Beethoven väitti olleensa yhteydessä johonkin jumalaan myöhäisteoksia säveltäessään

Anonyymi-ap kirjoitti:

Juolahti yhtäkkiä mieleen se kun taannoin töllössä esitetyssä eräässä Beethovenia käsitelleessä dokumenttifilmissä kerrottiin hänen itsensä todenneen joitakin viimeisiä kvartettosävellyksiään luodessaan olleensa yhteydessä suoraan jumalaan. Tarkasti ottaen hän muistaakseni sanoi keskustelevansa jumalan kanssa erästä kvartettoaan säveltäessään. Vaikka harva jumaliin enää nykyään kait uskookaan, niin sitähän saattoi tuollainen "lähes yli-inhimillinen säveltäjänero" ( Salmenhaara) varsin mahdollisesti "luovasta hengestä välittömästi nauttiessaan" ajatella niinkin ja kuvitella saaneensa transsissa tai korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa yhteyden korkeimpaan substanssiin tai absoluuttiin, etenkin siihen maailman aikaan, jolloin ihmisen fysiologia koskeva tiede oli vielä lapsenkengissään ja jumalaan vedottiin lähes missä tahansa asiassa, ei vähiten taiteessa, kuten muistamme Amadeus filmistä Salierista. Ei siinä ole mitään tavatonta. Professori Salmenhaarakin nimenomaan totesi mm. Beethovenin päässeen lähemmäksi absoluuttista Mozartin ja Bachin ohella kuin se inhimillisen ajattelun yhteydessä yleensä on mahdollista. Mutta varsinkin kyseistä aikakautta, säveltäjälle ominaista harvinaista suuruutta ja hänen musiikkinsa syvällistä vaikutusta ajatellen viitaten Sullivaninkin kirjoituksiin dokumentin käsikirjoittajan varsin jyrkkien ja punnitsemattomien käsitystensä mukaan säveltäjämestari olisi ollut dokumenttia edustavaa täysin harkitsematonta ja yliampuvaa tulkintaa myötäillen kauniimmin sanottuna mieleltään mukamas järkkynyt pelkästään näiden jumala puheidensa tai päiväkirjamerkintöjensä takia, jotka kuitenkin ilmensivät tietyllä tavalla paitsi uskonnon näyttelemää tärkeää osaa silloisessa maailmassa, mutta ennen kaikkea säveltäjän syvimpiä tuntoja luovassa aktissa tämän lahjoitettua tällä tavoin ihmiskunnalle jotain ainutlaatuista ja ennenkuulumatonta säveltaidetta, johon nähden hänen jumala assosiaationsa olivat vain allegorinen viittaus musiikin absoluuttinen luonne ja jonkin lähes äärettömän syvän sielullisen tilan tavoittamisessa onnistuminen huomioon ottaen, jonka säveltäjä itsekin tajusi. Tämä ei myöskään voisi laadullisesti niinkin korkeatasoista ja äärimmäistä käsityömäistä tarkkuutta ja suurta henkistä kapasiteettia vaatinutta luovaa työtä tehneen neron kohdalla olla mitenkään edes mahdollistakaan, sillä mieleltään järkkynyt, ts. "hulluksi tullut" nero ei olisi kyennyt henkisesti sellaisiin ylivertaisiin suorituksiin, josta hänet säveltäjänä tunnetaan, vaan tuotantoaan luotuaan hänen on sen sijaan täytynyt olla äärimmäisen skarppina ja selvästi ja puhtaasti tiedostava kyetäkseen kohoamaan Mozartin jälkeen länsimaisen säveltaiteen korkeimmille huipuille. Tästä Tä oli samaa mieltä. Sillä muuten jälkimaailma ei häntä niin suureksi neroksi mieltäisikään, jos vain jumala käsitteeseen viittaamisesta johtuneen mielen järkkymisen seurauksena hänen luovuutensa olisi hiipunut ja kuihtunut alemmalle henkisen kapasiteetin asteelle, mutta useimpien mielestä tuotantonsa ylivertaisesta laadukkuudesta päätellen hän oli voimiensa tunnossa, ja kaikesta päätellen säveltäjänä edelleen taiteellisesti kehittyvässä tilassa fyysisistä sairauksistaan huolimatta. Lisäksi huomioon on otettava vielä sen aikakauden ihmisten varsin jumala keskeisen maailman kuva, jossa hänen kaitselmukseensa ihmiskohtaloiden ohjaajana yhä laajalti uskottiin, eikä uuden aikakauden jumalasta luopunut filosofiakäsitys ollut vielä vallannut ihmisten ajattelua, kuten loogisen empirismin aikana, vaan jumalaan uskottiin vielä Beethovenin aikana varsin laajasti. Jo Mozartkin turvautui kirjeidensä jumala huudahduksineen yleisesti rakentavaan käsitteistöön sen aikakauden mittapuulla. Tämän Beethovenin teistisiä piirteitä omaavan luonnonjumalauskon voimme päätellä monista säveltäjän jättämistä dokumenteista päiväkirjamerkintöineen. "Metsien jumala, kaikkivoipa jumala. Olen siunattu näissä metsissä, joissa jokainen puu kuuluttaa sinun ääntäsi". Hän kysyy myös retorisesti: "Onko jumalaa olemassa? Täyttääkö hän niiden toiveet, jotka kärsien kutsuvat häntä puoleensa?" Sekularisoitumisen ja tieteellisen maailmankuvan nousu oli vasta myöhempi ilmiö Euroopassa säveltäjän itsekin uskottua jumalan palauttavan hänen voimansa sairasvuoteella maattuaan uuden sinfonian luonnoksia pöytälaatikossa säilyttäessään. Mutta vesipöhö, maksakirroosi ym. taudit vaativat veronsa ja säveltäjän elämänliekki sammui valtavan rajuilman raivotessa tuolloin Wienin yllä, "ikään kuin jumala olisi tällä tavoin halunnut ilmaista ihmiskunnalle millainen valtava isku sitä oli kohdannut".

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä