Kun Israelin ympärillä nähdään sotia, kriisejä ja poliittista kuohuntaa, herää kysymys: ovatko nämä vain ihmisten päätöksiä vai liittyykö tapahtumiin myös hengellinen ulottuvuus, josta Raamattu varoitti jo tuhansia vuosia sitten?
Raamatun mukaan Israelin historia liittyy Jumalan liittoon. Mooses varoitti, että jos Israel hylkää Jumalan, seurauksena voivat olla sodat, vihollisten hyökkäykset, hajaannus ja ahdistus (3. Moos. 26:14–39; 5. Moos. 28:15–68). Profeetat kutsuvat kansaa jatkuvasti takaisin Jumalan luo (Jes. 58:1; Hoos. 14:2).
Lopun ajasta Raamattu puhuu erityisen ankarana aikana: ”Jaakobin ahdistuksen aika” (Jer. 30:7), suuri ahdistus (Dan. 12:1; Matt. 24:15–21) ja kansojen kokoontuminen Jerusalemia vastaan (Sak. 12:2–3; 14:2). Sak. 13:8–9 kuvaa Israelin puhdistamista tulessa. Jäljelle jäävä jäännös sanoo:
”Herra on minun Jumalani.”
Älkää kuitenkaan kerskatko Israelin lankeemuksesta
Room. 11 sisältää vakavan varoituksen pakanakansoille:
”Älä ylpeile oksia vastaan.” (Room. 11:18)
”Älä ylpeile, vaan pelkää.” (Room. 11:20)
Paavali muistuttaa, että pakanat on oksastettu Israelin jaloon öljypuuhun. He eivät kanna juurta, vaan juuri kantaa heitä (Room. 11:17–18).
Myös Obadjan kirjassa Edom tuomitaan, koska se iloitsi Juudan ahdingosta:
”Älä iloitse Juudan lapsista heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 12)
”Kuten sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään.” (Obad. 15)
Vaikka Jumala Raamatun mukaan kurittaa Israelia sen synnin tähden, mikään kansa ei saa käyttää sitä tekosyynä juutalaisten vihaamiseen, vainoamiseen tai heidän kärsimyksestään iloitsemiseen.
Babylon, luopumus ja Antikristus
Ilmestyskirjan luvut 17–18 kuvaavat Babyloniksi kutsuttua järjestelmää, jossa uskonnollinen, poliittinen ja taloudellinen valta liittyvät toisiinsa ja joka lopulta joutuu Jumalan tuomion alle.
Yksi kristillinen tulkinta on, että Babylon kuvaa luopunutta uskonnollista järjestelmää, joka näyttää ulkoisesti Jumalan omalta mutta on todellisuudessa kääntynyt pois Kristuksesta.
Raamattu ei kuitenkaan nimeä mitään nykyistä kirkkoa varmasti Babyloniksi.
Jeesus varoitti uskonnollisesta eksytyksestä:
”Monet tulevat minun nimelläni… ja he eksyttävät monia.” (Matt. 24:5)
Paavali puhuu suuresta luopumuksesta ja ”laittomuuden ihmisestä”, joka korottaa itsensä Jumalaa vastaan (2. Tess. 2:3–4).
Ilmestyskirjan 13. luvussa kuvataan peto, jonka valta ulottuu myös kaupankäyntiin:
”Kukaan ei voi ostaa eikä myydä, ellei hänessä ole merkkiä.” (Ilm. 13:17)
Pedon luku on:
666. (Ilm. 13:18)
Kristillisessä lopunajan tulkinnassa tässä nähdään mahdollinen tuleva järjestelmä, jossa poliittinen, taloudellinen ja hengellinen valta yhdistyvät.
Entä EU ja uudelleen nouseva Rooman valtakunta?
Daniel kuvaa suuria valtakuntia ja neljännen valtakunnan, joka yhdistetään perinteisesti Roomaan (Dan. 2:40–43; 7:7–8). Ilmestyskirjassa puhutaan myös kymmenestä kuninkaasta pedon yhteydessä (Ilm. 17:12–13).
