Onko tällainen tuttu tilanne? Jos on, jotain voi ottaa opiksi.
Asut pienehkössä taajamassa tai haja-asutusalueella. Väestöpohja iäkästä, mutta sinnittelevää sissijoukkoa. Moni asuu raihnaisenakin ok-talossa, yrittää selviytyä pihatöistä, talonmiehenhommista tai nurkissa makaavasta sairaasta. Kovaa on, jos kunto ei enää riitä ja vanhainkotiin pääsykynnys korkealla.
Tähän yhtälöön tulee aika usein puolisukulainen, sukuun naitu tai muu kyläläinen -yleensä nainen- vähän auttelemaan. Se on kaunista, niin kuuluukin osittain tehdä. Naapuria autetaan, mutta se voi olla ansa pidemmän päälle.
Kun raihnaisten omat lapset ja lapsenlapset ovat satojen kilometrien päässä ja omat sukulaiset aika heikossa hapessa, niin tuollainen pyhimysauttaja on taivaan lahja. Aluksi kaikki menee hyvin. Mutta aika kuluu ja tehtävät vaikeutuvat.
Asioiden hoitajaksi ryhtynyt vapaaehtoinen saa soittoja tulla yöllä, viikonloppuna tai muina hankalina aikoina vähän jelppaamaan: on kaaduttu omenapuun alle, vessanpytty ei vedä vaippoja ja outo mies pyörii nurkilla. Kattoremonttitarjouksia painostamalla yritetty kaupata.
Vapaaehtoinen alkaa väsyä. Oma elämä jää elämättä, kun pitää kiirehtiä yhä useammin auttamaan. Nyt sanoisin että homma seis.
Omaisille viesti on tämä: antakaa sille vapaaehtoiselle rahallinen korvaus vaivannäöstä, bensarahaa ja muuta. Ei pelkällä kahvipaketilla kukaan jaksa näitä vapaaehtoistöitä tehdä tuntikausia päivässä, kymmeniä tunteja viikossa.
Mutta ei. Yleensä omaiset ovat ahneita, sen huomaa vapaaehtoinen viimeistään hautajaisissa. Hyvä kun kahvikupin saa siellä muistotilaisuudessa.
Harvaa lämmittää kovin paljon vanhat takit tai kukkaruukut "palkkiona". Tai vaivoin mutistu kiitos auttamisesta -repliikki.
Eikö näin olekin?
Asut pienehkössä taajamassa tai haja-asutusalueella. Väestöpohja iäkästä, mutta sinnittelevää sissijoukkoa. Moni asuu raihnaisenakin ok-talossa, yrittää selviytyä pihatöistä, talonmiehenhommista tai nurkissa makaavasta sairaasta. Kovaa on, jos kunto ei enää riitä ja vanhainkotiin pääsykynnys korkealla.
Tähän yhtälöön tulee aika usein puolisukulainen, sukuun naitu tai muu kyläläinen -yleensä nainen- vähän auttelemaan. Se on kaunista, niin kuuluukin osittain tehdä. Naapuria autetaan, mutta se voi olla ansa pidemmän päälle.
Kun raihnaisten omat lapset ja lapsenlapset ovat satojen kilometrien päässä ja omat sukulaiset aika heikossa hapessa, niin tuollainen pyhimysauttaja on taivaan lahja. Aluksi kaikki menee hyvin. Mutta aika kuluu ja tehtävät vaikeutuvat.
Asioiden hoitajaksi ryhtynyt vapaaehtoinen saa soittoja tulla yöllä, viikonloppuna tai muina hankalina aikoina vähän jelppaamaan: on kaaduttu omenapuun alle, vessanpytty ei vedä vaippoja ja outo mies pyörii nurkilla. Kattoremonttitarjouksia painostamalla yritetty kaupata.
Vapaaehtoinen alkaa väsyä. Oma elämä jää elämättä, kun pitää kiirehtiä yhä useammin auttamaan. Nyt sanoisin että homma seis.
