Olen tosiaan ihmetellyt kauan sitä, että suomesta löytyy laadukasta musiikkia historiallisilta säveltäjiltä, jotka ovat täysin unohdettuja jos ajatellaan esimerkiksi vaikka huomattavaa suosiota Euroopassa nauttinutta Bengt von Törneä, jolta ei ole levytetty mitään, ei kerrassaan ainuttakaan teosta, vaikka hän niitti mainetta ja kunniaa monissa Euroopan maissa jo ennen sotia ja sai varhaisella sinfoniallaan Pariisissa suuren voiton yleisön juhliessa säveltäjää sinfonian tauottua, ja kaikesta professionalistisesta sävellysteknisestä taidostaan huolimatta, joka 3. ja 4. sinfoniassa viittaa myöhäisromanttisiin saksalaisiin esikuviin kromaattisine kehittelyineen ja joista puhuu omintakeinen muotoajattelu, hän on jäänyt meidän ajallemme täysin tuntemattomaksi neroksi, vaikka ehkä varhaisimmissa sinfonioissa joissa on myös meditatiivisia elementtejä säveltäjä myöntyy liian auliisti sibeliaanisiin vaikutteisiin mollipentakordeineen, Belzassarin pitojen huilun huhuiluineen ym., mutta Kajanuksen ylistävät sanat säveltäjän esikoissinfonian johdosta, jossa tämä edellisen mukaan omasi taitavaa ja kypsää orkesterisoinnin aistia ilahduttivat säveltäjän mieltä, mutta siitä huolimatta hänen sinfoniset teoksensa, joita on kokonainen laaja kirjasto, ovat epäoikeudenmukaisesti jääneet ohjelmistosta sivuun vaikka musiikin persoonallinen keksintä ja ammattitaitoinen tekotapa niiden esitystä puoltaisivatkin.
On sanottava ettei minulla alun perin ollut mitään aavistustakaan herra von Törnen musiikillisesta nerokkuudesta ja taidokkaasta polyfonistenkin keinovarojen viljelystä, mutta minä uskoin suomalaiseen viime vuosisadan säveltaiteen tasoon säveltäjänimen tuntemattomuudestakin huolimatta ja uskoni ei laantunut, vaikka 5. d molli sinfonia osoittautui vähemmän merkittäväksi klassistiseksi tyylipastissiksi Törnen varsinaista romanttista tyylilajia edustavan varhaisen ja keskikauden tuotannon nerokkuuteen verrattuna, jossa saksalaisen myöhäisromantiikan vaikutteet ovat puhjenneet täyteen kukkaansa sibeliaanisen varhaiskauden jälkeen ja suorastaan mykistyin hänen musiikillisen keksintänsä tuoreudesta ja aitosaksalaisesta musiikillisesta insinööritaidosta taitavana orkesteriteknikkona jonka musiikki kumpuaa sydämen syvyydestä. Upeaa herra VON Törne, pankinjohtajan poika. Olette tehneet minuun syvän vaikutuksen sävellystaidoillanne ja mestarillisella sävellystekniikallanne.
Vielä noin 40 vuotta sitten en olisi voinut kuunaan käsittää ja ymmärtää taikka edes uskoa tai unelmoida tiedon puutteesta johtuen että tällaiset nimituntemattomat säveltäjät, kuten Herran VON Törne peittoaisivat vielä joskus suosiossani itsensä Jean S:nkin jo sikälikään kun en ollut täysin perillä professionalistisen ja amatöörimäisen kansallisiin vaikutteisiin perustuvan käsityöläismäisen ja tyyliltään homofonisen säveltaiteen eroista enkä edes tiennyt musiikinharrastuksestani huolimatta, että suomessa todella on vaikuttanut saksalaista ankaratyylistäkin polyfoniaa teoksissaan viljelleitä professionalisteja, joiden ammattitaito ylittää kaikissa suhteissa tremoloakin sinfoniassaan viljelevän sekä lyhyitä yhä toistuvia aihekatkelmia käyttävän mosaiikkimaisen sinfonikon amatööritaidon jolle ankaran kontrapunktinen satsi jäi vieraaksi kaikessa arkaisoivuudessaan ja suomalaiskansallisessa meloksessaan ja tässä suhteessa korvani ovat vasta alkaneet aueta kuulemaan todellisten ammattisäveltäjien taidokkaan kontrapunktin eron simppeliä kirkkosävellajisuutta hyödyntävään sävelkieleen verrattuna suppeine ambituksineen jne.
