Paasto on sama kuin usko ja oman ristin kantaminen joka päivä Herrassa.

Paasto oli kuin peilikuva Herran lasten kuuliaisuudesta: se ei suostu saatanan tarjouksiin, ei ota maailmaa vastaan, ei suostu kiusaamaan Jumalaa kuolemattomuuden harhalla tai ruhtinaiden vallan hengellä, eikä heittäydy alas enkelien varaan näyttääkseen omaa asemaansa. Se ei haaveile kivien muuttamisesta maalliseksi leiväksi eikä vaihda Jumalan sanaa maailman rakkauden turhuuteen. Se ei suostu siihen, että Saatana rakentaisi Babylonia Jumalan kansan sisälle, vaan pysyy siinä totuudessa, että vain Jumala muuttaa ihmisen ja tekee hänestä uuden luomuksen Kristuksessa.

Ja tämä on se salaisuus: Kristus ei ainoastaan paastonnut puolestamme, vaan Hän itse on paasto maailmasta, täydellinen irtiotto pimeyden vallasta, täydellinen kuuliaisuus Isälle, täydellinen kieltäytyminen kaikesta, mikä ei ole Jumalasta. Ja me, jotka olemme Hänessä, opimme saman Hengen kautta: emme omassa voimassamme, vaan Hänen elämässään, joka meissä vaikuttaa, kun kuljemme kapeaa tietä ja kuulemme Hänen äänensä.

Kiusaus alkoi:

”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” (Matt. 4:3)

Saatanan ensimmäinen ruoka ei ollut vain tavallinen leipä. Se oli ehdotus käyttää Jumalan Pojan voimaa erillään Isän tahdosta. Se oli kutsu ottaa lahja omaan käyttöön, palvella itseä, todistaa oma asema ja tehdä kivestä leipä vihollisen ehdottamalla tavalla.

Tämä on monikerroksinen vertauskuva. Ensinnäkin Jumalan Poika ei ole nälissään leivästä, vaan siitä, mikä Häntä ja Isää rakastaa. Näin pitäisi olla kuvana Jumalan lapsissa, uskovaisissa: heidän todellinen ravintonsa ei ole vain fyysinen leipä, ruoka tai mammona, vaan Isän tahto ja yhteys Häneen.

Kivet eivät symboloi vain fyysistä ruokaa tai aineellista mammonaa, vaan myös sitä, kenen lapsiksi ja kenen käskyjen alle ihminen antautuu. Jumala ei suostu siihen, että Hänen lapsensa muutetaan vieraiden valtakuntien palvelijoiksi – ei pahan hengen eikä Babylonin porton järjestelmän orjiksi, joka valtiollisesti ja uskonnollisesti sitoo ihmisiä omiin rakenteisiinsa.

Saatana ei tietenkään käske Jumalan Poikaa suoraan palvelemaan itseään, vaan hän esittää sen hienovaraisena vaihtoehtona: “tee kivistä leipää”, eli käytä Jumalan voimaa itsenäisesti, irrotettuna Isästä. Kivet kuvaavat hengellisesti sokkeita ja kuolleita pakanoita tai uskosta osattomia nimikristittyjä – niitä, joiden sydän ei lyö Totuuden Hengen tahdissa. He ovat kuin kivet, koska he eivät elä Pyhässä Hengessä.

Mutta myös järjestelmät – uskonnolliset, poliittiset ja valtiorakenteet – voivat toimia kuin tuo saatana, joka yrittää saada Jumalan Pojan muuttamaan elämän leiväksi ilman Isän tahtoa. Ne kysyvät: “voitko nyt tehdä näistä kivistä elämää?” eli voitko käyttää Jumalan voimaa, armoa ja totuutta tavalla, joka palvelee järjestelmää eikä Isää.

Herra tietysti kieltäytyi. Ja sama periaate koskee myös uskovia: jos heitä houkutellaan muuttamaan Jumalan lahjat, totuus tai voima maailmalliseksi hyödykkeeksi, mammonaksi tai pelkäksi fyysiseksi selviytymiseksi, heidän tulee kieltäytyä. Maailma kyllä ruokkii omiaan ja antaa heille sen, mitä liha haluaa, mutta Jumala ei anna syntiä eikä sellaista, mikä erottaa Hänen lapsensa Hänestä.

Hän antaa sen, mitä uskova todella tarvitsee – ei lihan himojen täyttämiseksi, vaan uuden syntymän vahvistamiseksi, öljyn lisäämiseksi lampussa ja profeetallisten sekä henkien erottamisen armolahjojen vahvistamiseksi. Hän antaa elämän, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa pois.

Saatana ei sanonut: lakkaa olemasta Jumalan Poika.

Hän sanoi: käytä Jumalan Pojan voimaa minun esittämäni järjestyksen mukaan.

Juuri tällainen on uskonnollisen maailman kiusaus. Se ei aina pyydä kieltämään Jumalan nimeä. Se pyytää käyttämään Jumalan nimeä, armolahjoja, Raamattua, seurakuntaa, rahaa ja vaikutusvaltaa maailman järjestyksen mukaisesti.

Tee kivistä leipää.

Tee armolahjasta liiketoimintaa.

Tee saarnasta brändi.

Tee seurakunnasta organisaatio.

Tee Jumalan valtakunnasta poliittinen liike.

Tee Kristuksesta Hollywood-tähden uskonnollinen lisänimi.

Mutta Herra vastasi:

”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.’” (Matt. 4:4)

Herra ei siis opettanut, että ihmiselämän hengellinen päämäärä olisi syömättömyydessä. Hän paljasti, mikä on todellinen ruoka: Isän Sana ja Isän tahdon tekeminen.

