Ellen Whiten näyt:
Adventistinen perinne puhuu noin 2 000 näystä ja unesta hänen elämänsä aikana.
Niin kutsutut näyt koskivat kaikkea: oppia, terveyttä, seurakunnan johtamista, yksittäisten ihmisten elämää.
Toteutuminen:
Aikaan sidotut profetiat (esim. Kristuksen paluun läheisyys, viimeisten tapahtumien aikataulut) eivät toteutuneet hänen omana elinaikanaan—kuten ei myöskään Millerin liikkeen alkuperäinen 1843–1844-odotus, jota hänen näkynsä jälkikäteen selittivät.
Osa hänen “profetioistaan” oli käytännössä opillista vahvistusta jo olemassa oleville ajatuksille (sapatin merkitys, terveysreformi), ei ennustuksia tulevista tapahtumista.
Lyhyesti:
Näkyjä oli paljon, mutta selkeästi ajallisesti mitattavia ennustuksia, jotka toteutuivat hänen elinaikanaan, on vähän—ja osa on myöhemmin selitetty joustavasti.
Lapsuuden kivivamma ja sen vaikutus:
Kun koulutoveri heitti kiven hänen kasvoihinsa 9-vuotiaana, seuraukset olivat rajut:
Kolmen viikon koomaa muistuttava tila, pysyvä kasvojen muodonmuutos, hengitysvaikeudet, “fainting fits”, hermostuneisuus.
Vamma katkaisi hänen koulunkäyntinsä kolmannella luokalla; hän ei koskaan palannut varsinaiseen kouluun.
Kriittiset lääketieteelliset arviot ovat esittäneet, että vamma saattoi aiheuttaa ohimolohkovaurion / epileptistyyppisiä kohtauksia, jotka voivat tuottaa voimakkaita uskonnollisia kokemuksia ja näkyjä.
On täysin loogista nähdä yhteys:
Fyysinen heikkous + keskeytynyt koulutus → kompensointi kirjoittamalla ja hengellisellä intensiteetillä.
Ellen White itse tulkitsi vamman “taivaalliseksi käännekohdaksi”; kriittinen näkökulma näkee sen myös psyykkisen ja neurologisen taustan hänen profeetalliselle roolilleen.
Kirjurit ja tekstien muokkaus:
Ellen White ei ollut akateemisesti koulutettu, ja hänellä oli useita kirjureita ja “literary assistants”:
Aluksi James White korjasi kielioppia ja poisti toistoa.
Myöhemmin mm. Marian Davis ja muut kopioivat, muokkasivat ja valmistelivat tekstejä julkaistavaksi.
Virallinen linja:
Kirjurit saivat korjata kieltä, mutta eivät ajatuksia; heidän ei ollut lupa lisätä omia ideoitaan.
Käytännössä:
Osa avustajista sai potkut juuri siksi, että heidän tyylinsä alkoi näkyä liikaa teksteissä (esim. Fannie Bolton).
Tämä kertoo, että kirjurien vaikutus oli todellinen, vaikka sitä pyrittiin kontrolloimaan.
Kopiointi ja plagiointisyytökset:
Tutkimus on dokumentoinut, että Ellen White
käytti laajasti muiden kristillisten kirjailijoiden tekstejä, erityisesti historiakuvauksissa ja hengellisissä kirjoissa (esim. The Great Controversy).
Teksteissä on pitkiä, lähes sanasta sanaan meneviä jaksoja aikalaisten teoksista ilman selkeää viittausta—nykymittapuulla plagiaatin rajamailla.
Adventistinen puolustus on yleensä:
“Pyhä Henki voi käyttää olemassa olevaa kirjallisuutta”,
“Hän ei ollut historioitsija vaan profeetta”.
Kriittinen arvio:
Hän ja hänen kirjurinsa kopioivat ja muokkasivat aikansa uskonnollista kirjallisuutta merkittävässä määrin, ja profeetallinen aura suojasi tätä käytäntöä.
1800-luvun taikausko, profeettabuumi ja Ellen White:
Ellen White syntyi maailmaan, jossa Milleriläisyys ja muut apokalyptiset liikkeet odottivat Kristuksen pikaista paluuta.
Yhdysvalloissa oli profeettabuumi: näkyjä, unia, karismaattisia johtajia, uskonnollisia herätyksiä.
Taikausko, kansanusko, ihmeparannukset ja “merkit ja ihmeet” olivat arkipäivää.
Tässä ympäristössä:
Ellen Whiten näkyjä ei pidetty poikkeuksellisina, vaan ne istuivat suoraan ajan uskonnolliseen kulttuuriin.
Adventtikirkko vaikuttaa elävän yhä 1800‑luvun kansanuskon museossa. Uudistuminen ei kiinnosta, ja virretkin ovat kuin pölyisiä reliikkejä, jotka herättävät nykyihmisessä lähinnä kohteliasta haukotusta. Kirkko on vajonnut samaan koomaan kuin sen oma profeetta aikanaan — eikä heräämisen merkkejä juuri näy.
Adventistinen perinne puhuu noin 2 000 näystä ja unesta hänen elämänsä aikana.
Niin kutsutut näyt koskivat kaikkea: oppia, terveyttä, seurakunnan johtamista, yksittäisten ihmisten elämää.
Toteutuminen:
Aikaan sidotut profetiat (esim. Kristuksen paluun läheisyys, viimeisten tapahtumien aikataulut) eivät toteutuneet hänen omana elinaikanaan—kuten ei myöskään Millerin liikkeen alkuperäinen 1843–1844-odotus, jota hänen näkynsä jälkikäteen selittivät.
Osa hänen “profetioistaan” oli käytännössä opillista vahvistusta jo olemassa oleville ajatuksille (sapatin merkitys, terveysreformi), ei ennustuksia tulevista tapahtumista.
Lyhyesti:
Näkyjä oli paljon, mutta selkeästi ajallisesti mitattavia ennustuksia, jotka toteutuivat hänen elinaikanaan, on vähän—ja osa on myöhemmin selitetty joustavasti.
Lapsuuden kivivamma ja sen vaikutus:
Kun koulutoveri heitti kiven hänen kasvoihinsa 9-vuotiaana, seuraukset olivat rajut:
Kolmen viikon koomaa muistuttava tila, pysyvä kasvojen muodonmuutos, hengitysvaikeudet, “fainting fits”, hermostuneisuus.
Vamma katkaisi hänen koulunkäyntinsä kolmannella luokalla; hän ei koskaan palannut varsinaiseen kouluun.
Kriittiset lääketieteelliset arviot ovat esittäneet, että vamma saattoi aiheuttaa ohimolohkovaurion / epileptistyyppisiä kohtauksia, jotka voivat tuottaa voimakkaita uskonnollisia kokemuksia ja näkyjä.
On täysin loogista nähdä yhteys:
Fyysinen heikkous + keskeytynyt koulutus → kompensointi kirjoittamalla ja hengellisellä intensiteetillä.
Ellen White itse tulkitsi vamman “taivaalliseksi käännekohdaksi”; kriittinen näkökulma näkee sen myös psyykkisen ja neurologisen taustan hänen profeetalliselle roolilleen.
Kirjurit ja tekstien muokkaus:
Ellen White ei ollut akateemisesti koulutettu, ja hänellä oli useita kirjureita ja “literary assistants”:
Aluksi James White korjasi kielioppia ja poisti toistoa.
Myöhemmin mm. Marian Davis ja muut kopioivat, muokkasivat ja valmistelivat tekstejä julkaistavaksi.
Virallinen linja:
Kirjurit saivat korjata kieltä, mutta eivät ajatuksia; heidän ei ollut lupa lisätä omia ideoitaan.
Käytännössä:
Osa avustajista sai potkut juuri siksi, että heidän tyylinsä alkoi näkyä liikaa teksteissä (esim. Fannie Bolton).
Tämä kertoo, että kirjurien vaikutus oli todellinen, vaikka sitä pyrittiin kontrolloimaan.
Kopiointi ja plagiointisyytökset:
Tutkimus on dokumentoinut, että Ellen White
käytti laajasti muiden kristillisten kirjailijoiden tekstejä, erityisesti historiakuvauksissa ja hengellisissä kirjoissa (esim. The Great Controversy).
Teksteissä on pitkiä, lähes sanasta sanaan meneviä jaksoja aikalaisten teoksista ilman selkeää viittausta—nykymittapuulla plagiaatin rajamailla.
Adventistinen puolustus on yleensä:
“Pyhä Henki voi käyttää olemassa olevaa kirjallisuutta”,
“Hän ei ollut historioitsija vaan profeetta”.
Kriittinen arvio:
Hän ja hänen kirjurinsa kopioivat ja muokkasivat aikansa uskonnollista kirjallisuutta merkittävässä määrin, ja profeetallinen aura suojasi tätä käytäntöä.
1800-luvun taikausko, profeettabuumi ja Ellen White:
Ellen White syntyi maailmaan, jossa Milleriläisyys ja muut apokalyptiset liikkeet odottivat Kristuksen pikaista paluuta.
Yhdysvalloissa oli profeettabuumi: näkyjä, unia, karismaattisia johtajia, uskonnollisia herätyksiä.
Taikausko, kansanusko, ihmeparannukset ja “merkit ja ihmeet” olivat arkipäivää.
Tässä ympäristössä:
Ellen Whiten näkyjä ei pidetty poikkeuksellisina, vaan ne istuivat suoraan ajan uskonnolliseen kulttuuriin.
Adventtikirkko vaikuttaa elävän yhä 1800‑luvun kansanuskon museossa. Uudistuminen ei kiinnosta, ja virretkin ovat kuin pölyisiä reliikkejä, jotka herättävät nykyihmisessä lähinnä kohteliasta haukotusta. Kirkko on vajonnut samaan koomaan kuin sen oma profeetta aikanaan — eikä heräämisen merkkejä juuri näy.
Vastaukset 100
Vanhimmat
Heräämisen merkkejä näkyy monilla paikkakunnilla ja kymmeniä uusia nuoria on liitetty seurakuntaan. Kyllä Jeesus on hyvä.
Jeesusta markkinoivat ovat taitavia konsultteja.
He narraavat uusia uhreja maksumiehiksi näivettyvään kirkkoon.
Minä olen kiitollinen niistä ohjeista, joita olemme saaneet Whiten kautta, ja jotka ovat täysin sopusoinnussa nykyisen terveystieteen kanssa. Hän oli sata vuotta aikaansa edellä.
Pahin oppi on se ettei ihmisen tarvitse olla täydellinen, hän voi olla sotahullut, parjaaja, kieltää Raamatun tekstejä mm. Paavalin. Mutta vaikka olisi itse miten epätäydellinen tahansa, niin on oikeetettu tuomitsemaan kaikki muut kristityt.
Siinä mennään metsään.
Monet menee metsään, että kohina kuuluu.
Monet nousevat Jumalan yläpuolelle, ja julistavat, että Jumalan siunaama ja pyhittämä sapatti ei kuulu Uuden Liiton kristityille.
Helluntaipalstalla aikoinaan vanha helluntalainen kirjoitti: Sabatti ei kuulu Jumalan ja Kristuksen seurakunnalle PISTE !
1234567---
Adventisti pitää sapattia kuin se olisi taivaallinen VIP‑kortti, mutta kukaan adventisti ei kuitenkaan vietä sitä Raamatun mukaan, mikä tekee koko touhusta lähinnä uskonnollisen cosplayn. Ja kun laki nostetaan jalustalle, se myös tuomitsee nostajansa. Armo sen sijaan ei tee numeroa itsestään: se vain pelastaa. Siksi oikean ja aidon kristityn ei kannata jäädä lillukanvarsien ansaan.
