Globaali rakentaminen näyttää istuvan paremmin luontoon, ottavan maisema huomioon, rakentavan orgaanisia muotoja, epästandardeja, sattumanvaraisen oloisia.
Ihmiset tottuneet urbanisaation ruutukaavaan, jossa kävellään numeroina, sotilaina. Talot vain kuutioita ja siinä se kaupunki oli, katu kadun jälkeen, kaupunki kaupungin jälkeen.
Tuntee, miten iso muutos olisi navigoitua orgaanisessa paikassa, jossa ei ole suoria katuja, selkeitä loogisia rakenteita, mutta kaikki olisi ihmeellistä, sokkeloista kuin muurahainen ruohikossa.
Vanha ajattelun tapa rikkoutuu. Mitä jäljelle jää?
Ei ole edes vaakasuoria teitä enää orgaanisessa rakentamisessa.
Muodot ja rakenteiden funktiot sekoittuvat.
Ehkä itse rakenteiden käyttötarkoitus muuttuu kun tulee uusia tarpeita.
Sitten korkeus ja mataluus ero, miten niitä häivytetään tai maanalaisuus, että on hobbittimaisella asumisella ihmisen geneettistä viehätystä kun maa antaa turvaa, olipa se bunkkeri tai metroasema. Hyvä idea Japanilaisille pilvenpiirtäjien vastapainoksi löytää lisää asuintilaa maanalaisessa.
Ihmiset tottuneet urbanisaation ruutukaavaan, jossa kävellään numeroina, sotilaina. Talot vain kuutioita ja siinä se kaupunki oli, katu kadun jälkeen, kaupunki kaupungin jälkeen.
Tuntee, miten iso muutos olisi navigoitua orgaanisessa paikassa, jossa ei ole suoria katuja, selkeitä loogisia rakenteita, mutta kaikki olisi ihmeellistä, sokkeloista kuin muurahainen ruohikossa.
Vanha ajattelun tapa rikkoutuu. Mitä jäljelle jää?
Ei ole edes vaakasuoria teitä enää orgaanisessa rakentamisessa.
Muodot ja rakenteiden funktiot sekoittuvat.
Ehkä itse rakenteiden käyttötarkoitus muuttuu kun tulee uusia tarpeita.
Sitten korkeus ja mataluus ero, miten niitä häivytetään tai maanalaisuus, että on hobbittimaisella asumisella ihmisen geneettistä viehätystä kun maa antaa turvaa, olipa se bunkkeri tai metroasema. Hyvä idea Japanilaisille pilvenpiirtäjien vastapainoksi löytää lisää asuintilaa maanalaisessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Katsoo turistien vlogeja, että maailman kaupungit ovat vain subjektiivisia tiloja. Epämääräisiä seiniä, kulmia, esineitä, käytäviä, ikkunoita johonkin. Paikka voi olla kuuluisa, mutta näyttää kuin miltä tahansa muulta jostakin kaukaa paikalta.
Niitä yhdistää se, ettei ne ole ajateltu valmiiksi. Kysyykin, miksi ei haluta ajatella, suunnitella tiloja edustaviksi, veedilaisiksi harmoniallisiksi tai empire tyylisiksi? Miksi tykätään subjektiivisesta tilasta. Onko se, että kaupunki rakentaa aina vanhan päälle ja lopussa on vain sillisalaattia? Mutta juuri sillisalaattiin pyrkii esimerkiksi Kalasataman toiset korttelit, ne rikkovat toistoa tahallaan, vaikka talot ovat edelleen neliöitä. Sillisalaatin arkkitehtuuri voi johtua myös budjetista.
Kulttuurissa voi olla ihanteena simplifikaatio, jossa yhdellä esineellä on rikas monilainen funktio yhden sijasta.
Kyetäänkö arkkitehtuurissa antamaan urbaani kohteelle mahdollisimman monia funktioita?
Arkkitehtuuri on kuin kallista isoa veistosta, jonka luominen on monen vaikean sosiologian takana.
Tänään yliopistorakennus on laatikko, auki päiväaikaan nuorille opiskelijoille, eikä kenellekään muulle.
Yliopistorakennus ei siirry muualle, se on samassa paikassa satoja vuosia keskellä kaupunkia tai ei, kalliilla vuokramaalla tai ei, väärässä paikassa tai ei. Talo seisoo ja jää. Puolet päivästä se on täysin käyttämättä. Se vain seisoo tyhjänä silloin ja palvelee nuoria vain päiväsaikaan. Kysytään, että onko kampuksen funktio riittävä, jos sillä ei ole käyttöä ja voiko luoda talon, jonka funktio on rikas, siinä ei ole turhia vapaita arvoja?
Voiko tuleva arkkitehtuuri yhdistää kaupunkitilojen erilaisia tasoja keskenään ja korvata erillisiä pyrkimyksiä uusille rakenteille? Säästäisi aika, rahaa, ihmisiä...
Kyse voi olla objektivistisuudesta, sen muodosta, matematiikasta, luonnon geometriasta, että mikä muoto kuvaa parhaiten kaikkia mahdollisia olomuotoja.
Vastaus on tiedetty, se on pallo, mutta pallo rakentuu huonosti arkkitehtuurissa.
Miten arkkitehtoninen pallo palvelisi parhaalla tavoin kaikkia?