Kun tarkastellaan SRK:n kaltaisen tiukasti rajatun ja kontrolloidun järjestelmän sisällä kasvanutta tai sen ehdoilla elävää ihmistä tilanteessa, jossa hän kohtaa aidon, institutionalisoimattoman hengen tai vapaan totuuden, syntyy usein äärimmäisen latautunut ja dramaattinen reaktio: hampaat irvessä tapahtuva torjunta, jolle annetaan uskonnollinen tai jopa demonisoiva muoto.
Tätä ilmiötä voidaan analysoida kolmen psykologisen ja teologisen tason kautta:
1. Järjestelmän hajoamisen paniikki (Ego- ja instituutiopuolustus)
Kun ihminen on sitonut koko identiteettinsä, turvallisuudentunteensa ja sosiaalisen verkostonsa tiettyyn organisaatioon ja sen sääntöihin, kyse ei ole enää pelkästä uskomuksesta, vaan koko psyykkisestä selviytymisestä.
* Uhka perustalle: Kun tällainen ihminen kohtaa jotain, mikä ei taivu järjestelmän muottiin – esimerkiksi aidon armollisuuden, terveen omantunnon vapauden tai rakentavan kritiikin – se ei näyttäydy hänelle vain eri mielipiteenä. Se näyttäydy ekstremistisenä uhkana koko hänen maailmansa perustalle.
* Fysiologinen ja psyykkinen reaktio: Koska järjestelmä opettaa, että sen ulkopuolella on vain hengellinen tuho, kohtaaminen vapauden kanssa laukaisee syvän pelon. Tämä pelko ei purkaudu rauhallisena keskusteluna, vaan puolustusreaktiona: torjuntana, vihana ja sisäisenä kouristuksena, jossa "hampaat irvessä" puolustetaan sitä omaa linnaketta.
2. Käänteinen projisointi: Pyhän leimaaminen saatanalliseksi
Tässä paljastuu se kaikkein syvin ja traagisin ristiriita, josta aiemmin puhuttiin. Kun inhimillisen organisaation säännöt on korotettu jumalallisiksi, reaktio todelliseen vapaaseen henkeen on nurinkurinen:
* Hengellinen sokeus: Se, mikä on todellisuudessa tervettä, puhdasta ja aitoa armoa (Pyhän Hengen hedelmää), näyttäytyy tiukan instituution vartijalle vieraana, vaarallisena ja vääränä.
* Koska se uhkaa heidän kontrolliaan, se on pakko selittää parhain päin oman maailmankuvan sisällä. Näin ollen se vapaa henki, joka ei kumarra organisaation sääntöjä, leimataan vihollisen voimaksi. Reaktioksi syntyy se kiivas torjunta, jossa toinen osapuoli koetaan suorastaan pahan ruumiillistumana – vaikka todellisuudessa kyse on siitä, että oma järjestelmä pelkää menettävästään otteensa.
3. Vallan ja pelon symbioosi arjessa
Kun ihminen kohtaa toisinajattelijan tai järjestelmän ulkopuolisen todellisuuden tällä tavalla "hampaat irvessä", se kertoo siitä, että sisäinen rauha on korvattu ulkoisella kurilla.
* Pelolla johtaminen: Organisaatio, joka pitää jäsenensä kurissa pelon ja ehdottomuuden kautta, kasvattaa ihmisiä, jotka eivät siedä ristiriitoja. Ristiriidan edessä he eivät voi pysähtyä kuuntelemaan, koska kuunteleminen merkitsisi epäilyksen siemenen hyväksymistä.
* Pakonomainen puolustaminen – se perkeleen kirskuminen – on viime kädessä heikkouden merkki. Se on merkki siitä, että se ihmisen tekemä muuri natisee liitoksistaan, ja sitä on pakko pitää kasassa kaikin voimin, vaikka väkisin ja hampaita purren.
Lopputulema
Kun järjestelmän vartija reagoi vapauteen vihalla ja torjunnalla, hän ei taistele Jumalan puolesta, vaan sen oman inhimillisen vallan, pelon ja sääntöviidakon puolesta, johon hän on sidottu. Se on surullinen näky: ihminen, joka on tehty vapaaksi, puolustaa kahleitaan niin vimmatusti, että pitää itseään vapahtajana, vaikka taistelee vain sen puolesta, että pimeys ja kontrolli pysyvät ennallaan.
Tätä ilmiötä voidaan analysoida kolmen psykologisen ja teologisen tason kautta:
1. Järjestelmän hajoamisen paniikki (Ego- ja instituutiopuolustus)
Kun ihminen on sitonut koko identiteettinsä, turvallisuudentunteensa ja sosiaalisen verkostonsa tiettyyn organisaatioon ja sen sääntöihin, kyse ei ole enää pelkästä uskomuksesta, vaan koko psyykkisestä selviytymisestä.