Siksi jotkut kristityt ovat tulkinneet, että lopun aikana voisi nousta Rooman valtakunnan kaltainen uudelleen muodostuva valtakeskus, ja ovat yhdistäneet tämän ajatuksen Euroopan yhdentymiseen ja EU:hun.
Tämä on kuitenkin tulkinta, ei Raamatun suora ilmoitus siitä, että EU olisi profetian täyttymys.
EU:n kehitystä voidaan silti tarkastella kriittisesti: kuinka paljon päätösvaltaa on jo siirtynyt ja siirtyy kansallisvaltioilta ylikansalliselle tasolle ja mihin EU:n poliittinen yhdentyminen lopulta johtaa?
Kysymys jää avoimeksi:
Voisiko tulevaisuudessa syntyä valtakeskittymä, joka muistuttaa Danielin ja Ilmestyskirjan kuvaamaa viimeistä valtakuntaa?
Mutta Raamatun tärkein sanoma ei ole salaliitto
Raamattu ei lopulta kutsu ihmistä pelkäämään EU:ta, Antikristusta tai 666:ta, vaan etsimään Jumalaa ja tekemään parannuksen.
”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua.” (Ps. 50:15)
”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle.” (Jer. 33:3)
Jes. 53 kertoo kärsivästä palvelijasta:
”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden.” (Jes. 53:5)
Kristillisen uskon mukaan tämä täyttyy Yeshua HaMashiachissa – Jeesuksessa Messiaassa.
Ja ilosanoman ydin on:
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Pelastus on armoa, ei ihmisen oma ansio:
”Armosta te olette pelastetut uskon kautta… se on Jumalan lahja… ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8–9)
Heprean teshuva (תשובה) tarkoittaa paluuta – kääntymistä takaisin Jumalan luo.
Ehkä tärkein kysymys ei siis ole vain:
”Kuka hallitsee maailman kulisseissa?”
Vaan:
”Kuka hallitsee minun sydäntäni?”
Paavali antaa Israelista lopullisen toivon:
”Ja niin koko Israel on pelastuva.” (Room. 11:25–27)
Siksi tärkein kysymys ei ole vain ”Kuka on Antikristus?”, vaan:
”Olenko minä valmis kohtaamaan Kristuksen?"
Raamatun mukaan Israelin historia liittyy Jumalan liittoon. Mooses varoitti, että jos Israel hylkää Jumalan, seurauksena voivat olla sodat, vihollisten hyökkäykset, hajaannus ja ahdistus (3. Moos. 26:14–39; 5. Moos. 28:15–68). Profeetat kutsuvat kansaa jatkuvasti takaisin Jumalan luo (Jes. 58:1; Hoos. 14:2).
Lopun ajasta Raamattu puhuu erityisen ankarana aikana: ”Jaakobin ahdistuksen aika” (Jer. 30:7), suuri ahdistus (Dan. 12:1; Matt. 24:15–21) ja kansojen kokoontuminen Jerusalemia vastaan (Sak. 12:2–3; 14:2). Sak. 13:8–9 kuvaa Israelin puhdistamista tulessa. Jäljelle jäävä jäännös sanoo:
”Herra on minun Jumalani.”
Älkää kuitenkaan kerskatko Israelin lankeemuksesta
Room. 11 sisältää vakavan varoituksen pakanakansoille:
”Älä ylpeile oksia vastaan.” (Room. 11:18)
”Älä ylpeile, vaan pelkää.” (Room. 11:20)
Paavali muistuttaa, että pakanat on oksastettu Israelin jaloon öljypuuhun. He eivät kanna juurta, vaan juuri kantaa heitä (Room. 11:17–18).
Myös Obadjan kirjassa Edom tuomitaan, koska se iloitsi Juudan ahdingosta:
”Älä iloitse Juudan lapsista heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 12)
”Kuten sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään.” (Obad. 15)
Vaikka Jumala Raamatun mukaan kurittaa Israelia sen synnin tähden, mikään kansa ei saa käyttää sitä tekosyynä juutalaisten vihaamiseen, vainoamiseen tai heidän kärsimyksestään iloitsemiseen.