Ainahan ihmisellä on kasvamisen paikka.
Kymmenenkäskyn laki onkin kasvattaja Kristukseen.
1234567---
Laki ei kasvata, se tuomitsee.
Laki on pelkkä kirjain.
Meinaatko sinä, että Suomen laki kasvattaa tuomittua?
Ei todellakaan kasvata. Laki kertoo sinulle sen, mistä sinua syytetään ja millä perusteella sinut tuomitaan rangaistukseen.
Kun vetoat Jumalan lakiin, se tuomitsee sinut AINA kuolemaan. Sinä et koskaan voi täyttää Jumalan lakia. On vain yksi, joka sen on täyttänyt.
Kun vetoat Jumalan armoon ja Jeesukseen, se pelastaa sinut.
Kirje Galattalaisille 3:24. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
1234567---
Aina voi oppia herjaamaan Paavalia sekä kehittyä sotahulluudessa. Siinä tärkeimmät.
Ellua me tässä herjaamme eikä Paavalia.
Mutta ei se laki siihen johdata eikä kasvata, vaan laki kasvattaa herjaamaan Paavalia koska voi olla lakihenkinen jos uskoo Paavalin kirjoituksia.
Paavali oli Jeesuksen valitsema.
Ellu oli demonien valitsema.
Iso ero.
Ja se on totta!
Aloitus pureutuu Ellen Whiteen ja siihen, miten adventtikirkko on onnistunut tekemään hänestä oman sisäisen pyhimyksensä, vaikka kaikki tosiasiat huutavat vastaan. White ei ollut profeetta, ei profetian henki, eikä edes lähellä kumpaakaan, mutta sehän ei ole koskaan haitannut hyvää legendaa.
Pelastuksesta hän maalasi kuvan, jossa Jumalan armo katoaa lopun ajaksi kuin huono signaali, ja ihmisen pitäisi selvitä omin voimin, täydellisen pyhittyneenä. Käytännössä: hengellinen triathlon ilman armoa ja ilman mahdollisuutta päästä maaliin.
Ellenin ansio ei ole profetioissa, vaan siinä miten onnistunut vääristelmään Paavalin kirjoitukset siten että ne muka voidaan esittää sapatin viitekehyksessä. Siinä joutuu yhden jos toisenkin valeen ja vääristelyn että saa tehtyä Paavalista lakihenkisen fariseuksen, juuri sen mistä hän oli kääntynyt pois.
Paavalia ei saa herjata!
En usko laisinkaan, että Ellen olisi ollut profeetta, sillä hän esitti monia valheellisia ennustuksia. Jo yksi väärin mennyt ennustus romuttaa profeetta-statuksen Raanatun mukaan.
Jaa että vääriä ennustuksia.
Yksikään kriitikkojen tuo väite ei ole kestänyt tutkimusta. Kriitikot olleet joka ainoassa kritiikisään väärässä siis.
Whiten kirjoitukset ovat kestäneet tutkimuksen ja kritiikin.
Tämä on totta. Kriitikot eivät tunne Whiten työtä ja heillä on tavallisen usein vaikutin yrittää tehdä Whitesta harha- ja vanhan liiton opettaja.
Kriitikoiden tapa on irroittaa Whiten kirjoituksista tekstinpätkiä irti asiakokonaisuuksistaan ja tulkita tekstinpätkiä sitten irti asiakokonaisuudesta oman tavoitteensa mukaan.
Usko kaikki tämä todeksi.
Päävammat selvästi auttavat sekoamista uskonharhaan. Uskonharhaisten kannattaakin kysyä kuinka häntä lapsena kuljetettiin putkikassissa portaita ylös ja kuinka monta kertaa hänet otettiin kiinni vasta ensimmäisen lattiapompun jälkeen.
Pastorit kertovat mielellään, kuinka he kannattelevat seurakuntalaisiaan kuin hyvät paimenet konsanaan. He vain unohtavat mainita, että kantotapa muistuttaa enemmän teuraskuljetusta: lammas pää alaspäin, ja jokainen maaston epätasaisuus, kivet ja kannot, hoidetaan ilman pienintäkään nostoa tai varovaisuutta.
Hyvä paimen panee henkensä alttiiksi lampaidensa edestä.
Adventtikirkon paimen panee lampaitaan henkensä edestä.
Whitella ei ole ollut mitään päävammaa.
Lapsuuden tällit parantuvat.
Pudottivatko sinun vanhempasi sinut parvekkeelta vai saitko lentopallomailasta?
On vain normi harhaoppinen kun ei ymmärrä mitä Paavali kirjoittaa, vaan sökeltää omiaan.
Paavalilla oli mahtipukamat pebaseksin vuoksi, siis piikki lihassa!
Siitä syystä Paavali viihtyikin vankilassa. Se paikka kun oli karvaisten homomiesten paratiisi ja Paavali koki vankilassa ollessaan olevansa paratiisin esikartanoissa.
Paavali oli fariseuksena ollessaan kokenut sen, millaista on syytettyä ja vangittua toisinajattelijaa käyttää seksuaalisesti hyväksi ennen kohteen teloittamista.
'Leikit' menivät vain Paavalilla sen verran rajuiksi, että Pavali sai lähtöpassit fariseustenkin keskuudesta.
Paavalia ei saa herjata! Siitä ei hyvää seuraa!
”On ilmeistä, että maailmankaikkeus luonnonvakioineen ja moraaleineen on luotu ulkopuolelta. Se on kuin Jumalan luoma simulaatio, jonka parametrit tekevät elämän mahdolliseksi. Tämän luomakunnan tarkoitus ei ole taistelu, vaan se, että ihmiset elävät keskenään rakkaudessa – tuottaen iloa Luojalleen. Siitä iloitsee koko luomakunta, ja se mahdollistaa loputtoman, ajattoman luovuuden.”
Kolmiyhteinen Jumala on maailmankaikkeuden ulkopuolella luonut maailman. Emeritus Piispa Matti Väisänen
Uusi näkökulma selventää asiat kohdalleen.
Maailmankaikkeus luonnonvakioineen ja moraaleineen on luotu ulkopuolelta.
137 on fysiikan mystisin luku. Sillä ei ole mitään jumalallista alkuperää.
EGWn pojanpoika Arthur White on kirjoittanut tarkimman (6 osaa, yli 2000 sivua) vaikkakin kritiikittömän elämäkerran isoäidistään. Hän muistaakseni esittää näkyjä olleen noin 600. Näkyjen ja unien määrällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä - henkilö voi olla oikeassa tai hän voi olla väärässä riippumatta siitä kuinka monta näkyä hän sai.
Se lienee totta, että adventtikirkko hoiti Whiten jättämän perinnön huonosti kaunistellessaan White kuvaa. Ei kirkko, joka rakastaa totuutta, toimi oikein rajoittaessaan kaikkea mahdollista kielteistä Whiteen liittyävää tutkimusta, vaikka motiivina olisi alkujaan ollut suojella pettymykseltä pientä Whitea ihailevaa vähemmistöä. Nyt onneksi tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta aiempaa realistisempaa tietoa, vaikkakin sitä tihkuu vain hitaasti tai tipottain tänne pohjan perille. Rehellisyys ja avoimuus toimii aina paremmin kuin peittely ja salamyhkäisyys. Ei tämä kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että valtaosa tällä palstalla vuosien varrella esitetystä EGW kritiikistä arvotonta mutua, joka sekään ei perustu huolella tutkittuun runsaaseen alkuperäiseen asiakirja-aineistoon.
Toinen Adventtikirkon EGWn työhön ja asemaan liittyneistä virheistä oli nostaa EGW nimeltä mainiten yhdeksi kirkon opinkohdista ja yrittää määritellä hänelle jonkunlainen profeetallinen auktoriteetti Raamatun rinnalla tai vähän Raamatun alapuolella. Tämä ratkaisu ei voi kuin aiheuttaa väärinkäsityksiä ja on selvä poikkeama kirkon uranuurtajien kannasta. Adventtikirkon oli ja on tarkoitus olla Raamattukirkko, ei Raamattu + EGW kirkko. Valitettavasti tällainen muutos opinkohtiin tehtiin vuonna 1950. Lohdutuksena olkoon se, että noina myrskyisinä sodan jälkeisinä aikoina maailmassa, kaikissa kirkoissa ja myös adventtikirkoissa tehtiin paljon muutakin hullua... Emme ole yksin.
Aika taitava jos onnistuu tekemään Paavalista sapatin viettäjän.
Mihinkä sapatti oli kadonnut?
- Ei mihinkään.
Paavalia saa herjata!
Siihen juuri Ellen villitsee.
Miten lie hänen sotahulluuden kanssa. Ei nähnyt suuria sotia, mutta näki kyllä miten mustia orjuutettiin ja ilmeisesti piti sitä hyvänä asiana sekä että intiaaneilta oli ryöstetty heidän ikiaikaiset maat.
Todennäköisesti oli aika nihilisti.
"Ellen Whiten näyt:
Adventistinen perinne puhuu noin 2 000 näystä ja unesta hänen elämänsä aikana.
Niin kutsutut näyt koskivat kaikkea: oppia, terveyttä, seurakunnan johtamista, yksittäisten ihmisten elämää.
Toteutuminen:
Aikaan sidotut profetiat (esim. Kristuksen paluun läheisyys, viimeisten tapahtumien aikataulut) eivät toteutuneet hänen omana elinaikanaan—kuten ei myöskään Millerin liikkeen alkuperäinen 1843–1844-odotus, jota hänen näkynsä jälkikäteen selittivät.
Osa hänen “profetioistaan” oli käytännössä opillista vahvistusta jo olemassa oleville ajatuksille (sapatin merkitys, terveysreformi), ei ennustuksia tulevista tapahtumista.
Lyhyesti:
Näkyjä oli paljon, mutta selkeästi ajallisesti mitattavia ennustuksia, jotka toteutuivat hänen elinaikanaan, on vähän—ja osa on myöhemmin selitetty joustavasti."
Vastaus; Joitakin kritiikkejä mitä varmaankin tarkoitat;
- Väittikö Ellen White että ihmiset jotka osallistuivat toukokuun 27. päivän leirikokoukseen vuonna 1856 olisivat yhä elossa Jeesuksen tullessa maan päälle?"
Vastaus;
White sai näkytilan 27.5.1856 Baettle Creekissä pidetyn konfrenssin aikana. Konfrenssissa oli noin sata osanottajaa. White kirjoitti siitä samana vuonna julkaistussa todistuksessa seurakunnalle;
"-Minulle näytettiin konfrensissa läsnä ollut joukko. Enkeli sanoi; "Jotkut matojen ruokana jotkut seitsemän viimeisen vitsauksen kohteena, jotkut ovat elossa ja jäävät maan päälle tullakseen muutetuiksi Jeesuksen tullessa;" Testimones for the Church, Vol 1, s.131.
White kertoi näyssä kuulleensa enkelin sanat;
“-Some food for worms, some subjects of the seven last plagues, some will be alive and remain upon the earth to be translated at the coming of Jesus.”