Myöhemmin Hän sanoi opetuslapsilleen:

”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” (Joh. 4:34)

Tässä Herra itse määrittää ruokansa. Hänen ruokansa oli Isän tahto. Hänen ravintonsa oli rakkaus Isään, kadonneiden kutsuminen, totuuden julistaminen, lasten kokoaminen, opetuslasten kasvattaminen, sairaiden kohtaaminen, jalkojen peseminen ja tie ristille.

Saatana tarjosi erämaassa toisenlaista ruokaa: omaa voimaa, näkyvää todistamista, maailman valtakuntia ja jumalallisen aseman käyttämistä ilman ristin tietä.

Herra paastosi tästä ruoasta täydellisesti.

Hän ei syönyt Saatanan tarjoamaa leipää.

Hän ei syönyt uskonnollisen ihmeteon ylpeyttä.

Hän ei syönyt maailman valtakuntia.

Hän ei syönyt poliittista valtaa.

Hän ei syönyt ihmiskunniaa.

Hän söi vain Isän tahdon.

Tämä on Herran erämaapaaston varsinainen hengellinen todistus.

Saatanan toinen leipä oli uskonnollinen ihmeteko ja hengellinen ylpeys

Perkele vei Herran pyhän kaupungin temppelin harjalle ja sanoi:

”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’, ja: ’He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.’” (Matt. 4:6)

Saatana käytti Kirjoitusta. Tämä osoittaa, ettei Raamatun lainaaminen vielä todista, että puhuva henki on Jumalasta. Vihollinen voi ottaa pyhän tekstin ja käyttää sitä ruokana vanhalle Aadamille – aivan kuten palkkapaimenet, fariseus-tyyppiset opettajat ja omavanhurskaat johtajat tekevät, kun he rakentavat hengellistä järjestelmää, joka näyttää pyhältä mutta palvelee ihmisen lihaa.

Hän ehdotti Herralle uskonnollista näytelmää: heittäydy alas temppelin harjalta, näytä kuka olet, pakota Isä todistamaan asemasi, tee ihme yleisön edessä ja rakenna identiteettisi hengellisen suorituksen ja näkyvän vahvistuksen varaan. Tämä on sama henki, joka toimii megaseurakuntien paimenissa ja uskonnollisessa eliitissä, jotka seisovat “hengellisesti katolla” – korkeilla paikoilla, teologisilla todisteilla ja järjestelmillä – ja vaativat Jumalan vahvistusta omalle asemalleen, aivan kuin Paavali varoitti: “katsokoon, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu.” Mutta he eivät näe omaa sokeuttaan, koska he luottavat asemaansa, oppijärjestelmäänsä ja siihen, että he ovat muka turvassa.

Tämä on yhä suuri paastoamisen ja hengellisen ylpeyden kiusaus. Ihminen tekee ulkoisen uskonnollisen teon, jotta hänet nähtäisiin erityisen hengellisenä – hän julkaisee paastonsa, korostaa kieltäymystään, rakentaa siitä arvonimen ja käyttää sitä todisteena “varmuudestaan” ja asemastaan Jumalan edessä. Ja sama henki näkyy myös OSAS-tyyppisessä (once saved always saved) itsevarmuudessa, jossa ihminen seisoo hengellisesti katolla ja julistaa, ettei voi koskaan langeta, koska hän on kerran “oikeassa asemassa”. Mutta tämä on juuri se sama temppelin harjalta heittäytymisen henki: vaaditaan Jumalaa takaamaan ihmisen oma varmuus, oma järjestelmä ja oma tulkinta pelastuksesta, sen sijaan että vaeltaisi nöyryydessä, pelossa ja kuuliaisuudessa.

Sillä kirjoitettu on: “Herran pelko on viisauden alku” (Sananl. 9:10), ja “Herran pelko on viisauden alku” (Sananl. 1:7).

Ja tämä yksinkertaisesti on: Herran pelko on viisauden alku, ja Jumalan mielen murhe ja parannuksen teko jatkuvasti paastoten joka päivä ja pelkäämällä että lankeaa. Sitä se on.

Mutta kristitty, joka ei enää pelkää Herraa, on vaarallisesti voinut kivettää sydämensä ja rakentaa rationaalisen rauhan maailman kanssa. Siksi kiusaus menee lopulta sulkeutumiseen ja Jumalan edessä Pyhän Hengen pilkkaan, ettei enää reagoida Herran elkoon ja signaaleihin.

Eli kaikista yksinkertaisimmillaan se on: “Herran pelko”, joka puuttuu – ja siksi viisauskin puuttuu. Ja uhkarohkeus ilman pelkoa Herrassa ei ole rohkeutta, vaan sokeutta.

Sillä “Herran pelko on viisauden alku” (Sananl. 9:10).

Mutta Herra vastasi:

”Taas on kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.’” (Matt. 4:7)

Todellinen paasto ei pakota Jumalaa osallistumaan ihmisen uskonnolliseen näytelmään. Se ei vaadi ihmettä todistaakseen omaa asemaansa. Se ei rakenna temppelin harjalle hengellistä lavaa.

Se laskeutuu alas palvelemaan.

Se pesee jalat.

Se pysyy salassa Isän edessä.

Se ei tee ruumiillisesta kieltäymyksestä kruunua vanhan Aadamin päähän.

Saatanan kolmas ruoka oli koko maailma

Perkele näytti Herralle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi:

”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.” (Matt. 4:9)

Tämä paljastaa paaston todellisen ja täydellisen hengellisen merkityksen: Herra kieltäytyi koko tämän maailman valtakunnasta ja sen hengestä, joka on Jumalan vastainen. Hän ei ottanut vastaan ainuttakaan poliittista kruunua, kansallista valtaistuinta, sotajoukkojen kunniaa eikä maallisen ruhtinaan tarjousta, sillä Hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta eikä se koskaan synny maailman rakkaudesta. Tässä näkyy selvästi, että todellinen paasto on irtautumista antikristuksen hengestä ja Babylonin järjestelmästä, joka houkuttelee sydäntä liittoon maailman kanssa. Herra ei tehnyt ristillä mitään kauppasopimusta saatanan kanssa, vaan murskasi sen vallan ja kutsuu omansa ulos kaikesta maailman rakkaudesta, sillä joka rakastaa maailmaa, siinä ei ole Isän rakkautta.

