Jos luemme Tanakhia kokonaisuutena, näemme jotakin hyvin vakavaa mutta samalla toivon täyttämää: Israelin ahdinko ei ole merkki siitä, että יהוה (JHWH) olisi hylännyt kansansa. Päinvastoin, profeetat puhuvat siitä, kuinka Jumala kurittaa, puhdistaa ja kutsuu Israelia takaisin liittoonsa – teshuvaan, תשובה, paluuseen Hänen luokseen.
Mooses varoitti jo etukäteen, että jos Israel hylkää Jumalan liiton ja alkaa seurata muita jumalia, seurauksena olisi ahdistus, sodat, vihollisten valta ja hajaannus (3. Moos. 26:14–39; 5. Moos. 28:15–68). Profeetat toistavat saman kutsun:
”Palaa, Israel, JHWH:n, sinun Jumalasi, luo.” (Hoos. 14:2)
Jesaja saa tehtäväkseen huutaa kansalle sen rikkomuksista (Jes. 58:1). Jeremia puolestaan kutsuu Israelia etsimään Herraa ja kääntymään pois synneistään (Jer. 7:9–15).
Mutta Jumalan kuritus ei ole sama asia kuin hylkääminen. Jeremia sanoo:
”Minä olen sinun kanssasi pelastamassa sinua.” (Jer. 30:11)
Ja juuri siksi profeetat puhuvat tulevasta Jaakobin ahdistuksen ajasta (Jer. 30:7). Sakarias kuvaa aikaa, jolloin Israel joutuu tuleen kuin hopea, joka puhdistetaan:
”Minä panen sen tuleen, sulatan sen niin kuin hopean ja koettelen sitä niin kuin kultaa.” (Sak. 13:9)
Ja silloin tapahtuu jotain ratkaisevaa:
”Se on minun kansani”, ja se sanoo: ”JHWH on minun Jumalani.” (Sak. 13:9)
Älkää kuitenkaan ylpeilkö Israelin lankeemuksesta
Tämä varoitus kuuluu myös kansoille, jotka katsovat Israelia ulkopuolelta.
Paavali, joka itse oli juutalainen, käyttää Room. 11:ssä öljypuun kuvaa. Pakanat ovat kuin villiä öljypuuta, joka on oksastettu Israelin juureen. Siksi hän sanoo:
”Älä ylpeile oksia vastaan.” (Room. 11:18)
”Älä ylpeile, vaan pelkää.” (Room. 11:20)
Israelia ei ole kutsuttu pois Jumalan suunnitelmasta, vaan sen lankeemuksen kautta myös pakanat ovat saaneet armon. Ja Paavali muistuttaa Jumalan uskollisuudesta:
”Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.” (Room. 11:29)
Obadjan varoitus kansoille
Obadjan kirjassa Edom joutuu tuomion alle, koska se iloitsi Jerusalemin ja Juudan ahdingosta.
”Älä iloitse Juudan lapsista heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 12)
”Älä katsele heidän kurjuuttaan heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 13)
Tässä on tärkeä periaate: vaikka JHWH sallii oman kansansa joutua kuritukseen, kansat eivät saa käyttää sitä tekosyynä vihaan, vainoon tai ylimielisyyteen.
Jumala sanoo:
”Kuten sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään.” (Obad. 15)
Mutta missä on toivo?
Se löytyy Messiaasta.
Jesaja 53 puhuu Herran kärsivästä palvelijasta, joka kantaa kansansa synnit:
”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden; rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.” (Jes. 53:5)
Ja profeetta Sakarja sanoo:
”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.” (Sak. 12:10)
Kristillisen uskon mukaan nämä kohdat täyttyvät Yeshua HaMashiachissa – Jeesuksessa Messiaassa.
Tämä ei ole kutsu Israelia vastaan, vaan kutsu Israelin Jumalan luo.
Kun ihminen on hädässä, Tanakh antaa hänelle myös tämän lupauksen:
”Huuda minua avuksesi hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua.” (Ps. 50:15)
Ja:
”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle.” (Jer. 33:3)
Tämä on teshuvan sydän: paluu Jumalan luo.
Ja siksi myös meille kuuluu ilosanoma
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Pelastus ei perustu siihen, kuka voi ylpeillä olevansa parempi. Se on armo:
”Armosta te olette pelastetut uskon kautta… Jumalan lahja… ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8–9)
Ja kasvu tulee Jumalalta:
”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.” (1. Kor. 3:6)
Siksi tämän sanoman tarkoitus ei ole syyttää juutalaista eikä nostaa pakanakristittyä hänen yläpuolelleen.
Se on kutsu meille kaikille:
Shuvu elai – palatkaa minun luokseni.