White kertoo eräästä sisaresta, joka konfrenssin päättyessä maanantaina oli maininnut toiselle sisarelle kokouspaikalta poistuessaan; "-Minusta tuntuu että olen yksi niistä jotka ovat kohta matojen ruokana." Saman viikon torstaina hän sairastui äkillisesti ja kuoli seuraavana aamuna. Hänen yllättävä kuolemansa teki syvän vaikutuksen silloiseen pieneen adventistiuskovien ryhmään Battle Creekissä. Ehkä enkelin sanoman tarkoituksena oli muistuttaa kaikkia henkilökohtaisen valmistumisen tärkeydestä. Whiten profetiallisen näyn tarkoitus oli osoittaa Jumalan profetian ehdollisuus. Aina läpi Raamatunhistorian Jumala on antanut profetioita ehdollisena että profetian vastaanottajilla on velvollisuus menetellä Jumalan vaatimalla tavalla. Jeremian kirjassa on ehdollisia profetioita paljon. Jumalan uhkaukset ja Jumalan rakkaus toteutuisivat ihmisten menettelyjen seurauksina ihmisten omien menettelyjen mukaisesti. Ihmisillä on ollut oman tahdon vaihtoehtoja. Jumala on luvannut profetioissa hyvää jos ihmiset ovat Herran puolella ja pysyvät synnistä erossa. Jotka luopuvat Herrasta ja eivät täytä pyhitysvaatimuksia eivät näe Herran paluuta "viimeisenä päivänä" ikuiseen elämään. White ei tiennyt miten leirikokouksen osallistujien käy näiden omien valintojensa tähden. Kyse on siitä hengellisestä tilasta missä henkilöt armonaikansa päättävät Jumalan pyhinä Kristuksessa vaiko jumalattomina. White kuvasi kohtaloiden vaihtoehtoja. Ihmisten hengellinen tila viivästytti Kristuksen paluuta. Pyhät näkevät paremmin Jeesuksen tulon, kun jumalattomat eivät kestä Jeesuksen tuloa. Whiten kautta tiedoksi konfrenssiin osallistujille että nämä ymmärtäisivät pyhityksen tärkeyden ja vakavuuden.
Vastaus;
- Näkevätkö 1856 konfrenssissa olleet Whitelle tutut ihmiset seitsemän viimeistä vitsausta ja olisivat elossa Kristuksen tullessa?
Kriitikko; "Ellen White kertoi saaneensa näyn, jossa hänelle tutut ihmiset nähtiin vuoden 1856 konferenssissa. Hän julisti selvästi, että osa heistä kokisi seitsemän viimeistä vitsausta ja osa olisi elossa Kristuksen palatessa maan päälle. White oli niin varma tästä, että julkaisi näyn 'Todistuksia seurakunnalle" -teoksessa, joka teos levisi laajasti. Mutta 1900-luvun alkuun mennessä kaikki kyseisen konferenssin osallistujat olivat kuolleet. Kirkko jäi selittelemään, kuinka heidän profeettansa saattoi erehtyä näin räikeästi. Raamattu on yksiselitteinen jos profeetan sana ei toteudu, profeetta on arvioitava sen mukaisesti; "Kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut." 5 Moos 18:22. ?"
Vastaus; Selitys on profetian ehdollisuudessa. Ihmiset saattavat langeta pois uskostaan, silloin pois langenneet eivät näe Herraa. Raamatussa on paljon myös Jumalalta saatua ehdollista että ihmisillä on velvollisuus menetellä Jumalan vaatimalla tavalla että Jumalan lupaus toteutuisi.
Myös niin että tuomio toteutuu jos eivät menettele Jumalan vaatimalla tavalla.
Jatkan alla;
Lisäystä edelliseeni;
Avattu ja suljettu ovi? "Shut door."
Tavallista on että profetiat eivät selviä kokonaan heti. "Milleriläisellä liikkeellä" baptistiseurakunnan maallikkosaarnaajan omalla liikkeellä ei ollut aikansa baptistiseurakunnan virallista hyväksyntää. Tietoa Raamatusta löytyi ja aikaisemmin löydetty tieto käytettiin hyväksi riippumatta seurakunnista. William Miller laski Danielin kirjasta löytämänsä profetian 2300 vuodesta aikalaskelman ajan oikein mutta erehtyi profetian tulkinnassa luullessaan että 1844 tarkoittaisi maan puhdistamista ja Jeesuksen välitöntä toisen adventin saapumista. William Millerillä (1782-1849) oli käsitys että "shut door" -taivaallisen pyhäkön huoneen oven sulkeutuminen tarkoittaisi armonajan päättymistä. Milleristit odottivat tuomiota, pyhien sinetöimistä, armonajan päättymistä ja Jeesuksen tuloa 22.10.1844. Milleriläinen liike jakaantui 1844 jälkeen kuitenkin kahtia tässä kysymyksessä 1.) Suljetun oven milleriläisiin 2.) ja avoimen oven milleriläisiin.
White kuvaili aivan ensimmäistä profeetallista näkyään joulukuusssa 1846 ja milleriläiset saivat sitten selityksen mitä oli tapahtunut 1844; - Että Jeesuksen tulemus on vielä edessäpäin eikä armonaika ole vielä päättynyt. Whiten ensimmäinen näky vakuutti että Jumalan kansa oli uusien velvollisuuksien alussa eikä lopussa. Pyhäkön toisen vaiheen palvelus oli alkanut 1844. Tästä Daniel sai enkeleiden sanat profetiana; Dan 8:13-14. Jeesuksen ylipapillinen välitystyö profeetallisen sanan mukaisesti on kaksivaiheinen; Dan 7:9-10, 8:11-14, Ilm 8:2-5, 11:1-2, 15:5-8. Dan 9:25; Aikajakson 2300 vuotta lähtökohtana pidettiin syksyä 457 eKr jolloin Artakseksen seitsemäntenä hallitusvuotena annettiin käsky Jerusalemin jälleen rakentamisesta; Esra 7:7, 11-26; Kun tuosta ajasta laskettiin tasan 2300 vuotta eteenpäin saavutaan syksyyn 1844 jKr. Raamatun mukaan myös taivaallinen pyhäkkö on puhdistettava; Hebr 9:22-23. Maallinen pyhäkköpalvelus oli tarkka kopio esikuva taivaallisesta pyhäköstä. Raamatun opetus selvisi; -Pelastuksen ovi on auki aina niille jotka eivät ole tietoisesti hylänneet Pyhän Hengen kutsua ja niille jotka eivät ole ymmärtäneet selvästi totuutta ja pelastuksen ovea avoimena.
Kiistelty kritiikkiä saanut "Shut Door" suljettu ovi tarkoittaa siis kuitenkin aikaa joka oli 1844 vuoteen nähden vielä edessäpäin. Ihmiskunnan armonaika jatkui 1844. -Ylipappi Kristuksen palveluksesta taivaan pyhäkössä on kyse ja Herran tuloa edeltävästä ajasta joka oli vielä kuitenkin 1844 nähden edessäpäin. "Ovi sulkeutuu" armonajan päättyessä ennen Kristuksen tuloa. "Elämän kirja" pyhäkössä suljetaan hetkeä ennen Jeesuksen tuloa mutta elämän kirjaa vielä tarvitaan 1000-vuotiskauden aikana jumalattomien tuomiolla. (Ilm 20:1-6) Elämän kirjaan merkitään elämään ja kuolemaan tuomittujen luku joka aikanaan täyttyy emmekä tätä hetkeä tarkasti pysty almanakalla laskemaan; Matt 24:36; Adventtikirkossa tämä on aina tiedetty eikä Jeesuksen tulon päivää ole laskettu. Ihmiskunnan armonaika päättyy ennen Jeesuksen tuloa ennen suurta ahdistusta. Adventtikirkkoa ei ollut olemassa 1844. Adventtikirkko on rekisteröity 1863. Whiten profetian kautta saatu tieto 1846 on että suljettu ovi tarkoittaa taivaan pyhäkön kahden eri palvelusvaiheen vaihtumista "Pyhästä" "Kaikkein pyhimpään" Kristus ylipappina- ei armonajan "oven sukeutumista." Jeesuksen tulon odotus jatkuu. (Matt 24:30-32, 29-44, 26:64, Apt 1:11, Ilm 1:7-8) Ennen Jeesuksen tuloa armonajan päättymisen jälkeen seuraa vielä ahdistuksen aika. Silloin Jumalan Henki on vetäytynyt pois, armonaika päättynyt ja ihmisten ikuiset kohtalot taivaan kirjassa sinetödyt taivaallisen tuomion viimeistä täytäntöönpanoa varten; Room 6:22-23, Ilm 20)
Adventtikirkon teologia on aina perustunut Raamatun tutkimukseen Whiten ajoista lähtien. Whiten profeetallisia näkyjä ei ole Adventtikirkon teologiaan kirjattu eikä niiden mukaan kirkon teologiaa kirjoitettu. Adventtikirkko ei opeta "suljetun oven oppia." Whiten profetian lahja on ollut hengellisenä tukena seurakunnan hengelliselle elämälle.
Jaakobin ahdistuksen aika; Monet odottivat Jeesuksen tuloa vielä lokakuussa 1845 kun White näyssä sai profetian että Jumalan kansan on käytävä läpi vielä "Jaakobin ahdistuksen" aika joka on tulevaisuudessa. Tämä lopetti Jeesuksen tulon aikalaskelmat joita varsinkin milleristit Jeesuksen tulon päivää koskien harrastivat. Huomattava on että ihmisten tieto oli silloin vajavaisempaa ja tietoa on lisääntynyt myöhemmin. Raamatun asioita alkoi vasta selvitä pimeän hengellisen keskiajan jälkeisessä Raamatun aidon evankeliumin Kristus uskon innoittamana.
"Lapsuuden kivivamma ja sen vaikutus:
Kun koulutoveri heitti kiven hänen kasvoihinsa 9-vuotiaana, seuraukset olivat rajut:
Kolmen viikon koomaa muistuttava tila, pysyvä kasvojen muodonmuutos, hengitysvaikeudet, “fainting fits”, hermostuneisuus.
Vamma katkaisi hänen koulunkäyntinsä kolmannella luokalla; hän ei koskaan palannut varsinaiseen kouluun.
Kriittiset lääketieteelliset arviot ovat esittäneet, että vamma saattoi aiheuttaa ohimolohkovaurion / epileptistyyppisiä kohtauksia, jotka voivat tuottaa voimakkaita uskonnollisia kokemuksia ja näkyjä.
On täysin loogista nähdä yhteys:
Fyysinen heikkous + keskeytynyt koulutus → kompensointi kirjoittamalla ja hengellisellä intensiteetillä.
Ellen White itse tulkitsi vamman “taivaalliseksi käännekohdaksi”; kriittinen näkökulma näkee sen myös psyykkisen ja neurologisen taustan hänen profeetalliselle roolilleen."
Vastaus;
Lääkärien todistukset oliko White sairas?
Kriitikko on väittänyt että Whiten ilmestykset olisivat peräisin sairaudesta tri W.J.Fairfieldin lausunnon mukaan. Fairfieldin lausunto on päivätty Battle Creekissä 28.12.1887 ja sen julkaisi adventtiliikkeen katkeroituneena jättänyt D.M.Canright pari vuotta myöhemmin ilmestyneessä kirjassaan "Seventh-day Adventism Renounced. Alkuperäisessä lausunnossaan Fairfield ei ilmoita että olisi ollut "Whiten uskottu henkilääkäri." Fairfield valmistui lääkäriksi 1878. Cainrichin mukaan White sai viimeisen näkynsä 1875 joten Fairfieldillä ei ollut tilaisuutta lääkärinä seurata Whitea Whiten näkytilan aikana.
