Valtaosaa suomalaisista on vedetty nenästä. On pokkuroitu veteraanien edessä vaikka suurin osa ei ollut missään vaaran paikoissa vaan kyhjöttivät esikuntaupseerien tavoin kaukana etulinjasta.
Suurin osa sotaveteraaneistamme ei osallistunut milloinkaan mihinkään taisteluihin etulinjassa
Anonyymi-ap
27209
3Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
1944 oli Suomen armeijassa jalkaväkipataljoonia enää noin 150 vaikka erilliset rannikkopuolustuksen ja muiden yksiköiden komppaniat yhdistettäisiin pataljooniksi. Kun jv-pataljoonissa oli noin 900 miestä oli näissä taistelujoukoissa 135 000 miestä. Jos tuohon lisää pioneeripataljoonat jotka myös laskettiin taistelujoukkoihin oli kyseessä noin 150 000 miestä.
Vuonna 1944 puolustusvoimissa oli n. 500 000 sotilasta joten heistä 30% voidaan laskea taistelujoukkoihin kuuluviksi. Ja näistäkin osa pääsi viimeisenä kesänä aika helpolla.
Kuten tiedämme, ainoastaan etulinjassa on mitään vaaranpaikkoja sotatilanteessa. Kaikki ilmahyökkäykset ja partisaani-iskut? Fiktiota, ei tapahtunut.
JAUHAT TAAS TILTUMAISTA SKEIDAA!
Sekä kenttätykistö että ilmapommitukset ulottuivat pitkälle etulinjan taakse. Kyllä ylipäätään sotatoimia-alueella elo ja olo on vaarallisempaa kuin siviilissä olo muualla!
Kiitti kun kerroit, neropatti. Mitäpä jos nyt otat ne rauhoittavasi ja mietit vähän?
Siviilissä kuolee kaikki, mutta sodassa suurin osa seiviää hengissä.
Ota ne, jotka saavat järkesi juoksemaan paremmin ja miettimään paljon enemmän.
Mutta niinpä se vaan jäi Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin punarosvoarmeijalta pieni isänmaamme Suomi valtaamatta, vaikka vallan mahdottomaksi sotakoneeksi sitä mainostettiin ja nyttemminhän koko Neuvostoliiton kommunismidiktatuuriakaan ei ole, maan tehtyä itsemurhan.
Saattaa se vähän Josif Stalinin haamua jos kohta täkäläisiä tiltureppanoitakin harmistuttaa.
Jaxuhalit ny kummiskin heitillen.
NEUVOSTOLIITTO—> VENÄJÄ
Sodan lopussa se orjuutti lukemattomia Itä-Euroopan maita ja niissä kymmeniä miljoonia ihmisiä orjuuteen ja toimimattomiin kansandemokratioihin aikajaksoksi 1945-1990. Tuona aikana se kitui itse, kukisti kansannousuja ja köyhtyi kunnes Euroopan ja koko maailman iloksi itse romahti 1991 ja kaikki nuo kansat karkasivat vapauteen! Myös Neuvostoliitto itse muutti nimensä, yhteiskuntajärjestelmänsä ja koki muutoinkin seuraavat muutokset:
Väkiluku: 293 miljoonaa —-> 145 miljoonaa
Pinta-ala: 22.402.000 —-> 17.075.000
Vapautuneet valtiot: Baltian maat, Ukraina, Valko-Venäjä, Uzbekistan, Kirgisia, Armenia, Tadzikistan, Azerbaizdan, Turkmenistan, Kazakstan, Moldova ja Georgia.
Eli olette Uusisänmaalliset Hörhöt palvoitte rättimikkoja.
Tuo yrityksesi trollata suomalisia on vain säälittävä ja huvitteva! Et ole tippaakaan uskottava ja on huyvittavaa seurata kuinka jaksat toistuvasti munata itsesi ja Neukku-maasi lapsellisilla yrityksillä!👎🇷🇺👎😅🤣
Jatka sinäkin vaan pokkurointia kun elät itsenäisessä ja
vapaassa Suomessa.
Täysin ala-arvoisen moukkamaista alkaa arvostelemaan
niitä nuoria miehiä jotka henkensä menettivät meidän
puolesta.
Ja kyhjötä sinä vaan sosiaaliturvan piikkiin ja jatka kasvamista
aikuiseksi ajattelumaailmassasi.
Vuosia oli siis palvottu ja pokkuroitu rättivarastolla olleita miehiä ja hoettu kuin typerä Sauli Niinistö: "kovia poikia".
