Monet tutkijat, psykologit ja kriitikot katsovat, että Raamattu ja sen ympärille rakentuneet uskonnolliset rakenteet voivat toimia psykologisena ansana,
- tekstien tulkinta vaikuttaa ihmismieleen, käyttäytymiseen ja vapauteen.
1.) Pelko ja syyllisyys hallintakeinoina
• Synti ja häpeä: Raamatun teksteissä ihminen esitetään usein perusluonteeltaan syntisenä ja viallisena. Kriitikoiden mukaan tämä voi luoda jatkuvan alemmuudentunteen ja riippuvuuden uskonnollisesta pelastuksesta.
• Kadotuksen pelko: Helvetillä ja iankaikkisella rangaistuksella pelottelu toimii voimakkaana psykologisena lukkona. Kun ihminen saadaan pelkäämään jotain, mitä ei voi todistaa, häntä on helppo ohjailla.
2.) Kognitiivinen ristiriita ja suljettu logiikka
• Kaikki selitetään parhain päin: Jos elämässä menee hyvin, se on Jumalan siunausta. Jos menee huonosti, se on Jumalan koettelemus tai seurausta omista synneistä. Tämä kehäpäätelmä estää kriittisen ajattelun, koska mikään todiste ei voi osoittaa järjestelmää vääräksi.
• Epäilyn demonisointi: Raamatussa ja uskonnollisissa yhteisöissä epäily rinnastetaan usein uskon puutteeseen tai syntiin. Tämä estää ihmistä luottamasta omaan järkeensä ja pitää hänet ansassa järjestelmän sisällä.
3.) Autonomian ja itsetunnon murentaminen
• Omaan itseen luottamisen kielto: Raamatun kohdat (kuten "Älä jätä mitään oman ymmärryksesi varaan") voivat murentaa ihmisen itsenäistä päätöksentekokykyä. Ihminen ulkoistaa moraalin ja elämänvalinnat tekstille tai sen selittäjille (kuten pastoreille).
• Uhriutumisen ja kärsimyksen ihannointi: Kärsimyksen näkeminen hyveenä tai Jumalan tahtona voi saada ihmisen jäämään huonoihin tai alistaviin elämäntilanteisiin sen sijaan, että hän pyrkisi muuttamaan niitä.
4.) Uhka ja palkinto (Behavioristinen ansa)
• Klassinen ehdistäminen: Raamattu tarjoaa äärimmäisen suuren palkinnon (taivas/iankaikkinen elämä) ja äärimmäisen suuren rangaistuksen (helvetti/kadotus). Psykologisesti tämä luo niin sanotun "pakkotilanteen", jossa ihminen ei uskalla riskeerata mitään, vaikka keksisi tekstistä ristiriitaisuuksia.
- tekstien tulkinta vaikuttaa ihmismieleen, käyttäytymiseen ja vapauteen.
1.) Pelko ja syyllisyys hallintakeinoina
• Synti ja häpeä: Raamatun teksteissä ihminen esitetään usein perusluonteeltaan syntisenä ja viallisena. Kriitikoiden mukaan tämä voi luoda jatkuvan alemmuudentunteen ja riippuvuuden uskonnollisesta pelastuksesta.
• Kadotuksen pelko: Helvetillä ja iankaikkisella rangaistuksella pelottelu toimii voimakkaana psykologisena lukkona. Kun ihminen saadaan pelkäämään jotain, mitä ei voi todistaa, häntä on helppo ohjailla.
2.) Kognitiivinen ristiriita ja suljettu logiikka
• Kaikki selitetään parhain päin: Jos elämässä menee hyvin, se on Jumalan siunausta. Jos menee huonosti, se on Jumalan koettelemus tai seurausta omista synneistä. Tämä kehäpäätelmä estää kriittisen ajattelun, koska mikään todiste ei voi osoittaa järjestelmää vääräksi.
• Epäilyn demonisointi: Raamatussa ja uskonnollisissa yhteisöissä epäily rinnastetaan usein uskon puutteeseen tai syntiin. Tämä estää ihmistä luottamasta omaan järkeensä ja pitää hänet ansassa järjestelmän sisällä.
3.) Autonomian ja itsetunnon murentaminen
• Omaan itseen luottamisen kielto: Raamatun kohdat (kuten "Älä jätä mitään oman ymmärryksesi varaan") voivat murentaa ihmisen itsenäistä päätöksentekokykyä. Ihminen ulkoistaa moraalin ja elämänvalinnat tekstille tai sen selittäjille (kuten pastoreille).