Sillä kirjoitettu on:

”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15)

Ja:

”Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1. Joh. 2:17)

Ja Herra varoittaa myös maailman petollisesta rakkaudesta, joka näyttää hyvältä mutta kätkee kuoleman:

”Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” (Matt. 7:15)

”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?” (Matt. 7:16, FB38)

Nämä Herran sanat paljastavat, että väärä profeetta ei tunnisteta hänen ulkoisesta lammasvaatteestaan, vaan hänen hengellisestä hedelmästään. Hän voi puhua pehmeästi, hän voi pukeutua nöyryyden kieleen, hän voi näyttää uskonnolliselta ja jopa käyttää Karitsan nimeä, mutta hänen sisäinen luontonsa on susi, joka repii totuuden ja syö elävän Sanan.

Nämä ovat niitä aikojen lopun lammasvaatteisiin pukeutuneita ääriopettajia, jotka tahtovat tehdä Kristuksen Sanasta pehmeäksi keitetyksi luuksi – sellaiseksi, joka ei enää pistä, ei enää leikkaa, ei enää kutsu parannukseen eikä enää riko vanhan Aadamin valheellista rauhaa. He poistavat Sanasta sen, mikä on radikaalia, terävää ja elävää, ja jättävät jäljelle vain makean uskonnollisen liemen, jota sielullinen ihminen voi juoda ilman katumusta.

He houkuttelevat kärpäsiä, sillä missä on mätä ja totuudesta irrotettu hengellinen liha, siellä Beelsebub – kärpästen herra – löytää aina juhlapöydän. Heidän sanomansa on makea, mutta se on kuoleman makeutta. He ovat kuin raatoja, jotka eivät enää elä Kristuksessa, mutta joiden ympärille kokoontuu hengellisiä kärpäsiä, koska totuuden haju on kadonnut.

Mutta Jumalan profeetta ei tuo tällaista ruokaa. Hän tuo esiin aidon orjantappuran – Sanan, joka pistää, herättää, paljastaa ja kutsuu parannukseen. Hän ei leikkaa pois Herran alkuperäistä Sanaa saksilla, ei poista radikaaleja kohtia, ei silota ristin terävyyttä eikä tee evankeliumista ihmismielen mukaista lohturuokaa. Hän tuo esiin sen, mikä erottaa valheen totuudesta ja elämän kuolemasta.

Sillä orjantappuroista ei koota viinirypäleitä, eikä ohdakkeista viikunoita. Samoin väärästä hengestä ei synny Kristuksen elämää, vaikka se pukeutuisi Hänen nimeensä. Hedelmät paljastavat juuren, ja juuri paljastaa hengen. Sillä opettihan Herra, että Hänen häissään nähtiin vieras, joka ei ollut pukeutunut Hänen pukunsa, vaan kieltänyt itsensä, ja hänet heitettiin ulos pimeyteen, missä oli itku ja hammasten kiristys. Niin myös väärät palkkapaimenet ja piskat ja sikopaimenet voivat kyllä näyttää jumaliselta ulkokuorelta, mutta sellaiset tulee karttaa.

Sillä maailman rakkaus ei ole Isästä, vaan se on petollinen henki, joka lupaa elämää mutta tuottaa vahinkoa sielulle:

”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” (Mark. 8:36)

Ja siksi Herra kutsuu ulos kaikesta siitä, mikä sitoo sydämen Babylonin pöytään:

”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi sen synneistä ettekä saisi sen vitsauksista.” (Ilm. 18:4)

Sillä Babylonin rakkaus on petollinen liitto, joka näyttää kunniakkaalta mutta päättyy tuhoon:

”Sillä kaikki kansat ovat juopuneet hänen haureutensa vihan viinistä.” (Ilm. 18:3)

Ja Herra varoittaa myös siitä, että maailman henki voi vahingoittaa sielua enemmän kuin mikään ruumiillinen puute:

”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelätkää sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. 10:28)

Siksi todellinen paasto ei ole vain kieltäytymistä ruoasta, vaan kieltäytymistä kaikesta siitä rakkaudesta, joka vahingoittaa sielua, sitoo sydämen maailmaan ja erottaa sen Karitsasta.

Sillä Herra sanoo:

”Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” (Joh. 10:27)

Ja:

”Te olette maailmasta, mutta minä olen valinnut teidät maailmasta.” (Joh. 15:19)

Siksi paasto maailmasta on valituksi tulemista ulos maailmasta, sen rakkaudesta, sen hengestä ja sen petollisesta kunniasta, ja astumista Karitsan yhteyteen, jossa ei ole vahinkoa sielulle, vaan elämä, rauha ja iankaikkinen totuus.

Hän ei sanonut: otan valtakunnat, mutta käytän niitä hyvään.

Hän ei sanonut: kumarran vain ulkoisesti, mutta sydämessä palvelen Isää.

Hän ei sanonut: yhdistän Jumalan valtakunnan ja maailman valtakunnan, jotta voisin vaikuttaa tehokkaammin.

Hän sanoi:

”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.’” (Matt. 4:10)

Tämä on täydellinen paasto: Häntä ainoata palveleminen.

Paasto päättyy hengellisesti heti, kun ihminen alkaa palvella kahta herraa. Vaikka hän ei söisi viikkoon mitään, hänen paastonsa on rikkoutunut, jos hän syö maailman valtaa, mammonaa, kunniaa, poliittista vihaa tai uskonnollista ylpeyttä.

