Kaikki sai alkunsa siitä, kun kuningas Daavid marssi Batseban eteen kruunu vinossa, harppu kainalossaan ja silmät kiiluen valmiina aloittamaan vanhan kunnon suhdesoppansa. Mutta tällä kertaa Daavidin laskelmat menivät pahasti pieleen.
Batseba katsoi Daavidia, pyöräytti silmiään ja totesi kylmästi:
– Nyt riitti tää sun kyyläämisesi ja ikuinen draamasi. Mä lähden muualle.
Daavid jäi suu auki hiekalle jumiin, kun Batseba kääntyi ja käveli suoraan Mooseksen luo. Mooses oli juuri raahannut painavat kivitaulunsa alas vuorilta ja oli lähdössä etsimään parempaa lounaspaikkaa.
– Hei, sä siellä kivitaulujen kanssa, Batseba sanoi. – Ota mut mukaasi, ennen kuin täällä alkaa taas joku psalmien laulanta.
Mooses kohautti olkapäitään, heitti kivitaulut toiselle olalleen, ja niin syntyi historian odottamattomin karkumatka. He hyppäsivät vanhaan farmariautoon ja lähtivät kaahaamaan kohti auringonlaskua.
Mutta matka ei edennyt pitkälle. Tienvarsi-imperiumiaan pyörittävät Ahab ja Isebell saivat tuulen matkaan ja raivostuivat kuullessaan, että Batseba oli karannut. Isebell kaivoi heti esiin kultaisen puhelimensa, soitti hätäkeskukseen ja kirkui:
– Poliisit paikalle heti! Nämä tyypit varastavat meidän tarinankerrontaoikeudet ja pakenevat ilman lupaa!
Paikalle pillit ulvoen kaahannut poliisipartio kiilasi Mooseksen ja Batseban auton tieltä. Virkavalta nousi autoista pamput heiluen, ja poliisipäällikkö astui esiin ilmoittamaan:
– Seis! Tämä tie on suljettu ylemmän tahon määräyksestä!
Ennen kuin Mooses ehti nostaa kivitaulunsa suojakseen tai Isebell ehti nauraa voiton naurua, taivaankansi pamahti auki. Paikalle kaahasi Putin, joka oli tuonut mukanaan ison panssarivaunun. Putin nojasi tankin luukusta ulos, sytytti tupakan ja mutisi:
– Tämä tieosuus kuuluu strategisen logistiikan piiriin. Poliisit ja karkulaiset, kaikki kerralla kuriin.
Tilanne näytti täysin toivottomalta. Poliisit piirittivät auton, Putin tähtäsi panssarivaunun piipulla suoraan kohti, ja Ahab ja Isebell taputtivat käsiään riemusta tienposkessa.
Mutta silloin pusikosta kuului tuttu polkupyörän ketjujen kilinä.
Paikalle polkaisi täydellä vauhdilla Uria. Hänellä oli päässään polkupyöräilykypärä, silmälasit vinossa ja kädessään massiivinen sotilasluokan sinko, jonka hän oli ilmeisesti napannut jostain historian sivuilta mukaan.
Uria hyppäsi pyörän selästä, tähtäsi suoraan Ahabia, Isebeliä ja poliisien muodostamaa saartorengasta kohti ja huusi:
– Ettekös te oppineet mitään siitä, että mun selän takana ei källitä?!
Pum!
Uria ampui suoraan kohti Ahabia ja Isebeliä sekä heidän kutsumiaan poliiseja. Valtava pamaus lennätti Ahabin, Isebellin ja koko poliisipartion taivaan tuuliin suoraan savuaviksi historian jäänteiksi. Putin perääntyi tankillineen mutisten jotain taktisen vetäytymisen tarpeellisuudesta ja katsoi parhaaksi kääntymään takaisin Kremliä kohti.
Koko maantie hiljeni. Mooses pudotti kivitaulunsa maahan huokaisten helpotuksesta, Batseba vihelsi tyytyväisenä, ja Uria nojasi polkupyöräänsä, otti pyyhkeen kaulaltaan ja sanoi:
– No niin. Nyt kun pahimmat häiriköt on hoidettu, niin kuka tarvitsee kyydin seuraavalle hodarikojulle?
