Historioitsija Martti Häikiö kertoo Hackzell-elämäkerrassaan Karhunkaatajasta rauhantekijäksi dramaattisen syyskuun 14. päivän nopeasti etenevistä käänteistä:
"Hackzell oli päivällä ilmoittanut palaavansa Suomeen osallistuakseen eduskunnan istuntoon. Vain muutama tunti tämän jälkeen, kello 18:30, hän sai kutsun saapua Kremliin. Rauhanneuvottelujen oli määrä käynnistyä vielä samana iltana kello 23. Lähes välittömästä tämän jälkeen jälkeen Hackzell löydettiin hotellihuoneestaan puhe- ja liikuntakyvyttömänä. Tieto välitettiin venäläisille ja pyydettiin apua. Lääkäri saapui puolen tunnin sisällä ja totesi Hackzellin tilan vakavaksi. Suomen rauhanvaltuuskunnan puheenjohtaja oli saanut aivohalvauksen, josta hän ei enää toipuisi. Hackzellin vaimo ja suomalainen henkilääkäri saapuivat Moskovaan muutaman päivän kuluttua. Lääkäri kauhistui, kun näki miten Hackzellia oli hoidettu: hänen kaulansa ympärillä oli iilimatoja, häntä oli kupattu ja käännelty puolelta toiselle. Hackzellin vointi kuitenkin koheni parissa viikossa niin, että hänet pystyttiin siirtämään Suomeen. Uusi sairauskohtaus päätti Antti Hackzellin elämän 14. tammikuuta 1946."
Sodanaikainen propagandapäällikkö ja tuleva historian professori L.A. Puntila seurasi Juustilan raja-asemalla, kuinka Suomen rauhanvaltuuskunta siirtyi ei-kenenkään maalle ja siitä eteenpäin Neuvostoliiton puolelle. Vähän matkan päässä hiljainen joukko nousi venäläisiin autoihin ja matka kohti Moskovaa alkoi. Puntila kuvailee puolustusministeri, kenraali Rudolf Waldenia, mutta yhtä hyvin hän olisi voinut puhua kenestä tahansa valtuuskunnan jäsenestä:
"Mutta mikä synkkyys ja masentuneisuus katseessa. Ja kuinka onkaan painunut kumaraan vielä entisestään. Hänellä on yllään luvattoman kulunut, harmaa siviilipuku."
"Hackzell oli päivällä ilmoittanut palaavansa Suomeen osallistuakseen eduskunnan istuntoon. Vain muutama tunti tämän jälkeen, kello 18:30, hän sai kutsun saapua Kremliin. Rauhanneuvottelujen oli määrä käynnistyä vielä samana iltana kello 23. Lähes välittömästä tämän jälkeen jälkeen Hackzell löydettiin hotellihuoneestaan puhe- ja liikuntakyvyttömänä. Tieto välitettiin venäläisille ja pyydettiin apua. Lääkäri saapui puolen tunnin sisällä ja totesi Hackzellin tilan vakavaksi. Suomen rauhanvaltuuskunnan puheenjohtaja oli saanut aivohalvauksen, josta hän ei enää toipuisi. Hackzellin vaimo ja suomalainen henkilääkäri saapuivat Moskovaan muutaman päivän kuluttua. Lääkäri kauhistui, kun näki miten Hackzellia oli hoidettu: hänen kaulansa ympärillä oli iilimatoja, häntä oli kupattu ja käännelty puolelta toiselle. Hackzellin vointi kuitenkin koheni parissa viikossa niin, että hänet pystyttiin siirtämään Suomeen. Uusi sairauskohtaus päätti Antti Hackzellin elämän 14. tammikuuta 1946."
Sodanaikainen propagandapäällikkö ja tuleva historian professori L.A. Puntila seurasi Juustilan raja-asemalla, kuinka Suomen rauhanvaltuuskunta siirtyi ei-kenenkään maalle ja siitä eteenpäin Neuvostoliiton puolelle. Vähän matkan päässä hiljainen joukko nousi venäläisiin autoihin ja matka kohti Moskovaa alkoi. Puntila kuvailee puolustusministeri, kenraali Rudolf Waldenia, mutta yhtä hyvin hän olisi voinut puhua kenestä tahansa valtuuskunnan jäsenestä:
"Mutta mikä synkkyys ja masentuneisuus katseessa. Ja kuinka onkaan painunut kumaraan vielä entisestään. Hänellä on yllään luvattoman kulunut, harmaa siviilipuku."
Vastaukset 30
Vanhimmat
Moskovan rauhanneuvottelut sujuivat juuri siten, kuin oli sovittu Teheranin konferenssissa liittoutuneiden kesken.
Vielä kun osaisit antaa uskottavaa linkkiä Teheranin konferenssista Hackzelliin. Ei näy ei kuulu.
Eipä osannut aloittaja antaa äärettömässä viisaudessaan todistetta, että Hackzellin tapauksessa mitään tuollaista on edes tapahtunut.
Oletko aivan hölmö?
