Kun tarkastellaan Venäjän sotilasdoktriinia ja sen niin sanottua "eskalaation hallinnan" tai "de-eskalaation" periaatetta (jossa ydinaseita voidaan käyttää ennaltaehkäisevästi vastapuolen pysäyttämiseksi tai lamaannuttamiseksi), kysymys ydinaseiden käytöstä Suomen alueella osana laajempaa Nato-konfrontaatiota on kylmäävän todellinen sotilaallinen laskelma.
Venäjä tuskin käyttää strategisia ydinaseita (mannertenvälisiä ohjuksia) Suomeen, sillä ne on varattu suoraan Yhdysvaltain ydiniskuun vastaamiseen. Sen sijaan taktiset ydinaseet (lyhyemmän kantaman ja pienemmän räjähdysvoiman aseet) ovat juuri niitä, joita Venäjä voisi harkita käytettäväksi operaation kriittisissä solmukohdissa.
Tässä on sotilaallis-tekninen analyysi siitä, kuinka monta ydinasetta, millaisilla järjestelmillä ja mihin kohteisiin Venäjä saattaisi ne kohdistaa Suomen alueella, mikäli tilanne eskaloituisi äärimmilleen.
Kuinka monta ydinasetta ja millä järjestelmillä?
Venäjän asevoimilla on valtava määrä taktisia ydinkarikoita, joita voidaan laukaista olemassa olevilla maavoimien, merivoimien ja ilmavoimien järjestelmillä ilman erillisiä uusia hankintoja. Suomen suunnalla iskut todennäköisesti toteutettaisiin:
* Iskander-M -ohjusjärjestelmillä: Karjalan ja Leningradin sotilaspiirin alueella sijaitsevilla Iskander-pattereilla. Ohjus voi kuljettaa joko tavanomaisen tai taktisne ydinlatauksen (teho tyypillisesti 5–50 kilotonnia), ja sen kantama (yli 500 km) kattaa koko Etelä- ja Keski-Suomen.
* Mereltä ammuttavilla Kalibr-risteilyohjuksilla: Itämeren laivaston korveteilta ja sukellusveneistä.
* Ilmavoimien risteilyohjuksilla (Kh-102 tai Kh-59MK2): Strategisilta pommikoneilta (Tu-95MS / Tu-160) tai Su-34-rintamahävittäjiltä.
Arvioitu iskumäärä Suomen alueella alkuhankkeessa pyörisi 3–6 taktisen ydinaseen välillä. Venäjän logiikassa ydinaseita ei käytetä massana laajojen alueiden tuhoamiseen, vaan täsmällisinä lamaannusiskuina, joilla katkaistaan vastapuolen selkäranka.
Mihin kohteisiin iskut kohdistettaisiin?
Iskujen valinnassa ei haettaisi siviiliuhreja tai satunnaista tuhoa, vaan puhtaasti sotilaallista ja strategista lamaannusta. Kohteet jakautuisivat kolmeen kategoriaan:
1. Keskeiset lentotukikohdat ja DCA-alueet (Logistiset solmukohdat)
* Kohteet: Esimerkiksi Rovaniemen tai Kuopio-Rissalan kaltaiset suuret lentotukikohdat, joilla on maanalaiset suojat ja joita Yhdysvallat tai Nato voisi käyttää omien hävittäjiensä ja pommikoneidensa tukeutumiseen.
* Tarkoitus: Tuhota kiitotiet korjauskelvottomiksi, räjäyttää maanalaiset varastot ja eliminoida siirretty lentokalusto kerralla, mikä estää ilmatilan hallinnan luovuttamisen vastapuolelle.
2. Keskitysalueet ja huoltoreitit (Pohjanmaan ja Kaakkois-Suomen solmut)
* Kohteet: Suuret logistiset solmukohdat, satamat (kuten Turku tai Pori) ja rautateiden/valtateiden risteykset, joiden kautta vastapuoli siirtää raskaampia joukkoja ja materiaalia lännestä itään.
* Tarkoitus: Pysäyttää kokonaan joukkojen liikkuminen maanteitse ja rautateitse. Yksi taktinen ydinase maantiereitin solmukohdassa tai satamassa tekee alueesta kulkukelvollisen viikoiksi tai kuukausiksi radioaktiivisuuden ja romukasojen takia.
3. Johtokeskukset ja viestintäinfrastruktuurit
* Kohteet: Puolustusvoimien keskeiset maan alaiset johtokeskukset ja tutka-asemat (esim. ilmapuolustuksen pääjohtopaikat).
* Tarkoitus: Sokeuttaa ja lamauttaa valtion ja puolustusvoimien keskitetty johtaminen yhdellä iskulla, jotta vastapuoli ei pysty koordinoimaan puolustustaan.
Mihin Venäjä pyrkisi tällä "de-eskalaatio"-doktriinillaan?
Venäjän sotilasstrategiassa taktisen ydinaseen käyttö ei välttämättä tarkoita täyttä ydinsotaa, vaan niin sanottua "herätysiskua" (shock and awe).
Ajatuksena on iskeä rajatusti Suomen kaltaiseen Nato-maahan osoittaakseen, että Yhdysvaltain tai Naton ydinpelote ei suojaa isäntämaata, ja pakottaa poliittinen johto välittömään antautumiseen ja aseleponeuvotteluihin ennen kuin Nato ehtii vastata laajemmalla ydinaseella. Se on äärimmäinen ja riskialtis uhkapeli, mutta se on suoraan suora osa Venäjän suurvaltasodan varautumismalleja.