Toivotaan että valokuvan linkki toimii; Jokatapauksessa hänen kasvoissa ei ole vammoja;
Ellen Ehiten kasvoissa ei ollut mitään vikaa; https://www.bing.com/images/search?q=Ellen White&view=detailv2&idpbck=1&id=299AA5F136AEEE8841C883A4083414BE121D0345&cbn=KnowledgeCard&mediaurl=https://i.gr-assets.com/images/S/compressed.photo.goodreads.com/hostedimages/1492077591i/22479348.gif&thid=OIP.35ezRv27I2eHoemarGkBMwAAAA&form=IARRTH&ajaxhist=0&ajaxserp=0&selectedindex=8&ccid=35ezRv27&ck=070A2E768E9E0A18424572A2DE6E290F&exph=275&expw=209&cdnurl=https://th.bing.com/th/id/R.df97b346fdbb236787a1e99aac690133?rik=RQMdEr4UNAikgw&pid=ImgRaw&r=0&vt=2&sim=11&iss=VSI&cit=ccid_Vt5MyfR3*cp_902EAEAD8CFD652F24D6B8F1D2C0C645*mid_764FBCDD902BC56035123002401A447A17AE2883*thid_OIP.Vt5MyfR3QObw5ladGgqT9QHaKb
Lisäys edelliseeni;
Profeetallinen lahja ei riipu täydellisestä terveydestä
Raamatussa monet profeetat olivat heikkoja, sairaita, pelokkaita tai haavoittuneita (Jeremia, Daniel, Paavali).
Adventistit näkevät Ellen Whiten tässä jatkumossa: haavoittuva ihminen, mutta johdonmukainen ja käytännöllinen hengellinen opettaja.
Visiot eivät vastaa epileptisiä kohtauksia
Historialliset silminnäkijät kuvaavat hänen näkyjään näin:
-Ei kouristuksia, ei tajuttomuutta, ei sekavuutta, ei muistikatkoksia, puhe selkeää ja johdonmukaista ja fyysinen voima lisääntyi (esim. kyky pitää raskaita esineitä)
Kirjallinen tuotanto on liian laaja selittyäkseen sairaudella
Hän kirjoitti yli 100 000 sivua teologiaa, kasvatusta, terveyttä, perhe-elämää, eskatologiaa
johdonmukaisesti 70 vuoden ajan. mAdventistien mukaan tämä ei sovi kuvaan “sairaasta mystikosta”, vaan kurinalaisesta ajattelijasta ja organisaattorista.
Miksi häntä sitten kutsuttiin sairaaksi?
Ajan lääketiede oli alkeellista – epilepsiaa käytettiin yleisterminä kaikelle epätavalliselle.
Teologinen vastustus – näkyjen olemassaolo ärsytti sekä liberaaleja että konservatiivisia kristittyjä.
Naisjohtajuus 1800‑luvulla – naisen profeetallinen auktoriteetti oli monille mahdoton ajatus.
Ellen White oli haavoittuva mutta terveesti ajatteleva ihminen, jonka näkyjä ja kirjoituksia ei voi selittää pelkällä sairaudella. Hänen vaikutuksensa terveysreformiin, koulutukseen, lähetystyöhön ja hengelliseen elämään nähdään adventismissa merkkinä johdonmukaisesta ja tasapainoisesta profeetallisesta lahjasta.
"Kirjurit ja tekstien muokkaus:
Ellen White ei ollut akateemisesti koulutettu, ja hänellä oli useita kirjureita ja “literary assistants”:
Aluksi James White korjasi kielioppia ja poisti toistoa.
Myöhemmin mm. Marian Davis ja muut kopioivat, muokkasivat ja valmistelivat tekstejä julkaistavaksi.
Virallinen linja:
Kirjurit saivat korjata kieltä, mutta eivät ajatuksia; heidän ei ollut lupa lisätä omia ideoitaan.
Käytännössä:
Osa avustajista sai potkut juuri siksi, että heidän tyylinsä alkoi näkyä liikaa teksteissä (esim. Fannie Bolton).
Tämä kertoo, että kirjurien vaikutus oli todellinen, vaikka sitä pyrittiin kontrolloimaan.
Kopiointi ja plagiointisyytökset:
Tutkimus on dokumentoinut, että Ellen White
käytti laajasti muiden kristillisten kirjailijoiden tekstejä, erityisesti historiakuvauksissa ja hengellisissä kirjoissa (esim. The Great Controversy).
Teksteissä on pitkiä, lähes sanasta sanaan meneviä jaksoja aikalaisten teoksista ilman selkeää viittausta—nykymittapuulla plagiaatin rajamailla.
Adventistinen puolustus on yleensä:
“Pyhä Henki voi käyttää olemassa olevaa kirjallisuutta”,
“Hän ei ollut historioitsija vaan profeetta”.
Kriittinen arvio:
Hän ja hänen kirjurinsa kopioivat ja muokkasivat aikansa uskonnollista kirjallisuutta merkittävässä määrin, ja profeetallinen aura suojasi tätä käytäntöä."
Vastaus;
Plagioiko Ellen White?
Ellen White (1827-1915) kirjoitti seurakunnalle. Ellen White kirjoitti myös suurelle yleisölle.
Ellen White oli aikansa tuottelias lahjakas hengellinen kirjailija. Kaikki kirjoittajat käyttävät lähdeaineistoja. Jokaisella opettajalla on opettajiakin ollut.
Jeesuksen opetuslapset käyttivät jokainen persoonallisia ilmaisujaan Jeesuksesta kertoessaan. Ellen White oli vapaa käyttämään omaa terminologiaansa kertoessaan Raamatun pelastussanomasta ja pelastuksen historiasta. Historiasta ei kukaan pysty kirjoittamaan ilman lähdeaineistoa. Historian kirjoitus vaatii tuekseen aina historiankirjoituksen lähdeaineistoja.
Tietokoneohjelman avulla (Fred Veltman ja apulaisensa) tutkittiin virkkeiden ja lauseiden yhtäläisyyksiä -Ellen Whiten kirjoittamaa “Aikakausien Toivo” teosta verrattuna yleisiin vastaavan aihepiirin 500 teokseen, joista Whiten oli väitetty plagioivan kirjoitusta. Tutkimuksessa todettiin että 30 virkettä (noin 1%) oli lainattu lähes sanatarkasti mutta ei sanasta sanaan tarkasti lainattua “Aikakausien Toivo” teoksessa ollut.
Jumalalta saadun sanoman White oli vapaa kertomaan sellaisella kielellä että sanoma täytti tarkoituksensa, niin että sanoma ymmärrettäisiin omassa ajassa ja tarvittaessa myöhemmässäkin ajassa. Whiten profetian lahjalla palvelu koski paljon Whiten oman aikansa seurakunnan käytännön tarpeita. Erinomainen Raamatunopettaja Ellen White oli. White käsittelee keskeisinä asioina jumaluusopin pelastuksen, pyhityksen, armon, taivaan pyhäkön Kristuksen ylimmäispapillisen palveluksen ja maailman jumalattomuuden välistä suhdetta. Kaikki profetiaksi väitetyt kirjoitukset arvostellaan 1 Tess 5:19-23 ohjeen mukaan.
Ellen White kirjoitti paljon. Jokainen White sana ei ollut tietenkään profetian ilmoitukseen perustuvaa. White ei profetoinut eikä opettanut ristiriidassa Raamatun kanssa.
Fred professori Weltmanin tutkimuksesta; -Whiten pääteos on Aikakausien Toivo mutta Aikakausien Toivo on erilainen kuin Whiten Suuri Taistelu. Weltmanin johdolla tutkittiin Aikakausien Toivo. Weltman tunnettiiin pätevänä tutkijana joka oli perehtynyt mm. evankeliumin lähdekriittisessä tutkimuksessa käytettyihin menetelmiin. Aikakausien Toivo teoksen analyysi kesti neljä vuoden ajan. Tutkimuksessa ilmeni että tutkitusta 2624 virkkeestä 1798 virkkeellä ei havaittu olevan mitään riippuvuutta mistään Raamatun ulkopuolisesta kirjallisesta lähteestä. Kolmekymmentä virkettä oli lainattu lähes sanatarkasti muista lähteistä, mutta ainuttakaan virkettä ei ollut sanasta sanaan samanlainen kuin jollakin muulla kirjoittajalla. Kahdeksankymmentäviisi virkettä sisälsi Raamatun tekstiä joka oli lainattu myös muiden kirjoittajien kirjoituksissa jostakin. Lopuissa 711 virkkeessä (n.27%) oli avainsanoja tai samansisältöistä aineistoa kuin toisten kirjoittajien teoksissa. Professori Weltman toteaa tutkimuksensa loppulausunnossa että Ellen White ei ollut plagiaattori. Vaikka White käytti kirjoitustyössään muidenkin kirjoittajien teoksia White oli muiden kirjoittajen teoksista riippumaton. White loi Jumalan avulla itsenäisiä teoksia joiden hengellinen anti on korkealuokkainen. Raamatun kirjoittajatkin ovat käyttäneet muidenkin kirjoittajien teoksia.
Jatkan alla;
Jatkoa edelliseeni;
Totuus kirjasta tie Kristuksen luo. Kirjoittiko White kirjan itse.
Tämä ilmenee kiistattomasti; "F.D.Nichol:Ellen G. White and her critics:Washington.D.C:1951.s.468-486" ja "Artur L. White:Volyme 4.The Australian years 1891-1900:Washington.D.C:1983.s.237-250: Fanny Bolton and her witness -true and false." Vuonna 1888 pidetyn pääkonfrenssin yleiskokouksen jälkeen muutamat evankelistat olivat ehdottaneet Whitelle että hänen kirjallisesta aineistostaan koottaisiin kääntymystä ja kristillistä elämää käsittelevä pieni kirja joilla voisi olla laaja levikki muidenkin kuin adventistien keskuudessa. White hyväksyi ajatuksen ja Fanny Bolton joka hiljattain oli otettu Whiten avustajaksi sai tehtäväkseen koota kirjan aiheeseen sopivaa aineistoa Whiten laajasta arkistosta (kts.George R. Knight:Ellen Whiten elämä ja teokset:s.49-61) White hyväksyi kirjan lopullisen käsikirjoituksen joka oli koottu Whiten kirjoittamsta aineistosta. Kustantaja Fleming H. Rewell hyväksyi kirjan ja kirja ilmestyi keväällä 1892. White oli Australiassa. Kirja "Steps to Christ" suom. "Tie Kristuksen luo" sai suuren suosion. Kuuden viikon jälkeen kirjasta otettiin jo kolmas painos. Sihteeri Bolton oli seurannut Whitea Australiaan ja Bolton antoi joidenkin ystäviensä luulla että Bolton olisi kirjan tekijä. Bolton oli Whiten sihteeri ja kirjallinen avustaja. Sihteereillä ja kirjallisilla avustajilla on työtä ennen kuin kirjat ovat painossa. Avustajat ja sihteerit huolehtivat paljosta ennen kuin kirjailijoiden kirjoittamat kirjat tulevat painosta. Whiten sihteerinä ja kirjallisena sihteeriavustajana toiminut Fannie Bolton ei kirjoittanut koskaan ainuttakaan kirjaa.
Kestävätkö Whiten kirjat tutkimuksen?
Seurakuntalehdessä The Rewiew and Herald 26.7.1906 White kirjoitti; "Nämä kirjat jotka välittävät opetuksen jonka Herra on antanut minulle kuluneen 60 vuoden aikana sisältävät valoa taivaasta ja kestävät kaiken tutkimuksen." Väitös; -White ei tuntenut tietokoneita joilla voidaan tutkia hänen kirjallisuuttaan.
Vastaus; Whiten kirjat kestävät tutkimuksen missä White käytti lähteinään historiallista tai muuta lähdeaineistoa ja Whiten kirjat kestävät tutkimuksen myös niiltä osin joissa White muotoili itse sanomansa kirjallisen asun. Olemmekin todenneet jokaisen kriitikoiden kritiikkien kohdalla että kriitikoiden väitökset eivät kestä. Kriitikot tulkitsevat väärin Whiten tarkoituksia eivätkä ota huomioon mitä White on samasta asiasta kertonut aikaisemmin eli kriitikot eivät huomioi asiayhteyksien kokonaisuutta irroitellessaan Whiten kirjoituksista tekstinpätkiä irti asiakokonaisuuksista -sitten tulkitsevat tekstinpätkiä oman tavoitteensa mukaan irti asioiden kokonaisuuksista joista asiat selviäisivät oikein.