• Uhriutumisen ja kärsimyksen ihannointi: Kärsimyksen näkeminen hyveenä tai Jumalan tahtona voi saada ihmisen jäämään huonoihin tai alistaviin elämäntilanteisiin sen sijaan, että hän pyrkisi muuttamaan niitä.
4.) Uhka ja palkinto (Behavioristinen ansa)
• Klassinen ehdistäminen: Raamattu tarjoaa äärimmäisen suuren palkinnon (taivas/iankaikkinen elämä) ja äärimmäisen suuren rangaistuksen (helvetti/kadotus). Psykologisesti tämä luo niin sanotun "pakkotilanteen", jossa ihminen ei uskalla riskeerata mitään, vaikka keksisi tekstistä ristiriitaisuuksia.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pelon kylväminen on ase ja jokainen valta säätää ensimmäiseksi lait, että valtaa ei saa vastustaa.
Poliittinen kirkko perustettiin siksi, että rahvas saatiin saman katon alle, ja jotta valtaapitäville ikävä individualistinen ajattelu saatiin sanktioitua, ja Raamattu kirjana koottiin sellaiseksi, että saatiin perusteet kirkon auktoriteetille Jumalan ainoana edustajana Maan päällä.
Niinpä..
• Kristinuskon virallistaminen 300-luvulla yhtenäisti Rooman laajaa valtakuntaa. Se myös muutti kirkon rakennetta ja teki siitä osan Rooman virallista hallinto- ja valtakoneistoa.
• Keisari Theodosius I vei kehityksen loppuun julistamalla kristinuskon Rooman ainoaksi viralliseksi valtionuskonnoksi Tessalonikan ediktillä vuonna 380.
Tuo kuvattu kaava kertoo myös sen, miten lahkojohtajat hallitsevat "laumaansa". Jäsenille luodaan kuva, että vain lahkon jäsenenä on "pelastumisen" mahdollisuus ja kun vielä kannustetaan katkaisemaan suhteet "maailmallisiin" lahkon ulkopuoliseen, niin uhri on kiikissä.
Samoin ateismi on uskonto, joka toitottaa, ettei mitään muuta ole kuin mitä näkee.
Sitä puolustetaan kynsin hampain, vaikka sillä ei ole kerrassa mitään annettavaa, ei edes toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Uskonto tekee ihmisistä kaltaisiasi valehtelijoita,
Siksi uskonnoista kannattaa pysyä kaukana.
"Samoin ateismi on uskonto, joka toitottaa, ettei mitään muuta ole kuin mitä näkee."
Kuka ateisti on muka väittänyt noin? Varmasti osaat kertoa lähteen. Vai pääsikö sittenkin käymään niin, että valitsit alkaa valehdella uskosi puolesta?
"Samoin ateismi on uskonto"
Miksi te hihhulit ette pysähdy ikinä miettimään näitä valehtelevien saarnaajien valheita?
Ateismi on yhtä vähän uskonto kuin teismi. Ateismisia uskontoja on olemassa kuten budhalaisuus, samoin kuin teismisiä kuten kristinusko, mutta itse ateismi/teismi ei ole uskonto.
Joten voitteko lopettaa tuon typeryyden? Tämä kun ei ole monimutkaista.
"joka toitottaa, ettei mitään muuta ole kuin mitä näkee."
Ateismi on sitä ettei näe syytä uskoa jumal väitteitä. Teismi on sitä kuinka uskoo jumalväitettä.
Joten taas meni väärin kun olet mennyt uskomaan valehtelevaan saarnaajaan ilman mielenkiintoa tutustua sanoihin.
Tai mielenkiintoon tutustua argumentteihin. Näkeminen ja havainnointi eivät ole sama asia. Sille ei kukaan voi mitään, jos et tunne eroa.
"Sitä puolustetaan kynsin hampain, vaikka sillä ei ole kerrassa mitään annettavaa, ei edes toivoa paremmasta tulevaisuudesta."
Päin vastoin. Maailmasta on tullut hyvinkin paljon parempi paikka kun on tieteitä ruvettu tekemään havaintojen pohjalta. Keskiaika Raamatun mutuiluilla kun tuppasi pysäyttämään juuri kehitystä. Et kirjoittaisi tekstejäsi täällä internetissä ilman sen kehitystä.