Venäjä tuskin käyttää strategisia ydinaseita (mannertenvälisiä ohjuksia) Suomeen, sillä ne on varattu suoraan Yhdysvaltain ydiniskuun vastaamiseen. Sen sijaan taktiset ydinaseet (lyhyemmän kantaman ja pienemmän räjähdysvoiman aseet) ovat juuri niitä, joita Venäjä voisi harkita käytettäväksi operaation kriittisissä solmukohdissa.
Tässä on sotilaallis-tekninen analyysi siitä, kuinka monta ydinasetta, millaisilla järjestelmillä ja mihin kohteisiin Venäjä saattaisi ne kohdistaa Suomen alueella, mikäli tilanne eskaloituisi äärimmilleen.
Kuinka monta ydinasetta ja millä järjestelmillä?
Venäjän asevoimilla on valtava määrä taktisia ydinkarikoita, joita voidaan laukaista olemassa olevilla maavoimien, merivoimien ja ilmavoimien järjestelmillä ilman erillisiä uusia hankintoja. Suomen suunnalla iskut todennäköisesti toteutettaisiin:
* Iskander-M -ohjusjärjestelmillä: Karjalan ja Leningradin sotilaspiirin alueella sijaitsevilla Iskander-pattereilla. Ohjus voi kuljettaa joko tavanomaisen tai taktisne ydinlatauksen (teho tyypillisesti 5–50 kilotonnia), ja sen kantama (yli 500 km) kattaa koko Etelä- ja Keski-Suomen.
* Mereltä ammuttavilla Kalibr-risteilyohjuksilla: Itämeren laivaston korveteilta ja sukellusveneistä.
* Ilmavoimien risteilyohjuksilla (Kh-102 tai Kh-59MK2): Strategisilta pommikoneilta (Tu-95MS / Tu-160) tai Su-34-rintamahävittäjiltä.
Arvioitu iskumäärä Suomen alueella alkuhankkeessa pyörisi 3–6 taktisen ydinaseen välillä. Venäjän logiikassa ydinaseita ei käytetä massana laajojen alueiden tuhoamiseen, vaan täsmällisinä lamaannusiskuina, joilla katkaistaan vastapuolen selkäranka.
Mihin kohteisiin iskut kohdistettaisiin?
Iskujen valinnassa ei haettaisi siviiliuhreja tai satunnaista tuhoa, vaan puhtaasti sotilaallista ja strategista lamaannusta. Kohteet jakautuisivat kolmeen kategoriaan:
1. Keskeiset lentotukikohdat ja DCA-alueet (Logistiset solmukohdat)
* Kohteet: Esimerkiksi Rovaniemen tai Kuopio-Rissalan kaltaiset suuret lentotukikohdat, joilla on maanalaiset suojat ja joita Yhdysvallat tai Nato voisi käyttää omien hävittäjiensä ja pommikoneidensa tukeutumiseen.
* Tarkoitus: Tuhota kiitotiet korjauskelvottomiksi, räjäyttää maanalaiset varastot ja eliminoida siirretty lentokalusto kerralla, mikä estää ilmatilan hallinnan luovuttamisen vastapuolelle.
2. Keskitysalueet ja huoltoreitit (Pohjanmaan ja Kaakkois-Suomen solmut)
* Kohteet: Suuret logistiset solmukohdat, satamat (kuten Turku tai Pori) ja rautateiden/valtateiden risteykset, joiden kautta vastapuoli siirtää raskaampia joukkoja ja materiaalia lännestä itään.
* Tarkoitus: Pysäyttää kokonaan joukkojen liikkuminen maanteitse ja rautateitse. Yksi taktinen ydinase maantiereitin solmukohdassa tai satamassa tekee alueesta kulkukelvollisen viikoiksi tai kuukausiksi radioaktiivisuuden ja romukasojen takia.
3. Johtokeskukset ja viestintäinfrastruktuurit
* Kohteet: Puolustusvoimien keskeiset maan alaiset johtokeskukset ja tutka-asemat (esim. ilmapuolustuksen pääjohtopaikat).
* Tarkoitus: Sokeuttaa ja lamauttaa valtion ja puolustusvoimien keskitetty johtaminen yhdellä iskulla, jotta vastapuoli ei pysty koordinoimaan puolustustaan.
Mihin Venäjä pyrkisi tällä "de-eskalaatio"-doktriinillaan?
Venäjän sotilasstrategiassa taktisen ydinaseen käyttö ei välttämättä tarkoita täyttä ydinsotaa, vaan niin sanottua "herätysiskua" (shock and awe).
Ajatuksena on iskeä rajatusti Suomen kaltaiseen Nato-maahan osoittaakseen, että Yhdysvaltain tai Naton ydinpelote ei suojaa isäntämaata, ja pakottaa poliittinen johto välittömään antautumiseen ja aseleponeuvotteluihin ennen kuin Nato ehtii vastata laajemmalla ydinaseella. Se on äärimmäinen ja riskialtis uhkapeli, mutta se on suoraan suora osa Venäjän suurvaltasodan varautumismalleja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.