Herra sanoi:

”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt. 6:24)

Todellinen paasto ei siis ole ensisijaisesti pidättäytymistä aineellisesta ruoasta. Se on kieltäytymistä toisen herran pöydästä.

Maailma on ruoka, josta tulee paastota

Raamatun alusta lähtien ruoka toimii myös hengellisenä vertauskuvana. Paratiisissa kysymys ei ollut vain biologisesta hedelmästä. Hyvän- ja pahantiedon puun hedelmä sisälsi tottelemattomuuden, itsenäisen määrittelyvallan ja halun tulla Jumalan kaltaiseksi ilman Jumalaa.

Se oli sekoitettu ruoka: hyvän ja pahan tieto samassa hedelmässä.

Juuri tällaista ruokaa Babylon tarjoaa. Siinä voi olla paljon sellaista, mikä näyttää hyvältä. Siinä voi olla laupeuden sanoja, yhteisöllisyyttä, rauhan puhetta, uskonnollisia rituaaleja, perhearvoja, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kansallista turvallisuutta ja hengellisiä kokemuksia.

Mutta samaan hedelmään on sekoitettu valhe, ihmiskunnia, pakko, valtapolitiikka, väkivalta, mammona ja Jumalan Sanan muuttaminen.

Kaikkea sekahedelmää ei voida purkaa turvallisesti siten, että ihminen söisi siitä muka vain hyvän puolen. Jos valhe ja totuus on sekoitettu erottamattomaksi uskonnolliseksi järjestelmäksi, hedelmä täytyy hylätä.

Herra ei käskenyt Aadamia ja Eevaa syömään puusta varovasti ja erottelemaan suussaan hyvää pahasta.

Hän käski olla syömättä.

Samoin Morsian ei voi syödä Babylonin poliittis-uskonnollista hedelmää ja vakuuttaa ottavansa siitä vain kristilliset arvot. Jos sama järjestelmä yhdistää Karitsan nimen miekan, mammonan, kansallisen ylpeyden ja ruhtinaiden hallinnan kanssa, se on hyvän ja pahan sekoitus.

Siitä täytyy paastota.

Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista

Paavali kirjoittaa:

”Sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” (Room. 14:17)

Tämä jae tekee tyhjäksi ruokakeskeisen uskonnollisuuden. Jumalan valtakunta ei rakennu siihen, mitä ihminen panee suuhunsa tai jättää panematta. Ruoka ei tee ihmisestä Kristuksen omaa, eikä ruoasta kieltäytyminen kirjoita Jumalan lakia sydämeen.

Herra sanoi:

”Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.” (Matt. 15:11)

Ja Hän selitti:

”Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.” (Matt. 15:18–19)

Ruokapaasto ei puhdista sydäntä, jos sydän jatkaa murhan, vihan, aviorikoksen, maailman rakkauden ja valheen syömistä. Ihminen voi olla vatsaltaan tyhjä ja sydämeltään täynnä Babylonia.

Siksi paaston täytyy kohdistua sydämen ravintoon.

Mitä silmät syövät?

Mitä korvat syövät?

Mitä mielikuvitus syö?

Mitä sydän rakastaa?

Mistä ihminen saa identiteettinsä, turvansa ja ilonsa?

Jos hänen ravintonsa on Hollywoodin kunnia, poliittisten ruhtinaiden voima, taloudellinen menestys, julkinen hengellisyys ja ihmisten ihailu, hän ei paastoa maailmasta, vaikka hänen lautasensa olisi tyhjä.

Ruokasäännöt olivat profeetallisia kuvia henkien erottamisesta

Raamatun ruokasäännöksiä ei pidä muuttaa iankaikkiseksi biologiseksi järjestelmäksi, jossa Jumalan moraali vaihtelisi eläinlajien ja ruoka-aineiden mukaan. Ne olivat myös profeetallista opetusta erottamisesta.

Mitä ihminen ottaa sisäänsä?

Mitä hän sulattaa osaksi itseään?

Mistä hengestä hänen ravintonsa tulee?

Puhdas ja saastainen opettivat erottamaan. Ne todistivat siitä, ettei kaikkea tarjottua pidä ottaa sydämeen. Mutta niiden lopullinen täyttymys ei ole uskonnollinen ruokavalio vaan kyky erottaa Kristus maailmasta, Henki lihasta, valo pimeydestä ja totuus valheesta.

Paavali varoitti ihmiskäskyistä:

”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ — sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta — ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden ja ruumiin kurittamisen vuoksi, mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.” (Kol. 2:20–23)

Ruumiin kurittamisella voi olla viisauden maine, mutta se voi silti tyydyttää lihaa. Tämä tapahtuu silloin, kun ihminen saa kerskata omasta pidättäytymisestään, rakentaa sillä uskonnollista asemaa tai korvata sillä sydämen kuuliaisuuden.

Kysymys ei siis ole siitä, etteikö uskova voisi joskus jättää ruokaa sivuun keskittyäkseen rukoukseen. Hän voi tehdä niin Pyhän Hengen johdatuksessa, salassa ja ilman teatteria. Mutta tällainen ruumiillinen pidättäytyminen ei ole paaston olemus, pelastuksen ehto eikä mittari, jolla ihmisen hengellinen tila ratkaistaan.

Se on korkeintaan väline.

Kristus on elämä.

Päivittäinen risti on tie.

Maailmasta erottautuminen on paaston sisältö.

Himoelämästä täytyy paastota

Se, ettei ruoka itsessään saastuta, ei tarkoita, että ahneus, mässäys, päihtyminen ja ruumiin himojen palveleminen olisivat viattomia. Ihminen saa syödä nälkäänsä ja kiittää Herraa ruoasta. Mutta hän ei saa tehdä vatsastaan jumalaa eikä ruumiin nautinnosta elämänsä keskusta.