On sanottava ettei minulla alun perin ollut mitään aavistustakaan herra von Törnen musiikillisesta nerokkuudesta ja taidokkaasta polyfonistenkin keinovarojen viljelystä, mutta minä uskoin suomalaiseen viime vuosisadan säveltaiteen tasoon säveltäjänimen tuntemattomuudestakin huolimatta ja uskoni ei laantunut, vaikka 5. d molli sinfonia osoittautui vähemmän merkittäväksi klassistiseksi tyylipastissiksi Törnen varsinaista romanttista tyylilajia edustavan varhaisen ja keskikauden tuotannon nerokkuuteen verrattuna, jossa saksalaisen myöhäisromantiikan vaikutteet ovat puhjenneet täyteen kukkaansa sibeliaanisen varhaiskauden jälkeen ja suorastaan mykistyin hänen musiikillisen keksintänsä tuoreudesta ja aitosaksalaisesta musiikillisesta insinööritaidosta taitavana orkesteriteknikkona jonka musiikki kumpuaa sydämen syvyydestä. Upeaa herra VON Törne, pankinjohtajan poika. Olette tehneet minuun syvän vaikutuksen sävellystaidoillanne ja mestarillisella sävellystekniikallanne.
Vielä noin 40 vuotta sitten en olisi voinut kuunaan käsittää ja ymmärtää taikka edes uskoa tai unelmoida tiedon puutteesta johtuen että tällaiset nimituntemattomat säveltäjät, kuten Herran VON Törne peittoaisivat vielä joskus suosiossani itsensä Jean S:nkin jo sikälikään kun en ollut täysin perillä professionalistisen ja amatöörimäisen kansallisiin vaikutteisiin perustuvan käsityöläismäisen ja tyyliltään homofonisen säveltaiteen eroista enkä edes tiennyt musiikinharrastuksestani huolimatta, että suomessa todella on vaikuttanut saksalaista ankaratyylistäkin polyfoniaa teoksissaan viljelleitä professionalisteja, joiden ammattitaito ylittää kaikissa suhteissa tremoloakin sinfoniassaan viljelevän sekä lyhyitä yhä toistuvia aihekatkelmia käyttävän mosaiikkimaisen sinfonikon amatööritaidon jolle ankaran kontrapunktinen satsi jäi vieraaksi kaikessa arkaisoivuudessaan ja suomalaiskansallisessa meloksessaan ja tässä suhteessa korvani ovat vasta alkaneet aueta kuulemaan todellisten ammattisäveltäjien taidokkaan kontrapunktin eron simppeliä kirkkosävellajisuutta hyödyntävään sävelkieleen verrattuna suppeine ambituksineen jne.
Vastaukset 20
Vanhimmat
mistä pystyy kuunteleen&löytämään hänen musaa? Levyttänyt ei ole musaansa mutta onko mahdollista jostain löytää?
kehut ainakin sen verran paljon että kiinnostais tietää millaista musaa herraon tekeny.
Hänen parhaat orkesteriteoksensa kuten 4. sinfonia on kontrapunktisesti, harmonisesti ja melodisesti kromatiikassaan paaaljon Sibeliuksen valjuja sinfonioita vaikuttavampia, rotevampia ja orkestraalisesti tehokkaampia jalossa saksalaista orkesteritraditioota edustavassa konseptissaan. Suosittelen. Niitä ei vain köyhän pienen maan pikkuruista äänilevybisnestä tekevät levyfirmat äkkää levyttää kaupallisen menenkin heikosta odostusarvosta johtuen huonosti myyvinä säveltäjän tuntemattomuudesta johtuen eivätkä ulkomaiset levy-yhtiötkään suuremmalla budjetilla ja sponsorituilla ole tarttuneet asiaan.
