Peksi Manchesterin lentokentällä haastattelussa ennen Macklin-Asikaista

Ei Manchesterista saanu Sandelsia.

Hotellihuoneessa vallitsi painostava hiljaisuus. Otteluun oli enää vähän aikaa, ja nyrkkeilijä Amin Asikainen käveli hermostuneena edestakaisin.

"Peksi, voitaisiinko ottaa vähän pistehanskoja? Tarvitsisin pari erää, että saan tuntuman kohdilleen."

Valmentaja Pekka Mäki ei kuitenkaan vastannut heti. Hän istui nojatuolissa, sylissään valtava kasa patonkeja. Jokainen niistä oli täytetty Professori Augustinin hänelle kustomoimalla legendaarisella Peksicus Hurjius Pica -chililajikkeella.

"Kuule Amin..." Peksi mutisi suu täynnä patonkia.

Rousk.

Toinen patonki katosi lähes yhdellä haukkauksella.

Sitten hän nappasi pöydältä kylmän Sandelsin, avasi tölkin sihahduksella ja hörppäsi pitkään.

"Ahh... just sopivasti tasapainottaa tätä chiliä."

Amin katseli näkyä epäuskoisena.

"Peksi... ne pistarit?"

"Kohta."

Rousk.

Kolmas patonki.

Peksi pyyhkäisi chilikastiketta paidastaan, otti uuden kulauksen Sandelsia ja nousi lopulta ylös. Hän katsoi Aminia pitkään, osoitti tätä patongilla kuin komentajan miekalla ja julisti mahtipontisesti:

"Sä oot jätkä kohta MM-listalla!"

Huoneeseen laskeutui hiljaisuus.

Amin nyökkäsi.

"Kiitos... mutta voitaisiinko nyt ottaa ne pistarit?"

Peksi mietti hetken, vilkaisi jäljellä olevaa patonkikasaa ja huokaisi.

"No hyvä on. Yksi erä ensin... ja sitten loput patongit."

Amin veti hanskat käteensä ja nauroi.

"Tehään niin."

Ja niin hotellihuoneessa alkoi ehkä erikoisin lämmittely, mitä suomalainen nyrkkeilyhistoria oli koskaan nähnyt: yksi mies hioi iskujaan, toinen viimeisteli patonkejaan – ja Sandels-tölkki odotti vuoroaan erien välissä.

Peksi tuijotti intensiivisesti valioliigaa hotellin telkkarista. Otteluun oli enää kolme tuntia aikaa. Sandels toisensa jälkeen oli valunut valmentajamogulin kurkusta alas.

Asikainen oli huolissaan ja syystäkin. Hallille päästyään Peksi alkoi mölytä ja huitoa patongilla joka suuntaan. Pukkarilla hän kumartui antamaan Aminille neuvoja ja pyllähti istualteen lattialle.

"Vedät sitä kato kovaa vasemmalla tai oikealla tai kolmannella vasemmalla" Peksi mutisi ja kysyi onko jollakin pähkinöitä.

"Me tullaan tyrmäämään Macklin ekassa erässä!" Peksi huusi käytävälle.

Kuka pärkele poistelee viestejä

Mie en muista kuinka matsi meni. Yllättikö kolmas vasen käsi maffiamiehen

Peksin Patongit

Siinäpä pisnisidea . Vähän kuin Lean Mean Grilling Machine Foremanilla

Masan Majoneesit, liukastusvoide jonka voit myös syödä

Areenan valot sammuivat.

Ensimmäiset kellonlyönnit kaikuivat kaiuttimista.

*Hell's Bells* alkoi soida, ja yleisö nousi seisomaan. Savu leijaili käytävälle, jonka päästä Amin Asikainen lähti kohti kehää. Ilme oli vakava, mutta askel hieman tavallista jäykempi.

"Rauhassa nyt", Amin mutisi itselleen.

Hänen takanaan käveli valmentaja Pekka Mäki. Paitsi että Peksi ei juuri katsellut kehää – hän tuijotti puhelintaan.

"Lisätään tilaukseen vielä valkosipulipatonkia... noin... parmesania tuplana... ja meetvurstia myös."

Amin vilkaisi olkansa yli.

"Peksi! Ringwalk on menossa!"

"Joo joo, ihan kohta valmis."

Kolmas avustaja, Sipilä, kurkkasi Peksin olkapään yli.

"Otetaanko voitonjuhliin myös pari Royal London Lageria?"

Peksi nosti katseensa puhelimesta ja sähähti niin terävästi, että lähimmät järjestyksenvalvojatkin säpsähtivät.

"Ei! Pitää olla Sandelsia."