Paavali kirjoittaa niistä:

”Heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.” (Fil. 3:19)

Paavali ei tässä puhu vain yksinkertaisesta ruumiillisesta mässäilystä, vaan hengellisestä todellisuudesta, jossa ihminen tekee vatsasta – eli omasta halustaan, nautinnostaan ja vastaanottamastaan ravinnosta – epäjumalan. Tämä liittyy syvällisesti myös siihen, mistä hän muualla opettaa epäjumalille uhratusta lihasta (1. Kor. 8–10).

Hän ei tarkoita, että kaikki ruoka olisi itsessään hengellisesti saastaa tai että uskova eläisi jonkinlaisen ruokapelon alla. Hän itse sanoo, että ”epäjumalille uhrattu ei ole mitään” (1. Kor. 8:4), ja että maa ja sen täyteys on Herran. Mutta hän varoittaa siitä, että jos omatunto sidotaan epäjumalan temppeliin, jos syöminen muuttuu osallisuudeksi epäjumalan pöytään, silloin kyse ei ole enää neutraalista ravinnosta vaan hengellisestä liitosta.

Siksi kysymys ei ole vain siitä, mitä suuhun pannaan, vaan siitä, kenen pöydässä istutaan ja kenen hengestä syödään. Paavali puhuu myös siitä, ettei voi olla osallinen sekä Herran pöydästä että riivaajien pöydästä (1. Kor. 10:21). Tässä paljastuu todellinen paaston ydin: erottautuminen väärästä ehtoollisesta, väärästä yhteydestä ja väärästä hengellisestä ravinnosta.

Tämä ei ole siis uskonnollinen temppeliruokasääntö, vaan hengellinen varoitus Babylonin sekoituksesta – siitä, että Kristuksen nimi voidaan liittää järjestelmään, jossa samalla syödään epäjumalan leipää, eli maailmallista valtaa, valhetta ja hengellistä kompromissia.

Tämä liittyy myös siihen, mitä Herra Yeshua sanoi Nikolaolaisista (Ilm. 2:6, 15), joita Hän vihaa. Heidän opetuksensa ei ollut vain yksittäinen harha, vaan tie, jossa erotus Jumalan ja maailman välillä murretaan. He tekivät kapeasta tiestä leveän, opettivat vapautta, joka ei ole vapautta synnistä vaan vapautta pysyä synnissä, ja sekoittivat Kristuksen armon maailman järjestelmään.

Siksi tämä ”vatsa jumalana” ei ole vain himomässäilyä tai alkoholin väärinkäyttöä, vaikka nekin ovat sen ilmentymiä. Syvempi petos on usein paljon hienovaraisempi: ulkoisesti siisti, uskonnollinen, jopa ”valon enkelin” kaltainen, mutta sisäisesti se on Babylonin henki, joka ruokkii ihmistä valheella ja pitää hänet kiinni maailmassa samalla kun hän luulee olevansa vapaa.

Herra kutsui tällaisia valkeiksi kalkituiksi haudoiksi, jotka ovat ulkoa kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita (Matt. 23:27). Hän puhui myös käärmeen siemenestä, joka näyttää viattomalta mutta kantaa sisällään petoksen juurta. Ja käärme itse on se, joka syö maan tomua – se ei nouse ylös kantamaan ristiään, vaan pysyy maassa, ruokkien itseään alhaisella ja katoavalla.

Siksi todellinen paasto ei ole vain kieltäytymistä ruoasta, vaan kieltäytymistä käärmeen ravinnosta: maailmasta, valheesta, sekoituksesta ja Babylonin hengestä. Se on elämistä niin, että ihminen ei enää syö sitä, mikä sitoo hänet maahan, vaan pysyy Kristuksessa, kantaa ristinsä joka päivä ja vaeltaa Hengessä, ehjillä hengellisillä luilla, ilman kompromissia ja ilman sekoitusta.

Kummassakin ihminen katsoo lihaa.

Todellinen paasto ei pyöri jatkuvasti ruumiin ympärillä. Se kääntää katseen Kristukseen.

Päihteet, ylellisyys, jatkuva herkuttelu, himokas elämä, nautinnon tavoittelu ja kaikenlainen ruumiin palvominen kuuluvat maailmaan. Niistä tulee tehdä parannus. Mutta parannusta ei tehdä rakentamalla uusi ruokauskonto, jossa ruokalista korvaa Pyhän Hengen.

Uskova syö kiitollisuudessa, kohtuudessa ja vapaudessa, mutta hänen sydämensä ruoka on Isän tahto.

Karitsa on ruoka, joka täytyy syödä

Jos maailmasta paastotaan, jotakin täytyy syödä. Ihminen ei voi elää hengellisesti tyhjänä. Vanha ruoka täytyy korvata elävällä ruoalla.

Herra sanoi:

”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” (Joh. 6:35)

Ja:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.” (Joh. 6:53)

Kristuksen syöminen ei tarkoita pelkkää rituaalista leipäpalaa. Se tarkoittaa Hänen Sanansa, tahtonsa, mielensä, rakkautensa, ristinsä ja elämänsä vastaanottamista niin, että Hän asuu uskovassa ja uskova pysyy Hänessä.

Maailmasta paastoaminen ja Kristuksen syöminen ovat saman liiton kaksi puolta.

Et voi syödä Karitsaa ja Babylonia samalla aterialla.

Et voi juoda Herran maljaa ja riivaajien maljaa.

Paavali kirjoittaa:

”Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.” (1. Kor. 10:21)

Tämä on todellinen ruokalaki. Kenen pöydässä istut? Kenen henkeä syöt? Kenen tahtoa juot? Kenen kanssa olet liitossa?

Karitsan pöytä ja pedon pöytä eivät ole yhteinen ekumeeninen noutopöytä.

