Tuo Päätalon kuuluisuus on ainutlaatuista. Hän itse kertoi, että esimerkiksi sotaväkikaverit eivät tienneet Taivalkoskea olevan edes olemassa.
Nyt suomalaiset tuon kunnan tuntevat. Ainakin lukemista harrastavat.
Pudasjärvestä ja sen asukkaista Päätalo antaa yleensä hyvän kuvan. Monta kertaa hän kirjoissaan poikkeaa Kurenalan Osulaan ja hänellä on hyviä pudasjärveläisiä työ- ja sotakavereita.
Koko Koillismaa tuli Kallen kirjojen ansiosta yleiseen tietoisuuteen. Pudasjärvikin sai ansaitusti osansa.
Nyt suomalaiset tuon kunnan tuntevat. Ainakin lukemista harrastavat.
Pudasjärvestä ja sen asukkaista Päätalo antaa yleensä hyvän kuvan. Monta kertaa hän kirjoissaan poikkeaa Kurenalan Osulaan ja hänellä on hyviä pudasjärveläisiä työ- ja sotakavereita.
Koko Koillismaa tuli Kallen kirjojen ansiosta yleiseen tietoisuuteen. Pudasjärvikin sai ansaitusti osansa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minäkin tiedän monta paikkaa maapallolla, muttei se aiheuta lirahdusta housuun... Tärkeämpiäkin pohdintoja voisi käydä mielessä?
Hä?
Onhan meillä Pudasjärvellä Sisu ja Tykylevits.
Niistä Pudasjärvi tunnetaan. Onhan ollut myös maineikkaita Lestadiolaisvaikuttajia.
Uuteen liikenneympyrään Timo Hämäläisen patsas!
Olga on melko hyvin tehnyt Pudasjärveä tietoisuuteen. Hänen paikkansa ensi eduskunnassa lienee varma. Kommentitkin ovat ihan asiallisia.
Ääni Olgalle on valitettavasti ääni vasemmistolaistuneelle kepulle. Lisäksi hän ei kykene tarkastelemaan poronhoitoa objektiivisesti.
Muuten virkistävän nuorekas kansanedustaja
Puhut vähän mutta asiaa. Keskustalla ei ole omia mielipiteitä.
Markus Lohi ja Olga ovat vain puhuvia päitä.
Yleensä puhe tulee päästä paitsi persuilla.
Sehän onkin ongelma kun äänet menevät ensisijaisesti puolueille. Olkoon kuinka pätevä edustaja tahansa niin ei voi äänestää jos on väärässä puolueessa.
Kumpi pää se sulla nyt turisee? taitaa olla se...ei yläpää.
Oliko Sisun isä Martti Huuhaa Innasen mallina kun Huuhaa maalasi kuuluisia teoksiaan läpitolloista? Kysyn vaan. Näköisä kun ovat.
Päätalo käynyt Pudasjärvellä Osalassa ei Osulassa
Koko taivalkosken kunta on muodostettu Pudasjärven pitäjän jättömaista.
Pelottaa kuin persua puhoksessa
Siivikon Sisu tässä päivää!
Päätälo kirjoittaa hienosti Koillismaan elämänmuodosta , ja tapahtumista.
Luin sattumalta ystäväni luona käydessäni juuri ilmestyneen sukukronikan, joka kertoo yhden suvun tarinaa 1850-luvulta vuoteen 1968. Päätalo on oikea kirjailija, ja hän kirjoittaa ihmisistä Koilismaalla. Sukukronikkassa taas oli otettu mukaan yhteiskunnaan valtarakenteet sääty-yhteiskunnasta nykypäivän demokratiaa kohden. Se kertoi Pappilan piian äpärälapsesta lähtevän suvun tarinan ja tarina kyllä tempaisi mukaansa . Kerronta ei tietenkään Päätalon tasoista, mutta Päätalokin siellä tarinoissa oli mukana ja Pudasjärven historiaa valaistiin sangen syvälllisesti.