Sodan hävinneen pienen kansan neuvottelijat alistuivat kiltisti voittajavallan tahdon alle. Kenraali Erik Heinrichs tuli "neuvotteluista" lasittunein katsein. Se siitä horjuntavoitosta.
Mitä nyt "pieni kansa" oli kauan ollut aikeissa suursuomalaistaa Itäkarjalan jo -20-luvulta asti. Siitä looginen askel oli yrittää väestön pakkokarkoittamista Stalinin armoille. Tuollaisen jälkeen myös Erik Heinrichs sietääkin saada lasittunutta katsetta vaikka mistä.
Ja tästäkin huolimatta Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri päätyi kommunismikyhästelynsä toivottomuuden lopulta ymmärrettyään itsemurhaan.
Olemme hävinneet kaikki sotamme. Siinä lyhykäisyydessään Suomen sotahistoria.
Kaikesta huolimatta 150 miljoonan asukkaan Neuvostoliitto epäonnistui 3,5 miljoonan asukkaan Suomen valloitusyrityksessään, vieläpä kahteen kertaan.
Suomi on edelleen olemassa, Neuvostoliitto sen sijaan teki itsemurhan.
Semmosta se on tämmösenä aikana.
Suomi menetti Karjalan ja liittoutuneet hyväksyivät päätöksen jossa Suomen oli maksettava sotakorvaukset Neuvostoliitolle.
Ja siitä huolimatta Neuvostoliitto epäonnistui yrityksissääm valloittaa Suomi ja liekö juuri siitä masentuneena teki itsemurhan.
Oletko suomen kielen opintoja ajatellut? Sehän voisi nopeuttaa kansalaisuudenkin saamista.
Harmittaako sinua miten paljon Neuvostoliiton itsemurha?
A. Paljon.
B. Joka päivä tuherran itkua.
Höpö höpö, Suomen kohtalo sovittiin jo Teheranin konferenssissa liittoutuneiden kesken.
Harmittaa, kun joku venäläinen juoppo häiriköi suomalaisten asiallisia keskusteluja.
Talvella 1939-1940 ei tietääkseni pidetty minkään sortin "Teheranin konferenssia liittoutuneiden kesken", ja silti 150 miljoonan asukkaan Neuvostoliitto epäonnistui yrityksessään vallata sillä kerrassaan pitelemättömäksi sotamahdiksi mainostetulla punarosvoarmeijallaan 3,5 miljoonaan asukkaan Suomi.
Ja sinun kaltaisiasi se tietysti harmistuttaa edelleenkin.
HeHe oletko oikeasti noin hölmö?
pöhveIin dementia etenee joka päivä aina vaan pidemmälle, mitäpä pöhveIi siitä tuumaa?
Hyvä ettei kuitenkaan moraalisesti hairahdellut!
Puhutaan Neuvostoliitosta muka jonkinlaisena voittajavaltiona.
Höpöpuhetta.
Eihän sellaista valtiota ole edes olemassa.
Totaalihävinnyt.
Miten kävi, kun Suomi soti Neuvostoliittoa vastaan? Suomi voitti täysin ylivoimaisesti ja se kyrsii irstailevaa isoisää.
Neuvostoliitto masentui toistuvista epäonnistuneista yrityksistään miehittää Suomi ja lakkauttaa maamme itsenäisyys, eikä löytänyt sitä seuranneesta häpeästään muuta tietä pois kuin itsemurhan.
Näinhän siinä kävi, ja pulinat pois.
Höpö höpö Suomen kohtalo sovittiin Teheranin konferenssissa liittoutuneiden kesken 😜
pöhveIin kuva tuli myyntiin:
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000012265567.html
Ne sopivat siellä Neuvostoliiton itsemurhasta, mikä sitten tosiaan toteutuikin.
Tämä oli varmasti tiltureppanalle yllättävä tieto, vai kuinka?
Noinhan siinä totta tosiaan kävi.
Kiitos asiantuntevasta kommentistasi!
Ja pulinat pois, kuten sattuvasti sanailitkin.
Uli Uli persenaama😄
Mutta pöhveIin dementia se vaan etenee, oliko se pöhveIille uusi tieto?😜
Taisivat myrkyttää kuten kävi Liinamaalle ja ennen sotia monelle muullekin suomalaiselle.
Toteuttiko KGB tai sotilastiedustelu GRU Suomessa myös salamurhia silloin, kun ns. pehmeät keinot eivät riittäneet?
Jonkinlaisia viitteitä tästä on tuotu esille Yleisradion tutkivan journalismin ohjelmasarjassa Sukuni murhamysteeri.
Eversti Eero Lauhiala kuoli 53-vuotiaana syksyllä 1959. Hän oli Puolustusvoimien tiedotusosaston päällikkö ja käynyt edeltävänä iltana illallisella Neuvostoliiton lähetystössä Tehtaankadulla.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/57da7ac2-e81e-42b6-b941-9c87413fabdc
Kalsarinmyrkyttäjät asialla Hackzellin kohdallakin?