Sipilä nyökkäsi nopeasti.

"Totta... Sandelsia sitten."

"Ja laita niitä reilusti."

Amin pudisteli päätään.

"Voitaisiinko keskittyä edes siihen otteluun?"

"Voidaan heti kun tämä tilaus lähtee."

Peksi painoi tyytyväisenä "Tilaa"-painiketta juuri, kun kolmikko saapui kehän portaille.

Samaan aikaan katsomon yhdestä kulmasta nousi valtava lakana.

Siinä luki suurilla kirjaimilla:

**"AMIN, DROP THE KNIFE!"**

Teksti oli yleisön mukaan saanut alkunsa Verihuorma Boxingin humoristisesta kannatusideasta, ja boxing.fi-foorumin vakioaasit heiluttivat lakanaa innokkaasti täysin hyväntahtoisessa hengessä.

Amin pysähtyi hetkeksi.

"...Mikä ihmeen lakana tuo nyt on?"

Peksi vilkaisi nopeasti katsomoon.

"Älä välitä siitä."

Sitten hän tarkisti vielä kerran puhelimensa.

"Hienoa. Patongit arvioitu saapumaan 37 minuutissa."

Kehätuomari viittoi ottelijat keskelle kehää.

Amin huokaisi syvään.

"No... kai tässä pitää nyt keskittyä siihen nyrkkeilyyn."

Peksi taputti häntä olkapäälle.

"Juuri niin. Annetaan sen päästellä höyryjä. Pidetään se bayssa."

Hetken tauko.

"...Mutta muista, että jos ottelu loppuu nopeasti, patongit ehtivät olla vielä lämpimiä."

Viimeiset sekunnit ennen gongin kumahdusta. Peksi yltyy loppurohkaisuun:

"Kuvittele se pummi sun edessäsi! Silloin tunnet tekeväsi oikein, ja myös teet oikein!"

"Ei mun tartte kuvitella, se ON mun edessä."

"No vielä parempi, hah haa!"

Gongi soi.

Asikainen kokeili muutaman vasemman suoran. Ne putoilivat lyhyiksi. Macklin kokeili pari kertaa vartaloon. Kaikki osumia.

"Kroppa tekee töitä!", yritti Sipilä.

"Pidä se suorien päässä!", aneli Peksi.

Asikainen huitaisi vasemman koukun. Ei osunut, mutta Peksi puraisi vihaisesti sen tahdissa hampaillaan reiän Sandels-tölkkiin, josta alkoi juoda.

"Lopeta se nopeesti, patongit tulee!"

Macklin löi vasemman koukun. Asikainen putosi. Ja nousi. Mutta putosi uudestaan.

Kehätuomari Muratore lopetti ottelun.

"Voi vittu, Briatore!", karjui Peksi.

"Oikeestaan tää meni ihan hyvin", murisi Peksi Idille.

"Miten ni?", kyseli puusta pudonnut Asikainen.

"No sä kaaduit suorilta jaloilta. Mulla oli jo pyyhe kädessä. Koska mä haluan ne patongit tuoreina ja rapeina. Et ala pilaamaan mun bileitä jollain Sylvester kakkosilla."

Voe että

Vai että patonkiin se kompastui

MTV3:en Sasha Ikonen haastatteli Pekka Mäkeä Manchesterissa. Haastattelu jouduttiin leikkelemään, mutta sen alkuperäinen nauha jäi pyörimään kameraan:

"Miltä nyt tuntuu?"

"No tässä on nyt vakavan harkinnan paikka. Kannattaa todella miettiä jatketaanko. Iggy's Whole Wheat Sourdough Baguette oli Trader Joe'sin rinnalla kuivaa paskaa. Molempiin laitoin ilmakuivattua, ja se vaan kasvatti eroa. Edes Proffan chilit ei paranna tota Iggy'siä.

Nyrkkeily on kovaa leikkiä. Näitä haavoja nuollaan kauan. Mielestäni Amin hävisi keskitason nyrkkeilijälle ja minä sain tilaukseeni keskitason patonkia. Kaikella kunnioituksella, mutta en usko että noi on kauaa mestarina. Ainakaan jos syövät Iggy'siä. Ja joku Royal London Lager? Hyi helvetti! Sandels se olla pitää. Kolmella jaollinen setti tölkkejä.

Amin on taistelija, mutta patongeista se ei tajua mitään. Vaikea siis nähdä, että mihin tästä menisimme. Ehkä super middlessä voisi jatkaa, jos matseissa on hyvä catering. Paskaa me ei syödä."

