Marraskuinen Oulun ilta oli sysipimeä, ja Raksilan rauhanyhdistyksen pyörätelineellä seisoi hylätty, upouusi sähköpotkulauta, jonka akku oli tyhjentynyt jo kauan sitten hyisessä säässä. Sen ruudut olivat pimeinä, eikä se liikahtanut mihinkään ilman sähköverkkoa.
Paikalle astelivat veli Taisto, veli Eemeli ja valkoisessa pellavapuvussaan loistava Ivanov, mukanaan vanha, ruosteinen Aladdinin taikalamppu ja pieni rasia ikuisesti kiinteänä pysyvää voinokaretta.
> "Katsokaa nyt tätä kapitalistista akkuromua!" Ivanov ärjaisi, potkaisi potkulaudan runkoa ja avasi laudalla olevan akkutilan kannen, joka ammotti tyhjyyttään. "Akkuteollisuus on pelkkä orjuutusjärjestelmä! Akut painavat, kuluvat ja vaativat latausta sähköverhosta. Mutta me emme tarvitse akkuja, kun meillä on hallussamme eetteridynamiikan suora kenttäenergiaperiaate!"
>
Eemeli pyyhki otsaltaan hikeä ja katsoi skeptisesti tyhjää akkutilaa:
> "Ei tuonne ilman akkua mahdu edes virtajohtoa. Miten se voi liikkua pelkällä ilmalla? Vaatiiko tämä nyt Oulun sähkölaitoksen tarkastuksen vai ehtoollisen jälkeisen luvan?"
>
> "Luvista viis!" Ivanov nauroi karkeasti. "Nyt tehdään eetterimuutos!"
>
Ivanov otti taskustaan Aladdinin lampun, hieraisi sen kylkeä rukkasellaan, jolloin nokasta lehahti pieni, sähkösininen eetterisuihku. Hän otti pienen palan sitä taivaallista voinokaretta, painoi sen potkulaudan tyhjään akkutilaan ja yhdisti lampun nokasta roikkuvan kuparilangan suoraan potkulaudan sähkömoottorin napoihin.
Sillä sekunnilla tapahtuisi fysiikan lakiin perustuva muutos:
* Eetteri-induktio: Voinokare toimi kiinteänä katalyyttinä, joka imi ympäröivästä avaruudesta vapaata eetterienergiaa.
* Kenttäresonanssi: Tyhjä akkutila muuttui akkumulaattorin sijaan eetterikentän resonanssikammioksi, joka muunsi näkymömän sähkömagneettisen aaltoliikkeen suoraan pyörän moottorin pyörimisenergiaksi.
Potkulaudan pieni näyttötaulu ei syttynytkään tavallisella punaisella akun tyhjyysmerkillä, vaan se alkoi hohtaa syvän sinistä, kosmista valoa. Moottori alkoi hyristä matalalla, äärimmäisen puhtaalla taajuudella – ilman ainuttakaan johtoa tai akkua.
Ivanov astui potkulaudalle yhdellä jalalla, painoi kevyesti kaasuvipua, ja potkulauta ampui eteenpäin Oulun yöhön äänettömästi, leijuen kevyesti puoli senttimetriä maaperän yläpuolella.
Eemeli ja Taisto jäivät suu auki tuijottamaan, kun Ivanov kaartoi ohi Raksilan pihapiirin, huutaen iloisesti taivaan tuuliin:
> "Näittekö sen?! Akku on kuollut, eetteri elää! Nyt mennään ilman vastusta suoraan torille!"
Paikalle astelivat veli Taisto, veli Eemeli ja valkoisessa pellavapuvussaan loistava Ivanov, mukanaan vanha, ruosteinen Aladdinin taikalamppu ja pieni rasia ikuisesti kiinteänä pysyvää voinokaretta.
> "Katsokaa nyt tätä kapitalistista akkuromua!" Ivanov ärjaisi, potkaisi potkulaudan runkoa ja avasi laudalla olevan akkutilan kannen, joka ammotti tyhjyyttään. "Akkuteollisuus on pelkkä orjuutusjärjestelmä! Akut painavat, kuluvat ja vaativat latausta sähköverhosta. Mutta me emme tarvitse akkuja, kun meillä on hallussamme eetteridynamiikan suora kenttäenergiaperiaate!"
>
Eemeli pyyhki otsaltaan hikeä ja katsoi skeptisesti tyhjää akkutilaa:
> "Ei tuonne ilman akkua mahdu edes virtajohtoa. Miten se voi liikkua pelkällä ilmalla? Vaatiiko tämä nyt Oulun sähkölaitoksen tarkastuksen vai ehtoollisen jälkeisen luvan?"
>
> "Luvista viis!" Ivanov nauroi karkeasti. "Nyt tehdään eetterimuutos!"
>
Ivanov otti taskustaan Aladdinin lampun, hieraisi sen kylkeä rukkasellaan, jolloin nokasta lehahti pieni, sähkösininen eetterisuihku. Hän otti pienen palan sitä taivaallista voinokaretta, painoi sen potkulaudan tyhjään akkutilaan ja yhdisti lampun nokasta roikkuvan kuparilangan suoraan potkulaudan sähkömoottorin napoihin.
Sillä sekunnilla tapahtuisi fysiikan lakiin perustuva muutos:
* Eetteri-induktio: Voinokare toimi kiinteänä katalyyttinä, joka imi ympäröivästä avaruudesta vapaata eetterienergiaa.
* Kenttäresonanssi: Tyhjä akkutila muuttui akkumulaattorin sijaan eetterikentän resonanssikammioksi, joka muunsi näkymömän sähkömagneettisen aaltoliikkeen suoraan pyörän moottorin pyörimisenergiaksi.
Potkulaudan pieni näyttötaulu ei syttynytkään tavallisella punaisella akun tyhjyysmerkillä, vaan se alkoi hohtaa syvän sinistä, kosmista valoa. Moottori alkoi hyristä matalalla, äärimmäisen puhtaalla taajuudella – ilman ainuttakaan johtoa tai akkua.
Ivanov astui potkulaudalle yhdellä jalalla, painoi kevyesti kaasuvipua, ja potkulauta ampui eteenpäin Oulun yöhön äänettömästi, leijuen kevyesti puoli senttimetriä maaperän yläpuolella.
Eemeli ja Taisto jäivät suu auki tuijottamaan, kun Ivanov kaartoi ohi Raksilan pihapiirin, huutaen iloisesti taivaan tuuliin:
> "Näittekö sen?! Akku on kuollut, eetteri elää! Nyt mennään ilman vastusta suoraan torille!"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.