😩 😂😂😂
Miksi ne ei rohkeasti vain tehneet sitäkin hommaa koneelta käsin sinun tapaasi?
He olivat vuosia sotatoimialueella, jossa henki oli vaarassa kaikissa tehtävissä!
Toimiko Muna-armeija sitten muka ilman huoltoa?
Eli suurin osa sotaveteraaneistamme ei ollut rintamalla, mutta tästä huolimatta 150 miljoonan asukkaan Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri ei onnistunut 3,5 miljoonan asukkaan Suomen valtaamisessa.
Hmm . .🤔
Isäni oli talvisodassa ensin haavoittuneiden ja kaatuneiden kuljettajana, sitten kranaatinheittimen lataajana. Siis sotaveteraani.
Suurin osa rintamalla etulinjassa olleet kuolivat ennen kuin kerkesivät täyttää kuuttakymmentä.Kaikilla järjestään sydänvika,pumppu joutui liian koville kranaatti keskityksessä joten kyllä ap.totta kirjoittaa,ei etulinjan mies vanhaksi elänyt.
Suojeluskunnat vastasivat vanki- ja -keskitysleirien vartioinnista ja muusta toiminnasta.
Vartioinnista vastasivat b-miehet.
He olivat vuosia sotatoimialueella, jossa henki oli vaarassa kaikissa tehtävissä!
Toimiko Muna-armeija sitten muka ilman huoltoa?
” Suurin osa rintamalla etulinjassa olleet kuolivat ennen kuin kerkesivät täyttää kuuttakymmentä.Kaikilla järjestään sydänvika,pumppu joutui liian koville kranaatti keskityksessä joten kyllä ap.totta kirjoittaa,ei etulinjan mies vanhaksi elänyt.”
Pitää toki paikkansa se, että vuosina 1900-1925 syntyneet ikäluokat eivät rauhan tultuakaan useinkaan saavuttaneet edes 70-vuoden uikää, mutta se ei suinkaan johtunut sodan ajan kokemuksista vaan tuon ajan ravintotottumuksista, t-änä päivänä eletään mm. Ravinto- ja liikuntatottumusten puolesta kovasti bterveellisemmin kuin tuolloin.
Kattaa tutustua P.Puskan Pohjois-Karjala-projektiin. Sieltä löytyy helposti sodan jälkeiset syyt ja seuraukset!
"mutta se ei suinkaan johtunut sodan ajan kokemuksista"
Vartiomies ei ole mikään taistelija, eikä tiedä mitään oikeasta sodasta.
PöhveIi yrittää aina esittää takalinjan porukan suurimpina sankareina😂
Tiltu yrittää väittää, että sotiminen oli täysin vaaratonta sotilaille!
Neukku-Venäjällä viina ja tupaskka pani ”ohi-ammutut” kuolemaan varsin nuorina!
Yleensä vain hyvän sotilaan peruskoulutuksen saanut voi vasta toimia vartiomiehenä.
Jatkosodan syttyessä kesällä 1941 Suomen puolustusvoimien kokonaisvahvuus liikekannallepanon jälkeen oli noin 475 000–540 000 henkilöä (mukaan lukien maa-, meri- ja ilmavoimat sekä kotijoukot).
Varmojen historallisten tietojen valossa varsinaisesta kenttäarmeijasta ja puolustusvoimien kokonaishenkilöstöstä sotatoimiin osallistuneiden määrät ja prosenttiosuudet jakautuivat seuraavasti:
1. Kenttäarmeijasta (taistelevista joukoista): noin 70–80 %
Varsinaiseen rintamapalvelukseen sijoitetusta kenttäarmeijasta (noin 350 000–400 000 sotilasta) valtaosa — arviolta 70–80 % — osallistui suoraan hyökkäyssotavaiheeseen ja taistelutoimiin rintamalla.
Loput kenttäarmeijan sotilaista toimivat etulinjan välittömässä läheisyydessä tai takamaastossa huollossa, kuljetuksissa, viestissä, lääkintähuollossa ja rintaman varmistustehtävissä.
2. Puolustusvoimien kokonaisvahvuudesta: noin 60–70 %
Jos tarkastellaan koko liikekannallepantua miehistöä ja henkilöstöä (noin 475 000–500 000 henkilöä):
Noin 65–70 % oli sijoitettuna maavoimien taisteleviin osastoihin ja rintamalohkoille.
