Klassinen ›
Klassinen
Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | Haku Omat kirjoitukset | Merkityt | Online
Aihe: Miksei Taistelusinfonioitamme milloinkaan esitetä? 1
megatherium
Eilen 20:31:37 (muokattu tänään 10:27:48)
Ryhdyttyäni hetken torkuttuani jälleen ajattelupuuhiin minun on sanottava etten millään voi enkä saata olla suuresti ihmettelemättä näin amatööripohjalta, mutta antaumuksellisesti taidemusiikkia noin 45 vuotta ja suomalaistakin musiikkia kauan harrastettuani sitä asiaa, jos jotenkin osaisin tuoreesta näkökulmasta ja itseäni liikaa toistamatta ja aiemmista kirjoituksistani tutuksi tulleita sanakäänteitä välttäen asian ilmaista ja oudoksuntani ilmoille ymmärrettävästi tuoda, että miten nyt vaikkapa suomessa on aikojen kuluessa tultu siihen tilanteeseen, kuten vertauskohtana Mozartin ajan Wieniin ja silloiseen paikallisen yleisön musiikkimakuun-ja tottumuksiin kuuluvan tavan haluta kuulla aina jotakin uutta varsinkin siinä mielessä ettei eilispäivän säveltäjiä muistettu enää nimeltäkään ja joka on varsinkin suomen sodan jälkeistä musiikinhistoriaa ajatellen täysin sopiva vastine ja joka osoittaa ainakin sen ihmisluontoa kuvaavan ja ajasta riippumattoman muuttumattoman ominaisuuden jos emme ajattele asiaa koko eurooppalaisen musiikinhistorian kannalta ja joitakin historiaan jääneitä harvoja mutta alati esitettyjä säveltäjiä ajatellen, että kaikki uudet ilmiöt ja uutuudet kaikilla aloilla ovat kiehtoneet ihmistä kautta aikojen ja kaikki vanha koetaan yleensä kuluneeksi, vanhentuneeksi ja jopa rappeutuneeksi, vaikka edistystä on paljon tapahtunut musiikin muinaistutkimuksen ja ajattomien klassikoitten tiedostamisen ja arvostaminen myötä, mutta suomessa on ajauduttu viimeisen 50 vuoden aikana musiikkimme suhteen katastrofaaliseen ja suorastaan pyhäin häväistystä muistuttavaan tilanteeseen jossa suuret suomalaiset sotarintamallakin verissä päin venäläisiä vastaan urheasti taistelleet säveltäjäneromme ovat raukkamaisesti ja täysin halpamaisesti unohdettu ja sen sijaan saatetaan konsertissa esittää jopa 2. tai 3. luokan ranskalaisten salonkisäveltäjien sekunda-sinfonioita, mutta täysin piittaamatta omasta loistokkaasta ja kunniakkaasta musiikinhistoriasta säveltäjineen, joiden nerokkuutta nämä eivät pysty ymmärtämään tai eivät edes halua ymmärtää sitä sillä yleisön hemmottelu sille historiankirjoista tuttuine eurooppalaissäveltäjänimineen romantiikan ajalta on tullut pääasiallinen prioriteetti ja nimikuuluilla museosäveltäjillä ratsastaminen sen suosioon on tärkein aktiviteetti sillä eihän yleisö voi näiden mielestä tietenkään mitenkään ymmärtää sävelkieleltään niin kompleksisten ja aikanaan modernien ja rytmivoimaltaan pakahduttavan brutaalien Campale sinfonioiden paatosta Sibeliuksen säyseää klassillista staattisuutta edustaviin askeettisiin ja diatonisiin sinfonioihin turrutettuna, eikä olisi myöskään hyvin tapojen, säveltäjän jälkimaineen kohtelun, hänen ihailijoidensa imartelun ja kosiskelun, ja vallitsevien normien mukaista himmentää Sibeliukselle säveltäjänä perusteetta suotu ylimaallinen nerouden sädekehä, ja kerta kaikkiaan asettaa hänen vaatimattomia ja kesyjä sinfonisia luomuksiaan epäsuotuisaan kilpailuasetelmaan raakalaismaista ja raskastekoista sävelhirviötä edustavaan ylivoimaiseen vastustajaansa ja kilpakumppaniinsa nähden ja emmekä siksi voisi antaa näiden pikkusievien ja sievistelevien nukkavierujen sinfonioidensa tulla täysin nolatuksi ja häväistyksi, että sen vuoksi joutuisimme häpeäksemme toteamaan sadan vuoden musiikinhistoriamme menevän niin sanotusti väärän hevosen voittaessa kuin hohtimet Kankkulan kaivoon, ja jotta tämän murhenäytelmän ei annettaisi tapahtua ja yleisö saisi pitää hartaat illuusionsa ja märät nerofantasiansa idolisoimastaan säveltäjäsankaristaan ovat hänen sinfonioitaan ylivoimaisesti emotionaalisesti munaskuja myöten vaikuttavampien Campale sinfonioiden esitykset visusti pidettävä pannassa näiltä unohdetuilta ja ohjelmistosta kadonneilta suomalaisilta säveltäjäneroilta, jottei Sibeliuslandian uskottavuus joutuisi koetukselle periaatteessa ainakin demokraattisen valtion suomasta vapaudesta esittää muidenkin ja varsinkin häntä vaikuttavampienkin mestarien musiikkia vaan diktatorisesti suosia vain hänen kepeitä ja tunneilmaisultaan ja-asteikoltaan suppeita sinfonioita.