Väitös; Että Ellen White on jatkuvasti ristiriidassa itsensä kanssa ja että hänen kirjojansa korjaillaan hänen monien virheidensä poistamiseksi (Review, marrask. 19, 1992, p. 8,9)?
Vastaus; Whiten kirjojen sanojen muotoilua on korjattu. Ei kirjojen sisältöä.
Ristiiriidat suhteessa Whiteen eivät perustu akateemiseen analyysiin, vaan on kokoelma tulkintaväitteitä. Adventistit eivät väitä että White olisi sanainspiroitu joten sanamuotojen ja tulkintojen erot eivät ole “virheitä.” Kun väitteet käydään läpi yksitellen ne osoittautuvat tulkintaeroiksi, eivät Raamatun vastaisiksi opetuksiksi. Yksin Raamattu on sanainspiraatio "adventisteille." Adventtikirkon jokainen teologia kirkon perustamisesta alkaen on kirjoitettu Raamatun tutkimuksen perusteella, ei koskaan Ellen Whiten profeetallisten näkyjen perusteella ainuttakaan kertaa. Whiten profiili on ollut profetian lahjaa ja ajatusinspiraationa. White on hengenlahjansa kautta saanut Herralta lisää ymmärrystä kirjoitetulle Raamatun sanalle. Raamattu on sanainspiraatio, ei White. Kriitikot ovat usein pyrkineet osoittamaan Whitea harhojen ja vanhan liiton opettajaksi. White ei ollut kumpaakaan. White oli uskollinen Herralle.
White oli uskollinen henkioppaalleen, demonille.
Suhtautuminen siten vähemmistöihin, muistiin tai alkuperäisiin asukkaisiin tuskin oli kovin inhimillistä ja ihmisvarvot täyttävää. Ehkä orjuus oli parasta mitä ihminen on koskaan keksinyt.
Adventtikirkon varhaisessa historiassa näkyy selvästi 1800‑luvun seksuaalimoraalin ja lääketieteellisten harhaluulojen vaikutus. John Harvey Kellogg, Battle Creekin parantolan johtaja, uskoi aikakaudelle tyypilliseen ajatukseen, että seksuaalisuutta voidaan “hoitaa” ruokavaliolla ja elämäntapamuutoksilla. Myös Ellen White oli hyvin kiinnostunut aiheesta, koska hänen kerrotaan eläneen kulissiavioliitossa peitelläkseen seksuaalista suuntaumistaan. John Kellogg oli homoseksuaali ja siksi White ja Kellogg viihtyivät yhdessä ja tukivat toisiaan taistelussa poikkeavaa seuksuaalisuuttaan vastaan.
Ellen G. White vieraili parantolassa usein ja omaksui osan Kelloggin aikakauden käsityksistä, jotka heijastuvat hänen kirjoituksissaan: seksuaalinen poikkeavuus nähtiin riskinä, jota tuli hillitä, valvoa ja hengellistää.
1800‑luvun moraalikäsitykset eivät kerro mitään todellisesta seksuaalisesta suuntautumisesta — mutta ne kertovat paljon siitä, millaisessa kulttuurisessa paineessa sekä White että Kellogg toimivat. Adventtikirkko kantaa harteillaan edelleen osan tuon ajan perinnöstä.
Kellogin Urantia kirjan yhteys adventtiliikkeeseen?
Urantia kirja (The Urantia book) on Yhdysvalloissa 1955 julkaistu kirja jota väitetään jumalolentojen aikaansaamaksi.
Kirjan kirjoittaja Tri Kellog erotettiin 1907 adventtiliikkeestä mm. panteististen opetuksiensa vuoksi. Panteismi on filosofinen käsitys jonka mukaan todellisuus on sokeaa tahtoa ja ”kaikkijumaluutta” jonka mukaan maailmankaikkeus on Jumala.
Kellog hylkäsi adventtiliikkeen keskeisen opin Kristuksen toisesta tulemuksesta maailman ongelmien ainoana ratkaisuna. Kuolemaansa asti hän kehitteli mielikuvituksellisia teorioita ja liberaaliteologisia näkemyksiä joilla ei ollut Raamatun totuuden kanssa yhteyttä. Urantia kirjan opetukset ovat salatieteitä ja spiritistisiä ajatuksia joista Raamattu ja adventtiliikkeen oppi vakavasti varoittaa.
Tri Kellog kuoli 1943, -36 vuotta adventtiliikkeestä lähdön jälkeen. Urantia kirja julkaistiin 12 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Kellog ei ollut siis adventtiliikkeen jäsen eikä Urantia kirjalla ole mitään tekemistä adventtiliikkeen ja adventtiuskon kanssa. Kirjan opit ovat adventtiliikkeelle ja Raamatulle täysin vieraita.
Kellogilla oli useita ottolapsia ja saattaa olla että jollakin näistä on jotakin yhteyttä Urantia kirjan syntyyn.
Kellogin kirjan kytkeminen adventtiliikkeeseen on täysin mahdoton asia.
Nykypäivänä olis sotahullu jos jo silloin ollut nihilisti.
Onko Ellen White Raamattuun rinnastettava?
Ellen Whitella oli ilmeisesti useita hengellisiä lahjoja mutta White itse tunnusti vain profetian lahjan.
(1 Kor 14)
White korotti Kristusta ja Whiten elämässä vallitsivat ehdottomat Raamatun periaatteet. Profetian lahjalla palvelevia naisia olivat mm. Mirjam; 2 Moos 15:20. Tuomari (kansanjohtaja) profeetta Debora; Tuom 4:4. Hulda; 2 Kun 22:14. Hanna; Luuk 2:36 ja Apt 21:9. Jokaista profetian lahjan palvelijaa ei ole Raamattuun kirjattu. White toimi profetian lahjalla oman aikansa seurakunnan hyväksi.
Raamattu tuntee joitakin naisprofeettoja; Apt 21:9 lisäksi Tuom 4:4 Debora.
Kaikki kirjoitukset arvostellaan; 1 Tess 5:19-23, 1 Joh 4:1 mukaan jokainen itse henkilökohtaisesti.
"Raamatun ja Ellen Whiten kirjoitusten ilmoitus ja innoitus ovat laadultaan samankaltaisia. Tätä ei tule ymmärtää niin että Ellen Whiten kirjoitukset olisivat samanarvoisia kuin Raamatun kirjoitukset.
Raamattu on se normi jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava." Ellen White itse kirjoitti; “Pienempi valo, joka johtaa suurempaan valoon.” (Review and Herald, 1903)
(Lähde: Seitsemännen päivän adventistien opilliset peruskäsitykset, kohta 17. Profetoimisen lahja)
"Ellen G Whiten kirjoitukset eivät ole Raamatun korvike. Niitä ei voida asettaa samalle tasolle. Pyhä Raamattu on ainoa normi, jolla hänen kirjoituksensa ja kaikkien muidenkin kirjoitukset on aina arvosteltava. Profetoimisen lahja on yksi hengellisistä lahjoista. Niitä on arvosteltava Raamatulla eikä päinvastoin." (Tunnustuskirjana Pyhä Raamattu: s. 256) White oli uskossa Herralle pyhittynyt ja palveli seurakuntaa profetian lahjalla. Whiten profetianäkyjen perusteella ei ole koskaan kirkon teologiaa kirjoitettu. Kirkon teologia on alusta saakka kirjoitettu Raamatun tutkimuksen perusteella. Whiten rooli profetian lahjalla palvelussa on hengellinen ohjaus, ei opillinen perusta. White ei ole koskaan ollut kirkon teologiaa kirjoittavan toimielimen jäsen. Raamattu on ainoa uskon ja opin perusta. Raamattu on ainoa erehtymätön oikein ymmärrettynä. Jumala on itse ohjannut Raamatun syntyä ja Raamatun kirjojen kokoamista 2 Piet 1:21; "Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen minkä ovat Jumalalta saaneet."
Ellen White itse kirjoitti omasta työstään; - Älkää lainatko minun sanojani ikinä ennen kuin osaatte totella Raamattua. Kun valitsette Raamatun ravinnoksenne, ruaksenne ja juomaksenne, kun annatte Raamatun periaatteiden muovata luonnettanne osaatte paremmin ottaa vastaan neuvoja Jumalalta. Minä ylistän ja korotan Jumalan sanaa. Älkää toistako minun sanojani että sanotte; "sisar White sanoi niin." Ottakaa selville mitä Herra Israelin Jumala sanoo ja tehkää sitten niin kuin Hän käskee." (Manuscript 43,1901, Selected message III, s.33) - Adventisteille itselleen Ellen White on ajatusinspiraatio ja pieni valo suhteessa Raamattuun. Adventisteille Raamattu on Jumalan sanan auktoriteetti ja sanainspiraatio. Yksin Raamattu, yksin Kristus, yksin usko -näin myös Whitelle itselleen ja kaikelle sille mitä White itse opetti. White ei perustanut uutta uskontoa vaan jatkoi siitä mihin apostolinen seurakunta oli jäänyt.
Whiten ajatusinspiraatioiden profetian lahjan näkyjen perusteella ei ole Adventtikirkon ainuttakaan teologiaa kirjoitettu koskaan missään ajassa.
Adventtikirkon kaikki teologia on aina kirjoitettu alusta alkaen Raamatun tutkimuksen perusteella.
Syystä että Raamattu on sanaispiraatio.
Ellen Whiten kertoo universaalista moraalista ja etiikasta, jonka hän on saanut Jeesukselta. Sen voi löytää samaan tapaan kuin matematiikan, luonnonvakiot ja luonnonlait. Moraalin perusta on siinä, mitä hyvää se saa aikaan. Siinä missä matematiikka on luonnon kieli, moraali on hyvän elämän kieli.
Voi olla kyseenalaista oliko moraali, joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Saattaa olla moraali, jossa selittämällä kuitataan mitkä tahansa hirmuteot.
Nimimerkki "kristuksenkannattaja" rakentuu jo lähtökohtaisesti harhaanjohtavuudelle: rehellinen nimi olisi "adventisminkannattaja" tai tässä tapauksessa "itsekorotuksenkannattaja". Kristuksella ja adventismilla ei ole mitään yhteistä. Kristus ei ole koskaan valtuuttanut yhtäkään kirkkokuntaa ajamaan hänen ideologiaansa. Kaikki kirkot, lahkot ja kultit ovat omineet Kristuksen roolin itselleen valheiden sekä vallan- sekä rahanhimon kautta.
Protestanttiset uskontokunnat suorittavat Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä; Matt 28:18-20.
Tämä on aina tärkein perustehtävä.
"Adventus" lat. tarkoittaa Jeesuksen tuloa.
Tämä on viimeisen ajan seurakunnan perustehtävä lähetystehtävän lisäksi.
"Adventismissa" on tästä kyse. Jeesuksen takaisin tulosta.
Pidä mölyt mahassa henkilökohtaisesta arvostelusta. Nimimerkkiinkään kohdistuvasta. Henkilökohtaisuuksiin menevä ei kuulu asiaan keskustelupalstoilla. Kristuksen kannattajalla on hengelliset Kristus arvot.
Muutoin ei voi kannattaa Kristusta.
