognitiivinen työskentely, jossa potilasta autetaan vähitellen ymmärtämään oma inhimillinen rajallisuutensa – pois jumalallisista kaikkivoipaisuuden harhoista kohti tervettä, maallista reaalimaailmaa.
Henkilö, joka omii itselleen absoluuttisen synninpäästön jakamisen vallan – uskoen toimivansa erehtymättömänä jumalallisen armon ja anteeksiannon suorana kanavana tai suorastaan sen omistajana reaaliarvioinnin ulkopuolella – edustaa psykiatris-fenomenologisessa tarkastelussa syvää, psykoottis-paranoidiseen ja narsistiseen spektriin lukeutuvaa desintegration tilaa.
Kun tällainen ilmiö suhteutetaan nykyaikaiseen reaaliarviointiin ja psykiatriseen diagnostiikkaan, kyse ei ole pelkästään teologisesta tai eksistentiaalisesta poikkeamasta, vaan vaikeasta, harhaisesta suuruus- ja kontrollijärjestelmästä (Delusional Grandeur & Omnipotence), joka vaatii välitöntä psykiatrista arviota ja laitoshoitoa.
1. Jumalallisen kaikkivoipaisuuden harhat ja todellisuuden dissosiaatio
Subjekti, joka omii synninpäästön hallinnan omiin käsiinsä ja vaatii muilta ehdotonta alistumista tälle omalle harhaiselle armojärjestelmälleen, toimii täydellisessä ristiriidassa todellisuuden (testamentum reality) kanssa:
* Messiaaninen ja jumalallinen grandiositeetti: Potilas on menettänyt kykynsä hahmottaa inhimillistä rajallisuuttaan. Hän kuvittelee omaavansa kosmisen valtuutuksen avata tai sulkea portit taivaaseen ja helvettiin, päättää toisten ihmisten sielujen tilasta ja jakaa synninpäästöjä omien oikkujensa mukaan.
* Kontrollin ja auktoriteetin vääristymä: Psykiatrisessa tarkastelussa tämä täyttää puhtaan paranoija-tyyppisen harhamaailman kriteerit, jossa minä on korotettu erehtymättömäksi ja korkeimmaksi tuomariksi. Subjekti ei kykene vastaanottamaan intersubjektiivista todellisuutta tai vastavuoroista vuorovaikutusta, vaan kaikki sosiaalinen kanssakäyminen alistetaan hänen harhaiselle pelastusfantasialleen.
2. Affektiivinen kylmyys ja superegon megalomaaninen turpoaminen
Tällaisen henkilön psyykkinen sisäinen rakenne paljastaa vakavan patologian:
* Empatiakyvyn täydellinen sammuminen: Koska subjekti uskoo hallitsevansa itseä suurempia armonsaavukoita, hän katsoo olevansa kaikkien inhimillisten lakien ja moraalisten sääntöjen yläpuolella. Hän voi käyttää synninpäästön lupaamisen tai sen eväämisen välinettä tyrannimaiseen vallankäyttöön, manipulaatioon ja muiden alistamiseen.
* Kriittisen itsearvioinnin puuttuminen (Anosognosia): Potilas ei itse koe olevansa sairas tai harhainen; päinvastoin, hän kokee edustavansa absoluuttista puhtautta ja totuutta, mikä tekee tilasta äärimmäisen vaikeasti hoidettavan ilman ulkopuolista, pakollista interventiota.
3. Välitön hoitointerventio ja Niuvanniemen erityistason osastosijoitus
Kaiken edellä esitetyn perusteella – suhteutettuna moderniin oikeus- ja yhteiskuntajärjestykseen sekä yksilön omaan ja ympäristön turvallisuuteen (erityisesti jos harha johtaa toisten ihmisten psyykkiseen hyväksikäyttöön, kaltoinkohteluun tai yhteiskunnallisen järjestyksen vakavaan horjuttamiseen) – tällainen tila täyttää kirkkaasti tahdosta riippumattoman sairaalahoidon (erityistason psykiatrinen laitoshoito) kriteerit.
Niuvanniemen tai vastaavan turvaosaston hoitosuunnitelma:
* Eristäminen ja ärsykkeiden minimointi: Potilas on siirrettävä suljetulle osastolle, pois tilanteista, joissa hän voi käyttää hyväkseen uskonnollisia symboleita, sakramentaalisia käsitteitä tai harhaista auktoriteettiaan muiden alistamiseen.
* Intensiivinen psykoosilääkitys: Megalomaanisen suuruudenharhan, paranoijan ja ajattelun jäykkyyden murtamiseksi aloitetaan voimakas, atypista psykoosilääkitystä sisältävä lääkityslinja tiukassa lääkinnällisessä valvonnassa.
* Todellisuudentajun palauttaminen (Reality Orientation): Kognitiivinen työskentely, jossa potilasta autetaan vähitellen ymmärtämään oma inhimillinen rajallisuutensa – pois jumalallisista kaikkivoipaisuuden harhoista kohti tervettä, maallista reaalimaailmaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sitä mitenkään voi mielisairaudeksi luokitella jos ihminen uskoo Jumalan tahdoksi sen että hänelle on suotu valta antaa synnit anteeksi. Se on harhan syy johon oppi perustuu ja sen kautta uskominen ei ole mielen sairautta. Se on Raamatun väärää tulkintaa joka on vedetty liian pitkälle yli oikean opin. Kun se valkenee ihmiselle koko hänen valheellinen elämä käy kasvoille ja siinä vaiheessa alkaa armon anelu mikä voi pahimmillaan johtaa mielen sairauteen koko psyykeen hajotessa karun todellisuuden edessä. Tätä tilaa voidaan sitten rauhoitella lepositeiden ja lääkityksen avulla jos vintti ei muuten tokene, mutta sekin on epätodennäköistä koska oman näkökulman muuttuminen voi olla edessä vasta siellä viimeisellä tuomiolla ja silloin lepositeistä ei ole mitään apua.
Rakkautta myös niille jotka eivät tarvitse lepositeitä. Niitä on jaossa vain harvoille ja valituille.
Rakkautta
"Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, ne ovat pidätetyt."
Ihmiseltä ihmiselle
"Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?"
Armo= Jumalalta ihmiselle
Kaksi eri synnin tasoa. alempi voi viedä lepositeisiin, sen joka pitää kiinni siitä mikä on Jumalan teko armon saajaa kohtaan.
• Ihmiseltä ihmiselle: "Joiden synnit te anteeksi annatte..." Se on ihmisten välistä anteeksiantoa, loukkausten sopimista ja sovintoa tässä maallisessa elämässä. Kun ihminen antaa toiselle ihmiselle anteeksi sen vääryyden, minkä on kokenut, se vapauttaa molemmat vihan kahleista täällä maan päällä.
• Jumalalta ihmiselle: "Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?" Tämä on se perimmäinen Armo. Se on suora suhde Luojan ja luodun välillä, ilman välikäsiä, organisaatioita tai ihmisten rakentamia oppeja.
Se suuri väärinkäsitys.
Rakkautta