Kokemuksia tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidosta

En vastaa kyselyyn, koska ei ole mitään vastattavaa. Tuki- ja liikuntaelinvaivoja on ollut jo useamman vuoden ajan, mutta ei niitä hoideta millään tavalla. Pillereitä lääkärit kirjoittaa silloin tällöin.
Nykyajan terveydenhuolto on mennyt huonoksi.

Viimeisen vuoden ajalta on yksi.Käynyt fysioterapeutilla jonkun kerran. Toisen polven tienoo alkoi oireilla kivulla. Pelkäsin jo, että nivelrikko riivaa. Mutta onneksi todennäköisin syy on se, että yli vuosi sitten laitetun lonkan tekonivelhomman jälkimaingit yltävät tänne asti. Minulta oli kiristyneet kaikki reiden alaosan lihasten kiinnitysk8hdat, ja reisilihasnipun alaosa. Samoin pohkeen puolelta vastaavasti yläosa. Sain venyttelyohjeet lisäksi. Fyssarin antama hoito on helpottanut vaivaa jo, mutta kuormitus aina palauttaa osittain vaivan. Olisiko perussyynä se, että kudokset asettuvat yhä lonkkaleikkauksen jälkeen, tai kuormituksen suhde tilanteeseen. Lieneekö muita, joilla fyysinen työ tuntuu vielä yli vuosi lonkkaleikkauksesta jossain? Ja mistä he ovat apua saaneet, ettei työnteosta synny kynnystä.
Haluja on pysyä työelämässä.

Pitänee tähän laittaa myös se lonkan nivelrikko. Alunperin asiaa pidettiin muuna vaivana. Ontuminen, kovat kivut, kävelyn vaikeutuminen, kipujen lisääntyminen entisestään. Vaikeus hoitaa arjen asioita.
Lopulta pääsin käymään ortopedillä. Samalta reissulta jo sain leikkaukseen valmistautumisarvion, ja rtg-lähetteen. Kuvat vahvistivat pitkälle edenneen nivelrikon. Leikkausjonoon samantien. Alkuperäisestä dg:stä puolen vuoden kuluttua noin, leikattiin.
Sairaalasta saadun ohjein pärjäsin pari viikkoa. Sen pitemmälle piti jo keksiä itse, kuinka kuntoudutaan. Tuskallisen kauan se vei.Reittä jouduin rakentamaan uusiksi. Se oli menettänyt lihasta kun kävely eikä mikään ollut sujunut.
Tulos tekonivelen toimivuuden osalta on hyvä, ja kammottavat kivut jäivät leikkaussaliin. Tätä ihmetten, kun puhutaan paljon, että kipu liittyy tulesvaivoissa mieleen. Mutta minulla kovat kivut katosivat leikkauksessa paitsi pari ekaa vrk leikkauksen jälkeen oli kauhea särky.
Tätä minä kummastelee, miksi osa lonkkaleikatuista kuntoutuu nopeasti, tai tasaisesti kuitenkin. Osa ei kuntoudu normaalisti, vaan käyttää apuvälineitä yli puoli vuotta leikkauksen jälkeen, tai kävely ei ole normalisoitunut. Itseni piti käytännössä opetella kävely leikatulla jalalla uudelleen, että askel toimii normaalisti. Mutta se kannatti.
Toinen asia, mikä kummastuttaa, on tämä, ettei lonkkaleikatulle kerrota juuri kuntoutumisen vaiheista. Ja, mitä ongelmia tulee eri vaiheissa, ja sitä, millä ne helpotetaan. Itse piti etsiä tietoa. Kaikkein paras olisi, jos jo sairaalassa saisi kattavamman ohjeistuksen, tai viimeistään hakaten tai tikkien poistovaiheessa, että tietäisi käydä kuormittamaan leikattua puolta, sopivasti. Itsellä oli jatkuvasti sen hakemista pitkin latupohjia sauvojen kanssa kulkiessa, mikä on sopiva, mikä on liikaa, mitä se kiristävä paranemiskipu on, jne. Turhauduin lukuisia kertoja, jopa kun jo olin onnistunut saamaan liikunnanohjaajalta kuntosaluohjelman, jota tein niin paljon kuin jaksoin, kävelyjen lisäksi.
Kolmas on sitten se, että hups. Pääsin juuri kotiin sairaalasta leikattuna, mutta täytyy tehdä kotityöt jo viimeistään jonkun päivän päästä. Saada pyykit ulos narulle esimerkiksi. Yläkaappeihin ri mitään asiaa, eikä viemärin pesuun, tms ja itseltäni sinäkin jäi kaikki painava siirtämättä.
Itse saamaani apuun sen lonkan osalta olen tyytyväinen. Ilman leikkausta olisin päässyt pian pyörätuoliin. Gradus leikatessa oli 4.

Itse olen ns. monisairas, liikuntaelinten ongelmia ja muutakin.
Kerran terveyskeskuksessa hoitaja sanoi minulle, että "sinullahan on vaikka mitä vaivaa, eikä mikään ole missään seurannassa".
Mitäpä siihen voisi vastata, sanoin vain "niinpä".