Etsikää JHWH:ta, kun hänet voidaan löytää. (Jes. 55:6)
Israelille on edelleen toivo. Paavali sanoo:
”Ja niin koko Israel on pelastuva.” (Room. 11:26)
Israelin Jumala ei ole unohtanut liittoaan. Hänen kutsunsa on edelleen kutsu teshuvaan, uskoon, armoon ja Messiaaseen.
Mooses varoitti jo etukäteen, että jos Israel hylkää Jumalan liiton ja alkaa seurata muita jumalia, seurauksena olisi ahdistus, sodat, vihollisten valta ja hajaannus (3. Moos. 26:14–39; 5. Moos. 28:15–68). Profeetat toistavat saman kutsun:
”Palaa, Israel, JHWH:n, sinun Jumalasi, luo.” (Hoos. 14:2)
Jesaja saa tehtäväkseen huutaa kansalle sen rikkomuksista (Jes. 58:1). Jeremia puolestaan kutsuu Israelia etsimään Herraa ja kääntymään pois synneistään (Jer. 7:9–15).
Mutta Jumalan kuritus ei ole sama asia kuin hylkääminen. Jeremia sanoo:
”Minä olen sinun kanssasi pelastamassa sinua.” (Jer. 30:11)
Ja juuri siksi profeetat puhuvat tulevasta Jaakobin ahdistuksen ajasta (Jer. 30:7). Sakarias kuvaa aikaa, jolloin Israel joutuu tuleen kuin hopea, joka puhdistetaan:
”Minä panen sen tuleen, sulatan sen niin kuin hopean ja koettelen sitä niin kuin kultaa.” (Sak. 13:9)
Ja silloin tapahtuu jotain ratkaisevaa:
”Se on minun kansani”, ja se sanoo: ”JHWH on minun Jumalani.” (Sak. 13:9)
Älkää kuitenkaan ylpeilkö Israelin lankeemuksesta
Tämä varoitus kuuluu myös kansoille, jotka katsovat Israelia ulkopuolelta.
Paavali, joka itse oli juutalainen, käyttää Room. 11:ssä öljypuun kuvaa. Pakanat ovat kuin villiä öljypuuta, joka on oksastettu Israelin juureen. Siksi hän sanoo:
”Älä ylpeile oksia vastaan.” (Room. 11:18)
”Älä ylpeile, vaan pelkää.” (Room. 11:20)
Israelia ei ole kutsuttu pois Jumalan suunnitelmasta, vaan sen lankeemuksen kautta myös pakanat ovat saaneet armon. Ja Paavali muistuttaa Jumalan uskollisuudesta:
”Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.” (Room. 11:29)
Obadjan varoitus kansoille
Obadjan kirjassa Edom joutuu tuomion alle, koska se iloitsi Jerusalemin ja Juudan ahdingosta.
”Älä iloitse Juudan lapsista heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 12)
”Älä katsele heidän kurjuuttaan heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 13)
Tässä on tärkeä periaate: vaikka JHWH sallii oman kansansa joutua kuritukseen, kansat eivät saa käyttää sitä tekosyynä vihaan, vainoon tai ylimielisyyteen.
Jumala sanoo:
”Kuten sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään.” (Obad. 15)
Mutta missä on toivo?
Se löytyy Messiaasta.
Jesaja 53 puhuu Herran kärsivästä palvelijasta, joka kantaa kansansa synnit:
”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden; rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.” (Jes. 53:5)
Ja profeetta Sakarja sanoo:
”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.” (Sak. 12:10)
Kristillisen uskon mukaan nämä kohdat täyttyvät Yeshua HaMashiachissa – Jeesuksessa Messiaassa.
Tämä ei ole kutsu Israelia vastaan, vaan kutsu Israelin Jumalan luo.
Kun ihminen on hädässä, Tanakh antaa hänelle myös tämän lupauksen:
”Huuda minua avuksesi hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua.” (Ps. 50:15)
Ja:
”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle.” (Jer. 33:3)
Tämä on teshuvan sydän: paluu Jumalan luo.
Ja siksi myös meille kuuluu ilosanoma
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Pelastus ei perustu siihen, kuka voi ylpeillä olevansa parempi. Se on armo:
”Armosta te olette pelastetut uskon kautta… Jumalan lahja… ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8–9)
Ja kasvu tulee Jumalalta:
”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.” (1. Kor. 3:6)
Siksi tämän sanoman tarkoitus ei ole syyttää juutalaista eikä nostaa pakanakristittyä hänen yläpuolelleen.
Se on kutsu meille kaikille:
Shuvu elai – palatkaa minun luokseni.
Etsikää JHWH:ta, kun hänet voidaan löytää. (Jes. 55:6)
Israelille on edelleen toivo. Paavali sanoo:
”Ja niin koko Israel on pelastuva.” (Room. 11:26)
Israelin Jumala ei ole unohtanut liittoaan. Hänen kutsunsa on edelleen kutsu teshuvaan, uskoon, armoon ja Messiaaseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.