Karitsan luita ei saa pehmentää eikä rikkoa

Pääsiäiskaritsasta annettiin käsky:

”Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen.” (2. Moos. 12:9)

Ja:

”Älkääkä siitä luuta rikkoko.” (2. Moos. 12:46)

Karitsaa ei saanut keittää pehmeäksi lihan mieltymysten mukaan. Siitä ei saanut valita vain helppoja osia. Sen luita ei saanut rikkoa, jotta se olisi helpompi syödä.

Tämä on valtava nuhde valtavirtakristillisyydelle. Se tahtoo pehmentää Karitsan Sanan. Se tahtoo keittää pois päivittäisen ristin, maailman vihaamisen, vihollisen rakastamisen, omaisuudesta luopumisen, pyhyyden, parannuksen ja loppuun asti pysymisen. Ja tässä näemme myös profeetallisen varjon: nuo pienet valkoiset kakut, joita ehtoollisena tarjotaan Rooman kirkon perintönä, nuo ohueksi leivotut, vetelät ja pehmeät valkoiset leipäkakut, tuovat mieleen kuvan siitä, kuinka itse Kristuksen luut olisivat ikään kuin pehmennetty ja taikinaksi valmistettu. Ja juuri näin sisäinen Kristuksen ehtoollinen elämä – itsensä kieltäminen ja oman elämän menettäminen – on monin paikoin muuttunut ulkoiseksi uskonnolliseksi ehtoollisfarssiksi. Ei se tietenkään voi pelastaa ketään, ja tästä jo Lutherkin teki tiukan ehtoollisopin. Mutta tuo tiukka ehtoollisoppi on sisäisesti nautittava, ei ulkoisesti rituaalina syötävä.

Se ottaa pehmeän armon ja jättää pois lujan selkärangan.

Se ottaa anteeksiannon mutta ei kuuliaisuutta.

Se ottaa kruunun mutta ei ristiä.

Se ottaa häät mutta ei oikeaa häävaatetta.

Se ottaa Karitsan nimen mutta ei Karitsan luonnetta.

Mutta Karitsaa ei saa keittää valtavirran teologisessa vedessä. Hänen luitaan ei saa rikkoa. Herran Sana pysyy suorana, lujana ja muuttumattomana.

Karitsan syöminen on vaivalloista juuri siksi, ettei vanha Aadam voi nielaista Häntä muuttumatta. Herran kovat sanat tarttuvat lihan kurkkuun. Ne vaativat kuolemaan omalle tahdolle, luopumaan maailmasta ja rakastamaan silloinkin, kun liha tahtoo vihata.

Monet sanoivat:

”Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?” (Joh. 6:60)

Ja myöhemmin:

”Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.” (Joh. 6:66)

He eivät lähteneet siksi, ettei ruoka olisi ollut todellista. He lähtivät, koska Karitsaa ei voinut muuttaa helpoksi välipalaksi vanhalle Aadamil­le.

Hollywoodin nimikristitty ja väärä häävaate

Maailma käyttää paastoa myös uskonnollisen maineen rakentamiseen. Julkisuuden henkilöt, Hollywood-tähdet, poliittiset ruhtinaat, rikkaat vaikuttajat ja uskonnolliset johtajat voivat puhua uskosta, rukouksesta, paastosta ja Jumalasta samalla, kun heidän elämänsä pysyy leveällä tiellä.

Vihollinen pystyy käyttämään paastoakin ylpeyden vaatteena. Ihminen rakentaa siitä osan hengellistä tuotemerkkiään. Hänet esitellään uskovana tähtenä, kristittynä hallitsijana tai arvokonservatiivisena esikuvana, vaikka hän elää ylellisyydessä, rikkoo Herran käskyjä, palvelee mammonaa, puolustaa maailman valtakuntaa ja käyttää Kristuksen nimeä oman asemansa koristamiseen.

Tällainen ihminen yrittää tulla Karitsan häihin väärässä puvussa.

Herra kertoi:

”Kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi.” (Matt. 22:11–12)

Väärä häävaate on kaksimielisen ihmisen uskonnollinen julkisivu. Hän tahtoo kuulua Karitsan häihin, mutta ei tahdo erota maailman avioliitosta. Hän käyttää Kristuksen nimeä, mutta hänen pukunsa on kudottu Hollywoodin kunniasta, poliittisesta vallasta, mammonasta ja ihmisten ihailusta.

Hän saattaa sanoa olevansa kristitty, koska hän tunnustaa jonkin yleisen uskonlauseen. Mutta hänen sydämensä aarre on maailmassa.

Herra sanoi:

”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:21)

Nimikristillisyys ei ole häävaate.

Julkinen rukous ei ole häävaate.

Ruokapaasto ei ole häävaate.

Poliittinen konservatiivisuus ei ole häävaate.

Uskonnollinen liberalismi ei ole häävaate.

Häävaate on Kristus, Hänen vanhurskautensa, Hänen Henkensä ja elämä, joka pysyy Hänessä.

Todellinen paasto ei ole poliittisesti liberaali eikä konservatiivinen

Maailman uskonnollinen vasemmisto paastoaa joskus tietyistä ruoista, kulutustavoista tai perinteistä ja tekee siitä humanistisen hyveensä. Samalla se voi syödä totuuden kieltämistä, ihmisen oman tahdon jumalallistamista ja evankeliumin muuttamista yleiseksi hyväksynnäksi.

Maailman uskonnollinen oikeisto voi paastota julkisesti, korostaa perinteisiä arvoja ja puhua kristillisestä kansasta. Samalla se voi syödä sotaa, mammonaa, kansallisylpeyttä, ruhtinaiden valtaa ja vihollisen vihaamista.

Molemmat voivat olla vatsaltaan tyhjiä mutta sydämeltään täynnä maailmaa.

Kristuksen paasto ei ole poliittinen ruokavalio. Se on ero koko tämän maailman hengestä.

Herra ei ole vasemmiston hyväksynnän jumala.