Babylon, luopumus ja Antikristus
Ilmestyskirjan luvut 17–18 kuvaavat Babyloniksi kutsuttua järjestelmää, jossa uskonnollinen, poliittinen ja taloudellinen valta liittyvät toisiinsa ja joka lopulta joutuu Jumalan tuomion alle.
Yksi kristillinen tulkinta on, että Babylon kuvaa luopunutta uskonnollista järjestelmää, joka näyttää ulkoisesti Jumalan omalta mutta on todellisuudessa kääntynyt pois Kristuksesta.
Raamattu ei kuitenkaan nimeä mitään nykyistä kirkkoa varmasti Babyloniksi.
Jeesus varoitti uskonnollisesta eksytyksestä:
”Monet tulevat minun nimelläni… ja he eksyttävät monia.” (Matt. 24:5)
Paavali puhuu suuresta luopumuksesta ja ”laittomuuden ihmisestä”, joka korottaa itsensä Jumalaa vastaan (2. Tess. 2:3–4).
Ilmestyskirjan 13. luvussa kuvataan peto, jonka valta ulottuu myös kaupankäyntiin:
”Kukaan ei voi ostaa eikä myydä, ellei hänessä ole merkkiä.” (Ilm. 13:17)
Pedon luku on:
666. (Ilm. 13:18)
Kristillisessä lopunajan tulkinnassa tässä nähdään mahdollinen tuleva järjestelmä, jossa poliittinen, taloudellinen ja hengellinen valta yhdistyvät.
Entä EU ja uudelleen nouseva Rooman valtakunta?
Daniel kuvaa suuria valtakuntia ja neljännen valtakunnan, joka yhdistetään perinteisesti Roomaan (Dan. 2:40–43; 7:7–8). Ilmestyskirjassa puhutaan myös kymmenestä kuninkaasta pedon yhteydessä (Ilm. 17:12–13).
Siksi jotkut kristityt ovat tulkinneet, että lopun aikana voisi nousta Rooman valtakunnan kaltainen uudelleen muodostuva valtakeskus, ja ovat yhdistäneet tämän ajatuksen Euroopan yhdentymiseen ja EU:hun.
Tämä on kuitenkin tulkinta, ei Raamatun suora ilmoitus siitä, että EU olisi profetian täyttymys.
EU:n kehitystä voidaan silti tarkastella kriittisesti: kuinka paljon päätösvaltaa on jo siirtynyt ja siirtyy kansallisvaltioilta ylikansalliselle tasolle ja mihin EU:n poliittinen yhdentyminen lopulta johtaa?
Kysymys jää avoimeksi:
Voisiko tulevaisuudessa syntyä valtakeskittymä, joka muistuttaa Danielin ja Ilmestyskirjan kuvaamaa viimeistä valtakuntaa?
Mutta Raamatun tärkein sanoma ei ole salaliitto
Raamattu ei lopulta kutsu ihmistä pelkäämään EU:ta, Antikristusta tai 666:ta, vaan etsimään Jumalaa ja tekemään parannuksen.
”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua.” (Ps. 50:15)
”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle.” (Jer. 33:3)
Jes. 53 kertoo kärsivästä palvelijasta:
”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden.” (Jes. 53:5)
Kristillisen uskon mukaan tämä täyttyy Yeshua HaMashiachissa – Jeesuksessa Messiaassa.
Ja ilosanoman ydin on:
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Pelastus on armoa, ei ihmisen oma ansio:
”Armosta te olette pelastetut uskon kautta… se on Jumalan lahja… ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8–9)
Heprean teshuva (תשובה) tarkoittaa paluuta – kääntymistä takaisin Jumalan luo.
Ehkä tärkein kysymys ei siis ole vain:
”Kuka hallitsee maailman kulisseissa?”
Vaan:
”Kuka hallitsee minun sydäntäni?”
Paavali antaa Israelista lopullisen toivon:
”Ja niin koko Israel on pelastuva.” (Room. 11:25–27)
Siksi tärkein kysymys ei ole vain ”Kuka on Antikristus?”, vaan:
”Olenko minä valmis kohtaamaan Kristuksen?"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.