Tunnen teoksen. Oli henkeäsalpaavaa kertomus.
Nälkävuosina kuolivat sekä kirkkoherra että ruustinna.
Siitä seurasi, että pppilan piika sai lähteä mierontielle pappilata NELJÄN ÄPÄRÄN kanssa ja viides oli tulossa. Vaan sisukkaita nuo äpärät tuppaavat olemaan. Kaikki kakarat ja äitinsä pysyivät hengissä yli nälkävuosien, niin että tarina tuli jonkun jälkeläisen kirjoittamana kummittelemaan vielä parin sadan vuoden jälkeen.
Kyllä pitää olla, että noin vanhoja juttuja kaivellaan ja annetaan ymmärtää. että papit synnissä täällä rypisivät. Lestadiolaisuus on tuonut tähän pitäjään paljon hyvää, mutta kaikenlaistahsn voi keksiä.
Ei siinä kyllä lestadiolaisia panetella sillä nälkävuodet ajoittuvat 1860 luvulle, eikä silloin ollut vielä lestadiolaisia pappeja. Nälkävuosiin na kuollut pappi taisi olla herännäisiä, ja hän on kyllä omaehtoisesti jättänyt kirjallista perintoä, jossa tunnustaa eläneensä kirkon palvelijalle sopimatonta elämää. Kirja on todellakin autofiktiivinen, niinkuin sanot, osa on sepitettyä, mutta lähtökohdat kirjassa on vahvasti sokumentoitu. Ei kirja rienaa uskovaisia, vaan kertoo elämästä valtarakenteiden ulkopuolella. Päätalosta poiketen se kertoo nimenomaan yhteiskunnan valtarakenteista ja siten on laajempialainen kertomus Koillismaan elämästä. Kirja ei ilmeisesti ole edes myynnissä vaan on enemmän perhepiirin sisäiseen käyttöön tarkoitettu.
Miten muka joku mitätön sukuhistoria tekee Pudasjärven kuuluisaksi? Sukuja täällä kyllä riittää, mutta Päätalo sentään toi Taivalkosken Suomen kartalle!
Kyllä ne Lestadiolaiset papit on tuominnut paljon ihmisiä helvettiin.
Vaan ei kukaan papin määräyksellä sinne joudu. Pappi on kirkon virkamies. Kyllä jokinen ihan omilla ansioillaan sinne menee tai on menemättä, jos joku osaisi sanoa missä se paikka oikein on.
En kyllä sanoisi sitä mitättömäksi muuten kuin ulkoisesti Sain sen luettavakseni kopioituna paperinippuna, joten oletan, että sisältö on arvokas kun on kopioimaan ryhdytty. Ei kirjallisena teoksena vaan historian tulkintana, jollaista näkökulmaa tekijä itse on tuskin edes ajatellut. Tekstiä ei ole editoitu eikä edes oikoluettu. Amatööritekstiä siis. Ei Päätalon tasoista.
Mutta näin ulkopuolisena kun sen lukee, näkee parisataa vuotta sitten tapahtuneessa tapahtumasarjassa selviytymistarinan vailla vertaa. Yhteiskunnan hylkiöksi tuomittu nainen ajetaan nälkävuosina ulos yhteiskunnasta. Hän on niin syntinen, että kirkkolain mukaan ei hänelle saa soittaa edes kirkonkelloja, kun hän kuolee 1900 luvun alussa.
Mutta miten on mahdollista, että hän ja kaikki hänen viisi äpärälastaan, jotka myydään huutolaisiksi , selviävät yli nälkävuosien. Suuren kirkkoa uhkaavan häpeän oli tarkoitus kadota heidän mukanaan. Mutta ei kadonnut vaan on noussut taas näkyviin. Teissä Pudasjärvisissä on siis paljon tuon häpeätahran jälkeläisiä!
