Miten helppo luterialaisuudesta on päästä eroon ja haittaako se miten paljon esim siirtymistä katolilaisuuteen tai ortodoksiksi?
Onko palstalla kokemuksia luterilaisuudesta irtautumisesta?
Anonyymi-ap
26136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Helppo homma. Perehtyy vähän raamattuun niin ei jää häntä ainakaan kaipaamaan. Eikä ole salama iskenyt senkään jälkeen.
Mutta miksi ihmeessä vaihtaa rutto koleraan jos voi olla terveenäkin.
Viisaampaa olisi tulla järkiinsä, jättää jumalat, hattiwatit ja riihitontut sinne satukirjallisuuden puolelle.
Tottakai nuo pitää jättää fiktiomaailmaan, mutta nyt olikin kyse elävästä Jumalasta, joka itse todistaa itsensä ihmisille. Elämä muuttuu selvästi, kun on saanut uskon. Automaattisesti ei enää halua samoja asioita samalla tavalla kuin ennen. Ei kaiken kanssa yhtä helppoa ole, mutta osa muutoksesta tapahtuu kuin itsestään.
Niin, miksi siirtyä Babylonin huoran tyttären vallan alta suoraan huoran tossun alle? Jos ei ole uskossa, silloinhan on sama, mihin puljuun kuuluu tai on kuulumatta; loppusijoituspaikka ei siitä muutu.
Jos taas on tullut uskoon, ja etsii hengellistä kotia, sitä on Suomessa tänään vaikea löytää muuta kuin netistä. Suosittelen kuuntelemaan Robert Breakeriltä youtubesta opetukset 'Why I am not Roman Catholic' ja 'Why I am not Lutheran'.
Lahkolaiseksi vaihtamiseen vaihtoehtoja riittää vaikka kuinka paljon, mutta ei ole suosittuja nekään. Helluntailaistenkin lukumäärä on pysynyt vuosikymmeniä siellä 1 prosentin paikkeilla.
Joskus tutustunut muuten vain, kuten Jehovan todistajiin, mormoneihin, menestysteologisiin äärikarismaattisiin suuntauksiin, ja todella kummallisiin pieniin lahkoihin, jotka toimineet jonkun johtajan ympärillä, mutta tuntunut että 0% mahdollisuus että olisin uskonut niiden käsitykset, eikä olisi kiinnostanut lähteä mukaan muustakaan syystä: tutkimaan tarkemmin, testaamaan.
Eri kristillisiin kirkkokuntiin, seurakuntiin, yhteisöihin olen tutustunut suuremmalla mielenkiinnolla. Olisin voinut vaihtaa, jos joku olisi vastannut omia käsityksiä paremmin, mutta olen pysynyt luterilaisena, mihin on osin vaikuttanut se että lapsuuden kotini on luterilainen. Adventtikirkon ilmapiiristä olen pitänyt ja se on vähemmän karismaattinen kuin monet muut vapaat suunnat. Viettävät sapattia, mutta ei siellä normaalissa jumalanpalveluksessa mitään häiritsevää opetusta ole ollut. Olen kuitenkin luterilainen ja luonnollisesti käyn pääasiallisesti, lähes aina luterilaisessa jumalanpalveluksessa.
Taisi olla viikon vitsi? Tai huono provo.
ArtoTTT
Monet Luterilaisen kirkon jäsenet ovat jo kovasti irtautuneet Luterilaisuudesta.
Uskomukset menettää merkitystään, ihmiset viisastuu.
Olethan sinäkin irtautunut kyttäämään mitä kummallisimpia asioita jotka eivät millään tavalla kuullu normaalin uskovaisen elämään, vai kuuluuko?
Ainut ongelma on se kasteen armo. Sitä jää kyllä kaipaamaan tai ilman sitä ei edes pärjää. Katollisten ja ordotoksien suhteen kai sama kaava jatkuu, mutta jos muihin liittyy, niin kastevesi likaantuu.
Mutta jos ei ole ensinnäkään uskonut kasteen armoon, niin ei sitten ole mitään väliä miten huseeraa jatkossa ja mitä päättömyyksiä keksii uskon tuessa, mutta silti aivan ääriliikkeitä on syytä välttää kuten Paavalin herjaamista ja sotahulluja. Niiden seurassa ei hyvä heilu.