• Raamatun evankeliumien paikkaansapitävyyttä ei voida todistaa pelkällä uskolla. Uskonnollinen näkökanta on aina puolueellista, ja siten todisteeksi mitätön.
Siis vain tieteellinen todiste voi olla fakta, muut sepitettä.
• Jeesushihhuleille tiedoksi:
Teidän jumalaanne -2000 vuotta sitten Israelin liepeillä saarnannutta Jeesus nasaretilaisen luurankoa ei ole koskaan löydetty.
Eikä mitään muutakaan joka osoittaisi jeesukssen edes eläneen. Fiktiivisestä hahmosta on kyse.
Raamattu on hätävara, jota ennen oli filosofia ja fysiikka. Joskus 600- luvulla eKr Lord Kapila Intiassa totesi että fysiikan keinot ei riitä kuvaamaan näkymätöntä todellisuutta, tiedostamatonta ja tietä salattuun paratiisiin. Hän hylkäsi fysiikan ja alkoi suositella metafysiikkaa. Häntä seurasi juutalaiset julkaisemalla Raamatun jossa on toiveita ikuisuudesta, Aristoteles manifestaatioin sekä tietenkin Jeesus ja Muhammed (Saas). Nämä seurasivat Kapilan esimerkkiä ja keskittyivät metafysiikkaan.
1800 luvulla Kapila palasi hetkeksi fysiikan pariin atomiopin ja sen johdannaisten avulla. Fysiikka ja materialismi alkoivat kukoistaa.
Raamattu on seitsemästi puhdistettua kultaa oleva metafyysinen teos, jonka ainut tarkoitus on teroittaa ja korostaa uskon merkitystä yli tiedon , fysiikan ja totuuden.
On selvä asia, että kaikkien muiden metafyysisten teosten tavoin , myös Raamatun menetelmät, sisältö, teemat ja muu rakenne ovat melko radikaalit. Puhuuhan Raamattu näkymättömistä eikä näkyvistä todellisuuksista. Raamatun ja Koraanin erikoisluonne on siinä että ne ovat molemmat seitsemän kertaa puhdistetut. Niiden sisältö on vain yksi seitsemäsosa siitä mitä aivot tarvitsevat ollakseen tasapainossa näkyvän todellisuuden kanssa. Ne ovat eräänlaista salakirjoitusta tai koodi kieltä täynnä.
Raamattu ja Koraani eivät ole ainoat metafyysiset järkäleet. Intiassa on muita ja luen kotoisen Kalevalan myös niiden joukkoon.
Jos kaipaa fysiikkaa on sen käsiin saaminen kallista. Sekä teosten pyhyys ei sovellu jokaisen saataville. Metafyysiset teokset ovat halpoja eikä niiden avulla pyritä Kansojen varallisuus tai Pääoma teosten tavoin helpottamaan elämää materialistisessa todellisuudessa.
Jos on laiska, mutta tarvitsee nopeutta ja pienen etulyöntiaseman joihinkin keskinkertaisiin nähden niin metafysiikka on oiva valinta.
Kerrassaan erinomainen luettelo.
On ehkä hyvä tietää miten Saatana kehitettiin Raamattu-pohjaisiin uskontoihin..
Muutos taivaallisesta syyttäjästä Jumalan kosmisen luokan arkkiviholliseksi ei tapahtunut yhtenä hetkenä, vaan se oli noin puoli vuosituhatta kestänyt teologinen ja historiallinen kehitysprosessi, joka sijoittuu pääosin vuosien 300 eaa. ja 100 jaa. väliselle ajalle.
Tämä kehitys voidaan jakaa kolmeen selkeään historialliseen ja kirjalliseen vaiheeseen:
1. Vanha testamentti:
Jumalan uskollinen virkamies (n. 500–300 eaa.)
Vanhassa testamentissa sana satan on tavallinen substantiivi, joka tarkoittaa "vastustajaa" tai "syyttäjää" (ikään kuin hovin yleinen syyttäjä).
• Jobin kirja:
Saatana kuuluu Jumalan hoviin ("Jumalan poikien" joukkoon) ja raportoi suoraan Jumalalle. Hän ei tee mitään ilman Jumalan lupaa.
Hän on skeptikko, jonka tehtävänä on koetella ihmisten motiiveja, ei Jumalan kapinallinen vastustaja.
