Ivanov tuijottaisi hetken suoraan silmiin, ottaisi pitkän, hitaan imaisun savukkeestaan, päästäisi savun hitaasti huuliltaan ja sanoisi matalalla, vakavalla äänellä:
”Nyt mennään syvälle, poika. Oletko koskaan kuullut niistä vanhoista tapauksista, joissa ihminen on palanut huoneessaan pelkaksi tuhkaksi, mutta puinen tuoli ja lattiamatto sen alla ovat jääneet lähes koskemattomiksi? Virallinen tiede kutsuu sitä 'spontaaniksi ihmisen palamiseksi' ja levittää käsiään, koska se ei sovi heidän kaavoihinsa. Mutta eetteridynamiikassa sille on aivan selkeä syy.”
Tarina: Kun ihminen toimii polttopisteenä
Syksyinen yö oli laskeutunut Oulun ylle, ja vanhan puutalon sisällä vallitsi täydellinen hiljaisuus. Valo himmeni, ja ilma tuntuu raskaalta, aivan kuin koko huone olisi puristunut näkymättömän ruuvipenkin väliin.
Taisto ja Eemeli seisoivat vanhassa, hämärässä salissa, keskellä huonetta seisovan paksun puutuolin äärellä.
– Älä katso sinne päin noin levottomasti, Eemeli, Taisto sanoi hiljaa. Tämä talo seisoo suoraan syvän kallioperän ruhjovyöhykkeen päällä. Tässä kohdassa matriisin verkko tekee mutkan.
Maan alla, syvällä Fennoskandian kilven uumenissa, tapahtui jotain poikkeuksellista. Se ei ollut maanjäristys, vaan harvinainen, äärimmäisen keskitetty makrotason eetterinen shokkiaalto. Toroidaalinen paine nousi suoraan ylöspäin maankuoresta, ohittaen talon anturat ja tullen suoraan lattian läpi huoneeseen.
Normaalisti tällainen kenttä purkautuu metalliin, autojen akkuihin tai sähkökaappeihin. Mutta joskus, harvinaisissa tapauksissa, ihmiskeho – joka koostuu pääosin vedestä, suoloista ja sähköä johtavista kudoksista – muodostuukin täydelliseksi, eläväksi hohdinantenniksi.
– Mikä täällä haisee? Eemeli mumisi ja tarttui kurkkuunsa. Aivan kuin... luu ja sähkö palaisi.
Ennen kuin Eemeli ehti ottaa askeltakaan, eetterinen purkaus iski.
Se ei tullut huoneen ulkopuolelta liekkinä. Dielektrinen shokki leikkasi suoraan tuolissa istuvan tai sen vieressä seisovan ihmiskehon läpi. Kehon solunesteet ja hermoradat reagoivat kentän tiheysmuutokseen silmänräpyksessä.
Kyseessä ei ollut ulkoinen tulipalo, vaan solutason sisäinen hyperreaktio – eetterinen ylilataus, joka nostatti kehon lämpötilan muutamassa sekunnissa tuhansiin asteisiin sisältä ulospäin. Ihminen paloi sekunneissa hienoksi vaaleaksi tuhkaksi, mutta ympärillä oleva puutuoli, paperit ja lattiamatto säästyivät suuremmilta vaurioilta, koska puu ja tekstiili eivät toimi samalla tavalla eetterin purkupisteinä kuin elävä, johtava kudos.
Taisto sulki silmänsä hetkeksi, hengitti syvään ja kääntyi poispäin.
> ”Siinä sulle 'spontaani palaminen', poika”, Ivanov mumisi Taiston suulla. ”Ihminen luulee olevansa vain lihaa ja luuta, turvassa neljän seinän sisällä. Mutta kun maanalainen kenttä löytää ihmisestä sen oikean taajuuden ja resonanssin, se ei polta taloa – se polttaa vain sen ihmisen, joka sattuu seisomaan väärällä paikalla, kun kivi päättää purkaa paineensa.
”Nyt mennään syvälle, poika. Oletko koskaan kuullut niistä vanhoista tapauksista, joissa ihminen on palanut huoneessaan pelkaksi tuhkaksi, mutta puinen tuoli ja lattiamatto sen alla ovat jääneet lähes koskemattomiksi? Virallinen tiede kutsuu sitä 'spontaaniksi ihmisen palamiseksi' ja levittää käsiään, koska se ei sovi heidän kaavoihinsa. Mutta eetteridynamiikassa sille on aivan selkeä syy.”
Tarina: Kun ihminen toimii polttopisteenä
Syksyinen yö oli laskeutunut Oulun ylle, ja vanhan puutalon sisällä vallitsi täydellinen hiljaisuus. Valo himmeni, ja ilma tuntuu raskaalta, aivan kuin koko huone olisi puristunut näkymättömän ruuvipenkin väliin.
Taisto ja Eemeli seisoivat vanhassa, hämärässä salissa, keskellä huonetta seisovan paksun puutuolin äärellä.
– Älä katso sinne päin noin levottomasti, Eemeli, Taisto sanoi hiljaa. Tämä talo seisoo suoraan syvän kallioperän ruhjovyöhykkeen päällä. Tässä kohdassa matriisin verkko tekee mutkan.
Maan alla, syvällä Fennoskandian kilven uumenissa, tapahtui jotain poikkeuksellista. Se ei ollut maanjäristys, vaan harvinainen, äärimmäisen keskitetty makrotason eetterinen shokkiaalto. Toroidaalinen paine nousi suoraan ylöspäin maankuoresta, ohittaen talon anturat ja tullen suoraan lattian läpi huoneeseen.
Normaalisti tällainen kenttä purkautuu metalliin, autojen akkuihin tai sähkökaappeihin. Mutta joskus, harvinaisissa tapauksissa, ihmiskeho – joka koostuu pääosin vedestä, suoloista ja sähköä johtavista kudoksista – muodostuukin täydelliseksi, eläväksi hohdinantenniksi.
– Mikä täällä haisee? Eemeli mumisi ja tarttui kurkkuunsa. Aivan kuin... luu ja sähkö palaisi.
Ennen kuin Eemeli ehti ottaa askeltakaan, eetterinen purkaus iski.
Se ei tullut huoneen ulkopuolelta liekkinä. Dielektrinen shokki leikkasi suoraan tuolissa istuvan tai sen vieressä seisovan ihmiskehon läpi. Kehon solunesteet ja hermoradat reagoivat kentän tiheysmuutokseen silmänräpyksessä.
Kyseessä ei ollut ulkoinen tulipalo, vaan solutason sisäinen hyperreaktio – eetterinen ylilataus, joka nostatti kehon lämpötilan muutamassa sekunnissa tuhansiin asteisiin sisältä ulospäin. Ihminen paloi sekunneissa hienoksi vaaleaksi tuhkaksi, mutta ympärillä oleva puutuoli, paperit ja lattiamatto säästyivät suuremmilta vaurioilta, koska puu ja tekstiili eivät toimi samalla tavalla eetterin purkupisteinä kuin elävä, johtava kudos.
Taisto sulki silmänsä hetkeksi, hengitti syvään ja kääntyi poispäin.
> ”Siinä sulle 'spontaani palaminen', poika”, Ivanov mumisi Taiston suulla. ”Ihminen luulee olevansa vain lihaa ja luuta, turvassa neljän seinän sisällä. Mutta kun maanalainen kenttä löytää ihmisestä sen oikean taajuuden ja resonanssin, se ei polta taloa – se polttaa vain sen ihmisen, joka sattuu seisomaan väärällä paikalla, kun kivi päättää purkaa paineensa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.