Adventismi kestää kokonaisvaltaisen Raamatulla tutkimisen. Tiedollista, hengellistä ja vastuullista Raamatun tutkimusta ollut koko olemassa olonsa ajan ja perustettu seuraamaan sitä hetkeä mihin apostolinen seurakunta jäi.
Ihmiset ovat vain ihmisiä.
Mikä on suurin käsky laissa?
Mitä sanoo Raamattu ja mitä sanoo "ellu"?
Raamattu sanoo toista ja "ellu" toista.
'Lahkonaivoorja' on tästälähtien nimimerkkisi oleva. Luen aina tuon nykyisen nimerkkisi sillä tavalla. Kristus kun ei tarvitse kannattajaa. Hän seisoo ihan omilla jaloillaan.
Jeesus tuli ja meni.
Ellen G. White = 666. ☠️
Kyllä tärkein asia on henkilökohtainen usko ja Pyhän Hengen yhteys ja sitä kautta Kristuksen Hengen tunteminen. Kaikki muu on roskaa, turhaa selittelyä että muka ollaan olevinaan jotain raamatullisia kun pidetään muita huompina ja väärin ymmärtäjinä.
Ellen White nostettiin adventtikirkossa viralliseksi raamatuntulkiksi yksinkertaisesta syystä: kun yhteisö ei koe omaavansa Pyhän Hengen auktoriteettia, se rakentaa sen tilalle ihmisperäisen selitysvallan.
Kun hengellinen kompassi puuttuu, tulkintavalta siirtyy ihmisille, ja silloin myös harhaanjohtamisen mahdollisuus kasvaa. Historia osoittaa, että pienikin auktoriteettivaje avaa oven sielun vihollisen voimille, jotka vievät yhteisöä sivuraiteille. Eksytys ei synny yhdestä suuresta virheestä, vaan siitä, että annetaan ihmiselle se rooli, joka kristillisessä traditiossa kuuluu yksin Pyhälle Hengelle.
Adventtikirkon toiminnan selkäranka on taloudellinen hyötylogiikka. Se ei ole hengellinen yhteisö vaan liiketoimintamalli, jonka oma nimitys adventtiliike paljastaa sen luonteen paremmin kuin yksikään oppijulistus.
Kristillinen kaapu on vain markkinointikulissi, jonka tarkoitus on hämärtää se, että kyse ei ole uskosta vaan organisaation omasta edusta.
Joo. Peherretään tekstien ympärillä. Ellen on uskonalkaja, varajeesus. Ollaan tarkkoja sapatista ja mitä saa syödä tai juoda. Raha liikkuu Sympatiassa, kymmenyksissä, uhrilahjoissa ym. Omaisuus on lainassa Jumalalta. Se palaa kuoleman tullessa kirkolle...
Adventismi on kultti.
Adventismi on Jeesuksen toisen tulemisen odotusta.
Adventtikirkko on ainoa kirkkokunta Suomessa, joka korostaa Kymmenen käskyn voimassaoloa.
Periaatteessa he siis tunnustavat rikkovansa kaikkia käskyjä, mutta toiset korkeintaan yhdeksää.
Ei kukaan voi kerskua käskyjen pitämisellään. Vasta kun ihminen tunnustaa itsensä lain rikkojaksi kaikissa kohdin, hän on päässyt edes ensimmäiselle askeleelle uskon tiellä.
Toiset ylpeilevät vapaudellaan rikkoa niitä käskyjä, joiden rikkomisen rangaistuksena Jeesus kuoli.
Tosi katumus on tunnustaa olevansa lainrikkoja ja tuomionsa ansainnut, ja siksi anoa armoa.
Valitettavasti monet ovat ymmärtäneet väärin , he luulevat pystyvänsä täyttämään Lain vaatimukset, ja halveksivat muita.
Joten olisikohan meillä kaikilla aihetta aloittaa oman avuttomuutemme tunnustamisella, ja pyytää, että oppisimme elämään armon alla, koska kaikki olemme ilman omaa vanhurskautta.
Whiten 2000- näkyä ei kerro asiaa sillä profeetallisia näkyjä on ollut noin 600.
Whitella ei ollut mitään järisyttävää uutta eskatologista apokalyptista vaan profetiat antoivat ymmärrystä jo olemassa oleville Raamatun kirjoituksille.
Whiten terveyssanomaa koskivat myös ja etupäässä. Siihen aikaan oli vain uskomuksia ja luuloja terveysasioista.
Nämä ovat olleet oman aikansa seurakunnan käytännön palvelua.
2000- lukuun sisältyy kaikki hengelliset kokemuksensa.
Ellen Whiten aivovamma aiheutti ohimolohkovaurion/epileptisiä kohtauksia, jotka tuottivat Ellenille voimakkaita uskonnollisia kokemuksia ja näkyjä.
Aivovaurion tuloksena White meni usein katatoniseen tilaan. Ellen White kävikin siksi saamassa hoitoa Kelloggin kylpyläparantolassa.
Taisit taas keksiä itse!
Ei ole edes tietoja mistään kohtauksista tuon kivenheiton ja Ellenin ensimmäisen näyn välisiltä kahdeksalkta vuodelta.
Ja jos Ellen joskus lepäsi oman kirkon parantolassa, miksi ei?
Tyypillisten uskonnollisten kritiikki visionäärien tapaa selittää uskonnollisia asioita aivoperäisiksi.
✓ Pitää selittää vaan teologian pohjalta ja teologiassa auktoriteettina Jumalan sana. ✓
Tohtori Kellog on erotettu adventtiliikkeestä 1907 panteististen opetuksien vuoksi. Hän kielsi siis sen opetuksen Kristuksesta joka on keskeistä adventtiliikkeessä.
Adventtiliike ei ole niellyt mitään Kellogista joka loppuelämänsä adventtiliikkeen ulkopuolella viritteli panteisitisia yms oppeja. Kellogin kirja on julkaistu kymmeniä vuosia kuolemansa jälkeen jälkeläisensä toimesta eikä adventtiliikkeellä ole siis asiassa mitään tekemistä.
Kun sanomme,joku on profeetta, mitä ominaisuuksia ja määritteitä sisällytämme automaattisesti sanaan "profeetta" ? "Erehtymätön" ? "Luonteeltaan täydelinen" ? "Muuttumaton" ? Kuuluvatko nuo ominaisuudet sanaan "profeetta"
Vai ovatko ne mielikuvia, jotka eivät välttämättä tai määritelmällisesti siihen kuulu ?
Siten voi kysyä olivatko Raamatun aikaan elänneet profeetat täydelisiä ?
Adventtiliikkeessä ei ole koskaan väitetty ainuttakaan ihmistä erehtymättömäksi.
Luettele sitten ne erehdykset, jotka Ellen White teki, koska kukaan ihminen ei ole omien sanojesi mukaan erehtymätön?
Näyt voi olla ihan ok mutta ei orjaksi pidä ruveta kun yleensä lahkolaiset tekee ja pää ihminen on pedofiili ja rahan kerääjä.
Tätä eroa te,ette ymmärrä kun saatana johtaa sitten eli lahkon pää.
Tästä on niin monta asiaa mediassa ja monen suulla,hullu johtaa,hullu nain lapsia.
Te,ette ole ainuita,vaan yksi monien joukossa kun lahkon opit on saatanan monessa maailman kolkassa.
Lahkon päämiehet ja ainahan ne ovat ukon mulkkuja,heille pitäis antaa 7 h. Ylen koulutus mikä on Rakkaus...ja mitään tais eivät olisi oppineet:)
Adukat on amerikan roskaa todellakin 1800-luvulta.
Siellä se mieli sairastuu !
Pitäisi määrittää millainen natsi Ellen oli, millaiset ajatukset hänellä oli muita ihmisiä kohtaan, oliko jotkut ihmiset ala-arvoisempia kuin toiset, jotka voitiin orjuuttaa ja jopa tappaa.
Oliko sen yleisen synnin vallassa.
Ja vielä sitten miten suhtatui apostoli Paavaliin.
Se kertoo onko mitään uskoa.
Ellen kertoi aina myönteisesti Paavalin toiminnasta, ja antoi tunnustuksen hänen työstään.
Hän myös vastusti orjuutta, ja moitti niitä, jotka sallivat orjuuden jatkua.
Jos ei Paavalia herjannut, ei ollut kunnon advari.
Whiten koko elämäntyö oli Kristuksen kunniasta kertominen; Apt 4:12.
Hänellä ei ollut pään vammoja.
Tavallisen usein kriitikot haluavat turvautua ihmisen hulluksi tms leimaamiseen -eikä teologiseen tulkintaan niin kuin kuuluisi että hengelliset ja uskonnolliset asiat arvostellaan Jumalan sanalla = Raamatulla. Raamattu on aina auktoriteettien.
"Hänellä ei ollut pään vammoja."
Virallinen ja dokumentoitu raportti kertoo kuitenkin seuraavaa:
---Kasvojen ruhjoutuminen ja pysyvä muodonmuutos:
Lähteet kuvaavat, että kivi osui Ellen Whitea suoraan kasvoihin (nenään) ja aiheutti niin vakavan ruhjeen, että hänen kasvonsa jäivät pysyvästi muuntuneiksi. Tämä vaikutti hänen itsetuntoonsa ja sosiaaliseen elämäänsä koko nuoruuden ajan.
Pitkäaikainen fyysinen heikkous:
Vamma johti vuosien terveysongelmiin, heikkouteen ja toistuvaan sairasteluun. Ellen itse kuvasi myöhemmin, että hän oli pitkään “melkein invalidi”. Tämä heikkous jatkui nuoruudesta aikuisuuteen.
Koulunkäynnin keskeytyminen:
Vamma oli niin vakava, että Ellen ei pystynyt palaamaan kouluun. Hän menetti mahdollisuuden normaaliin koulutukseen, mikä vaikutti hänen myöhempään elämäänsä ja rooliinsa uskonnollisena puhujana.
Pitkittynyt tajuttomuus ja hengitysongelmat (lähteiden mukaan):
Adventistikirkon lääketieteellisissä analyyseissä on myöhemmin väitetty, että Ellen White saattoi olla stuporissa tai tajuttomana vamman jälkeen ja kärsi verenvuodosta kurkkuun. Nämä kuvaukset ovat osa myöhempää keskustelua siitä, oliko vamma niin vakava, että se olisi voinut aiheuttaa neurologisia jälkivaikutuksia.---
Adventtikirkko ja sen lähteet siis itse todistavat sen, millaisen vamman Ellen White sai lapsena ja sinä "Kristuksenkannattaja" kiellät adventtikirkon oman kertoman.
Miksi sinä, nimimerkki "Kristuksenkannattaja", koet tarpeelliseksi täyttää tämän palstan valheilla? Kuvitteletko todella, että toistamalla virheellisiä väitteitä saat jonkun uskomaan johonkin, mikä ei kestä tarkastelua?
Kuinka hyvin sinä oikeastaan tunnet Ellen Whiten nuoruuden onnettoman tapauksen? Kommenttiesi perusteella et tunne sitä lainkaan. Silti levität varmuudella esitettyjä valheita kuin ne olisivat faktoja.
Onko valheessa eläminen sinun mielestäsi uskovan tapa paeta todellisuutta? Sattuuko totuus niin paljon, että silmien ummistaminen on ainoa keino kestää se?
Riittää kun lukee hänen kirjojaan, niin huomaa kuinka Kristus-keskeinen Ellen oli.
Ei tarvitse kuvitella sellaista, mikä ei ole totta.
Sitäpaitsi Ellen kertoo itse ihmeellisestä parantumisestaan, kun kerran kaikki odottivat hänen kuolemaansa.
Naapurit tulivat tuomaan surunvalittelujaan, kun huomasivat Ellenin sairashuoneen ikkunan olevan selkosen selällään. He luulivat Ellenin kuoolleen.