Paitsi että se häpeä ei ollutkaan hänen, niin kuin valtaeliitti valheellisesti halusi todistaa ja tämä tosiasia nostaa tulevaisuudessa Pudasjärven maailmankartalle!
Ette usko, mutta tällä hetkellä tieteen piirissä tutkitaan jo paljon sitä, mikä on se voima, joka saa ihmiset selviytymään kun fossiilisen energian varassa noussut länsimainen kulttuuri jää ilman fossiilista energiaa.
Kone-säätiön rahoittama BIOS-ryhmä on tullut siihen tulokseen, että elämä palaa perusarvoihin ja on määritellyt sen elämän käyttövoimaksi "säälimättömän hoivan" . Paras esimerkki siitä kai on "äidinrakkaus", joka ei kysy vastarakkautta vaan on luonnossa jokaisen elävän olion selviytymisen takana.
Tuon pappilan piian jälkeläiset (suuri osa teistä siellä Pudasjärvellä) ovat elävä todiste siitä , että yhteiskunnan ulkopuolelle häädetty perhe pystyy selviämään sukupolvesta toiseen äärimmäisen niukkuuden vallitessa. Kun maailmanmenoa katsoo, ovat tällaiset tarinat pian tarpeen. Päätalonkin tarinat kalpenevat!
Tulevaisuus on Pudasjärveläinen !
Heh heh...
Miten muka äpärärääpäleet, nostaisivat kuntamme maailmanmaineeseen...
Terävä kysymys!
Eivät nuo rääpäleet, kauan sitten kuolleet, olekaan mielenkiintoisia.
Mielenkiintoista on tarina. Varsinkin, jos se on tosi.
Tänä päivänä mediamaailma tappelee verisesti hyvistä tarinoista. Tuo pappilan piian ja hänen lastensa tarina on totta, joten siitä saa lähes loputtomasti raaka-ainetta median myllyyn.
Tarvitsee vain editoida ja poimia sieltä tarinat, jotka ammattitaitoiset käsikirjoittajat muokkaavat sitten mediamyllyn kitaan.
Ei varmasti tiennyt sukukronikan laatija tekstinsä arvoa, kun noin huolimattomasti jakelee, ja kopiot vapaasti liikkuvat.
Eivätkä lestadiolaiset siellä loukkaannu, koska ei lasten isä ole ollut heikäläisiä. Lestadiolaisuushan sai voimansa juuri tuollaisten ilmiöiden pesiytymisestä kirkon piiriin. Virallisestihan lapsilla ei ollut lainkaan isää. Salavuoteus oli vankilatuomion arvoinen asia 1800 luvun puolessa välissä!
Niin siis kysymyshän nyt kuuluukin, miten moinen tarina nostaa Pudasjärven ohi Päätalon Taivalkosken?
Mietipä, mitä Ystadin pikkukaupunki hyötyy Wallander-tarinoista, puhtaasti fiktiivisistä tarinoista!
Tuollainen kömpelö tarina, joka on totta , jalostuu median hampaissa tarinakokonaisuudeksi, jossa alkuperäinen tarina muuttuu ja sokeroituu, mutta tapahtumapaikat Hilturannan pappila, Jongun tienoo ja tapahtumien keskipiste Ruottisenharju nousevat varmasti arvoon arvaamattomaan median käsittelyssä.
Kyllä Rebelwerksin Aatu ja Jenni on tuonut Taivalkosken tunnetuksi nuoremmalle väelle. Päätaloa ei nuorempiväki tiiä.
Nuorempi väki etsii nyt jo konservatiivisempia arvoja. Niitä ,joilla tamä maa rakennettiin. Ja niistän nuo molemmat teokset kertovat. Ne ei ole viihdettä vaan historiaa, joka on hyvä tietää.
Rebelwerks on hieno oivallus. Sen menestys perustuu juuri siihen , että nuoriso etsii konkreettista otetta elämään. Mopot, autot, ja työkoneet ovat väylä siihen maailmaan. Menestystä vain heille! Mutta tuskin sentään Päätalon maineeseen yltävät.
