Vanhan Rauman kiinteistönomistajat nyt kannattaa herätä ennen kuin on myöhäistä**
Kun Vanhan Rauman kaavaa ollaan muuttamassa, jokaisen kiinteistönomistajan kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään, mitä muutokset tarkoittavat oman talon, omaisuuden ja perillisten kannalta.
Suojelu kuulostaa monen korvaan hienolta ja hyvältä asialta, mutta käytännössä se voi tarkoittaa myös isoja velvoitteita, kalliita korjauksia, rajoitettua käyttöä ja epävarmuutta siitä, miten kiinteistöä voi tulevaisuudessa hyödyntää. Jos määräykset kiristyvät liikaa, omistaja voi jäädä tilanteeseen, jossa taloa pitää kyllä ylläpitää, mutta sen korjaaminen, muuttaminen, vakuuttaminen tai rahoittaminen käy koko ajan vaikeammaksi.
Vakuutusyhtiöiden suhtautuminen vanhoihin ja suojeltuihin rakennuksiin näyttää jo muuttuneen. Jos täysarvovakuutusta ei enää saa tai ehdot kiristyvät huomattavasti, pankkikaan ei välttämättä rahoita kohdetta normaalisti. Silloin kyse ei ole enää vain kauniista kaupunkikuvasta, vaan ihmisten suurimmasta omaisuudesta.
Kannattaa myös miettiä perillisiä. Minkälaisen omaisuuden heille jättää, jos kiinteistö on paperilla arvokas, mutta käytännössä vaikeasti korjattava, vaikeasti vakuutettava, vaikeasti rahoitettava ja vaikeasti myytävä?
Siksi omistajien kannattaa nyt seurata kaavamuutosta tarkasti, kysyä kirjallisesti mitä määräykset tarkoittavat käytännössä ja tarvittaessa jättää muistutus ajoissa. Jälkikäteen on turha harmitella, jos omalle kiinteistölle asetetaan sellaisia rajoituksia, joiden vaikutuksia ei tullut ajoissa ajatelleeksi.
Vanhaa Raumaa kannattaa vaalia, mutta sitä ei pidä tehdä niin, että vastuu ja kustannukset kaadetaan yksin kiinteistönomistajien ja heidän perillistensä kannettavaksi.
Kun Vanhan Rauman kaavaa ollaan muuttamassa, jokaisen kiinteistönomistajan kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään, mitä muutokset tarkoittavat oman talon, omaisuuden ja perillisten kannalta.
Suojelu kuulostaa monen korvaan hienolta ja hyvältä asialta, mutta käytännössä se voi tarkoittaa myös isoja velvoitteita, kalliita korjauksia, rajoitettua käyttöä ja epävarmuutta siitä, miten kiinteistöä voi tulevaisuudessa hyödyntää. Jos määräykset kiristyvät liikaa, omistaja voi jäädä tilanteeseen, jossa taloa pitää kyllä ylläpitää, mutta sen korjaaminen, muuttaminen, vakuuttaminen tai rahoittaminen käy koko ajan vaikeammaksi.
Vakuutusyhtiöiden suhtautuminen vanhoihin ja suojeltuihin rakennuksiin näyttää jo muuttuneen. Jos täysarvovakuutusta ei enää saa tai ehdot kiristyvät huomattavasti, pankkikaan ei välttämättä rahoita kohdetta normaalisti. Silloin kyse ei ole enää vain kauniista kaupunkikuvasta, vaan ihmisten suurimmasta omaisuudesta.
Kannattaa myös miettiä perillisiä. Minkälaisen omaisuuden heille jättää, jos kiinteistö on paperilla arvokas, mutta käytännössä vaikeasti korjattava, vaikeasti vakuutettava, vaikeasti rahoitettava ja vaikeasti myytävä?
Siksi omistajien kannattaa nyt seurata kaavamuutosta tarkasti, kysyä kirjallisesti mitä määräykset tarkoittavat käytännössä ja tarvittaessa jättää muistutus ajoissa. Jälkikäteen on turha harmitella, jos omalle kiinteistölle asetetaan sellaisia rajoituksia, joiden vaikutuksia ei tullut ajoissa ajatelleeksi.
Vanhaa Raumaa kannattaa vaalia, mutta sitä ei pidä tehdä niin, että vastuu ja kustannukset kaadetaan yksin kiinteistönomistajien ja heidän perillistensä kannettavaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä. Muistan yhden jutun kun olin raksamies ja olin vanhan rauman korjausrakentamiskeskuksessa töissä ja joku tilasi vanhassa raumassa pihaportin remontin. Se vanha portti oli jo tosi vanha ja lahonnut. No meidän olis pitänyt tehdä samanlainen portti mutta uudesta puusta mutta jonkun lain mukaan se ei käynytkään. Sitten kyseltiin miten lahonnutta puuta korjataan niin ei kukaan tiennyt mutta ei saanut lupia porttia korjailla ja homma jäi kesken. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtui. Ilmeisesti luvat ei riittäneet ja sitä rataa koska museovirasto saa päättää miten tehdään. Puuseppänä olisin en portin tehnyt uudesta puusta.
Aloittajan kirjoitus käy mihin tahan vanhaan kaupunkiin, vaihtaa vain kaupungin nimen. Tämä on kuitenkin totuus asiasta, että jokainen joka ostaa taikka perii, on oman onnensa seppä ja itse tehnyt ongelmansa, mitäs ostit ja perinnöstä voi aina luopua.
Jos matkustaisin vanhaan raumaan, niin en todellakaan halua nähdä jotain kukkanäyttelyä ja väistellä amppeleita ja kaiken maailman koristeita yms. Totuus on se, että tämä alue on juuri tätä autenttisuutta varten, eikä se ole kenenkään koti, vaan näyttelyalue, jossa määrää museoviraston asetukset alueen ulokonäölle yms.
Jos ei pysty asumaan alueen määräysten mukaan, niin silloin pitää mennä sinne asumaan, mihin saa nämä amppelit ja muut koristukset ripustella.
Ihan sama asia on se, kun ihmiset vievät kiviä vuorelle, taikka raapustaa seinään oman nimensä, minä kutsun sitä alueterrorismiksi. Joku vaan ei osaa ymmärtää alueen tarkoitusta, eihän kerrostaloissakaan ripustella mitään amppeleita ovien taakse, se ei ole tarkoitus. siihen mihin loppuu järki alkaa toiminta.