Eroaminen tai erottaminen voivat aiheuttaapitkäkestoisia psyykkisiä, sosiaalisia ja emotionaalisia seurauksia yksilöille, joka voidaan pahimmilaan rinnastaa traumaattiseen kriisiin.
Eristyneisyyteen vaikuttaa tietysti se, karttavatko perheenjäsenet yksilöä vai tyytytvätkö vain olemaan keskustelematta uskontoon liittyvistä asioista. Sekä se, onko yksilöllä muita kontakteja seurakunnan ulkopuolella ja kuinka paljon, ja mikä on hänen henkilökohtainen tarpeensa sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Maailmalliset ihmiset voivat myös tuntua vierailta, "me vs he" -ajattelun vuoksi.
Tuttujen ihmisten siirtyminen "emme edes tervehdi sinua" -linjan voisi ajatella olevan jonkin asteinen järkytys.
Toisaalta, mitä merkitystä on ihmisillä, jotka eivät seurustele kanssasi, jos et usko heidän kanssaan samoin?
Seura varmasti painostaa myös vanhempia karttamaan lapsiaan, jotka ovat joko jättäneet todistajuuden tai tulleet erotetuiksi. Voisi kuitenkin kysyä: Mitä hyötyä tästä on? Onko tarkoitus oikeasti vain saada jäsenmäärä pysymään tietyissä lukemissa kiristämisen avulla? Jos Jehova olisi olemassa, hän kuten raamattukin tietää: Tutkii ihmisen pohjimmaiset ajatukset, tunteet ja motiivit. Arvostaisiko hän ulkokultaista pakon edessä suoritettua manööveriä?
Uskonto on voinut täyttää henkilön elämän vahvasti ja kun se jää pois erilaisine juttuineen, tilalla voi olla tyhjyys. Kuka hän on ja miksi hän on olemassa? Seurauksena saattaa myös olla syyllisyyttä, surua tai häpeää. Luopioksi leimaaminen tuskin on seurakuntalaisen silmissä ihan mitätön juttu?
Hylkäämisen kokemus, tulevaisuudenpelko ja pitkittynyt yksinäisyys altistavat masennukselle ja ahdistukselle. Karttamisen aiheuttama henkinen paine voi lisätä itsetuhoisten ajatusten ja tekojen riskiä. Tarvittaessa etsi apua
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/apua-itsetuhoisuuteen/
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/itsetuhoisuus/mista-apua-itsetuhoisuuteen
Seurakunnan piirissä kasvaneen voi olla vaikea ymmärtää yhteiskunnan toimintaa ja tapoja.
Eroaminen voi myös viedä työn, perheen ja asunnon.
Toipuminen on todennäköisesti pitkä prosessi ja vaatii työtä sen eteen, mutta se on mahdollista ja ehdottomasti kannatettavaa.
Myös seurakuntaan jääneet voivat kokea huomattavaa psyykkistä ja emotionaalista painetta. Ristiriita voi olla huomattava. Ja ehkä vaikutusta voi olla myös perheen asemaan seurakunnassa?
Pelko läheisen kohtalosta kuvitellussa harmagedonissa painaa varmasti.
Tämä voi myös johtaa salailun kulttuuriin, jossa ollaan vaivihkaa tekemisissä?
Karttaminen on varmasti raamatullista. Mutta niin on moni muukin asia ja jos katsomme Jeesuksen esimerkkiä, niin mitä hän teki? Hän seurusteli ja söi publikaanien kanssa. Hän puhui naisen kanssa. Hänen seurueessaan oli naisia. Hän kehui samarialaista. Hän muistutti että laki on ihmistä, ei ihminen lakia varten. Ja itse asiassa Paavali jätti vielä reilusti huomioimatta lakiin liittyviäa asioita, koska katsoi ne tarpeettomiksi. Myös Jehovan todistajat katsovat, että Mooseksen laki ei koske todistajia, vaan heitä koskee kristuksen laki. Se korostaa armoa, rakkautta, palvelua ja toisten tukemista.
Eristyneisyyteen vaikuttaa tietysti se, karttavatko perheenjäsenet yksilöä vai tyytytvätkö vain olemaan keskustelematta uskontoon liittyvistä asioista. Sekä se, onko yksilöllä muita kontakteja seurakunnan ulkopuolella ja kuinka paljon, ja mikä on hänen henkilökohtainen tarpeensa sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Maailmalliset ihmiset voivat myös tuntua vierailta, "me vs he" -ajattelun vuoksi.