Miten ja miksi suomessa ja suomalaista säveltaidetta koskien yleisemminkin maailman laajuisesti on ajauduttu tilanteeseen, jossa suomalaisen musiikin romanttinen traditio on kokenut niin valtavan inflaation, että sen hedelmät ovat kadonneet tyystin ohjelmistosta, ja joka näkyy myös mm. siinä että Melartininkaan sinfonioita ei pääkaupunkiseudulla enää soiteta eikä ole soitettu aikoihin, saati nyt jossain suurissa musiikkikeskuksissakaan, mutta syyt tähän romanttisen musiikkimme aliarvostukseen johtaneeseen trendiin ovat paljon syvemmälle yleisessä musiikinhistoriallisessa kehityskulussa joka näkee romanttisen sävellystyylin 1800 luvun romantiikan aikakauteen sidoksissa olevana ilmiönä, kun 1900 luvulla musiikillinen kehitys kulki jo lujaa vauhtia kohti modernismia, ja kaikkea sotien aikaista romanttista säveltaidetta pidetään jo anakronistisena, vaikka joissakin Euroopan reuna-alueiden maissa jälkiromantiikka kukoisti vielä pitkään modernien musiikillisten tyylipyrkimysten ja atonalismin alullepanon jälkeenkin nostaen päätään tuon tuosta sarjallisuuden aikanakin vaikka yleinen kehityssuunta kulki atonaalisuuden ja dodekafonian jälkeen vielä uusklassismia kohden jossa voitiin nähdä rinta rinnan myös romantiikan siemeniä uustonaalisuuden ja vapaatonaalisuuden muodossa, mutta suomen säveltaidetta ajatellen on varsin kuvaavaa, että maamme aidoimmat ja alkuperäisimmät 1900 luvun romanttisia tai jälkiromanttisia ilmaisukeinoja viljelleet säveltäjämme ovat lähes tyystin syrjäytetty ohjelmistosta heidän myöhäiskautensa moderneistakin pyrkimyksistä huolimatta ja heidän tilalleen ovat ohjelmistossa paikan ottaneet mm. sellaiset säveltäjänimet kuin Rautavaara joka teki dodekafonisen ja sarjallisuuteen Arabescata sinfoniassa kulkeneiden pyrkimysten jälkeen syrjähypyn uusromantiikkaan saavuttaen kansainvälistä huomiota sinfoniallaan Angel of Light, joka takasi hänelle paikan kansainvälisillä estradeilla, mutta vaikka teos edustaa Rautavaaran kypsää uustonaalista tyyliä se ei pärjää kilpailussa staattista ja paikallaan junnaavaa sävelsanontaa edustavassa lillunnassaan jäntevää ja eteenpäinpyrkivää motorista draivia edustaviin jälkiromantiikka edustaviin suomen musiikin sinfonisiin luomuksiin verrattuna, ja joissa on kosolti enemmän ekspressiivistä ilmaisuvoimaa ja emotionaalista syvyyttä melodisen ja harmonisen keksinnän sekä rytmisen työntövoiman lisäksi ja Tuukkasen 4. sinfoniaa ja Saikkolan Traagista, Tragica sinfoniaa, muiden muassa voidaan pitää romanttisen tyylin eräinä huipentumina suomessa unohtamatta Törneä, Aaltosta, Fougstedtia, ja Karjalaista, jonka esikoissinfoniassa kuten Törnelläkin pyrkimys polyfoniaan kätkee jonkin verran romanttista yleisilmettä ja sinfonian avausosassa saatetaan kuulla sotamuistoihin viittaavia kiväärin laukauksia, mutta teos kuuluu hehkuvassa romanttisessa tunneskaalassaan säveltäjän avauskauden pääteoksiin ja edelleen on syytä mainita Pylkkäsen v. 1945 valmistunut suuri sinfonia ja ylistävää kritiikkiä saaneet Rannan Dell'Arte ja Oratorio Volgare ynnä monien muiden säveltäjien sinfonioita, ja joista mm. Alwar Niklanderin sinfonia on täysin kypsään fuugatyyliin kontrapunktisella tekniikalla sävelletty ym. ym.
Rautavaara oli parhaimmillaan oopperoissa.
Pylkkänen, Launis, Sonninen, Marttinen ja Saikkola mm. olivat häntä parempia oopperasäveltäjiä.
ihailen rautavaarassa sen kokeilevaa tapaa säveltää. Oon tykästynyt hänen musaan joskaan en hänen kaikkiin. Kuuntelin viime tai toissaviikolla sen yhden choral-tyylisen &kirkko-klassisen teoksen joka oli kyl hyvä. Ei mestariteos mutta hyvä. Ei voi verratakaan bachin ja haydnin teoksiin choral-&kirkkoklassisessa mut ei valovuojenkaan päässä.
Oskar vai oliko aarre merikannon juha -ooppera on kyl huikea että yks huikeimpia suomessa kuten Rautavaaran sampo on suomen yks huikeimpia kuten myös hänen vincent ja rasputin. Sampo tarjoaa kalevalaaa musan muodossa. Taideteos.
Leevi madetojan juha-ooppera myös parhaimpia suomiklassisia teoksia mitä ikinä kuullu.
nyt löysin sen Rautavaaran kirkkotyylisen teoksen; kainuu nimeä kantava teos. Toissaviikolla kuuntelin. Ei yllä mestareitten tasolle mut perushyvä. En tiä ookko koskaan sää kuunnellut tuon teoksen? Löytyy youtubesta.
