Kommentti Kauppalehti/ Suomi on lähettänyt jo 30 miljardia euroa – Tulokset eivät vakuuta.
Kehitysavun perusteet pitää kyseenalaistaa, kirjoittaa Kauppalehden toimittaja Olli Herrala.
Velkajarrua. Ulkoministeriö viestii, että se etsii säästöjä kaikista toiminnoista ja menolajeista. Varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahasäästöt kasvavat hallituksen päätösten takia.
Olli Herrala kirjoittaa:
Sain kuulla, että uusi Eettisen kehityssanaston opas kehottaa välttämään kehitysapu-termin käyttöä. Vien ajatuksen pidemmälle ja kyseenalaistan koko avun.
Kehitysavun perusteet pitää kyseenalaistaa, kirjoittaa Kauppalehden toimittaja Olli Herrala.
Velkajarrua. Ulkoministeriö viestii, että se etsii säästöjä kaikista toiminnoista ja menolajeista. Varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahasäästöt kasvavat hallituksen päätösten takia.
Olli Herrala kirjoittaa:
Sain kuulla, että uusi Eettisen kehityssanaston opas kehottaa välttämään kehitysapu-termin käyttöä. Vien ajatuksen pidemmälle ja kyseenalaistan koko avun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Brittiläinen ekonomisti Peter Bauer on sanonut, että kehitysapu on sitä, kun rikkaan maan köyhät lähettävät rahaa köyhän maan rikkaille. Ehkä näinkin, ja vielä oudommaksi kuvion tekee se, että Suomi ottaa velkaa jakaakseen rahaa ulkomaille.
Me suomalaiset velkaannumme ja rikomme EU:n perussopimuksia 90 prosentin velkasuhteella. Olemme rakentaneet velalla koko maailman mitassa massiivisen julkisen sektorin, jonka tehtäviin kuuluu myös rahan lähettäminen ulkomaille.
Ei näköjään riitä, että rakennamme tukiriippuvuutta Suomessa. Tukiriippuvuudesta on kehitysavun ansiosta tehty vientituote.
Terävin kysymys
Kävelimme taannoin Helsingin Laivastokadulla ja pieni poikani kysyi, mitä tuossa talossa tehdään. Arvelin, että siinä taitaa olla ulkoministeriön kehityspoliittinen osasto, joka lähettää suomalaisten rahoja ulkomaille.
Kerroin pojalleni OECD:n laskelmasta, jonka mukaan Suomi on vuoden 1976 jälkeen kaatanut tuloksiltaan surkeaan kehitysapuun noin 30 miljardia euroa.
Miksi? kysyi poikani.
Kysymys oli niin hyvä, että jäin pohtimaan sitä. Mieleen tulivat kehitysmaiden kleptokratiat, veriset vallankaappaajat, pelloille ruostuneet traktorit ja satama-altaisiin uponneet troolarit.
Rahaa lähettävää Suomea ei kehitysmaissa aina tunneta, eikä mikään ihme. Niin sanotun kehitysyhteistyön eli vastikkeettoman avun laatu voi olla heikkoa, eikä nähdäkseni tarjoa pitäviä todisteita tuloksista.
Apua alkulähteiltä
Kun Suomi lähettää rahaa Afrikkaan, se ei lisää oma-aloitteisuutta ja vähennä uuden tuen tarvetta. Kaupan päälle saamme maahanmuuttajia, jotka tulevat etsimään kehitysapua sen alkulähteiltä.
Tätä monin tavoin hölmöä näytelmää kuvaa sambialainen ekonomisti Dambisa Moyo: tukiriippuvuudella tuhotaan myönteinen kehitys, koska se korruptoi paikalliset markkinat.
Moyon mukaan kehitysapu vahingoittaa Afrikkaa, joten se pitäisi poistaa. Kannettu vesi kun ei kaivossa pysy.
Onneksi Suomessa ei enää kumarreta kehitysyhteistyön jumalille. Ymmärretään, että vajelastissa uiva julkinen talous tarvitsee rahansa itse.
Kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo onneksemme laskee, että Petteri Orpon hallitus on leikannut kehitysyhteistyöstä yhteensä yli 1,3 miljardia euroa.
Kertyneiden kokemusten perusteella mainittu leikkaus on hyvä alku.