Hän ei ole oikeiston sotajumala.

Hän on Karitsa, joka käskee molempia tekemään parannuksen.

Todellinen paasto on aviollista uskollisuutta Karitsalle

Jaakob kirjoittaa:

”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4)

Tässä maailman rakkaus kuvataan aviorikokseksi. Siksi paasto maailmasta kuuluu Karitsan avioliittoon. Morsian ei paastoa vain ruoasta. Hän paastoaa toisesta miehestä.

Hän kieltäytyy pedon pöydästä.

Hän kieltäytyy Babylonin vuoteesta.

Hän kieltäytyy maailman kruunusta.

Hän kieltäytyy väärästä rauhasta.

Hän kieltäytyy kahdesta herrasta.

Johannes kirjoittaa:

”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15)

Tämä paasto ei saa loppua. Heti kun Morsian alkaa jälleen syödä maailman rakkautta, hänen sydämensä jakautuu. Hänestä tulee kaksimielinen ja epävakainen kaikilla teillään.

Hän ei voi sanoa: paastosin maailmasta viime kuussa.

Hänen täytyy pysyä erotettuna maailmasta tänään.

Todellinen paasto on jatkuvaa parannusta

Parannus ei ole yksi menneisyyden hetki, jonka jälkeen ihminen ei enää tutki sydäntään. Se on jatkuvaa tulemista Valkeuteen, jalkojen pesua ja kuolemaa sille, mikä pyrkii palaamaan Egyptiin.

Johannes kirjoittaa:

”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1. Joh. 1:7)

Valkeudessa vaeltaminen on todellista paastoa pimeydestä. Ihminen ei enää syö salattua syntiään yksin. Hän tuo sen Herran eteen, tunnustaa, hylkää ja antaa Karitsan veren puhdistaa.

Todellinen paasto ei tarkoita sitä, että ihminen julistaa itsensä täydelliseksi ja alkaa tarkkailla muiden lautasia. Se tarkoittaa, että hän antaa Herran tutkia oman sydämensä.

Daavid rukoili:

”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Ps. 139:23–24)

Tämä rukous on paaston rukous. Tutki, mitä olen syönyt sydämeeni. Paljasta, missä olen nauttinut maailman ruoasta. Näytä, missä olen rakentanut väärän hääpuvun. Johdata minut pois Babylonin pöydästä.

Mitä uskovan tulee käytännössä tehdä?

Uskova saa syödä nälkäänsä ja kiittää Herraa. Hänen ei tarvitse rakentaa syömättömyydestä uskonnollista lakia. Mutta hänen tulee valvoa, ettei elämä muutu himojen palvelemiseksi, ettei vatsa tule jumalaksi eikä mikään nautinto ota Kristuksen paikkaa.

Hänen tulee paastota jatkuvasti kaikesta, mikä rikkoo rakkauden kaksoiskäskyä, erottaa Pojasta, sammuttaa Pyhän Hengen tai sitoo sydämen maailmaan. Hänen tulee erottaa ruoka, jonka Isä antaa, siitä ruoasta, jonka Saatana tarjoaa jopa Raamatun jakeilla koristeltuna.

Hänen tulee syödä Karitsaa kokonaisena, ilman luiden rikkomista ja ilman Sanan keittämistä pehmeäksi. Hänen tulee ottaa vastaan sekä armo että käsky, sekä sovitus että päivittäinen risti, sekä rakkaus että totuus, sekä lupaus että varoitus.

Hänen tulee koetella henget, sillä kaikkien paastosta puhuvien henki ei ole Jumalasta. Jos paasto lisää ylpeyttä, julkista mainetta, hengellistä luokkaeroa, tuomiomieltä tai tunnetta omasta erityisyydestä, vanha Aadam on syönyt koko aterian.

Jos paasto johtaa syvempään rakkauteen, parannukseen, hiljaiseen kuuliaisuuteen, jalkojen pesuun, vihollisen puolesta rukoilemiseen ja maailman rakkauden hylkäämiseen, siinä näkyy Pyhän Hengen hedelmä.

Herran paastoa ei saa lopettaa

Ruokapaasto päättyy, kun ihminen jälleen syö. Herran paasto maailmasta ei saa päättyä.

Päivittäinen risti ei saa päättyä.

Karitsassa pysyminen ei saa päättyä.

Jalkojen pesu ei saa päättyä.

Totuuden rakastaminen ei saa päättyä.

Henkien koetteleminen ei saa päättyä.

Maailmasta erottautuminen ei saa päättyä.

Jos ihminen lakkaa paastoamasta maailmasta, maailma alkaa jälleen syödä häntä. Se ottaa ensin pienen osan sydämestä, sitten ajatukset, sitten vaelluksen ja lopulta koko hääpuvun.

Siksi Herra sanoi:

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” (Joh. 15:4)

Todellinen paasto on pysymistä Kristuksessa ja kieltäytymistä kaikesta ravinnosta, joka erottaa Hänestä.

Maailma on ruoka, josta tulee paastota.

Kristus on ruoka, joka täytyy syödä.

Valheesta täytyy kieltäytyä.

Totuus täytyy ottaa sydämeen.

Liha täytyy ristiinnaulita.

Hengessä täytyy vaeltaa.

Babylonin pöytä täytyy hylätä.

Karitsan pöydässä täytyy pysyä.

Älkää siis tehkö Herran erämaakoetuksesta laihdutusohjelmaa.

Älkää muuttako Isän tahdon syömistä ruumiilliseksi teatteriksi.

Älkää rakentako ruokapaastosta hengellistä arvonimeä.

Älkää uskoko Hollywoodin nimikristillisyyttä, poliittisten ruhtinaiden hurskausnäytelmää tai valtavirtakirkon ruokakeskeistä mystiikkaa, jos elämä todistaa samalla avioliitosta maailman kanssa.

