Mistä mahtaneekaan johtua varsin laajaa musiikkiperintöämme, mutta myös rikasta sinfoniakirjallisuuttamme ajatellen että vain ja ainoastaan Sibelius on saanut sellaisen eräänlaiseen huutavaan vääryyteen perustuvan erityisaseman mielestäni hänen puutteellisiin säveltäjäkykyihinsä ja musiikkinsa vaatimattomaan substanssiin nähden ohjelmistossa ettei käytännöllisesti katsoen kenenkään muun suomalaissäveltäjän sinfonioita lainkaan milloinkaan ohjelmistossa soiteta, jollei eräänä selityksenä tähän epäkohtaan epätasapainoista suomalaista sinfoniaa koskevasta ohjelmistoedustuksesta piile mm. ylikorostuneessa Sibeliuksen musiikista laaditusta akateemisen tutkimustiedon runsaudessa, joka synnyttää väärän mielikuvan hänen ylivertaisuudestaan muihin taitaviin ja päteviin suomalaissäveltäjiin nähden joista vastaavaa tutkimustietoa ei ole olemassa, puhumattakaan siitä että monien musiikintutkijoiden hänen sinfonioidensa ansiokseen kuulemansa sinfoniamuodon orgaanisen edelleen kehittämisen, ja jonka on mukamas kuultu huipentuvan yksiosaisen muodon saaneessa C duuri sinfoniassa, mutta joka tosiasiallisesti on täysin toissijainen musiikillisen laadukkuuden puolesta puhuva argumentti tällä tavoin pelkästään ja vain sinfoniaa arkkitehtonisen sinfonisen muotosuunnittelun osalta asiaa tarkasteltuna, sillä korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä näitä sinfonioita arvioitaessa on todettava, ettei niissä ilmene edes keskimääräisen suomalaisen romanttisen tai esimodernin sinfonian laatutasoa edellyttävää emotionaalisen voiman ja vaikuttavuuden tuntua objektiivisesti arvioituna ideoiden käsittämisen edellytyksenä tiedoitsevan subjektin tällöin tultua tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi, jolloin tahto katoaa tajunnasta ja objektivoidut tahdonliikkeet heijastuvat puhtaan mielteen alueelle eikä reseptio jää subjektiivisten mieltymysten asteelle ja tiedostettuna pelkkinä suhteina tahtoon vaan sävelteoksen puhdas ja objektiivinen reseptio edellyttää tietotavaltaan tahtomisesta puhdasta sävellyksen omaksumista objektiivisessa havainnossa sinänsä jäämättä soivan ilmiön muodostamaan ulkokuoreen jolloin vasta sen metafyysisen olemuksen ydin paljastuu kuulijalleen ja monien unohdettujen suomalaissäveltäjien suuruus tulee ilmeiseksi Sibeliukseen verrattuna, ja sinfonioiden mahdollinen orgaaninen temaattinen kasvuprosessi ei ilmiön tasolle jäävänä olioiden välisiä suhteita kuvaavana sekundaarisena havaintona ole tällöin enää vallitsevana tiedostamisen asteena sävelteoksen objektiivisen olemuksen käsittämisen sijasta joka vastaa paljastaa teosten todellisen ja varsinaisen syvimmän luonteen?
Sinfonian metafyysisen olemuksen ytimen käsittäminen on reseptiossa oleellisinta
Anonyymi-ap
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.