Tuttujen ihmisten siirtyminen "emme edes tervehdi sinua" -linjan voisi ajatella olevan jonkin asteinen järkytys.
Toisaalta, mitä merkitystä on ihmisillä, jotka eivät seurustele kanssasi, jos et usko heidän kanssaan samoin?
Seura varmasti painostaa myös vanhempia karttamaan lapsiaan, jotka ovat joko jättäneet todistajuuden tai tulleet erotetuiksi. Voisi kuitenkin kysyä: Mitä hyötyä tästä on? Onko tarkoitus oikeasti vain saada jäsenmäärä pysymään tietyissä lukemissa kiristämisen avulla? Jos Jehova olisi olemassa, hän kuten raamattukin tietää: Tutkii ihmisen pohjimmaiset ajatukset, tunteet ja motiivit. Arvostaisiko hän ulkokultaista pakon edessä suoritettua manööveriä?
Uskonto on voinut täyttää henkilön elämän vahvasti ja kun se jää pois erilaisine juttuineen, tilalla voi olla tyhjyys. Kuka hän on ja miksi hän on olemassa? Seurauksena saattaa myös olla syyllisyyttä, surua tai häpeää. Luopioksi leimaaminen tuskin on seurakuntalaisen silmissä ihan mitätön juttu?
Hylkäämisen kokemus, tulevaisuudenpelko ja pitkittynyt yksinäisyys altistavat masennukselle ja ahdistukselle. Karttamisen aiheuttama henkinen paine voi lisätä itsetuhoisten ajatusten ja tekojen riskiä. Tarvittaessa etsi apua
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/apua-itsetuhoisuuteen/
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/itsetuhoisuus/mista-apua-itsetuhoisuuteen
Seurakunnan piirissä kasvaneen voi olla vaikea ymmärtää yhteiskunnan toimintaa ja tapoja.
Eroaminen voi myös viedä työn, perheen ja asunnon.
Toipuminen on todennäköisesti pitkä prosessi ja vaatii työtä sen eteen, mutta se on mahdollista ja ehdottomasti kannatettavaa.
Myös seurakuntaan jääneet voivat kokea huomattavaa psyykkistä ja emotionaalista painetta. Ristiriita voi olla huomattava. Ja ehkä vaikutusta voi olla myös perheen asemaan seurakunnassa?
Pelko läheisen kohtalosta kuvitellussa harmagedonissa painaa varmasti.
Tämä voi myös johtaa salailun kulttuuriin, jossa ollaan vaivihkaa tekemisissä?
Karttaminen on varmasti raamatullista. Mutta niin on moni muukin asia ja jos katsomme Jeesuksen esimerkkiä, niin mitä hän teki? Hän seurusteli ja söi publikaanien kanssa. Hän puhui naisen kanssa. Hänen seurueessaan oli naisia. Hän kehui samarialaista. Hän muistutti että laki on ihmistä, ei ihminen lakia varten. Ja itse asiassa Paavali jätti vielä reilusti huomioimatta lakiin liittyviäa asioita, koska katsoi ne tarpeettomiksi. Myös Jehovan todistajat katsovat, että Mooseksen laki ei koske todistajia, vaan heitä koskee kristuksen laki. Se korostaa armoa, rakkautta, palvelua ja toisten tukemista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieno kirjoitus! Tuli sellainen mieleen, että todistajat altistuvat taaperosta asti näkemään karttamista sekä kuulemaan, että kyseessä on "rakkaudellinen järjestely".
" Myös Jehovan todistajat katsovat, että Mooseksen laki ei koske todistajia, vaan heitä koskee kristuksen laki. Se korostaa armoa, rakkautta, palvelua ja toisten tukemista."
-Toisaalta Kristuksen laki.
Gal. 3;13 Kristus on kumonnut lain.
Ja 1 Kor. 10:2710:27 Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan
Vapauttaa veriruoan syömiseen.
APT 15:29 että kartatte verta ja lihaa,
Kenen hyväksi, kenen läsnäollessa noudatettava ?
APT 15:1 muutamia, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua
siis kenen hyväksi, 15:19 , ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen,
-eikä he saavat olla syömättä veripalttua