Mutta tuo sukukronikka, josta minulla on käytössä kopioituna sivut 13- 144 kertoo niistä arvoista, joilla Pudasjärvi (ja myös Taivalkoski) on selviytynyt vaikeina aikoina.
Päätalo kuvaa elämää junnaavana tekstinä ilman yhteiskunnallista analyysiä.
Nuo reilu 100 sivua kolmen sukupolven selviytymistarinaa, on taas kytketty yhteiskunnan muutosprosessiin. Sääty-yhteiskunta oli voimissaan 1850-luvun puolessavälissä. Aateliston puuttuminen nosti kirkon siellä korkeimmaksi säädyksi, ja kirkkoherra oli siis paikallinen kuningas
Tarina alkaa Ruottisenharjun Toskan talosta jossa ruotuvaivaisen perheen tytär Anna ( mainitaan Pelttarin historiateoksessa) tempaistaan 19 vuotiaana pappilan piiaksi. Alimman säädyn ihmisenä hänellä ei ollut mitään oikeuksia.
Kirkkoherran kuoltua, kaikki neljä äpärälasta ja piika (jälleen raskaana) ajettiin mieron tielle. Lapset myytiin huutolaisiksi nuorin 6 vuotias Johan aina Taivalkoskon korpeen pois näkyvistä. Sinne hänen olisi pitänyt kadota ja viedä synnit mennessään, mutta aikuistuttuaan palasikin ja kuollessaan 1930-luvulla oli päässyt mäkitupalaisen asemaan.
Selviytyminen perustui yhteiskunnan teollistumiseen. Jussi oli huutolaisena kasvanut armoton työmies, jonka metsätyömiehen taitoja tarvitsi Santaholman saha ,joka oli lähettänyt edustajansa Ruottisenharjulle varmistamaan Kiiminkijoen suulla olevan suuren sahansa raaka-aineen riittävyyden. Sahanomistaja tarvitsi paikallistuntemusta, ja äpärätausta ei siinä pelissa mekinnyt mitään.
Mutta sääty-yhteiskunta ei lakannut säätyvltiopäivien päätöksellä, vaan sen pitkä laahus varjosti sukupolvesta toiseen.
Kun sisällissota syttyi, yritettiin äpärän kakarasta päästä eroon sen varjolla, vaikka ei Pudasjärvellä sodittu.
Mutta takaisin yhteiskuntaan ei karkotetuilla ollut asiaa. Kun sitten talvisota syttyi pantiin äpärän kakaran kakara Siilasvuon joukkoihin niin kuin muutkin Pudasjärven miehet. Siellä äpäränkäkara kyllä kelpasi ja metsätöiden sankarit pudasjäveltä olivatkin kovaa valuuttaa.
Etulinjan miesten kertomus Kuhmon Löytövaarassa sodan viimeisistä päivistä avaa Pudasjärven miesten ruohonjuurikokemuksia hätkähdyttävällä tavalla ja kun nuo samat miehet komennetaan jatkosodassa Kiestinkiin ja "kuolemankukkulalle" alkaa Pudasjärven korpisoturien merkitys valjeta nykypolvellekin. Kirjan päähenkilön pelastaa kuolemankukkulalta sattuma. Hän on hautaamassa Pudasjärvellä Kiestingin lähestymistaisteluissa kaatunutta veljeään eikä ehdi mukaan sinne, missä hänen komppaniansa tuhoutuu. Pudasjärven sankarihauta saa uudenlaisen merkityksen.
Sodasta hän palaa ja saa asuttavakseen uudelta asutusalueelta kylän kaukaisimmasta kolkasta kylmän tilan.
Pappilan piialta suku saa perinnökseen vain äidinrakkauden, mutta se riittää tekemään lapsista selviytyjän sukupolvesta toiseen.