Klassinen
Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | Haku Omat kirjoitukset | Merkityt | Online
Aihe: Miksei Taistelusinfonioitamme milloinkaan esitetä? 1
megatherium
Eilen 20:31:37 (muokattu tänään 10:27:48)
Ryhdyttyäni hetken torkuttuani jälleen ajattelupuuhiin minun on sanottava etten millään voi enkä saata olla suuresti ihmettelemättä näin amatööripohjalta, mutta antaumuksellisesti taidemusiikkia noin 45 vuotta ja suomalaistakin musiikkia kauan harrastettuani sitä asiaa, jos jotenkin osaisin tuoreesta näkökulmasta ja itseäni liikaa toistamatta ja aiemmista kirjoituksistani tutuksi tulleita sanakäänteitä välttäen asian ilmaista ja oudoksuntani ilmoille ymmärrettävästi tuoda, että miten nyt vaikkapa suomessa on aikojen kuluessa tultu siihen tilanteeseen, kuten vertauskohtana Mozartin ajan Wieniin ja silloiseen paikallisen yleisön musiikkimakuun-ja tottumuksiin kuuluvan tavan haluta kuulla aina jotakin uutta varsinkin siinä mielessä ettei eilispäivän säveltäjiä muistettu enää nimeltäkään ja joka on varsinkin suomen sodan jälkeistä musiikinhistoriaa ajatellen täysin sopiva vastine ja joka osoittaa ainakin sen ihmisluontoa kuvaavan ja ajasta riippumattoman muuttumattoman ominaisuuden jos emme ajattele asiaa koko eurooppalaisen musiikinhistorian kannalta ja joitakin historiaan jääneitä harvoja mutta alati esitettyjä säveltäjiä ajatellen, että kaikki uudet ilmiöt ja uutuudet kaikilla aloilla ovat kiehtoneet ihmistä kautta aikojen ja kaikki vanha koetaan yleensä kuluneeksi, vanhentuneeksi ja jopa rappeutuneeksi, vaikka edistystä on paljon tapahtunut musiikin muinaistutkimuksen ja ajattomien klassikoitten tiedostamisen ja arvostaminen myötä, mutta suomessa on ajauduttu viimeisen 50 vuoden aikana musiikkimme suhteen katastrofaaliseen ja suorastaan pyhäin häväistystä muistuttavaan tilanteeseen jossa suuret suomalaiset sotarintamallakin verissä päin venäläisiä vastaan urheasti taistelleet säveltäjäneromme ovat raukkamaisesti ja täysin halpamaisesti unohdettu ja sen sijaan saatetaan konsertissa esittää jopa 2. tai 3. luokan ranskalaisten salonkisäveltäjien sekunda-sinfonioita, mutta täysin piittaamatta omasta loistokkaasta ja kunniakkaasta musiikinhistoriasta säveltäjineen, joiden nerokkuutta nämä eivät pysty ymmärtämään tai eivät edes halua ymmärtää sitä sillä yleisön hemmottelu sille historiankirjoista tuttuine eurooppalaissäveltäjänimineen romantiikan ajalta on tullut pääasiallinen prioriteetti ja nimikuuluilla museosäveltäjillä ratsastaminen sen suosioon on tärkein aktiviteetti sillä eihän yleisö voi näiden mielestä tietenkään mitenkään ymmärtää sävelkieleltään niin kompleksisten ja aikanaan modernien ja rytmivoimaltaan pakahduttavan brutaalien Campale sinfonioiden paatosta Sibeliuksen säyseää klassillista staattisuutta edustaviin askeettisiin ja diatonisiin sinfonioihin turrutettuna, eikä olisi myöskään hyvin tapojen, säveltäjän jälkimaineen kohtelun, hänen ihailijoidensa imartelun ja kosiskelun, ja vallitsevien normien mukaista himmentää Sibeliukselle säveltäjänä perusteetta suotu ylimaallinen nerouden sädekehä, ja kerta kaikkiaan asettaa hänen vaatimattomia ja kesyjä sinfonisia luomuksiaan epäsuotuisaan kilpailuasetelmaan raakalaismaista ja raskastekoista sävelhirviötä edustavaan ylivoimaiseen vastustajaansa ja kilpakumppaniinsa nähden ja emmekä siksi voisi antaa näiden pikkusievien ja sievistelevien nukkavierujen sinfonioidensa tulla täysin nolatuksi ja häväistyksi, että sen vuoksi joutuisimme häpeäksemme toteamaan sadan vuoden musiikinhistoriamme menevän niin sanotusti väärän hevosen voittaessa kuin hohtimet Kankkulan kaivoon, ja jotta tämän murhenäytelmän ei annettaisi tapahtua ja yleisö saisi pitää hartaat illuusionsa ja märät nerofantasiansa idolisoimastaan säveltäjäsankaristaan ovat hänen sinfonioitaan ylivoimaisesti emotionaalisesti munaskuja myöten vaikuttavampien Campale sinfonioiden esitykset visusti pidettävä pannassa näiltä unohdetuilta ja ohjelmistosta kadonneilta suomalaisilta säveltäjäneroilta, jottei Sibeliuslandian uskottavuus joutuisi koetukselle periaatteessa ainakin demokraattisen valtion suomasta vapaudesta esittää muidenkin ja varsinkin häntä vaikuttavampienkin mestarien musiikkia vaan diktatorisesti suosia vain hänen kepeitä ja tunneilmaisultaan ja-asteikoltaan suppeita sinfonioita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.