Tosiasiassa hän oli parantunut vastauksena rukoukseen, ja oli lähtenyt aamulla ratsastaen pitkälle matkalle julistamaan evankeliumia.
White 9‑vuotiaana sai kivestä voimakkaan iskun nenän ja kasvojen alueelle.
Lapset toipuvat vammoista.
1800‑luvun lääketiede ei osannut hoitaa tällaisia vammoja. Jumala parantaa.
Whiten profeetallinen työ ei johdu neurologisesta vauriosta, vaan Jumalan kutsusta.
Vamma selittää hänen fyysisen heikkoutensa lapsuudessa, ei hänen hengellistä toimintaansa.
Ellen ei saanut vamman jälkeen hallusinaatioita, vaan hänen näkynsä alkoivat vasta vuosia myöhemmin 17‑vuotiaana.
Näyt tapahtuivat täydessä tietoisuudessa, ilman ekstaasia, ilman tajuttomuutta, ilman kouristuksia.
Whiten fyysinen toimintakyky aikuisena oli hyvä. Hän matkusti, puhui pitkiä puheita, johti projekteja ja kirjoitti tuhansia sivuja.
Hänen profeetallinen lahjansa nähdään Jumalan antamana.
Tutki mieluimmin rehellisesti Whitea Raamatun valossa niin teet oikein!
Jeesuksellakin vastustajansa ollut on, muista tämäkin kun luet kaikkea perätöntä vilpillisellä mielellä tuunattuja kritiikkejä.
Mutta ei mitenkään pysty olemaan lakihenkinen ellei pidä 80% Paavalin kirjoitukseista valeena. Pakko on mitätöidä Paavalin Pyhän Hengen kirjoitukset jos korostaa joka yhteydessä lakia ja sitä miten täytyy viettää jollain tavalla sapatti että pelastuu.
Lakia ja Paavalia ei voi korostaa samassa yhteydessä.
Kokous Healdsburgissa:
Aamu oli vielä viileä, kun ihmiset alkoivat kerääntyä suureen valkoiseen telttaan. Kaste kimalteli ruohonkorressa, ja Kalifornian hehkuva aurinko nousi hitaasti mäkien takaa. Ilmassa oli odotusta, mutta myös huolta: kaikki tiesivät, että Ellen White oli sairas. Niin sairas, ettei hänen olisi pitänyt edes olla paikalla.
Kun teltan oviaukko avattiin, sisään kannettiin vuode. Sen päällä makasi pieni, kalpea nainen, jonka hengitys oli kevyt kuin tuulen henkäys. Hänen silmänsä olivat puoliksi suljetut, ja jokainen liike näytti vaativan enemmän voimaa kuin hänellä oli jäljellä.
Ihmiset hiljenivät. Joku kuiskasi:
“Hän ei selviä tästä.”
Ellen White avasi silmänsä. Hän pyysi hiljaa, että hänet autettaisiin seisomaan. Kahden ihmisen tuella hän nousi — heiveröisenä, kuin tuuli olisi voinut kaataa hänet.
Hän seisoi siinä pitkän hetken. Teltassa ei kuulunut muuta kuin ihmisten hengitys ja ulkoa kantautuva lintujen laulu. Hän yritti puhua, mutta sanat eivät tulleet. Hänen huulensa liikkuivat, mutta ääni ei kantanut.
Moni ajatteli, että tämä oli hänen jäähyväisensä. Että hän seisoisi hetken ja sitten vaipuisi takaisin vuoteeseen — ehkä viimeistä kertaa.
Sähköinen hiljaisuus
Sitten tapahtui jotakin.
Se ei ollut näkyvä valo, ei tuulenpuuska, ei mikään ulkoinen merkki. Se oli kuin teltan ilma olisi muuttunut — tiivistynyt, kirkastunut, täyttynyt jollakin, mitä ei voi koskettaa mutta voi tuntea.
Ellen White kertoi myöhemmin:
“Voima kulki lävitseni kuin sähköisku.”
Hänen kasvoilleen nousi väri. Kalpeus väistyi kuin varjo. Hänen ryhtinsä suoristui. Hänen silmänsä avautuivat kirkkaiksi, eläväksi, läsnä oleviksi.
Ihmiset näkivät sen. He näkivät muutoksen, joka ei ollut hitaasti rakentuva toipuminen, vaan äkillinen, välitön, kuin joku olisi sytyttänyt lampun pimeään huoneeseen.
Ellen White alkoi puhua.
Ei heikolla äänellä, ei katkonaisesti, vaan voimalla, joka täytti teltan ja sai ihmiset nousemaan istuimiltaan. Hänen sanansa olivat selkeitä, vahvoja, täynnä varmuutta ja lämpöä. Hän puhui pitkään — paljon pidempään kuin kukaan olisi voinut odottaa.
Ihmiset itkivät. Jotkut nousivat seisomaan. Jotkut nostivat kätensä. Jotkut vain katsoivat häntä, kykenemättä selittämään näkemäänsä.
Se ei ollut vain parantuminen. Se oli hetki, joka tuntui koskettavan jotakin suurempaa, jotakin, mikä ei ollut sidottu ruumiin heikkouteen tai sairauden rajaan.
Kun hän lopulta lopetti, hän seisoi yhä suorassa. Hänen kasvoillaan oli rauha, joka ei ollut siellä aiemmin. Hän hymyili — pieni, lämmin hymy, joka kertoi enemmän kuin sanat.
Hän ei tarvinnut enää tukea. Hän käveli itse takaisin vuoteelleen.
Ihmiset eivät unohtaneet sitä hetkeä. Healdsburgin teltassa koettiin jotakin, mitä he kutsuivat ihmeeksi — jotakin, joka jäi elämään kertomuksissa, muistoissa ja sydämissä.
Todellisuuteen perustuva kuvaus tapahtumasta.
Kyse on AI‑tekoälyn luomasta näennäistarinasta. Ellen Whiteen liitetty episodi ei kestä minkäänlaista faktatarkastusta, todellisuuspohja puuttuu kokonaan.
Todelliset tapahtumat eivät tarvitse selittävää agendaa. Illuusio palvelee jotakin tarkoitusta: identiteettiä, puolustelua, myyttiä, auktoriteettia.
Tekoälykin luo hurmahenkeä.
Ei se nyt sitten niin huono juttu edes ole.
Paholaisesta olisi jos alkaisi Paavalia herjaamaan.
Ellen Whiten lapsuuden vakava päävamma vaikutti hänen terveyteensä koko elämän ajan. Adventtikirkon oma tutkimus luonnollisesti kiistää päävamman yhteyden näkyihin. Kriittinen historiantutkimus puolestaan pitää yhteyttä täysin sopivana ja korostaa, että Whiten tekstejä on myöhemmin muokattu, siistitty ja jopa poistettu, jotta profeetallinen auktoriteetti säilyisi.
Whiten lapsuuden vamma ja sen vaikutukset sekä päävamman seuraukset:
Autenttiset lähteet kuvaavat Whiten 9‑vuotiaana saamaa kivitysiskua erittäin vakavaksi: hän menetti tajuntansa, oli kolmen viikon stuporissa (syvässä tajuttomuuden tilassa) ja hänen kasvonsa muuttuivat pysyvästi.
Tämän jälkeen hän kärsi päänsäryistä, näköongelmista, hengityksen heikkoudesta, sydänoireista ja tuberkuloosista koko elämänsä.
Vaikutus psyykkiseen ja hengelliseen kokemukseen:
Tutkijat ovat vuosikymmeniä esittäneet, että Whiten näkyjen luonne, katatoniset tilat, hengityksen pysähtyminen, hypergrafia (pakonomainen tarve kirjoittaa), sopii hyvin kompleksikohtauksiin tai muuhun neurologiseen häiriöön.
Whiten oireet, tajuttomuusjakso, pitkä toipuminen, elinikäinen neurologinen herkkyys, voivat vaikuttaa uskonnollisiin kokemuksiin. Tämä perustuu historialliseen tulkintaan, vaikka kirkko tietysti torjuu sen, koska Whitea pidetään adventtikirkon päättäjien suulla lähes jumalallisena ja profetallisena hahmona adventtikirkon piirissä.
Pakonomainen kirjoittaminen ja näkyjen määrä, hypergrafia:
Whiten oma elämäkerta ja myöhemmät selostukset kuvaavat, että hän ei aina pystynyt kirjoittamaan, mutta “näyssä” hänen kätensä vahvistui ja hän kirjoitti pitkiä jaksoja. Tämä on tyypillinen piirre hypergrafiassa, joka voi esiintyä:
- epilepsian yhteydessä
- aivovamman jälkitilassa
- uskonnollis-mystisissä kokemuksissa
Kirkko tulkitsee tämän “jumalalliseksi vahvistukseksi”. Kriittinen tutkimus näkee sen neurologisena ilmiönä.
Ei se että kirjoitushalua kutsutaan hypergrafiaksi, tarkoita, että kirjailijat olisivat olleet tärähtäneitä.
Voihan ruokahaluakin kutsua jollain nimellä, mutta ei se vaikuta ruokahaluun.
Paljon parempi on arvostella lopputulosta.
Ellenin kirjoitukset korostavat Jeesuksen sovitustyötä
Monet kirjoitukset täällä korostavatoman itsetärkeyden ja itseviisauden ilmenemistä.
Voisittehan itse kirjoittaa kirjoja, nmiin voisimme arvostella niitä.
"Monet kirjoitukset täällä korostavat oman itsetärkeyden ja itseviisauden ilmenemistä."
Adventtikirkon opetukset ja Ellen Whiten tekstit ovat tämän kaiken perusta. Whiten jatkuva fraasi “minulle näytettiin” ei ole nöyrää ilmoitusta vaan itsensä korottamista: vain hänelle näytettiin, muille ei, viesti on selvä.
"Ellenin kirjoitukset korostavat Jeesuksen sovitustyötä."
Väite, että “Ellenin kirjoitukset korostavat Jeesuksen sovitustyötä”, ei kestä lukemista. Whiten teksteissä korostuu ennen kaikkea ihmisen loputon yrittäminen, pyhittymisen pakko ja hengellinen suorituskyky. Hän opettaa jopa, että ihmisen tulee tulla toimeen ilman välimiestä, olla niin täydellinen, että kelpaa Jumalalle omin voimin.
Se ei ole evankeliumia vaan hengellistä kuormitusta. Jeesus itse sanoo, että pelastus tulee uskosta hänen ristintyöhönsä. Ryöväri pelastui ilman yhtäkään tekoa, vain luottamalla Kristuksen lupaukseen.
Ei White opeta että omin voimin pelastuu.
Olen juuri lukenut kirjan "Hengellisiä kokemuksia", mutta en minä siitä saanut sellaista käsitystä, että ihmisen tulisi olla täydellinen ja selvitä
ilman välittäjää.
Päinvastoin hän kehottaa tunnustamaan syntisyytensä, ja rukoilla armoa ja anteeksiantamusta.
Ainoa kohta, missä mainitaan jotain siitä, ettei olisi välittäjää, on viite siihen lyhyeen hetkeen ennen Jeesuksen takaisintuloa, kun jokaisen kohtalo on jo ratkaistu ja sinetöity: "Vääryydentekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen".
Jumalan Henki ei silloin enää kutsu ihmisiä, ja peto uhkaa tappaa kaikki, jotka eivät ota sen merkkiä.
Ellen sanoo, että silloin ei juuri enää ketään surmata, koska se ei enää saa ketään tulemaan kääntymykseen, armon aika on ohi. Sen sijaan peto uhkaa tappaa kaikki, jolloin ihmiset joutuvat luottamaan täysin Jumalaan.