Luin tuon yhden kohdan:

"Amin veti käteensä ja nauroi"

Lentokoneessa paluumatka Finnairin Manchester-Helsinki lennolla sujui rattoisasti. Peksi ahmi koneessa lentokentältä ostamaansa patonkia. Idi yritti katsella ympärilleen, tuijottaako kukaan eilisen takia. Ei tuijottanut.

Peksi kyllästyi miettimään matsia, ja alkoi ryystää Sandelsia. Idi rohkaistui kysymään:

"Jos sit siirtyis siihen supermiddleen? Ei tarttis vetää painoja enää."

"Kuulostaa hyvältä, mäkään en jaksais sellaista enää...", mutisi Peksi suu täynnä.

"No ei sun oo koskaan tarvinnukaan vetää!"

"Ja se on jumalauta oikein!", karjaisi Peksi näyttäen kahta sormea lentoemännälle...

"Two more Sandels please"

Koskahan Peksin patonginsyöminen oikein on alkanut? Vielä Sylvester Hannoverissa oli sitä bratwursti ja grillimakkara-aikaa. Ja meni vissiin kinkkukiusaukset ja pyttipannutkin ja kaljan kanssakaan ei ollut tarkkaa. Veti Warsteineria, Heinekenia, Budweiseria, Nobelaneria ja ihan oikeastaan kaikkea mitä hanasta ja kaupasta ja kioskilta sai.

Carnívoro aikakausi oli miehelle parempi

Pierut haisivat miehekkäille, naiset katselivat perään ja valmennettavat ottelijat olivat tittelimatseissa

Sammaa mieltä ollaan Juukassaki

Patonki tuhosi Aminin nousun?

Amin ja Pella menivät Suomeen palattuaan pajulahteen leirille.

Sitten hotellin huonepalvelu koputti oveen.

"Tilauksenne."

Oven takaa kannettiin sisään laatikkokaupalla valkosipulipatonkeja, parmesania ja meetvurstia. Vieressä kilisi tuttu laatikollinen Sandelsia.

Peksi hieraisi käsiään yhteen.

"Hyvä ajoitus."

Hän nappasi ensimmäisen patongin, haukkasi siitä valtavan palan ja julisti juhlallisesti:

"Jos sinä nouset super middleweightiin..."

Rousk.

"...niin minä nousen..."

Toinen haukkaus.

"...super baguetteweightiin."

Sipilä räpäytti silmiään.

"Onko sellainen sarja olemassa?"

Peksi nosti patongin ilmaan kuin mestaruusvyön.

"Nyt on."

Professori Auguststin, joka oli ilmestynyt paikalle lähes huomaamatta, teki heti merkinnän muistikirjaansa.

"Erinomainen havainto. Super baguetteweightin painoraja näyttää kasvavan jokaisella patongilla."

Amin ei voinut enää pidätellä nauruaan.

"No, ainakin jonkun ura nousi tänään sarjaa ylemmäs."

Peksi nyökkäsi tyytyväisenä, raastoi päälle vielä reilun kerroksen parmesania ja totesi suu täynnä:

"Harjoitusleiri alkaa huomenna."

"Mitä tehdään?"

"Sinä sparraat."

"Entä sinä?"

Peksi nosti uuden valkosipulipatongin käteensä.

"Minä keskityn super baguetteweightin painonnostoon."

Huoneessa puhkesi nauru, ja hetken aikaa tappio unohtui kokonaan patonkien rouskeen säestäessä iltaa.

Tähän väliin tupla pekoni, majoneesia ja Sandels

Kaikki patongin puolesta ja yksi iso Peksille

Amin hakkasi säkkiä Epanalla. Kevättalven sade piiskasi ikkunoita.

Paluuottelu Varuboden Areenalla Dario Matorrasia vastaan uudessa painoluokassa oli julkistettu. Peksi tapaili uutta tyttöystäväänsä samalla, vitsaillen olevansa itse uudessa panoluokassa.

- Niin millä perusteella tää jätkä valittiin vastaan? Sehän on 12-0. Oonko mä valmis tämmöseen?

- Heh, no oot. Sä voittaisit ton vaikka silmät kiinni. Kaveri on oikeasti välisarjalainen, mutta mä lähetin sille pakettiautollisen valkosipulipatonkeja kinkkuineen ja sooseineen. Se nostaa painoa 8kg vielä tohon toukokuuhun mennessä.

- Peksi, eiks tän pitäny olla tositesti!?

- Viime matsin perusteella sanoisin, että ainoastaan patongit tuli testattua. Ja rapeita olivat.

- Peksi...

- Alas hakata nyt sitä säkkiä, lopeta se tuijottaminen.