Katolilaisuudessa ja ortodoksisuudessa ei panna kovin suurta painoa kasteen armoon, tai pikemmin armottomuuteen, vaan niissä korostetaan sitä, miten hartaasti uskova suutelee pappien käsiä, kumartaa ikonien edessä ja juoksee messuissa.
Niiden avulla pelastutaan eikä uskolla ole niin väliä.
Siinä taas helluntailaisen valheita
Kertoo vihasta mitä se kantaa kristittyjä kohtaan.
Ehkä helluntailaisilla on tuollainen kumarrusten ja suutelemisen kautta pelastuminen. Uskohan siellä ei ole tarpeellinen
Onhan se. Kaikella sitä ihmisiä höynäytetäänkin.
Paitsi että valhuuden pappien palvomisella ei pelastu.
Chick Tracts -traktaatteja voi lukea netissä. Tähän aiheeseen sopii heidän trakunsa 'Are Catholic Christians?'. Vastaus tietysti on, että eivät ole. Katolinen pakanauskonto on ollut kristittyjen pahin vihollinen alustaan asti, 300-luvulta.
Onko se kasteen armo sitten humpuukia?
Ja niin paljon kun isot pojat sitä kehuu.
Ei ole mitään 'kasteen armoa' Raamatussa. Kasteen voi ottaa, jos uskoo, että Jeesus on sovittanut meidänkin syntimme verellään Golgatalla. Jos ei usko, joutuu kadotukseen.
Kaste ei pelasta. Kasteella on pelastuksen suhteen tamantapainen asema kuin vihkisormuksella avioliiton kanssa. Voi olla naimisissa ilman sormusta, mutta sormuksen pitäminen ei tee avioliittoa. Se on julkinen osoitus siitä, että on tullut uskoon ja on nyt pelastettu Jeesuksen seuraaja. Sellaisena se on kaunis seremonia.
No täällähän on monenlaista, ensin on irtauduttu äidistä yleensä äidin toimesta ja sitten vaimosta sekin vaimon toimesta sitten on irtauduttu todellisuudesta ja alettu vetämään vähintään alkoa kunnolla ja sitten haimatulehduksen pelästyttämä menty helluntai seurakuntaa ja kunhan ovat siellä saanneet pään riittävän sekaisin niin suureen ääneen irtauduttu ja erottu ev.lut kirkosta. Joten silleen on helpoin.
Jos taas ihan oikeasti aiot vaihtaa vaikka katolilaisuuteen niin joudut ihan oikeasti opiskelemaan , sama pätee ortodokseihin , sinne ei noilla hellareista tutuilla silmänkääntötempuilla mennä mutta kaikin puolin onnea yrityksellesi. Tosin jos skaalasi on joko katolilainen tai ortodoksi niin kait ymmärrät, että opillisesti nuo ovat aika kaukana toisistaan, vissiin siis kaikki käy.
Helposti.
Minusta tuli luterilainen vahingossa.
Konfirmaatiossa suljin suuni uskontunnustuksen kohdalla. Enhän voinut moista soopaa tunnustaa. Juttu jäi kuitenkin minun ja korkeimman väliseksi ja kävin vetämässä viinit ja olemattoman öylätin.
Pitkään elin tilanteessa, jossa kirkko ja minä emme häirinneet toisiamme.
Muutin Helsinkiin ja kuinka ollakaan seurakunnan innokas pappi tuli oikein kotiovelle toivottamaan tervetulleeksi seurakuntaan. Mainitsi, että heillä pelataan myös koripalloa iltaisin.
Koska jalkani eivät ole kovin pitkät, arvelin häneltä puuttuvan pelisilmää. Aiemmin mainitsemani häirintä oli tapahtunut, joten erosin ihan oikeasti.
Eroaminenhan on pelkkä ilmoitus.
Eikö sen pitäisi tapahtua luonnollisesti, jos huomaa ettei usko kuten luterilaiset ja hakeutuu sitten ortodoksiseen tai katoliseen opetukseen.
Eikä riitä että joku kirkkokunta kiehtoo, jos sen oppi ei todellisuudessa vastaa omia käsityksiä.
Eikö tuo kannattaisi ennemmin suunnata ortodokseille ja katolisille, kuin luterilaisille. Heidän joukossaan on ex-luterilaisia
Niin, aina ihminen voi vaihtaa kirkkoa tai seurakuntaa, meillä on uskonnon vapaus.
Mutta jos kasteen armo hylkää siitä saa perkeleen vielä enemmän kimppuunsa mitä Luther sanoi käyvän.
No, sinä voit ajatella noin.