Nyt kun olemme taas menossa kohti rauhattomia aikoja ja tarvitaan pian taas kykyä selviytyä, on tuolle kolmen sukupolven tarinalle laajemminkin kysyntää.
Sääli vain, ettei monisteen tekijä ole jaksanut kopioida liitteitä, joita kirjan lopussa on tekstin mukaan kymmenkunta. Jos jostain saisi ne luettavaksi?
Hauska kuriositeetti löytyy tuon monisteen sivulta 92 ja sama tarina Päätalon kirjasta "täysi tuntiraha", jossa Herko on hoidossa, ja Kalle alaikäisenä pyrkii savotalle, mutta "ukkoherra"kieltäytyy ottamasta, koska alaikäisellä Kallella ei ole "takuumiestä". Hätäpäissään Kalle kysyy ukkoherran vieressä olevalta kirjurilta , voisiko kirjuri tulla takuumieheksi. Kirjuri sanoo ottavasa pojan roikkaansa. Nälkämailla hädässä olevaa autetaan!Kirjuri on juuri tuo äpärän kakara. Mistä lie oppinut kirjurin taidot?
Eli samasta seudusta on kysymys. Taivalkosken kirkkokaan ei alkujaan ollut Taivalkoskella vaan se oli Kallen kotikylässä Jokijärvellä, josta se 1800-luvun lopulla siirrettiin Taivalkoskelle jossa suuri saha keräsi väkeä.
Älkää nyt hyvät hyssykät verratko asiioita, jotka eivät ole yhteismitallisia!
Ihan oikeesti!
Päätalo oli Kirjailija isolla "koolla" , ja ansaitsee asemansa kansakunnan kaapin päällä. Tuon perhekronikan tekijä ei edes piittaa kirjallisista koukeroista, vaan kertoo tarinan perhepiirilleen. Tiedän, koska lähipiiriini kuuluu henkilö, joka on jakelun piirissä. Painos on alle 50, joten sitä ei löydy edes kansallisarkistosta.
On todella sääli jos siitä päätarinan kertova moniste, sillä ilman noita liitteitä, se on kovasti suppean kuvan antava Tarina. Nuo liitteet antavat sukukronikan syvyyden, joka käy ilmi sen takakansitekstistä:
"Tämä trilogia kertoo yhden suomalaisen suvun matkasta sääty-yhteiskunnan laidalta sodanjälkeisen jälleenrakennuksen kautta kohti modernia Suomea.
Se on kertomus ihmisistä, jotka eivät olleet historian kirjoissa, mutta joiden varassa historia lopulta seisoo: äideistä, isistä, lapsista, työstä, menetyksistä ja siitä hiljaisesta voimasta, jolla elämä siirtyy sukupolvelta toiselle.
Yhteiskunta muuttuu, aatteet vaihtuvat ja järjestelmät horjuvat. Mutta ihmisessä säilyy jokin, joka on vanhempi kuin mikään ideologia tai talousteoria.
Äly ei ole ihmisen korkein ominaisuus — myötätunto on. "
Tuo takakansi sai minut paneutumaan tekstiin ja sieltä avautui maailma, jota suomalainen kirjallisuus ei ole ennen avannut. Annetaan oikeutta pienelle ihmiselle tavalla, joka nostaa kyllä esiin Pudasjärven historiasta sen suuruuden.
He ovat ankarien olosuhteiden ihmisiä, mutta eivät "ryysyrannan jooseppeja".
Seudun ihmisistä ovat kertoneet ennen tekijät , jotka katsovat ylhäältä alas. Päätajo ja kronikoitsija luovat ruohonjuuritason kuva ihmisistä. kumpikin omasta perspektiivistään. Heidän kuvansa ei ole sidottu kuntarajoihin. Ne kertovat Iijoen varren asukkaista.
Kalle Päätalon kommentit Pudasjärvestä ovat aina myönteisiä. Se oli isoveli Taivalkoskelle kuten Kuusamokin.