Noin 30–35 % palveli kotijoukoissa, rannikkopuolustuksessa, ilmapuolustuksessa, sotilasläänien esikunnissa, varikoilla sekä Huoltoliitossa ja muussa kotirintaman infrastruktuurissa.
Miksi kaikki eivät olleet etulinjassa?
Sota-ajan armeija tarvitsee laajan huolto- ja hallinto-organisaation pitääkseen taistelevat osastot toimintakykyisinä:
Aselajirakenne:
Jalkaväen rykmentit ja pataljoonat olivat niitä, jotka ottivat raskaimman taisteluvastuun.
Tykistö, pioneerit ja viestijoukot tukivat hyökkäystä, kun taas logistiikka ja täydennysjoukot vastasivat kuljetuksista ja huollosta.
Rintamien maantiede:
Osa joukoista sijoitettiin passiivisimmille lohkoille (kuten rannikkovarmistukseen tai pohjoisen saksalaisten tukialueille) tai varajoukoiksi rintaman taakse, jolloin heidän osallistumisensa suoriin taistelukosketuksiin jäi vähäisemmäksi kuin päähyökkäyssuunnissa (Karjalankannas ja Itä-Karjala).
Aloittaja älykääpä ei ole kyennyt älyämään tosiasiaa, että kaikissa maailman maissa armeijat toimivat siten, että on etulinjan joukot ja huoltoportaan joukot.
Kaikki ei voi olla etulinjassa vihollista vastassa. Jos joku valtio sellaista yrittäisi (eihän niin typerää valtiota olekaan), niin sellainen valtio häviäisi sotansa aivan varmasti.
Täytyy ihmetellä mikä on tuollaisen avauksen tarkoitus. Itsessään selvää tosiasiaa ymmärtämättä yrittää halventaa sotaveteraanien kunniaa.
Jos se ei sitä ole aikaisemmin ymmärtänyt niin tuskin ymmärtää tämän jälkeekään.
Jatkosodan syttyessä kesällä 1941 Suomen puolustusvoimien kokonaisvahvuus liikekannallepanon jälkeen oli noin 475 000–540 000 henkilöä (mukaan lukien maa-, meri- ja ilmavoimat sekä kotijoukot).
Varmojen historallisten tietojen valossa varsinaisesta kenttäarmeijasta ja puolustusvoimien kokonaishenkilöstöstä sotatoimiin osallistuneiden määrät ja prosenttiosuudet jakautuivat seuraavasti:
1. Kenttäarmeijasta (taistelevista joukoista): noin 70–80 %
Varsinaiseen rintamapalvelukseen sijoitetusta kenttäarmeijasta (noin 350 000–400 000 sotilasta) valtaosa — arviolta 70–80 % — osallistui suoraan hyökkäyssotavaiheeseen ja taistelutoimiin rintamalla.
Loput kenttäarmeijan sotilaista toimivat etulinjan välittömässä läheisyydessä tai takamaastossa huollossa, kuljetuksissa, viestissä, lääkintähuollossa ja rintaman varmistustehtävissä.
2. Puolustusvoimien kokonaisvahvuudesta: noin 60–70 %
Jos tarkastellaan koko liikekannallepantua miehistöä ja henkilöstöä (noin 475 000–500 000 henkilöä):
Noin 65–70 % oli sijoitettuna maavoimien taisteleviin osastoihin ja rintamalohkoille.
Noin 30–35 % palveli kotijoukoissa, rannikkopuolustuksessa, ilmapuolustuksessa, sotilasläänien esikunnissa, varikoilla sekä Huoltoliitossa ja muussa kotirintaman infrastruktuurissa.
Miksi kaikki eivät olleet etulinjassa?
Sota-ajan armeija tarvitsee laajan huolto- ja hallinto-organisaation pitääkseen taistelevat osastot toimintakykyisinä:
Aselajirakenne:
Jalkaväen rykmentit ja pataljoonat olivat niitä, jotka ottivat raskaimman taisteluvastuun.
Tykistö, pioneerit ja viestijoukot tukivat hyökkäystä, kun taas logistiikka ja täydennysjoukot vastasivat kuljetuksista ja huollosta.
Rintamien maantiede:
Osa joukoista sijoitettiin passiivisimmille lohkoille (kuten rannikkovarmistukseen tai pohjoisen saksalaisten tukialueille) tai varajoukoiksi rintaman taakse, jolloin heidän osallistumisensa suoriin taistelukosketuksiin jäi vähäisemmäksi kuin päähyökkäyssuunnissa (Karjalankannas ja Itä-Karjala).