Eräs toinenkin rautavaaran teos jossa esittää Kalevalaa musan muodossa mutten saa sitä mieleeni. Kuuntelin senkin toissaviikolla. Teki vaikutuksen kalevalan tarinankerronta jossa omaperäinen tekniikka&melodia muokkaantui hyvin muuhun musaan. Yhtenäinen teos, linjakas ja omaperäinen.
Rautavaara on saanut tunnustusta että suomen rajojen ulkopuolellakin saanu tunnustusta kuten Sibelius, saariaho ja E.Melartin.
en oo tutustunut kovin moniin suomalais-oopperoihin joten en voi sanoa oikein mielipidettä mitään varmaa mikä on parasta suomioopperaa mut tykkään kyllä Rautavaaran omaperäisestä tekniikasta.
Pylkkänen on tuttu nimi mutta pitäs tutkia sen musaa&oopperoita ja samoin etsiä Launiksen, sonnisen, marttisen ja Saikkolan oopperoita&muita teoksia.
Ei vain meinaa oikein ehtiä nopeasti etsiä niitä kun on kuuntelulistalla niin monta eri musagenreä että voi kestää kauan ennenkuin kuuntelen heidän tuotannot kun kuuntelen paljon muutaki musaa.
ne ei olleert oopperaa mut kuuntelin Sonnisen yhden teoksen ja Marttisen taunon rembrandtin joka viimeksimainittu teki ison vaikutuksen että ompas upea! Sonnisen teossarjasta kuuntelin yhden osion verran mut huomenna olis aikomus jatkaa koko sarja ja koko julkaisu joka sisältää eri suomalaisten säveltäjien teossarjoja . Sonnisen se yksi teos jonka kuuntelin ei ollut niin hyvä minusta että aika tylsä jopa mutta kuten sanoin Marttisen rembrantti (joka ei ole oopperaa) on tosi mainio. Siinä kuuluu hienous että sielu leppää &rauhoittuminen. Ei minusta kovin perinteistä suomalaista klassista tyyliä.
Palaan vielä Marttisen taunon Bremsradt-teokseen;
teknisesti kunnianhimoinen ja älyäkin muttei pääse esim Sibeliuksen Finlandian -teoksen tasolle mitä tulee tunnetasolla koska finlandiaa pijän edelleen suomen kautta aikain parhaana teoksena klassisel puolel että se menee tunteisiin&kansallistunteisiin että ny hieman hassua termiä käytin ehkä kun käytin sannaa "kansallistunteisiin" mut sopis hyvin suomen kansallislauluksi koska on paljon parempi kuin Paciuksen maamme-laulu.
Finlandiasta huolimatta kun Sibbe teki tommosen huipputeoksen niin en pidä Sibeliusta kokonaiskuvassa suomen parhaana klassisella puolella. Vois sannoo että siellä on taidokkaampia säveltäjiä jonkunlainen nippu .
Marttinen olikin parhaimmillaan oopperoissaan joissa on osuvaa draamallista luonnehdintaa ja psykologista silmää joka nostaa hänet kevyesti suurten oopperanerojemme kastiin.
tarkootatko nyt suomalaisia oopperaneroja vai koko maailman oopperaneroja? Marttiseen siis viiittaan.
tuo martisen teos jonka kuuntelin sisältää sinfoniaa ja sello-soitin soi myös teoksen aikana. Sello tekkee suurimman vaikutuksen.
löytyykö youtubesta Marttisen oopperoita? Voisitko antaa linkkejä niihin, kiitos?
Niitä ei ikävä kyllä löydy ainuttakaan, laulua oravasta lukuun ottamatta, mutta facebookissa ja levyltä olen kuullut hänen joitakin aarioita ja kuorokohtauksia ja kasetilla lainasin kerrassaan upean ja värikkään Päivän päästö baletin ja ostin sitä varten nauhurinkin.
Marttisen parhaimpiin sinfonioihin kuuluu "Manalan linnut".
Suomen oopperaneroja.
Launiksen Aslak Hetta on upea ooppera.
Pylkkäsen oopperoita voi kuunnella mm. soivassa arkistossa.
Myös Saikkolan Mestarin nuuskarasian voi kuunnella Ylen Soivassa arkistossa ja jota sinne toivoin ja jota olen lumoutuneena kuunnellutkin.