Batseba katsoi Daavidia, pyöräytti silmiään ja totesi kylmästi:
– Nyt riitti tää sun kyyläämisesi ja ikuinen draamasi. Mä lähden muualle.
Daavid jäi suu auki hiekalle jumiin, kun Batseba kääntyi ja käveli suoraan Mooseksen luo. Mooses oli juuri raahannut painavat kivitaulunsa alas vuorilta ja oli lähdössä etsimään parempaa lounaspaikkaa.
– Hei, sä siellä kivitaulujen kanssa, Batseba sanoi. – Ota mut mukaasi, ennen kuin täällä alkaa taas joku psalmien laulanta.
Mooses kohautti olkapäitään, heitti kivitaulut toiselle olalleen, ja niin syntyi historian odottamattomin karkumatka. He hyppäsivät vanhaan farmariautoon ja lähtivät kaahaamaan kohti auringonlaskua.
Mutta matka ei edennyt pitkälle. Tienvarsi-imperiumiaan pyörittävät Ahab ja Isebell saivat tuulen matkaan ja raivostuivat kuullessaan, että Batseba oli karannut. Isebell kaivoi heti esiin kultaisen puhelimensa, soitti hätäkeskukseen ja kirkui:
– Poliisit paikalle heti! Nämä tyypit varastavat meidän tarinankerrontaoikeudet ja pakenevat ilman lupaa!
Paikalle pillit ulvoen kaahannut poliisipartio kiilasi Mooseksen ja Batseban auton tieltä. Virkavalta nousi autoista pamput heiluen, ja poliisipäällikkö astui esiin ilmoittamaan:
– Seis! Tämä tie on suljettu ylemmän tahon määräyksestä!
Ennen kuin Mooses ehti nostaa kivitaulunsa suojakseen tai Isebell ehti nauraa voiton naurua, taivaankansi pamahti auki. Paikalle kaahasi Putin, joka oli tuonut mukanaan ison panssarivaunun. Putin nojasi tankin luukusta ulos, sytytti tupakan ja mutisi:
– Tämä tieosuus kuuluu strategisen logistiikan piiriin. Poliisit ja karkulaiset, kaikki kerralla kuriin.
Tilanne näytti täysin toivottomalta. Poliisit piirittivät auton, Putin tähtäsi panssarivaunun piipulla suoraan kohti, ja Ahab ja Isebell taputtivat käsiään riemusta tienposkessa.
Mutta silloin pusikosta kuului tuttu polkupyörän ketjujen kilinä.
Paikalle polkaisi täydellä vauhdilla Uria. Hänellä oli päässään polkupyöräilykypärä, silmälasit vinossa ja kädessään massiivinen sotilasluokan sinko, jonka hän oli ilmeisesti napannut jostain historian sivuilta mukaan.
Uria hyppäsi pyörän selästä, tähtäsi suoraan Ahabia, Isebeliä ja poliisien muodostamaa saartorengasta kohti ja huusi:
– Ettekös te oppineet mitään siitä, että mun selän takana ei källitä?!
Pum!
Uria ampui suoraan kohti Ahabia ja Isebeliä sekä heidän kutsumiaan poliiseja. Valtava pamaus lennätti Ahabin, Isebellin ja koko poliisipartion taivaan tuuliin suoraan savuaviksi historian jäänteiksi. Putin perääntyi tankillineen mutisten jotain taktisen vetäytymisen tarpeellisuudesta ja katsoi parhaaksi kääntymään takaisin Kremliä kohti.
Koko maantie hiljeni. Mooses pudotti kivitaulunsa maahan huokaisten helpotuksesta, Batseba vihelsi tyytyväisenä, ja Uria nojasi polkupyöräänsä, otti pyyhkeen kaulaltaan ja sanoi:
– No niin. Nyt kun pahimmat häiriköt on hoidettu, niin kuka tarvitsee kyydin seuraavalle hodarikojulle?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.