• Sakarjan kirja (3:1):
Saatana toimii oikeussaliympäristössä syyttäjänä ylimmäistä pappia vastaan.
2. Intertestamentaalinen aika:
Radikalisoituminen (n. 300 eaa. – 1. vuosisata jaa.)
Suurin muutos tapahtui niin sanottuna testamenttien välisenä aikana (ajanjakso Vanhan ja Uuden testamentin kirjoittamisen välillä).
Tähän vaikuttivat kaksi keskeistä tekijää:
• Persian ja hellenismin vaikutus:
Juutalaiset elivät dualistisen persialaisen uskonnon (zarathustralaisuus) vaikutuspiirissä, jossa maailma nähtiin puhtaan hyvän ja puhtaan pahan voimien välisenä taisteluna.
• Apokalyptinen kirjallisuus:
Juutalaisten kärsimykset vieraiden valloittajien alla herättivät kysymyksen: Jos Jumala on hyvä, miksi pahuus hallitsee maailmaa?
Vastaukseksi kehitettiin ajatus siitä, että maailmaa hallitsevatkin Jumalaa vastustavat pimeät henkivallat.
• Henokin kirja ja Riemuvuosien kirja:
Näissä kaanonin ulkopuolisissa juutalaisissa teksteissä luotiin myytti langenneista enkeleistä, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan.
Taivaallisesta virkamiehestä leivottiin kapinan johtaja (Mastema, Azazel tai Saatana), joka otti vastuun maailman kaikesta pahuudesta.
3. Uusi testamentti ja varhaiskristillisyys:
Kosminen arkkivihollinen (n. 50–100 jaa.)
Kun kristinusko syntyi, tämä muutos oli jo vakiintunut.
Uudessa testamentissa Saatana ei ole enää Jumalan hovin jäsen, vaan "tämän maailman ruhtinas" ja Jumalan pelastussuunnitelman suora vastustaja.
Miksi muutos tehtiin?
Se ratkaisi suuren teologisen ongelman (teodikean ongelman).
Kun Saatana kantoi vastuun maailman pahuudesta ja vääryydestä, juutalaisten ja varhaisten kristittyjen ei tarvinnut syyttää Jumalaa omasta kärsimyksestään.
Ellei häpeää tunneta, onko se hyvä asia? Ellei mitään pidetä syntinä, siis rikoksena, missä silloin on moraali?
Ellei pelätä kadotusta (=Alkutekstissä sama kuin katoaminen), silloin voi tehdä mitä vain, ja riittää, kun ihmiset eivät huomaa. Helvettiä ei Raamatussa mainita, ainoastaan lopullinen tuho tuomiopäivänä. Tarkempi tutkimus ei tue ikuista piinaa.
Kuten aloituksessa sanotaan, mikään ei voi todistaa vääräksi ajatusta, että elämässä on kaikilla koettelemuksia.
Epäilyä demonisoivat myös ateistit ja evoluutionistit. Vai sallivatko he ajatuksen, että olisi Luoja?
Jos luottaa järkeensä, ymmärtää kyllä, että kirahvin esi-isä ei ole mikään kala!
Jos luottaa omaan itseensä, silloin ei muka saa uskoa Luojaan? Miksi? Valintahan on minun tehtävä, eikä jonkun ideologian. Samalla lailla on vapaus uskoa evoluutioon, kunhan ei toisia pakota niin tekemään.
Jos joku ihannoi kärsimystä, se on hänen asiansa. Niitä uhrautuvia on kai myös ateistien joukossa. Monet ovat uhranneet elämänsä ideologialleen.
Jos on mahdollisuus saada suuri palkinto, olisi aihetta miettiä, haluaako tavoitettä sitä, vai riittääkö tämä lyhyt elämä. Jos ei ole mitään muuta elämää, miksi tuhlaisi aikaansa näihin keskusteluihin? Eihän silloin voi edes neuvoa peladtuksen tietä toisille. Äärimmäisen suuri rangaistus Raamatun mukaan on tuhoutuminen, katoaminen (apoleia). Sitä sanaa käytetään myös ylijääneiden leivänpalojen joutumisesta hukkaan.
Joten lopputulos lienee sama myös ateistien uskomuksen mukaan: katoaminen, tuhoutuminen.
Ei Raamattu ole sama kuin jotkut sen julistajat, joten kehoitan myös aloituksen tekijää tutkimaan asioita syvällisemmin.
