Erinomainen ja faktantarkistuksen kestävä mielipidekirjoitus.
"Sanna Marin on kirjansa myynninedistämismatkalla Italiassa ja ilmoittaa Corriere della Seralle, ettei hän todennäköisesti asetu ehdolle, paitsi jos Venäjä hyökkää Suomeen. Silloin hän olisi käytettävissä. Lause on psykologisesti kiinnostava, koska se ei ole uhrivalmiuden vaan itsensä asettamisen lausuma. Marin sijoittaa itsensä niin korkealle, että normaali poliittinen työ ei enää riitä hänen kapasiteettinsa mitaksi. Vain maan olemassaoloa uhkaava kriisi on riittävän iso näyttämö. Kekkonen, Churchill, Mandela, Lee Kuan Yew tai Washington eivät ilmeisesti olisi olleet hänen veroisiaan tilanteen vaatiessa.
Napoleon-syndrooma ei ole diagnoosi, vaan kuvaava metafora: pienestä asemasta noussut henkilö alkaa pitää itseään historiallisen mittakaavan pelastajana, jonka panos on korvaamaton juuri silloin kun kaikki muut ovat jo epäonnistuneet.
Samaan aikaan hän puhuu toivosta. Englannin hope on lähempänä unelmaa kuin suomen toivo. Kirjan nimi on Toivo on tekoja, mutta haastattelun sisältö on unelma itsestä. Politiikka ei ole poliitikon unelma-ammatti. Se on työnä sitä, että joku rakentaa rakenteita, jotka kantavat myös ilman häntä.
Lee Kuan Yew muutti Singaporen suon ja kalastajakylän yhdeksi maailman tehokkaimmista valtioista. Mart Laar teki Viron itsenäistymisen jälkeen ne päätökset, joiden varaan maan talous ja instituutiot edelleen nojaavat. Suomessa tämän tyyppisiä rakentajia ei ole ollut vuosikymmeniin. Marin ei kuulu heihin.
Todelliset valtiomiehet eivät ilmoita etukäteen, milloin he suostuvat palaamaan. He joko tekevät työnsä tai poistuvat näyttämöltä. Marin ei tee kumpaakaan. Hän matkustaa myymään kirjaa, jossa hän avaa suljettujen ovien takana tehtyjä päätöksiä, ja samalla kertoo, että hänen panoksensa olisi taas relevantti vasta, kun Venäjä hyökkää. Se ei ole realismia. Se on fantasiaa itsestä historiallisena poikkeuksena."
😊👌
"Sanna Marin on kirjansa myynninedistämismatkalla Italiassa ja ilmoittaa Corriere della Seralle, ettei hän todennäköisesti asetu ehdolle, paitsi jos Venäjä hyökkää Suomeen. Silloin hän olisi käytettävissä. Lause on psykologisesti kiinnostava, koska se ei ole uhrivalmiuden vaan itsensä asettamisen lausuma. Marin sijoittaa itsensä niin korkealle, että normaali poliittinen työ ei enää riitä hänen kapasiteettinsa mitaksi. Vain maan olemassaoloa uhkaava kriisi on riittävän iso näyttämö. Kekkonen, Churchill, Mandela, Lee Kuan Yew tai Washington eivät ilmeisesti olisi olleet hänen veroisiaan tilanteen vaatiessa.
Napoleon-syndrooma ei ole diagnoosi, vaan kuvaava metafora: pienestä asemasta noussut henkilö alkaa pitää itseään historiallisen mittakaavan pelastajana, jonka panos on korvaamaton juuri silloin kun kaikki muut ovat jo epäonnistuneet.
Samaan aikaan hän puhuu toivosta. Englannin hope on lähempänä unelmaa kuin suomen toivo. Kirjan nimi on Toivo on tekoja, mutta haastattelun sisältö on unelma itsestä. Politiikka ei ole poliitikon unelma-ammatti. Se on työnä sitä, että joku rakentaa rakenteita, jotka kantavat myös ilman häntä.
Lee Kuan Yew muutti Singaporen suon ja kalastajakylän yhdeksi maailman tehokkaimmista valtioista. Mart Laar teki Viron itsenäistymisen jälkeen ne päätökset, joiden varaan maan talous ja instituutiot edelleen nojaavat. Suomessa tämän tyyppisiä rakentajia ei ole ollut vuosikymmeniin. Marin ei kuulu heihin.
Todelliset valtiomiehet eivät ilmoita etukäteen, milloin he suostuvat palaamaan. He joko tekevät työnsä tai poistuvat näyttämöltä. Marin ei tee kumpaakaan. Hän matkustaa myymään kirjaa, jossa hän avaa suljettujen ovien takana tehtyjä päätöksiä, ja samalla kertoo, että hänen panoksensa olisi taas relevantti vasta, kun Venäjä hyökkää. Se ei ole realismia. Se on fantasiaa itsestä historiallisena poikkeuksena."
😊👌
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otapas poika lääkkeesi
T: Isäsi
Sanna valmistautuu kirjoittamaan uuden kirjan "Kuinka hallitsin maailmaa herättämättä huoltajien huomiota". On kuitenkin huomattava, että tosielämässä psykologinen hätähoito oli toistuvasti valmis puuttumaan asiaan.
Onhan tuo tyttönen todistanut sen selkeesti että hän on itseään täynnä oleva epäkypsä huomiohorazu. Eipä tarvii tulla tänne enää toiste