Vaikuttaa jotenkin järkevältä, että ennen Jeesuksen tuloa täytyy olla hetki, jolloin ihmiset ovat ratkaisseet suhteensa Jumalaan. Jos Jeesus tulisi hetkenä, jolloin monet ovat yhä miettimässä mille puolelle haluaisi kuulua, silloin maan päällä olisi jonkinlainen neutraali väliluokka.
Ellen ei siis opeta, että ihmisten täytyisi olla täydellisiä, vaan kokosydämisesti antautuneita.
Äiti Shiptonin ennustus 1500 luvulla.
>
> Nyt runon muodossa kerron teille
> asioita kaukaisen tulevaisuuden.
> Viimeiset päivät on menossa sillon,
> kun maailma sellainen on joksi sen nyt kuvailen.
>
> Silloin miestä jäljittelee nainen
> ja usein housuihin pukeutuu,
> hiuksensa leikkaa vainen
> vaikka hunnuksi annettu ne on.
>
> Hajareisin ratsastaa tahtoo nainen
> vaikkei se hälle sovikkaan.
> Noita- akoille se kuuluu vainen
> Hajareisin luudalla ratsastaa.
>
> Hän lapsen oloa ei sietää tahdo
> sitä vaivaa ei ota itselleen.
> Ilman lapsia hän tahtoo olla
> vapaana aina mennä ja tulla.
>
> Kissaa ja koiraa hän helliä tahtoo,
> nuorassa niitä kun voi taluttaa.
> Vapautta ne näes eivät riistä
> ja vaivaa niistä ei konsanaan.
>
> Rakkaus tuo pyhä ja puhdas
> se kuoleepi melkein kokonaan.
> Aviossa ei pysy myöskään
> mies ei nainen kumpikaan.
>
> Eivät miehetkään kunnolla elä silloin,
> elävät kuin porsaat vain.
> Vaunut myös ilman hevosia kulkee, ( autot)
> suuret onnettomuudet täyttää maan.
>
> Vesi suuria ihmeitä aikaan saa
> matkustamisen helpoksi valmistaa.
> Puiden juurilta löytyy kultaa
> kukapa sitä todeksi uskoa voi?
>
> Ylösalaisin on maailmassa kaikki silloin
> elämä melkein nurin päin.
> Läpi esteiden ajetaan uljaasti vain,
> vaikka ei muulia, hevosta näy.
>
> Ympäri maailman ajatuskin lentää
> silmänräpäys siihen vain tarvitaan.
> Vesienkin alla on ihmisen tie,
> kulkevat, puhuvat ja nukkuvat siell’ .
>
> Ihminen lentää myöskin ilmassa,
> niinkuin lintunen hän lennossa on.
> Niin, kirjavana siellä hän liitää
> mustana, valkeana ja vihreänä.
>
> Vedessä silloin rauta kelluu
> samoin kuin venhe puinen vaan.
> Kultaa löytyy puroissa ja kivissä
> maassa, joka vielä on tuntematon. ( Australia)
>
> Ja Englanti sallii juutalaisten
> jälleen maahansa ihanaan palata
> ja juutalaiset, joita ennen pilkattiin
> saavat kuin kristityt rauhassa asua.
>
> Kolme kertaa on aurinkoinen neitsyt, Ranska
> joutuva veriseen tanssintaan
> ennenkuin sen kansa vapautuu.
> Kolme sen hallitsijaa oman valtakunnan perustaa.
>
> Ja ” Vallat” tulevat mukaan tuimimpaan taisteluun,
> ja tahtovat hallita joka ainoan elämän.
> Sitten veroja, verta ja julmaa sotaa
> on tuleva jokaiselle alhaisellekin ovelle.
>
> Silloin kun raivoisin taistelu on,
> Ranska ja Englanti yhdessä on.
> mutt’ seuraavaksi Brittien öljypuu
> on avioon kietova Saksan viinipuun.
>
> Ja Englannin pojat, mi maata kyntävät,
> ne usein nähdään Kirja kädessään. ( Lähetystyö)
> Köyhät saavat suuren viisauden tietää, ( tulevat uskoon)
> ja ” Vedet” virtaavat, miss siemen kasvaa saa.( Hengen täyteys)
>
> Tuhat yhdeksän sataa kaksikymmentä kuusi
> suuria suunnitelmia laaditaan.
> Sotia mahtavia silloin hankitaan,
> kovat aseet myöskin tarvitaan.
>
> Kun näemme kuvien vilkkaasti elävän, ( elokuvat)
> ne liikkuvat, kulkevat, jopa puhuvat. ( Televisio)
> Kun veneet uivat veden alla myöskin
> niinkuin kalojen tapana on. ( sukellus veneet)
>
> Kun lintujen lailla ihminen pilviin syöksyy ( raketeilla)
> ja myös avaruuteenkin haluaa, ( kuuhun)
> Silloin puolet tästä maailmasta vereen hukkuu,
> sodat julmat sen aikaan saa.
>
> Mutt’ se joka elää ja kaiken tään näkee,
> hän tuskaan ja pelkoon menehtyy.
> Vuorenkallioihin mennään pskon silloin ( kallio pommisuojat)
> metsiin, luoliin ja piilopaikkoihin. ( Joh. Ilm. 6:15-16)
>
> Kun kansain meri näin raivoaa,
> niin enkeli Gabriel käskyn saa.
> Hän maan ja meren päällä seisahtaa ( Joh. Ilm.10:1-6)
> ja pasuunaansa ihmeelliseen puhaltaa.
>
> Näin kuuluu viesti varma silloin:
> ” Tää vanha maailma pois katoaa.
> Uusi maailma alun saa,
> jossa vanhurskaus asustaa.” (Joh. Ilm. 21:1)
Jos ihminen pysyy kiinni vanhan liiton lakihenkisyydessä sapatteineen, niin vaikka selittäisi sen miten kaunopuheisesti, vaikka miten yrittäisi reunastaa sen tarinoilla Jeesuksesta, niin se on harhaoppia, joka ei johda mihinkään hyvään eikä oikeaan, vaan sen tarkoitus on pelkästään eksyttää ihminen.
Kun ihminen päättää pelastaa itsensä lain kirjaimella, hän tekee sen kuin hukkuja, joka kietoo jalkaansa rautapallon ja vakuuttaa itselleen, että tämä nimenomainen pallo pelastaa hänet.
Todellisuus on vähemmän runollinen: laki ei kanna ketään, se vain painaa.
Ja kun vetoat siihen, sinut tuomitaan juuri sen mukaan, mihin takerruit. Lain logiikassa vaihtoehtoja on tasan yksi, KUOLEMA.
Sokaistuneelle tämä näyttää omavoimaiselta sankaruudelta. Ulkopuoliselle se näyttää vain hitaalta, väistämättömältä uppoamiselta.
"Kaikkihan perustuu Jeesuksen universaaliin moraaliin ja etiikkaan: altruismiin, hyvyyteen, pyyteettömyyteen, vilpittömyyteen ja laupeuteen. 'Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.' Tämä on yhtä lailla objektiivista kuin luonnonlait ja luonnonvakiot.
Kun tietää, että Jeesus on suunnitellut nämä kaikki, ja sen jälkeen Hän on suunnitellut ihmisen ja ihmisen käyttöjärjestelmän – sopeuttakaa se tähän hienoon järjestelmään.
Kun Jeesus on sydämessä, tämä kaikki aukeaa. Tutkikaa siis, mikä on hyvää, kiitettävää ja kaikin puolin moitteetonta. Eläkää pyhää elämää, sillä teidät on siihen luotu alun perin."
Aloittaja taitaa elää jossakin menneessä maailmassa. Olen ollut useammassa kuin yhdessä tilaisuudessa, jossa adventtikirkon pastori on kertonut näistä ja muista, ehkä vakavammistakin, kysymyksistä, joita Ellen Whiten elämään tai työhön liittyy. Tilaisuuksissa on varoitettu käyttämästä Ellen Whitea opin tai Raamatun tulkinnan määrittelijänä ja suositeltu Paavalin profeettoja koskevaa neuvoa: tutkikaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää. Eli on kehotettu punnitsemaan Whiten kirjoitukset Raamatulla ja sanottu, ettei koskaan saa toimia päinvastoin niin, että Raamatun opetus määriteltäisiin Ellen Whiten avulla. Adventtikirkko on, tai sen ainakin pitäisi olla Raamattukirkko. Adventtikirkolla ei ole yhtään oppia, joka alku olisi Ellen Whiten opetuksessa.
Käytännössä toimitaan kuitenkin niin että Ellenin opin perusteella herjataan Paavalia eikä voida hyväksyä hänen hengen opetuksiaan eikä sitä miten ei korostanut lakia eikä sapattia. Se on anteeksiantamaton virhe Paavalilta.
Ja jos sapattia tutkitaisiin Paavalilla, niin lopputulos olisi Ellenille ikävä.
Ja jos Jeesuksella, niin Jeesus joutui sen vuoksi ristille.
Kumma kun minä en ole huomannut mitään ristiriitaa Paavalin ja muun Uuden testamentin opetuksen välillä.
Paavali sanoo, että laki on hyvä, ja siksi hänen pitää kuolla lainrikkojana, Room 6:6, Room 7.
Ei siinä mitään ristiriita olekaan. Paavali edustaa puhdashenkistä uuttaa liittoa. Hengen liittoa, jossa ei olla sanakiistojen kipeitä, ei yksi yhden puolta toista vastaan, vaan jossa vaikuttaa Pyhän Hengen kautta Jeesuksen Kristuksen usko ja voima.
Ne vanhan liiton jäärääjät ovat sitten aivan erikseen.
Heille Paavali on mörkö.
Ellen White on adventismin oma ylikullattu maskotti, se näyttävästi kiillotettu seremoniaesine, jota pidetään jalustalla kuin museon vitriinissä. Koko liike tanssii sen naarasvasikan ympärillä kiiltävän pinnan sokaisemana, ja joka lauantai suoritetaan sama rituaali: pyyhitään pölyt, lisätään kiiltoa ja varmistetaan, että hahmon hohde peittää alleen kaiken kriittisen ajattelun. Se ei ole enää profetaalinen ilmestys vaan kultainen koriste-esine, jonka loisteen on tarkoitus pitää tanssijat kuuliaisesti transsissa.
Olet varmaan oikeassa sanoessasi, että paljon pyörii juuri Ellenin ympärillä.
Hänen näkynsä ja kirjoituksensa ei ole itse päämäärä, vaan niiden tulisi kannustaa meitä omassa uskonelämässämme. Meidän tulee katsoa eteenpäin.
Ellen itse sanoi, että lopunaikana tulee suuri herätys ja ihmeitä tulee tapahtumaan, niinkuin apostolien aikaan.
Kysymys on siitä, kuka on mukana tuossa herätyksessä. Se kenties toteutuukin toisten kanssa, koska Jumalan lapsia on monissa kirkkokunnissa..
Eivät adventistit voi levätä ja nukkua, ja luulla, että kaikki toteutuu automaattisesti heidän kauttaan.
Samoinkuin Elia tuli Johannes Kastajan hahmossa, saattaa olla, että ihmiset eivät huomaa ennustusten toteutumista, vaan hylkäävät totuuden niinkuin juutalaiset johtajat hylkäsivät Johanneksen.
Joten katsellaan ympärillemme, ehkä näemme ennustusten täyttyvänkin muulla tavalla.
Lopun aikoina Paavalin herjaaminen ja moni muu uskonnollinen eksytys kiihtyy.
Paholainen tekee viimeisen voimanponnistuksen.
Sitä ei pidä luulla herätyksesksi.