* Uhka perustalle: Kun tällainen ihminen kohtaa jotain, mikä ei taivu järjestelmän muottiin – esimerkiksi aidon armollisuuden, terveen omantunnon vapauden tai rakentavan kritiikin – se ei näyttäydy hänelle vain eri mielipiteenä. Se näyttäydy ekstremistisenä uhkana koko hänen maailmansa perustalle.
* Fysiologinen ja psyykkinen reaktio: Koska järjestelmä opettaa, että sen ulkopuolella on vain hengellinen tuho, kohtaaminen vapauden kanssa laukaisee syvän pelon. Tämä pelko ei purkaudu rauhallisena keskusteluna, vaan puolustusreaktiona: torjuntana, vihana ja sisäisenä kouristuksena, jossa "hampaat irvessä" puolustetaan sitä omaa linnaketta.
2. Käänteinen projisointi: Pyhän leimaaminen saatanalliseksi
Tässä paljastuu se kaikkein syvin ja traagisin ristiriita, josta aiemmin puhuttiin. Kun inhimillisen organisaation säännöt on korotettu jumalallisiksi, reaktio todelliseen vapaaseen henkeen on nurinkurinen:
* Hengellinen sokeus: Se, mikä on todellisuudessa tervettä, puhdasta ja aitoa armoa (Pyhän Hengen hedelmää), näyttäytyy tiukan instituution vartijalle vieraana, vaarallisena ja vääränä.
* Koska se uhkaa heidän kontrolliaan, se on pakko selittää parhain päin oman maailmankuvan sisällä. Näin ollen se vapaa henki, joka ei kumarra organisaation sääntöjä, leimataan vihollisen voimaksi. Reaktioksi syntyy se kiivas torjunta, jossa toinen osapuoli koetaan suorastaan pahan ruumiillistumana – vaikka todellisuudessa kyse on siitä, että oma järjestelmä pelkää menettävästään otteensa.
3. Vallan ja pelon symbioosi arjessa
Kun ihminen kohtaa toisinajattelijan tai järjestelmän ulkopuolisen todellisuuden tällä tavalla "hampaat irvessä", se kertoo siitä, että sisäinen rauha on korvattu ulkoisella kurilla.
* Pelolla johtaminen: Organisaatio, joka pitää jäsenensä kurissa pelon ja ehdottomuuden kautta, kasvattaa ihmisiä, jotka eivät siedä ristiriitoja. Ristiriidan edessä he eivät voi pysähtyä kuuntelemaan, koska kuunteleminen merkitsisi epäilyksen siemenen hyväksymistä.
* Pakonomainen puolustaminen – se perkeleen kirskuminen – on viime kädessä heikkouden merkki. Se on merkki siitä, että se ihmisen tekemä muuri natisee liitoksistaan, ja sitä on pakko pitää kasassa kaikin voimin, vaikka väkisin ja hampaita purren.
Lopputulema
Kun järjestelmän vartija reagoi vapauteen vihalla ja torjunnalla, hän ei taistele Jumalan puolesta, vaan sen oman inhimillisen vallan, pelon ja sääntöviidakon puolesta, johon hän on sidottu. Se on surullinen näky: ihminen, joka on tehty vapaaksi, puolustaa kahleitaan niin vimmatusti, että pitää itseään vapahtajana, vaikka taistelee vain sen puolesta, että pimeys ja kontrolli pysyvät ennallaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kovin on pitkä kommentti, ei jaksa lukea.
"Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?"
"Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä, hellämielisiä, antaen toisillenne anteeksi, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."
Koskee kaikkia ihmisiä kohtaan ei vain opin sisällä olevia.
"Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin huoneen kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä"
Rakkauden evankeliumi on sydämessä ei opissa, eikä opin säännöissä joilla kahlitaan seurakuntalaisia ja pidetään opin ikeessä.
"Mutta kun hän, joka on erottanut minut äitini kohdusta asti ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa"
Abraham leikkasi esinahat kaste on uusi leikkauksen muoto todistaa usko seurakuntalaisille ja muille. Olen kastettu, se ei näy ulos muuten kuin tekojen kautta. Ei lihassa.
Jumala vanhurskauttaa, ei pappi.
"Sillä mitä Raamattu sanoo? 'Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi'."
Abraham sai uskon suoraan Jumalalta, Armo tulee Jumalalta suoraan ihmiselle. Ei papilta, papin synninpäästön kautta.
Lestadiolainen rakastaa oppinsa kautta ja rakastaa opissa eläviä, opin sääntöjen mukaan.