"Ellei häpeää tunneta, onko se hyvä asia? Ellei mitään pidetä syntinä, siis rikoksena, missä silloin on moraali?"
Synti ei ole yhtä kuin moraali ja häpeää voi tuntea asioista jotka eivät ole moraalisesti edes väärin, mutta se tunne johtuu ehdollistamisesta. Itse käytän logiikkaa ja empatiaa omissa moraali päätöksissäni.
"Ellei pelätä kadotusta (=Alkutekstissä sama kuin katoaminen), silloin voi tehdä mitä vain, ja riittää, kun ihmiset eivät huomaa."
Ontuvaa logiikkaa, elämä päättyy kuolemaan joka tapauksessa, uskoi tai ei. Uskonnossa pahat teot saa anteeksi ihan vain pyytämällä anteeksi keksityltä olennolta, eikä tarvitse edes ilmoittautua poliisille.
"Jos on mahdollisuus saada suuri palkinto, olisi aihetta miettiä, haluaako tavoitettä sitä, vai riittääkö tämä lyhyt elämä."
Ei ole mitään palkintoa, on vain tyhjä säkki. Minulle riittää tämä lyhyt elämä, en vilpittömästi halua elää ikuisesti, kaikki menettäisi merkityksensä.
"Jos ei ole mitään muuta elämää, miksi tuhlaisi aikaansa näihin keskusteluihin?"
Minulla on muuta elämääkin, nämä keskustelut tarjoavat minulle huvia kreationistien puolelta ja samalla oma tietämykseni tarkentuu kun analysoin kreationistien väitteitä kriittisesti. Kriittisen ajattelun taidot saavat harjoitusta.
"Äärimmäisen suuri rangaistus Raamatun mukaan on tuhoutuminen, katoaminen (apoleia)."
Raamattu sanoo kaikenlaista valhetta. Tästä sinun ulostulostasi käy hyvin selväksi että pelkäät kuoleman lopullisuutta hysteerisesti, siksi turvaudut vanhoihin juutalaisiin myytteihin kuin hukkuva oljenkorteen. Todellisuudessa sinulla on vain tämä yksi lyhyt elämä, haluatko tosissasi tuhlata sen toisen elämän haikailuun? Miksi tämä elämä ei riitä sinulle? Miksi haluat elää ikuisesti? Miksi et ota todellisuutta todellisuuden ehdoilla?
"Joten lopputulos lienee sama myös ateistien uskomuksen mukaan: katoaminen, tuhoutuminen."
Entä sitten? Kuolema kuuluu elämään, sinä ja monet kaltaisesi ovat vieraantuneet tästä faktasta. Minä en ole koskaan pelännyt itse kuolemaa, ainoastaan kuolintapaa. Olen täysin ok sen asian kanssa että joku päivä lakkaan olemasta, enkä menetä yöuniani sen takia.
"Epäilyä demonisoivat myös ateistit ja evoluutionistit. Vai sallivatko he ajatuksen, että olisi Luoja?"
Erittäin epätodennäköistä että olisi ja on runsaasti todisteita että Luoja on ihmisen luomus.
"Jos luottaa järkeensä, ymmärtää kyllä, että kirahvin esi-isä ei ole mikään kala!"
Eikä näin kukaan väitäkkään, paitsi kreationisti. Olet ammattivalehtelija.
"Jos luottaa omaan itseensä, silloin ei muka saa uskoa Luojaan? Miksi?"
Sinua tuntuu kovasti häiritsevän se seikka että kaikki eivät usko juutalaisten jumalaan.
"Valintahan on minun tehtävä, eikä jonkun ideologian."
Sinun uskosi on ideologiaa, kreationismi on ääriuskovaisuuden yksi muoto.
"Samalla lailla on vapaus uskoa evoluutioon, kunhan ei toisia pakota niin tekemään."
En tiedä yhtään tosielämän esimerkkejä, joissa joku pakotetaan uskomaan evoluutioon, mutta tiedän runsaasti esimerkkejä uskontoihin pakottamisesta.
"Jos joku ihannoi kärsimystä, se on hänen asiansa."
Sinun koko uskontosi ydin on kärsimyksen ihannointia ja henkilökohtaisen vastuun välttelyä.
"Ei Raamattu ole sama kuin jotkut sen julistajat, joten kehoitan myös aloituksen tekijää tutkimaan asioita syvällisemmin."