Omaisille viesti on tämä: antakaa sille vapaaehtoiselle rahallinen korvaus vaivannäöstä, bensarahaa ja muuta. Ei pelkällä kahvipaketilla kukaan jaksa näitä vapaaehtoistöitä tehdä tuntikausia päivässä, kymmeniä tunteja viikossa.
Mutta ei. Yleensä omaiset ovat ahneita, sen huomaa vapaaehtoinen viimeistään hautajaisissa. Hyvä kun kahvikupin saa siellä muistotilaisuudessa.
Harvaa lämmittää kovin paljon vanhat takit tai kukkaruukut "palkkiona". Tai vaivoin mutistu kiitos auttamisesta -repliikki.
Eikö näin olekin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sinun ole pakko ketään auttaa. Se on tyhmä se joka ryhtyy ilmaiseksi orjaksi. Oma vika.
Moni vastaaja kuules ajautuu hoitoputkeen. Se alkaa yleensä vaivihkaa pienellä naapuriavulla, joka laajenee ajan myötä melkoisiin mittoihin.
Kun joku tuohon rumbaan lähtee, ottakoon etukäteen asenteen, ettei ole kenenkään puolitutun renki, piika, pyllynpesijä, haravoija, mattojen hakkaaja, pissapurkkien kuljettaja terveysasemalle jne.
Naiset saavat kantaa monenlaisia ylimääräisiä juttuja harteillaan. Auttaminen on kaunista, mutta se voi muuttua paskaiseksi vuosien saatossa. Häikäilemätöntä hyväksikäyttöä etäsukulaisten osalta, väistelyä.
Kun ottaa vielä huomioon, paljonko auttaja joutuu omasta pussistaan makselemaan äkkikuluja, kun vanhukselta rahat loppu, pankkikonttoriin ei pääse kun sitä ei ole tai se on auki vain pari tuntia. Eikä kukaan tervejärkinen mene toisen tililtä nostamaan euroakaan tai mene vanhuksen kanssa yhdessä pankkiin niin tekemään. Voi tulla vaikeuksia matkan varrella.
Tehkää heti alkuunsa selkeä paperi, jossa on perikunnan hyväksyntä, selkeät rajat, mitä tekee ja kuitit talteen.
Joku viisas nainen auttoi isossa kerrostalossa yksinjääneitä vanhuksia, jotka eivät enää ulkoilleet tai kyenneet poistumaan asunnostaan minnekään. Hän kirjasi ruutuvihkoon kaikki ylös, esim. Tänään pesin keittiön ikkunan, vein olohuoneen plyyshimaton pihalle tai kävin apteekissa.
Kun perikunta hautajaisissa kyseli mielevästi, miten he voisivat korvata tätinsä hoidon, tuo avulias Meeri lätkäisi ruutuvihon sukulaisten tutkittavaksi. Hän sai muuten hautapaikan ison kaupungin hautausmaalta kiitokseksi vuosien avusta.
Minusta tuo oli oikein tehty molemmin puolin. Ruutuvihkoon ylös päivämäärineen, kuitit talteen ja tarkka selvitys hyvistä teoista. Muuten jää ilman mitään.
Ei maailmassa ole ilmaisia lounaita tai vilpittömyyttä pidemmän päälle. Rajat toiminnalle, selkeät pelisäännöt. Niin ei tule marttyyrejä kyläteille kertoilemaan juttuja, miten joku uhrautuja hoiti rikkaan suvun tätiä, setää tai isukkia ilman mitään palkkiota tai kiitosta.
Näitä juttuja kuulee aina silloin tällöin. Kun itse koette sen nahoissanne, tiedätte mistä kenkä puristaa.
Edelleenkään ei ole mihinkään pakko ryhtyä. Omaa tyhmyyttä jos ryhtyy ja vielä vinkuu siitä.