Älkää tulko Karitsan häihin väärässä puvussa.

Älkää pehmentäkö Karitsan luita.

Älkää rikkoko Hänen Sanansa selkärankaa.

Älkää syökö hyvän ja pahan sekahedelmää.

Syökää elämän leipää.

Juokaa Karitsan liiton elämä.

Tehkää Isän tahto.

Kieltäkää itsenne.

Ottakaa ristinne joka päivä.

Paastotkaa maailmasta loppuun asti.

Sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Se on totuutta, rakkautta, kuuliaisuutta ja henkien erottamista Herrassa Yeshuassa.

Siunausta ja rauhaa – mutta ei sitä rauhaa, jonka tyhjä lautanen, uskonnollinen kalenteri, dieetti, julkinen paastonäytelmä, Hollywoodin nimikristillisyys tai Babylonin väärä ehtoollinen antaa, vaan sitä rauhaa, jonka vain Herra Yeshua antaa niille, jotka paastoavat tämän maailman ruoasta, syövät Karitsan kokonaan ja pysyvät uskollisina yhdelle Sulhaselle loppuun asti.

Rakas uskon veli

Herra varmasti huomauttaa siitä syökö hänen lihaansa ja juoko Hänen vertansa, tietysti liiallien mässily, alkoholi ja lääkkeet ja huumaus aineet vievät "maailmaan hengelliseen huoruuteen" ja petolliseksi leveäksi uskonnoliseksi tieksi joka ei pelasta kadotukselta vaikka uskonolinen tunnustus Jeesus-laastarista löytyisi mutta silti olennaista ei ole tehdä fyysisistä lakia ihan selvästä ruokien ja juomien vertauskuvista toista evankeliumia eikä rationaalisia rituaalisia perintesiä lakeja, Kristus, tai ilmestyskirjan Babylonin viini ja Apostolien epäjumalille uhrattu liha, sekä ruoka säännöt epäpuhtaisiin ja puhtaiisin ruokin, sekä Aatamin ja Evan ja meidän kaikkien syntisten syntiin lankeemus myös realiaikaisesti , hyvän ja pahan tiedon puu ja sen hedelmä. Lopulta Kristus täsmentä että " Vaikka Taivas ja maa häiväisi, Hänen Sanomansa ja Sanansa ei häviä tai muutu, se jää!"

kaikki kirjoitukeissa Israelin ikuiset määräykset ja mitä Bethelemisä Kristus puhui, paavali vahvisti jne. kaikki se ja kaikki ruoka, pyhät esineet ja pesut ja rituaali säännöt ovat iankaikkisesti voimassa tässä ajssamme kun se lapsen mieliesti Totuuden Hengessä tulkitaan pelkässä uskon elämässä Kristukessa.kaikki se on vertauskuvaa iakaikisesta rakkauden ykiskertaisista käskyistä jotka eivät koskaan muttuneet ja jossa lähimäistä Herran mieleiseti rakstetaan ja joka aina oli vain Jumalan Karitsan yksi Jumalan valtakunta liitto.

Kun totuuden Henki tuli meihin, se ekroo yskikertaisen Evankliumin jossa kaikki laki ja profeetat toteutuu jos ei pavele kahta eri Herraa, Jumalaa ja mammonaa: ja tekee lähimäiselle sen jonka tahtoisi tehdä itselle, Näin täyttää vain kaksi suuurinta käskyä myös! Rakasta Herraa sinun Jumalaasi, sinulla ei saa olla muita jumalia ja 2. Rakasta lähimäistä niin kuin itseäsi.

Näin kukaan ei voi myöskää vilpillisesti huijata että elää valheellisti uskonollisesti mukavaa synti elämää ja kohtelee toista uskonnolisesti mukavassa elämässä tasavertaisesti valheelliessa maailman rauhassa, ilman että Kristuksessa todella ovat kieltäneet itseensä ja kyllä saatanakin voi tehdä omalle palvelijalleen sen jonka hän tahtoisi istelleen tekevänsä eli Jumalan valtakunnan näkeminen tarvitaan uudestisyntyesä kerran ja sitten joka päivä: Henki, vesi ja veri ettei tyhmänä neitsyensä öljy lopu (Pyhä Henki isammu) .He eivät menettääneet elämänsä ja sydämeltä todella uudistuneet ja kuten Paavali sanoo " minä kuolen joka päivä."

ja Kristus täsmensi että kukaan ei voi olla edes Hänen opetuslapsi joka ei kanna omaa ristiä joka päivä, silloin sinä myös puet päällesi Jeesuksen Krituksen joka päivä, ja sinä vaellat kapeallla tiellä kieltäen , jonka vain harvat löytävät, kun tai jos sinä kestät loppuun asti, ja sinä pelastut! Mutta leveä tie vie kadotukseen ja siitä kulkee monet!
Älkää luottako keneenkään uskonolliseen pastoriin, pappis ja uskovaan hmiseen joka vakuttelee teille inhimillisillä ajatuksilla, uskonnolllisilla ja teologisilla perinteisillä johtopäätöksillä ja suullaan todistettua ja pääteltyä kerta luokkaista valheellista pelastusvarmuutta:Hengen sammutus, Kristuksen useat varoitukset ovat todellisuutta pelastuksen menettämisestä, joten pysykää kaidalle tiellä Herra Hengen liiton arkkua kantean, huutakaa joka päivä Herran perään,kokekaa aina Jumalan mieleinen murhe, olkoon aina orjan tappura teidänkin päässänne, vellokoon sisällänne niin kuin Elävien vesien virrat, kantokoon kukin oman ristinsä joka päivä, Älkään kukaan menkö maailman kanssa hengelliseen huoruuteen, niin Herra on antava joka päivä rauhansa ja hänen lapsensa on kulkeva Hänen kanssaan iankkaiseen elämään ja iloon.

siunausta ja rauhaa!