Rakkaus tulee sydämestä ja sitä riittää kaikille, sanan kautta mikä kaikilla on sydämissä. se pitää kaivaa sieltä, opin ikeen alta.
Ulkoinen syyllistäminen ei auta, se vain vahvistaa oppia ja sen alla eläviä, vaikka oppia ei voi pitää Rakkauden evankeliumin mukaisena. Sitä se silti on, muoto missä se on ei vain ole oikea.
Vaikka oppi on väärä, sen alla eläviä ei ole ihmisten syytä tuomita.
Rakkautta, kaikille oppiensa alla eläville.
Ja hänen kauttaan te myös tulette täydellisiksi, hänen, joka on niiden kaikkien hallitusten ja
käskyvaltojen pää.
ובה אתגזרתון גזורתא דלא באידין בׁשלח בסרא 11
liha riisumalla käsissä ettei ympärileikkaus y mpärileikattiin hänessä ja .
דחטהא בגזורתה דמׁשיחא׃
Messiaan ympärileikkauksessa synnin
Ja hänen kauttaan teidät on ympärileikattu, ei käsin tehdyllä ympärileikkauksella, vaan poistamalla se
synnin liha, Messiaan ympärileikkauksen kautta.
Ja hänen kauttaan teidät on ympärileikattu, ei käsin tehdyllä ympärileikkauksella, vaan poistamalla se
synnin liha, Messiaan ympärileikkauksen kautta.
niin ei jää kahta sanaa kun synnin liha poistuu
sitä lihaa on hyvä operoida keskiaikaislla kidutus välineillä
pitkäsen mirjamin poika räjäytetään kappaleiksi
kynttilän jalka valaisee kauniisti ja voi hymyillä
Aloitus on hyvin kärjistetty esimerkkinä ja sen sisältö on vedetty äärimmilleen eikä se voi olla paikkaansa pitävä, koska tuvassa on kuitenkin rakkautta vaikka se kohdistuu opin rakenteisiin opin osoittamalla tavalla.
Perhe on hyvin keskeinen muoto mikä huomioidaan opin rakenteissa ehkä liiankin tiukaksi ja se rajoittaa ihmisten vapaata tahtoa lisääntymisen muodossa mitä osa voi pitää pakkona. Seksin määrää se tuskin määrittelee lain kautta, ainakin oletan niin.
"Mutta jos jollakin leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, oppikoot nämä ensin osoittamaan hurskautta omaa perhekuntaansa kohtaan ja maksamaan palkan vanhemmilleen, sillä se on otollista Jumalan edessä."
Se, että synnit sovitetaan papin edessä tai kautta pitää moraalia yllä, ehkä jopa liian tiukin rajoituksin mutta samalla se tukee myös toisia ja tuo myös helpotusta tosin synnin rajat on vedetty äärettömän tiukoiksi ulkopuolisen silmin.
"Kantakaa toistenne taakkoja, ja niin te täytätte Kristuksen lain."
Samaa ilmenee kuitenkin myös lahkoissa jossa esim. alkoholi ja tupakka on kokonaan pois suljettu vaihtoehto mikä alkoholin osalta on outoa huomioiden mitä Raamattu sanoo oluesta ja viinistä. Tupakka on myös aina ollut ja on oleva joten sen polton määritteleminen synniksi on ihmisen päätös ei Jumalasta. Nämä kiellot sotivat Ihmisten kieltoina Raamattua vastaan.
Onko kielto lestadiolaisten opissa siitä minulla ei ole tietoa, eikä se minulle kuulu. Oppia toki voi ja sopii arvostella mutta ei ole ihmisten asia tuomita sitä mikäli siinä ei ole jotakin mikä sotisi selvästi Suomen lakia ja sen säädöksiä vastaan.
"Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera. Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan."
Ensimmäinen Jeesuksen ihme oli nimenomaan viiniin kohdistuva, koska juomaa oli liian vähän ja oli loppua kesken.
"Jeesus sanoi palvelijoille: 'Täyttäkää astiat vedellä.' He täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: 'Ottakaa nyt siitä ja viekää juhlanvalvojalle.' He veivät. Juhlanvalvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi... Hän sanoi sulhaselle: 'Kaikki muut tarjoavat ensin hyvän viinin ja vasta kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."
Loppujen lopuksi oppi ei sido ja siitä voi poistua vaikka se voi olla hankalaa koska se on tuttu ja turvallinen paikka minkä alla on oltu yleensä jo lapsuudesta asti.
Kaikella on tarkoituksella eikä pidä tuomita, oli oppi millainen tahansa sitä katsovan silmissä.
"Mutta sinä, miksi tuomitset veljeäsi? Tai sinä toinen, miksi halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen."
Rakkautta.
"Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side."