Raamatun lukeminen, sen syntyhistoriaan tutustumine, tekstikritiikkiin tutustuminen, sekä muihin uskontoihin (olemassaoleviin ja menneisiin) tutustuminen vahvistivat minulle sen tosiasian että Raamattu on erehtyväisten ihmisten kirjoittama. Raamattu ei ole Jumalan sanaa, vaan ihmisen sanaa.
Kiitos sinun henkilökohtaisista mielipiteistäsi.
Jos tuo oli sinun ainoa kommentti, niin et siis löytänyt siitä mitään kritisoitavaa.
Miksi sinun mielipidettäsi pitäisi kritisoida? Sehän on sinun mielipiteesi!
Koska tämä on keskustelualue? Jos ei kiinnosta keskustella, niin lähde pois palstalta äläkä palaa.
>>Eikä mitään muutakaan joka osoittaisi jeesukssen edes eläneen. Fiktiivisestä hahmosta on kyse.>>
Siinä esimerkki uskonnosta.
Se, että Jeesus on elänyt, on paljon varmempaa kuin että esimerkiksi Julius Caesar on elänyt.
Olisikohan yksikään mennyt vapaaehtoisesti kuolemaan vain sen tähden, että uskoo Caesariin? Varmaankin olisivat kieltäneet hänet mielihyvin, jos vaihtoehto olisi ollut polttorovio.
"De bello gallico" voi hyvinkin olla jonkun muun kirjoittama. Ja "Jacta alea est" voi olla myytti, kun siitä ei muualla ole mainittu.
Olet väärässä. Caesarista on jäänyt hänen omia kirjoituksia, sekä aikalaiskirjoituksia. Jeesuksesta ei taas ole jäänyt kumpaakaan.
Caesarista ovat useat antiikin ajan historoitsijat kirjoittaneet, Jeesusta on hädintuskin mainittu, ja kaikki laihat maininnat ovat kirjoitettu myöhään.
Caesarista on jäänyt myös kolikot, piirtokirjoitukset ja poliittiset asiakirjat. Jeesuksesta taas ei.
Eli Julius Caesarista on jäänyt vahvasti erilaista dokumentaatiota, toisin kuin Jeesuksesta.
"Olisikohan yksikään mennyt vapaaehtoisesti kuolemaan vain sen tähden"
Monet ihmiset ovat kuolleet eri historian henkilöiden puolesta aikojen saatossa, joten tuo on nolla argumentti.
"De bello gallico" voi hyvinkin olla jonkun muun kirjoittama."
Onko esittää perusteita sen tueksi? Kirjoitus ei myöskään sisällä yliluonnollisia elementtejä, joten vertauksesi Jeesuksesta tehtyihin kirjoituksiin ontuu.
"Ja "Jacta alea est" voi olla myytti, kun siitä ei muualla ole mainittu."
Ehkä, mutta epäolennaista. Nykyisistäkin ihmisistä on olemassa sitaatteja, joita ei ole voitu varmistaa heidän sanomaksi.
Joo, on se kyllä todella "varmempaa". Caesarista meillä on vain aikalaiskolikoita, hänen omia kirjeitään senaatille, hänen elinaikanaan kirjoitettuja Ciceron kirjeitä ja virallisia senaatin asiakirjoja.
Jeesuksesta taas on aivan kiistattomat "faktat": hän syntyi neitseestä ilman isää – biologinen temppu, joka on modernillekin tieteelle täysi mysteeri, mutta 2 000 vuotta sitten Lähi-idässä ilmeisesti ihan peruskauraa! Aikalaislähteitä ei tarvita, kun voi uskoa tarinoihin, jotka kirjoitettiin ylös vasta vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen. Jos tuo neitseellinen sikiäminen ilman Y-kromosomia oli muka tuohon aikaan ihan normisettiä, niin eipä ihme, että Rooman valtakunta kaatui, kun miehiä ei enää tarvittu mihinkään.
Miljoonat ihmiset ovat olleet valmiita uhraamaan henkensä kristinuskon vuoksi. Ja nyt on miljardeja kristittyjä.
Caesar on jäänyt kauas historiaan, hänellä ei ole kenellekään mitään merkitystä. Eikä tainnut olla edes Oktavianuksen aikanakaan muutamaa vuotta myöhemmin. Aina joku toinen pystyi hänet korvaamaan.
Muutoin Rooman perustajat olivat äitisuden elättämiä.